Koe uusi yle.fi
Eurooppalaisia puheenvuoroja

Venäjä valitsee yhden heikon lenkin kerrallaan

  • 13 min
  • toistaiseksi

Venäjällä on taas kovin muodikasta käyttää fasisti-nimitystä erilaisista ihmisistä. Mitä ajattelee Viron entinen pääministeri ja europarlamentaarikko Andres Tarand siitä, että nyky-Venäjällä nähdään fasisteja vähän joka puolella,  ympäri Eurooppaa? Martti Puukko tapasi Tarandin Tallinnassa. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

Vuoden 1940 tammikuussa Tallinnassa syntynyt Andres Tarand on virolainen poliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Vuosien 1994 – 95 vaihteessa hän toimi Viron pääministerinä.

Vuodesta 2004 vuoteen 2009 Tarand oli EU – parlamentin jäsen. Hän on puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti.

Synnyitte toisen maailmansodan aikana, vuona 1940. Muistatteko te mitään sota-ajasta?

”Sodan loppuvaiheesta minulla on paljon muistikuvia. Olen joskus vitsaillut, että otin osaa sotaan vahtimalla kun vahdin isoäidin porkkanapenkkiä, kulkureiden ja sotilaskarkureiden varalta. Olin silloin vuoden 1944 syksyllä isoäitini kanssa maaseudulla, silloin kun puna-armeija tuli. Virossa tapahtui hyvin dramaattisia tapahtumia, mutta sillä paikkakunnalla, joka sijaitsee Tallinnasta noin kolmekymmentä kilometriä itään ei enää sodittu… Minulla on siis jotain pienen lapsen hajanaisia muistikuvia tuosta ajasta…”

Sodan jälkeen Virolle ei koittanut vapaus, vaan maa joutui uudelleen kokemaan Neuvostoliiton miehityksen. Neuvostomiehitys jatkui aina vuoteen 1991 asti. Mikä merkitys maan uudelleen itsenäistymisellä oli teille?

”Se oli suuri juhlan aihe. Voidaan sanoa, että 1980 – luvun loppupuolella parin vuoden ajan ilmassa oli epätietoisuutta siitä mitä tulee tapahtumaan, mutta me aavistimme ehkä ensimmäisinä Neuvostoliitossa, että tilanne tulee muuttumaan. Todellinen itsenäisyys saatiin kuitenkin Moskovan epäonnistuneen vallankaappausyrityksen seurauksena vuonna elokuussa 1991. Se, että saimme itsenäisyytemme takaisin niin rauhanomaisesti oli hyvin poikkeuksellista. Tietysti Gorbatshov oli yksi keskeinen tekijä, siinä, että hän antoi aluksi mahdollisuuksia toimia vapaammin. Itsenäistymisen oli mukavaa aikaa…”

Nyt kun muistelen tuota Viron, Latvian ja Liettuan itsenäistymiskamppailun aikaa, muistan, että Moskovassakin osoitettiin mieltä vuoden 1991 tammikuussa neuvostoarmeijan Liettuassa käyttämää raakaa väkivaltaa vastaan. Moskovan mielenosoitukseen osallistui noin 300 000 ihmistä. Millaisia ajatuksia se herättää? Miltä se tuntuu tämän päivän perspektiivistä?

”Niin, samanlaista henkeä oli niin Moskovassa kuin Pietarissakin. Minusta se näyttää myös sen, ettei Putinilla ole varmasti nytkään 85 % kannatusta. Kyllä Venäjänkin sivistyneimmillä kansalaisilla oli sama toivo siitä, että Neuvostoliitto siirtyy historiaan ja, että Venäjällä olisi edessään jotain parempaa. Nyt on aika näyttänyt, ettei Venäjän kohdalla asiat suju niin helposti.”

Andres Tarand, tuliko teille yllätyksenä, että Venäjä aloitti Ukrainaan kohdistuvan agression?

”Vuonna 2008 tapahtuneen Georgian sodan jälkeen, ymmärsimme, että meidän on varauduttava sellaiseenkin mahdollisuuteen. Putinhan julisti jo noin kymmenen vuotta sitten, että Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Ja hän ilmaisi myös, että hän haluaa jälleenrakentaa entisen valtion. Siksi Ukrainan tapahtumat eivät tulleet yllätyksenä. Mutta, ajattelin Venäjän historiaan perehtyneenä, ettei Venäjä ota niin suurta palaa silloin kun Euroopassa vallitsee rauha. Luulen, että Putin toimi siksi, että hän pelkää, että oikeusvaltion kaipuu leviää helposti Ukrainasta myös Venäjälle. Putinillahan on henkilökohtainen syy pelätä sitä, että hänet syrjäytetään vallasta. On todella valitettavaa, että presidentti ajattelee niin, mutta hänen kohdallaan henkilökohtainen etu menee maan edun edelle.”

Venäjällä on taas kovin muodikasta käyttää fasisti – nimitystä erilaisista ihmisistä. Mitä te ajattelette siitä, että nyky – Venäjällä nähdään taas, että fasisteja on vähän joka puolella, ympäri Eurooppaa?

”Tuo sana on syöpynyt syvälle Venäjän kieleen jo toisesta maailmansodasta lähtien. Venäjällä fasisti tarkoittaa vihollista, kauheaa vihollista, suorastaan pahinta vihollista. Tuota sanaa käytetään taas täysin häikäilemättä. Jo George Orwellhan kirjoitti siitä miten kieltä käytetään vallan välineenä. Ei voida olettaakaan, että kaikki television katselijat ymmärtäisivät, ettei Venäjän valtion masinoima todellisuus ole totta… Tuollainen propaganda on halpa ase.”

Mitä mieltä te olette ollut lännen reaktioista Ukrainan tapahtumiin?

”Havaitsin jo europarlamentissa ollessani viime vuosikymmenellä, että monesti Euroopassa ei tiedetä niin paljon Venäjästä. Se ei kuitenkaan ole pääasiallinen tekijä eurooppalaisiin reaktioihin, koska kyllä sanomalehdissä on eri eurooppalaisilla kielillä analyysejä Venäjästä, mutta bisnes menee usein kaiken edelle. Venäjältä tulee raaka-aineita ja esimerkiksi saksalaiset ovat olleet usein pulassa raaka-aineiden takia, mutta eihän EU:ta ole rakennettu siksi, että se sulkisi silmänsä siltä mitä tapahtuu. Meidän itäisemmästä Euroopasta tulleiden oli vaikea selittää omia näkemyksiä EU – parlamentissa. Sitten vuonna 2007 kun Tallinnassa oli niin sanottu ”pronssisoturimellakka” oli suuri työ selittää mistä oli kyse. Monien silmät aukenivat kuitenkin siinä vaiheessa kun Moskovassa hyökättiin Viron suurlähetystöä vastaan. Sitä ei enää ymmärretty Euroopassa. Se antoi minulle toivoa, siitä, että Euroopassa tajutaan paremmin mihin Venäjä on menossa. Samaan aikaan kuitenkin Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder puhui kuitenkin, että Putin on kristallinkirkas demokraatti. Kaikki eivät siis ymmärtäneet lainkaan millainen maa Venäjästä oli tulossa. Nyt taas monet Euroopassa pitävät, että Krim kuuluu itsestään selvästi Venäjälle. Kukaan ei muista enää, että alueella asui aiemmin enimmän tataareita ja turkkilaisia. Kyllä, siellä EU- parlamentissa on vieläkin ihmisiä, jotka puhuvat Putinin puolesta, mutta eri maiden hallituksia noita ihmisiä ei ole ainakaan paljon. Meidän kannaltamme on totta kai hyvä, että Putin nähdään nyt entistä realistisemmassa valossa.”

Suomessa on muun muassa sellaisia tutkijoita, jotka sanovat, että Ukrainassa pelataan nyt Venäjän ja EU:n etupiiripeliä. Mitä te ajattelette siitä?

”Nuo puheet edustavat Putinin ajattelutapaa, jonka mukaan suurilla valtioilla pitäisi olla etupiirit. Historiastahan löytyy paljon näyttöjä erilaisten imperiumien etupiireistä. EU on kuitenkin hieman toisenlainen organisaatio. Eivät esimerkiksi Viro, Latvia tai Liettua kuulu nyt mitenkään Saksan etupiiriin. EU on aivan toinen asia. Ukrainassa on ollut paljon ongelmia, kun se on rakentanut itsenäisyyttään. Maata on vaivannut valtava korruptio. Jotkut maan pääministereistä ovat paenneet, toiset ovat joutuneet vankilaan ja niin edespäin. Ukrainan itsenäistyminen ei ole mennyt kovin helposti. Nyt toivonkipinä syttyi, koska Länsi-Ukrainassa muistetaan vähän muunkinlaisia aikoja, vaikkei maassa olekaan koskaan ollut mitään ihanteellista demokratiaa. Kiovassa oli kuitenkin viime talvena sellainen henki päällä, että ihmiset halusivat yrittää demokratian rakentamista. Kaikilla kansoilla, myös venäläisillä tulee olla siihen mahdollisuus. Kaikissa, jopa hyvinkin toimivissa demokratioissa on omat ongelmansa, myös pohjoismaissa. Meille virolaisille pohjoismaat ovat kuitenkin paras esikuva. Miten EU:n laajentuminen on sitten edennyt? Muutamia vuosia sitten jäseniksi tulivat Bulgaria ja Romania. Niiden jäsenyys toteutui hiukan liian aikaisin. Se oli kuitenkin Ranskan toive. Ja kuten tiedetään ranskalaiset ovat eteviä diplomaatteja ja niinpä he saavuttivat tavoitteensa. Minusta vaikuttaa siltä, että Ukraina ja Romania ovat yhteiskunnalliselta kehitykseltään suurin piirtein samalla tasolla…

EU: n virhe on se, ettei se ole huomioinut sitä, että Venäjästä tulee vaara Euroopalle. Ilman Yhdysvaltoja Eurooppa olisi nyt suurissa vaikeuksissa. Yhdysvallat on tärkeä liittolainen Euroopalle. Eihän USA:ta Euroopassa mitenkään erityisesti rakasteta, mutta EU – maat ja Yhdysvallat kuitenkin ymmärtävät toinen toisiaan ja toistensa taustoja. Venäjän kanssa tilanne on toisenlainen. Venäjällä viljellään hyvin paljon propagandaa ja siellä sanoilla on toisenlainen merkitys kuin lännessä. Siellä puhutaan usein Orwellin kielellä. Putinin suusta tulee koko ajan orwellimaista puhetta. On väärin jos ajatellaan, että Venäjällä on oma etupiiri, jonka kohtaloista Venäjällä on oikeus päättää. Sellainen ajattelu vie Euroopan vain syvälle suohon.”

Andres Tarand mikä merkitys sillä oli, että Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama valitsi Viron vierailukohteekseen matkallaan Naton huippukokoukseen?

”Se oli tietysti pienelle maalle suuri asia. Mutta yhtäkaikki se vierailu oli tuen osoitus kaikille Baltian maille. Vierailulla lähetettiin signaaleja Putinille, ettei hänen tulisi ajatellakaan hyökkäystä tänne. Kokonaan toinen asia on se, ettemme me oikein tiedä mitä Putin ajattelee.”

Miten tärkeää olisi, se, että Natolla olisi pysyviä tukikohtia Baltian maissa?

”Koska meidän omat armeijamme eivät ole varustettuja niin hyvin, olisihan se jonkinlainen takuu meille… Minä en kuitenkaan usko, että Baltian maat joutuisivat aivan lähitulevaisuudessa Venäjän hyökkäyksen kohteeksi ellei Putin ole sitten aivan pähkähullu. Siinä tapauksessahan mitä tahansa voi tapahtua. Venäjän politiikassa on kuitenkin ollut tähän asti niin, että Venäjä on edennyt asteittain. Se on valinnut yhden heikon lenkin kerrallaan. Tulevaisuuden ennustaminen on suorastaan mahdotonta. Uskon, että Naton – jäsenyys toimii Venäjälle kuitenkin jarruna. Tiedän, että Suomi on harjoittanut toisenlaista politiikkaa, mutta Suomenkin olisi syytä katsoa totuutta silmiin ja nähdä, ettei Putin ehkä olekaan vielä talttumassa ja että hän ehkä hyökkää uudelleen parin vuoden kuluttua. Minä ymmärrän Suomen sodanjälkeistä ulkopolitiikkaa. Suomihan sai etenkin talvisodassa kunnioitettavan toisen sijan. Monet muut hävisivät täysin. Siinä mielessä Suomea voi tietyssä määrin ymmärtää, mutta Suomen YYA – kausi kesti ehkä liian kauan. Ihmiset ehkä tottuivat, että kaikki sujuu Venäjän kanssa ja kauppa käy. Omat suomalaiset tuttavani, eivät kuitenkaan ole koskaan ajatelleet, että Venäjällä ajatellaan Suomesta tai Virosta pelkästään hyvää. Uskon, että Suomessakin kansa ymmärtää paremmin kuin monet poliitikot, jotka ovat tottuneet panostamaan Venäjä – suhteisiin. Venäjää ei tietenkään missään nimessä tule provosoida, mutta olisi kuitenkin nähtävä nyt, että ajat ovat todellakin muuttuneet ja että länsimaiden etujen mukaista ei ole se, että ajatellaan, että kaikki sujuu ja ettei mitään vaaraa ole.”

Virolainen suojelupoliisi kaapattiin hiljattain Venäjälle. Millaisia ajatuksia se herättää teissä?

”Olisi hyvin tärkeää, että EU- valtiot ilmoittaisivat ja osoittaisivat avoimesti solidaarisuuttansa. Se on erittäin tärkeää meille Venäjänrajanaapureille. Eniten on EU- valtioiden yhtenäistä Venäjän-politiikkaa häiritsevät taloudelliset erikois-intressit. Niiden vuoksi on toimittu usein epärationaalisesti. Mainittakoon esimerkkinä vaikkapa Unkarin hallituksen julkilausumat kesällä tai Ranskan sitkeys ja itsepäisyyss Mistral- sopimuksen puolustamisessa. Pakotteiden ohella muita keinoja ei olekaan. Muunlaisen voiman näyttäminen olisi liian suuri riski, koska Putinin mielialoja on hyvin vaikea ennustaa.”

Suomessa ja Virossa on viime aikoinakin ollut erilaisia painotuksia pakoteasioissa. Mistä te arvelette, että se johtuu?

”Suomen ja Viron eräiden poliitikkojen erimielisyydet johtuvat ehkä siitä, että viime vuosisadan historia on vaikuttanut meihin eri tavalla. Minun ikäiseni ihminen muistaa hyvin Stalinin ajan. Putinin eräät toimet muistuttavat siitä ajasta, eivätkä ne ihmisarvon kannalta hyväksyttävissä. EU:n yhtenäisyys on nyt erittäin tärkeää. Toivottavasti EU:n prosessi kulkee nyt siihen suuntaa. Tähän asti Venäjä on esimerkiksi kaasunviennissä löytänyt EU:ssa heikkoja lenkkejä.”

Martti Puukko

Eurooppalaisia puheenvuoroja 19.9.2014

Lähetykset

  • la 20.9.2014 17.40 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

  • Jyrki Palo esittelee Joaquín Estefanían näkemyksiä nuoren sukupolven kurjistuneesta asemasta.

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä