Koe uusi yle.fi
Amerikkalaisia puheenvuoroja

Kovia valintoja - Hillary Clintonin muistelmat ja arviot Putinista

  • 14 min
  • toistaiseksi

Hillary Clintonin lähes 1000-sivuinen muistelmakirja "Hard Choices" eli "Kovia valintoja" alkaa siitä kun hän pyrki Yhdysvaltain presidentiksi Barack Obaman kovimpana vastustajana demokraattisen puolueen sisällä. Hän päätyi kuitenkin maan ulkoministeriksi vuosiksi 2009-2013. Muistelmissa käydään lävitse koko maailman tapahtumat, mutta mitä hän kirjoittaa Venäjästä ja sen johtajasta Vladimir Putinista? Miksi USA:n ja Venäjän välit viilenivät? Juha Kulmanen esittelee Hillary Clintonin muistelmia ja näytteet lukee Päivi Leino.

Aiemmin juristina työskennellyt Hillary Rodham Clinton tuli tunnetuksi 1990-luvulla Yhdysvaltain ensimmäisenä naisena eli presidentti Bill Clintonin puolisona. Kuten tunnettua, aina se ei ollut herkkua, mutta hän seisoi miehensä rinnalla, kuten Bill seisoo nyt hänen vierellään. Hillary aloitti oman poliittisen uransa lähes välittömästi kahdeksan Valkoisen talon vuoden jälkeen, tultuaan valituksi senaattoriksi New Yorkista. Hillary Clintonin lähes 1000-sivuinen muistelmakirja `Hard Choices` eli Kovia valintoja alkaa kuitenkin siitä kun hän pyrki Yhdysvaltain presidentiksi Barack Obaman kovimpana vastustajana demokraattisen puolueen sisällä. Häviö oli melko täpärä ja Clinton valmistautui jatkamaan työtään senaattorina, kunnes uudelta presidentiltä tuli kutsu.

”Rakastin työtäni New Yorkin senaattorina ja presidentinvaalitaistelun aikana oli syntynyt kokonainen uusi aiheiden kirjo, jota olin innokas puskemaan eteenpäin ja kuvittelin myös pääseväni hyvään yhteistyöhön uuden presidentin kanssa.

Vähänpä tiesin siitä kuinka läheinen tästä yhteistyöstä olikaan tulossa. Kesken päiväkävelyämme Billin kännykkäpuhelin soi. Kun hän vastasi, kuuli hän juuri presidentiksi valitun Obaman äänen, joka kertoi haluavansa puhua meidän kummankin kanssa.”

Tapaamiset sovittiin ja Obama pyysi Hillarya ulkoministerikseen. He olivat ottaneet melko rajusti kampanjan aikana yhteen ja siksi tämä päätös oli Hillaryn ensimmäinen kova valinta, johon hän monen mutkan jälkeen vastasi myöntävästi. Uuden Yhdysvaltain ulkoministerin työ alkoi 21. tammikuuta vuonna 2009.

”Nopeasti opin, että USA:n ulkoministerillä oli kolme työtä päällekkäin: olla maan ykkösdiplomaatti, toimia presidentin pääasiallisena neuvonantajana ulkopoliittisissa kysymyksissä ja rönsyilevän ulkoministeriön toimitusjohtajuus. Alusta alkaen näiden asioiden kanssa piti tasapainoilla sekä aikataulun että oman jaksamisen kannalta.”

Hillary Clintonin muistelmien laajuus kertoo siitä kuinka Amerikan ulkoministerille kuuluvat koko maailman asiat. Niinpä kirjassa on omat lukunsa ja osastonsa erikseen kaikille maanosille. Mutta merkittävimmän ratkaisun Obaman uusi hallinto teki heti alkuun, sillä tärkeintä heidän mielestään oli panostaa ennen kaikkea Aasiaan. Sinne Hillary Clintonkin teki ensimmäiset matkansa ulkoministerinä, Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Filippiineille, Indonesiaan.

”Autosaattueeni eteni pitkin hiljaista moottoritietä kohti Andrewn Lentotukikohtaa kauniina kirkkaana sunnuntaiaamuna helmikuun puolivälissä vuonna 2009. Ensimmäisenä naisena olin lentänyt ympäri maailmaa Billin kanssa presidentin Air Force One – koneella, maan suurimmalla ja hienoimmalla suihkukoneella. Olin myös matkustanut tiheään yksin, 757-tyyppisellä koneella ja senaattorina pienemmillä koneilla osallistuen delegaatioiden jäsenenä kokouksiin milloin Irakissa, Afganistanissa tai Pakistanissa. Mutta mikään näistä kokemuksista ei ollut valmistellut minua siihen miltä tuntuisi ulkoministerinä viettää yli 2000 tuntia ilmassa, matkustaen lähes 1.600.000 kilometriä ympäri maapalloa. Tämä tekee 87 täyttä vuorokautta ilmassa.”

Clintonin urakkaa tietysti hieman helpotti se, että ulkoministerin sinivalkoinen 757-tyyppinen kone mahdollisti yhteydenpidon minne päin maailmaa tahansa joko suojatulla tai tavallisella puhelimella. Hänellä oli toimistotilojen lisäksi täysin mukavuuksin varustettu oma yksityinen lepokabinettinsa saniteettitiloineen.

”Koneen keskiosa näytti kuin miltä tahansa business-luokan matkustamolta, joka oli täynnä politiikan asiantuntijoita kulloistakin matkaa varten kootuista ministeriöiden edustajista, kollegoita valkoisesta talosta ja Pentagonista, kääntäjä ja useita diplomatiaan erikoistuneita turvallisuusagentteja. Seuraavaksi koneessa oli sitten lehdistötila journalisteille ja kameraryhmille, jotka raportoivat matkamme tuloksista.”

Koska Hillaryn kovat muistelmat ovat siis sellainen mammutti, että niistä voisi tehdä useammankin puheenvuoron koskien Kiinaa, Irakin, Afganistanin ja Lähi-idän sotia, valitsen kuitenkin tästä valtavasta aineistosta, sen varmasti suomalaisia juuri nyt kiinnostavimman osuuden: suhteet Venäjään.

”Kovat miehet tekevät kovia valintoja – ja tämä pätee erityisesti Venäjän presidentti Vladimir Putiniin. Putinin maailmankuvaa varjostaa hänen ihailunsa Venäjän historian mahtavia tsaareja kohtaan, Venäjän pitkäaikainen kiinnostus valvoa sen rajanaapureiden toimintaa ja henkilökohtainen päättäväisyys, että hänen maansa ei enää koskaan ole heikko lännen edessä siten kun hän ajattelee sen olleen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä vuosina.”

Hillary Clintonin muistelmista saa sen käsityksen, että Obaman hallinto aluksi aliarvioi Venäjää tai oikeammin ikään kuin unohti sen olemassaolon keskittyessään ennen kaikkea Aasiaan. Hän muistuttaa Winston Churchillin kuuluisista sanoista, että ilman Venäjää ei Euroopan todellinen yhtenäisyys ole mahdollinen. Mutta tilanteen tekee vaikeaksi se, että Clintonin mukaan Putin näkee geopolitiikan nollasummapeliksi, jossa toisen voitto on aina toisen häviö.

Vuonna 2009 USA ja Venäjä painoivatkin yhdessä niin kutsuttua reset-nappulaa ja hetken aikaan kaikki näytti kääntyvän parhain päin.

Ensimmäinen tapaaminen virkaveli Sergei Lavrovin kanssa tapahtui maaliskuussa 2009.

”Lavrov oli täydellisesti ruskettunut, erittäin hyvin istuva puku päällä, hän puhui täydellistä englantia ja hänellä on hyvä maku sekä whiskyn että Puskinin runojen suhteen. Hänellä oli ollut myrskyisä suhde edeltäjäni Condoleezza Ricen kanssa sen jälkeen kun Venäjä oli hyökännyt Georgiaan. Nämä jännitteet eivät olleet hävinneet, mutta jos halusimme edistyä ydinaseiden rajoittamisessa, Iran-pakotteissa, tai saada Afganistanin pohjoinen raja paremmin hallintaan, meidän oli pakko tehdä yhteistyötä. Ehkäpä joku vitsi sulattaisi jäätä.”

Näin tapahtuikin, tosin vähän nolosti, mutta politiikassakin huumorilla on vahva sijansa, kirjoittaa Hillary Clinton. Lavrov kertoi säilyttävänsä reset-nappulaa kotonaan.

Obaman ja tuolloin Venäjän presidenttinä toimineen Medvedevin välit olivat Clintonin muistelmien mukaan hyvät. Reset mahdollisti monien asioiden etenemisen ja Venäjästä tuli myös maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen. Mikä sitten meni vikaan? Vuonna 2012 Medvedev ilmoitti, ettei asetu ehdokkaaksi toiselle kaudelle ja Putin valittiin neljän vuoden tauon jälkeen kolmannen kerran Venäjän presidentiksi.

”Olin sanonut jo neljä vuotta sitten, että Medvedev pitää Putinin tuolia vain valmiiksi lämpimänä häntä varten.”

Venäjällä alkoivat levottomuudet, kansaa oli kaduilla.

”Liettuassa pitämässäni puheessa ilmaisin avoimesti huoleni Venäjän tilanteesta. Venäjän kansalaisilla, kuten kaikilla muillakin, on oikeus saada äänensä kuuluviin ja kaikkien ääni tulee vaaleissa laskea, sanoin, ja tämä merkitsee, että heillä on oikeus reiluihin, vapaisiin ja läpinäkyviin vaaleihin ja johtajiin, jotka ovat vastuussa äänestäjilleen.”

Putin syytti amerikkalaisia ja erityisesti Hillary Clintonia Venäjän oppositioaineksen yllyttämisestä.

”Kun seuraavan kerran tapasin presidentti Putinin, muistutin hänen väitteestään, että Hillary Clinton yllyttää ihmisiä Moskovan kaduille ja sanoin: - Ei se näin toimi, herra presidentti. Ajattelin silti, että jos olin onnistunut edes vähän rohkaisemaan joitakin ihmisiä, niin silloin puheeni Liettuassa oli onnistunut.”

Clinton kirjoittaa paljon myös vähemmistöjen kohtelusta eri puolilla maailmaa ja kertoo puolustaneensa myös Venäjällä vainojen kohteeksi joutuneiden seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Mutta monet siis uskoivat, että Reset- nappula olisi avannut kokonaan uuden aikakauden Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä, ja he olivat pahasti hakoteillä. Ja pettymys on ollut sitäkin katkerampi.

”Krimin valtauksen jälkeen keväällä 2014, jotkut kongressin jäsenet syyttivät, että reset oli jopa rohkaissut Putinia. Minä luulen, että tämä näkemys käsittää väärin sekä Putinin että resetin. Loppujen lopuksi hän oli miehittänyt osan Georgiaa vuonna 2008 ja kohdannut sitä seuranneet Yhdysvaltojen ja eräiden muiden maiden rajoittuneet vastatoimet. Putin valtasi osan Georgiaa ja Krimin aivan omista syistään, omassa aikataulussaan, vastauksena tapahtumiin kentällä. Ei sen paremmin Bushin hallinnon tiukka retoriikka, kuin Obaman hallinnon käytännönläheinen yhteistyö perustavanlaatuisissa yhteisissä intresseissä, vaikuttanut näihin Venäjän aggressiivisiin tekoihin. Reset ei ollut palkinto; se oli tunnustus, että Yhdysvalloilla on monia tärkeitä strategisia ja turvallisuusintressejä, ja meidän on edettävä siellä missä voimme. Se on tämän päivän totuus.”

Monille amerikkalaisille Krimin valloitus ja tapahtumat Itä-Ukrainassa olivat karu herätys todellisuuteen. Clinton kertoo neuvotteluista, joita hän kävi monien itäisen Euroopan maiden kanssa energiariippuvuuden vähentämisestä Venäjään ja siirtymisestä kohti ympäristöystävällisempää energiatuotantoa.

”Vietin paljon aikaa ymmärtääkseni Putinia. Kerran vieraillessani hänen datshallaan Moskovan ulkopuolella maaliskuussa vuonna 2010, jäimme pitkäksi aikaa kiinni ympyrää kulkevaan väittelyyn Maailman kauppajärjestöstä. Putin ei antanut tuumaakaan periksi. Hän tuskin edes kuunteli. Epätoivoisena yritin toisenlaista taktiikkaa. Tiesin, että yksi hänen intohimoistaan koski erämaaluonnon säilyttämistä, joka oli minullekin hyvin tärkeä arvo. Joten äkkiä arvaamatta sanoin, herra pääministeri, kertokaapa mitä te teette säilyttääksenne Siperian tiikerin. Näin sain hänen todellisen huomionsa.

Putin nousi ja pyysi minua seuraamaan itseään. Jätimme avustajamme ihmettelemään ja siirryimme hänen yksityiseen toimistoonsa ja matkalla yllätimme monta turvallisuusvartijaa, jotka olivat olleet lähistöllä. He tekivät asennon kun menimme ohitse. Vahvasti suojatun oven takana oli hänen työpöytänsä ja sen takana seinällä valtava Venäjän kartta. Hän käynnisti englanninkielisen animaatioesityksen, jossa kerrottiin tiikerien kohtalosta idässä, jääkarhujen pohjoisessa, ja muista uhanalaisista eläinlajeista. Oli kiehtovaa nähdä kuinka koko hänen persoonansa muuttui kun hän pääsi puhumaan tästä aihepiiristä. Hän kysyi minulta, jos mieheni Bill voisi joidenkin viikkojen päästä tulla hänen kanssaan Franz Josef Maahan seuraamaan jääkarhuja. Sanoin kysyväni, ja jos hän ei pääsisi, voisin tarkistaa sopisiko tämä omaan aikatauluuni. Putin kohotti kulmakarvojaan ikään kuin vastaukseksi. Kumpikaan meistä ei sitten lopulta päässyt.”

Hillary Clinton kertoo myös toisesta mieleen painuneesta tapaamisestaan Putinin kanssa, tällöin tämä oli taas jo presidentti. Vierailu Vladivostokissa vuonna 2012 oli sikäli hankala, että presidentti Obama ei päässyt paikalle, mikä selvästikään ei miellyttänyt sen paremmin Putinia kuin ulkoministeri Lavroviakaan.

”He eivät sallineet minun tavata Putinia kahden kesken edes 15 minuutin ajaksi ennen päivällistä. Mutta protokollan mukaan edellisen APEC kokouksen isäntämaan eli Yhdysvaltain edustaja istutettiin tämän kokouksen isännän eli Putinin viereen. Keskustelimme hänen haasteistaan Kiinan ja eteläisten musliminaapurimaiden kanssa. Kerroin Putinille vierailustani Pietarissa kunnioittamassa natsien uhreja toisessa maailmansodassa, jolloin tuolloinen Leningrad oli piiritettynä vuodesta 1941 vuoteen 1944 ja yli 600.000 ihmistä sai surmansa. Tämä niin sanotusti soitti kelloja historiatietoisessa Venäjän johtajassa. Hän alkoi kertoa vanhemmistaan, joiden kohtalosta en ollut aiemmin tiennyt. Sodan aikana Putinin isä tuli etulinjasta käymään lyhyesti kotona. Kun hän lähestyi taloa, jossa hän vaimonsa kanssa asui, hän näki kasan jäykistyneitä ruumiita, joita miehet lastasivat kuorma-auton lavalle. Kun hän tuli lähemmäksi, hän näki että yhdellä ruumiista oli hänen vaimonsa kengät. Hän vaati heti saada ottaa vaimonsa ruumiin kasasta. Riidan jälkeen tämä onnistui ja kun Putinin isä tarttui tämän käteen, hän tajusi vaimonsa olevan vielä elossa. Hän kantoi vaimonsa heidän asuntoonsa ja hoiti tämän takaisin kuntoon elävien kirjoihin. Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1952, he saivat pojan kun Vladimir Putin syntyi.”

Hillary Clinton kertoi tarinan USA:n Venäjän lähettiläälle, mutta tämäkään ei tuntenut sitä, eikä ole selvittänyt onko tarina aivan tosi, mutta Clinton sanoo usein ajatelleensa sitä.

”Minulle tämä tarina valaisee jollakin tavalla miestä, joka hallitsee tätä laajaa maata. Hän testaa sinua aina, aina hän myös koettelee rajoja ja yrittää työntää niitä kauemmas.”

Lähtiessään ulkoministerin tehtävistä hän kirjoitutti muistion Venäjästä vuonna 2013 ja sanoi, ettei monikaan Valkoisessa talossa tukenut siinä esitettyjä tiukkoja arvioita, joiden mukaan Putinin Venäjä joillain lailla yrittää palauttaa Neuvostoliiton aikaisia rajoja. Hän kirjoitti muistioonsa, että:

”Voima ja määrätietoisuus ovat ainoa kieli, jota Putin ymmärtää. Meidän tulee lähettää hänelle viesti, että hänen toimillaan on seurauksia ja että Yhdysvallat pitää kiinni liittolaisilleen antamistaan sitoumuksista.”

Clintonin mukaan koko Ukrainan tulevaisuus on vaakalaudalla, mutta hän silti toivoo, että Venäjän johto voisi nähdä sen uudessa roolissa idän ja lännen välissä.

”Valitettavasti, ainakin nyt nähtynä, Putin pysyy jäätyneenä suhteessa menneisyyteen, josta hän ei osaa päästää irti, ja myös suhteessa tulevaisuuteen, jota hän ei osaa antaa Venäjän syleillä.”

Mitä taas tulee muistelmien kirjoittajaan, Hillary Clintoniin, niin teoksen perusteella hän voisi vielä 69 vuoden iässäkin olla todennäköinen ehdokas vuoden 2016 USA:n presidentinvaaleissa.  

Juha Kulmanen

Amerkkalaisia puheenvuoroja 3.9.2014

Lähetykset

  • la 6.9.2014 17.40 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Juha Kulmanen esittelee James Bamfordin näkemyksiä Yhdysvaltain turvallisuusjärjestö NSA:n toiminnasta. Näytteet lukee Päivi Leino. Sarjasta Amerikkalaisia innovaatioita, jotka näyttävät jääneen pysyviksi. Ohjelma on uusinta vuodelta 2013.

  • Juha Kulmanen esittelee Andrew Lih´n teosta siitä kuinka joukko nimettömiä kehitti maailman suurimman tietosanakirjan. Näytteet lukee Riikka Rahi. Sarjasta Amerikkalaisia innovaatioita, jotka näyttävät jääneen pysyviksi.
    Ohjelma on uusinta vuodelta 2010.

  • Juha Kulmanen esittelee Randall Strossin teosta hakukoneyhtiön menestyksestä sen ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella. Näytteet lukee Päivi Leino. Sarjasta Amerikkalaisia innovaatioita, jotka näyttävät jääneen pysyviksi. Ohjelma on uusinta vuodelta 2008.

  • Juha Kulmanen esittelee Wired-lehden päätoimittajan Chris Andersonin teosta `The Long Tail`, jossa ajatellaan kulttuuribisnestä uudesta näkökulmasta. Näytteet lukee Päivi Musakka. Sarjasta Amerikkalaisia innovaatioita, jotka näyttävät jääneen pysyviksi.
    Ohjelma on uusinta vuodelta 2006.

  • Onko Yhdysvaltain opintolainakupla yhtä vaarallinen kuin vuoden 2007 asuntolainakupla oli? Ylemmän opetuksen kehityskulku on noussut jälleen poliittisen kiistelyn keskiöön Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjassa kun toisen ehdokkaan omistaman, nyt monien oikeusjuttujen vuoksi kymmenvuotiaana suljetun Trump-yliopiston ympärillä käyty rahoitusskandaali on tullut julkiseksi ja myös toisen ehdokkaan puolison, entisen presidentin Bill Clintonin nostamat yhteensä lähes 20 miljoonan dollarin luentopalkkiot Laureate International Universities - opinahjoista ovat herättäneet kovaa arvostelua.
    Juha Kulmanen esittelee kirjailija, toimittaja Rana Forooharin The New York Review of Books -aikakauskirjassa ilmestynyttä artikkelia korkeamman koulutuksen kriisistä. Näytteet lukee Minna Korhonen.

  • Islamilaisen valtion strategia ja tuomiopäivän näkymä. Juha Kulmanen esittelee William McCantsin uusinta teosta ´The ISIS Apocalypse`. Näytteet lukee Minna Korhonen.

  • "Staten Island, Ferguson, Baltimore…. Viime kesänä tapahtuneen kahden mustan nuoren miehen ampuminen poliisien kiinniottotilanteissa nosti Yhdysvalloissa jälleen pintaan rotukysymyksen. Tämän jälkeenkin uusia tapauksia on sattunut, nyt viimeksi siis on rajusti roihunnut Baltimoressa siellä sattuneen mustan miehen kuolemaan johtaneen pidätyksen jälkeen. Raivoa on herättänyt erityisesti se, että kyseessä on lähes poikkeuksetta ollut valkoisen poliisin tekemä nuorehkon aseettoman mustan miehen surmaan johtanut välikohtaus. Tämä on saanut monet mustat Yhdysvalloissa jälleen protestoimaan, että ”mustien elämällä on merkitystä.”

    Rotu on taas jakanut Amerikan Yhdysvallat kahtia. Foreign Affairs- lehti omisti kevään 2015 numeronsa kokonaan tälle ajankohtaiselle teemalle ja tämä puheenvuoro perustuu politiikan tutkijoiden Columbian yliopiston Fredrick C. Harrisin ja Johns Hopkins yliopiston Robert C. Liebermanin artikkeliin kyseisessä lehdessä.

    Juha Kulmanen esittelee Harrisin ja Liebermanin näkemyksiä ja näytteet lukee Jorma Honkanen.

  • Eurooppalaiset ihmettelevät usein Kanadan erittäin kielteistä suhtautumista kasvihuonepäästöjä rajoittavaan politiikkaan yleensä ja erityisesti Kioton pöytäkirjan velvoitteisiin. Kanadan energiateollisuuden pääkaupungin, Calgaryn yliopiston ympäristötiedekunnan apulaisprofessorin Noel Keoughin mielestä syy on erittäin selvä: öljy- ja kaasuteollisuus määrää Kanadan ilmastopolitiikasta. Liisa Liimatainen esittelee Keoughin näkemyksiä ja näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Kuka Yhdysvaltain entisistä ulkoministereistä on maailmalla kaikkein tunnetuin? Epäilemättä vuonna 1923 Saksan Baijerissa juutalaiseen perheeseen syntynyt Henry Alfred Kissinger. Hän on nyt, 91-vuotiaana, julkaissut uusimman 400 sivun teoksensa ´World Order`, jota voidaan pitää hänen maailmanpoliittisena testamenttinaan. Juha Kulmanen esittelee Kissingerin näkemyksiä ja näytteet lukee Jukka Vanninen.

  • Hillary Clintonin lähes 1000-sivuinen muistelmakirja `Hard Choices` eli `Kovia valintoja´ alkaa siitä kun hän pyrki Yhdysvaltain presidentiksi Barack Obaman kovimpana vastustajana demokraattisen puolueen sisällä. Hän päätyi kuitenkin maan ulkoministeriksi vuosiksi 2009-2013. Muistelmissa käydään lävitse koko maailman tapahtumat, mutta mitä hän kirjoittaa Venäjästä ja sen johtajasta Vladimir Putinista? Miksi USA:n ja Venäjän välit viilenivät? Juha Kulmanen esittelee Hillary Clintonin muistelmia ja näytteet lukee Päivi Leino.

  • Sekä Bushia että Obamaa palvellut Yhdysvaltain puolustusministeri Robert M. Gates julkaisi juuri muistelmansa `Duty`. Pääosin siinä käydään lävitse Irakin ja Afganistanin sodan kokemuksia, mutta tärkeässä roolissa on myös USA:n ja Venäjän suhteet. Miksi Naton nopea laajentuminen oli Gatesin mielestä virhe? Juha Kulmanen esittelee Gatesin näkemyksiä ja näytteet lukee Jorma Honkanen.

  • Internet on yksi ihmisen keksimä rakennelma, jota he eivät itsekään täysin ymmärrä. Tämä on Googlen toimitusjohtajan Eric Schmidtin ja Google Ideas –yksikön johtajan Jared Cohenin kesän kynnyksellä ilmestyneen teoksen the `The New Digital Age` ensimmäinen lause. Mihin suuntaan internet kehittyy? Juha Kulmanen esittelee Schmidtin ja Cohenin näkemyksiä ja näytteet lukee Reetta Arvila.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Kohti täysosumaa: Piilaakson matka orkideapelloista sovellustehtaaksi. Tätä matkaa on aikanaan kuvannut Mike Malone kirjassaan `The Big Score´ ja Tanja Aitamurto haastatteli häntä mitä sen jälkeen onkaan tapahtunut. Näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Obama-huuma vaihtui Yhdysvalloissa vuoden 2010 aikana äärikonservatiivien esiinmarssiksi.
    Mitä teekutsuliike haluaa? Tanja Aitamurto esittelee liikkeen kannattajien näkemyksiä ja näytteet lukee Juha Kulmanen.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä