Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä

Kuinka pessimismi käänetään optimismiksi. Richard Straussin Kuolema ja kirkastus

  • 48 min
  • ei kuunneltavissa

"Richard Straussin Kuolema ja kirkastus on 25-vuotiaan miehen hämmästyttävä musiikillinen kuvaus kuoleman prosessista. Sillä sitä Strauss tässä kuvaa, ei romanttista ideaalia kuolemasta, ei kuolevan taiteilijan kamppailua, vaan prosessia, jota rauhallisesti hämärässä huoneessa makaava mies käy läpi kuollessaan."

Minna Lindgren esitelmöi Richard Straussin teoksesta Kuolema ja kirkastus.

Lähetykset

  • ke 3.6.2015 11.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Amerikansuomalaisten elämästä muukalaisina uudessa maassa on hyvin vähän tietoa. 90-luvulta lähtien siirtolaisia on tutkittu, ja tässä työssä ovat 20-luvulla taltioidut kupletöörien levytykset olleet tärkeässä osassa. Kylanderit, Salomaat ja muut laulajat lauloivat omasta ja ystävien arjesta: millaista oli metsätöissä, kaivoksissa, naisilla piikomassa tai tehtaassa. Kuinka ollakaan, suuri osa lauluista keskittyy juhlimiseen. On Hämmästyskekkerit, Naimahommat, Tanssit siellä ja täällä, Kuuliaiset Kottilassa, Dahlmannin yllätyspaartit sun muut. On myös keskiaikaiseen trubaduurihenkeen uutisia, kuten Antti Syrjäniemen kupletissa Päivän tapahtumia, jossa esitellään tulevien presidentinvaalien ehdokkaatkin kaikenmaailman pikku-uutisten seassa. - Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelman musiikit (katkelmia):

    Tanner: Kesälaitumelta (Leo Kauppi, laulu, ja Antti Kosolan yhtye)
    Leighton: Honolulu (Leo Kauppi, laulu, ja Antti Kosolan yhtye)
    Kylander: Siirtolaisen ensi vastuksia (Arthur Kylander, laulu, ja yhtye)
    Stothart - Gershwin: Leimun laulu (Jukka Ahti, laulu, ja Alfredo Cibellin ork.)
    Palen: Mä tahtoisin (Katri Lammi, laulu, ja Alfredo Cibellin ork.)
    Kylander: Rakastuneiden valssi (Arthur Kylander ja Julia Varila, laulu, ja Alfredo Cibellin ork.)
    Salomaa: Tiskarin polkka (Hiski Salomaa, laulu, ja Antti Kosola, harmonikka)
    Syrjäniemi: Daytonin apinajuttu (Antti Syrjäniemi, laulu, Willy Larsen, harmonikka, ja kitara)
    Jahrl: Työttömän valssi (Kosti Tamminen, laulu ja kitara, ja Willy Larsen, harmonikka)
    Kylander: Turun tytön laulu (Arthur Kylander, laulu ja puhe, ja ork.)
    Ramstedt - Juva: Oi Aino (Leo Kauppi, laulu, ja Antti Kosolan yhtye)
    Tobias - Turk: After my Laughter (Sylvester Ahola, laulu ja trumpetti, ja The Rhythmic Eight)

  • Meyerbeerin virhe oli menestyä ulkomailla aikana, jolloin saksankielisessä Euroopassa oli herätty
    nationalismiin ja jolloin taiteen tehtävänä nähtiin kansan yhtenäisyyden lujittaminen. Kun tällaisena aikana saksalainen säveltäjä menee Pariisiin ja käynnistää ranskalaisen operahistorian tärkeimmän muutoksen, on ehkä ymmärrettävää vaikka typerää, että niin monet saksalaiset käänsivät hänelle selkänsä. Äänekkäitä oli paljon, mutta äänekkäin oli tietysti Richard Wagner, seuraavan sukupolven liero, joka oli yksinkertaisesti pakahtua kateuteen, kun vain ajattelikin Meyerbeeriä: miljonääriä, jolle kaikki elämässä oli tavattoman helppoa. - Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelman musiikit (katkelmia):

    Giacomo Meyerbeer:

    Pohjan tähti
    - Irlannin kansallinen sinfoniaorkesteri ja Wexfordin oopperajuhlien kuoro, joht. Vladimir Jurowski, sol. Elizabeth Futral, sopraano, Vladimir Ognev, basso, Darina Takova, sopraano, Aled Hall, tenori, Christopher Maltman, baritoni, Juan Diego Flórez, tenori, Agnete Munk Rasmussen, sopraano, Patrizia Cigna, sopraano, Robert Lee, tenori, Fernand Bernadi, basso, ja Luis Ledesma, baritoni

    Hugenotit
    - Lontoon New Philharmonia Orchestra ja Ambrosian-oopperakuoro, joht. Richard Bonynge, sol. Joan Sutherland, sopraano, Anastasios Vrenios, tenori, Gabriel Bacquier, baritoni, Martina Arroyo, sopraano, Huguette Tourangeau, mezzosopraano, Nikola Gjuzelev, basso, Dominic Cossa, baritoni, John Wakefield, tenori, Joseph Ward, baritoni, John Noble, baritoni, Glynne Thomas, baritoni, Kiri Te Kanawa, sopraano, Josephte Clement, sopraano, Arleen Auger, sopraano, Maureen Lehane, altto, ja Alan Opie, baritoni

    Vasco da da Gaman resitatiivi ja aaria "Pays merveilleux - O Paradis" oopp. Afrikatar
    - Plácido Domingo, tenori, ja Los Angelesin filharmoninen orkesteri, joht. Carlo Maria Giulini

    Profeetta
    - Lontoon kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ambrosian-oopperakuoro ja Haberdashers' Aske's Schoolin poikakuoro, joht. Henry Lewis, sol. Marilyn Horne, mezzosopraano, Renata Scotto, sopraano, James McCracken, tenori, Jules Bastin, basso, Jerome Hines, baritoni, Jean Dupouy, tenori, Christian Du Plessis, baritoni, Patricia Clark, sopraano, Shirley Minty, mezzosopraano, Vernon Midgley, tenori, Leslie Fyson, baritoni, Neilson Taylor, baritoni, Bruce Ogston, baritoni, John Treleaven, tenori, sekä Nicolas Webb ja Mark Richardson, poikasopraano

    Gioacchino Rossini:
    Surumarssi Meyerbeerille kok. Vanhuuden syntejä
    - Chorus Musicus ja Marcel Jorand, lyömäsoittimet

  • Chacona on eteläamerikkalainen tapa soitella ja pitää hauskaa. Siellä sen omaksuivat nopeasti konkistadorien muusikot, samalla kun opettelivat muitakin paikallisia tansseja, rytmejä, melodioita ja soittimia. Sillä niinhän se on, että samalla tavalla kuin valkoinen mies ja alkuperäisnainen nopeasti muodostivat toimivan parin, muusikko Sevillasta ja muusikko Cuszcosta alkoivat heti tavattuaan soitella yhdessä ja uteliaasti oppia toisiltaan. Niin syntyy uudenlaisia ihmisiä ja musiikkia, eikä siinä auta munkkien ja muiden selibaattiin vannovien kristittyjen valistajien paukutella Raamattuaan. - Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelman musiikit (katkelmia)

    Canarios (Hesperion XXI ja Tembembe Ensamble Continuo/Jordi Savall)
    Gallarda napolitana (Enrique Barona, laulu, Hesperion XXI ja Tembembe Ensamble Continuo/Jordi Savall)
    Hanacpachap cussicuinin (La Capella Reial de Catalunya ja Hesperion XXI/Jordi Savall)
    Moises Vivanco: Jivaro (Yma Sumac, laulu, ja yhtye)
    Cachua (Hesperion XXI/Jordi Savall)
    Nino il mijor (Tembembe Ensamble Continuo, Hesperion XXI ja La Capella Reial de Catalunya/Jordi Savall)
    Alicia Maguiña: Viva el Perú y Sereno (Rubén Flórez, laulu, ja yhtye)
    La Flor de la Canela (Juan Diego Flórez ja Rubén Flórez, laulu, ja yhtye)
    Tomas de Torrejón y Velasco: La purpura de la rosa (The Harp Consort/Andrew Lawrence-King)
    Schottische from Lima (American Café Orchestra)
    Melchor de Torres y Portugal: Juguetico de Fuego (Montserrat Figueras, sopraano, ja Hesperion XXI/Jordi Savall)
    Manden Mandinkadenou (Kassé-Mady Diabaté sekä La Capella Reial de Catalunya, Hesperion XXI ja Tembembe Ensamble Continuo/Jordi Savall).

  • Moliéren Luulosairas on suurenmoinen komedia, johon Marc-Antoine Charpentier sävelsi suurenmoisen musiikin. Sen henkilöt ja juoni tulevat commedia dell’artesta, sillä meillä on rikas, tyhmä mies, tämän nuori nokkela palvelijatar sekä nuoret rakastavaiset, jotka eivät näytä saavan toisiaan, koska rikas tyhmä mies on luulosairas ja haluaa naittaa tyttärensä lääkärille. Tarvitaan nokkelan palvelijattaren juoni sekä pari valeasua ja lopulta rakastavaiset saavat toisensa. Luulosairaallekin löytyy ratkaisu, hän ryhtyy itse lääkäriksi, sillä kaikki lääkärit ovat rahanahneita huijareita eikä voi olla vaikeata opiskella sellaiseksi. Itse asiassa ei tarvitse edes opiskella, sen kun vetää ylleen lääkärin kaavun ja alkaa horista latinaa, puhe muuttuu oppineeksi ja kaikki typeryys järjeksi. - Minna Lindgren esitelmöi. (Uusinta)

    Ohjelmassa kuultavat musiikit (katkelmia):

    Marc-Antoine Charpentier: Musiikkia näytelmään Luulosairas (Le Malade imaginaire) H. 495
    (Les Arts Florissants/William Christie)

    Georg Philip Telemann: Otteita orkesterisarjasta D-duuri TWV 55:D22
    (Arte dei Suonatori/Martin Gester)

  • Tänään toteutan asian, josta olen haaveillut pitkään: hylkään sanan ooppera ja sanon opera. Sillä kas nimittäin tosiaan – miksi sanoisimme ooppera, kun emme sano teaatteri tai alkkohooli emmekä edes raadio, staadion tai jaappani. Ottakaamme sana suoraan italiankielestä! Miksi kaartaa Ruotsin kautta? Niin ajatteli Wäinö Sola, koska hän oli fennomaani, syntyjään Sundberg, ja tähän aatteeseen kuului pitää kieltä rappioittavana kaikenlaisia ruotsalaisvaikutteita eli svetisismejä, kun taas muualta tulleet vierasperäiset sanat olivat sivistyssanoja. - Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelman musiikit (katkelmia):

    August Söderman: Juomalaulu (Wäinö Sola, tenori, ja piano)
    Oskar Merikanto: Se rakkaus (Wäinö Sola, tenori, ja Oskar Merikanto, piano)
    Armas Järnefelt: Berceuse (Wäinö Sola, tenori, sekä piano ja viulu)
    Eduardo di Capua: Aurinkoni (Wäinö Sola, tenori, ja ork.)
    Oskar Merikanto: Bygatan utför (Wäinö Sola, tenori, ja Emil Kauppi, piano)
    Ruggero Leoncavallo: Canion aaria "Vesti la giubba" oopp. Pajatso (Wäinö Sola, tenori, ja ork.)
    Fredrik Pacius: Suomen laulu (Wäinö Sola, tenori, ja piano)
    Oskar Merikanto: Miksi laulan (Wäinö Sola, tenori, ja piano)
    Martti Nisonen: Kevätlaulu operetista Meidän on nuoruus (Wäinö Sola, ja ork./Rosario Bourdon)
    Oskar Merikanto: Oi muistatko vielä sen virren (Wäinö Sola, tenori, ja piano)
    Oskar Merikanto: Ma elän (Wäinö Sola, tenori, ja piano)

  • Loputtomia ovat ne aikalaisten haltioituneet kirjoitukset, joissa kuvataan Chopinin soittoa. Hän oli huikea tekninen taituri. Mutta ennen kaikkea hänen soitossaan oli aina jokin maaginen imu, jonka ansiosta kuuntelijat menivät täysin sekaisin pienestäkin kappaleesta. Parhaimmillaan Chopin oli improvisoidessaan. Sen hän teki yksityisissä illanvietoissa vasta sitten, kun kaikki muut innokkaat soittajat olivat käyneet koskettimilla kahlaamassa pari muotitanssia. Ja kun hän lopulta aloitti, ei loppua ollut tullakaan. Hän saattoi improvisoida useita tunteja tauotta, ja toisinaan hän oli tällaisen urakan jälkeen niin nääntynyt, että hänet oli kannettava kotiin. - Minna Lindgren esitelmöi

    Ohjelman musiikit (katkelmia):

    Frédéric Chopin:
    Etydi nro 21 Ges-duuri op. 25/9 (Alfred Cortot)
    Masurkka nro 41 cis-molli op. 63/3 (Vladimir Ashkenazy)
    Poloneesi nro 6 As-duuri op. 53 (Martha Argerich)
    Nokturni nro 20 cis-molli (Elisabeth Leonskaja)
    Rondo konsertosta nro 1 e-molli pianolle ja orkesterille (Olli Mustonen ja San Franciscon SO/Herbert Blomstedt)
    Valssi nro 4 F-duuri op. 34/3 (Artur Rubinstein)
    Balladi nro 1 g-molli op. 23 (Claudio Arrau)

    Johann Strauss nuorempi: Tritsch-Tratsch-Polka (Baynov Piano Ensemble)

    Vincenzo Bellini: Norman aaria "Casta diva" oopp. Norma (Joan Sutherland, sopraano, ja Lontoon sinfoniakuoro ja -ork./Richard Bonynge)

  • Rousseau ei säveltänyt juuri muuta kuin tämän yhden oopperan. Tunnetuin melodraama Pygmalion, on sovitus soolohuilulle Vivaldin Kevät-konsertosta, joitain lauluja ja motetteja. Hänen oopperansa on hurmaava murroskauden taideteos, syntynyt sinä ohikiitävänä hetkenä, kun barokki oli hylätty mutta klassismi ei vielä ollut tuonut sääntöjään ja järkeään taiteisiin. Sillä Rousseau tosiaan hyppäsi klassismin ja rokokoon yli ja viskasi taiteet suoraan romantiikan aikakaudelle. Muut sitten tulivat perässä. - Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelman musiikit (katkelmia):

    Jean-Jacques Rousseau: Kylän tietäjä (Cantus firmus -kamarikuoro ja -orkesteri, joht. Andreas Reize, sol. Gabriela Bürgler, sopraano, Michael Feyfar, tenori, ja Dominik Wörner, baritoni).

  • Mitä kauemmas Wienistä ottomaanit joutuivat perääntymään, sitä innokkaammin kaupungissa alettiin hyödyntää turkkilaiseksotiikkaa. Kun Joseph II tilasi nuorelta Mozartilta oopperan kesällä 1781, wieniläiset eivät muuta tehneetkään kuin joivat turkkilaisjuomaa uusissa kahviloissaan ja höpöttivät sellaisista asioista kuin haaremi, eunukki, sapeli ja seralji. (Seralji on siis palatsi, ei paikkakunta, kuten joskus tyhmässä nuoruudessani luulin). Mozart saattoi luottaa siihen, että Burg-teatterin yleisö tiesi, miltä mehter-marssi kuulostaa tai että muslimimies saa ottaa monta vaimoa mutta ei juoda viiniä. Ne voisivat siis toimia komiikan keinoina ja niiden varaan olisi uskottavaa rakentaa draaman kannalta tärkeä konflikti. - Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelman musiikit (katkelmia):

    W. A. Mozart: Ryöstö seraljista, 3-näytöksinen ooppera (Christine Schäfer, sopraano/Konstanze, Patricia Petibon, sopraano/Blonde, Ian Bostridge, tenori/Belmonte, Iain Paton, tenori/Pedrillo, Alan Ewing, basso/Osmin, Jürg Löw, puhe/Selim, Sophie Lamotte d'Argy, puhe/Blonde, ja Les Arts Florissants/William Christie).

    Mehter-sävelmä: Segah peshrevi (Mehter Takimi).

    Franz Liszt: Allegretto vivace - allegro animato konsertosta pianolle ja orkesterille nro 1 Es-duuri (Daniel Barenboim ja Berliinin valtionorkesteri/Pierre Boulez):

    W. A. Mozart: Rondo alla turca sonaatista pianolle nro 11 A-duuri (Miyuki Itoh, fortepiano).

    Ludwig Fischer: Im tiefen Keller (Wilhelm Hesch, basso, ja ork.).

    W. A. Mozart: Yön kuningattaren aaria "Der Hölle Rache kocht in mainem Herzen" oopp. Taikahuilu (Anu Komsi, sopraano, ja Sinfonia Lahti/Sakari Oramo).

  • Kosti Vehanen oli ennen kaikkea säestäjä ja teki tässä roolissa huikean, kansainvälisen uran. Jos hän ei sen lisäksi olisi ollut verraton kirjoittaja, joka julkaisi viisi toinen toistaan merkillisempää kirjaa elämästään, harva tietäisi hänestä. Kirjoissa kerrotaan limittäin maailman luokan laulajista, eksoottisista paikoista, Arfan prinsessasta (joka oli entinen suomalainen reportterinainen) ja kärpäsestä, koska Kosti Vehaselle kaikki on ollut mielenkiintoista ja melkein kaikki hieman huvittavaa. - Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelman musiikit (katkelmia):

    Trad.: Deep River (Marian Anderson, altto, ja Kosti Vehanen, piano)

    Wolf: In der Frühe (Helge Lindberg, baritoni, ja Kosti Vehanen, piano)

    Händel: Siciliana (Helge Lindberg, baritoni, ja Kosti Vehanen, piano)

    Wagner: Nun sei bedankt, mein lieber Schwan oopp. Lohengrin (Jacques Urlus, tenori, ja orkesteri)

    Schubert: Ave Maria (Marian Anderson, altto, ja Kosti Vehanen, piano)

    Trad., sov. Vehanen: Tuku, tuku lampaitani (Marian Anderson, altto, ja Kosti Vehanen, piano)

    Sibelius: Säv, säv, susa (Madame Charles Cahier, altto, Kosti Vehanen, piano, ja tuntem. viulisti)

    Vehanen: Savuke (Arto Satukangas, piano)

    Schumann: Der Nussbaum (Marian Anderson, altto, ja Kosti Vehanen, piano)

  • Soittimista piano, viulu ja harppu ovat jostain syystä olleet erityisen sopivia naisen itseilmaisun välineitä. Jako miesten ja naisten soittimiin on ihmeellisen sitkeä, ja vasta 2000-luvulla orkesterit ovat muuttuneet tasa-arvoisiksi niin, että nainen voi soittaa tuubaa ja kontrabassoa, mies harppua ja huilua.

    Konservatiivisin alue on tietysti saksankielinen Eurooppa, jossa Kirche, Küche und Kinder on yhä monien mielestä naisen paras tie.

    Berliinin filharmonikkoihin päästettiin ensimmäinen nainen vuonna 1982. Hän oli harpunsoittaja, tietenkin, mutta kiinnitys otti sen verran koville 76-vuotiaan elinikäisen ylikunniapääkapellimestari Herbert von Karajanin sielunmaisemassa, että hän erosi tehtävästään.

    Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelmassa kuultavat musiikit (katkelmia):

    Charles Gounod: Margaretan jalokiviaaria "Ah! je ris de me voir" oopp. Faust (Aino Ackté, sopraano, ja ork.).

    Barbara Strozzi: Tradimento, tradimento (Sephira-Ensemble).

    Clara Schumann: Scherzo nro 2 c-molli (Micaela Gelius, piano).

    Hildegard von Bingen: Tanssi soittimille hengellisestä näytelmästä Ordo virtutum (Sequentia).

    Nadia Boulanger: Modéré kok. kolme kappaletta sellolle ja pianolle (Antonio Meneses ja Celina Szrvinsk).

    Fanny Mendelssohn: Allegretto jousikvartetosta Es-duuri (Ébène-kvartetti).

    Christian Pezold (aiemmin oletettu J. S. Bach): Menuetti G-duuri (Igor Kipnis, klavikordi).

    Alma Mahler: Ich wandle unter Blumen kok. viisi laulua (Angelika Kirchschlager, mezzosopraano, ja Helmut Deutsch, piano).

  • Yhtä kokemusta vahvempana tai hauraampana, yhden uuden kokemuksen runtelemana Johann Sebastian Bach kirjoitti teoksensa viululle ilman säestystä, vaikka kukaan ei häneltä sellaisia tilannut ja vaikka kukaan ei hänen eläessään niitä soittanut. Hän kuuli sooloviuluteokset vain mielessään, hänelle ne olivat nuotteja, joita hän kirjoitti niin kuin meistä monet kirjoittavat päiväkirjaa selventääkseen sekamelskaa sisällään. - Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelmassa kuultavat musiikit (katkelmia):

    Johann Sebastian Bach:
    Preludi nro 5 D-duuri kok. Das Wohltemperierte Klavier 1 (András Schiff, piano).
    Preludi nro 3 Cis-duuri kok. Das Wohltemperierte Klavier 1 (András Schiff, piano).
    Allegro Brandenburgilaisesta konsertosta nro 5 D-duuri (Euroopan Brandenburg-ork./Trevor Pinnock).
    Alkusoitto sarjasta orkesterille nro 4 D-duuri (Zefiro-barokkiork./Alfredo Bernardini).
    Inventio nro 6 E-duuri (Wolfgang Rübsam, piano).
    Adagio sonaatista sooloviululle nro 1 g-molli (Viktoria Mullova)
    Tempo di Borea partitasta sooloviululle nro 1 h-molli (Isabelle Faust).
    Double partitasta sooloviululle nro 1 h-molli (Isabelle Faust).
    Fuuga sonaatista sooloviululle nro 3 C-duuri (George Enescu).
    Andante sonaatista sooloviululle nro 2 a-molli (Viktoria Mullova).
    Allemande partitasta sooloviululle nro 2 d-molli (Viktoria Mullova).
    Chaconne partitasta sooloviululle nro 2 d-molli (Viktoria Mullova).
    Adagio sonaatista sooloviululle nro 3 C-duuri (Isabelle Faust).

    Wolfgang Amadeus Mozart:
    Papagenon ja Papagenan duetto "Pa - pa - pa" oopp. Taikahuilu (Daniel Schmutzhard, baritoni, Sunhae Im, sopraano, ja Berliinin vanhan musiikin akatemia/René Jacobs).

  • Tehtyään Tulilinnulla kansainvälisen läpimurtonsa Stravinsky haki Pietarista perheensä maailmalle, ja niin pakkasivat matkalaukkunsa raskaana oleva vaimo, kaksi lasta, lastenhoitaja, taloudenhoitaja, säveltäjän veli ja isä. He kaikki kulkivat Stravinskyn mukana Sveitsiin, Italiaan ja Ranskaan, sillä muistattehan, Stravinsky oli hyvin venäläinen. Hän tarvitsi venäjän kieltä, hälinää ja rasvaisia paistinpiiraita arkeensa. - Minna Lindgren esitelmöi.

    Ohjelmassa kuultavat musiikit (katkelmia):

    Igor Stravinsky: Petrushka (Amsterdamin Concertgebouw-ork./Colin Davis).

    Igor Stravinsky: Kevätuhri (Los Angelesin FO/Esa-Pekka Salonen).

    Claude Debussy: Faunin iltapäivä (Ranskan radion FO/Mikko Franck).

    Ukrainalainen kansansäv.: Bondarivna (Natalka Rybak ja Anya Zelinska, laulu).

    Émile Spencer: Le jambe au bois (Dranem, laulu, ja ork.).

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä