Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa Tommi Hoikkalan elämästä

  • 42 min
  • toistaiseksi

Millaiset lapsuusvuodet ja nuoruuskokemukset sytyttävät innon tutkia nuoruutta? Nuorisotutkimuksen professori Tommi Hoikkala vaihtoi itse suuntaa monta kertaa. Hän kaasutti Vespallaan Munkkiniemen snobien rinnalla ja hurmaantui lukioluokan ihanista anarko-marxistimimmeistä. Mitä hän ajattelee biletysvuosistaan ja maailmantuskavuosistaan nyt, 62-vuotiaana?

Huhtikuussa 1953 herra ja rouva Hoikkala lähtivät synnyttämään Helsingin Bulevardille, yksityissairaalaan, mutta poika ei suostunut vielä maailmaan. Sairaalamaksut olivat kalliita ja muutaman päivän odottelun jälkeen perhe palasi kotiin, jossa Laila-täti oli hoitamassa pientä isosiskoa. Heti seuraavana yönä synnytys käynnistyi kotona ja faija Hoikkala meni paniikkiin. Täti ja tuleva isä säntäsivät etsimään naapurustosta apua. Hakureissu kesti kauan. Äiti synnytti lopulta poikansa aivan yksin, omassa keittiössään.

— Minulle on kerrottu, että me oltiin äidin kanssa kahdestaan ainakin pari pitkää tuntia. Olimme henkitoreissa kumpikin. Naapurista löytyi lopulta puolalaissyntyinen mies, joka oli kotimaassaan avustanut lampaiden poikimisessa. Tämä lammaskätilö, Sapo nimeltään, leikkasi minun napanuorani.

Isä oli evakko Koivistolta, äiti taas ummikko ruotsinkielinen Länsi-Suomesta, Tenholasta. Perheen kotiseutua oli Repoahon alue Espoon Mankkaalla.

Entisen kettutilan maille rakennettiin sotien jälkeen 22 suurin piirtein samanlaista rintamamiestaloa ja yksi kunnianhimoinen tiilipytinki. Se oli Tommi Hoikkalan faijan “alvaraaltoilu”-projekti, jonka rakennustyö kesti 15 vuotta.

— Faija oli rakennusmestari, jolla oli jonkinlainen “köyhän miehen Alvar Aalto -syndrooma”. Hän suunnitteli ja piirsi talon, huonekaluja myöten. Huonekalut valmistutettiin puusepän liikkeessä, mutta talon hän rakensi omin käsin. Se oli valtava työ, sillä talolla oli kokoa yli 200 neliötä. Rakennustyö alkoi vuonna -56 ja me muutettiin siihen keskeneräiseen taloon jouluna -61, mutta kokonaan talo valmistui vasta -71 siskon lakkiaisiin.

Perhe asui siis tavallaan isän työmaalla kymmenen vuotta.

— Faija rakensi 15 vuotta perheelle taloa, aina työpäivien jälkeen iltaisin. Hän tuli duunista viideksi syömään, otti pienet ruokalevot ja lähti “naputtelemaan”. Kyllä mä ihailen hänen taitojaan. Harmikseni hän ei ottanut minua mukaan eikä kasvattanut minusta kätevä-Erkkiä.

Tommi Hoikkalan nuoruus oli kiihkeää ja uteliasta. Hän kokeili Kokoomusta, mutta hurahti kunnolla taistolaisuuteen. Hän oli kuumeinen käännynnäinen.

— Se oli jotenkin niin vahvaa, se konteksti imi. Pärähdin taistolaisuuteen ja minusta tuli täydellinen käännynnäinen. Se oli uskonnolliseen kokemukseen verrattava kääntyminen, pikkuporvarillisesta taustasta Komsomol-kouluun Moskovaan. Taistolaisuus oli niin vahva kokemus minulle, että olen varmasti lopun elämääni taistolaismuistelija. Käyn tätä omaa totuuskomissiotani loppuun saakka. Eläkkeellä tämä pohdinta varmasti vain kiihtyy.

Omia käänteitään Hoikkala ei häpeä eikä piilottele, mutta isän nuoruuden ajatteleminen tekee surulliseksi.

— Isä ei ollut tyypillinen iloinen ja hauska karjalainen, vaan hiljainen, pidättyväinen, kunnollisuuteen pyrkivä. Hän syntyi vuonna 1923 ja oli vasta 16-vuotias kun talvisota alkoi. Hän halusi mennä vapaaehtoisena sotaan, mutta vanhemmat eivät päästäneet. Niinpä isäni kävi intin ja RUKin ja pääsi tai joutui sitten suoraan kapteeniksi rintamalle siihen vuoden 1943 asemasotavaiheeseen. Hän soti loppuun saakka, oli ajamassa saksalaisia Lapista. Sota on ollut isälle rankka kokemus ja minua surettaa, että en omien nuoruuden käänteideni vuoksi koskaan päässyt puhumaan sotakokemuksen tästä inhimillisestä ulottuvuudesta isän kanssa. On hurjaa ajatella: sellainen oli isäni nuoruus! Samanikäisenä minä ajelin Vespalla.

Millainen nuoruus tekee nuorisotutkijan? Kuuntele ohjelma ja katso kuvat!

Lähetykset

  • la 6.6.2015 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta asui lapsuutensa kodissa, jossa arvostettiin tietoa ja lukemista. Johanna oppi jo lapsena ajattelemaan, että hänestä voi tulla mitä vain ja että koko maailma on hänelle avoin. Sieltä hän sai myös kipinän opiskella useita kieliä. Ja niin hänestä on tullut väitellyt tohtori, joka on kolunnut varsinkin Eurooppaa monesta suunnasta. Maisteriksi hän valmistui Lontoosta ja Istanbul on ollut hänelle tärkeä kaupunki. Sari Valto tapasi Johanna Vuorelman hänen elämänsä kuvien äärellä.

  • Korusuunnittelija Tytti Bräysy ikuistaa Lapin luontoa koruihin ja valokuviin. Inariin asettuneen oululaisen päivät kuluvat sotkuisissa merkeissä työpajalla tai kuvausretkillä karun kauniissa maisemissa. Polku mainosalalta korusuunnittelijaksi on vaatinut tilaisuuksiin tarttumista ja sattumiin luottamista. Paljosta käy kiittäminen myös pientä korpiorvokkia. Tytti Bräysyn tapasi Inarissa toimittaja Anna Nevalainen.

  • Opettaja ja kirjoittaja Arno Kotron elämässä on ollut hurjia käänteitä. Vastavalmistuneesta, lähes syrjäytyneestä humanistista tuli 2000-luvun alussa hetkessä koko kansan tuntema esikoiskirjailija, jota kutsuttiin vierailemaan televisioon, radioon ja erilaisiin kissanristiäisiin niin tiheään, että taksin ovet paukkuivat ja kioskilta haettu jäätelötuuttikin alkoi näyttää mikrofonilta, jolle hän tilitti elämäänsä. Lopulta boheemi ja viinanhöyryinen taiteilijaelämä sai jäädä, kun mies havahtui elämänsä holtittomuuteen, raitistui ja löysi rakkauden. Nyt on kirjailijan urakin telakalla ja Kotro viettää keskiluokkaista perhe-elämää ja nauttii siitä. Hän toimii filosofian, psykologian ja elämänkatsomustiedon opettajana. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Kotron tämän työpaikalla Herttoniemen yhteiskoulussa Helsingissä.

  • Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: Koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien. Ensimmäistä romaaniaan hän kirjoitti viisi vuotta, kun kuuluisan sukunimen takia kustantamo piti julkaisukynnystä tavallista korkeammalla. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa pitkän uran tehnyt Jukka Petäjä on haastatellut lähes kaikkia aikamme huomattavia kirjailijoita. Petäjä tunnetaan erityisesti kirjallisuuskriitikkona, mutta myös montaa muuta taiteenalaa tutkivana toimittajana ja esseistinä. Mielenkiinnon kohteet liikkuvat kaikkialla Euroopan ja Amerikan kansainvälisissä tuulissa. Tohtorinväitöskirjansa hän teki v. 2010 kanadalais-yhdysvaltalaisen kirjailijan Saul Bellow’n romaanista Herzog. Hän kertoo olevansa vahvaa helsinkiläsissukua - jo viidennessä polvessa ja suuri Italian kulttuurin tuntija ja matkailee siellä säännöllisesti. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Kulttuurityöntekijä Anna Lumikivi halusi pienenä rokkitähdeksi ja merimieheksi. Musiikkihaaveet toteutuivat aikuisiällä koltansaamen kautta. Kielen takaisinottoon rohkaisi kotikylässä yllättänyt Amorin osuma. Nyt Lumikivi opettelee ja elvyttää uhanalaisen koltansaamen katoavia murteita musiikin avulla. Pioneerityötä tekevän muusikon sielu lepää suvun lohiapajilla, Jäämeren rannalla. Toimittaja Anna Nevalainen tapasi Anna Lumikiven Keväjärven kylässä Inarissa.

  • Kirsimaria E. Törönen on saanut kuvataiteilija monta kertaa kokea, miten tie nousee pystyyn, mutta jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla hän aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kirsimaria E. Törösen hänen työhuoneellaan Studio Wäkevässä Mikkelissä.

  • Valotaiteilija Kari Kola valaisee poikkeuksellisia paikkoja ympäri maailmaa. Suunnitelma yhdeksäntuhannen kilometrin pituisen Kiinan muurin yhden päivän valotaideteokseen odottaa toteutustaan ja suunnitelmat Grönlannin jäätikön valaisusta etenevät. Huiman rohkeana ja ennakkoluulottomana joensuulainen valotaiteilija luo yhteyksiä niin ministereihin, pormestareihin kuin prinsessoihin toteuttaakseen suunnitelmiansa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kari Kolan Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa.

  • Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä opettaa, tutkii ja kirjoittaa kirjoja. Hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan. Armenia ja armenialaiset ovat lähellä hänen sydäntään. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Serafim Seppälän työhuoneellaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa.

  • Joulussa tärkeintä kansanmuusikko ja Joensuun kulttuurijohtaja Sari Kaasiselle on olla yhdessä rakkaittensa kanssa. Tänä vuonna hän rauhoittuu jouluun viettoon lapsuuden maisemissa Rääkkylässä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Sari Kaasisen Joensuun Taitokorttelin punaisessa salongissa.

  • Historia herää eloon pianotaiteilija ja -pedagogi Meri Louhoksen seurassa. Yli yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtuu monipuolisen pianotaiteilijan niin arkea ja juhlaa, kuin tv- ja radiojuontajan uran käänteitä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan Helsingin Käpylässä.

  • Muotisuunnittelija ja matkatoimittaja Jaakko Selin rakastaa muodin monimuotoisuutta. Kuudenkympin kynnyksellä hän nauttii tyylien moninaisuudesta ja pukeutumisen vapaudesta. Kuolema on vienyt viime vuosina Jaakko Selinin elämästä monia läheisiä, mutta rakkaus kantaa.
    Toimittaja Lisa Enckell tapasi Selinin Helsingissä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä