Eurooppalaisia puheenvuoroja

Yhdessä pystymme

  • 14 min
  • toistaiseksi

Albert Rivera meni vuonna 2005 uteliaisuuttaan uuden kansalaisliikkeen kokoukseen Barcelonassa. Siellä sai alkunsa uusi puolue, katalaaniksi Ciutadans, espanjaksi Ciudadanos - eli kansalaiset. Tänään Albert Rivera on sen johdossa 34-vuotiaana hän on Espanjan nuorin puoluejohtaja. Hän itse alleviivaa, että hän syntyi maan jo siirryttyä demokratiaan - edustaa siis Espanjan demokratian ja Eurooppa-yhteyksien aikana kokonaan varttunutta polvea, joka ei diktatuuria nähnyt edes vaippaikäisenä.

Jyrki Palo esittelee Riveran teosta "Juntos podemos". Näytteet lukee Pekka Kyrö.

Albert Rivera meni vuonna 2005 uteliaisuuttaan uuden kansalaisliikkeen kokoukseen Barcelonassa.
Siellä sai alkunsa uusi puolue, katalaaniksi Ciutadans, espanjaksi Ciudadanos - eli kansalaiset.
Tänään Albert Rivera on sen johdossa.
34-vuotiaana hän on Espanjan nuorin puoluejohtaja -. Hän itse alleviivaa, että hän syntyi maan jo siirryttyä demokratiaan - edustaa siis Espanjan demokratian ja Eurooppa-yhteyksien aikana kokonaan varttunutta polvea, joka ei diktatuuria nähnyt edes vaippaikäisenä.

Ciutadans sai viime aluevaaleissa Espanjan Kataloniassa 7 ja puoli prosenttia äänistä - ja kolminkertaisti paikkalukunsa. Nyt se kyselyjen mukaan voisi yltää vielä selvästi isompaan osuuteen.

Ciutadans puolustaa Espanjan yhtenäisyyttä. Sitä äänestetään Kataloniassa vastavoimana nationalistiselle separatismille - mutta kiinnostusta on muuallakin Espanjassa.

Ciutadans asettaa ehdokkaita nyt toukokuun eurovaaleissa, - ja todennäköisesti seuraavissa Espanjan parlamenttivaaleissa ensi vuonna.

Pienryhmille povataan nykyoloissa menestystä - sillä suurpuolueisiin on laajalti petytty talouskriisin ja korruption takia.
Kahden suuren, sosialistien ja kansanpuolueen, yhteinen kannatus on pudonnut kyselyissä parikymmentä prosenttiyksikköä, noin 60 prosenttiin.

Albert Riveran tuore kirja "Juntos podemos" - yhdessä pystymme - kannustaa kansalaisia poliittiseen remonttiin - maan demokratian uudistamiseen.

"Uskon, että on tullut hetki aloittaa uusi vaihe.
Ennen kaikkea on tullut aika meidän espanjalaisten kysyä itseltämme millaisen maan haluamme - mitä pitää uudistaa - mikä toimii, ja mikä ei.

Niin hyvin kuin me sen tiedämmekin mikä menee pieleen, on meidän vielä ratkaistava mitä näppäimiä tulee painaa ja mitä osia vaihtaa, jotta asiat paranevat.

Ensimmäinen mikä minulle tulee mieleen, on poliittisten ja demokraattisten rakenteidemme muuttaminen - jotta luottamus palautuisi heihin, jotka päättävät kansalaisten nimissä.

Ei kuitenkaan pidä unohtaa mitä kaikkea on saavutettu rauhan ja vapauden vuosikymmeninä.

Kannatan kriittistä ja uudistavaa asennetta. Mutta tärkeää on myös arvostaa sitä mikä meitä yhdistää, ja sitä minkä olemme tehneet hyvin pitkän diktatuurin jälkeen.

Espanja ei tarvitse pelkkää pintamaalausta vasemmiston-punaisella tai oikeiston-sinisellä - koska ei hyödytä vaihtaa julkisivun väriä, jos rakenteet pysyvät ennallaan.
Mutta ei Espanjaa myöskään pidä purkaa. Mitä se tarvitsee, on perusteellinen korjaus - ja sitten hyvä kunnossapito."

Rivera kannustaa lukijoitaan olemaan aktiivisia kansalaisia - ei passiivisia alamaisia.
Hänen ihanteensa on vapaa, osallistuva, valistunut ja tasa-arvoinen kansalainen. Kansalainen, jolla on mahdollisuus henkilövaaleissa valita puolueiden ehdokkaita ja edustajia.
Passiivisuuteen ihmisiä ajaa puoluekratia, Rivera sanoo.
Puoluekratiaa on valtapuolueiden sisäisen demokratian puute, läpinäkymättömyys - ja suljetut ehdokaslistat, jotka laatii ylin puoluejohto. Niitä puoluelistoja kansalaiset sitten äänestävät - yleensä joko sosialistien tai kansanpuolueen listaa.

"Tuntuu ehkä ristiriitaiselta puhua alamaisista 21. vuosisadalla ja perustuslakimme ollessa voimassa.
Kuitenkin - vaikka meillä on demokraattinen järjestelmä, joka takaa meille äänioikeuden, - niin todellisuudessa olemme nähneet, että elämme alhaisen aktiivisuuden demokratiassa, jossa voimme vain äänestää joka neljäs vuosi ja valita hyvin vähistä vaihtoehdoista.
Ei voi väittää, etteikö Espanjassa ole demokratia, - mutta voimme kyllä todeta, että meillä on heikentynyt demokratia, joka meidän on yhdessä saneerattava.
(...)
Espanjan tulevaisuus riippuu vapaista ja tasa-arvoisista kansalaisista, jotka ovat tietoisia, että valta on heidän käsissään. On tullut aika vaihtaa suuttumus toivoon."

Espanjan vaalijärjestelmä suosii valtapuolueita - jotka lisäksi ovat sitoneet oikeuslaitoksenkin poliittiseen ohjailuun.

Siitä kuulee jatkuvia valituksia - etenkin sen jälkeen, kun talouskriisi ja suurtyöttömyys saivat väkijoukot valtaamaan kaupunkien keskusaukiot kolme vuotta sitten.
´Sanovat tätä demokratiaksi, mutta ei se sitä ole´, lauloivat nuoret aukioille nousseissa leireissä, suuttuneiden protesteissa.

Rivera haluaisi kanavoida protestit uurnille. Muuttaa puoluelait parlamentissa - uudistaa demokratiaa sen itsensä suomin keinoin.

Hän sanoo ymmärtävänsä, että diktatuurin jälkeisinä aikoina haluttiin luoda sidottu demokratia - jota ei päästä kaatamaan - mutta yhteiskunta on muuttunut.

Hänen mukaansa nykyjärjestelmä itse asiassa ylläpitää Espanjan vanhaa poliittista kahtiajakoa ja kansallisuusongelmia - jotka muuten katoaisivat.

"Kahden Espanjan idea on kuollut. - Niin paljon kuin sitä halutaankin pitää keinotekoisesti hengissä suurpuolueiden ja nationalistipuolueiden politiikalla.
Minä kunnioitan syvästi vanhoja polvia, jotka elivät diktatuurin ja sisällissodan - mutta en aio ehdollistaa omaa tai lasteni elämää maamme menneisyydelle. Ja uskon, että suurin osa sukupolvestani on kanssani samaa mieltä.
Ikävä kyllä, puoluepoliittiset edut ja manipulointi ovat saaneet aikaan, että eräät nuoret puhuvat enemmän eilispäivästä kuin nykyisestä ja tulevasta.
Se vain osoittaa, että vastakkainasettelun strategia on ollut hyödyllinen joidenkin vallassapysymiselle.
Kuitenkaan suuri osa meistä ei halua asua sellaisessa Espanjassa, joka on jakautunut leireihin, heimoihin ja riiteleviin alueisiin -. Me haluamme moniarvoisen, mutta yhtenäisen maan, jossa voimme elää elämäämme ja kehittää yhteiskuntaamme.
Meillä, jotka synnyimme demokratiassa, on siksi velvollisuus lähteä politiikkaan avataksemme tämän muutoksen tien."

Albert Rivera on ennen muuta yhteiskunnallinen ajattelija. Poliitikkona hänelle saattaa toki käydä kuten vähemmistö-älymystölle joskus käy - aika näyttää.
Ciudadanos -puolue on paperilla määritetty keskusta-vasemmistolaiseksi. Rivera ei kuitenkaan asetu vasemmalle, keskelle, eikä oikealle. Hän arvostelee, tai kiittää, sen mukaan kuin hän asiat näkee.
Samalla logiikalla hän tarjoaa yhteistyön kättä miltei kaikille - paitsi ei niille, jotka haluavat hajottaa Espanjan - eli ei Katalonian nationalisteille, tai baskiterroristeille.

Riveran kotiseudulla Kataloniassa itsenäisyysliike on saanut puolelleen keskeisen valtapuolueen, Convergencian. Aluehallituksen johdolla käydään nyt voimakasta kampanjaa, jonka tavoite on irrottaa Katalonia Espanjasta - vuoden sisällä.

Rivera kertoo, että hän on esittänyt Espanjan suurpuolueille poliittista yhteistyötä tämän vakavan valtiollisen uhan edessä.
- Sosialistit kieltäytyivät jyrkästi. - Oikeistojohtajan, pääministeri Mariano Rajoyn avustaja taas vastasi, että kiinnostava aloite - kääntykää Katalonian aluetoimistomme puoleen.

Itsenäisyysmielisten maaperän muokkaus Kataloniassa on jatkunut jo pitkään, - Albert Rivera kuvaa.

"Koulutus on yhteiskunnan perusasioita, mutta jos sitä käytetään kieroutuneesti ja yleisen edun vastaisesti, se voi olla vahingollinen ja vaarallinen instrumentti.
Ikävä kyllä, olemme nähneet Kataloniassa miten koulutus on otettu ideologian, identiteetinmuokkauksen ja nationalismin palvelukseen.
Jo kolme vuosikymmentä sitten Espanjan keskushallitus alkoi luovuttaa kouluasioita itsehallintoalueiden hoitoon. Se oli alueellisten nationalistipuolueiden keskeisiä vaatimuksia.
Mutta keskushallituksen olisi pitänyt samalla luoda kontrollimekanismi ja sopia koordinaatiosta, jotta nationalistiset aluehallitukset eivät voisi muuttaa opetussisältöjä.
Valitettavasti on niin, että tässä nationalismi voitti. Espanjan keskushallinto ja valtakunnalliset puolueet taivutettiin antamaan täydet kouluopetuksen oikeudet itsehallintoalueille - ilman kontrollia.
Valtion koulutarkastukset eivät ole toimineet. Oppiaineiden sisältöä ei ole yhdessä käyty läpi, eikä sovitettu yhteiselämän arvoihin.

Nationalistien poliittisena tavoitteena on aina ollut hallita kouluopetusta ja luoda sillä vastakkaisuutta muuhun maahan.
Kataloniassa on tarvittu ´kuvitteellinen kollektiivi´ - kuten nationalistit itse sanovat. Todellisuus on vääristetty yhden sukupolven aikana.
Monet meistä olemme itse tämän kokeneet, ja tiedämme miten vaarallista voi olla, että lastemme kouluopetusta käytetään puoluepoliittisiin tarkoituksiin.
Kun katalonialaisessa koululuokassa opiskellaan ´Katalonian maita´, niin silloin yritetään muokata todellisuutta sekä Espanjan perustuslakia.
Aluehallituksen tahdosta opetetaan sisältöjä, jotka nojaavat nationalistien valheisiin - ei todellisuuteen."

Rivera viittaa tällä mm. karttoihin. Itsenäisyysliikkeen kartoissa historialliset Katalonian maat ulottuvat yllättävän laajalle.
Historia on erityisen vahvasti läsnä tänä vuonna - tulee tasan 300 vuotta myyttisestä tappiosta, jota nationalistit hyväksikäyttävät Espanja-vihan lietsontaan, Rivera kirjoittaa.
Hän itse kuuluu niihin katalonialaisiin, joiden identiteetti on sekä espanjalainen että katalonialainen - Ciutadans -puolueen symboli on sydän, jossa on sekä Katalonian, Espanjan että Euroopan liput yhdessä.

"Läpi viime vuosisadan näimme Euroopassa miten nationalistiset aatteet käyttävät mytologiaa ja historian vääristelyä oikeuttamaan poliittiset kantansa ja selittämään tulevaa hyvää.
Kataloniassa on yritetty luoda valhetta sorretusta Katalonian yhteiskunnasta, jota espanjalaiset ovat miehittäneet 300 vuotta. Tämä valhe nojaa väärään historiakäsitykseen vuoden 1714 sodasta. Nationalistit selittävät sen olleen sota "Katalonia vastaan Espanja" - aivan kuin kyse olisi tuolloin ollut erillisistä toimijoista.
Todellisuus on toisenlainen: Se oli sisällissotaa tietyssä mielessä, ja kansainvälinen sota Espanjan kruununperimyksestä sinä ajankohtana.
Konflikti espanjalaisten, kahden eurooppalaisen dynastian, sekä feodaalisen mallin ja modernimman välillä.
Kataloniassa oli heitä, jotka tukivat yhtä dynastiaa, ja muita, jotka tukivat toista."

Katalonia on kaksikielistä aluetta, mutta enää muutamaan vuoteen Katalonian kouluissa ei ole annettu lainkaan kouluopetusta espanjan kielellä.
On kouluja, joissa jopa välitunnilla lasten on puhuttava katalaania.
Espanjankielisiä elokuvia dubataan katalaaniksi. Baarinpitäjien on sakon uhalla kirjoitettava ruokalistansa katalaanilla.
Albert Rivera pahoittelee tätä kovasti.

"Ikävä kyllä, Kataloniassa identiteetinmuokkaus on muuttanut toisen kielemme - katalaanin - kansallisen rakennustyön välineeksi. Sitä tarvitaan vahvistamaan eroavaisuutta, jota ei ole.
Aluepääministeri Artur Mas on sanonut, että ´katalaanin kieli on Katalonian kansakunnan keskushermo´.
Todellisuudessa Kataloniassa puhutaan kahta kieltä - kastiliaa eli espanjaa, sekä katalaania. Kastiliankieli on aluehallituksen omienkin tilastojen mukaan yhä suurempi - kastiliankielisiä on lähes 55 prosenttia.
Kouluihin asti on viety se huiputus, että kieli olisi kansa - muille espanjalaisille alistettu kansa.
Olemme nähneet kouluissa kylttejä, joissa lapsia neuvotaan puhumaan katalaania välitunnilla.
Ja olemme kuulleet muista valitettavista tapauksista. Eräässä julkisessa koulussa oppilaan isä ihmetteli punaista teippiä lapsensa todistuksessa - teippi oli rangaistus, kun lapsi ei ollut puhunut välitunnilla katalaania.
Ciudadanos on tehnyt asiasta parlamenttikyselyn, koska emme halua elää yhteiskunnassa, jossa lapset merkitään teipillä sen mukaan mitä kieltä he puhuvat.
(...)
Elämä demokratiassa perustuu rinnakkaiseloon ja toisen kunnioitukseen.
Monilla meistä menee iho kananlihalle, kun näemme kouluja, joiden porteilla liehuvat separatistien itsenäisyysliput.
Olisiko ajateltavissa, että muualla Espanjassa esimerkiksi kansanpuolue panisi puoluelippujaan kouluporteille ?
Historia tulvii esimerkkejä tällaisesta - ja aina silloin yhteiskunta on hajonnut. Juuri niin on käymässä Kataloniassa."

Katalonian aluehallitus aikoo pitää kansanäänestyksen itsenäisyydestä marraskuussa -. Se on Espanjan perustuslakia vastaan - mutta aluepääministeri Artur Mas sanoo, että Katalonian kansalla on demokraattinen oikeus itse päättää tulevaisuudestaan.
Ciutadans/Ciudadanos -puolue ei näe asiaa näin.

"Vääristelevä iskulause ´oikeus päättää´,- jonka katalonialaiset separatistit ovat keksineet, - on naamioitu ilmaisu YK:n ihmisoikeusjulistuksen tunnustamalle itsemääräämisoikeudelle.
Itsemääräämisoikeus ei mitenkään voi koskea Kataloniaa - kuten yksiselitteisesti käy ilmi YK:n päätöslauselmista.
Katalonia on osa demokraattista valtiota, Espanjaa.
Siksi iskulause ´Oikeus päättää´ yrittää esittää demokraattiseksi menettelyksi jotain sellaista, joka pohjimmiltaan on loukkaus demokraattisesti säädettyjä yhteisiä lakejamme vastaan.
(...)
YK:n päätöslauselmissa määriteltyä itsemääräämisoikeutta ei voi soveltaa demokraatisten maiden alueisiin, joissa vallitsevat perusoikeudet - ja on jopa itsehallinto, kuten Katalonialla Espanjassa.
Itsemääräämisoikeuden vaatiminen jollekin alueelle Euroopan Unionissa on sama kuin myöntäisi, että unionissa on jäsenmaita, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia.
Me katalonialaiset emme ole sorrettu kansa. Meillä on täydet oikeudet ja vapaudet. Meillä on yksi Euroopan laajimmista alueellisista itsehallinnoista - ja demokraattiset instituutiot, jotka itsehallintoa käyttävät."

Espanjaa leimasi francolaisessa diktatuurissa espanjalaisnationalismi - se yritti pakottaa erikulttuuriset alueet samaan ruotuun.
Diktatuurin jälkeen espanjalaisuuden symbolit ovat joutuneet pannaan -.
Samalla kun Kataloniassa kansallisuusaate hulmuaa, espanjalaisuutta paheksutaan kautta maan fasismina.
Albert Rivera on katalonialainen - mutta hän peräänkuuluttaa espanjalaisuudelle uutta arvostusta.

"Madridilainen toimittajaystäväni Antonio Pérez Henares kuvaili kerran, että voitimme lohikäärmeen - siis diktatuurin - mutta emme pelastaneet neitoa - Espanjaa.
Francon diktatuurin vastustajat, usein vasemmistolaiset, eivät ymmärtäneet, että oli erotettava Espanja siitä mikä oli sen diktatuuri ja sen diktaattori.
Ehkä tämä johtui francolaisen Espanjan ja kansallissymbolien keskinäisestä sekoittumisesta. Käsitän kyllä, että eroa oli vaikea tehdä kestettyään 40 vuotta francolaista pakkohallintoa.
Ja oletan, että poliittinen oikeisto yritti omia ne symbolit - osoittaen huonoa isänmaallisuutta.
Mutta silti uskon, että on kulunut tarpeeksi aikaa - ja voimme jo hyväksyä, että Espanjan lippu ja kansallishymni kuuluvat meille kaikille espanjalaisille.
Mielestäni on tullut aika puhdistaa symbolimme kaikista tahroista, jotka sisällissota ja diktatuuri jättivät.
On aika vapauttaa ´neito´ - ja meidän on tehtävä se yhdessä.
Ranskassa, Yhdysvalloissa tai Saksassa kansallissymbolit edustavat kaikkea mikä kansalaisia yhdistää: heidän vakiintuneita demokratioitaan.
(...)
Kun taas tietyissä osissa Espanjaa on loukkaus, jos sinua nimitetään espanjalaiseksi - niin se osoittaa, että jotain on tehty väärin."

Albert Rivera sanoo olevansa optimisti. Hänen Ciutadans/Ciudadanos -puolueensa on vetänyt täysiä saleja tilaisuuksiinsa eri puolilla Espanjaa.
Rivera tahtoo Espanjan parlamenttiin - uudistamaan kaikille yhteistä valtiota.

"Esimerkiksi oikeuslaitos aivan selvästi kaipaa riippumattomuutta poliittisista puolueista.
Pääministeri Mariano Rajoy kuitenkin on hyväksynyt lakimuutoksen, joka vie vastakkaiseen suuntaan. Muutoksen, joka sallii puolueiden valita ylimmän tuomarineuvoston jäsenet kuin he olisivat kuvakortteja.
Kunpa Espanjan hallituksen ja suurimman oppositiopuolueen asenne muuttuisi !
Mutta ellei muutu, emme aio odottaa kädet ristissä.
(...)
Joko he tekevät sen hyvällä - tai me teemme sen vaaliuurnien kautta."

25.4.2014 Jyrki Palo

Kirja: Albert Rivera: "Juntos podemos" (Yhdessä pystymme), Espasa-kustantamo 2014, 236 s.

Lähetykset

  • la 26.4.2014 17.41 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä