Radio 1 vastaa

Lauantaisin klo 12.05, Yle Radio 1

Mitä mieltä olet, mitä haluaisit kuulla vai jäikö jokin vaivaamaan? Kerro meille niin me koetamme vastata.

Yle Radio 1 saa palautetta, kommentteja ja tiedusteluja ohjelmistaan päivittäin.

Radio 1:n kanavajohto käy radiossa läpi ja kommentoi viikon aikana saapunutta palautepostia sekä kertoo Radio 1:n ohjelmistosta.

Jaksot

  • Aloitetaanpa oikein reippailla haukuilla:

    "Miksi ihmeessä hieno laatukanavani haastattelee kulttuuriohjelmassaan kokonaisen
    tunnin Viki Rostia tekosyynä se, että hän - kuten niin monet muutkin ihmiset - täytti 60-
    vuotta? Viki Rosti! Takavuosien iskelmäraakkuja! En lainkaan ymmärrä. Paljonhan Yle
    vouhkaa nykyään siitä, kuinka nuoria pitää palvoa, mutta ei se kylläkään Viki Rostia
    haastattelemalla onnistu. Täysin käsittämätön rimanalitus. Kuka kertoisi minulle miksi?"

    No, en tämän asian taustoja sen kummemmin tunne, mutta arvelisin, että Kulttuuriykkönen
    haki tässä kulttuurista diversiteettiä eli moninaisuutta. Välitän tämän viestin toimitukseen.
    Harmi vain, ettei siitä näe lähettäjän sähköpostiosoitetta, joten tämä on ainoa väylä hänelle
    vastata.

    Sitten kiitoksiin:

    "Monet kiitokset nimenomaan kuuluttaja Maaria Holmalle, jonka mainio lukijan ääni ja
    sopivan sävykäs tulkinta tekevät sunnuntaiaamuista radion äärellä nyt aivan tuoreita ja
    kiinnostavia. Viime sunnuntain (4.11.2018) Järnefeltin tekstin luenta osui mielestäni aivan
    "nappiin" ja avasi ainakin minulle tuntemattomammaksi jääneen kirjailijan teoksen
    suorastaan kiinnostavaan valoon!

    Kiitos Maarialle mainiosta toimittaja-kuuluttaja-imagon onnistuneesta lavennuksesta ja
    menestystä uusiin tekstilöytöihin! 

    Ps. Mahtaakohan palautteeni löytää perille!"

    Kyllä löysi perille. Kuuntelija kommentoi tässä sunnuntaiaamujen "Tarinatarha"-ohjelmaa.
    Tuo mainittu ohjelmakin "Njanja" on yhä kuultavissa Areenasta. Kannattaa tosiaan
    kuunnella.

    Sitten kannustavaa palautetta Kaisalta:

    "Haluan antaa kiittävää palautetta sekä rohkaista pitämään tämän linjan
    vastaisuudessakin! Erityiskiitoksen aihe on juontajien työ hienossa Muistojen bulevardi -ohjelmassa. 
    En tiedä ovatko juonnot heille kirjoitettuja vai heidän itsensä laatimia, joka tapauksessa ne
    ovat juuri sellaisia, joita paatunut ja vanhan liiton radion kuuntelija rakastaa. Asiallisia,
    informatiivisia, hillittyjä ja sivistyneen humoristisia. Mutta ennen kaikkia haluan ylistää sitä
    työtä, jota he tekevät erikielisten nimien parissa.

    Muita kanavia kuunnellessa on jo joutunut turtumaan siihen, että kaikki ihmisten ja
    kappaleidenkin nimet vain luetaan fiilispohjalta tai suodatetaan englannin ääntämyksen
    kautta. Vaiva, jonka kuuluttajanne lausumisen eteen näkevät, ilahduttaa suuresti.
    Kaunis kiitos asiapitoisista ja tietoa antavista ohjelmistanne. Ystävällisin terveisin,
    Kaisa"

    Kiitos Kaisalle. Nuo juontotiedot tulevat pääosin ohjelman koonneelta toimittajalta, mutta
    usein myös kuuluttaja täydentää niitä itse. Yhteispeliä siis.

    Sitten teknisempiin asioihin:

    "Kiitos erinomaisesta kanavasta ! Viimeisen kuukauden aikana on jostain
    syystä kanavanne ääni särissyt huolimatta siitä että olen viritellyt
    sitä suuntaan jos toiseen. Stereolaitteistoni on liitetty radioantennikaapelilla ja esim Classic Radio ja muut kanavat kuuluvat erinomaisesti. Mikä neuvoksi ? Ystävällisin terveisin Harri."

    Kirjeestä ei käy ilmi missäpäin Suomea Harri meitä kuuntelee, mutta kannattaa ottaa
    yhteyttä jakelusta vastaavaan Digita oy:hyn ja sen kuluttajapalveluun, jospa vika selviäisi.

    Kiitoksia taas kaikesta palautteesta. Lähettäkää sitä toki lisää, niin minä koetan parhaan
    kykyni mukaan vastata, joko suoraan kysyjälle tai sitten tämän ohjelmatuokion kautta.
    Kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten
    sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia
    sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj
    Färm PL 8, 00024 Yleisradio

    Kaunista viikonloppua.

    Kaj Färm

  • "Tervehdys Kaj Färm ja rakas Yle Radio 1."

    No siinäpä mukava tapa aloittaa kirje, joka kuuluu näin:

    "Melkoinen Talous Torstai elämästä 8.11.2018: hyvin kattava kuvaus ja selitys, mitä on elää ja olla tässä yhteiskunnassa, juuri nyt ja Suomessa:
    1. aamuhartaus, vankilapastori Marko Meijer
    2. ykkösaamun kolumni, Janne Saarikivi
    3. mikä maksaa toimittaja ja 2 vierasta aiheena pörssinäkymät
    4. valkoista valoa, Johanna Korhonen: (taloudesta) karkoitetut eli 'Mihin ihmistä enää tarvitaan?'
    Näistä neljästä puheenvuorosta tulee 'täydellinen kooste' elämän 'kamaluudesta ja (ehkä) toivosta' 10 vuotta sitten MS-taudin vuoksi nelikymppisenä eläkkeelle joutuneen diplomi-insinöörin/muusikon tulottomaan elämään. Kiitän niin tuhannesti viisaista ja näkemyksellisistä Yle Radio 1:n toimittajista! Ehkä piste i:n päälle oli Johanna Korhosen referoiman kirjan kirjoittajan nimitys ja selitys 'karkoitetut'. Meitä on paljon!
    Kiittäen, Sanna"

    Kiitoksia sinulle Sanna!

    Torstaina tuli todella käsiteltyä talouden ja ihmisen suhdetta melkoisen monipuolisesti. On hyvä muistaa, että tärkeydestään huolimatta on niin sanottu "Talous" siltikin vain väline, ei itseisarvo.

    Tuo Janne Saarikiven Ykkösaamun kolumni, jonka melkoisen pitkä otsikko oli "Haluamme menestyä ja olla onnellisia ja se juuri on ongelmamme" on saanut muutenkin paljon kiitosta. Näin Tarja:

    "Janne Saarikiven kolumni tänään torstaina oli parasta, mitä olen aikoihin kuullut. Jos mahdollista, lähettäkää hänelle kiitokseni. Kolumnin sanoma pelasti päiväni ja sai liikutuksen kyyneliin. Vielä löytyy inhimillisyyttä tästä kovasta ajasta. terveisin Tarja Mäntsälästä."

    Mutta siirtykäämme kiitoksista kritiikkiin:

    Aina silloin tällöin - kuten tälläkin viikolla - tulee kritiikkiä siitä, että esimerkiksi uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa toimittaja haastattelee toista toimittajaa.

    Suoraan sanoen en oikein ymmärrä tätä kritiikkiä. Metodi on laajalti käytössä maailmalla ja siihen on hyvät perusteet. Esimerkiksi viime viikolla kuuntelin BBC:n uutistuntia, jossa oli kaksikin tällaista osuutta. Ensimmäisessä aiheena oli Etiopian tilanne. Siinä Lontoon toimittaja haastatteli paikan päällä Addis Abebassa olevaa kirjeenvaihtajaa. Toisessa taas Washingtonin kirjeenvaihtaja analysoi Yhdysvaltojen välivaalien tulosta. Molemmissa tapauksissa käytäntö oli mielestäni hyvin perusteltu. On selvää, että paikan päällä ammatikseen asioita seuraavalla toimittajalla on kattavampi näkemys kokonaisuudesta, kuin jollain satunnaisella "kadunmiehellä" tai "-naisella". Samoin poliittisella toimittajalla Washingtonissa oli hyvä kyky analysoida vaalitulosta. Toki tuossa jälkimmäisessä jutussa kuultiin myös niitä "kadunmiehiä".

    Kaikki uutisointi ei tietenkään voi olla tällaista, mutta hyvin usein paras asiantuntemus on niitä ammatikseen seuraavalla toimittajalla. Asiantuntemusta ei tulisi väheksyä oli sitä sitten kenellä tahansa. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, enkä aio haastatella aiheesta nyt ketään.

    Mitäs tuumaatte? Antakaa palautetta, ideoita, kiitoksia ja moitteita vaikka nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Huomenna on sitten isänpäivä. Siitäkin huolimatta rauhallista viikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 10.11.2018

  • "Soitetaanko kello 12:n kirkonkelloja maailman tappiin asti?"  Tätä kyselee ehkä hieman
    yllättävästi Hannu Kotkasta. Näin hän perustelee kysymyksensä:

    "Sen ymmärtäisi, jos Suomi olisi äärikristillinen uskontovaltio, mutta kun ei ole.
    Suomi on maallinen valtio ja maallistuu koko ajan lisää. Myös harvat uskovaiset tajuavat
    ilman kirkonkelloja, mitä kello on."

    Puuttumatta tuohon hieman provokatiiviseen ilmaisuun "harvat uskovaiset", mietitään tuota
    puolenpäivän kellojen uskonnollisuutta. Tapahan alkoi toisen maailmansodan
    loppuvaiheessa 1944 ja silloin sen tarkoitus oli yhdistää olemassaolostaan taisteleva
    Suomen kansa.

    Sittemmin se on minun mielessäni ollut päivän jakaja - eli oikea aikamerkki, mikä erottaa
    aamu- ja iltapäivän. Toki ne ovat kirkonkelloja, mutta itse en ole milloinkaan ajatellut sitä
    hengellisenä ohjelmaosuutena. Mielenkiintoista, mitenköhän muut asian kokevat?. Mutta
    vastauksena kysymykseesi: En tiedä tuosta maailman tapista, mutta minulla ei ole
    ainakaan mitään suunnitelmia tuon tradition lopettamiseksi.

    Seuraava palaute tulee Lahdesta ja koskee musiikkia:

    "Outi Paanasen perjantainen, 26.10. Narrin aamulaulu ansaitsee superkiitokset! Mikä
    rikas annos tietoa ja sivistystä. Sanalla sanoen se oli "sielunhoidollinen" kokemus.
    Kiitos myös Katariina Lillqvistin Kuudesta kuvasta.
    Terveisin Kaija Lahdesta"

    Sitten postia Sieppijärveltä, Kolarista:

    "Vilho Ilmarin ohjaaman vahvan Seitsemän veljeksen luennan jälkeen ehdin jo kaivata
    radion sunnuntai-iltapäiviin merkityksellistä puhetta. Sitäpä tuleekin nyt ylivertaisten
    asiantuntijoiden, loistavien keskustelijoiden saattelemana, kun aloititte juutalaisuuden
    olemusta luotaavan sarjan. Kuuntelen sitä muistivihko edessäni. Luulenpa, että meitä
    kaikkia tuo yleistieto sekä koskee että palvelee. Samoin olen nauttinut Tarinatarhan lastuista, novelleista, kummitusjutuistakin - sopivat hienosti varhaiseen, rentoon
    sunnuntaiaamuun. Olen radioihminen. Lämmin kiitos näistä kaikista!
    Musiikkiakin tulee paljon ja sitä myös paljon kuuntelen. Niin hienoa tuokin, että lähetitte
    Paulon Sellokilpailun finaalit kokonaan - kuten lähetätte monet muutkin loistokkaat
    musiikkiohjelmat. Ilo on avata radio ja korvat laatukriteerit täyttäville anneille."

    Kiitos Marketta. Ilo on myös saada noin paneutunutta palautetta.

    Myös Erno kiittelee uutta sarjaamme:

    "Kiitoksia alkaneesta Pyhiä juutalaisia kirjoituksia -sarjasta. Jo ensimmäisten osien
    jälkeen on huomattavissa, että kyse on todellisesta laatusarjasta. Samalla, kun se on
    erittäin korkeatasoinen sisällöllisesti, on se kuitenkin elävää ja helposti seurattavissa
    olevaa keskustelua. Tuntuu, että viisastuisin lause lauseelta! Kiitoksia todelliselle
    sivistyskanavalleni."

    Samasta ohjelmasta kirjoittaa Tarja Helsingistä:

    "Pyhät juutalaiset kirjoitukset on itse asiassa ajankohtaisohjelma. Riikka Tuori tiivisti
    hienosti kysymällä "miksi meillä syntyy viha erilaisuutta kohtaan?" Jos ei tämä ole
    ajankohtainen kysymys, niin mikä?

    Että tällaista tällä viikolla. Ensi viikolla taas uudet kujeet ja siihen tarvitsen ajatuksia,
    ideoita, kysymyksiä ja muuta palautetta teiltä.

    Kanavaa voi lähestyä joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen
    yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen
    kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024
    Yleisradio.

    Rauhaisaa pyhäinpäivää kaikille.
    Kaj Färm

  • Viime sunnuntaina alkanut "Pyhiä juutalaisia kirjoituksia" -luenta ja keskustelusarja on herättänyt jonkin verran mielipiteitä, kuten odottaa saattoikin. Palaute ei kuitenkaan ole ollut yhtä ylitsepursuavaa kuin kolmen vuoden takainen vastaavanlainen sarja Koraanista. Yksi samanlainen piirre keskustelussa on kysymys siitä, miksei kristittyä Raamattua lueta radiossa. Vastaus on aikalailla sama: Yle Radio 1:ssä lähetetään päivittäin aamu- ja iltahartauksia ja lisäksi sunnuntain jumalanpalvelukset - kaksi kappaletta joka sunnuntai! - joten kristityn Raamatun näkemykset tulevat kyllä melkoisen hyvin esille.

    Minulle on kyllä esitetty myös sinänsä aivan pätevä vastaväite siitä, että eihän se ole sama asia: osa kuuntelijoista haluaisi samanlaisen analyyttisen eksegetiikkaan eli tässä tapauksessa Raamatun tieteelliseen ja kriittiseen tutkimukseen perustuvan keskusteluohjelman, kuin mikä nyt on juutalaisten kirjoitusten osalta käsillä. Täytyy myöntää, että itseänikin on aika ajoin houkutellut tuollainen valtava hanke, vaikka aivan varmaa on, ettei se kaikkia kristittyjä miellyttäisikään. Joka tapauksessa näitä pyhiä kirjoituksia selvittäessä menee nyt vielä reipas vuosi. Seuraava osa kuullaan siis sunnuntaina 28.10. kello 16.30 ja se löytyy tietenkin myös Areenasta. Areenasta löytyy muuten yhä myös se Koraani-sarja, jos haluaa vaikka harjoittaa vertailevaa tutkimusta.

    Hieman samaan asiaan puuttuu seuraavakin kirjoittaja, vaikka hänen päähuolensa onkin musiikki:

    "Olen klassisen musiikin ystävä ja kuuntelen Radio 1:tä. Musiikkiohjelmat tuntuvat lisääntyvässä määrin vähenevän ja väistyvän muiden ohjelmien vuoksi. Sitten ilmoitettiin, että ensi sunnuntaina 28.10. Klassista kahteen -ohjelman tilalla on keskusteluohjelma aiheena Tšekin tasavallan 100-vuotispäivä. Miksi ihmeessä siihen aikaan?
    Eilen sunnuntaina jäi pois Faunin iltapäivä ja tilalla oli keskusteluohjelma aiheena juutalaisuus. Pitkä keskustelusarja siis vie ohjelmapaikan 65 jakson verran? Miksi ihmeessä taas musiikin tilalle?
    Mielenkiintoisia keskusteluja varmaan, mutta miksi aina klassinen musiikki antaa tilaa? Näin on jo käynyt aamun ajankohtaisohjelman vuoksi ja kesällä sunnuntain päivämusiikki väistyi muiden ohjelmien vuoksi.
    Ollaanko Radio1:stä tekemässä puhekanavaa? Yle1 ei ole entisellään kaikkien näiden uudistusten vuoksi. Harmittaa!"

    Näin kirjoitti kuuntelijamme Vuokko.

    On totta, että silloin kun tulee satunnaisia erikoisohjelmia kuten tuo Tšekin tasavallan satavuotispäivä, helpoin tapa sijoittaa ne ohjelmistoon on korvata jokin äänilevykonsertti niillä. Tällaista tapahtuu kuitenkin vain muutaman kerran vuodessa. Poikkeus oli viime kesä, jolloin Television tiiliskivet jouduttiin sijoittamaan useammaksi viikoksi äänilevykonsertin tilalle. Totta on myös, että viime sunnuntaina alkanut "Pyhiä juutalaisia kirjoituksia" lyhentää kuukausikaupalla Faunin iltapäivää puolella tunnilla sunnuntaisin.

    Kaiken tämän takana on kuitenkin se, että vastoin Vuokon mielikuvaa, on musiikin määrä absoluuttisesti kasvanut viime vuosien aikana kanavalla. Aikaisemmin erilaisilla puheohjelmilla ja esitelmillä oli selvästi suurempi osuus ohjelmistosta. Siksi nämä äänilevykonsertit toimivat ikään kuin "paisuntasäiliöinä" puheohjelmille, silloin kun niille on tarvis.

    Tämä tuskin täysin vastauksena Vuokkoa tyydyttää, sillä hänen kokema tunne on varmasti aito ja siksi tosi. Ilmeisesti monet musiikkiohjelmamme tulevat hänelle väärään aikaan. Tällaista se vain on. Kaavion tekeminen on aina täynnä kipeitä valintoja.

    Kiitoksia jälleen palautteesta. Sitä voi lähettää lisää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonloppua.

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 27.10.2018

  • Nyt olemme kuulkaapa suuren äärellä. Muistatte varmaan kun noin kolme vuotta sitten Radio yhdessä luettiin Koraani kannesta kanteen niin, että jokaista osiota myös kommentoitiin. Kommentoijina olivat imaami Anas Hajjar ja professori Jaakko Hämeen-Anttila.
    Silloin kyseltiin, että aiommeko lukea myös muiden uskontokuntien pyhiä kirjoituksia. Kristittyjen raamattuahan meillä käsitellään monta kertaa viikossa niin aamu- ja iltahartauksissa kuin sunnuntain jumalanpalveluksissakin, mutta muut uskonnot jäävät huomattavasti vähemmälle. Lupasimme taannoin laajentaa tätä lukuperinnettä ja nyt on tullut sen aika:

    Huomenna sunnuntaina kello 16.15 alkaa yli vuoden mittainen ohjelmasarja "Pyhiä juutalaisia kirjoituksia".

    Sarjassa luetaan tekstejä juutalaisuuden merkittävistä kirjoista, kuten Vanhasta testamentista ja Talmudista. Mukana on myös muita pyhiä juutalaisia tekstejä. Jokaiseen jaksoon sisältyy luentaa taustoittavia keskusteluosuuksia. Keskusteluissa pyhät kirjoitukset asetetaan kulttuuriseen, uskonnolliseen ja historialliseen asiayhteyteen.

    Asiantuntijoina ja keskustelemassa ovat Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbiini Simon Livson, Helsingin yliopiston seemiläisten kielten professori emeritus ja seemiläisten kielten ja kulttuurien dosentti Tapani Harviainen sekä Lähi-idän tutkimuksen yliopistonlehtori, FT Riikka Tuori Helsingin yliopistosta. Toimittajana on Juha-Pekka Hotinen ja lukijana Pekka Savolainen ja tämäkin sarja on Yle Draaman tuotantoa.

    Radiosarjaa varten on käännetty ensimmäistä kertaa suomeksi keskeisiä jaksoja Talmudista. Samaa käännösmateriaalia on käytetty myös alkuviikosta julkaistussa Tuorin ja Harviaisen toimittamassa ja suomentamassa Pyhiä juutalaisia kirjoituksia -kirjassa, mikä sopii hyvin oheislukemistoksi sarjaa kuunnellessa.

    Pyhiä juutalaisia kirjoituksia -radiosarja on yleissivistävä kulttuurisarja, joka pyrkii lisäämään tietoa ja kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärrystä moniarvoistuvassa maailmassa. Samalla se antaa tietoa myös suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvasta uskonnosta. Kyseessä ei siis ole hartausohjelma vaan sarja on tarkoitettu kaikille, joita kulttuuri ja uskontojen historia kiinnostaa.

    Huomenna kuultava avausjakso taustoittaa tulevaa sarjaa. Siinä kysytään kuka on oikeastaan juutalainen. Määrittyykö juutalaisuus äidin vai isän kautta ja ovatko juutalaiset oikeasti kansa. Paljon hyviä kysymyksiä ja parhaan juutalaisen tradition mukaan vastauksia ja lisäkysymyksiä on runsaasti luvassa. Suosittelen erittäin vahvasti.

    Lukemiseen liittyy seuraava palautekin:

    "Kiitoksia Lukupiiristä, jossa käsiteltiin Matti Yrjänä Joensuun tuotantoa. En ole muuten kovin kiinnostunut dekkareista tai muusta jännityskirjallisuudesta, mutta Joensuun kirjoja rakastan. Kyse onkin ehkä siitä, että ne eivät oikeastaan ole dekkareita, vaan todenmukaisia kertomuksia elämästä Suomessa. Ne kertovat enemmän yhteiskunnastamme kuin kymmenen sosiologian väitöskirjaa, jos hieman kärjistän. Oli todella viihdyttävä lauantai-ilta erinomaisessa seurassa. Kiitokset koko toimittajaporukalle ja vieraille."

    Tämä viesti tuli Sirkalta Helsingistä. Myös monet muut ovat kiitelleet tuota kaksi viikkoa sitten tullutta Lukupiiriä. Se on muuten yhä kuultavissa Areenasta.

    Kiitoksia taas palautteestanne ja lähettäkää ihmeessä lisää aiheesta kuin aiheesta. Sitä voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Syksy on oikeastaan hienoa aikaa. Nautitaan siitä.

    Kaj Färm

  • Heti alkuun riemu-uutinen, minkä kyllä valppaimmat ovat jo ehtineet huomata, mutta kerron sen vielä minäkin:

    Italiassa, Tyrrhenan meressä, Napolin lahdessa sijaitsevalla uskomattoman kauniilla Caprin saarella järjestettiin jo seitsemänkymmenen kerran Radio- Televisio- ja nykyään myös verkkosisältöjä arvioiva ja palkitseva kansainvälinen Prix Italia-festivaali ja kilpailu.

    Kilpailussa on kaiken kaikkiaan seitsemän kategoriaa ja yhdessä niissä, Radio Music -kategoriassa pääpalkinnon voitti Yle Radio 1:ssä kuultu radio-ooppera ”Kylmän maan kuningatar”!

    Tämä Riikka Talvitien säveltämä sekä Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen käsikirjoittama ooppera on nimenomaan radio-ooppera. Sitä ei ole koskaan esitetty millään näyttämöllä, vaan se on toteutettu eri studioissa ja konserttisaleissa. Tuotanto oli Ylen draamaosaston.

    Prix Italian jury kiitteli erityisesti käsikirjoituksen oivaltavaa ja hauskaa tapaa yhdistää kalevalalaisia myyttejä nykyajan universaaleihin ongelmiin. Myös oivaltava ja tekstiä hyvin tukeva moderni, mutta silti helposti lähestyttävä musiikki sai kiitosta. Onnea kaikille tekijöille.

    ”Kylmän maan kuningatar” oli osa Ylen Suomi 100 -juhlavuotta 2017, mutta saa tämän palkintonsa kunniaksi uuden lähetyksen kahden viikon kuluttua eli lauantaina 27.10. kello 19. Kannattaa olla kuulolla, silloinkin.

    Sitten vähemmän juhlaviin, mutta yhtä lailla tärkeisiin asioihin:

    "Hei. Parannusehdotus Ykkösaamu-ohjelmaan. Olen lähes jokapäiväinen Ykkösaamun melko tyytyväinen kuuntelija. Ohjelman aiheet, niiden ajankohtaisuus ja tärkeys sekä juontajat ovat kiinnostavia ja, raikkaita. Kuitenkin ohjelmassa käydään lyhyesti läpi päivän uutisotsikoita. Ja kas, puolen tunnin päästä ne tulevat uutisissa. Luulisin, että monet YA:n
    ystävät kuuntelevat tai ovat kuunnelleet aamu-uutiset. Eli nykykäytäntö tuo aivan turhaa toistoa.
    Kehitys- ja syysterveisin Jussi Oulusta."

    Kiitoksia Jussi, ideoita ja ajatuksia kaivataan aina.

    En aluksi ollut aivan varma, mitä tarkoitit noilla uutisotsikoilla, mutta mitä ilmeisimmin kyse on ohjelman alussa noin kello puoli kahdeksan tulevasta osiosta. Silloin käydään ensin läpi aamun Ykkösaamun aiheet ja sitten tosiaan lyhyesti myös uutistilanne ylipäätään.

    On aivan totta, että tuolloin on edellisistä uutisista kulunut puolisen tuntia ja seuraaviin uutisiin on saman verran aikaa. Kuitenkin juuri aamuisin tuo puoli tuntia saattaa monille olla pitkä aika kahvinkeiton, aamiaisenteon, lapsien kouluunlähettämisten ja oman töihinlähdön keskellä. Siksi haluamme tarjota lyhyen välähdyksen uutisaiheisiin ennen kuin käymme käsiksi Ykkösaamun omiin aiheisiin. Koetamme tehdä sen niin sujuvasti ja sutjakkaasti, että se ei liikaa häiritsisi niitäkään kuuntelijoita, jotka pystyvät kuuntelemaan lähetystä pidempään.

    Kiitos joka tapauksessa mielenkiinnosta Jussi.

    Kaarina palaa vielä parin viikon takaiseen lauantai-iltaan:

    "Voi kuinka vieläkin mieltäni sykähdyttää Muistojen bulevardin Sävel on vapaa-ilta. Kiitoksia Jake Nyman ja kiitoksia Susanna Vainiola. Tässä on vain sellainen ongelma, että kun saa jotain noin ihanaa, niin sitä haluaa lisää. Milloin, oi milloin saamme uudelleen Muistojen bulevardin lauantai-illan?"

    Tätä kyselee Kaarina. Niin, tuo ilta oli todella onnistunut, täytyy myöntää. Mistään lähetyspäivästä ei vielä ole ollut puhetta, mutta on minunkin mielestäni päivän selvää, että tällainen ilta olisi järjestettävä vähintään kerran tai kaksi vuodessa. Katsotaan nyt.
    Mutta sitä odotellessa on hyvä muistaa, että tuo kuultu Muistojen bulevardin Sävel on vapaa löytyy vielä parin viikon ajan Areenasta eli lohtua voi vielä hakea sieltä. Ja löytyyhän sieltä Areenasta kaikkea muutakin herkullista ja ravitsevaa.

    Kiitos taas palautteesta, mitä sopii yhä lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kaunista syysviikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 13.10.2018

  • "Ja tapahtui niinä päivinä, että professori Hiilamo aloitti vaalikamppailunsa Ylen kanavilla".

    Näin aloittaa viestinsä Seppo ja viittaa keskiviikkona Ykkösaamussa kuultuun professori Heikki Hiilamon kolumniin, jonka otsikkona oli "Eriarvoistava kotitalousvähennys". Se on herättänyt paljon keskustelua vähän siellä sun täällä. Mutta antaa Sepon vielä jatkaa:

    "Hiilamoa kauhistuttaa ajatus, että joillakin on enemmän varoja kuin toisilla - tämähän ei ole uutinen. Se, että näitä rahoja käytetään esimerkiksi kotitaloustyön kautta merkittävään työllistämiseen, ei professoria lohduta, sillä kotitalousvähennys alentaa veroja ja ainoastaan keski- ja hyvätuloiset maksavat niitä. Verovähennykset ovat siis väärin, sillä niistä eivät pääse nauttimaan muut kuin ne, jotka veroja maksavat. Tosin näin on myös veronmaksun nautinnon kanssa."

    Näin siis Seppo. Monet eläkeläisetkin ovat pahoittaneet mielensä Hiilamon kolumnista.

    "Kotitalousvähennys on minulle ainoa mahdollinen tapa saada apua kodinhoitoon, ikkunoiden pesuun ja pieniin remontteihin. Olen pitkän työurani jälkeen keskituloinen eläkeläismummo ja yhä sinkku. En todellakaan ole rikas, mutta sen verran hyvätuloinen, etten mitään kunnallista apua voisi saada. Miksi minun pitäisi syyllistyä siitä?"

    Pertti jatkaa aiheesta:

    "Oliko kansantaloudellisesti fiksumpaa teettää pikkuremontit pimeänä tai kossupullolla? Nykyään töistä maksetaan oikeasti, valtio saa veronsa ja työntekijä eläke- ja muut maksunsa. Mikä tässä on vialla?"

    Luetaan vielä yksi kirjoitus tästä paljon mielipiteitä kirvoittaneesta aiheesta. Näin kirjoittaa Ville:

    "En ole mikään kroisos, mutta tulen eläkkeelläni ihan mukavasti toimeen. Minulla käy joka toinen viikko siivooja ja teetätän silloin tällöin pieniä remppoja paikallisella yrittäjällä vanhan omakotitaloni ylläpitämiseksi. Ilman kotitalousvähennystä en pystyisi näitä millään teettämään. Oikein vihaksi pistää tuo professorin ajatuksenkulku siitä, että pienikin varallisuus on rikollista. Onko niin, että vasta kaikkien köyhdyttäminen olisi sitä oikeata tasa-arvoa? Sopii professorin lähteä vaikka Pohjois-Koreaan nauttimaan siitä ihanuudesta."

    Ymmärrän oikein hyvin kaikkia kirjoittajia, mutta ei nyt olla lähettämässä ketään minnekään. Länsimaiseen demokratiaan kun kuuluu, että kukin saa yrittää tehdä maastaan sellaisen kuin itse pitää hyvänä - toki lakia noudattaen. Tämä koskee niin Villeä kuin professori Hiilamoakin.

    No onhan tällä viikolla muustakin puhuttu:

    "Tämänviikkoinen lähetys muodista on yksi parhaimmista ohjelmista Sari Valtolta. Kiitos ohjelmassa haastatelluille loistavasta ja yksinkertaistetusta ajatusten avaamisesta ja ymmärtämisestä, mistä
    kaikesta muodissa onkaan kysymys."

    Näin kiitteli Helena Sari Valton ohjelmaa "Pikamuodista ekomuotiin". Ohjelma on saanut paljon kiitosta ja herättänyt myös ajatuksia:

    "Ohjelman ajatukset pätevät myös muihinkin aloihin kuin pelkästään vaatetusalaan. Työskentelen itse korualalla ja mielestäni kehitys näkyy myös täällä. Nuorten arvostukset ovat muuttuneet: erikoisjuomat, matkustelu, ja muut sellaiset ovat sitä mitä nuoret nykyään kuluttavat."

    Niin, nuorissa on tulevaisuus. Sari Valton ohjelma kuullaan muuten tiistaisin kello kymmenen, mutta niin tämä "Pikamuodista ekomuotiin" kuin muutkin sarjan jaksot ovat yhä kuunneltavissa Areenasta.

    Kiitoksia taas palautteesta ja mielipiteistä. Keskustelu tekee hyvää.
    Lähettäkää lisää ajatuksianne, toiveitanne tai mitä tahansa palautetta joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhaisaa viikonloppua.

    Kaj Färm

  • Yhä on arka paikka tuo Neuvostoliitto, no ainakin joillekin. Kalle Haatasen vieraana perjantaina oli Suomen ja Neuvostoliiton välisiä kulttuurisuhteita tutkinut Leena Sharma ja siitähän meteli syntyi:

    "Miten Kalle Haatanen viitsii alentua tällaiseen roskaan. Haastateltavan toimittaja Sharman asenteellisuus ja halveksunta kaikkea vasemmistolaista kulttuuria kohtaan on todella säälittävää. Hienoa että teillä on näin valtavasti yhteistä hauskaa hekoteltavaa. Voi että miten tätä rouvaa naurattaa. Heko heko hih hih."

    Näin kirjoitti Jaakko ja pääsi myös muistuttamaan haastateltavan sukupuolesta, kuten myös Antti, joka pääsi jo tytöttelyasteelle näin:

    "Tämä tyttö ei ollut vielä syntynytkään, kun näitä asioita hoideltiin. Suomen ja Neuvostoliiton väliset kulttuurisuhteet olivat ainakin täältä tehtaan lattiatasolta katsottuna aidot ja vilpittömät. Itse olin osallisena useammassakin ammattiyhdistykseni järjestämässä kulttuurireissussa esimerkiksi Petroskoissa ja lämpimät tunteet olivat molemminpuolisia toisin kuin nyt, kun Natoon hingutaan."

    No niinpä niin. Toki kiitostakin on Kalle saanut:

    "Kiitos sekä toimittajalle että haastateltavalle! Mielenkiintoista kuultavaa tuo keskustelu Neuvostoliiton suhteistamme. Erityisesti kun opiskelin 1960-luvulla ylioppilasvallankumouslaisten touhutessa ja aloitin työt taistolaisten valvomassa työpaikassa."

    Samalla asialla on vielä Hannakin:

    "Erittäin hyvä keskustelu ja tärkeä aihe yhä. Joillekin vaan tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeata tunnustaa tuon ajan typeryydet. Enkä puhu tässä pelkästään Paavo V:stä. Toki Suomen asema oli hankala ja meidän oli otettava Neuvostoliiton edut huomioon ulkopolitiikassamme, mutta oliko todella pakko päästää heidät päättämään myös sisä- ja jopa kulttuuripolitiikastamme? Siinä rypesimme todella syvässä mutalammikossa."

    Tuosta olen kyllä Hannan kanssa samaa mieltä, joskin muistutan jälkiviisauden vaaroista. Joka tapauksessa Kalle osui taas jollei arkaan niin ainakin hieman aristavaan paikkaan, ja jollet kuullut ohjelmaa, hae se ensi tilassa Areenasta. Ohjelman nimi on siis: "Kalle Haatanen: Ikuinen ystävä Neuvostoliitto".

    On meille toki tullut seesteisempääkin palautetta, esimerkiksi Suomen Turusta:

    "Syystervehdys Turusta! On mukava antaa hyvää palautetta Yle Radio 1:n ohjelmista! Erityisesti haluan kiittää aamuhetkistä, jolloin toivotetaan hyvät huomenet, auringon nousut ja laskut, kuuluisuuksien merkkipäivät, kansanperinteen ja kirkollisen tradition siihen hetkeen liittyvät uskomukset, tavat ja juhlat. Miten rikasta! Hienoa päästä tällä tavalla mukaan päivään. Erityiskiitos myös toimittaja Ahti Paunulle, joka monien konserttien yhteydessä on tuonut lisäsyvyyttä ohjelmaan. Hänen vieraiden kielten lausumisensa on ihailtavaa, varsinkin saksankielen, joka ei aina suomalaisten suussa oikein hyvältä kuulosta, hänen suomenkielensä on selkeää ja rikasta. Lisäksi hän osaa ääntää oikein b-, d- ja g-kirjaimet, jotka nekin tuottavat usein vaikeuksia suomenkielisille. Häntä on ilo kuunnella!"

    Olen aivan samaa mieltä. Ahti Paunu on hyvä lisä toimittajakaartiimme.

    Kiitoksia taas kaikesta palautteesta. Tässä jäi kokonaan käsittelemättä esimerkiksi Kaisa Pulakan juuri alkanut "Kauhee akka"-sarja, joka on herättänyt ansaittua huomiota, mutta palaan siihen ensi viikolla.

    Palautetta voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Syksy on oikeastaan ihan kivaa aikaa. Nautitaan sen haikeudesta.

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 15.9.2018

  • Dystopian hurmaavuus!, otsikoi kirjoituksensa Reija.

    "Mistä juontuu tämä jatkuva viehätys kauhukuviin? Mitä synkeämpiä näkyjä näkee, sitä fiksumpana ihmistä pidetään. Ihmettelin sitä jo Erno Paasilinnan ja Pertti Linkolan huippuvuosina, mutta sama jatkuu. Väliäkö sillä, etteivät ennusteet pidä paikkaansa: Rooman klubin mukaan öljyn olisi pitänyt loppua maailmasta jo neljäkymmentä vuotta sitten, kolmannen maailmansodan olisi pitänyt syttyä jo lukuisia kertoja ja ympäristömyrkkyjen olisi pitänyt tukahduttaa meidät jo sukupolvi sitten. Puhumattakaan asteroideista, uudesta jääkaudesta ja nyt sitten liiasta lämpenemisestä. Kuolema tulloo! sanottiin kotipitäjässäni jo lapsuudessani. Kuulin juuri kuinka kirjailija Leena Krohn ikipessimismissään pohti tuhoutuuko maailma ensin ydinsotaan vai ilmastonmuutokseen. Mutta tuhoutua pitää.
    Minusta tällainen on lähinnä puberteettista angstia, ei kovin fiksua."

    No siinä tuli täysilaidallinen Reijalta. Täytyy tosin myöntää, että itsekin olen usein pohtinut tätä tarvettamme pelkoon ja uhkakuviin. Dystopiat viehättävät ehkä eniten silloin kun asiat ovat hyvin. Kirjallisuudessa, elokuvissa ja monessa muussakin kulttuurigenressä kauhu ja epätoivo kiehtoo muitakin kuin teinejä. Sietää pohtia.

    Lisää kritiikkiä:

    "Miksi ihmeessä Ylen kirjallisuusohjelmat ovat käyneet niin vähiin? Jostakin vanhasta vastauksestasi luin, että kun kolme kokenutta kirjallisuustoimittajaa jäi eläkkeelle, niin ei ole pystytty paikkaaman vajetta. Tämä on hieman outo vastaus. Eikö eläkkeelle jäämiset ole tiedossa hyvissä ajoin, joten se ei pitäisi olla syynä.
    Kaipaisin etenkin kotimaisten klassikkojen läpikäyntiä, samoin nykykirjallisuuden esittelyä sekä myös esim. 1900-luvun toisen puoliskon kirjallisuuden esittelyä jossain muodossa. Esimerkiksi radion lukupiiri on mainio ohjelma, mutta tulee liian harvoin. Joskus on sunnuntaiaamuisin tullut jotain pätkiä klassikkokirjallisuudesta, mutta siihenkin vähään oli laitettu musiikkia väliin. Miksi ihmeessä näin on?"

    Tätä kysyy Merja. Olemme erittäin tietoisia kirjallisuusohjelmien vajauksesta ja onneksi asia korjautuu ainakin jonkin verran jo syksyn kuluessa. Tuo eläköitymisasia meni muuten niin, että kutistetun rahoituksen takia yhtiö teki periaatepäätöksen, ettei eläköityviä toimittajia enää automaattisesti korvata. Tämä on sitten seuraus. Mutta toivotaan parempaa tulevaisuutta.

    Sitten vaikuttavaa palautetta eläköityneeltä suurlähettiläältä, josta käytämme tässä koodinimeä Vesa:

    "Minulla on palautetta vain yhdestä ohjelmasta; Riston valinnasta, vaikka Yle Radio 1:n musiikkiohjelmista ja muistakin löydän vain positiivista sanottavaa. Yle Radio 1 on helmi. Mutta Riston valinta on super. Ja viimeksi kun hän musiikin lomassa kertoili tattien keräilystä ja kuivaamisesta - se oli minulle ylittämätön. Satun olemaan sienifriikki ja tatit ovat sitä parasta kun ne itse löytää ja valmistaa. Kun siihen yhdistää hienon musiikin niin mikä voisi olla parempaa."

    No eipä juuri mikään. Risto Nordell tosiaan palasi kesätauolta puotiinsa, mikä on suuri ilo.
    Sitten Eskon kommentti:

    "Rupesin kuuntelemaan keskiviikon 5.9. Muistojen bulevardia kesken ensimmäisen kappaleen, joten en kuullut ohjelman alkukuulutusta.
    Pitkin matkaa upeaa, melodista, rauhallista, tunnelmallista, kaunista musiikkia. Aloin puolivälin maissa ajatella, että aivan kuin olisi Jake Nymanin laatima kokonaisuus. Ja olihan se! Että osaa olla yhteneväinen musiikkimaku. Olen siitä iloinen ja kiitän sydämestäni levykonsertista, jonka aion kuunnella vielä monesti."

    Niin kannattaakin. Tuo Jaken Muistojen bulevardi kuin kaikki muutkin mainitut ohjelmat ovat vielä kuultavissa Areenassa eli suin päin sinne.

    Kiitoksia jälleen palautteesta ja lisää sopii lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Nyt kai voi jo toivottaa kaunista syksyä.

    Kaj Färm

    (Radio 1 vastaa 8.9.2018)

  • Yle Radio 1 vastaa 1.9.2018: Orjia vai vankeja?

    Eräs kuuntelijamme lähestyi meitä mielenkiintoisella kysymyksellä:
    ”Hei! Sunnuntaina elokuun 19. päivä Minna Lindgrenin ohjelmassa kuulin toimittajan kertovan Verdin "Nabucco"- oopperasta ja maininnan "hebrealaisten vankien kuoro". Ei siis orjien. Ihmettelin asiaa ja päätin kysyä, että mistä ja keneltä käännös on. On iso ero edellä mainittujen sanojen merkityksissä. "Ebrei incatenati e costretti al lavoro" tarkoittaa heprealaisia kahleissa ja pakkotyössä eli kyllä orjuudesta on kyse. Kysynkin nyt että kenen käännöstä ohjelmassa käytettiin? Kiitos etukäteen vastauksesta.”

    Kiitos Tiinalle erinomaisesta kysymyksestä. Tätä asiaa on nyt nimittäin pohdittu useammankin asiaa tuntevan voimin. Itsellenikin molemmat versiot ovat tuttuja, mutta Ylen arkistojärjestelmissä teos kulkee nimellä ”Hebrealaisten vankien kuoro”.
    Ehkä parhaan selvityksen antoi kokenut ja nyt jo eläkkeelle jäänyt äänilevystön arkistovirkailija. Luen otteita hänen vastauksestaan:

    "Nabucco on siis suomeksi Nebukadnessar.
    Nebukadressar on tunnettu Juudan ja Jerusalemin valloituksistaan, joista sai alkunsa juutalaisten pakkosiirtolaisuus, ns. Baabelin vankeus, sekä monumentaalisista rakennustöistään pääkaupungissaan Babylonissa.

    Babylonian kuningas Nebukadnessar II. hävitti Jerusalemin temppelin vuonna 587 eaa ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan. Oopperan tunnetuin kohtaus on hebrealaisten kuoron laulama ”Va, pensiero,.” -kuorokohtaus

    Raamatun mukaan Nebukadnessar vei suuren osan Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Joojakinin aikana Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja koko väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen.[3].
    Joka tapauksessa Molempia muotoja kuorokohtauksesta löytyy. Joskus 1970-luvulla Ylessä puhuttiin hebrealaisten orjien kuorosta. Englanniksi taitaa olla yleensä Chorus of the hebrew slaves, saksaksi Gefangenenchor. Eli orjat ja vangit.
    En osaa sanoa, kumpi muoto olisi oikeampi tai parempi. Helpointa olisi sanoa vain: kuoro. Jos minun pitäisi valita, ottaisin vankien kuoron. Orjien kuoro siis vanhempi muoto."
    Näin siis alan asiantuntija: molemmat muodot ovat vakiintuneita ja sinänsä oikein. englanninkielisessä käännöksessä puhutaan orjista, saksankielisessä vangeista.
    Suoraan sanoen minulla on tässä yhteydessä hieman vaikeata erottaa näiden käsitteiden eroa. Jos siis suuri joukko ihmisiä ensin vangitaan ja viedään valloittajan kotimaahan pakkotyöhön, ovat he toki vankeja, mutta epäilemättä myös orjia. Näinhän afrikkalaisille tehtiin vielä 1800-luvulle saakka ja orjistahan heidän yhteydessä puhuttiin.

    Tämän sinänsä äärimmäisen tärkeän asian selvitys vei tämänviikkoisen ajan kokonaan, mutta ensi viikolla palataan muihin asioihin, joten lähettäkää palautetta joko joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Mukavaa syyskuun alkua.

    Kaj Färm

  • Tällä viikolla on tullut erityisen paljon kiitoksia musiikkiohjelmista:

    "Kiitos ihanasta perjantain aamusoiton konsertin alusta. Nyt kahvin keittoon aamusoiton tahdissa. Ja kiitos Radio 1:n monipuolisesta ohjelmatarjonnasta."

    Kuuntelija tarkoittaa Jari Rantschukoffin laatiman Aamusoiton avannutta Antonio Vivaldin konserttoa nokkahuilulle, viululle, oboelle, fagotille ja continuolle: "La Pastorelle" eli Paimentyttö. Se onkin kovin viehättävää musiikkia ja eilinen Aamusoitto löytyy vielä Areenasta, jos haluaa herkistellä.

    Emilia Oulusta on myös musiikin asialla:

    "Klassista kahteen on hyvä, aina niin mukava kuunnella päiväsaikaankin klassista musaa."

    Olen aivan samaa mieltä Emilian kanssa. Klassinen musiikki ei suinkaan ole pelkästään iltojen ja öiden ilo. Se kuuluu päivään jokaiseen…

    Minna Lindgrenin musiikkiesitelmät saavat viikosta toiseen silkkaa kiitosta. Tässä ote Julian viestistä:

    "Minna Lindgren palauttaa klassisen musiikin säveltäjät ja esittäjät tavallisten ihmisten joukkoon heillekin varmaan epämukavalta estradilta. Olen löytänyt klasariin aivan uuden tulokulman maisteri Lindgrenin takia. Hieno musiikki avautuu kokonaan eri tavalla, kun oppii ymmärtämään sen inhimilliset puolet. Aivan uusin musiikki ei kuitenkaan vieläkään minulle oikein avaudu. Ehkä olen juuri tuon kahdeksankymmentä vuotta musiikin tekijöiden jäljessä ymmärryksessäni."

    Hieno havainto Julialta ja uskon, että aika moni pystyy siihen samaistumaan.

    Siirrytään sitten puheohjelmiin:

    "Aivan upea haastattelu psykopatian käsitteistä ja historiasta, kiitos! Kun tutkija Katariina Parhi osaa asiansa ja suullinen keskustelutaito on miellyttävän osaavaa, niin tulos on huippu. Kiitos haastattelijalle ja koko toimitukselle!"

    Kuuntelija viittaa tässä perjantaiseen Kalle Haatasen ohjelmaan "Psykopatian historia". Haastateltavana oli siis historiantutkija Katariina Parhi, joka on tutkinut psykopatiadiagnooseja eri vuosikymmeniltä. Tuo erittäin kiehtova ohjelma on tietenkin yhä kuultavissa Areenasta.

    Sitten hypätään Brysselin koneeseen. Maija Elonheimon toimittma Brysselin kone on jälleen herättänyt ajatuksia. Tämänviikkoinen ohjelma-aihe oli "Minkälaista on Ruotsin EU-politiikka" ja haastateltavana oli dosentti Johan Strang. Eräs kuuntelija halusi puuttua historiakäsitteisiin seuraavalla tavalla:

    "Toimittajalle tiedoksi, Kalmarin unioniin (1397 - 1523) kuuluivat Tanska, Norja ja Ruotsi. Suomi siihen ei kuulunut, koska Suomea ei ollut olemassakaan vielä satoihin vuosiin. Kuten ei koskaan ollut Ruotsi-Suomeakaan, oli vain Ruotsi."

    No niin. Voi asian noinkin sanoa ja varsinkin viimeinen toteamus on juuri niin: mitään Ruotsi-Suomea ei ole koskaan ollutkaan. Mutta oliko sitten Norjaa olemassa vai oliko vain Tanska? Entä oliko sittenkin niin, että Ruotsikin syntyi kunnolla vasta Tanskan johtaman Kalmarin unionin jälkeen, kun Kustaa Vaasa pani tuulemaan? Ja toisaalta, vaikka Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa, tunnustettiin sen erllisyys jo niinäkin vuosisatoina.

    Ei oikeastaan kannata olla kovin suorasyöttöinen näissä kysymyksissä - siis omasta mielestäni.

    Kiitoksia taas kaikesta pohdinnasta ja palautteesta. Sitä saa vastakin toimittaa meille esimerkiksi nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonloppua

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 25.8.2018

  • Kiitoksia kuuntelijoille siitä, että helteitten keskelläkin olette jaksaneet lähettää meille runsaasti ja monipuolisesti palautetta.

    Itämaista heinäkuuta on kehuttu paljon ja muistutankin, että suurin osa teemaheinäkuun ohjelmista on yhä kuunneltavissa Areenassa. Vain osa musiikkia sisältävistä ohjelmista on tekijänoikeussyistä jouduttu sieltä poistamaan. On sekin muuten omituinen asia, mutta ei mennä siihen nyt.

    Teemaheinäkuun puheohjelmat sieltä ainakin yhä löytyvät ja on ne löydettykin. Esimerkiksi Markus Leikolan sarja ”Itämaiden imagot” kerää yhä paljon kuuntelua Areenassa. Tästä viisiosaisesta sarjasta tosin vain kaksi viimeistä eli Intiaa ja Japania käsittelevät ovat enää juuri tuon musiikkiasian takia kuunneltavissa, joten joutukaa sielut.

    Mutta paljon on hienoja ohjelmia yhä kuunneltavissa kirjallisuuden, draaman, filosofian, uskontojen ja monen muun asian saralta. Areenasta nuo teemakuukauden ohjelmat löytyvät kätevästi koottuna ”Itämainen heinäkuu” teemasivulta.

    Mutta on elokuussakin oltu mieltä. Tällä viikolla Sauli Niinistöstä julkaistut kaksi kirjaa ja niiden käsittely ennen kaikkea Ykkösaamussa on kirvoittanut paljon mielipiteitä. Osa on hieman kummeksunut keskustelua, osa näkee siinä salajuonia ja osa vaatii presidentille rutkasti lisää valtaoikeuksia.

    Näistäkin asioista saadaan varmaan kuulla lisää itse hevosen suusta, jos tällainen ilmaus tässä yhteydessä sallitaan. Presidentti Sauli Niinistö juhlistaa nimittäin 70-vuotispäiviään täällä Yle Radio 1:ssä viikon kuluttua lauantaina 25.8.2018 kello 13-14. Silloin kuullaan ylimääräinen "Tasavallan presidentin kyselytunti". Se on meille paitsi suuri kunnia, niin myös oiva tilaisuus kuulla Sauli Niinistön mielipiteitä ja aatoksia.

    Myös Iiro Rantalan tämänviikkoinen ohjelma on herättänyt paljon ja ristiriitaisia tunteita. Kotikäynnillä Iiron pianohuoneessa oli pappi Hilkka Olkinuora ja aiheena oli kepeän kesäisesti kuolema. Yllätysvieraaksi saapui - kukas muukaan kuin Minna Lindgren!

    Luen muutamia kommentteja:

    "Kiitoksia Iiro Rantalalle, taas hyvä ohjelma! Vihdoinkin ohjelma jossa
    kuolemasta puhutaan asiallisesti, mutta inhimillisesti."

    "Vain tässä elämässä toteutuu. Molemmat puhuvat samasta. Taivas voi
    toteutua kyllä taivaassa, vaikka täällä olisi 'helvetti'. Pelastus on armoa, ei tekoja. Aina pitää pyrkiä hyvään elämään, mutta se ei pelasta."

    Ja vielä lopuksi:

    "Lindgren häpäisi itsensä ja esitteli ohjelmassa ateistista uskonnolista maailmankuvaansa ja puhui puutaheinää kristinuskosta."

    No niin. Aivan epäilemättä tuokin ohjelma kannattaa kuunnella Areenasta.

    Otetaan loppuun vielä sipoolaisen Matin palaute:

    "Radio 1 on Ylen helmi ja sen kirkkain yksilö on Minna Lindgren. Tämän
    päivän eli keskiviikon musiikkiesitelmä, encore - eli koko nimeltään "Vielä kerran, vaikka ette haluaisi", on ylivoimaisesti parasta, mitä radiosta on tullut tänä kesänä - kaikki kanavat mukaan lukien."

    Kiitoksia Matille ja kaikille muillekin palautteen antajille. Lomat on minulta lomailtu eli istun täällä kuin tatti - joita ei tänä kesänä taida muuten juuri näkyä - ja odotan palautettanne. Sitä sopii lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Monet lähettävät viestinsä myös perinteisen postin kautta, ja sehän sopii. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kesä jatkuu vaikka hieman muuttaakin luonnettaan. Iloitaan siitä.

    Kaj Färm

    (Radio 1 vastaa 18.8.2018)

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä