Eurooppalaisia puheenvuoroja

Ukrainan kivinen tie Euroopan unioniin

  • 14 min
  • toistaiseksi

Ukrainan tie EU-jäsenyyteen on kivisempi kuin millään muulla jäsenmaalla. Lähetystöneuvos Vasyl Khymynets teki Berliinissä jo Ukrainan entisen presidentti Janukovitshin aikana täyttä päätä töitä kotimaansa EU:jäsenyyden eteen.

Se että eurooppalaiseen yhteisöön liittyminen on täysimittaisen sodan takana, tuli Kymynetsille myös täytenä yllätyksenä.

- Ukrainalaiset ovat Euroopan intergaation viimeiset todelliset entusiastit, sanoo Vasyl Khymynets Jorma Mattilan haastattelussa.

Viime vuoden lopulla Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovitsh jätti allekirjoittamatta EU:n kanssa valmiiksi neuvotellun vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksen. Taustalla vaikutti ilmeisesti Venäjän painostus.

Kansalaiset pääkaupungissa Kievissä raivostuivat. Alkoivat suuret Maidanin, Itsenäisyyden aukion mielenosoitukset.

Assosiaatiosopimus syntyi viimein tämän vuoden kesäkuussa. Mutta siihen mennessä tilanne Ukrainassa on pahentunut kriisiksi, joka uhkaa laajeta kansainvälisen selkkauksen mittoihin.

Vasyl Khymynets syntyi 44 vuotta sitten Ukrainan läntisimmällä rajalla, Uschhorodissa, seudulla, missä Slovakia ja Unkari rajautuvat Ukrainaan.

Khymynets opiskeli romaanisia ja germaanisia kieliä ja hän toimi myös kotikaupunkinsa yliopiston saksan kielen opettajana.

Khymynetsin ulkopoliittinen ura on tuonut hänet Itävallan kautta Saksaan ja nyt hän toimii Ukrainan lähettiläänä Berliinissä.

"Tällä hetkellä ukrainalaisena eläminen ei ole yksinkertaista johtuen tilanteesta Itä-Ukrainassa.

Se mikä ukrainalaisille on tärkeää, minkä varassa he nyt elävät, on toivo.

Toivo rauhasta ja paremmasta elämästä tulevaisuudessa. Meille on toki selvää, että se hyvä tulevaisuus on vielä erittäin pitkän tien päässä.

Ja se tie tarkoittaa: ensimmäiseksi rauha.

Toiseksi: uudistukset: taloudelliset-, sosiaaliset- ja rakenneuudistukset.

Ja sen tien loppupäässä on Euroopan unionin jäsenyys."

Oliko tämä kaikki millään tavalla ennakoitavissa? Aavistitteko vuosi sitten, että se mikä on levinnyt maailmanlaajuiseen tietoisuuteen Ukrainan kriisinä, että kaikki tämä olisi mahdollista?

"Tämä tilanne mitä journalistit ja jotkut poliitikot kutsuvat Ukrainan kriisiksi, ei oikeastaan ole Ukrainan kriisi. Kyseessä on venäläinen hyökkäys Ukrainan kimppuun.

Kyllä minä osasin sitä myös odottaa. Koska jo vuosi sitten elo- syyskuussa, kun Ukraina suunnitteli EU:n kanssa solmittavan assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista, niin jo silloin näimme, että Venäjä reagoi voimakkaasti.

Jo vuosi sitten alkoi ukrainalaisten tuotteiden boikotti Venäjällä.

Me siis arvioimme, että taloudelliset tai energiapoliittiset – sanoisinko toimenpiteet – Venäjän taholta ovat mahdollisia. Mutta koskaan emme olisi voineet kuvitellakaan että Venäjä tällä tavalla sotilaallisesti hyökkää Ukrainaa vastaan.

Yhteistyösopimus oli meille väline Ukrainassa aluillaan olevien muutosten edistämiseksi.

Maamme jälleenrakentamisen lista on pitkä: poliisi ja oikeuslaitos sekä talouden reformit ja liberalisointi. Vasta nyt olemme erittäin pitkän ja vaikean tien alussa itsenäisessä Ukrainassa.

Mutta nyt meillä on joka tapauksessa suunnitelma viimein kesäkuussa 2014 allekirjoitetun assosiaatiosopimuksen muodossa.

Jo viime vuonna alkaneet Itsenäisyydenaukio Maidanin mielenosoitukset Kiovassä osoittivat, että ihmiset seisovat ukrainalaisten arvojen takana. Maidanin tapahtumia leimasi myös kuva EU:sta ja halusta kohti Eurooppaa. Me ukrainalaiset olemme todennäköisesti viimeiset Euroopan integraation todelliset entusiaistit. Tällä viittaan viime EU-parlamenttivaalien eurokriittisiin tuloksiin."

Heinäkuun puolivälissä tapahtuneessa malesialaisen matkustajakoneen alasampumisessa kuoli huomattava määrä Alankomaiden ja muidenkin EU-maiden kansalaisia. EU-maat eivät enää voineet pysyä poliittisesti syrjässä. Heinäkuun lopulla EU- ja Yhdysvallat ottivat käyttöön kolmannen vaiheen Venäjä-pakotteet.

"Mitä jos tätä lentokoneen alasampumista ei olisi tapahtunut? Eurooppa olisi jatkanut edelleen keskustelua ja keskustelua.

Toivottavasti ymmärrätte minut oikein. Totta kai lentokoneen alasampuminen oli kaikkine uhreineen minustakin aivan hirvittävä tragedia. Mutta tällainen kauhea tapaus avasi viimein Euroopan silmät näkemään mitä Ukrainassa todella tapahtuu. Että nämä separatistit eivät todellakaan ole alueidensa autonomian tai venäjän kielen puolesta taistelijoita. Ne ovat Venäjältä ja Moskovasta tuettuja terroristeja.

Muuten, Venäjän internetissä on nähtävissä puhelinnumeroita ja ilmoittautumispaikkoja myöten ohjeet minne soittaa ja ilmoittautua jos haluaa Ukrainaan taistelijaksi. Ukrainassa nämä nettisivut eivät toimi, mutta venäläisillä puhelimilla ja venäläisissä matkapuhelinverkoissa voitte soittaa ja ilmoittautua. Tästä luvataan maksaa 250 dollaria päivässä.

Älkää vaan sanoko minulle, etteikö Venäjän poliittinen johto tiedä tätä. Ja että Putin ihan oikeasti haluaa rauhaa Ukrainaan."

Ovatko uudet Venäjää vastaan suunnatut talouspakotteet tehokkaita, toimivatko ne Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi?

"Kyllä, totta kai sanktiot toimivat. Mutta sillä edellytyksellä että EU pysyy yhtenäisenä. Ei se käy että yksi jos toinenkin maa etsii kiertoteitä jatkaa talousyhteistyötä Venäjän kanssa. Kun kerran sanktioista on sovittu, niin niistä täytyy pitää myös kiinni. EU on tästä pitävyydestä vastuussa.

Meille ei kysymys ole niinkään itse talouspakotteista sellaisenaan. Meille tärkeintä on että EU sopii yhtenäisestä poliittisesta linjasta ja toteuttaa käytännössä tätä politiikkaa."

Mitä sanktioita Ukraina toivoisi lisättävän?

"Ne olisivat sellaisia toimenpiteitä, jotka pakottavat Putinin harkitsemaan politiikkaansa uudelleen. Vielä enemmän tulisi kohdistaa huomiota sotilaallisten – ja varustelutarvikkeiden kaupan estämiseen. Lisää voimaa tarvitaan myös finanssisektorin pakotteisiin ja kaasukauppaan – emme vielä näe yhtenäisyyttä tässä sanktiopolitiikassa.

Täytyy nostaa teemaksi myös jalkapallon maailmanmestaruuskisat Venäjällä vuonna 2018 ja Formula ykkösten ajot Sotshin uudella radalla. Ei siksi, että Venäjää pitää jotenkin rangaista. Vaan siksi, että Venäjällä ihmiset itse käsittävät, ettei näin vaan voi jatkua.

Se on ikään kuin nurin niskoin käännetty maailma. Venäjän poliittinen johto vastustaa Eurooppaa. Kaikki Euroopassa näyttää olevan väärin. Venäjä katsoo systemaattisesti olevansa Euroopan ulkopuolella."

Uudessa EU:n sanktiolistassa on mainittu viisi venäläistä pankkia. Niistä kaksi suurinta, Sperbank ja VTB toimivat edelleen entiseen tapaan Itävallassa tytäryhtiöidensä välityksellä.

Itävalta allekirjoitti kesäkuussa Brysselin vastustuksesta huolimatta venäläisen kaasujätti Gazpromin kanssa uuden sopimuksen South-Stream kaasuputken rakentamiseksi Itävaltaan.

"En oikein ymmärrä tätä itsekään, asiasta pitäisi keskustella EU:n sisällä vielä enemmän.

Mikä tämä South-Stream hanke oikein on, onko se vaihtoehto kaasun toimittamiselle Eurooppaan. Yksiselitteisesti ei. Koska kaasu tulee Moskovasta, siis Venäjältä.

Vaihtoehto tarkoittaa minun mielessäni esimerkiksi kaasun hankkimista Turkmenistanista, Azerbaizanista, Turkista tai Norjasta - mutta ei Venäjältä.

Tuo South-Stream on ainoastaan kiertotie. Ja keino rangaista Ukrainaa. Se yksiselitteisesti edesauttaa Putinin asiaa. South-Stream kaasuputki täytyy ottaa sanktioihin mukaan."

Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier sanoi tämän toimittajalle, että hän ei usko Venäjän Presidentti Putinilla olleen viime vuonna suurta Master-suunnitelmaa, jota hän nyt edelleen toteuttaa mm. hankkimalla Krimin jälkeen Itä-Ukrainan alueita Venäjän haltuun.

Vuodenvaihteen jälkeen tilanne vaan jollain tavalla riistäytyi käsistä.

Millainen on ukrainalainen analyysi tapahtumien suunnitelmallisuudesta?

"Venäjä halusi ehdottomasti että Ukraina liittyy jäseneksi entisistä neuvostotasavalloista koostuvaan Euraasialaiseen unioniin. Putin itse on sanonut selvästi, että Neuvostoliiton hajoaminen oli hänen elämänsä suurin tragedia. Se tarkoittaa, että Euraasialaisen unionin avulla hän halusi perustaa uuden Neuvostoliiton. Tässä hän näki Ukrainan hyvin tärkeänä komponenttina. Putin joutui kuitenkin huomaamaan, että Ukraina ei missään nimessä halua olla mukana hänen unionissaan.

Silloin Putin loi suunnitelman siitä millä tavalla Ukrainaa pitää rangaista: joko hyökkäämällä sinne suoraan tai horjuttamalla maan tasapainoa aiheuttamalla sekasortoa.

Tunnistan hyvin hänen suunnitelmansa alkaneen kaaoksen lisäämisellä kun hän aloitti valtaamalla Krimin alueen. Sen jälkeen ovat suunnitelmat koskeneet Luhanskin ja Donetskin alueiden valtausta.

Tarkoitus on siis lisätä epävakautta ja sekasortoa Ukrainassa ja estää siten Ukrainan mahdollisuudet kehittyä kohti eurooppalaista integraatiota.

Ja tähän kuvioon sopivat viime aikaiset tapahtumat Itä-Ukrainassa.

Nyt kysytään, onko kaikki on Putinin kontrollissa vai ei? Hän on sentään Venäjän presidentti. Eli kyllä hän voi tehdä ihan mitä haluaa. Putin voisi siis rauhoittaa tilanteen ja estää separatistien taistelujen jatkumisen jos niin haluaisi."

Kun kansakunta on murroksessa niin kysymys identiteetistä nousee keskeisen asemaan.

Mitä ukrainalaiselle identiteetille on viime kuukausien aikana tapahtunut?

"Kysymys identiteetistä on ukrainalaisille hyvin monimutkainen juttu. Sillä ukrainalainen identiteetti merkitsi neuvostoaikoina riskiä. Se merkitsi vaaraa. Monet ukrainalaiset vietiin Siperiaan. Heidät pidätettiin koska he tunnustivat ukrainan kieltä, kulttuuria tai identiteettiä.

Mikä oli kiellettyä, koska Neuvostoliitossa, Moskovassa sellainen luokiteltiin nationalismiksi."

Onko Ukrainan kriisin taustalla myös jonkinlainen sukupolvikonflikti?

Vanhempi väki muistaa neuvostoaikojen suuruuden ehkä hiukan kullattuna ja on siksi pettynyt nykyhetkeen.

"Olen kyllä olen samaa mieltä. Ukraina oli sentään yli 70 vuoden ajan osa neuvostososialistista järjestelmää. Vanha sukupolvi muistelee mielellään, miten Neuvostoliitossa oli hyvin kun leipä oli halvinta maailmassa eikä työttömyyttä tunnettu.

Ihmiset eivät osaa kohdata markkinatalouden olosuhteita ja ongelmia. Voin kyllä hyvin sanoa, että ilmassa on tiettyä nostalgiaa.

Tilannetta voidaan verrata Saksan itäisiin osavaltioihin. Ne eivät olleet 70:ntä vuotta, vaan 40 vuotta neuvostojärjestelmän alaisina. Itäinen Saksa ei ollut siis niin syvälle integroitunut neuvostosysteemiin kuin Ukraina. Saksassa on investoitu valtavia määriä rahaa maan itäosien kehittämiseen mutta silti on edelleen paljon ihmisiä, jotka kaipaavat sosialismin turvallisia aikoja.

Mutta samaan aikaan on koko ajan enemmän ihmisiä Ukrainassa, jotka haluavat katsoa hyvän elämän toivossa tulevaan. Haluavat siirtyä eurooppalaisiin normeihin sekä elämään ja matkustamaan Euroopassa yhdessä muiden kansakuntien keskuudessa.

Itä-Ukrainan tilanteen valossa oikeastaan vasta nyt ukrainan kansakunta ja ukrainalaiset identifioituvat yhtenä kansana.

He tunnustautuvat yhden Ukrainan kannattajiksi - olivat he sitten se sitten länsi-, tai itä-, pohjois- tai eteläukrainalaisia."

Miten ukrainalaisten yhtenäisyys näkyy, voitteko mainita esimerkkejä?

"Esimerkiksi Ukrainan presidentti Petro Porošenko valittiin tehtäväänsä jo vaalien ensimmäisellä kierroksella. Porošenko sai kaikilla äänestysalueilla enemmistön äänistä. Se on jo osoitus siitä, että ukrainalaiset toivovat rauhaa ja haluavat tukea yhtenäisyyttä presidentin välityksellä.

Toinen esimerkki. Kun nyt katsomme tilannetta itäisessä Ukrainassa, missä sota on käynnissä, niin näemme että separatisteja vastaan taistelevat kaikenlaiset ukrainalaiset. Mukana on kansalaisia, jotka edustavat kaikkia maan alueita. Jopa eri kansallisuuksista. Mukana ukrainalaisissa joukoissa on siis muun muassa unkarilaisen vähemmistön edustajia, Krimin tataareja ja jopa venäläisiä.

Lisäksi voin mainita kiinnostavan esimerkin jalkapallon piiristä. Meillä ovat kaikkien korkeimman jalkapallon liigaseurojen fanit solmineet rauhan keskenään. He pidättyvät siis kaikenlaisesta rettelöinnistä jalkapallokatsomoissa. Kuudentoista liigaseuran fanit esiintyvät jalkapallostadioneilla yhdessä. Lisäksi he kampanjoivat itsenäisyyden puolesta ja järjestävät erilaisia projekteja kerätäkseen tukea ja rahaa ukrainalaisille sotilaille. Vastikään mm. johtavan Odessan jalkapalloseuran pelaajat vierailivat sotilassairaalassa tervehtimässä haavoittuneita sotilaita."

Ukraina jakautuu kaikkiaan 27:ään alueyksikköön. Miksi Venäjä-kriisin polttopisteiksi ovat nousseet juuri Luhansk ja Donetsk?

"Ensinnäkin on kysymys välittömästä naapuruudesta Venäjän kanssa – Venäjän yhteydet näihin alueeseen ovat erittäin aktiivisia.

Toisekseen, Donetsk teollisuusalueena asutettiin oikeastaan vasta 1930 luvulla. Sinne tuli ihmisiä kaikkialta Neuvostoliitosta. Joukossa oli myös hyvin suuri joukko vankeja. Heidät lähetettiin sinne työvoimaksi alueelle perustetun teollisuuden kehittämiseksi. Meneillään olivat -30 luvulla tunnetuiksi tulleet teollistamisen viisivuotissuunnitelmat. Periaatteet olivat jo Leniniltä lähtöisin ja Stalin kehitti niitä edelleen. Suunnitelmaan tarvittiin suurta metalliteollisuutta ja sille työvoimaa.

Jo tuolta ajalta lähtien eivät alueen asukkaat ole niinkään ukrainalaisia, vaan he ovat kotoisin vähän kaikkialta neuvostoliiton alueelta. He eivät pidä itseään oikeina ukrainalaisina. Siksi Donetskissa monet ovat niin kovasti venäjä-myönteisellä kannalla, mikä vaikeuttaa ongelmaamme.

Olen käynyt pitkiä keskusteluja paikallisen nuorison kanssa. Heidän mukaansa alueella on venäläinen propaganda toisinaan hyvinkin voimakasta ja ihmiset ovat tälle alttiita. Toisaalta sukulaisuussuhteet ovat hyvin kiinteitä venäläisten kanssa. Eräs nuori harjoittelija kysyi minulta, että mitä haluat sanoa äidilleni Euroopan Unionista.

Äiti ei koskaan ole ollut Euroopassa. Hän ei tiedä mitä Eurooppa tai EU tarkoittaa. Hän tietää vain ja ainoastaan sen, mitä hän joka päivä kuulee venäläisten viestimien kautta poliitikkojen sanomana. Ja viesti on, että EU on se mikä jumittaa pahassa talouskriisissä. Eurooppa on rappeutunut ja dekadentti.

Venäjä on vahva ja vain Venäjän avulla voimme tulla mekin vahvoiksi. Totta kai ratkaisevaa roolia näyttelee myös kirkko. Venäjän ortodoksinen kirkko on erittäin vaikutusvaltainen. Ja se tekee myös saman suuntaista ideologista työtä.

Sama ongelma suorastaan tiivistyy Krimin niemimaalla. Aivan kuten Venäjällä, niin myös Krimillä on vanhempi sukupolvi, jonka aktiivi-ikä sijoittui neuvostoaikoihin. Krimillä asuu runsaasti eläkeläisiä, koska Neuvostoliitossa korkeat puoluevirkailijat ja upseerit saivat valita mihin he eläkeläisinä haluavat sijoittua asumaan. Suosituimmat kohteet olivat Krim sekä Jurmala Latviassa.

Tälle joukolle ihmisiä Krim on sama kuin Neuvostoliitto. Ja kun heiltä mennään kysymään, niin sieltä saadaan helposti vastaus, että me olemme syntyneet Neuvostoliitossa ja Neuvostoliitossa haluamme myös kuolla."

Joko te näette Ukrainan EU:n jäsenmaana?

"Assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen oli erittäin tärkeä askel. Presidentti Porošenko nimitti tätä tärkeimmäksi tapahtumaksi Ukrainan itsenäisyysjulistuksen jälkeen.

Mutta EU-yhteistyösopimus ei ole Ukrainan päämäärä. Tämä asiakirja on väline, instrumentti, jonka on määrä auttaa meitä päämääräämme, joka on on Euroopan unionin jäsenyys."

Entä tuleeko Ukrainasta Naton jäsen?

"Nato-jäsenyys ei ole asialistalla tällä hetkellä. Koska tämä kysymys jakaa Ukrainaa. Mutta toisaalta haluaisin huomauttaa, että niiden ukrainalaisten määrä, jotka kannattavat Nato-jäsenyyttä, on maan useilla alueilla jatkuvassa kasvussa. Uusimpien mielipidetiedustelujen mukaan yli 50 prosenttia maan kansalaisista kannattaa Naton – jäsenyyttä."

EU:n tilanne on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin vakaa – unionia murentaa euro-alueen pahin velkakriisi ja talouskasvu on hyvin hataralla pohjalla. Mitä erinomaista ukrainalaiset sitten näkevät Euroopassa?

"Me Ukrainan kansalaiset voimme antaa neuvon EU:n kansalaisille. Teidän tulee pitää arvossa rauhaa ja sosiaalista turvallisuutta, ihmisten vapautta ja oikeusvaltiota.

Me Ukrainassa maksamme tästä kaikesta juuri nyt erittäin korkeaa hintaa. Haluaisimme että me voisimme myös elää vapauden sosiaalisen turvallisuuden oloissa.

Ajatelkaapa: kun EU:ssa yksi kansakunta – esimerkiksi Kreikka, Italia tai Irlanti – kun EU:ssa yhdellä maalla on vaikeuksia, niin naapurista ei tulekaan toinen maa ja käy sen vaikeuksissa olevan kimppuun. Sen sijaan tulee useita maita auttamaan pulaan joutunutta.

Mitä meillä on Ukrainassa? Me olemme erittäin vaikeassa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa. Mitä meitä hyödyttää oletettu veljemme ja naapurimme Venäjä?

Se käyttää tilaisuutta hyväkseen Ukrainan heikentämiseksi entisestään.

Se ei ole EU:n filosofia. Siksi sanon teille: meidän Eurooppa – innostuksellemme on hyvät perusteet. Siksi suosittelen eurooppalaisille kumppaneillemme: arvostakaa sitä vapautta ja taloudellista kehitystä. Ja kaikkein tärkeimpänä: arvostakaa rauhaa."

Jorma Mattila

Lähetykset

  • la 16.8.2014 17.44 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä