Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa Tommi Hoikkalan elämästä

  • 42 min
  • toistaiseksi

Millaiset lapsuusvuodet ja nuoruuskokemukset sytyttävät innon tutkia nuoruutta? Nuorisotutkimuksen professori Tommi Hoikkala vaihtoi itse suuntaa monta kertaa. Hän kaasutti Vespallaan Munkkiniemen snobien rinnalla ja hurmaantui lukioluokan ihanista anarko-marxistimimmeistä. Mitä hän ajattelee biletysvuosistaan ja maailmantuskavuosistaan nyt, 62-vuotiaana?

Huhtikuussa 1953 herra ja rouva Hoikkala lähtivät synnyttämään Helsingin Bulevardille, yksityissairaalaan, mutta poika ei suostunut vielä maailmaan. Sairaalamaksut olivat kalliita ja muutaman päivän odottelun jälkeen perhe palasi kotiin, jossa Laila-täti oli hoitamassa pientä isosiskoa. Heti seuraavana yönä synnytys käynnistyi kotona ja faija Hoikkala meni paniikkiin. Täti ja tuleva isä säntäsivät etsimään naapurustosta apua. Hakureissu kesti kauan. Äiti synnytti lopulta poikansa aivan yksin, omassa keittiössään.

— Minulle on kerrottu, että me oltiin äidin kanssa kahdestaan ainakin pari pitkää tuntia. Olimme henkitoreissa kumpikin. Naapurista löytyi lopulta puolalaissyntyinen mies, joka oli kotimaassaan avustanut lampaiden poikimisessa. Tämä lammaskätilö, Sapo nimeltään, leikkasi minun napanuorani.

Isä oli evakko Koivistolta, äiti taas ummikko ruotsinkielinen Länsi-Suomesta, Tenholasta. Perheen kotiseutua oli Repoahon alue Espoon Mankkaalla.

Entisen kettutilan maille rakennettiin sotien jälkeen 22 suurin piirtein samanlaista rintamamiestaloa ja yksi kunnianhimoinen tiilipytinki. Se oli Tommi Hoikkalan faijan “alvaraaltoilu”-projekti, jonka rakennustyö kesti 15 vuotta.

— Faija oli rakennusmestari, jolla oli jonkinlainen “köyhän miehen Alvar Aalto -syndrooma”. Hän suunnitteli ja piirsi talon, huonekaluja myöten. Huonekalut valmistutettiin puusepän liikkeessä, mutta talon hän rakensi omin käsin. Se oli valtava työ, sillä talolla oli kokoa yli 200 neliötä. Rakennustyö alkoi vuonna -56 ja me muutettiin siihen keskeneräiseen taloon jouluna -61, mutta kokonaan talo valmistui vasta -71 siskon lakkiaisiin.

Perhe asui siis tavallaan isän työmaalla kymmenen vuotta.

— Faija rakensi 15 vuotta perheelle taloa, aina työpäivien jälkeen iltaisin. Hän tuli duunista viideksi syömään, otti pienet ruokalevot ja lähti “naputtelemaan”. Kyllä mä ihailen hänen taitojaan. Harmikseni hän ei ottanut minua mukaan eikä kasvattanut minusta kätevä-Erkkiä.

Tommi Hoikkalan nuoruus oli kiihkeää ja uteliasta. Hän kokeili Kokoomusta, mutta hurahti kunnolla taistolaisuuteen. Hän oli kuumeinen käännynnäinen.

— Se oli jotenkin niin vahvaa, se konteksti imi. Pärähdin taistolaisuuteen ja minusta tuli täydellinen käännynnäinen. Se oli uskonnolliseen kokemukseen verrattava kääntyminen, pikkuporvarillisesta taustasta Komsomol-kouluun Moskovaan. Taistolaisuus oli niin vahva kokemus minulle, että olen varmasti lopun elämääni taistolaismuistelija. Käyn tätä omaa totuuskomissiotani loppuun saakka. Eläkkeellä tämä pohdinta varmasti vain kiihtyy.

Omia käänteitään Hoikkala ei häpeä eikä piilottele, mutta isän nuoruuden ajatteleminen tekee surulliseksi.

— Isä ei ollut tyypillinen iloinen ja hauska karjalainen, vaan hiljainen, pidättyväinen, kunnollisuuteen pyrkivä. Hän syntyi vuonna 1923 ja oli vasta 16-vuotias kun talvisota alkoi. Hän halusi mennä vapaaehtoisena sotaan, mutta vanhemmat eivät päästäneet. Niinpä isäni kävi intin ja RUKin ja pääsi tai joutui sitten suoraan kapteeniksi rintamalle siihen vuoden 1943 asemasotavaiheeseen. Hän soti loppuun saakka, oli ajamassa saksalaisia Lapista. Sota on ollut isälle rankka kokemus ja minua surettaa, että en omien nuoruuden käänteideni vuoksi koskaan päässyt puhumaan sotakokemuksen tästä inhimillisestä ulottuvuudesta isän kanssa. On hurjaa ajatella: sellainen oli isäni nuoruus! Samanikäisenä minä ajelin Vespalla.

Millainen nuoruus tekee nuorisotutkijan? Kuuntele ohjelma ja katso kuvat!

Lähetykset

  • la 6.6.2015 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Outi Airola puhaltaa henkeä Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosaan pelastamalla vanhoja rakennuksia ja pyörittämällä asukas- ja kulttuuriyhdistyksiä, joissa ovet ovat avoinna ihan kaikille. Outi Airolan valitsemien kuvien kautta kuljetaan Ykspihlajan työläis- ja satamakortteleiden värikkäisiin vaiheisiin ja puhutaan siitä, millaisia raitoja elämä on räsymattoon kutonut. Toimittajana on Leena Peltokangas.

  • Näyttelijänkään elämässä kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jari Ahola oli hyvin vähällä luovuttaa unelmansa suhteen, kun pääsykoepettymykset Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle toistuivat keväästä toiseen. Pääsykoenöyryytykseen kyllästynyt kapinallinen päätti vielä kerran kokeilla onneaan, ja ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat kuin avautuivatkin. Ura lopulta johdatti hänet tähdittämään ennätyksiä rikkonutta manserock-musikaalia Vuonna 85. Yleisön rakastaman Mauno Pepposen sijaan Aholan elämän tärkein rooli on kaikesta huolimatta olla hyvä isä ja aviomies. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Aholan Tampereen Työväen Teatterissa.

  • Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa, Kalelassa, hän on vieraillut usein. Orivedellä Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta. Piha-aittaan hän on tehnyt isovanhempiensa tavaroista kotimuseon. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Toimittaja Lisa Enckell tapasi monia palkintoja voittaneen ja viime vuosina kansainvälisiin projekteihin keskittyneen Mahlamäen hänen toimistossaan eteläisessä Helsingissä.

  • Kun tanssija Jukka Haapalainen näki pienenä poikana tanssikohtauksen mustavalkoelokuvassa, hän ei saanut seuraavana yönä unta. Jokin oli pysyvästi muuttunut hiljaisen ja rauhallisen lapualaispojan mielessä. Tuosta unettomasta yöstä syntyi tahto ja urkeni ura, jota ihaillaan paitsi Suomessa myös ympäri maailmaa. Mutta miten tähän pisteeseen on tultu? Se on vaatinut ankaraa työtä ja tanssiuran lopettamisenkin. Toimittaja Mirva Lahtimaa tapasi Jukka Haapalaisen Jukan ja hänen vaimonsa Sirpan perustamassa tanssikoulussa Helsingissä.

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

  • Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.Sari Kaasisen tapasi Joensuussa toimittaja Lisa Enckell.

  • Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomaisten sinfoniaorkestereiden kanssa, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta. Toimittajana on Sari Valto.

  • Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki jo uransa alussa tärkeän oivalluksen. Suomalainen rentoutuu kirjoja lukemalla ja silloin hän haluaa historian faktoja, romantiikka ja jännitystä. Somerniemellä asuva aktiivinen kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan kotonaan hänen elämänsä kuuden kuvan ääressä.

  • Eila Rooseli on yleislääkäri, joka on parantanut sairaita ja loukkaantuneita paitsi Pirkanmaalla, myös lukuisissa maailman kriisikohteissa. Niitä ovat Haitin maanjäristys 2010, Sierra Leonen koleraepidemia samana vuonna, taifuunituhot Flippiineillä 2013, maanjäristys Nepalissa 2015, viimeksi pakolaiskriisit Kreikassa 2016 ja Bangladeshissä viime vuonna. Kun lupautuu SPR:n delegaatiksi, pitää olla valmis nopeaankin lähtöön. Silloin jää lääkärintyö yksityisellä lääkäriasemalla ja alkaa nopea pakkkaus. Toimittaja Mauri Tikkamäki tapasi maailman kriisikohteissa aktiivisesti työskentelevän lääkäri Eila Rooselin kotipirtin lämmössä Kangasalla.

  • Pohjalainen on sisukas tahtoihminen, joka tietää miten asiat ovat. Niin on myös Pohjanmaalla syntynyt periksiantamaton Pekka Piri, joka toteutti suuren unelman 25 vuotta sitten. Hän ajoi yhdessä merikapteeni Matti Pullin kanssa avoveneellä Islantiin. Sittemmin hän on tehnyt matkan yhä uudelleen mielessään, muistossaan ja ajatuksissaan. Kuohuja ja käänteitä on Pekka Pirin vaiherikkaassa elämässä muitakin. Kokenut merenkulkija Pekka Piristä tuli Helsingin vuosina, kun hän rakensi Kökariin itselleen kämpän. Uloimman luodon luonnon karuus ja saaristolaiset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen seikkailijan sielunmaisemaan. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Geriatrian professori, emeritus, Jaakko Valvanne on koko uransa puhunut vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään kotihoitoa pitäisi kehittää niin hyväksi, että iäkkäät ihmiset voivat halutessaan asua loppuun asti kotona ja elää siellä oman rytminsä mukaan. Hyvän vanhuuden reseptistä liikunnalla on hänen mielestään olennaisen iso osuus.

    Alun perin Jaakko Valvanteesta ei pitänyt tulla vanhuusikään erikoistunutta lääkäriä vaan psykoanalyytikko, mutta vähitellen haaveet hiipuivat. Terveyskeskuslääkärinä Valvannetta häiritsi, ettei hän ymmärtänyt, mistä iäkkäiden oireilussa oli kyse. Kiinnostus geriatriaa kohtaan kasvoi. Lapsuuden kesät Keski-Suomessa yhdessä mumman kanssa olivat opettaneet hänelle luontaisia taitoja olla ikäihmisten seurassa. Toimittaja on Sari Valto.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä