Tiedeykkönen

Suomalaisilla on toimimattomia geenejä muita enemmän. Linnunrata hehkuu tähtitaivaalla

  • 44 min
  • toistaiseksi

Vuoksen virta puhkesi Laatokkaan kuusi tuhatta vuotta sitten ja paljasti uutta hedelmällistä maata Saimaalla. Kun hirvikanta kasvoi, paikalle kiiruhti väestöä idästä. Näin saapui kehittynyt kampakeraaminen kulttuuri Saimaan alueelle. Suomalaisilta on löydetty toimimattomia geenejä enemmän kuin muilla kansoilla. Professori Aarno Palotien vetämässä kansainvälisessä SISu-projektissa tutkitaan, mitä tämä merkitsee. Syyskuun tähtitaivaalta kannattaa bongata Linnunrata ja Andromedan galaksi.
Asiantuntijoina ovat arkeologi Petro Pesonen, professori Aarno Palotie ja professori Markku Poutanen. Toimittajina Maija Kaipainen, Leena Mattila ja Sisko Loikkanen.

Lähetykset

  • pe 5.9.2014 12.15 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Aalto-yliopiston professorit Päivi Törmä ja Mika Sillanpää ovat omissa tutkimusryhmissään tehneet mielenkiintoisia ja haastellisia kokeita, joiden taustateoriaa on kehittänyt muun muassa Albert Einstein.
    Päivi Törmän tutkimusryhmä valmisti fotoneista ja kultananohiukkasten elektroneista Bosen-Einsteinin kondensaatin huoneenlämpötilassa. Kondensaatti tehdään tavallisesti kylmässä, lähellä absoluuttista nollapistettä, mutta huoneenlämpötilainen kondensaatti kiinnostaa muun muassa sovellusten vuoksi. Vain muutama tutkijaryhmä maailmassa pystyy toteuttamaan tällä hetkellä huoneenlämpötilaisen kondensaatin.

    Mika Sillanpää puolestaan teki ryhmineen kokeen, jossa piisirulle valmistettujen rumpukalvojen avulla tutkittiin kvanttilomittumista. Tavallisesti lomittumista on tutkittu hiukkasilla mutta Sillanpään kokeessa rumpukalvot ovat atomia paljon suurempia.
    Lomittuminen on kvanttimekaaninen ilmiö, jossa kaksi toisistaan kaukana olevaa hiukkasta tai kappaletta ovat merkillisellä tavalla vuorovaikutuksessa keskenään.
    Haastateltavana ovat professorit Päivi Törmä ja Mika Sillanpää sekä tutkijatohtori Tommi Hakala Aalto-yliopistosta. Toimittajana on Sisko Loikkanen.

  • Miksi jotkut kielet uhanalaistuvat ja jopa kuolevat, ja kuinka kieliä voidaan elvyttää ja pelastaa katoamiselta? Maailmassa lasketaan olevan n. 7000 eri kieltä, mutta niitä katoaa enenevää vauhtia, monesta eri syystä. Joitakin uhanalaisia kieliä on kuitenkin onnistuttu elvyttämään, mikä lupaa hyvää myös vähemmistökulttuurien säilymiselle.

    Monet suomensukuiset kielet ovat uhanalaisia, jotkut jopa jo kuolleet, viimeisimpänä liivi, mutta esimerkiksi inarinsaame on saatu elvytettyä parin perheen äidinkielestä usean sadan saamelaisen äidinkieleksi. Siinä tärkeänä tekijänä on ollut kielipesätoiminta, joka on pelastanut muitakin vähemmistökieliä maailmalla.

    Toisaalta myös merkittäviä kulttuurikieliä on vuosisatojen myötä joutunut vähemmistökielen asemaan, esimerkkeinä Irlannissa puhuttu iiri ja eteläisessä Ranskassa puhuttu oksitaani, keskiajan trubaduurien kieli.

    Uhanalaisista kielistä - erityisesti suomen lähikielistä, mutta myös joidenkin eurooppalaisten vähemmistökielten tilanteesta - kertovat suomalais-ugrilaisten kielten professori Riho Grünthal Helsingin yliopistosta, kielten katoamista ja saamelaiskieliä tutkinut kielitieteilijä Annika Pasanen sekä oksitaanin kielen tuntija, kielentutkija Jari Nummi. Toimittajana on Jaana Sormunen.

    Kuva: Yle / Henrietta Hassinen

  • Toukokuussa Tekniikan Akatemian TAFin Millennium-teknologiapalkinnon pokkasi tekniikan tohtori Tuomo Suntola, joka kehitti jo vuosikymmeniä sitten ALD-tekniikan eli atomikerroskasvatuksen.
    ALD on nykyisin välttämätön matkapuhelimien ja mikroprosessorien valmistuksessa, ja sen ansiosta kynnen kokoiselle piisirulle voidaan sijoittaa peräti 10 miljardia transistoria.

    Tuomo Suntola on pohtinut pitkään myös kosmologian peruskysymyksiä ja luonut dynaamisen maailmankaikkeuden teorian, joka sotii vallassa olevia teorioita vastaan. Suntolan teoria tekee esimerkiksi tarpeettomaksi nykykosmologiassa esiintyvän pimeän energian.
    Tiedeykkösessä Tuomo Suntola kertoo ALD-tekniikan synnyn vaiheista, sen merkityksestä ja kehittämästään dynaamisen maailmankaikkeuden mallista. Toimittajana on Sisko Loikkanen.

  • Minkälainen oli Maan geologia noin 50 - 2 miljoonaa vuotta sitten? Mitä oli Suomessa, entä Itä-Aasiassa? Mikä merkitys tiedolla on tähän päivään ja tuleviin ilmastoennusteisiin? Pohjois-Kiinan geologiaa tutkivat Anu Kaakinen ja Joonas Wasiljeff Helsingin yliopistosta.

    Kaakinen lähti ensimmäisen kerran tutkimaan Kiinan geologiaa parikymmentä vuotta sitten. Nyt takana on viisi kohdetta ja uusia tulossa. Hän tutkii lössiylängön miljoonia vuosia vanhoja kerrostumia ja monsuuni sääilmiötä. Lössialue ja monsuunisateet ovat tärkeitä maanviljelykselle. 150 metriä paksujen lössikerrostumien alla on hienojakoista punaista savea.

    Suomen geologiaa voi verrata kirjaan, jossa on jäljellä vain etu- ja takakansi. Ikivanhan kallioperän päällä lepää pääasiassa jääkauden jälkeisiä nuoria kerrostumia. Sisus puuttuu, ja sitä löytyy muun muassa Itä-Aasiasta. Siellä mantereiset kerrostumat avaavat ilmaston muutoksia ja niiden seurauksia.

    Alueelta on löytynyt paljon fossiileja, jotka kertovat kymmenien miljoonien vuosien takaisesta kasvillisuudesta ja eläinten ravinnosta. Etenkin punaisesta savesta löytyy varhaisen hevoseläimen, Hipparion fossiileja. Myös kädellisen, tietynlaisen apinan, poskihammas valaisee alueen historiaa. Mutta löytyykö alueelta lohikäärmeen fossiileja?

    Joonas Wasiljeff puolestaan pyrkii rakentamaan geologista aikasarjaa noin 34 miljoonan vuoden taakse. Tässä vaiheessa ilmasto viileni dramaattisesti noin 5-7 C°, mikä näkyi selvästi kasvillisuudessa ja eläimistössä. Miksi aavikoituminen ja kuivuminen lähti käyntiin? Avaako se ymmärrystä meidän tulevasta ilmastonmuutoksesta?
    Toimittaja on Teija Peltoniemi.

    Kuva: Anu Kaakinen
    Kuvateksti: Pohjois-Kiinan paksut tuulen kerrostamat lössin ja punaisen saven kerrostumat ovat tärkeitä mantereisten ympäristönmuutosten arkistoja, jotka syntyivät maailmanlaajuisen viilenemisen ja Aasian sisäosien kuivumisen seurauksena. Kuvassa punaisen saven kerrostumia Baodessa, Pohjois-Kiinassa.

  • Ajan kulkeminen itseään toistavana kehänä liittyy useampaan itä-aasialaiseen maailmankatsomukseen. Tässä syklissä kaikki kiertää ja syntyy uudelleen, myös ihmisessä oleva sielu. Ajatus jälleensyntymästä on se, joka kaikkein vahvimmin erottaa sen perinteisen juutalais-kristillisestä maailmankatsomuksesta, joka näkee ajan olevan lineaarinen jana, jolla on alku ja loppu.

    Missä ovat syklisen aikakäsityksen juuret, miten syklinen maailmankatsomus näkyy tänä päivänä ja miten lineaarinen ja syklinen maailmankatsomus ovat modernina aikana kohdanneet? Tiedeykkösessä asiantuntijoina ovat emeritusprofessori Asko Parpola, professori, tutkija Klaus Karttunen sekä dosentti Jyri Komulainen. Toimittajana on Ville Talola.

    Kuva: Sabine Schulte/Unsplash

  • Vuonna 1241 mongolit hyökkäsivät Eurooppaan, mutta jo seuraavana vuonna he vetäytyivät takaisin Aasian perukoille. Keitä he oikein ovat, kysyivät eurooppalaiset, ja niin paavi kuin kuninkaatkin lähettivät Mongoliaan lähetystöjä ottamaan selvää mongoleista ja petaamaan rauhanomaisia suhteita heidän kanssaan.

    Paavin lähetystöä johtanut fransiskaaniveli Johannes de Plano Carpini sekä Ranskan kuninkaan Ludvig IX:n lähetystöä johtanut fransiskaani Vilhelm Rubruk kirjoittivat matkoistaan kertomukset, joita Euroopassa innokkaasti luettiin ja siteerattiin. Itse matkan ja mongolikaanien kohtaamisten lisäksi he kertoivat tarkasti ja värikkäästi mongolien tavoista ja elämästä, ruoasta ja nomadiasumuksista. Läntisen keskiajan ehkä hienoimmat matkakertomukset olivat syntyneet.

    Helsingin yliopiston historian dosentti, FT Antti Ruotsala on tutkinut keskiajan eurooppalaisten matkoja Aasiaan sekä mongolien ja eurooppalaisten suhtautumista toisiinsa mm. näiden matkakertomusten pohjalta. Myös mongolien tapakulttuuri alkoholinkäyttöineen on ollut Ruotsalan tutkimuskohteena.

    Toimittajana on Jaana Sormunen.

    Kuva: Plano Carpinin matkareitti on merkitty sinisellä “rautatieviivalla” ja Rubrukin reitti vihreällä viivalla. Kartta: Historical Atlas by William R. Shepherd, 1923 (yksityiskohta)

  • Tämä vuosi 2018 on jälleen kiinnostava Mars-tutkimuksessa. Uusin laskeutuja on parhaillaan matkalla kohti punaista planeettaa ja se saapuu perille marraskuun lopussa. Samalla tekeillä on koko joukko uusia, entistäkin kiinnostavampia Mars-luotaimia ja urheiluautonkin avaruuteen lähettänyt SpaceX -yhtiö lupaa lähettävänsä piankin ihmisiä Marsiin. Vaikka tämä kunnianhimoinen suunnitelma viivästyisikin (kuten todennäköistä on), olemme todellakin jännän äärellä.

    Tiedeykkönen katsoo missä Mars-tutkimus makaa, mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä on tulossa. Ohjelma porautuu Marsiin myös ihan konkreettisesti: eurooppalainen ExoMars -kulkija tulee kairaamaan näytteen Marsin pinnan alta ja marraskuussa laskeutuva InSight sondaa planeetan sisustaa seismometrillä. Sen jälkeen, kun Mars on nyt kartoitettu avaruudesta ja sitä on tongittu paikan päällä pinnalla, koetetaan elämän merkkejä etsiä siis pinnan alta.

    Ohjelmassa ääneen pääsevät Euroopan avaruusjärjestön Jorge Vago, Markus Landgraf ja Dmitri Ivanov sekä Ranskan avaruustutkimuskeskuksen Philippe Laudet sekä tutustutaan asiaan Nasan planeettatutkimuksen keskuksessa, Jet Propulsion Laboratoryssä. Ohjelman toimittaa Jari Mäkinen.

    Kuva: Insight-laskeutuja (Nasa)

  • Keski-Suomen Summasjärven alla on Suomen uusin 12. meteoriittikraatteri. Tähän tulokseen tulivat Geologian tutkimuskeskuksen (GTK), Helsingin yliopiston ja Tarton yliopiston tutkijat.
    Geologit Satu Hietala ja Jari Nenonen olivat mukana tutkimassa ko. aluetta. Miten tutkijat saivat varmuuden, että kysymyksessä on Suomen 12. meteoriittikraatteri?

    Satu Hietala ei ole ensimmäistä kertaa tekemisissä kraatterin kanssa. Hän löysi vuonna 2003 Keurusselän kraatterin. Toimittaja Teija Peltoniemi kävi Hietalan kanssa tutkimassa kiviä Vantaan Kaivokselassa Sillbölen suljetussa rautakaivoksessa. Hietalalla on mukana kivien tunnistamiseen tarvittavia välineitä. Löytyikö rautamalmia? Apuna kivien tunnistamiseen on netin palvelu kivikone.fi.

    Kuva Satu Hietala: Kraatterijärvi Summanen Keski-Suomessa.

  • Ennen vanhaan Kokkolassa valmistettiin oopiumia ja Turussa tehtailtiin malarialääkettä potilaiden tarpeisiin. Monia myrkkykasveja viljeltiin lääkkeiksi, mutta silloin pidettiin mielessä, että annos tekee myrkyn. Kun annos oli tarkka, niin yleensä potilas jäi henkiin. Alkuperäisestä Digitaliksesta eli sormustinkukasta kehitys kehittyi sydänlääkkeenä käytettävään digitalikseen.

    Tiedeykkösessä pohditaan, mistä lääkeyrttejä sekä väri- ja myrkykasveja on tullut tai tuotu Suomeen, ja kuka niitä tänne toimitti. Tulivatko yrtit ja muut hyötykasvit luostarien vai linnojen väen mukana vai jo näitä ennen? Kasviarkeologiaan tutustutaan Kumpulan kasvitieteellissä puutarhassa.

    Lääkärit ja apteekit kasvattivat raaka-aineet lääkkeisiin, joita he itse valmistivat. Näin oli säädetty laissa. Raaka-aineen saanti piti varmistaa ja lähellä kasvatettu oli tuoreempaa kuin kaukaa rahdattu, ja vaikuttavat aineet olivat tallella. Kaukaa tuoduista yrteistä eteeriset öljyt ehtivät haihtua matkan varrelle. Nykyiset kasvitieteelliset puutarhat ovat jatkoa entisaikain apteekkarien ja lääkärien rohdoskasviviljelmille.

    Apteekkari Julinin tehtaassa valmistettiin malarialääkettä kiinapuun kuoresta. Kiinanmyllynkatu Turussa on saanut nimensä tämän Suomen ensimmäisen lääketehtaan mukaan. Joskus hyötykasvien tie rahvaan pöytään oli mutkainen. Oudosta potaatista, perunasta, innostuttiin vasta, kun älyttiin keittää siitä viinaa. Leena Mattila ja kasviarkeologi Teija Alanko hakevat tuulensuojaa Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan pensaikoista Kumpulan kartanon alapuolelta.

    Kuva: Hullukaali (Hyoscyamus niger)
    Shutterstock

  • Tulivuoria purkautuu koko ajan maapallolla mutta suureen julkisuuteen tulevat yleensä vain ihmisiä ja asutuksia uhkaavat purkaukset. Hawaijilla purkautui menneenä keväänä Kilauea-tulivuori ja purkaus jatkuu yhä. Guatemalassa purkautui vastikään Fuego-tulivuori.
    Maapallon historiassa on ollut valtavia tulivuorenpurkauksia ja nykyisen Suomenkin maaperästä voi jäljittää merkkejä menneistä tulivuorista.
    Tiedeykkösessä ovat haastateltavana akatemiatutkija Jussi Heinonen ja tohtorikoulutettava Paavo Nikkola Helsingin yliopistosta. Nikkola on perehtynyt tulivuoriin Islannissa ja kertoo Tiedeykkösessä rakopurkauksesta, jossa tasaiselle kentälle avautui puolentoistakilometrin pituinen rako laavavirtoineen. Akatemiatutkija Jussi Heinonen puolestaan kertoo tulivuoresta Japanissa. Ohjelman toimittaa Sisko Loikkanen.

    Kuva Shutterstock: Tulivuori Fuego purkautuu yöllä Guatemalassa.

  • Miten välittää empatiaa ja tunnetietoa digitaalisessa ympäristössä? Tutkija Katri Saarikiven ryhmä selvittää Helsingin yliopistossa neurotieteen keinoin, miten tunnetietoa voi mitata ja kuinka sen välittymistä voi parantaa vuorovaikutusteknologioissa. Kun tunteet saadaan valjastettua mukaan yhteiseen ongelmanratkaisuun, niin työnteko sujuu paremmin.

    Etäyhteydet, lisätty ja keinotodellisuus muuttavat työelämää paljon. Voiko nk. tunnehiha tarjota yhden tavan välittää tunteita etäpalaverissa? Toimittaja Teija Peltoniemi osallistui työpajaan, jossa rakennettiin tunnehihaa ja kokeiltiin sen käyttöä. Oppaana pajassa oli tutkija Valtteri Wikström. Hän tekee väitöstyötä siitä, voivatko tunneteknologiat auttaa tunnetiedon välittymistä internetissä.

    Mikä on ihmisen rooli digitaalisen työn maailmassa? Aivotutkija Katri Saarikivi on toiveikas.
    -Työ on ihmisten tapa olla vuorovaikutuksissa toistemme kanssa. Meillä on aina ollut tarve ratkoa muiden pulmia, ja siihen on kehitetty työkaluja. Nyt työkalut ovat digitaalisia, sanoo psykologi Saarikivi.

    Projektissa ovat mukana Oulun yliopisto ja Aalto-yliopisto.

    Kuva. Shutterstock

  • Pelkkä pituus ei takaa suurempia älynlahjoja, vaikka pitkien ryhmässä olisi keskimäärin enemmän älyä. Jokaisen suomalaisen älykkyys ei ole samaa tasoa kuin suomalaisten keskimääräinen älykkyys. Ryhmän sisällä on vaihtelua neropatista puupäähän. Vaikka kuuluisit tiettyyn ryhmään, voit poiketa paljonkin ryhmän keskiarvoista.

    Älykkyyttä mitataan, vertaillaan ja tuloksia tulkitaan joskus turhan yksioikoisesti. Joku ryhmä voi olla keskimäärin älykkäämpi kuin toinen ryhmä keskimäärin. Silti molempien ryhmien sisällä löytyy vaihtelua laidasta toiseen ja suurin osa on ääripäiden välissä, toteaa neuropsykologian dosentti Eero Vuoksimaa. Leena Mattilta tapasi Vuoksimaan Suomen Molekyylilääketieteen Instituutisssa Helsingin Meilahdessa.

    Aivot muovautuvat ja älykkyys kehittyy tai jää kehittymättä sen mukaa millaisissa oloissa eletään. Geenit antavat pohjan ja rajat sille mihin ihminen aivoineen voi yltää suotuisisa oloissa. Hyvissä oloissa ja harjoittelemalla yleinen älykkyys pääsee kehittymään kukkaansa. Toisaalla huonoissa oloissa esimerkiksi aliravitsemus voi haitata aivojen kehitystä, ja geenien tuomat mahdollisuudet jäävät kehittymättä. Hyvät geenit eivät auta kognitiivisten kykyjen kehittymistä, jos satut syntymään surkeisiin oloihin laiminlyödyksi tai nälkiintymään.

    Kuva: Shutterstock

Klipit

  • Viisikymppinen Anita sai tietää rintasyöpähoitojen alkuvaiheessa, että luustosta löytyi pari etäpesäkettä. Syöpä oli siis levinnyt. Tällöin rintasyövän ennuste on ankarampi kuin sairauden, jossa syöpäkasvaimia löytyy rinnasta ja/tai kainalosta. Levinneessä taudissa keskimääräinen elossa oloaika on kolme vuotta. Rintasyöpää tutkitaan kovasti, mutta tällä hetkellä täsmälääkkeitä eri syöpätyyppeihin on vähän. Miten neljän lapsen äiti Anita on pärjännyt tautinsa kanssa? Valokuva Anita Mäkelä. Levinnyttä rintasyöpää sairastavan Anita Mäkelän työ taideterapiassa.

  • Ohjelmassa mietitään, voivatko koneet olla luovia? Tai voivatko tietokoneiden sepittämät runot olla taidetta? Haastateltavana Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen professori Hannu Toivonen, jonka erikoisala on luova laskenta. Hänen luotsaamansa Discovery-tutkimusryhmä on tutkinut mm. runojen koneellista luomista ja musiikin koneellista säveltämistä .

  • Neandertalinihmisiin liittyy monenlaisia väärinkäsityksiä. Viidentoista viimeisen vuoden aikana uusien löytöjen ja tutkimusmenetelmien avulla maailmalle on tulvinut päivitettyä tietoa neandertalilaisista, jotka osoittavat monet vanhoista käsityksistä virheellisiksi.Sarjan toisessa osassa kerrotaan neandertalilaisten kulttuurista, elintavoista ja siitä miksi he katosivat. Samalla pohditaan olisiko heitä voinut asua Suomessakin.Haastateltavana Juha Valste. Toimittaja Seppo Heikkinen.

  • Neandertalinihmisiin liittyy monenlaisia väärinkäsityksiä. Viidentoista viimeisen vuoden aikana uusien löytöjen ja tutkimusmenetelmien avulla maailmalle on tulvinut päivitettyä tietoa neandertalilaisista, jotka osoittavat monet vanhoista käsityksistä virheellisiksi.Sarjan ensimmäisessä osassa puhutaan siitä keitä neandertalilaiset oikein olivat ja miltä he näyttivät fyysisesti. Haastateltavana Juha Valste. Toimittaja Seppo Heikkinen.

  • Linnunrata ja Andromedan galaksi törmäävät hitaasti toisiinsa 3-4 miljardin vuoden kuluttua.
    Hubble on kuvannut, kuinka spiraaligalaksi menettää ainettaan kulkeutuessaan galaksijoukkoon. Haastateltavana apulaisprofessori Peter Johansson. Toimittajana Sisko Loikkanen.

  • Suomalaistutkijat työskentelevät parhaillaan Aboa-tutkimusasemalla Etelämantereella. Millaisia ovat tutkijoiden päivittäiset rutiinit? Minkälaista tutkimusta napapiirin eristyksessä tehdään? Toimittaja Sisko Loikkanen.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä