Eurooppalaisia puheenvuoroja

Kriittinen kansalaismielipide tulilinjalla Venäjällä

  • 14 min
  • toistaiseksi

Ukrainan tapahtumien konfliktin myötä Venäjän johdon toimia arvostelevien toimintamahdollisuudet ovat entisestään vaikeutuneet. Kesäkuussa duuman hyväksymän lakimuutoksen perusteella 15 johtavaa ihmisoikeusjärjestöä on pakkoliitetty viranomaispäätöksellä kansainvälinen agentti -rekisteriin. Yksi liitetyistä on Pietarin sotilaiden äidit. Mitä rekisteriin joutuminen käytännössä merkitsee ja mihin Venäjän johto tällä politiikalla tähtää? Haastateltavana Pietarin Sotilaiden äidit -järjestön johtaja Ella Poljakova. Toimittajana Airi Leppänen. Lukijana Pekka Kyrö.

Venäjän oikeusministeriön kansainvälinen agentti -rekisteriin on viime kesän lakimuutoksen jälkeen Pietarin sotilaiden äidit -järjestön ohella viranomaispäätöksellä liitetty muun muassa Moskovan Memorialin ihmisoikeuskeskus, Kaliningradilainen ympäristöjärjestö Ekozashita, JURIX eli Juristit perustuslaillisten oikeuksien puolesta, vaalitarkkailujärjestö Golos, seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ajava Vyhod - Coming Out ja ihmisoikeusjärjestö Agora, joka avusti yli 100:aa muuta järjestöä agenttirekisterioikeudenkäynneissä. Rekisteriin on tähän mennessä liitetty 15 järjestöä eri puolilta Venäjää, mutta mitä rekisteriin joutuminen käytännössä tarkoittaa? Vastaamassa on Pietarin Sotilaiden äidit -järjestön perustaja ja johtaja Ella Poljakova.

Ella Poljakova:

”Se vaikeuttaa työtämme ja rajoittaa mahdollisuuksiamme auttaa sekä kutsuntoihin valmistautuvia että armeijan palveluksessa olevia. Esimerkiksi palkkasotilaat ottavat meihin yhteyttä ongelmissaan, sillä heidänkin oikeuksiaan poljetaan. Ei meidän maineemme yleisön keskuudessa ole tästä leimasta kärsinyt, mutta agenttirekisteriin liittäminen aiheuttaa meille paljon lisävelvollisuuksia, sillä viranomaiskontrolli kasvaa ja erilaisia tarkastuksia on tiheämmin kuin ennen. Esimerkiksi talousselvitykset on nyt tehtävä neljännesvuosittain, mikä teettää ylimääräistä työtä ja aiheuttaa lisäkustannuksia, joita me emme ole voineet ennakoida järjestömme budjetissa. Lisäksi jokaisessa tiedotteessamme, seminaariesitteessämme ja nettisivuillamme meidän on ilmoitettava, että olemme kansainvälisiä agentteja”.

Ella Poljakova on jäsen myös Venäjän presidentin alaisessa ihmisoikeus- ja kansalaisyhteiskuntaneuvostossa, joka on kokouksissaan useaan otteeseen käsitellyt agenttilakia, tosin käytännön tuloksia keskusteluista on toistaiseksi niukasti.

 Kv -agenttiprosessi sai alkunsa vuonna 2012, jolloin opposition massiivisten mielenilmausten säestämänä presidentin virkaan palannut Vladimir Putin ensi töikseen hyväksytti Venäjän valtakunnan duumassa joukon kansalaisvapauksia rajoittavia lakeja, muun muassa juuri lain kansalaisjärjestöistä kansainvälisinä agentteina. Sen mukaan järjestön, joka vastaanottaa toimintarahoitusta ulkomaisista lähteistä ja harjoittaa poliittista toimintaa, on rekisteröidyttävä kansainväliseksi agentiksi. Kaupallisia yhteisöjä sekä kulttuuri- ja hyväntekeväisyysjärjestöjä laki ei koske. Neuvostoajan perintönä jo itse termillä on kolkko kaiku. Se, mitä poliittisella toiminnalla tarkoitetaan, on laissa varsin väljästi ilmaistu.

Kv -agenttilakiin liittyen syyttäjäviranomaiset ja oikeusministeriö suorittivat viime vuonna järjestöissä mittavan tarkastuskampanjan, jonka tuloksena kymmenet järjestöt saivat virallisen varoituksen tai lievemmässä tapauksessa huomautuksen. Agentiksi julistettiin vaalitarkkailujärjestö Golos. Vahvimmat järjestöt haastoivat viranomaiset oikeuteen ja jotkut jopa voittivat juttunsa, mutta muutama pienempi järjestö on jo vapaaehtoisesti lakkauttanut toimintansa. Tämän vuoden puolella Venäjän johdon aggressiivinen politiikka Krimillä ja Ukrainassa on lisännyt painostusta kriittisiä järjestöjä kohtaan. Sen on Pietarin Sotilaiden äidit -järjestökin saanut kokea. Vaikka viime vuoden tarkastuksissa järjestö sai puhtaat paperit ja tämän vuoden alussa se luopui kokonaan ulkomaisesta rahoituksesta, se liitettiin elokuussa agenttirekisteriin. Syitä oli kolme.

Ella Poljakova:

”Toimintamme perustana on aina ollut pyrkiä ratkaisemaan konfliktit rauhanomaisesti. Esimerkiksi; kun asevelvollisten oikeuksia loukataan, yritämme löytää ratkaisun keskusteluissa armeijan edustajien kanssa. Tässä suhteessa meillä on hyviä kokemuksia yhteistyöstä monien sotilassyyttäjien ja komentajien kanssa, mutta tietysti toisenlaisiakin tapauksia on. Mutta kun Krimin valloituksen jälkeen esitimme että kriisi täytyy ratkaista diplomaattisin neuvotteluin, meitä vastaan alettiin rajusti hyökätä. Toinen syy agenttirekisteriin joutumisessa oli se, että teimme kaksi selvitystä kutsunnoissa tapahtuneista lainrikkomuksista ja toimitimme ne puolustusministerille edellyttäen, että ministeriö ryhtyy toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Myös selvityksemme kidutustapauksista armeijassa tulkittiin valtion vastaiseksi toiminnaksi, vaikka se oli osa raporttia, jonka YK:n alakomitea oli tilannut venäläisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä.

Näyttääkin siltä, että valtio kokee meidän kaltaisemme rauhanomaista ratkaisua kannattavat järjestöt erittäin vaarallisiksi. En kuitenkaan ymmärrä mitä voimapolitiikkaa harjoittavat tahot ajavat takaa. Kuka haluaa sotia ja kuolla? Venäjän nykytilanne muistuttaakin sitä kuollutta hiljaisuutta, joka meillä vallitsi Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin. Nyt valtionjohto väittää, ettei Venäjä ole osapuoli Itä-Ukrainassa, vaan sinne on lähtenyt yksittäisiä sotilashenkilöitä loma-aikanaan. Outo selitys. Miten tankki voi olla lomalla Ukrainassa? Onkin selvää, että taisteluihin osallistuu venäläisiä sotilaita, niin palkka-armeijalaisia kuin erilaisten sotien veteraaneja”.

Pietarin Sotilaiden äidit -järjestön johtajan Ella Poljakovan mukaan veteraanien sotainto johtuu siitä, etteivät Neuvostoliiton ja Venäjän käymien sotien veteraanit ole saaneet minkäänlaista tukea ja kuntoutusta sopeutumisessa rauhanajan yhteiskuntaan. He eivät pysty elämään normaalia elämää, vaan heidän on pakko päästä sotimaan, sillä he näkevät vihollisia kaikkialla. Tässä joukossa on nyt radikaaleja kuten limonovilaisia ja natseja, siis molempien äärilaitojen edustajia, sanoo Ella. Mutta kaikkein ikävintä Ella Poljakovan mukaan on se, että tilanne on synnyttänyt Ukrainassa samanlaisia äärireaktioita, joista luonnollisesti eniten kärsivät tavalliset kansalaiset.

Ella Poljakova:

Myös asevelvollisia lähetetään Ukrainaan, sillä neuvostoajan perintönä meillä on säilynyt joukko-osastoja esimerkiksi Tadzhikistanissa, Abhaasiassa, Transnistriassa ja nyt myös Etelä-Ossetiassa, ja niin sanottu ekstraterritoriaalinen periaate on myös voimissaan, toisin sanoen; sotilas voidaan lähettää minne tahansa. Näin esimerkiksi tapahtui vuonna 2008 Georgiaa vastaan käydyssä sodassa. Tietoomme on tullut, että asevelvollisia on myös kuolleiden ja haavoittuneiden joukossa. Mutta vastauksia kyselyihimme emme ole saaneet vastuullisilta tahoilta, emme me eikä myöskään presidentin alainen ihmisoikeus- ja kansalaisyhteiskuntaneuvosto”.

Käydessäni Pietarin sotilaiden äitien toimistossa lokakuun alkupuolella, Ella Poljakova sai puhelun yhteyshenkilöltään Viipurista, joka kertoi kuulleensa, että kaupunkiin olisi tuotu haavoittuneita sotilaita Ukrainasta, mutta asian varmistus oli vielä kesken. Pihkovassa Ukrainan taistelujen uhreja haudattiin jokin aika sitten. Tapahtumaa raportoimaan menneitä Dozhd TV:n ja Novaja Gazetan toimittajia uhkailtiin ja pahoinpideltiin ja asiasta kirjoittaneen paikallislehden päätoimittaja hakattiin sairaalakuntoon. Valtiollisissa medioissa kv-agenteista on tehtailtu kohujuttuja, mistä Pietarin sotilaiden äiditkin ovat saaneet osansa.

Ella Poljakova:

NTV pyysi minulta haastattelun, mutta kieltäydyin, koska tiedän miten skandaalikäryisiä juttuja he tekevät. Kuvausryhmä tunkeutui väkisin toimistoomme ja käyttäytyi erittäin aggressiivisesti, koska heidän oli pakko saada aikaan kohujuttu. Kuvausryhmä yritti tunkeutua myös työntekijöidemme koteihin. Valmis juttu oli erittäin aggressiivinen. Meidät esitettiin kansainvälisinä agentteina, epäisänmaallisina ja kaiken pahan ilmentyminä. Juttu oli täynnä valheellisia väittämiä. Sen loppuun oli leikattu pätkä Donetskin alueella kuvatusta materiaalista, jossa tulituksessa haavoittunut lapsi itkee. Tällä haluttiin osoittaa, että tämäkin on Sotilaiden äitien syytä”.

Pietarin sotilaiden äidit on tehnyt yli 20 vuotta työtä asevelvollisten oikeuksien puolesta armeijan uudistamiseksi. Jokaviikkoisessa ihmisoikeuskoulussa neuvotaan kutsuntoihin osallistuvia esimerkiksi siitä millaisia todistuksia terveydellisistä syistä palvelusta vapautusta hakevat tarvitsevat ja miten monimutkaista prosessia voi itse yrittää hoitaa. Sotilaiden äitien agendalla on alusta asti ollut myös armeijan kidutustapausten paljastaminen ja uhrien auttaminen sekä pakkotyö- ja korruptiotapausten selvittäminen. Järjestö yrittää jatkaa työtään ihmisarvoisen elämän puolesta sotaa ja väkivaltaa vastaan myös tässä vaikeassa tilanteessa, sanoo Ella Poljakova.

Ella Poljakova:

Meillä on aina ollut periaatteena se, että teemme sen minkä katsomme välttämättömäksi vaikeuksista huolimatta. Nyt vetoamme kansalaisiin, kerromme heille mikä meidän tilanteemme tällä hetkellä on ja jatkamme työtämme. Meidän mielestämme järjestömme liittäminen kansalainvälinen agentti -rekisteriin on virhe. Viime vuonna oikeusministeriön tarkastajat eivät löytäneet mitään raskauttavaa, joten ministeriöön lähettämässämme kirjeessä vaadimme päätöksen kumoamista. Olemme myös haastaneet oikeusministeriön ja Pietarin syyttäjäviranomaisen oikeuteen”.

Venäjän johdon politiikkaan kriittisesti suhtautuvien järjestöjen ja niiden aktivistien ahdistelu jatkuu. Yksi uusimmista tapauksista on Buinaksin Sotilaiden äidit -järjestön Ljudmila Bogatenkovan pidättäminen 17. päivä lokakuuta Stavropolin alueella. Bogatenkova tovereineen keräsi noin 100:sta Ukrainassa kaatuneesta venäläisestä sotilaasta ja arviolta 300:sta haavoittuneesta tiedot, jotka julkistettiin elokuun lopulla. Julkisen huomion ja tukivetoomusten ansiosta diabetesta sairastava 73-vuotias Bogatenkova siirrettiin 20. lokakuuta kotiarestiin.

Jokin aika sitten Venäjän oikeusministeriö lähetti Moskovan Kansainväliselle Memorialille haasteen, jossa vaaditaan järjestön lakkauttamista, ja asian oikeuskäsittely alkaa marraskuussa. Nobelin rauhanpalkintospekulaatioissakin useita kertoja mukana ollut järjestö perustettiin 1990-luvun alussa selvittämään neuvostoajan poliittisia vainoja ja niiden uhrien kohtaloita. Kansainvälinen Memorial on kattojärjestönä muun muassa Venäjällä, Ukrainassa, Ranskassa, Valko-Venäjällä toimiville 62:lle Memorial -järjestölle. Syytä lakkauttamisvaatimukseen ministeriö ei ole ilmoittanut. Näyttääkin siltä, että Venäjän johto pyrkii eri keinoin tukahduttamaan kriittisen kansalaismielipiteen.

Airi Leppänen

Eurooppalaisia puheenvuoroja 25.10.2014

Lähetykset

  • la 25.10.2014 17.41 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä