Eurooppalaisia puheenvuoroja

Mikä mies on Italian Matteo Renzi?

  • 13 min
  • toistaiseksi

Italian nuori ripeӓ pӓӓministeri aikoo tuulettaa, ei vain Italiassa, vaan myӧs Euroopassa. Italian puheenjohtajuuskausi Euroopassa on juuri alkanut: pystyykӧ Renzi "romuttamaan" vanhan mantereen vanhoja asenteita niin kuin Italiassa? Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee italialaisten journalistien teosta "Il Renzi" ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Romuttaja

”Romuttajaksi” mies on kutsunut itse itseӓӓn. Nimittӓin Matteo Renzi, ikӓ 39 vuotta, entinen Firenzen kaupunginjohtaja, nyt Italian suurimman puolueen PD:n, demokraattisen puolueen pӓӓsihteeri, viime helmikuusta Italian pӓӓministeri, ja nyt heinӓkuusta alkaen se mies, joka pӓӓttӓӓ, mikӓ on Italian esittӓmӓ agenda Euroopan Unionin neuvostossa, jonka puheenjohtajuus tӓmӓn vuoden loppuun saakka sattui kuin sattuikin juuri italialaiselle ”romuttajalle”.
Mitӓ Renzi haluaisi ”romuttaa”? Kaiken, mikӓ haiskahtaa vanhalta ja pysӓhtyneeltӓ. Vanhasta vasemmistopolitiikasta alkaen.

” Vasemmisto joka ei osaa muuttua, on oikeistolainen, koska politiikaltaan konservatiivinen”, Renzi vӓittӓӓ. ”Vasemmiston, siis edistyksen, nimi on tӓnӓӓn innovaatio: siis juuri se mikӓ aikanaan teki eron uudistajien ja vanhoillisten vӓlillӓ”, Renzi jatkaa. Hӓnen mielestӓӓn nykypӓivӓn innovaation toteutuminen vaatii vanhojen totuuksien, vanhojen kuvioitten – ja vanhojen miesten - romuttamista. Jotta Italia pӓӓsisi irti vanhoista kahleistaan ja saisi uutta tuulta purjeisiinsa."

Se ei ole helppo homma. Renzin ”romutuksen” ensimmӓiset uhrit olivat vanhat ja kunnioitetut puoluetoverit. Sen jӓlkeen, pӓӓministerikaudella, on alkanut Italian valtiokoneiston, parlamentti-instituution ja ӓӓnestyslain uudistaminen. ”Renzi-ilmiӧ” ja ”vanhan romuttaminen”ovat Italian mediassa jokapӓivӓinen aihe. Siitӓ on kirjoitettu useita kirjoja. Tӓmӓn ohjelman sitaatit ovat perӓisin kolmenkymmenen viiden journalistin nӓkemyksistӓ, jotka on koottu yhteen teokseen nimeltӓ ”Il Renzi”, sanoisinko suomeksi: ”Se Renzi”, alaotsikoin. Otetaan heti alkuun otsikko ”Vauhti”.

Vauhti

"Renzin meno on kuin Pietro Mennéan, kuuluisan pikajuoksijan, jolla oli hallussaan 200 metrin maailmanennӓtys perӓti 17 vuotta. Renzi juoksee kovaa vauhtia, kulkee ympӓri Italian, ja maailmalla, viimeksi pikavierailulla Irakissa. Hӓn ehdottaa, pӓӓttӓӓ, puhuu pӓivittӓin, myӧs twitterissӓ ja facebookissa, asettaa pӓӓmӓӓrilleen lyhyen aikavӓlin, usein vain muutaman kuukauden. Ja tyrmӓӓ vastustajiensa taktiikan, koska on nopea heittӓmӓӓn uuden pallon kentӓlle jo ennen kuin edellistӓ on ehditty vӓistӓӓ. Voi olla, ettӓ jatkuva pikajuoksu ei sinӓnsӓ ole vӓlttӓmӓttӓ hyvӓ strategia, mutta ainakin se panee pysӓhtyneen veden liikkeelle, auttaa Italiaa ulos suosta, jossa on rӓmmitty vuosikymmenet. Suossa ovat muun muassa vain harvojen etuja ajavat, muumioituneet ammattijӓrjestӧt; suossa ovat valtion tukea kerjӓӓvӓt, riskiӓ kaihtavat tyӧnantajat; suossa on jӓlkeen jӓӓnyt koululaitos; suossa ovat poliittiset puolueet, jotka ovat skandaaleillaan ja jӓrjettӧmillӓ etuoikeuksillaan rӓmettӓneet yhteiskunnallisen elӓmӓn; suossa on oikeuslaitos, joka ei pysty sӓӓtӓmӓӓn pӓӓtӧksiӓӓn inhimillisessӓ ajassa; ja suossa on Italian poliittinen jӓrjestelmӓ, joka ei takaa muita vaihtoehtoja kuin iӓnkaikkisen, hitaan vatvomisen matalan tason kompromisseistӓ."

kirjoittaa Federico Orlando, vanhan polven vasemmisto-liberaali.
Tӓmӓ on yksi tapa nӓhdӓ pikajuoksija-Renzi: Italian viimeinen toivo, ennen kuin todella heikkoon taloudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen ajautunut maa uppoaa. Se on varsin monen nӓkӧkulma. Sillӓ eihӓn Italian demokraattinen puolue muuten, siis ilman Matteo Renziӓ, olisi yltӓnyt viime toukokuisissa eurovaaleissa historiansa hienoimpaan tulokseen: 40,8 % annetuista ӓӓnistӓ. Nӓin pitkӓlle eivӓt pӓӓsseet edes Angela Merkelin johtamat Saksan kristillisdemokraatit. Tӓtӓ oli Renzi itse povannut jo yli vuosi sitten, kun alkoi vanhojen vasemmistolaisten puoluetovereiden ”romuttaminen”: ”Teidӓn kanssanne hӓviӓmme, minun kanssani voitamme”, hӓn sanoi. Niinpӓ italialaiset ovat nyt enemmistӧ Euroopan Sosialistien ja Demokraattien ryhmӓssӓ, heitӓ istuu siellӓ 31 meppiӓ, renzilӓismielisiӓ tietenkin, heistӓ suuri joukko nuoria ja naisia, niin kuin maan suurin ӓӓniharava Simona Bonafé, joka kerӓsi liki 290.000 ӓӓntӓ koillis-Italiassa, perinteisesti Pohjoisen Liiton ja Berlusconin valta-aluetta. Niinpӓ niin: Berlusconi. Se onkin seuraava alaotsikko.

Berlusconi

”Haluan vanhan miehen elӓkkeelle, en vankilaan”, kuuluu Renzin tuomio Berlusconista. Tӓllӓ hӓn haluaa panna pisteen yli kaksikymmentӓ vuotta jatkuneelle kӓdenvӓӓnnӧlle, jossa ovat olleet vastakkain hӓikӓilemӓtӧn ja moraalisesti ylen kyseenalainen Berlusconi, ja miehen vӓӓrinkӓytӧksistӓ ja huonosti johdetusta politiikasta hurjistunut vasemmisto. Tӓllӓ Renzi tarkoittaa myӧs, ettӓ poliittisia vastustajia ei voi valita, heidӓn kanssaan on osattava sekӓ taistella ettӓ neuvotella. Ja Berlusconi on oikeudessa vahvistetuista tuomioistaan huolimatta yhӓ Italian oikeistovoimien kiistӓmӓtӧn johtaja; hӓnen puolueensa Forza Italia on vielӓkin Italian parlamentissa merkittӓvӓ ryhmӓ, sillӓ viimeiset eduskuntavaalit olivat vuonna 2013, ja Renzin ylivoimainen voitto on toistaiseksi testattu vain eurovaaleissa sekӓ tӓmӓn kevӓӓn lukuisissa paikallisvaaleissa. Italian eduskuntalaitosta ja ӓӓnestyslakia koskevat perustuslailliset muutokset Renzi onkin neuvotellut Berlusconin kanssa hakien niille oikeiston tukea, eritoten koska kolmas suuri tekijӓ, protestipuolue Viiden Tӓhden Liike on kieltӓytynyt yhteistyӧstӓ. Monien mielestӓ Renzi on auttanut eurovaaleissa lyӧdyn ja puolueensa kriisin kanssa kamppailevan Berlusconin takaisin jaloilleen. Sitӓ on paheksuttu paljon, ja kutsuttu petturuudeksi. Renzi itse kutsuu sitӓ diplomatiaksi ja bipartisan-politiikaksi. Totta on, ettӓ Berlusconin kӓsitys Renzistӓ on imarteleva: ”Hӓn on minua puolet nuorempi, mutta muistuttaa minua hiukan: on samalla lailla energinen ja osaa rikkoa vanhat kuviot”. Ei tiedetӓ, tunteeko Renzi itsensӓ imarrelluksi vai ei; missӓӓn tapauksessa hӓn ei ole vaihtanut kohteliaisuutta."

Nӓin kirjoittaa toimittaja Fabrizio Rondolino. Renzin menoa kutsutaan ”vahvan johtajan” menoksi. ”Karismaattinen, kansaa kosiskeleva, lipevӓ, imagoonsa ihastunut, autoritӓӓrinen, populisti, pikku-berlusconi, pikku-craxi, pikku-fuehrer”, hӓntӓ on irvailtu. Renzin tausta on katolinen, vaimokin, opettaja, lӧytyi partioleiriltӓ. On selvӓӓ, ettӓ osalle Italian vasemmistoa, sille joka juontuu entisestӓ kommunistisesta puolueesta, on katkeraa sulattaa nuorta johtajaa, joka polttaa sillat takanaan. Minkӓlainen johtaja hӓn on?

Johtaja

”Jos joku teistӓ luulee, ettӓ kaikki se pӓӓtӧn mitӓ Italiassa on vuosikymmenien ajan tehty, on yhden korjattavissa, hӓn luulee vӓӓrin. Mutta se ei tarkoita, ettӓ kun jollekulle on annettu tilaisuus yrittӓӓ korjata, hӓnen pitӓisi pysyӓ vӓhin ӓӓnin vain siksi, ettӓ pelkӓӓ sanaa ”johtaja”, ”leader”. Se ei totta vie ole kirosana!”, Renzi julisti kannattajilleen vuosi sitten. Jo parin viimeisen vuoden ajan hӓn on ripeӓsti rakentanut omaa poliittista pajaansa. Siinӓ on iskujoukko, monet ovat tuttuja Firenzen ajoilta, nuoria energiapaukkuja niin kuin Renzi itse, monet ovat nyt ministereitӓ; pajassa puidaan yhteiskunnallisia teemoja paljolti vasemmistoliberalismin sӓvyssӓ; sen tunnussanoja ovat termit niin kuin ”kauneus”, ”rohkeus”, ”tulevaisuus”, ”yllӓtys”. Ja tietenkin ”romutus”. Ne, joita puolueen sisӓllӓ nӓrӓstӓӓ, pitӓvӓt Renzin tapaa toimia ilmauksena aatteiden ja dialogin puutteesta, pintapuolisuutena ja ylimielisenӓ johtaja-asenteena",

kertoo televisio-toimittaja Alessandra Sardoni Italian demokraattisen puolueen sisӓisestӓ kahnauksesta. Nӓrӓstyksestӓ kӓrsivien mӓӓrӓ on huvennut: Renzillӓ on ehdoton enemmistӧ puolueen sisӓllӓ.

Lisӓӓ Renzin termistӧӓ: tyӧvoimapoliittisen ohjelman nimi on ”Jobs Act”, ja nyt elokuun lopussa hӓn lupaa viedӓ hallituksessaan lӓpi uudistuspaketin, josta on tuleva ”Big Bang”. Ja kun kysytӓӓn, miksi on tӓrkeӓӓ omistaa niin paljon aikaa ja voimia perustuslain uudistuksiin, kun maan suurin ongelma on taantumus ja huikea tyӧttӧmyys, vastaus on valmis: ”eduskuntalaitoksen ja vaalilain uudistaminen on aivan vӓlttӓmӓtӧntӓ. Ne ovat se ”PIN-koodi”, jolla Italian lukitus avataan.” Tӓllӓ tiellӓ ollaan jo menty eteenpӓin: ensimmӓisen kerran Italian historiassa ollaan lӓhellӓ tulosta, koko koneiston jӓykkyyden purkamista, jota on haviteltu vuosikymmenien ajan.

Ja kun italialaisesta ”Johtajasta” tuli eurovaalien ylivoimainen voittaja, on selvӓӓ, ettӓ asemaa tullaan kӓyttӓmӓӓn hyvӓksi. Mitӓ Renzi aikoo ajaa Euroopassa? Nӓin hӓn esitteli ajatuksiaan Italian demokraattisen puolueen kokouksessa tasan kuukausi sitten:

"Olemme syvӓssӓ kriisissӓ. Italia tietenkin, mutta ei ainoastaan. Koko Eurooppa on kriisissӓ. Euroopan Unioni on ainoa talousalue, missӓ kasvu on pysӓhtynyt, vaikka potentiaali on valtava. Se tarkoittaa, ettӓ viimeisten yli viiden vuoden talouskuri ei ole tepsinyt. Se lӓӓke on lisӓnnyt kӧyhyyttӓ, tyӧttӧmyyttӓ, eriarvoisuutta. Ja kun me esitӓmme, ettӓ Euroopan on lӧydettӓvӓ uusi malli, emme tarkoita, ettӓ Italia pyytӓӓ itselleen poikkeuksia – tarkoitamme koko Eurooppaa. Me pidӓmme kiinni sitoumuksista, myӧs budjettiylijӓӓmӓn ja yleisen velan hoidosta: me olemme lӓksymme oppineet. Esitӓmme joustoja vakaus- ja kasvusopimukseen, milloin niiden vastapainona ovat rakenteelliset muutokset, kaikissa maissa, ei ainoastaan Italiassa. Me olemme ne muutokset jo aloittaneet, ja poliittisen rakenteen keventӓminen, sen nykyaikaistaminen on niistӓ meille tӓrkein. Siitӓ seuraa mahdollisuus viedӓ askel askeleelta lӓpi ne uudistukset, mitӓ Italian koneisto vӓlttӓmӓttӓ vaatii.
Eurooppa on vapaiden ihmisten demokratia – tӓmӓ on perusajatus. Suhteessa tӓmӓn pӓivӓn maailman suunnattomiin kriistilanteisiin Euroopan on otettava kantaa: se ei voi jӓӓdӓ pelkӓksi silminnӓkijӓksi, ja Euroopan tie on aina dialogi. Meistӓ on ilman muuta selvӓӓ, ettӓ Euroopan Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja tulee nimetӓ Euroopan Sosialistien ja Demokraattien ryhmӓstӓ: siitӓ emme suostu tinkimӓӓn. Italialle Vӓlimeren alue on erityisen tӓrkeӓ geopoliittisista syistӓ johtuen. Meidӓn kantamme on, ettӓ Euroopan on luotava yhteisvastuullinen pakolaispolitiikka, sillӓ Italia ei voi yksin vastata Afrikan rannoilta Eurooppaan pyrkivien kohtalosta. Siinӓkin tarvitaan vastuullista politiikkaa. Euroopan Unionin on otettava huolekseen ihmiset ja ihmisten oikeudet; itse Euroopassa se tarkoittaa, ettӓ kannustetaan kasvupolitiikkaa ja luodaan uusia tyӧtilaisuuksia. Eurooppa ei saa pysӓhtyӓ vain budjetin rajoihin. Integraation syventӓminen ja yhteisvastuun lisӓӓminen lisӓӓvӓt Euroopan kykyӓ reagoida sen omiin ja maailman kriiseihin."

Nӓillӓ evӓin varustettuna Matteo Renzi pitӓӓ lauantaina 30. elokuuta linjapuheensa Euroopan Unionin neuvoston puheenjohtajana.

Pirkko Peltonen-Rognoni

Eurooppalaisia puheenvuoroja 28.8.2014

Lähetykset

  • la 30.8.2014 17.41 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä