Urheilijaelämää

Petteri Nummelinin päällä on nähty maajoukkuepaita jääkiekon lisäksi myös jalkapallossa

  • 29 min
  • toistaiseksi

Jos jokin Suomen maajoukkuesaavutus on jäänyt kansalaisten muistoihin niin varmasti vuoden -95 jääkiekon maailman mestaruus. Se oli Suomen ensimmäinen ja senkin jälkeen kultajuhlia on vietetty vain kerran. Tuosta legendaarisesta joukkueesta suurin osa on jättänyt pelihommat, mutta yksi jaksaa vieläkin porskuttaa.

Tämän miehen isä Timo Nummelin on ainoa suomalainen urheilija, joka on valittu sekä vuoden parhaaksi jääkiekkoilijaksi (1981) että vuoden parhaaksi jalkapalloilijaksi (1968). Ei siis ihme, että poika, kohta 42 vuotta täyttävä Petteri Nummelin on pelannut maajoukkuepaita päällä niin luistimet kuin nappulatkin jalassa.

"Lajin valinta oli vaikea. 15-16 vuotiaana pelasin jalkapallon maajoukkueessa, mutten jääkiekossa", Nummelin muistelee.

Jääkiekko kuitenkin vei. Nykyään monen ennätyksen jääkiekkoilija kertoo, ettei luistelu sujunut heti ensi yrittämällä. Siihen meni kaksi vuotta ennen kuin Numppa oppi luistelemaan.

Suvi Puukangas tapasi "Petun" HK-areenalla Turussa.

Lähetykset

  • ma 13.10.2014 12.55 • Yle Areena

Jaksot

  • Ainakin mikäli on uskominen vuoden raviohjastajaksi vuonna 2013 valitun Hannu Torvisen sanoja. Torvisen käsien kautta ohjastamiensa hevosten rahasarakkeeseen on valunut jo yli 1,6 miljoonaa euroa, mikä on vasta 22-vuotiaalle ohjastajalle hurja summa. Sisältääkö menestyksen resepti vippaskonsteja vai pelkkää kovaa työtä? Mikä saa miehen ajamaan yli 1500 ravistarttia vuodessa?

    Nyt tutustutaan raviohjastaja Hannu Torvisen urheilijaelämään.

  • Elektroninen urheilu, eli e-urheilu on kovassa nosteessa ympäri maailmaa. Arvostetuimmissa peliturnauksissa jaetaan palkintoina miljoonia dollareita, ja lajinsa parhaat ovat etenkin Aasiassa supertähtiä. Kuitenkin tietokonenörtin leima tulee usein esille pelaajista puhuttaessa, vaikka useat Suomessakin ovat saaneet pelaamisesta ammatin.

    Miten paljon ammattilaisuus e-urheilun parissa vaatii? Millaista elämä on pitkillä pelikiertueilla ja millaista on palata kotiin harjoittelemaan neljän seinän sisään, kun paria päivää aiemmin on kisannut Etelä-Koreassa hurraavan yleisön edessä? Tämän tietää Starcraft 2 -peliä ammatikseen pelannut Samuli "Elfi" Sihvonen.

  • Viime kesä olympialaisissa eli vuonna 2012 Suomi sai 3 mitalia. Yhden hopean ja kaksi pronssia. Siksi voikin kuulostaa hurjalta, että vuonna 1948 Suomi oli pettynyt maa, kun sodan turmelemat urheilijamme eivät tuoneet kuin noin 20 mitalia Lontoon olympialaisista.

    Vaikka yleisurheilu olikin tuon vuoden Suomen murheen kryyni, oli maamme sentään paras voimistelumaa. Sitä se ei ole tänä päivänä, vaikka kirimme on alkanut. Kiitos Tomi Tuuhan.

    Mitä mies on tehnyt menestyksen eteen ja mitä menestys on tehnyt miehelle? Siitä otti selvää Suvi Puukangas.

  • Urheilijaelämää-sarjassa Suvi Puukangas tapaa kiipeilijä Anthony Gullstenin. Miehen, joka juuri voitti Suomen mestaruuden. Mutta millainen laji on tuo trendikkääksi liikuntamuodoksi noussut laji on? Millainen kulttuuri kiipeilyyn liittyy ja miten lajille kävisi, jos siitä tulisi Olympialaji? Näistä ja Andyn urasta Suvi jutteli armeijasta lomille tulleen nuoren miehen kanssa Pasilan Boulderkeskuksessa.

  • Urheilijaelämää-sarjassa Suvi Puukangas tapaa kiipeilijä Anthony Gullstenin. Miehen, joka juuri voitti Suomen mestaruuden. Mutta millainen laji on tuo trendikkääksi liikuntamuodoksi noussut laji on? Millainen kulttuuri kiipeilyyn liittyy ja miten lajille kävisi, jos siitä tulisi Olympialaji? Näistä ja Andyn urasta Suvi jutteli armeijasta lomille tulleen nuoren miehen kanssa Pasilan Boulderkeskuksessa.

  • Uimahyppääjä Joona Puhakan MM-pronssin ja EM-kultien jälkeen ei Suomen uimahypyssä ole suurta menestystä tullut. Nyt kuitenkin on toivo noussut, kun viime elokuun EM-kisoissa nähtiin kaksi suomalaista uimahyppääjänaista finaalissa. Toinen heistä on 23-vuotias Helsingin Tiiroja edustaja Iira Laatunen.
    Mikä sai telinevoimistelijan vaihtamaan lajia? Miten nuori suomalainen aikoo päästä Rion olympialaisiin?

    Suvi Puukangas tapasi Iira Laatusen Urheilijaelämää -sarjassa.

  • Seuraavat talviolympialaiset kisataan neljän vuoden päästä Etelä-Korean Pyeongchangissa. Tuttujen lajien lisäksi mukaan hakevat niin jääpallo kuin muodostelmaluistelu. Näistä jälkimmäinen on taitoluistelua joukkueessa. Suomi on yksi menestyksekkäimmistä maista muodostelmaluistelun mm-kisoissa.
    Mutta mikä saa luistelijan valitsemaan joukkuekilpailun yksilöurheilun sijaan? Entä millainen merkitys psyykkisellä valmennuksella on joukkueurheilussa?  Urheilijaelämää-sarjan vieraana on muodostelmaluistelujoukkue Rockettesin kapteenin Anna Vuorela. Suvi Puukangas haastattelee.

  • Jos jokin Suomen maajoukkuesaavutus on jäänyt kansalaisten muistoihin niin varmasti vuoden -95 jääkiekon maailman mestaruus. Se oli Suomen ensimmäinen ja senkin jälkeen kultajuhlia on vietetty vain kerran. Tuosta legendaarisesta joukkueesta suurin osa on jättänyt pelihommat, mutta yksi jaksaa vieläkin porskuttaa.

    Tämän miehen isä Timo Nummelin on ainoa suomalainen urheilija, joka on valittu sekä vuoden parhaaksi jääkiekkoilijaksi (1981) että vuoden parhaaksi jalkapalloilijaksi (1968). Ei siis ihme, että poika, kohta 42 vuotta täyttävä Petteri Nummelin on pelannut maajoukkuepaita päällä niin luistimet kuin nappulatkin jalassa.

    Monen ennätyksen jääkiekkoilija kertoo, ettei luistelu sujunut heti ensi yrittämällä. Siihen meni kaksi vuotta ennen kuin Numppa oppi luistelemaan.

    Suvi Puukangas tapasi "Petun" HK-areenalla Turussa.

  • Tankotanssin historia on sirkuksessa, mutta usein tankotanssista puhuttaessa piirtyy mielikuva eroottisesta tanssijasta. Punaiset samettiverhot hämärä valo ja keimailevat liikkeet ovat kuitenkin kaukana kolminkertaisen maailmanmestarin esityksistä. Mutta ei häntä kiinnostanut sirkuskaan, vaikka maailmankuulu Cirque du soleil pyysi naista riveihinsä.

    Oona Kivelä sanoo olevansa poikatyttö, joka on aina rakastanut temppuilua. Tankotanssiin hän törmäsi ensimmäisen kerran naistenlehden sivuilla matkalla New Yorkiin.

    "Mä katoin niitä kuvia ja ajattelin, että aa tämä ei olekkaan strippausta. Sitten ajattelin, että todellakin kokeilen, mutten tuolla tavalla", Kivelä nauraa ensireaktiotaan.

    Urheilijaelämää -sarjassa Suvi Puukangas tapasi tankotanssija Oona Kivelän.

  • Orimattilan peltotiellä 10-vuotiaat kaksoissisarukset seisovat selät vastakkain ja odottavat. Odotus palkitaan hetken kuluttua, kun jänöjussi painattaa tulemaan tietä myöten. Samaan aikaan molemmat sisarukset tyhjentävät aseensa siihen paikkaan, ja jussi jatkaa matkaansa.

    ”Jos silloin joku olisi tullut sanomaan, että minusta tulee olympiavoittaja, niin se jäniskin olisi varmaan tullut katsomaan, että aika paksua tekstiä”, trap-ampuja Satu Mäkelä-Nummela nauraa.

    Siitä se kuitenkin lähti. Olympiakultaa naisella on taskussa, muttei montaa salikäyntiä.

    ”Salille mua ei saa. Kuntoilen hiihtämällä, kolaamalla ja ajamalla nurmikkoa”, Mäkelä-Nummela ilmoittaa.

    Suvi Puukangas soitti Mäkelä-Nummelalle ja kysyi pääsisikö hän Urheilijaelämää -sarjan haastatteluun. Sen sijaan, että ampuja olisi tullut Pasilaan, Suvi pääsi hänen kotiinsa Orimattilaan, keskelle peltoja ja metsää ihastelemaan luonnon rauhaa ja maistamaan erinomaista kanttarellipiirakkaa.

  • Tero Tiitu saapuu  haastatteluun suoraan fysioterapiasta. Polvea kuntoutetaan tulevaa kautta varten. Tiitu on lähdössä pelaamaan kolmatta kauttaan Ruotsiin. Ero edelliseen on se, että salibandyammattilainen aloittaa kautensa Ruotsin mestari joukkueen IBF Falunin riveissä.

    Kun Joensuussa jääkiekkoseura Jokipoikien, koripalloseura Katajan ja salibandyseura Josban kotikaupungin alakoulun liikuntatunnilla pelattiin sählyä, se oli nuoren Tero Tiitun mielestä mielettömän kivaa. Esikuvia ei nuorella lajilla ollut, ja Ruotsin Globeniin järjestetty salibandyn mm-kisamatka oli Tiitulle ensimmäinen kosketus suureen salibandymaailmaan.

    Useiden salibandyennätysten rikkoja on myös todistanut, että kahden korkeakoulututkinnon tekeminen ja ammattimaisuuden saaminen lajissa, jonka arvostus on edelleen maailmalla pientä, on mahdollista.

    Nyt Tiitu haaveilee hyvästä kaudesta ja Ruotsin kaatamisesta vuoden 2014 mm-kisoissa.

    "Ja olisihan se hienoa valmentaa Suomen maajoukkuetta joskus Olympialaisissakin", Tiitu sanoo.

    Suvi Puukangas tapasi Tiitun ja he puhuivat muun muassa ruotsalaisesta urheilu- ja salibandykulttuurista.

  • Superlupaus, tennistähti, jäätävän hyvä pelaaja. Muun muassa tällaisin sanakääntein nuorta Henri Kontista kuvailtiin, kun hän voitti ensimmäisenä suomalaisena Jarkko Niemisen tämän ammattiuran aikana. 3-vuotiaana tennismailaan tarttuneen nuoren miehen ura oli jo maalailtu pitkälle. Mutta sitten pamahti. Ensin vatsalihas, sitten nilkka ja ranne sekä lopulta polvi.

    Kontisen mukaan erityisesti kaksi polvileikkausta ovat vaikuttaneet hänen pelaajauraansa negatiivisesti. Tie ei ole ollut helppo eikä nautittava. Salilla olo ei ollut Kontisen lempipuuhaa, mutta tieto siitä, että kuntoutumisen jälkeen pääsee jälleen kilpailemaan, antoi miehelle voimaa treenata.

    "Ne fiilikset, mitkä saan tenniksestä, niitä on vaikea saada muualta. Se on kai auttanut tässä eteenpäin", Kontinen sanoo.

    Nyt polvi alkaa olla kunnossa ja nelinpelissä Kontinen nousee jo pikku hiljaa kohti ATP-listan kärkeä. Kaksinpeleistä Kontinen ei haaveile, muttei sulje poiskaan niiden mahdollisuutta tulevaisuudessa. Nyt hän kuitenkin panostaa kaiken energiansa nelinpeleihin. 

    "Ei sillä muodolla ole niin väliä. Ei minua viehätä pallon hakkaaminen vaan kilpaileminen. Olisihan se siistiä voittaa joskus Grand Slam", Kontinen tähdentää.

    Mutta pelottaako miestä loukkaantumisten jälkeen mikään?

    "Ei muut kuin korkeat paikat", Kontinen nauraa.
    Nuori tennislupaus on Urheilijaelämää -sarjassa Suvi Puukankaan vieraana.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä