Tiedeykkönen

Tiedeykkönen: Galaksit ovat törmäyskurssilla

  • 17 min
  • toistaiseksi

Linnunrata ja Andromedan galaksi törmäävät hitaasti toisiinsa 3-4 miljardin vuoden kuluttua.
Hubble on kuvannut, kuinka spiraaligalaksi menettää ainettaan kulkeutuessaan galaksijoukkoon. Haastateltavana apulaisprofessori Peter Johansson. Toimittajana Sisko Loikkanen.

Lähetykset

  • pe 14.3.2014 13.14 • Yle Areena

Jaksot

  • Itämeren pohjaan on upotettu sotien yhteydessä ja sotien jälkeen arvioiden mukaan useita kymmeniä tonneja erilaisia kemiallisia taisteluaineita. Upotuksia on tehty myös Skagerrakissa. Merenpohjassa lepää muun muassa sinappikaasua ja fenyyliarseeniyhdisteitä kuten adamsiittia ja Clark-yhdisteitä.

    Aseet ovat tynnyreissä ja puulaatikoissa, joista kemiallisia aineita on alkanut vuotaa ympäröivään meriveteen. Taisteluaineet ovat vaarallisia ihmisille ja meriotuksille kuten kaloille.

    Verifinissä Helsingin yliopiston kemian laitoksen yhteydessä tutkitaan Itämeren kaloja ja niiden kemiallisten taisteluaineiden jäämiä. Hanna Niemikoski on tutkinut adamsiittia ja Clark-yhdisteitä kalanäytteistä väitöskirjatyönään. Tulosten mukaan paikka paikoin lähes viidennes ja Skagerrakin alueella jopa 95% kalanäytteistä sisälsi taisteluainejäämiä. Haastateltavana ovat Verifinin johtaja Paula Vanninen ja tohtorinväitöstutkija Hanna Niemikoski.

    Verifin tutkii kemiallisia taisteluaineita Kemiallisten aseiden kieltojärjestön toimeksiannosta. Työ on erittäin haastavaa ja tarkkaa. Muun muassa Syyrian kemialliset aseet tutkittiin juuri Verifinissä. Laboratorio joutuu vuosittain osoittamaan pätevyytensä vaativissa testeissä. Ohjelman lopuksi Paula Vanninen kertoo työstä Kemiallisten aseiden kieltojärjestölle.

    Toimittaja Sisko Loikkanen.

    Kuvassa toisen maailmansodan aikainen japanilainen hylky Palaussa Micronesiassa. (All Over Press)

  • Tälläkin hetkellä maapalloa kiertää kymmeniä satelliitteja, joiden tehtävänä on tuottaa lisätietoja sääennustajille. Vaikka käytössä on hyvä säähavaintoverkko, säätutkat ja monia muita laitteita maan pinnalla ja ilmassa, ovat satelliitit ainoa tapa saada hyvin tietoa maailmanlaajuisesti ja esimerkiksi valtameriltä, jäätiköiltä sekä autiomaista.

    Konkreettisin esimerkki sääsatelliittien tuomasta suuresta avusta ovat pyörremyrskyt. Ne syntyvät meren päällä ja rannikolle tai saarten päälle ajautuessaan ne saavat aikaan suurta tuhoa. Satelliittien avulla myrskyjä ei voi estää, mutta niiden syntyä ja kulkua voidaan seurata tarkasti, minkä ansiosta tuhon tuloon voidaan varautua.

    Ilman satelliittien apua monet pienemmätkin luonnonkatastrofit vaatisivat enemmän kuolonuhreja ja
    tuottaisivat aineellisia vahinkoja. Myös jokapäiväisissä, pienemmissä asioissa niistä on apua:
    laivojen ja lentokoneiden reitit voidaan laskea vähemmän polttoainetta kuluttaviksi,
    rakennustyöt voidaan suojata sopivasti ja maataloudessa monenlaiset työt voidaan ajoittaa oikein.

    Nyt tekeillä on kolmas sääsatelliittiensukupolvi, ja tässä Tiedeykkösessä keskitytään niihin.
    EUMETSATissa MTG-hankkeen (Meteosat Third Generation) päätutkijana toimiva suomalainen Jochen Grandell kertoo, että satelliitteja on tulossa kahdenlaisia: kuvaavia ja skannaavia.
    Kuvaavat satelliitit pystyvät saamaan kuvia 16 eri kanavalla muutamien satojen metrien tarkkuudella
    jopa 2,5 minuutin välein, ja skannaavat pystyvät muodostamaan ilmakehästä kolmiulotteisen mallin.

    Ohjelman toimittaa Jari Mäkinen.

  • Sveitsiläiset tutkijat Michel Mayor ja Didier Queloz havaitsivat ensimmäisen eksoplaneetan Pegasuksen tähtikuviossa 50 valovuoden päässä vuonna 1995. Heidät palkittiin joulukuussa 2019 fysiikan Nobel-palkinnon puolikkaalla.

    Menetelmät eksoplaneettojen löytämiseksi ovat sittemmin parantuneet, mutta edelleenkin varsin kaukaisten planeettojen etsintä on tarkkuustyötä. Tähän mennessä eksoplaneettoja on löydetty jo runsaat 4000. Tulevina vuosina käynnistyy useita hankkeita, joiden päämääränä on löytää uusia eksoplaneettoja ja tutkia tunnettujen eksoplaneettojen ominaisuuksia. Toiveena on löytää maapallon kaltainen planeetta ja elämänmerkkejä. Eksoplaneettatutkimus auttaa ymmärtämään myös paremmin, kuinka aurinkokunta syntyy.

    Haastateltavana on akatemiatutkija Mikael Granvik Helsingin yliopistosta. Hän toimii myös apulaisprofessorina Luulajan teknillisessä yliopistossa Kiirunassa. Granvik päivittää ohjelman lopuksi tietoja kahdesta tunnetusta, ulkoavaruudesta aurinkokuntaamme kiitäneestä kappaleesta. Oumuamuasta ja Borisov-komeetasta.

    Ohjelman toimittaa Sisko Loikkanen.

    Kuva: titoOnz / Alamy / All Over Press

  • Maria-kultti syntyi kristinuskon varhaisina vuosisatoina monien asioiden summana. Yhtäältä vaikuttamassa oli Mesopotamian ja Välimeren alueelle ominainen naisjumalattarien palvonta ja toisaalta kristinuskon sisältä kumpuavat tarpeet. Miten tämä muutos Maria-kuvassa tapahtui ja miksi? Entä mitä tavallisen naisen näkökulmasta on tarkoittanut se, että Marian, ihanteellisen naisen, olemuksessa on korostunut juuri neitsyys ja puhtaus?

    Tietomme Neitsyt Mariasta perustuvat suurelta osin Uuteen testamenttiin, mutta käsityksemme Mariasta nojaavat pitkälti myös siihen, miten muu perimätieto, kuvataide, romaanit ja elokuvat ovat Mariaa käsitelleet. Siihen nähden Uuden testamentin kirjoittajien Maria-kuvaukset ovat niukkoja.

    Jo ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina kirkkoisät olivat luomassa mariologiaa eli oppia Neitsyt Mariasta. Nämä jumaloppineet miehet asettivat vastakkain synnittömän Neitsyt Marian ja syntiin langenneen Eevan. Jo varhain ihanteellinen Neitsyt Maria asetettiin vastakkain myös syntisen Maria Magdaleenan kanssa. Tällä oli vaikutuksensa myös yleiseen naiskuvaan. Tätä kuvaa pyrkivät muuttamaan mm. meidän aikamme feministiteologit.

    Koko kristillisen kirkon yhteisissä kirkolliskokouksissa päätettiin jo 400-luvulla mm., että Neitsyt Maria on Theotokos eli Jumalansynnyttäjä. Uuden testamentin tavallisesta nuoresta naisesta oli tullut taivaan kuningatar. Nämä Maria-kuvan muutokset näkyvät myös kuvataiteessa.

    Ohjelman haastateltavina kuullaan Helsingin yliopiston Globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professoria Elina Vuolaa sekä kuvataiteen ja symboliikan asiantuntijaa Liisa Väisästä. Ohjelman on toimittanut Riikka Warras.

    Kuvassa enkeli Gabriel ilmoittaa Neitsyt Marialle, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Kyyhkysen hahmossa kuvattu Pyhä henki "hedelmöittää" Marian. (Matthia Cortesi / Alamy / All Over Press)

  • Tunnetko itsesi yksinäiseksi? Onko yksinäisyys sinulle ongelma?
    Näillä kysymyksillä löydettiin Ikihyvä Päijät-Häme seurantatutkimuksesta kymmenkunta ihmistä, joita tutkijatohtori Elisa Tiilikainen Itä-Suomen yliopistosta haastatteli kolme kertaa viiden vuoden aikana. Tiilikainen tarkasteli yksinäisyyttä ihmisten elämänkulun näkökulmasta eikä pelkästään senhetkisestä tilanteesta. Aikaisemmat ajanjaksot elämän aikana ovat jo saattaneet synnyttää ulkopuolisuuden kokemusta.

    Yksinäisyyden kokemus voi olla seurausta hyvin monenlaisista tapahtumista. Puolison kuolema, lapsen kuolema, työttömyys ja eläköityminen voivat erottaa ihmistä vuorovaikutuksesta. Lapseton ihminen voi kokea itsensä erilaiseksi, kun vanhemmuus ja isovanhemmuus ovat yhteiskunnassa normeja. Toisaalta lapsuuden ikävät kokemukset voivat kipuilla vanhemmiten ja tuoda yksinäisyyden kokemusta. Tiilikainen havaitsi tutkimuksessaan yksinäisyyden muuttuvan luonteen – se, että ihminen on nyt yksinäinen, ei merkitse etteikö tilanne voisi muuttua myönteisempään suuntaan.

    Miten sitten vanhenemiseen ja mahdolliseen yksinäisyyteen voisi valmentautua? Siitä tietää psykoterapeutti, tutkija Marja Saarenheimo. Hänen mukaansa vanheneminen ei ole sitä, miksi sen nuorena kuvittelee.

    Ikääntyminen on monimuotoista ja jokaisella erilaista. Aktiivisuutta ja omaehtoisuutta korostetaan. Saarenheimo peräänkuuluttaa fyysisen kunnon ohella mielen hyvinvoinnin harjoittelua. On hyvä oppia omien ajatustensa ja tunteidensa säätelyä, jottei stressitilanteessa tunnejärjestelmä kaappaa valtaa. Mielialan säätely johtaa tyyneen mieleen. Aika moni haluaa olla vanhemmiten viisas ja tyyni.

    Saarenheimo kehottaa meitä miettimään, mitä haluamme viedä mukanamme vanhuuteen? Mistä haluamme pitää kiinni? Hän ei näe vanhenemista vain menetyksenä vaan mahdollisuutena. Tylsistyminen ja merkityksetön elämä ei kuulu vanhuuteen – jollet niin itse halua.
    Toimittaja on Teija Peltoniemi.

  • Maailman viimeiset mammutit pysyivät hengissä parilla Jäämeren saarella tuhansia vuosia kauemmin kuin sukulaisensa muualla. Mikä piti ahtaalle ajetun lajin elossa viimeisillä kutistuvilla laidunmaillaan, siitä kertoo Wrangelin saaren villamammutteja tutkinut intendentti Laura Arppe Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

    Jääkauden jälkeen valtavien jäätiköiden sulaminen nosti merenpntaa 120 metriä ja entisistä vuorista tuli saaria, kun meri peitti alavat maat niiden ympärillä. Vuorten ympäristössä mammuttiaroilla sukupolvien ajan laiduntaneet mammuttilaumat huomasivat olevansa saaristolaismammutteja. Saaristolaisuus oli niiden onni, sillä jäämeren saarten hyytävä ilmasto piti viimeisten villamammuttien elinympäristöt kotoisina ja muinaset metsästäjä mantereen puolella.

    Viimeisten villamammuttien kuolinsyyksi on aiemmin epäilty Wrangelin saaren ilmaston ja kasvillisuuden muuttumista mammuteille kelvottomaksi, mutta niistä ei löytynytkään selitystä. Näyttää siltä, että todennäköisesti joku ohimenevä lyhytaikainen tapahtuma, josta ei jäänyt jälkiä, tappoi Wrangelin viimeiset mammutit.

    Viimeisten villamammuttien kohtaloa Wrangelin saarella on selvitetty suomalais-saksalais-venäläisin voimin. Intendentti Laura Arppe ja Leena Mattila pohtivat viimeisten mammuttien kuolemaa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa.

    Kuva: Alamy / All Over Press

  • Kuka tahansa meistä voi saada yhteyden kehen tahansa ihmiseen maapallolla enintään kuudesta ihmisestä muodostuvan ketjun kautta. Tämä on yksi kuuluisa verkostoteorian pohjalta tehty päätelmä.

    Verkkoteoriaa eli graafiteoriaa hyödynnetään nykyisin monilla eri aloilla. Sitä kutsutaan myös verkostoteoriaksi, jos tutkimuskohteena ovat ihmissuhdeverkostot tai laajat aineistot. Sillä voidaan analysoida poliittisen vallan keskittymistä ja organisaatioiden rakenteita, mutta yhtä lailla fysiikassa atomien välisiä yhteyksiä tai biologiassa solujen kytkentöjä.

    Verkkoteorian kehittymisestä ja sovelluksista kertoo Jyväskylän yliopiston tutkija, yliopistonopettaja Jorma Kyppö. Puhumme muun muassa kuuluisasta Köningsbergin siltaongelmasta, Platonin kappaleista ja karttojen neliväriongelmasta. Jälkimmäistä Kyppö itsekin jämähti pohtimaan kolmeksi vuodeksi.

    Vierailemme myös LIKESin tutkimuskeskuksessa, jossa erikoistutkija Kati Lehtonen kertoo, miten tutki väitöskirjassaan verkostoanalyysin avulla urheilupäättäjien verkostoja. Kuulemme, millaisia kytkentöjä ja hierarkioita urheilumaailman kulisseissa piilee.

    Toimittaja Mari Heikkilä.

    Kuva: INTERFOTO / Alamy / All Over Press

  • Valtioiden romahtamista on selitetty hallitsijoiden tietämättömyydellä ja taitamattomuudella, maantieteellä ja kulttuurieroilla. Mikään näistä ei yksin riitä selittämään romahdusta tai vastavuoroisesti kukoistusta.

    Maailmankuulut taloustieteilijät James A. Robinson ja Daron Acemoglu ovat luoneet kehitysteorian, joka nojaa instituutioiden merkitykseen. Mitä vauraampi ja vakaampi valtio on, sitä inklusiivisempia sen instituutiot yleensä ovat. Ne kannustavat kansalaisia ottamaan paikkansa aktiivisina toimijoina yhteiskunnan rakentamisessa. Ekstraktiiviset instituutiot vuorostaan vievät kansalaisten työn hedelmät eliitille ja hidastavat yhteiskunnan kehitystä.

    Klassinen esimerkki romahtaneesta valtiosta on Rooman valtakunta. Mutta romahtiko se todella vai jatkoiko vain uuden muodon ottaneena? Myös tähän kysymykseen ottaa Tiedeykkösessä kantaa professori Jari Eloranta Helsingin yliopistosta.

    Hänen kanssaan käydään läpi instituutioiden merkitystä valtioiden menestykselle tai romahdukselle. Lukuisat esimerkit kuljettavat kuulijaa milloin Meksikoon, Yhdysvaltoihin, Kongoon, Kiinaan tai Iso-Britanniaan.

    Aiheesta kiinnostuneet voivat tutustua James A. Robinsonin ja Daron Acemoglun kirjaan ”Why Nations Fail: The Origins of Power, Prosperity, and Poverty” (suomennettu nimellä ”Miksi maat kaatuvat - vallan, vaurauden ja varattomuuden synty”). Kirjoittajilta on myös ilmestynyt hiljattain teos ”The Narrow Corridor. States, societies, and the fate of liberty”.

    Toimittaja Iida Ylinen.

    Kuva: Rex Features / All Over Press

  • Kuulohavainto on aikaan sitoutunut. Kun pysäytät kännykkävideon, näet ruudulla kuvan, mutta ääni on häipynyt kuulumattomiin. Tarkka äänimuisti on erittäin lyhyt: 1–2 sekuntia. Silti korvalla on valtava rooli maailmankuvamme muodostumisessa.

    Monien tutkimusten mukaan esimerkiksi makua voi ohjailla äänimaisemilla. Kaupallisella puolella tätä on osattu hyödyntää ja puhutaan "positiivisesta äänikuvasta".

    Mitä korkeampi sihahdus on saatu tölkin aukaisu kuulostamaan, sitä raikkaammaksi ja viileämmäksi juoma koetaan. Tai jos kuulet kalaravintolassa aallon kohinoita ja laineen liplatusta, alkavat merenelävät maistua erityisen herkullisilta.

    Tuotekehittelijät ovat niin ikään havainneet, että mitä kovaäänisemmin deodorantin aerosolinokka suhisee, sitä maskuliinisemmaksi toiminnaksi kainaloihin suihkauttelu koetaan. Tästä syystä nuorille miehille suunnatut dödöt onkin pantu pöhisemään huomattavasti kovempaa kuin naisten.

    Vielä kiinnostavammaksi äänien vaikutus muuttuu, kun ajatellaan musiikin ja rytmien vaikutusta mieleemme ja kehoomme. Monen tutkimuksen mukaan pelkkä aivojen illuusioääni saisi meidät joko rentoutumaan tai virkistymään. Tulokset ovat tosin ristiriitaisia. Mitä päässämme tapahtuu, kun rentoudumme pelkän äänen avulla? Miksi äänet, musiikki ja rytmit vaikuttavat ihmiseen niin vahvasti?

    Haastateltavana ovat psykologian professori Kimmo Alho ja aivotutkija, professori Minna Huotilainen Helsingin Yliopistosta sekä akustiikan professori Ville Pulkki Aalto Yliopistosta.

    Toimittaja on Jenni Stammeier.

    Kuva: Sergey Nivens / Shutterstock

  • Käsinkirjoittaminen vähenee jatkuvasti ja kiihtyvällä vauhdilla. Pienimmätkin muistilaput näpytellään kännyköihin ja muille sähköisille laitteille, puhumattakaan pidemmistä viesteistä tai muistioista. Koulussa ei enää opeteta pakollisena oppiaineena kaunokirjoitusta - siis nykyistä sidosteista kirjoitusta - joten pian sitä ei osata enää edes lukea. Kuinka käy perheen ja suvun vanhoille muisto- ja päiväkirjoille? Jäävätkö uusilta sukupolvelta isomummon piparit leipomatta?
    Entä miten käy aivotaidoille, kun aivot eivät enää saa sille hyödyllistä stimulaatiota. Käsinkirjoitus on myös yksi persoonallisen ilmaisun muoto, joten muuttuuko ihminen jollakin tapaa, kun se ei enää kirjoita käsin? Katoaako yksi osa identiteettiä käsinkirjoitustaidon myötä?

    Näitä kysymyksiä pohtivat Tiedeykkösessä kasvatustieteen professori Leena Krokfors Helsingin yliopistosta ja ylitarkastaja, käsialatutkija Maria Kallio Kansallisarkistosta.
    Toimittajana on Jaana Sormunen.

    Kuvassa nuoren naisopettajan käsialaa 1930-luvulta. Kuva: Tiina Kettunen.

  • Valtataisteluissa ihmiset eivät enää aikuisina käytä hampaita eivätkä ihmisurokset yleensä taistele naaraista kynsin hampain, kuten moniavioiset apinaserkut. Vähälle käytölle jääneistä kunnon kulmahampaista on jäljellä enää haalea muisto. Kissapedot tarvitsevat kuitenkin edelleen kunnon kulmahampaat metsästykseen ja isot urosapinat tarvitsevat niitä tapellessaan naaraista tai lauman johtajuudesta. Nykyihmisen hampaat ja leuat eivät pärjää esi-isien tai apinaserkkujen purukalustoille.

    Ihmisessä on varsin vähän alkuperäistä ainetta. Monilla on omaa kokemusta kudosten uusiutumisesta, katkennut sääriluu korjaantuu, ihon pinnasta hilseilee kuollutta ihosolukkoa ja haava kasvaa umpeen. Haavasta vuotanut veri ei aiheuta pysyvää vajausta, sillä uusia verisoluja muodostuu tasaiseen tahtiin. Uutta verta muodostetaan niin tehokkaasti, että ihminen voi huoletta luovuttaa verta melkein puoli litraa kerrallaan.

    Elimistössä on menossa jatkuva kudosten uusiutuminen myös sen jälkeen, kun ihminen on kasvanut täyteen mittaansa. Luustoa tavallaan syödään ja rakennetaan samaan aikaisesti, toteaa yliopistonlehtori, paleobiologian dosentti Suvi Viranta-Kovanen. Liikunta on tärkeää, jotta uutta vahvaa luuta syntyy, sillä luusto uusiutuu käytön ja tarpeen mukaan. Jos luustoa ei käytetä ja rasiteta niin ei se turhaan vahvistui. Liikunnan puute heikentää luustoa, aivan kuten lihaksistoakin.

    Homo sapiens ei kuitenkaan ole täydellinen eikä suunnittelun tulos, joten heikkoja kohtia kyllä löytyy esim. aivot, sydän ja nivelrustot. Elintärkeät aivot ja sydän eivät kykene korjautumaan esimerkiksi infarktin jälkeen. Alkuperäisen solukon sijaan ne kasvattavat vauriokohtaan hätäpäissään arpikudosta. Arpikudos ei kuitenkaan pysty suoriutumaan sydänlihaksen tai aivokudoksen hommista.

    Nivelrustot kuluvat käytössä, mutta toisaalta ei liikunnan puutekaan niille sovi. Tasapainoilusta huolimatta rustot voivat kulua ja nivelet kipeytyä, koska nekin ovat huonoja uusiutumaan. Muinaisihmiset elivät nelisenkymmentä vuotta, ja sen ajan rustotkin yleensä kestivät. Nykyihmisen keski-iässä vanhaa perua olevat nivelrustot voivat siis vedellä viimeisiään. Toisaalta, myös muinaisihmisten nivelissä oli kulumavikoja. Nivelruston rappeutuminen saattoi jo silloin alkaa metsästystapaturmasta ja vauriosta.

    Umpisuoli ja umpilisäke, ovat meillä suhteellisen vaatimattomat. Monilla ruohoa ja lehtiä syövillä lajeilla ne eosallistuvat aktiivisesti ruuansulatukseen. Terhakkaasti uusiutuvien kudosten lisäksi Homo sapiens kuljettaa mukanaan esihistoriaansa. Evoluution hämäristä meillä on muistona myös vilkkuluomen jäänteet silmien sisäkulmissa. Nenänpielessä kiiltelevä vilkkuluomi on surkastunut versio matelijoiden vilkkuluomesta, joka peittää ja suojaa koko silmämunaa roskilta ja pölyltä. Ihmisen parhailla ystävillä kissalla ja koirallakin on paremmat vilkkuluomet kuin meillä. Se siitä wannabe -luomakunnan kruunusta ja evoluution huipusta.

    Paleobiologi, yliopistonlehtori, Suvi Viranta-Kovanen Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan anatomian osastolta kertoo ihmisen uusiutuvista ja esihistoriallisista osista. Leena Mattila tapasi hänet Biomedicumin kurssisalissa luurangon vieressä

    Kuva Rex Features / All Over Press

  • Perimällä on tärkeä rooli siinä, minkälainen ihmisestä kehittyy. Mutta miten vaikuttaa ympäristö, joka on läsnä jo raskausajasta lähtien, lapsen kasvaessa ja pitkälle aikuisuuteen?

    Lapsen saa perimänsä biologisilta vanhemmiltaan, isältä ja äidiltä. Se on siis ennalta määrätty. Mutta perimän päällä vaikuttaa elinolojen mukaan reagoiva epigenomi. Perimän emäksiin liittyy esimerkiksi epigeneettisiä merkkejä, jotka saavat geenit toimimaan tai sammumaan. Epigenetiikka on luonnollinen, meitä jokaista koskeva ilmiö, ja ihmisen kokemat hyvät ja huonot asiat vaikuttavat siihen.

    Miten dynaaminen, muuttuva epigenetiikka vaikuttaa psyykkisiin sairauksiin ja häiriöihin? Asiaa on tutkittu vajaa parikymmentä vuotta. Ensimmäiset tutkimukset olivat eläinkokeita – esimerkiksi, kuinka emojen hoivan puute sai aikaan hermostuneita ja helposti stressaantuvia poikasia.

    Mitä tiedetään äidin raskausajan stressin vaikutuksesta jälkeläiseen? Mikä rooli on isällä pienokaisen psyykkiseen terveyteen? Entä onko lapsuudenaikaisella stressillä vaikutusta mielenterveyteen myöhemmin elämässä? Mitkä aivoalueet ovat herkkiä epigeneettisille muutoksille?

    Epigenetiikan ja psyyken yhteyttä valottavat kaksi psykiatrian professoria: Tiina Paunio Helsingin yliopistosta ja Hasse Karlsson Turun yliopistosta.
    Toimittaja on Teija Peltoniemi.

Klipit

  • Nokkosilla vihtominen taatusti virkisti muinaissuomalaisten strategista verenkiertoa. Nokkosilla jalkoväliään vihtoivat sekä miehet että naiset. Monet nieltävät muinaislääkkeet veivät yliannoksina hengen, mutta nokkos-viagrassa ei ollut sitä riskiä. Nyt lääkekasvien tehot haetaan pillereinä apteekista. Kalevalan aikaisista lääkekasveista kertovat professorit Yvonne Holm ja Sinikka Piippo.

    Kuppaus ja kalevalainen jäsenkorjaus ovat voimissaan, toteavat filosofian tohtori Hindrik Strandberg ja Kalevalainen jäsenkorjaaja, mestari Katja Rajala. Kalevalan malliin saunotaan edelleen, vaikka kaikki eivät enää usko saunatonttuihin, sanoo arkistotutkija Juha Nirkko Kansanrunousarkistosta. Loitsut ovat jääneet arkikäytöstä, joten folkloristiikan professori Lotte Tarkka viihtyy arkístoissa. Kalman väkeen, tuonilmaisiin, loitsujen ja tietäjien maailmoihin mennään Leena Mattila toimittamissa Kalevala-palaa! podcast-sarjan jaksoissa 4-6.

  • Mistä maailmasta kumpuavat Kalevalan naisten tarinat? Mitä rooleja sen ajan naisille on tarjolla? Tiina Piilola on pohtinut kansalliseepoksen naisia väitöskirjaansa. Hän on käyttänyt väitöskirjassaan ranskalaisen filosofin Luce Irigaryin ihmettelyn käsitettä. Mitä siitä syntyi? Kirjailija JP Koskinen puolestaan on kirjoittanut Kalevala-aiheisen romaanin, ja kirjailijana hänen katseensa on tarkastellut toki myös naisia. Tutkija Tiina Männistö-Funk Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta suuntaa tutkijan katseensa nimenomaan Pohjolan matriarkkaan Louheen. Toimittaja on Teija Peltoniemi.

  • Onko Kalevala sinulle uusi vai vanha tuttu? Olisiko kertaus paikallaan? Aloita tällä 7-minuuttisella - sen jälkeen voit syventää tietojasi ohjelmien parissa.

    Kalevala palaa! -sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa sukelletaan Kalevalan syntyaikoihin ja tutkaillaan, millaisista aineksista ja miten teos koostui: mikä sai Lönnrotin lähtemään runonkeruumatkoille, löysikö hän sitä mitä etsi, kuinka hän kokosi Kalevalan ja miksi Kalevalasta tuli se kansalliseepos, jonka me tunnemme. Ohjelmissa pohditaan myös, sitä, millaisena Kalevala sekä Kalevalan synnylle tärkeät teemat, suomen kielen uudistuminen ja tarinankerronta, näyttäytyvät nykypäivänä

    Asiantuntijoina ovat tutkijat Heidi Haapoja-Mäkelä, Eila Stepanova, Petri Lauerma, Heini Lehtonen, Venla Sykäri sekä muusikko Taito Hoffrén, joka myös esittää kalevalaista runolaulua. Toimittaja Jaana Sormunen.

  • Viisikymppinen Anita sai tietää rintasyöpähoitojen alkuvaiheessa, että luustosta löytyi pari etäpesäkettä. Syöpä oli siis levinnyt. Tällöin rintasyövän ennuste on ankarampi kuin sairauden, jossa syöpäkasvaimia löytyy rinnasta ja/tai kainalosta. Levinneessä taudissa keskimääräinen elossa oloaika on kolme vuotta. Rintasyöpää tutkitaan kovasti, mutta tällä hetkellä täsmälääkkeitä eri syöpätyyppeihin on vähän. Miten neljän lapsen äiti Anita on pärjännyt tautinsa kanssa? Valokuva Anita Mäkelä. Levinnyttä rintasyöpää sairastavan Anita Mäkelän työ taideterapiassa.

  • Ohjelmassa mietitään, voivatko koneet olla luovia? Tai voivatko tietokoneiden sepittämät runot olla taidetta? Haastateltavana Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen professori Hannu Toivonen, jonka erikoisala on luova laskenta. Hänen luotsaamansa Discovery-tutkimusryhmä on tutkinut mm. runojen koneellista luomista ja musiikin koneellista säveltämistä .

  • Kekkonen sai aikanaan paljon kirjeitä tavallisilta ihmisiltä, joissa kansalaiset kääntyivät huolineen hänen puoleensa jo pääministeriaikana.

    Monet näistä kirjeistä kummastuttavat nykypäivänä: on vaikea uskoa kuinka henkilökohtaisilla asioilla valtion päämiestä silloin vaivattiin.

    Kekkosen saamista kirjeistä kertoo UKK-arkiston johtaja Pekka Lähteenkorva

  • Neandertalinihmisiin liittyy monenlaisia väärinkäsityksiä. Viidentoista viimeisen vuoden aikana uusien löytöjen ja tutkimusmenetelmien avulla maailmalle on tulvinut päivitettyä tietoa neandertalilaisista, jotka osoittavat monet vanhoista käsityksistä virheellisiksi.Sarjan toisessa osassa kerrotaan neandertalilaisten kulttuurista, elintavoista ja siitä miksi he katosivat. Samalla pohditaan olisiko heitä voinut asua Suomessakin.Haastateltavana Juha Valste. Toimittaja Seppo Heikkinen.

  • Neandertalinihmisiin liittyy monenlaisia väärinkäsityksiä. Viidentoista viimeisen vuoden aikana uusien löytöjen ja tutkimusmenetelmien avulla maailmalle on tulvinut päivitettyä tietoa neandertalilaisista, jotka osoittavat monet vanhoista käsityksistä virheellisiksi.Sarjan ensimmäisessä osassa puhutaan siitä keitä neandertalilaiset oikein olivat ja miltä he näyttivät fyysisesti. Haastateltavana Juha Valste. Toimittaja Seppo Heikkinen.

  • 9 Trafiikkimuseossa avautuu huhtikuun lopussa jälleenrakennuksesta kertova Liikkelle! -verkostonäyttely. Palvelutuottaja Riina Linna kertoo tekniikan museon näyttelystä ja museomaailman uusista tuulista.

  • Linnunrata ja Andromedan galaksi törmäävät hitaasti toisiinsa 3-4 miljardin vuoden kuluttua.
    Hubble on kuvannut, kuinka spiraaligalaksi menettää ainettaan kulkeutuessaan galaksijoukkoon. Haastateltavana apulaisprofessori Peter Johansson. Toimittajana Sisko Loikkanen.

  • Suomalaistutkijat työskentelevät parhaillaan Aboa-tutkimusasemalla Etelämantereella. Millaisia ovat tutkijoiden päivittäiset rutiinit? Minkälaista tutkimusta napapiirin eristyksessä tehdään? Toimittaja Sisko Loikkanen.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä