Eurooppalaisia puheenvuoroja

Jihad – ruotsalaiset ja islamistinen terroristiverkosto

  • 14 min
  • toistaiseksi

Globaali jihad, eli ääri-islamismin voimistuminen eri puolilla maailmaa, on tosiasia, jota ei voi kieltää. Magnus Sandelinin kirja ilmestyi vuonna 2012 pienen Reporto-kustantamon julkaisuna. Siitä on tullut myyntimenestys Ruotsissa, jossa ääriliikkeiden kannatus lisääntyy myös muissa ryhmissä, esimerkiksi jyrkimmät äärioikeistolaiset kutsuvat itseään natseiksi. Magnus Sandelin on kirjassaan antanut puheenvuoron jihadistipiireille. Heidän vastapuolensa, kuten irakilaiset ja ruotsalaiset poliisit, näkevät asian tietysti erilailla. Jihadismi vahvistuu ja koskettaa Eurooppaakin. Kristiina Koivunen esittelee Sandelinin teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Ruotsissa koettiin maan ensimmäinen itsemurhapommi-isku vuoden 2010 joulukuussa.

"Hieman neljän jälkeen iltapäivällä lauantaina joulukuun yhdentenätoista päivänä vuonna 2010 valkoinen Audi 80 Avant kombi ajoi Olof Palmen katua Tukholman keskustassa. Hiukan ennen sen poikkikatua, Drottninggatania, kuljettaja huomasi vapaan paikan parkkeerattujen autojen jonossa ja jarrutti. Hän pysäköi Audin siihen ja sammutti moottorin. Mutta sen sijaan että hän olisi avannut auton oven ja noussut ylös, hän jäi istumaan ratin taakse.
Mies oli tallentanut kannettavaansa muutamia äänitiedostoja. Hän avasi tietokoneen, meni internetiin ja avasi sähköpostiohjelman. Muutamaa silmänräpäystä myöhemmin tiedostot lähtivät neljälle vastaanottajalle."

Näin alkaa Magnus Sandelinin kirja ”Jihad – ruotsalaiset islamistisissa terroriverkostoissa”.

Mies oli nimeltään Taimour Abdulwahab. Hän kulki määrätietoisesti kohti Tukholman suosituinta ostoskatua jouluruuhkan aikaan:

"Tehtävän viimeinen vaihe oli räjähdelatausten laukaiseminen. Osa niistä oli sidottu miehen vatsan ympärille, osa oli repussa. Tällöin äänitiedostot olivat perillä vastaanottajilla: turvallisuuspoliisissa, uutistoimisto TT:ssä, miehen vaimolla ja miehen äidillä. Niissä mies kuului lukevan arabiaksi, englanniksi ja ruotsiksi tämän tekstin:

Kaikkivaltiaan Jumalan nimeen: lyhyesti, kattavasti Ruotsille ja ruotsalaiselle kansalle. Kiitos Lars Vilksin ja profeetta Muhammed -maalausten, ja teidän Afganistanissa olevien sotilaidenne, täytyy teidän lastenne, tytärtenne, veljienne ja siskojenne kuolla kuten meidän lapsemme, tyttäremme, veljemme ja sisaremme kuolevat. Nyt islamistinen valtio on toteuttanut sen mitä se on luvannut."

Lars Vilks on ruotsalainen taiteilija, jonka piirros oli yksi tanskalaisen Jylland Postenin julkaisemista profeetta Muhammed –pilapiirroksista.

Tukholmalaisten jouluostosten tekijöiden onneksi mies oli koonnut pomminsa väärin, eikä siitä lauennut kuin osa. Taimour Abdulwahab oli itse ainoa, joka kuoli. Ruotsi siirtyi kuitenkin uuteen aikakauteen. Maa, joka ylpeilee, ettei siellä ole ollut sotaa kahteen sataan vuoteen, on syyskuun yhdennentoista päivän jälkeisessä maailmassa samassa asemassa kuin muutkin länsimaat.

Ruotsissa ei ole virallisia tilastoja muslimien määrästä. Islamilaisten seurakuntien oman ilmoituksen mukaan siellä on neljä sataa tuhatta muslimia, eli viisi prosenttia Ruotsin asukkaista on muslimeja. Säpo eli Ruotsin turvallisuuspoliisi yrittää selvittää kuinka monta extremistiä eli äärimmäisyyslinjan kannattajaa heidän joukossaan on. Magnus Sandelin arvioi heidän määräkseen kaksi sataa.

Hän antaa kirjassaan kasvot ruotsalaiselle jihadismille kertomalla muutaman henkilön kehityskaaren itsemurhapommittajaksi. Yllättäen he eivät ole psykopaatteja eivätkä umpikujassa olevia luusereita, vaan henkilöitä, jotka ovat tehneet tietoisen valinnan uhrata itsensä aseiksi sodassa, joka on erilainen kuin aiemmat sodat.

Uutiset Syyriasta ovat olleet huolestuttavia jo pari vuotta, mutta keväällä 2014 ne muuttuivat pelottaviksi myös meidän eurooppalaisten kannalta. Syyriaan on matkustanut useita tuhansia jihadisteja eli ääri-islamistisia taistelijoita muista maista, myös Euroopasta. Erityisesti se on herättänyt hämmästystä, että jihadistien joukossa on muslimeita kääntyneitä miehiä, jotka ovat etnisesti esimerkiksi ruotsalaisia ja saksalaisia, eivätkä näissä maissa asuvia siirtolaisia.

Magnus Sandelinin haastattelema uskontotieteen professori kertoo, että mihin tahansa uuteen uskontoon kääntyvät henkilöt ovat aluksi jyrkkiä ja fanaattisia.

Eräs Sandelinin haastattelemista henkilöistä on käännynnäinen, ruotsinsuomalainen nainen, josta käytetään nimeä Jessica. Hän on neljän lapsen äiti ja Irakissa kuolleen itsemurhapommittajan leski. Jessica noudattaa tiukasti islamin sääntöjä, ja kertoo olleensa aiemmin vielä jyrkempi.

Magnus Sandelin kertoo kuinka hän yrittää haastatella Jessicaa:

"Hieman myöhemmin saan vastauksen. Olen tervetullut Jessican kotiin. En toki yksin, uskonnollisista syistä hän ei voi tavata tuntematonta miestä ilman todistajan läsnäoloa. Ehdotan ottavani mukaan avustajani, ja Jessica suostuu.

Hieman sen jälkeen seison eräänä aamupäivänä hänen asuntonsa eteisessä. Jessica on pukeutunut täysin peittävään mustaan asuun, niqabiin, joka ulottuu kasvoista jalkoihin. Kasvot ovat mustan hunnun peitossa, ainoa mitä hänestä näkyy, on siniset silmät. Mutta Jessican takana asunnossa näkyy aivan tavallisia värikkäitä lasten vaatteita."

Muista haastattelupyynnöistä kieltäytynyt Jessica kertoo avoimesti omasta ja aviomiehensä Makramin elämästä ja uskonnollisesta heräämisestä. Heidän tarinassaan on samoja asioita kuin muidenkin kirjassa esiteltyjen ekstremisti-muslimien. Ennen uskonnollista heräämistä he viettivät vauhdikasta elämää. Jotkut muslimeiksi kääntyneet eurooppalaiset naiset hakeutuivat äärimmäisyyksiin muissakin asioissa. Jessica oli nuorena moottoripyöräjengeissä liikkuva skinhead, eräs ruotsalaisnainen puolestaan punkkari.

Jessica ja tunisialaissyntyinen Makram eivät olleet köyhiä eivätkä syrjäytyneitä. He viettivät tavallista perhe-elämää ja tienasivat hyvin pyörittämällä siivousfirmaa. Mutta he alkoivat kokea länsimaalaisen kulutuskeskeisen elämän tyhjäksi varsinkin tutustuttuaan uskoviin muslimeihin. Heidän muutoksensa alkoi pieninä asioina. Aluksi he luopuivat ravintoloiden siivoamisesta, koska islam ei hyväksy alkoholia ja he olisivat joutuneet siivoamaan paikkoja, joissa sitä säilytetään.

Vähitellen Makram muuttui yhä mietteliäämmäksi, eikä Jessica tiennyt aviomiehensä ajatuksia. Tämä ilmoitti lähtevänsä pyhiinvaellusmatkalle Saudi-Arabiaan, mutta Jessica ymmärsi hänen lähtevän Afganistaniin al-Qaidan koulutusleirille. Sitten Jessica sai viestin:

"Yhtenä päivänä eräs Makramin ystävä soitti ovikelloa täällä Rinkebyssä, jonne he olivat muuttaneet. Mies jätti kirjeen ja lähti pois.
Jessica avasi kirjeen, jonka hän ymmärsi olevan Makramilta. Mutta koska se oli kirjoitettu arabiaksi, hänen oli pakko soittaa eräälle ystävättärelle, joka sai tulla kääntämään sen.
Ystävätär alkoi itkeä kun hän tavasi kirjettä.
- Ajattelin, että mitä tämä oikein on. Silloin hän sanoi, että kirjeessä lukee, että hän aikoo jättää meidät tehdäkseen jihadin.
Vaikka heidän seurakuntansa oli suuntautunut voimakkaasti aseelliseen jihadiin, ja jotkut miehistä olivat jo lähteneet ulkomaille sen takia, Jessica järkyttyi.
- Istuin vain täällä kotona ja yritin sulatella asiaa. Sain paljon tukea ystäviltäni, koska ainoa mitä tein, oli että itkin. Itkin kun tiskasin, itkin kun nukuin, itkin kun heräsin."

Jessica ja Makram tapasivat vielä, koska järjestö ei heti hyväksynyt Makramia itsemurhapommittajaksi. Hänen haluttiin hankkivan liikkeelle varoja, koska siivousfirmalla meni hyvin. Jessica kertoo kuinka hänen miehensä muuttui etäiseksi, eikä enää viihtynyt maallisessa elämässä päätöksensä tehtyään.

Toisaalta pariskunnan tarinasta välittyy syvä keskinäinen kiintymys. Internetiin lataamansa jäähyväisvietin Makram osoitti vaimolleen.

Jihadistipiireissä itsemurhapommittajia kutsutaan marttyyreiksi. Heidän sukulaisiaan kunnioitetaan ja yhteisö tukee heitä taloudellisesti. Heidän odotetaan olevan ylpeitä marttyyristaan, eivätkä he saa osoittaa surua. Kaksi vuotta miehensä kuoleman jälkeen Jessica kertoo, kuinka vaikeaa hänen on täyttää odotukset:

"Jessica on pohtinut paljon sitä, miten hän suhtautuisi, jos joku hänen neljästä lapsestaan päättäisi seurata isän jalanjälkiä.
Samanaikaisesti kun haluan heidän olevan ylpeitä isästään ja ymmärtävän, että jihad on oikein, olen kuitenkin äiti. En pysty olemaan kuin äidit Palestiinassa, jotka lähettävät pois poikansa ja juhlivat, kun he kuolevat. Minun poikani ovat kolme- ja viisivuotiaat, enkä voi tietää minkä tien he valitsevat omassa elämässään.

Omalta osaltaan Jessica sanoo, että hänen jihadinsa rajoittuu siihen, että hän kasvattaa lapset muslimeiksi. Hän korostaa, ettei hän halua, päinvastoin kuin jotkut muut vanhemmat Rinkebyssä, istuttaa lapsiin vihaa ei-muslimeja kohtaan."

Monet pelkäävät Syyrian sisällissodasta tulevan uuden Afganistanin. Sinne kokoontuu ekstremisti-islamisteja eri puolilta maailmaa, ja sodan päätyttyä he palaavat ammattitaitoisina terroristeina kotimaihinsa, myös Skandinaviaan. Mitä he tekevät täällä silloin?

Varsinkin poliitikkojen pitäisi pohtia sitä.

Globaali jihad, eli ääri-islamismin voimistuminen eri puolilla maailmaa, on tosiasia, jota ei voi kieltää.

Magnus Sandelinin kirja ilmestyi vuonna 2012 pienen Reporto-kustantamon julkaisuna. Siitä on tullut myyntimenestys Ruotsissa, jossa ääriliikkeiden kannatus lisääntyy myös muissa ryhmissä, esimerkiksi jyrkimmät äärioikeistolaiset kutsuvat itseään natseiksi.

Sandelin on kirjassaan antanut puheenvuoron jihadistipiireille. Heidän vastapuolensa, kuten irakilaiset ja ruotsalaiset poliisit, näkevät asian tietysti erilailla.

Jihadismi vahvistuu ja koskettaa Eurooppaakin. Siksi meidän on tunnettava tämä ilmiö. Se tuntuu oudolta, mutta kuten Magnus Sandelinin haastattelemien henkilöiden kertomuksista ilmenee, sillä on oma logiikkansa.

Eurooppa tarvitsee tämän tapaisia asiallisia kirjoja. Terrorismi-hysteria ja islamofobiaksi muuttunut muslimien ja siirtolaisten vastaisuus lisää ääri-islamistien kannatusta ja ilmiön leviämistä Euroopassa asuvien musliminuorten keskuudessa.

Jihadismi-ilmiöllä on monia ulottuvuuksia. Jotkut terrori-iskuja vastustavat muslimit näkevät turvallisuusviranomaistenkin toimissa ylilyöntejä. Muutama kuukausi ennen Drottninggatanin pommi-iskua poliisit ryntäsivät taidenäyttelyn avajaisiin Göteborgissa. Rautatieasemalla oli pidätetty neljä miestä epäiltynä pommi-iskun valmistelusta. Silloin kohteena arveltiin olevan Lars Vilks.

"Kurdo Baksi osallistui silloin keskusteluun laittamalla twitteriin seuraavan viestin, jonka myös muun muassa sosiaalidemokraattinen keskustelija Heille Klein lähetti eteenpäin:

Lars Vilks ja Säpon heput ovat nyt Ruotsin onnellisimpia miehiä! Säpo haluaa lisää rahaa ”islam-terrorismia” vastaan ja Vilks haluaa lisää pr:ää."

Sen jälkeen kun Taimour Abdulwahab oli maininnut Lars Vilksin nimeltä uutistoimistolle lähettämässään itsemurhaviestissä, turvallisuuspoliisi päätti antaa Vilksille henkivartijan vuorokauden ympäri. Hänen pihallaan on asuntovaunu, jossa on aina poliisi.

Kristiina Koivunen

 

Lähetykset

  • la 24.5.2014 17.40 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä