Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa Tommi Hoikkalan elämästä

  • 42 min
  • toistaiseksi

Millaiset lapsuusvuodet ja nuoruuskokemukset sytyttävät innon tutkia nuoruutta? Nuorisotutkimuksen professori Tommi Hoikkala vaihtoi itse suuntaa monta kertaa. Hän kaasutti Vespallaan Munkkiniemen snobien rinnalla ja hurmaantui lukioluokan ihanista anarko-marxistimimmeistä. Mitä hän ajattelee biletysvuosistaan ja maailmantuskavuosistaan nyt, 62-vuotiaana?

Huhtikuussa 1953 herra ja rouva Hoikkala lähtivät synnyttämään Helsingin Bulevardille, yksityissairaalaan, mutta poika ei suostunut vielä maailmaan. Sairaalamaksut olivat kalliita ja muutaman päivän odottelun jälkeen perhe palasi kotiin, jossa Laila-täti oli hoitamassa pientä isosiskoa. Heti seuraavana yönä synnytys käynnistyi kotona ja faija Hoikkala meni paniikkiin. Täti ja tuleva isä säntäsivät etsimään naapurustosta apua. Hakureissu kesti kauan. Äiti synnytti lopulta poikansa aivan yksin, omassa keittiössään.

— Minulle on kerrottu, että me oltiin äidin kanssa kahdestaan ainakin pari pitkää tuntia. Olimme henkitoreissa kumpikin. Naapurista löytyi lopulta puolalaissyntyinen mies, joka oli kotimaassaan avustanut lampaiden poikimisessa. Tämä lammaskätilö, Sapo nimeltään, leikkasi minun napanuorani.

Isä oli evakko Koivistolta, äiti taas ummikko ruotsinkielinen Länsi-Suomesta, Tenholasta. Perheen kotiseutua oli Repoahon alue Espoon Mankkaalla.

Entisen kettutilan maille rakennettiin sotien jälkeen 22 suurin piirtein samanlaista rintamamiestaloa ja yksi kunnianhimoinen tiilipytinki. Se oli Tommi Hoikkalan faijan “alvaraaltoilu”-projekti, jonka rakennustyö kesti 15 vuotta.

— Faija oli rakennusmestari, jolla oli jonkinlainen “köyhän miehen Alvar Aalto -syndrooma”. Hän suunnitteli ja piirsi talon, huonekaluja myöten. Huonekalut valmistutettiin puusepän liikkeessä, mutta talon hän rakensi omin käsin. Se oli valtava työ, sillä talolla oli kokoa yli 200 neliötä. Rakennustyö alkoi vuonna -56 ja me muutettiin siihen keskeneräiseen taloon jouluna -61, mutta kokonaan talo valmistui vasta -71 siskon lakkiaisiin.

Perhe asui siis tavallaan isän työmaalla kymmenen vuotta.

— Faija rakensi 15 vuotta perheelle taloa, aina työpäivien jälkeen iltaisin. Hän tuli duunista viideksi syömään, otti pienet ruokalevot ja lähti “naputtelemaan”. Kyllä mä ihailen hänen taitojaan. Harmikseni hän ei ottanut minua mukaan eikä kasvattanut minusta kätevä-Erkkiä.

Tommi Hoikkalan nuoruus oli kiihkeää ja uteliasta. Hän kokeili Kokoomusta, mutta hurahti kunnolla taistolaisuuteen. Hän oli kuumeinen käännynnäinen.

— Se oli jotenkin niin vahvaa, se konteksti imi. Pärähdin taistolaisuuteen ja minusta tuli täydellinen käännynnäinen. Se oli uskonnolliseen kokemukseen verrattava kääntyminen, pikkuporvarillisesta taustasta Komsomol-kouluun Moskovaan. Taistolaisuus oli niin vahva kokemus minulle, että olen varmasti lopun elämääni taistolaismuistelija. Käyn tätä omaa totuuskomissiotani loppuun saakka. Eläkkeellä tämä pohdinta varmasti vain kiihtyy.

Omia käänteitään Hoikkala ei häpeä eikä piilottele, mutta isän nuoruuden ajatteleminen tekee surulliseksi.

— Isä ei ollut tyypillinen iloinen ja hauska karjalainen, vaan hiljainen, pidättyväinen, kunnollisuuteen pyrkivä. Hän syntyi vuonna 1923 ja oli vasta 16-vuotias kun talvisota alkoi. Hän halusi mennä vapaaehtoisena sotaan, mutta vanhemmat eivät päästäneet. Niinpä isäni kävi intin ja RUKin ja pääsi tai joutui sitten suoraan kapteeniksi rintamalle siihen vuoden 1943 asemasotavaiheeseen. Hän soti loppuun saakka, oli ajamassa saksalaisia Lapista. Sota on ollut isälle rankka kokemus ja minua surettaa, että en omien nuoruuden käänteideni vuoksi koskaan päässyt puhumaan sotakokemuksen tästä inhimillisestä ulottuvuudesta isän kanssa. On hurjaa ajatella: sellainen oli isäni nuoruus! Samanikäisenä minä ajelin Vespalla.

Millainen nuoruus tekee nuorisotutkijan? Kuuntele ohjelma ja katso kuvat!

Lähetykset

  • la 6.6.2015 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kirsimaria E. Törönen on saanut kuvataiteilija monta kertaa kokea, miten tie nousee pystyyn, mutta jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla hän aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kirsimaria E. Törösen hänen työhuoneellaan Studio Wäkevässä Mikkelissä.

  • Valotaiteilija Kari Kola valaisee poikkeuksellisia paikkoja ympäri maailmaa. Suunnitelma yhdeksäntuhannen kilometrin pituisen Kiinan muurin yhden päivän valotaideteokseen odottaa toteutustaan ja suunnitelmat Grönlannin jäätikön valaisusta etenevät. Huiman rohkeana ja ennakkoluulottomana joensuulainen valotaiteilija luo yhteyksiä niin ministereihin, pormestareihin kuin prinsessoihin toteuttaakseen suunnitelmiansa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kari Kolan Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa.

  • Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä opettaa, tutkii ja kirjoittaa kirjoja. Hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan. Armenia ja armenialaiset ovat lähellä hänen sydäntään. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Serafim Seppälän työhuoneellaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa.

  • Joulussa tärkeintä kansanmuusikko ja Joensuun kulttuurijohtaja Sari Kaasiselle on olla yhdessä rakkaittensa kanssa. Tänä vuonna hän rauhoittuu jouluun viettoon lapsuuden maisemissa Rääkkylässä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Sari Kaasisen Joensuun Taitokorttelin punaisessa salongissa.

  • Historia herää eloon pianotaiteilija ja -pedagogi Meri Louhoksen seurassa. Yli yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtuu monipuolisen pianotaiteilijan niin arkea ja juhlaa, kuin tv- ja radiojuontajan uran käänteitä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan Helsingin Käpylässä.

  • Muotisuunnittelija ja matkatoimittaja Jaakko Selin rakastaa muodin monimuotoisuutta. Kuudenkympin kynnyksellä hän nauttii tyylien moninaisuudesta ja pukeutumisen vapaudesta. Kuolema on vienyt viime vuosina Jaakko Selinin elämästä monia läheisiä, mutta rakkaus kantaa.
    Toimittaja Lisa Enckell tapasi Selinin Helsingissä.

  • Ilo ja nauru ovat Noora Västisen elämän kantavia elementtejä. Luustonhaurauden vuoksi pyörätuolissa koko elämänsä istunut Västinen on 29-vuotiaana ehtinyt opiskella jo viiteen eri ammattiin. Parhaiten hänet tunnetaan naurujoogaohjaajana. Lisäksi häneltä on ilmestynyt kaksi lastenkirjaa. Vahvan luonteensa ja sairautensa lisäksi Västistä on puskenut tekemään hänen saamansa kasvatus. Toimittaja on Sandra Järvenpää.

  • Leena Taavitsainen-Petäjä tunnetaan ansioikkaista italialaisen kirjallisuuden romaanisuomennnoksistaan, joihin kuuluu nimekkäitä kirjailijoita kuten Domenico Starnone, Claudio Magris, Umberto Eco, Roberto Saviano ja Irene Cao. Hän on myös tunnettu, korkean tason tulkki, jonka kirjallisuuden ystävät tuntevat monista alan tapahtumista ja yleisötilaisuuksista, sekä pitkäaikainen italian kielen opettaja. Työssä, jossa kielitaito, kommunikaatio ja toisen ihmisen kohtaaminen ovat keskeisellä sijalla, vaaditaan tietoa, tutkijan otetta ja tuntosarvia. Italian ja Suomen kulttuurit ovat Leena Taavitsainen-Petäjän elämässä toisiaan täydentäviä ääripäitä. Toimittaja on Sini Sovijärvi

  • Meikkitaitelija Piia Hiltunen inspiroitui luonnosta kotiseudullaan Mikkelissä jo lapsena ja Lapin erämaareissuilla. Nykyisin hän on tuttu näky kansainvälisillä muotiviikoilla niin Pariisissa, Milanossa kuin Lontoossakin. Myös televisiosta tuttu nainen on työskennellyt kansainvälisten brändien johtavana meikkitaiteilijana ja tänä päivänä hän meikkaa muun muassa Jenni Vartiaista, Chisua ja Anna Puuta. Ujosta persoonastaan huolimatta hänen tyylinsä meikata on rohkea, tunnistettava ja hänelle se on keino purkaa omaa, päänsisäistä maailmaa. Toimittajana Teresia Jokinen.

  • Spekulatiivista fiktiota kirjoittava kirjailija Anne Leinonen ei pelkää yöllä metsässä juoksemista. Hän rakastaa outoja aiheita ja kirjoittaa kummista tapahtumista. Kirjanoitana maailman suurimmassa science fiction tapahtuma Worldconissa esiintynyt Leinonen haluaa omassa arjessaan inspiroida ja tukea aloittelevia kumman-kirjoittajia. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan hänen kotonaan Ristiinassa.

  • Tutkipa kulttuuriantropologi Taina Kinnunen kauneuskirurgiaa tai kehonrakentajia, laittaa hän aina myös itsensä likoon. Tutkimuskohteena Kinnusella on tällä hetkellä ruumiillisuus työelämässä. Työ ei usein enää ole fyysistä, mutta kehoon kohdistuu silti työmarkkinoilla vaatimuksia. Kulttuuriantropologi ihmettelee ja tutkii ihmisiä työkseen, mutta Taina haluaa välillä karata muita pakoon toiselle puolelle maailmaa tai yksin luontoon. Kinnunen on sanonut puoliksi tosissaan, että ihmisten sijaan hän pitää enemmän eläimistä ja luonnosta. Onnellisimmat hetket hän on viettänyt hiihtoretkillä tunturissa, yksin. Arjestaan hän nauttii nyt syrjäisessä omakotitalossa vinttikoirien kanssa Joensuussa. Siellä hänet tapasi elämän kuuden kuvan ääressä kevättalvella 2018 toimittaja Leena Pihkala.

  • Eeva Lennon toimi vuosikymmeniä Yleisradion kirjeenvaihtajana Lontoossa. Toimittajan lukuisat niin kulttuuria kuin politiikkaa käsittelevät raportit Britannian saarilta ovat sivistäneet useampia sukupolvia. Nyt tämä utelias feministi raottaa yksityiselämänsä verhoa tuoreessa elämänkerrassaan. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Eeva Lennonin Suomessa.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä