Radioateljee oli Yleisradiossa vuosina 1979-2017 Radioteatterin yhteydessä toiminut tuotantoyksikkö (vuoteen 1990 asti yksikkö kulki nimellä Erikoisohjelmat). Tuona aikana Radioateljeessa tuotettiin 911 ohjelmaa, featurea, dokumenttia, fiktiota, runoa, äänitaidetta ja musiikkia – kaikkien tuottajana Harri Huhtamäki ja useimpien teknisenä toteuttajana/äänisuunnittelijana Pekka Lappi, muina tekijöinä monikymmenpäinen freelancereiden joukko.
Tästä ohjelmavarastosta poimitaan Yle Areenaan vuoden 2018 aikana kymmenen ohjelman valikoima noin puolen vuoden välein. Valikoima pyrkii pieninä temaattisina kokonaisuuksina esittelemään Radioateljeen monipuolista ja kansainvälisesti myös lukuisilla palkinnoilla arvostettua tuotantoa, radiofeaturen kulta-aikaa.
Toinen ohjelmakokonaisuus esittelee Simo Alitalon teoksia. Neljäkymmenelläyhdellä ohjelmallaan Simo Alitalo (s. 1954) oli Radioateljeen ja sen edeltäjän Erikoisohjelmien keskeisiä tekijöitä. Radio luontevasti niveltyi Alitalon työhön äänitaiteilijana, alan kenties kansainvälisesti tunnetuimpana suomalaisena, jonka ääni-installaatioita on kuultu useiden Euroopan maiden ohella myös Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Alitalolle ominainen ote on humoristisen älyllinen, kulttuuritietoinen ja ääniorientoitunut sekä itse mediaa pienen ironisen etäisyyden päästä tarkasteleva, kerrontakonventioita kyseenalaistava. Hän on sekä käsikirjoittaja että ohjaaja, mutta Radioateljee-tuotannoissa Alitalolle kehkeytyi vuosien mittaan kaksi yhteistyökumppania yli muiden: käsikirjoittaja, vaimo Tuike Alitalo ja runoilija Markku Into (1945-2018). Inton omat runokokoelmat ja runosuomennokset (muun muassa Allen Ginsberg, Hans Magnus Enzensberger, Paul Klee) kääntyivät karheankauniiksi radiorunoelmiksi. Tässä valikoimassa tarjolla on kolme Inton omaa tekstiä.

Jaksot

  • Uutena vuotena on tapana tehdä erilaisia lupauksia. Moniko uskoo niihin? Vai ovatko ne valkoisia valheita tai vaaleanpunaisia itsepetoksia? Nykyään usko lupauksiin tuntuu olevan heikoilla, varsinkin jos lupauksen antajat ovat ekonomisteja, johtajia tai poliitikkoja. Toisaalta ihmiset haluavat uskoa melkein mitä tahansa, jos se helpottaa elämistä. Näin huijareilla on kasvavat markkinat.

    Radioateljeen Uusi Vuosi ohjelmassa kaikki on totta, vaikka välillä saattaa kuulostaa, että ei olisi. Ohjelman keskeisenä hahmona on "Julkunen Tiprusta". Hänen kauttaan kuulostellaan lupauksia, uskottavuutta.

    Ohjelman käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Kertoja: Tom Wentzel. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki

  • Joulu on siitä ihmeellinen juhla, että kaikki keskittyy lapsuuteen. Jouluna lapset viihtyvät ja aikuiset yleensä palaavat omaan lapsuuteensa - muistellen ja tarinoiden. Aikuisilla on myös hyvin usein käsitys, että heidän omassa lapsuudessaan joulu oli "vielä joulu". Silloin oli enemmän lunta, kaupallisuus ei rehottanut niin räikeästi, joululaulutkin olivat parempia. Joulu on lapsuuden kulta-aikaa.

    Radioateljee on tehnyt tältä pohjalta ohjelman, jossa ei taatusti kuulla mitään mikä poikkeaisi "oikeasta joulusta".

    Klassikon ovat toteuttaneet Harri Huhtamäki, Pekka Lappi ja Tom Wentzel.

  • Simo Alitalon radioessee pureutuu audion kannalta todellisiin perusasioihin: mitä
    kuulemalla voi maailmasta tietää, ja mitä kuuleminen oikein on. Matkaan lähdetään
    ihmisen aivan ensimmäisistä kuuloaistimuksista eli kohdun äänimaisemasta, ja mukaan
    otetaan kevyttä evoluutioteoriaa sekä kulttuurihistoriaa.
    Friedrich Nietzsche sanoi kuuloa pelon aistiksi, joka kehittyi kaltaisekseen yön
    pimeydessä. Korva kurottuu pimeässä sinne, minne silmä ei näe – ja päinvastoin valossa
    korville on vähemmän käyttöä. Siksi musiikki on hämärän taidetta ja rauhoittavaa: kun
    muusikot musisoivat, heidän kätensä ovat tarttuneet soittimiin, eivät aseisiin.
    Kiinnostava asiasisältö välittyy eläväisellä ja pohdintoja hilpeästi havainnollistavalla
    äänikerronnalla. Ohjelman ensiesitys oli vuonna 1999.
    Kertojina ovat Tiia Louste, Tom Wentzel ja Taika Lapintie. Tekninen toteutus on Pekka
    Lapin.

  • Mies istuu kapakassa, kun pöytään tunkeutuu tarinaa kertova muukalainen. Markku Innon alkujaan sarjakuvaksi käsikirjoittama kertomus on samaa maata muukalaisen tarinan kanssa: tavanomaisesta alkutilanteesta juttu etenee yllättäviin suuntiin ja syvyyksiin.
    Miehellä on kapakassa seuranaan Sören Kierkegaardin teos, ja muukalaisen kertomuksessa esiintyy myös Sören, mystinen hyväntekijä kööpenhaminalaisen yliopiston filosofian laitokselta.
    Kierkegaard-sitaatteineenkin suoraviivainen tarina johdattaa kuin salaa miettimään vaikkapa sitä, miten toisten ihmisten elämään hyvässä tarkoituksessa puuttuminen voikin johtaa vain entistä suurempaan surkeuteen. Innon runokieli ottaa kauniisti vauhtia puhekielestä, ja tuloksena on sanailua, joka on kuin kapakkapuhujan unelmaa, maanläheisen lennokasta ja leikkisää, itseironiassa marinoitua.
    Ohjelman ensiesitys oli vuonna 1998. Kertojina ovat Ville Sandqvist, Eero Saarinen ja Tom Wentzel. Ohjaus: Simo Alitalo. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

  • Jo monen sukupolven oman elämän ääniraitana on soinut rock, ja siksi Markku Innon kirjoittama Rock tulvii tunnistamisen hupia useammallekin sukupolvelle. Into nimittäin on runoillut dialogia rock-lyriikan vapaista suomennoksista. Vallattomien mielleyhtymien kuljettamissa, karheankekseliään humoristisissa repliikeissä edetään 1950-luvulta 1990-luvulle ja kerrataan Eero Saarisen ja Tom Wentzelin esittämien hahmojen elämää kiihkeästä teini-iästä kitkerään keski-ikään. Tarinan voi kuulla monipolvisena, pituudestaan huolimatta hauskana vitsinä, jonka punchline lopussa on kuin isku palleaan.
    Ohjelman ensiesitys oli 1996.
    Ohjaus: Simo Alitalo. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

  • On sanottu, että valokuvat ovat tyynyjä kodittomille tunteillemme. Simo ja Tuike Alitalon käsikirjoittama feature lähtee liikkeelle valokuvista, tarkemmin sanoen perhealbumeista, ja etenee muun muassa muistikuvien ja ylipäätään kuvien todistusvoiman pohdintaan.
    Henkilökohtainen muuntuu yleiseksi koskettavuudeksi, ja kuka tahansa voi eläytyä Tuiken muistoihin, nähdä niihin liittyvät, elävästi kuvaillut kuvat mielessään. Vuonna 1995, jolloin ohjelma tehtiin, ei tietenkään tiedetty mitään digikuvauksen läpimurron, Instagramin ja muun sosiaalisen median vaikutuksesta meitä ympäröivien kuvien määrään ja tarkoitukseen, mutta mietteet esimerkiksi toivotunlaisen todellisuuden kuvajaisen tuottamisesta perhealbumien avulla ovat yhä relevantteja. Vaikka itse perhealbumit fyysisinä esineinä ehkä ovatkin väistyvää kansanperinnettä, niiden idea elää ja voi hyvin somessa.
    Kertojina ovat Helka-Maria Kinnunen ja Tiia Louste. Tekninen toteutus on Pekka Lapin.

  • Markku Into kirjoitti runoja, joiden sanonta oli sellaista, että se olisi voinut puhutella runoutta kaihtaviakin. Innolla oli ihmeellinen kyky ottaa käyttöönsä arkisia sanontoja, kliseitä ja byrokratiaslangia, ja kohottaa ne aivan uusille merkitysten ja nopealiikkeisen ironisen huumorin tasoille. Miehen ja painovoiman runot jännittyvät arkisen ja ylevän, vitsailun ja elämänkokemuksen tuoman apeuden välille, ja sieltä ääripäiden välistä ne löytävät kosketuspinnan, jonka jokainen tunnistaa. Simo Alitalon ohjauksessa Matti Pellonpää, Tiia Louste ja Tom Wentzel tulkitsevat tekstejä ajatuksella, hallitulla tunteella ja pidättyvyydellä, joka on lähellä tavallista puhetta ja kaukana niin kaunolausunnasta kuin lavarunouden puhkunnastakin.
    Ohjelman ensiesitys oli vuonna 1995. Tekninen toteutus on Pekka Lapin.

  • Kirjailija Kari Aronpuron silmälle kirjoitettu runous muuntui riemastuttaviksi kuuloelämyksiksi, kun Simo Alitalo vuonna 1990 sovitti Radioateljeelle Aronpuron runokokoelman Rihmasto, uutta iloista kirjoitusta. Kollaasitekniikkaa käyttävät runot saavat moniäänisen ja -tyylisen luennan, Eero Saarisen ja Tom Wentzelin kertojien rinnalla kuullaan tavallisia ihmisiä arkisissa äänimaisemissa sekä puhesyntetisaattoria. Aikanaan uusinta uutta edustanut konepuhe kuulostaa kolme vuosikymmentä myöhemmin kuultuna hassun vanhanaikaiselta, mutta kielellistä todellisuudenhahmotusta uusiin asentoihin pilkkovat runot ja Alitalon muut ohjausratkaisut eivät ole menettäneet tuoreuttaan. Kun ajattelee nykyhetken mediassa riehuvaa epätäsmällisyyttä ja valheellisuutta, Aronpuron tapa yllättävästi yhdistellä toisiinsa eri rekistereissä liikkuvia sanoja ja käsitteitä tuntuu suorastaan ajankohtaiselta.
    Tekninen toteutus on Pekka Lapin.

  • Balilla kookos on kaikkialla läsnä, joten Simo ja Tuike Alitalon päätös tehdä Balin matkallaan ohjelma kookoksesta oli lähes väistämätön. Koska kyseessä oli radio-ohjelma, ensitöiksi piti löytää kookoksen syntymyytti, ohjelmaa koossa ja liikkeellä pitävä tarina. Se osoittautui niin vaikeaksi, että ohjelman runkotarinaksi muotoutuikin kookostarinan etsimisen tarina. Dokumentaaristen Bali-äänien ja gamelan-musiikin säestämä etsintä tuottaa kiehtovia tuloksia ikään kuin sivuvaikutuksina, antaa tilaisuuden päästä sisään balilaiseen kulttuuriin siinä määrin kuin matkailijalle on mahdollista.
    Ohjelman ensiesitys oli vuonna 1994. Kertojina ovat Helka-Maria Kinnunen ja Eero Saarinen. Tekninen toteutus on Pekka Lapin.

  • Robert Johnson (1911-1938) on amerikkalaisista bluesmiehistä myyttisin, ei vähiten varhaisen kuolemansa tähden. Johnsonhan heitti henkensä 27-vuotiaana, kuin muutama vuosikymmen myöhemmin joukoittain samassa iässä kuolleiden rock-muusikkojen etiäisenä. Simo Alitalon feature Robert Johnsonista kertoo sekä muusikon todellista elämäntarinaa että sen ympärille kutoutunutta fantasiakertomusta, jota kerrankin voi syystä kutsua myytiksi. Myytin ydin on Johnsonin paholaisen kanssa tekemä sopimus, joka antoi miehelle soittotaidon. Kuten elämäkertaa ryydittävistä, Anja Meripirtin suomentamista lauluista kuulee, Robert Johnson itse ruokki tarinaa laulamalla muun muassa tienristeyksessä kohtaamastaan paholaisesta ja perässään laukkaavasta manalan koirasta.
    Ohjelman ensiesitys oli vuonna 1992. Kertojina ovat Susanna Haavisto, Ville Sandqvist ja Tom Wentzel. Tekninen toteutus on Pekka Lapin.

  • Niin kutsuttu eurooppalainen kahvilakulttuuri oli vasta tuloillaan Suomeen, kun Tuike Alitalo käsikirjoitti ja Simo Alitalo vuonna 1988 ohjasi tämän ohjelman kahvista, suomalaisuudesta ja radiosta. Hilpeillä arkistopätkillä rytmitetty dokumentti on kauniisti muuttunut sisällöltään kauttaaltaan historialliseksi katsaukseksi, mutta radio-ohjelmana se ei silti kuulosta menneille vuosikymmenille jämähtäneeltä. Eikä suomalaisten intohimoinen suhde kahviinkaan ole pohjimmiltaan muuttunut, vaikka nykyään tarjolla on huikeasti laajempi valikoima erilaisia kahveja kuin 30 vuotta sitten.
    Kertojina ovat Hanne Kerkkänen, Tom Wentzel ja Harri Huhtamäki.
    Tekninen toteutus: Pekka Lappi

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä