Radio 1 vastaa

Lauantaisin klo 12.05, Yle Radio 1

Mitä mieltä olet, mitä haluaisit kuulla vai jäikö jokin vaivaamaan? Kerro meille niin me koetamme vastata.

Yle Radio 1 saa palautetta, kommentteja ja tiedusteluja ohjelmistaan päivittäin.

Radio 1:n kanavajohto käy radiossa läpi ja kommentoi viikon aikana saapunutta palautepostia sekä kertoo Radio 1:n ohjelmistosta.

Jaksot

  • "Maija Elonheimon ohjelmat ovat Ylen parhaita. Hyvä toimittaja."

    Näin ytimekkäästi ilmaisi mielipiteensä nimettömäksi jäänyt kuuntelijamme. Hän ei
    suinkaan ole mielipiteinensä yksin, sillä keskiviikkoinen "Brysselin kone" on saanut
    muutenkin paljon kiitosta. Ohjelma käsitteli USA:n tulevia presidentinvaaleja siitä
    näkökulmasta, että kuinka ne voivat vaikuttaa Eurooppaan ja EU:hun. Haastateltavana
    Maija Elonheimolla oli dosentti Markku Ruotsila.

    Sitten terveisiä musiikinystävältä:

    "Aamusoitto on hieno asia! Ei missään muulla radiokanavalla tietääkseni ole näin hienoa
    ohjelmaa. Siinä perehdytään menneiden sukupolvien musiikkiin ja olen oppinut paljon.
    Kuuluttaja saattaa kertoa säveltäjästä ja hänen elämäntaipaleestaan, millaista elämä on
    ollut esim. 1700-luvulla, pidän tästä ohjelmasta kovasti ja ennätän sen kuunnella ennen
    töihin lähtöä. Ja kiitos myös aamuhartauksista, tänään keskiviikkona oli opetusneuvos
    Virtasen vuoro ja hänen sanansa on rauhoittavaa kuultavaa näin elämän taipaleella."

    Näin kiitteli opettaja Lauri, Äänekoskelta. Toista musiikkiohjelmaa kehuu Marja:

    "Kiitoksia, että Radio yksi muisti Armas Järnefeltin 150-vuotispäivää. Näissä asioissahan
    tähän kanavaan voi todella luottaa. Ihana ohjelma". Marja viittaa tässä Markus Virtasen toimittamaan "Armaan aika" -ohjelmaan. Se, kuten kaikki muutkin mainitut ohjelmat, on tietenkin yhä kuultavissa Areenasta. Perjantaisesta Tiedeykkösen muisto-ohjelmasta piti seuraava kuuntelija:

    ”Viisaita puhuu psykiatri Claes Andersson, vaikka en olekaan Vasemmistoliiton äänestäjä.
    Ohjelman myötä tuli mieleen, että onko Yle ykkösen uutiset ja erityisesti Ykkösaamu
    katastrofihakuisia ja huonojen uutisten ohjelmia?"

    Tuota kysymystä uutisten luonteesta pohditaan melko usein: Miksi uutiset keskittyvät niin
    sanottuihin "huonoihin uutisiin"? Aika ajoinhan jokin taho on kokeillut "hyvien uutisten"-
    lähetyksiä, mutta eivät ne todellisuudessa ole juurikaan kiinnostaneet. "Tänään ei syttynyt
    tulipaloa" ei kauheasti elähdytä. Mutta emmekö voisi ajatella, että monet rakentavat
    keskusteluohjelmat, kulttuuriohjelmat ja vaikka musiikkiohjelmat ovat juuri niitä "hyviä
    uutisia"? Niitä tulee tälläkin kanavalla huomattavasti enemmän kuin onnettomuusuutisia.

    Kiitoksia jälleen kaikesta palautteestanne. Kehuja ja haukkuja, ideoita sekä kysymyksiä
    otamme aina mielellämme vastaan. Niitä voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten
    sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia
    sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta
    osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kaunista elokuista viikonloppua kaikille!

    Kaj Färm

  • Aikoinaan kun YLE-vero tuli voimaan, sitä perusteltiin mm sillä, että YLEn tehtävänä on suomalaisen kulttuurin esilläpitäminen ja sellaisen musiikin esittäminen mitä muut kanavat eivät esitä. Tässä mielessä onkin outoa että perinteinen suomalainen kansanmusiikki on kadonnut kokonaan kanavan ohjelmistosta. Enäähän radiossa ei puhuta edes kansanmusiikista vaan etnomusiikista, etnolähetys koostuu useimmiten Afrikan ja Aasian musiikista. Vuoden aikana olen kuullut kanavalta yhden perinteisen kansanmusiikkikappaleen, Konsta Jylhän sävellyksen.

    Näin kirjoitti nimimerkki Matti Kajaanista noin viikko sitten. Matti jatkaa vielä:

    Tilanne konkretisoitui viikolla, jolloin oli Kaustisen kansanmusiikkijuhlat. Joskus aiemmin tuli Kaustiselta lähes päivittäin lähetyksiä ja viikko huipentui kolmen tunnin suoraan lähetykseen Kaustiselta. Nyt ei sitten minkäänlaista ohjelmaa tai lähetystä tullut sieltä. YLE 1 lähettää kesän aikaan lähetyksiä kaikenlaisista musiikkijuhlista, jopa varsin pienistäkin joten olisi mielestäni syytä myös Kaustisen juhlat huomioida suorilla lähetyksillä.

    Kiitos postista, joka päätyy myös kansanmusiikki- ja etno-ohjelmien tekijöille.

    Matti on oikeassa siinä, että Radio 1:ssä soi perinteisestä perinteisin kansanmusiikki pelimanneineen ja runonlaulajineen vähemmän kuin takavuosina. Perinteeseen pohjaavaa musiikkia kuulee kanavalla kuitenkin paljon.

    Joka maanantai-ilta ohjelmistossa on Amanda Kauranteen toimittama Sydänjuurilla. Amanda esittelee etenkin niin sanottua nykykansanmusiikkia. Sitä tehdään Suomessa ja muissa Pohjoismaissa paljon, ja taso on korkea. Ei ihme, sillä koulutusta ja esikuvia on nykykansanmuusikoille tarjolla.

    Suomalaista kansanmusiikkia vilahtelee myös esimerkiksi Etnohetkissä, Tuuli Saksalan toimittamassa Keitaassa ja Harri Tuomisen maailmanmusiikkiohjelmassa.

    Suomi on osa maailmaa, ja Yle Radio 1 on maailmankansalaisen kanava. Siksi meillä soi paljon myös muiden maiden perinteestä ponnistava musiikki. Siis etnomusiikki, josta Matti kirjoittaa. Uutta, kiinnostavaa musiikkia on valtavasti.

    Emme me silti ole hylänneet perinteisintä kansanmusiikkia, vaan sitä kuulee aika ajoin yhä. Ja joka kuukauden viimeisenä maanantaina radiosta tulee kansanmusiikin konsertteja. Niinpä maanantaina 29. heinäkuuta lähetettiin kaksi konserttia Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta. Esiintyjinä olivat muun muassa Järvelän pikkupelimannit ja Duo Selina. Tuon konsertin voi edelleen kuunnella Areenasta.

    Sitten postia Uuden maailman heinäkuusta:

    Kuuntelen säännöllisesti Yle Radio yhtä, Ranskan France musique kanavaa ja BBC radio 3 kanavaa. Tänä kesänä Ylellä oli heinäkuussa teemana Uusi maailma ja kuinka ollakaan Ranskassa oli kesäteemana Amerikka. Ylellä tuli sarja Jazzin ihmevuosi 1959 ja kas kummaa Ranskan radiossa on ohjelmasarja samasta aiheesta. Kysyisin ilman sarvia ja hampaita onko Ylellä yhteistyötä Ranskan radion kanssa vai onko tämä vain ”sattumaa” ?

    Jaa, Ranskan radion kesäteemasta en ruosteisen ranskantaitoni takia aiemmin tiennytkään. Kesäteemojen samankaltaisuus on silti yhteensattuma. Jazzin ihmevuoden 1959 esittely taas kumpuaa historiasta. Meillä ihmisillä on taipumus juhlia ja ihmetellä tasavuosia, ja tänä kesänä on siis kulunut 60 vuotta jazzin murroksesta. Sitä on saatettu tänä kesänä muistella muuallakin kuin Suomessa ja Ranskassa. Pasi Heikuran toimittama erikoissarja Jättiläisaskeleet – jazzin ihmevuosi 1959 on muuten edelleen Areenassa lähes kokonaan.

    Kiitos kaikista posteista ja viesteistä! Palautetta Radio 1:een voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös perinteinen kirjeposti löytää perille. Osoite on Yle Radio 1, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Mukavaa elokuun viikonloppua!

  • "Minkä takia uutisoitte Venäjältä vain ikäviä uutisia, kuten nyt mielenosoituksia ja muuta russofobista soopaa? Miksette kerro jotain hyvääkin tuosta kauniista kansasta ja maasta?"

    Näin kirjoittaa Asko, eikä ole aivan yksin mielipiteinensä. Niinhän se on, että varsinaiset uutiset keskittyvät yleensä ongelmiin, onnettomuuksiin tai levottomuuksiin. Muissa ohjelmissa voidaan asioita sitten käsitellä laajemmin ja niinhän me teemmekin:

    Viime torstaina alkoi täällä Radio 1:ssä Jari Aulan toimittama viisiosainen sarja "Tuntematon Venäjä". Sen tarkoituksena on juuri raottaa Venäjää ja sen saloja useista eri näkökulmista. Kannattaa siis olla kuulolla torstaisin kello 12.40 ja toistamiseen lauantaisin kello 10.40, jos se aika sopisi paremmin. Ja Areenastahan sarja tulee myös löytymään.

    Sitten osastoon "risut ja ruusut". Tällä kertaa sanottavaa on kertynyt paljon, joten alan ensin risuista ja päätän ruusuihin:

    "Voisiko toimittajille korostaa, että puhuisivat tavallista nykyistä eteläsuomalaista puhetapaa hitaammin radioon, ja korostaisivat sitä aina myös haastateltavilleen. Useimmat toimittajat onneksi puhuvatkin niin, että sanoista saa selvän, mutta taas torstaiaamuna ykkösaamun naistoimittaja ja toinen mieshaastateltava Venäjä-asioissa puhuivat niin nopeasti, että kyllästyin kuuntelemisen yrittämiseen ja lopetin ärtyneenä. Kun keskittyminen menee siihen, että yrittää saada lauseista kaikki sanat poimituksi, ei ehdi ajatella, mitä puhuja sanoi."

    Sitten ruusuihin:

    "Yle ykkönen on ainoa kuunneltava radiokanava. Erityisen ilahtunut olen ohjelmista arkisin klo 11. Minna Lindgren on ehdoton suosikkini, nautin suuresti sekä musiikista että hänen puheistaan. Samoin hyviä ovat myös Outi Paanasen ja Jari Sinkkosen ohjelmat, Kerronta on kullakin omanlaistaan, ja sikäli myös ovat hyviä. Minna Lindgrenin ohjelmasarjan eri oopperoista haluaisin kuulla jo heti nyt uudelleen, koska aiemmista jäi niin monta kuulematta työssäkäynnin takia. Nyt eläkkeellä niitä ehtisi paremmin kuunnella. Eläköön Ylen ykkönen pitkään, samoin kuin Lauantain toivotutkin!”

    Näin kirjoitti Elisa Tohmajärveltä. On tietenkin ongelma, jos toimittajan tai vieraan puhetapa on sellainen, ettei siinä pysy mukana. Pyrimme kiinnittämään näihin asioihin huomiota. Kiitos palautteestanne.

    "Suuret kiitokset Yle Radio 1:n ohjelmista, eritysesti musiikkiohjelmista. Kuuntelen usein myös Yöklassista. Perjantai-illan oopperat kuuntelen, koska ne alkavat 23.10, mutta miksi kaikki messut, kantaatit, oratoriot ja requiemit tulevat useimmiten kolmen aikaan yöllä? Mikä juju siinä ajoituksessa on? Kuorokohtaukset niissä ovat aivan upeita ja tietysti suosikkejani. Toivomus: että edes joskus ne tulisivat yöklassisen alussa tai sitten viimeiseksi aamulla."

    Terveisiä lähetti Aulikki Oulusta. Yöklassisen tuottajalla Jari Rantschukoffilla on varmaan kova miettiminen siinä, mitä musiikkia mihinkin aikaan yöstä esittää. Kaikkien mieltymyksiä on tietenkin mahdotonta toteuttaa, mutta välitän tämän pyynnön hänelle, kunhan tuottaja palaa hyvin ansaitulta vuosilomaltaan.

    Vielä yksi kommentti liittyen teemaheinäkuuhumme:

    "Koko Uuden maailman heinäkuun kaikki ohjelmat poikkeuksetta huippuja, korkeatasoisia! Upeaa ilotulitusta aamusta iltaan."

    Muistutan, että teemaheinäkuun ohjelmat ovat yhä kuultavissa Areenasta "Uuden maailman heinäkuu" -sivustolla.

    Palautetta voi lähettää meille, joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kaunista kesän jatkoa!

    Kaj Färm

  • Heinäkuu lähenee loppuaan, mutta millainen se onkaan ollut! Enkä nyt puhu säistä tai muista epäolennaisuuksista, vaan radio-ohjelmista. Radio 1:n teemana tässä heinäkuussa on ollut "Uuden maailman heinäkuu" ja se on herättänyt ansaittua huomiota ja runsaasti kiitosta. On kehuttu musiikkiohjelmia, kuten maisteri Lindgrenin esitelmiä, "Sinisen nuotin rapsodiaa", Tshaikovskia New Yorkissa.

    Asiaohjelmista on erityisesti kiitelty Ykkösaamun maanantailähetyksiä, Kalle Haatasen ohjelmia, Tiedeykkösiä, unohtamatta kulttuuriohjelmia kuten Kirjakerhoja ja Kulttuuriykköstä tai teemaan liittyviä kuunnelmia.

    Kaikki tulleet ja vielä tulevat teemaheinäkuun ohjelmat löytyvät Areenasta koottuna "Uuden maailman heinäkuu"-sivustolle. Sinne vaan penkomaan.

    Sitten ylenpalttisiin kiitoksiin, joita jakelee pitkähkössä viestissään kuuntelijamme Pauli. Luen siitä tässä osia:

    "Ensinnäkin tietysti kiitos kanavan ohjelmista yleisesti. Suurin osa niistä on sellaisia, että kuuntelen niitä ilolla ja nautinnolla aina kun voin. En edes rupea luettelemaan lempiohjelmiani, koska niitä on niin monta.
    Mutta asiaan. Kaikki Yle Radio 1:n kuuluttajat ovat kautta aikain olleet suuria kulttuurivaikuttajia, vaikka kaikkien nimet eivät aina ole yleisölle tutuiksi tulleetkaan - äänet sitäkin enemmän! Ja olennaista heissä on aina ollut valtavan laaja sivistys, hyvin monella tasolla. Ja sitä he ovat levittäneet julkituomatta itseään.
    Kanavan nykyiset kuuluttajat ovat kaikki vähintäänkin hyviä, monet erinomaisiakin. Mutta on ihan pakko sanoa, että yksi on ylitse muiden - ja eikös se mokoma taida olla se kaikkein nuorin, ainakin virkaiältään! Siis Jalmari Laine.
    Tulen aina iloiseksi, kun radion avatessani huomaan, että Jalmari on työvuorossa. Uskomattoman kaunis, soinnikas puheääni. Täydellinen artikulaatio. Vieraskielistenkin sanojen ja nimien erehtymättömän oikea ääntämys. Kaiken kukkuraksi vielä hyvin muotoillut virkkeet ilman sönköttelyä... Kerta kaikkiaan ammattitaitoista!
    Ja mitä sitten tapahtui: tuli Tarinatarhan Kuuluttajien kesätervehdys, jossa Jalmari Laine tulkitsi Eino Leinon runon Tumma. Olen kuunnellut erinäisiä Leino-tulkintoja varmaan pian 60 vuotta - Ture Juntusta Lasse Pöystin kautta Eeva-Kaarina Volaseen ja Ilkka Heiskaseen - mutta enpä ole moista ennen kuullut. Jalmarin esityksessä joka ainoa tavu, jokainen äänenpaino, jokainen sävy oli niin sisäistettyä, että eihän sitä voi itkemättä kuunnella. Aika monta kertaa olen yrittänyt. Uskomatonta.
    Toivottavasti Jalmarin kaunista ääntä tullaan kuulemaan paljon, niin arkisissa kuulutustehtävissä kuin esimerkiksi Tarinatarhassa tai muissa laajemissa yhteyksissä.
    Hyvää kesän jatkoa toivottaen, kroonistunut Yle Radio 1:n kuuntelija."

    No kiitoksia näistä - tosin minunkin mielestäni ansaituista - kehuista. Olen välittänyt kirjeen kokonaisuudessaan myös Jalmarille.

    Olin tuossa pari viikkoa kesälomalla, joten palautetta on ehtinyt kertymään runsaasti. Lupaan kuitenkin lukea ne kaikki ja poimin taas otteita näytille tähän ohjelmaan. Lähettäkää siis kaikin mokomin lisää huomioita, ideoita, kiitoksia sekä moitteita. Tätä kaikkeahan voi lähettää meille joko joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti kulkee. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kaunista kesän jatkoa kaikille.

    Kaj Färm

  • Suuri radiopersoona, kulttuurivaikuttaja ja muun muassa edeltäjäni Yle Radio yhden kanavajohdossa Heikki Peltonen kuoli äkillisen sairauskohtauksen seurauksena menneellä viikolla. Omistan tämän viikoittaisen viisiminuuttiseni hänen muistolleen.

    Heikki Peltonen oli niin paljon enemmän kuin Yleisradion hallintomies, vaikka oli hän sitäkin. Hän muistutti mielestäni monesti renessanssiruhtinasta monipuolisuudessaan: Hän oli intomielinen elokuvamies. Varsinkin 1950 ja -60-luvun elokuvista hänen kanssaan saattoi keskustella loputtomasti. Toisaalta viimeisimmän pitkäkestoisen keskustelun hänen kanssaan itse kävin myöhäiskeskiajan Euroopasta. Yllättäen hän oli myös kova urheilumies, joka tunsi loputtoman määrän erilaista tilastotietoa aiheesta. Hän rakasti myös hyvää ruokaa – erityisesti hän oli mieltynyt sieniruokiin, kuulin.

    Minulle hän oli kuitenkin mies, joka on taatusti vaikuttanut työuraani täällä Yleisradiossa enemmän kuin kukaan muu ja minäkin olen näitä käytäviä tallonut jo yli kolmekymmentä vuotta. Heikki Peltonen oli vaativa ja tiukka pomo, mutta toisaalta myös äärimmäisen lojaali alaisilleen. Hän ei myös koskaan paennut vastuutaan.

    Häneltä riitti aina aikaa keskustella ohjelmatyön saloista ja metodeista. Eräs kollega muistelikin eilen: ”Kun Heikki Peltosen kanssa kävi kehityskeskustelun, tiesi kyllä keskustelleensa. Se ei ollut mitään konsulttilätinää, vaan todellista sparrausta.”

    Koska Heikki mielellään halusi itselleen viimeisen sanan, annettakoon se hänelle vielä. Kuunnellaan hänen viimeinen radiopakinansa noin kolmen vuoden takaa. Se on yllättävän ajankohtainen yhä tänään.

    Kaj Färm

  • Juhannusohjelmistomme on saanut paljon kiitosta. Erityisesti musiikin osuutta on kiitelty.
    Aloitetaan kuitenkin tömäköillä haukuilla, niin saadaan veri kiertämään:

    "Miksi Yle Radio 1 ei soittanut lippulaulua juhannusaattona kello 18, kun Suomen lippu nostettiin salkoon, 27 tunnin ajaksi? Lähetyksessänne tuli sen sijaan kello 18 jotain kuubalaista älämölöä. Onko liian patrioottista sekin, kuten kaikki vastaava nykyään? En kyllä kuuntele enää, kun hyvin valikoidusti Yle Radio 1:tä, Radio Suomea en ollenkaan. Sitä veroa pakotetaan maksamaan, vaikka kaikki Ylessä on tosi tasapaksua nykyään." Tätä mieltä on nimimerkki "ottaa päähän tuo punaisuus Ylessä".

    Jaa, että "punaisuus". Viime viikolla oltiin francofiileja, nyt punaisia ja voin vain kuvitella, mistä meitä syytetään heinäkuussa, kun teemakuukautemme "Uuden maailman heinäkuu" vierähtää käyntiin. Siinähän käsitellään Yhdysvaltoja sekä Kanadaa. Siitä myöhemmin vielä lisää, mutta palataan tuohon nimimerkin huomioon. Se on nimittäin oikein hyvä havainto. Lippujen nostamisen aika kello 18 juhannusaattona olisi pitänyt jotenkin huomioida täällä Yle Radio 1:ssäkin. Lippulaulu on minun makuuni hieman turhan sotaisa, mutta jotain suomalaista juhannusmusiikkia olisi hyvä tuohon hetkeen soittaa. Muistetaan ensi juhannuksena.

    Kyllä monet nauttivatkin juhannusohjelmista, kuten tämä Rantala Ylöjärveltä:

    "Suuret kiitokset Yle Radio 1, että olette olemassa. Sain kokea jotain sanoin kuvaamattoman hienoa juhannuspäivän iltana, kun istuin pihakeinussamme. Koin myös jonkinlaista yhteenkuuluvuutta ja jotakin erittäin suomalaista. Aurinko paistoi, Suomen lippu lepatti taustanaan sinivalkoinen taivas, radio soitti Lauantain toivottuja ja kaiken kruunasi Jari Aulan rauhallinen ääni. Olin onnellinen. Älkää koskaan muuttuko. Kiitos!"

    Näin toivotaan Ylöjärvellä, ja sitten terveiset Helsingistä:

    "Tällaista on ohjelmaradio parhaimmillaan. Kuuntelin sunnuntaina 23.6. Yle Radio 1:tä illalla kuudesta yhteentoista. Dokumentti 'Olga – pakolainen 1918', Jazzklubi, jazzklubin illan keikka ja varsinkin jazzklubin kolmas setti sekä illan viimeisenä Avaruusromua. Olen varma, ettei tämän täysipainoisempaa ohjelmailtaa, joka ei seuraa mitään keskitietä eikä yritä kosiskella mahdollisimman suuria yleisöjä,ole millään muulla kanavalla mahdollista kuulla. Erityisesti Pekka Laineen tarjoilema Kolmas setti ja Jukka Mikkolan Avaruusromua osoittivat, miten loistavan ohjelman asiaansa perehtyneet ja eläytyneet suvereenit toimittajat pystyvät aikaansaamaan. Pidin kovin, nautin suuresti."

    Näin kiitteli Pekka ja olen aika lailla samaa mieltä.

    Maanantai on sitten jo heinäkuun ensimmäinen päivä ja täällä Radio 1:ssä alkaa Uuden maailman heinäkuu. Tulemme kuulemaan monenlaisia varta vasten heinäkuulle tehtyjä ohjelmia, joissa valotetaan pohjoisamerikkalaista kulttuuria, historiaa, päivänpolitiikkaa, kirjallisuutta, musiikkia ja vaikka mitä. Meidän vakio-ohjelmamme Ykkösaamusta Tiedeykköseen tulevat myös aika ajoin käsittelemään Uutta maailmaa ja sitten on tosiaan erikoisohjelmat. Myös muutamia valiouusintoja aiheen tiimoilta tullaan kuulemaan.

    Erityisen iloinen olen siitä, että myös musiikki klassisesta jazziin ja bluesiin tulee olemaan
    kuuluvasti esillä teeman mukaisesti. Yle Radio 1:n nettisivujen kautta pääsee jo
    etukäteen tutustumaan tarjontaan.

    Palautetta luetaan myös kesällä ja sitä voi antaa joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kesäisiä päiviä!

    Kaj Färm

  • "KIITOS MINNA!"

    Tämä oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla eli versaaleilla ja lopussa oli vielä huutomerkki. Olisi siis varmaan pitänyt huutaa tuo kiitos, mutta antaa nyt olla - rauhaisana kesäpäivänä. Viestikin jatkuu rauhallisemmissa merkeissä näin:

    "Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä on parasta kesäohjelmaa. Ihanaa, kun jaksat tehdä näitä lisää. Vanhojakin täytyy kaivaa Areenasta.
    Ystävällisin terveisin, Pia."

    Eikä Pia suinkaan ole yksin mielipiteensä kanssa, sillä samalla asialla on Olli:

    "Kesä ei tuntuisi kesältä ilman Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmiä. Ne ovat tietäviä, hauskoja, viisaita ja viihdyttäviä, mutta samalla myös opettavia. Maisterin aika ajoin pinnalle pulpahtava ylimielisyyskään ei haittaa, sillä se kuuluu ikään kuin asiaan. Todella hienoa, että Yle satsaa tällaiseen todelliseen musiikkikulttuurin ja yleissivistyksen ylläpitoon."

    "Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä" kuullaan täällä Yle Radio 1:ssä maanantaisin kello yksitoista ja varmuuden vuoksi toiseen kertaan lauantaisin kello neljätoista. Ja Areenasta tosiaan löytyy niitä enemmänkin.

    Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä" suursarjan luenta täällä Radio 1:ssä on ehtinyt kahdeksanteenkymmenenteen jaksoonsa ja lisää on tulossa. Se, kuten kaikki muutkin luennat, on jakanut mielipiteitä alusta saakka. Salla on tyytyväinen:

    "Opiskeluaikanani luin kolme ensimmäistä osaa, saattaa olla, ettei niitä enempää ollut silloin vielä käännettykään. Nyt mennään jo seitsemännessä osassa ja olen kuunnellut ne kaikki. Kuuntelen yleensä koko viikon satsin putkeen viikonloppuna siivotessani tai puutarhassa puuhaillessani. Erja Manton luenta on niin kaunista ja mukaansa tempaavaa. Minä en kyllästy Marcel Proustiin milloinkaan."

    Tätä mieltä on siis Salla. Totuuden nimissä on sanottava, että toisenlaisiakin mielipiteitä on kuulunut. Monet ovat nimenomaan kyllästyneet Marcel Proustiin ja onhan sekin ymmärrettävää. Kahdeksankymmentä osaa on kumminkin kahdeksankymmentä osaa. Ja kuten sanottua: lisää on vielä tulossa.

    En kuitenkaan voi allekirjoittaa kiukkuisen kuuntelijamme Juhanin ajatusta siitä, että Yle jotenkin tyrkyttäisi niin television kuin radionkin puolella ranskalaista kulttuuria. Yleensä näin puhutaan anglosaksisesta, erityisesti amerikkalaisesta kulttuurista, mutta että me rakentaisimme jotain ranskalaista hegemoniaa? Enpä todellakaan ole huomannut. Marcel Proustin tuotantoa Juhani pitää tyhjänpäiväisenä ja jopa roskana.

    Hän on myös huolissaan suomen kielen asemasta radiokanavallamme. Huomauttaisin tähän, että "Kadonnutta aikaa etsimässä"- sarjaahan luetaan mitä kauneimmin käännetyllä suomen kielellä ja erityisen kauniisti luetaankin.

    Marcel Proustista ei kenenkään tarvitse pitää, mutta väite siitä, että Yle Radio yksi jollain lailla sorsisi suomen kieltä on yksinkertaisesti perätön.

    Olemme asioista joskus eri mieltä ja sehän kuuluu asiaan. Mielipiteitä, palautetta, ideoita ja toiveita kannattaa edelleenkin lähettää vaikka nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy ja kulkee. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Oikein rattoisaa juhannusta kaikille!

    Kaj Färm

  • ”Ai että minä sitten tykkään Matti Johannes Koivusta” aloittaa kauniin postikorttinsa Raija Siilinjärveltä. Eikös se ole ihan Sydän-Savoa, vai miten se määritellään? Pohjois-Savoa? Joka tapauksessa kortti jatkuu näin:

    ”Hän on paneutunut asiaansa, ilmaisee asian selkeästi ja harkitusti. Totta, paneutunut osaaja ja äänikin sopii juuri tähän ohjelmaan. Koko sarja on ollut loistava – siis ne edellisien kesienkin. Kiitos Koivulle ja Ylelle, että saamme kuunnella hyvää ohjelmaa. Kiitollinen kuuntelijanne Raija.”

    Hyvää kesää myös Raijalle. Tämänkesäinen Matti Johannes Koivun sarja on nimeltään ”Keskeneräisyyden historia” ja se kuullaan maanantaisin kello 11 ja uudemman kerran lauantaisin kello 17.15.

    Matti Johannes Koivun aikaisemmatkin sarjat eli viimekesäinen ”Oikeudenmukaisuuden historia” ja sitä edellinen ”Tulevaisuuksien historia” ovat nekin edelleen kuultavissa Areenasta.

    Sitten asiaa Anitalta:

    ”Haluan esittää kiitokset Yle 1 radiokanavalle joka lähettää tasokasta ohjelmaa ja ottaa myös meidät seniori-ikäiset huomioon. Meitähän on paljon ja meillä on aikaa kuunnella radiota. Erityisesti pidän historiadokumenteista ja muista mielenkiintoisista tiedeohjelmista. Hyvää musiikkia on myös tarjolla päivittäin. Olen yrittänyt kuunnella muitakin kanavia, mutta niissä tuntuu olevan ikärasismia. Toivottavasti Yle 1:n linja pitää ja saamme nauttia suosikkiohjelmistamme.”

    Kiitos kiitoksista. Sanomme täällä Ylessä itsemme irti kaikenlaisesta syrjinnästä, myös ikäsyrjinnästä. Minustakin kyllä tuntuu, että kaikenlainen mummottelu ja setämiespuhe on yhteiskunnassamme lisääntynyt. Me täällä Yle Radio 1:ssä kunnioitamme kaikkia ihmisiä, niin naisia kuin miehiä sekä niin nuoria, vanhoja ja jopa keski-ikäisiäkin.

    Sitten mielenkiintoinen ehdotus Marja-Liisalta:

    ”Hei, Yle Radio 1:ssä on usean vuoden ajan mennyt ohjelma 'Kiveen hakatut', jossa käsitellään edesmenneitä urheilijoita. Voisiko tätä konseptia käyttää myös kulttuurin alalta. Esim. Hietaniemen hautausmaalta saisi monelta alalta hyviä aiheita, minua kiinnostaisi klassinen musiikki ja historia. Ja näitä kierroksia voisi käydä ympäri Suomen. Olisi mukava kuunnella päiväaskareiden lomassa ja muistella menneitä.”

    Erinomainen ajatus. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että jonain vuonna on käsiteltykin muitakin kuin urheilijoita, mutta satunnaista se on ollut. Täytyypä ottaa puheeksi. ”Kiveen hakatut” kuullaan taas kesäsarjana täällä Yle Radio 1:ssä torstaisin kello 12.10. Myös edellisten vuosien jaksot ovat yhä kuunneltavissa Areenassa.

    Alun perin podcastiksi tehty sarja SS-päällikkö Heinrich Himlerin henkilääkäristä Felix Kerstenistä, ”Tapaus Felix Kersten” kuullaan myös kesäsarjana Yle Radio 1:ssä keskiviikkoisin kello 17.35. Kaksitoistaosainen sarja alkoi menneellä viikolla ja herätti paljon ansaittua huomiota. Suosittelen.

    Kiitoksia jälleen palautteesta ja hyvistä ideoista kaikille eri tavoin yhteyttä ottaneille. Kaikkea niitä tarvitaan ja halutaan lisää, joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Viikon päästä onkin sitten juhannuspäivä. Sitä odotellessa nautitaan Suomen moninaisesta kesästä.

    Kaj Färm

  • Aika ajoin valitetaan sitä, että varsinkin kesäaikaan Yle lähettää paljon uusintoja eritoten televisiossa. Televisiosta en osaa sanoa, mutta ainakin täällä Yle Radio 1:ssä harkitsemme tarkoin, mitä uusimme ja milloin. Tänäkin kesänä ehdoton valtaosa ohjelmista on uusia ja ennen kuulemattomia, mutta joitakin sarjoja myös uusimme. Niksi on siinä, että uusimiseen täytyy olla hyvä syy eli ohjelma tai sarja on yhä tärkeä. Tämän on huomannut myös kuuntelijamme Espoosta:

    "Hei, sattumalta olin paikalla kuuntelemassa Radio 1:n 'Musiikkia ja mielentiloja' -ohjelmaa, jossa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoi musiikkinäyttein lahjakkaista pojista ja ankarista isistä. Esimerkkeinä olivat Lan Lan ja Jussi Björling. Olipa mielenkiintoinen ohjelma. Jari Sinkkonen osasi käsitellä vaikeaa aihetta sympaattisesti. 11 seuraavaa osaa kuuntelen varmasti.
    Tällaiset uusinnat ovat kesän helmiä, kiitos."

    Näin kirjoitti Anneli Espoosta. Tuo hänen mainitsemansa sarja kuullaan täällä Radio 1:ssä tiistaisin kello 11. Siinä lastenpsykiatri Jari Sinkkonen etsii aarteita ihmismielen ja levyhyllyjen kätköistä. Ohjelmasarja on siis uusinta vuodelta 2011, mutta on yhä ja taas erittäin ajankohtainen. Ja löytyy tietenkin myös Areenasta.

    Sitten palautetta aivan uudesta ohjelmasta:

    "Kertakaikkisen kiinnostava Tiedeykkönen eurooppalaisista arvoista viime viikon tiistaina. Oli todella hyvää ja viisasta pohdintaa ja kaikin tavoin kiinnostavaa tietoa. Juuri tällaista ohjelmaa haluan ja odotan Yleisradiolta. Kiitoksia vieraalle, kiitoksia toimittajalle ja kiitoksia koko kanavalle. Se on ainoa kanava, jota enää kuuntelen ja on korvannut myös yhä banaalimmaksi käyvän television suurelta osin. Kirjallisuus ja Yle Radio ykkönen. Siinä minun valintani!"

    Näin julisti Eva Helsingistä. Tiedeykkönen, josta hän puhui oli Jaana Sormusen toimittama "Eurooppalaiset arvot ovat syntyneet kriiseistä" ja haastateltavana oli eurooppalaisen aatehistorian professori Kaius Tuori. Erinomainen ohjelma, mikä löytyy tietenkin Areenasta ja sieltä sen ovatkin näemmä löytäneet yli kolmetoistatuhatta kuuntelijaa.

    Kesäkuu on jo hyvässä vauhdissa ja heti sen perään koittaakin sitten heleä heinäkuu. Se tarkoittaa Radio 1:ssä perinteisesti teemaheinäkuuta. Kuten hyvämuistiset muistavat oli viimevuotisena teemana "Itämainen heinäkuu" ja nyt vaihdetaan kurssia sitten 180 astetta. Tämän vuoden teemana on "Uuden maailman heinäkuu". "Uusi maailma" käsittää tässä yhteydessä Pohjois-Amerikan eli käytännössä Yhdysvallat ja Kanadan. Koko Amerikka olisi ollut aivan liian iso kakku ja sitä paitsi latinalainen Amerikka eroaa monin tavoin pohjoisista serkuistaan niin historian, kielten kuin kulttuurinkin suhteen, vaikka yhteneväisyyksiäkin toki löytyy.

    Tarkoituksena on paneutua monipuolisesti Pohjois-Amerikan historiaan, kulttuuriin ja elämään kaikilla sen alueilla. Yhdysvallat on niin paljon enemmän kuin presidentti Trump, vaikka ei hänestäkään voi tai edes kannata vaieta. Toiveena olisi, että esimerkiksi historiaa voitaisiin käsitellä myös niin sanotulla esikolumbiaalisella tasolla eli käsiteltäisiin myös aikaa ennen eurooppalaisten valloituksia ja eläähän alueella yhä alkuperäiskansoja navajoista iinuiitteihin.

    Paljon mielenkiintoista asiaa on siis luvassa heinäkuussa Pohjois-Amerikasta: musiikista, kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista historiaan, politiikkaan ja saapa nähdä mihin saakka. Kerromme asiasta tarkemmin, kun asioita varmistuu, mutta sen uskallan luvata, että paljon hienoja Amerikan-paketteja on luvassa.

    Kiitoksia jälleen kaikesta kannustavasta, ojentavasta ja opastavasta palautteesta. Lähettäkääpä sitä lisää, joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kaunista kesäviikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

  • ”Olen urputtanut ennenkin, ja rohkenen urputtaa taas.”

    No sehän vaan sopii, kun kerran aihetta on. Näin viesti jatkuu:

    ”Aivan upeaa on musiikkitarjonta Ylellä, varsinkin Yle 1. Löytyy musiikkia moneen makuun, vaan miten on operettien laita?
    Silloin tällöin soi kappale. Jos ei kokoaikaa kuulolla, tuntuu ettei sitten milloinkaan.
    Eikö edes kerran kuukaudessa yksi tunti operettimusiikille? Ei liene kohtuuton vaatimus. ”Kerran viel’, kerran viel’, oi laulaa satakiel’.”

    Näin muisteli Karl Zellerin ”Lintukauppias-operettia nimimerkki ”Kaustinen”. Operettitunti. Ei ollenkaan hassumpi ajatus. Toki olemme lisänneet jo nyt operettimusiikin määrää esimerkiksi ”Musiikkia parrasvaloista”-ohjelmassa.

    Sitten vakavaa pohdintaa äitiydestä:

    ”Miksi Yleisradio tekee äitiydestä ja naiseudesta ikävän ja ongelmallisen asian? Viimeksi tähän syyllistyi Sari Valto ohjelmassaan, mutta hän ei suinkaan ole ainoa. Ei ole mikään ihme, että syntyvyys Suomessa laskee, kun äitiydestä tehdään ongelma eikä siunaus. Itse olen synnyttänyt neljä nyt jo aikuista lasta, enkä suurempaa onnea ole kokenut, kuin heidän syntymänsä.”

    Näin kirjoitti Eila ja uskon hyvin hänen sanojaan. Mielestäni on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikilla ei asiat ole sujuneet yhtä onnellisesti ja heitäkin on hyvä kuulla. En oikein usko, että asioitten avoimella käsittelyllä laskettaisiin syntyvyyslukuja. Vielä vähemmän uskon, että asioitten peittelyllä ja kaunistamisella syntyvyyttä pystyttäisiin kasvattamaan. Tosin en oikein tiedä, minkälaiset toimet siihen auttaisivat. Pelkät taloudelliset syytkään eivät oikein tunnu asian kanssa korreloivan. Niin sanotut suuret ikäluokatkin syntyivät sodanjälkeiseen nykymittareilla melko köyhään ja suorastaan puutteenalaiseen Suomeen 1940-luvun loppuvuosina. Hankala kysymys.

    Sitten palautetta Brysselin koneesta:

    ”EU:n tilanne. Haastateltavana oli Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen Eurooppa-tutkimuksen erikoistutkija Kimmo Elo ja toimittajana on Maija Elonheimo. 'Keskustelupöydässä kaikki on ratkaistava', sanoi Kimmo Elo. Se on oikea tapa elää ja toimia. Ei riehumalla, räyhäämällä, syyttämällä ja moittimalla saa mitään hyvää aikaa. Vain anarkistit typerästi luulevat, että huutamalla, väittämällä ja pahaa tekemällä saa jotain hyvää aikaa. Suurkiitos Kimmo Elolle ja Maija Elonheimolle. Lämpimin Kevätkesän terveisin Väinö”

    Näinhän se on Väinö: sopimalla, ei riitelemällä tätä maailmaa parannetaan, vaikkei kaikesta täydy kaikkien ollakaan aivan samaa mieltä.

    Tämä toimikoon aasinsiltana sille, että kaikenlaista palautetta saa lähettää tänne Radio 1:een.
    Sitä voi antaa joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Nyt on sitten jo kesäkuu. Nautitaan kesästä.

    Kaj Färm

  • Heti alkuun anteeksipyyntö. Tällä viikolla on "Päivän mietelauseena" luettu otteita YK.n pääsihteeri Dag Hammarskjöldin teoksesta "Kiinnekohtia". Monia kuuntelijoita on hämmentänyt se, että alkuviikosta Dag Hammarskjöldiä tituleerattiin tässä yhteydessä YK:n apulaispääsihteeriksi. Se oli virhe, sillä Dag Hammarskjöld oli Yk:n pääsihteeri vuodesta 1953 aina kuolemaansa saakka 1961. Sekaannus saattoi johtua siitä, että useissa erikielisissä lähteissä hänestä puhutaan YK:n "toisena pääsihteerinä". Tässä yhteydessä kyse on kuitenkin puhtaasta järjestysnumerosta, sillä hän toisiaan toimi pääsihteerinä uudessa maailmanjärjestössä sen ensimmäisen pääsihteerin, norjalaisen Trygve Lien jälkeen.

    Joka tapauksessa kyseessä oli siis selvä virhe meiltä, mitä pahoittelen.

    Mutta eteenpäin:

    "Kiitokset monista historiaohjelmista: 'Rauhaton raja', 'Viaton 50-luku' . Toivottavasti tulevat joskus uusintana. Aikaisemmat Virpi Väisäsen 'Reformaation historia' ja Anna-Maija Pennasen '9 virttä muutokseen' myös hienoja. Koulussa kun ei puhuttu lähihistoriasta paljonkaan. Kiitokset myös Ahti Paunun mielenkiintoisesta 'Euroopan konserttilavoilta' - ohjelmasta.
    Ehdotus: Olisi hauska saada ohjelmaan musiikkiuutiset eli 'Ikkuna musiikkimaailmaan'. Mitä Salonen johtaa ja missä? Entä Vänskä tai Franck, Inkinen? Olisi kiva tietää. Entä mitä eri oopperataloissa esitetään ja eri musiikkijuhlilla. Kerran kuulin konsertin väliajalla Outin ja Riikan selailevan musiikkilehtiä. Mielenkiintoista. Siinä vain ei pystynyt keskittymään kuunteluun. Missä solistimme seikkailevat ja hienot jousikvartetit?"

    Näin kyseli, kiitteli ja mielenkiintoisen ehdotuksen esitti nimimerkki "Päivi Johanna".

    Sitten oikea käsin kirjoitettu kirje Pirkanmaalta:

    "Keväisen raikkaat terveiset täältä Kiikan Sastamalasta. Olen viisikymppinen vaikeasti heikkonäköinen mies ja haluaisin kiittää teitä monipuolisista ohjelmistanne Ylen eri radiokanavilla. Televisiota en ole enää vuosiin valitettavasti pystynyt katsomaan, mutta radiosta kuuntelen kaiken urheiluselostuksista uutisiin.
    Puheohjelmista sydäntäni lähellä on "Päivä tunnissa" ja Kalle Haatasen sivistävä ja mielenkiintoinen ohjelma. Tietysti myös Radio Variaatio ja luonto-ohjelmat.
    Musiikkiohjelmistakin löytyy laidasta laitaan, erityisesti pidän Jazzklubista ja Kalevi Pollarin ohjelmista. Myös Radio Suomen puolella Yöradio ja yöuusinnat ja humoristiset toimittajat ovat plussaa.
    Ainoa moitteeni koskee teknistä puolta: kelistä tai mistä lie johtuukaan, kuuluvuus täällä meilläpäin on vaihtelevaa, mutta tehtävänne asiallisen radio-ohjelman tuottamisessa te hoidatte kiitettävästi. Siitä iso kiitos."

    Näin kirjoitti Timo. Tuo huono kuuluvuus on todella harmillinen asia ja tuntuu koskevan erityisesti Radio 1:tä. Vai että huonosti kuuluu myös Sastamalassa, täytyypä kysellä jakelua hoitavalta Digitalta.

    Mutta kiitosta sai siis kutakuinkin jokainen suomenkielinen radiokanava ja se lämmittää aina mieltä Timo.

    Kiitoksia taas mainioista ideoistanne ja kaikesta palautteesta. Sitä voi lähettää lisää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Huomenna sunnuntaina on siis taas äänestyspäivä. "Euroopan kohtalon päivä", kuten eräät ovat sitä kutsuneet. Niinhän se on, että vaikka kysymys siitä, kuinka monta maakuntaa Suomeen saadaankaan mahtumaan, on tietenkin äärettömän kiinnostava, on huomisissa vaaleissa kysymyksessä hieman suuremmat asiat. Kehottaisin kyllä äänestämään.

    Rauhallista viikonloppua.

    Kaj Färm

  • "Miksi Yle lähettää Radio1:ssä agendanaan verovaroin tuettuna homo-, trans- ja muun sukupuolista propagandaa lähes joka päivä?"

    Näin voimallisesti aloittaa viestinsä Mikko ja jatkaa:

    "Eikö kristillisellä elämänkatsomuksella ole enää mitään arvoa? Samanlaista verovaroin tuettua on ilmastonmuutoshysterian levittäminen.
    Onko Yle ollenkaan puolueeton, kuten sen kai sääntöjen mukaan pitäisi olla?
    Ystävällisin terveisin närkästynyt veronmaksaja Mikko"

    Yritän kohta vastata Mikolle, mutta luen ensin toisen närkästyneen palautteen ja se tulee Turusta:

    "Miksi Radio yhdessä soi nykyään niin paljon muutakin kuin klassista musiikkia? Kaikenlaiset maailmanmusiikit ovat syrjäyttämässä perinteisen sivistyssisällön. Haluan ja vaadin uskonpuhdistusta ja vaikka inkvisitiota Radio 1:een!"

    Kiitos Marikki ystävällisistä ajatuksistasi, yritän nyt vastata näihin molempiin kysymyksiin:

    Yle Radio yksi on kulttuuriradio siinä mielessä, että sen sijaan, että se julistaisi yhtä totuutta, yhtä ainoata ja oikeata uskoa tai yhtä ainoata käsitystä siitä, mikä on sivistynyttä, se pyrkii antamaan työkaluja maailman ymmärtämiseksi.

    Olen usein hieman provosoivasti todennut, että Yle Radio 1 on Suomen radikaalein radiokanava. Meille radikaalius tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa aihepiiriä, mistä tällä kanavalla ei voisi puhua oli kyse sitten vaikka transseksuaalisuudesta. Meille tärkeintä on, miten se tehdään. Lupauksemme kuuntelijalle on, että kun täällä jostain puhutaan, puhujilla on vaadittava kompetenssi.

    Mielipiteistä ei tässä maailmassa ole puutetta, mutta faktoista ja kunnon perusteluista tuntuu välillä olevan. Emme me täällä tiedä oikeata vastausta hyvään elämään, mutta koetamme antaa välineitä aitoon keskusteluun.

    Sitten inkvisiittori Marikki ja huolensa musiikista: Niin sanottu klassinen musiikki on yhä yksi kanavan kivijaloista. Sitä tarjotaan lukuisissa eri musiikkiohjelmissa unohtamatta laajaa konserttitarjontaa, eritoten yhtiön omaa maailmanluokan orkesteria, Radion sinfoniaorkesteria.

    Se, että olemme laajentaneet esimerkiksi kansanmusiikin skaalaa perinteisestä pelimannimusiikista vaikkapa maailmanmusiikkiin, sopii tällaiselle kanavalle mielestäni hyvin. Jazz ja laadukas viihdemusiikki ovat kuuluneet kanavan ohjelmistoon aina. Toki Muistojen bulevardi on tuonut niitä aiempaa enemmän esille, mikä onkin huomattu: se on nykyään kuunnelluin ohjelmamme.

    Ei siis ole elämänaluetta, mikä ei saisi kuulua Yle Radio 1:ssä. Avainsanat ovat tyyli, kyky ja tapa.

    Loppuun vielä yksi kiitollinen kommentti, sekin Turusta:

    "Olen Yle Radio 1:n non-stop-kuuntelija. Sen puhe-musiikkiohjelmien virrassa ovat Outi Paanasen toimittamat Narrin aamulaulut olleet jatkuvasti mainiota syvennyksiä tunnettujen musiikki- ja oopperateosten taustoihin. Säveltäjä Skrjabinin elämää ja tuotantoa käsitellyt osa on jäänyt erityisesti mieleeni.
    Mielestäni Outi Paananen on jokaisessa sarjansa osassa osunut tosi kiinnostaviin teos- ja taiteilijahistoriallisten yhteyksien löytöihin. Ohjelmien puhe- ja musiikkiosiot rytmittyvät kiinnostavan dynaamisiksi kokonaisuuksiksi.
    Viimeisin sarjasta kuulemani 'Viulunsoittaja katolla' -musikaalin syntyhistoriaa selvittelevä osa toivottavasti ennustaa Outi Paanasen kertovan vielä muistakin musikaali- ja operettitaiteen teoksista."

    Näin toivoi "Jorma Turust", jolle kerron, että kyllä, välitin viestisi kokonaisuudessaan Outi Paanaselle.

    Ei muuta kuin lisää pökköä pesään. Lähettäkää kirpeätäkin kommenttia, niin minä yritän vastata. Palautetta voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kaunista kevätviikonloppua.

    Kaj Färm

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä