Ykkösaamun kolumni

Hannu Reime: Valistuksen pilkahdus kaaoksen keskellä

  • 6 min
  • toistaiseksi

Kuusitoista vuotta sitten Turkin salainen poliisi, mahdollisesti Yhdysvaltojen CIA:n avustamana, pidätti terroristiksi julistetun kurdijohtajan Abdullah Öcalanin Nairobissa, Keniassa, ja lennätti hänet Turkkiin. Oikeudenkäynnissä Öcalan tuomittiin kuolemaan. Koska Turkki noina vuosina aktiivisesti pyrki liittymään Euroopan unioniin, kuolemanrangaistus poistettiin maan rikoslaista, ja Öcalanin tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Siitä lähtien on tätä nykyä 67-vuotias kurdijohtaja istunut tuomiotaan İmralın vankilasaarella Marmaranmerellä. 

Abdullah Öcalan oli perustamassa Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta vuonna 1978. Puolue omaksui ns. marxilais-leniniläisen ohjelman, järjestäytyi tiukan hierarkkisesti ja militaristisesti, hankki aseita ja käynnisti muutamaa vuotta myöhemmin kapinan Turkin armeijaa vastaan kurdivähemmistön asuttamilla itäisillä vuoristoseuduilla. Enimmäistavoitteena oli itsenäisen Kurdistanin valtion perustaminen. Turkin tasavalta ei tunnustanut edes sitä tosiasiaa, että viidesosa maan kansalaisista kuuluu kurdinkieliseen kansalliseen vähemmistöön. 

Turkin vahva ja tehokas armeija vastasi PKK:n kapinaan ankaralla repressiolla ja armottomalla väkivallalla. Kurdikyliä pommitettiin ja tyhjennettiin asukkaistaan, ja kuolonuhrien määrä nousi kymmeniin tuhansiin. Sotilaallisesti heikompana, mutta ilmeisesti myös merkittävää kannatusta nauttineena kansallismielisenä liikkeenä PKK turvautui sekin häikäilemättömään väkivaltaan. Monien esikuviensa tavoin Kurdistanin työväenpuolue oli sekoitus stalinismia ja nationalismia. "Malliin" kuului myös vahva johtajankultti. PKK:n perustajana Öcalan ilmeisesti halusi olla Kurdistanille sitä, mitä Stalin oli Venäjälle, Tito Jugoslavialle, Mao Kiinalle, Kim Il Sung Korealle tai Ho Chi Minh Vietnamille.

Vankisellinsä yksinäisyydessä Öcalan ei ole käyttänyt aikaansa hukkaan, vaan tehnyt samaa, mitä teki Mussolinin tyrmissä 1920- ja 1930-luvulla virunut italialainen marxisti Antonio Gramsci: ajatteli ja kirjoitti. Öcalan on lukenut suunnattoman määrän kirjallisuutta, pääasiassa historiaa ja filosofiaa ja muuttanut perin pohjin käsityksiään siitä, millainen olisi tavoittelemisen arvoinen yhteiskunta. Hän on kirjoittanut kirjan toisensa perään: oppineita traktaatteja ihmiskunnan synnystä ja muinaisen Mesopotamian kulttuurista sekä ohjelmallisia pamfletteja puolueelleen ankaran itsekritiikin hengessä.  

Öcalan on lukemisensa myötä löytänyt uuden yllättävän oppi-isän, amerikkalaisen vapaudenhenkisen sosialistin - eräänlaisen anarkistin - Murray Bookchinin, joka pitää ihanteellisena ja ekologisesti kestävänä yhteiskuntamuotona hajautettua, alhaalta ylöspäin nousevaa ruohonjuuritason demokratiaa ja paikallista itsehallintoa. Asianajajansa välityksellä Öcalan otti yhteyttä Vermontin osavaltiossa Yhdysvalloissa asuneeseen Bookchiniin ja julistautui tämän oppilaaksi. Henkilökohtainen yhteydenpito ei kuitenkaan ehtinyt edetä alkua pitemmälle, sillä 85-vuotiaan amerikkalaisen terveys oli heikko, ja hän kuoli vuonna 2006.

PKK ja Turkin valtio ovat sittemmin aloittaneet takkuisesti edenneen rauhanprosessin, jonka aikana puolue on vetänyt suuren osan sisseistään Pohjois-Irakiin, jossa PKK:ta konservatiivisemmat kurdijärjestöt ovat pitäneet valtaa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Öcalan on edelleen PKK:n johtaja, vaikka istuukin vankilassa, ja hänen uudet ajatuksensa näyttävät vaikuttaneen puolueen sisällä. Turkin vaatimuksesta Yhdysvallat ja Nato pitävät edelleen PKK:ta terroristijärjestöjen listalla.

Abdullah Öcalanin kääntymyksellä tuskin olisi suurempaa yleistä merkitystä, ellei hänen ajatuksiaan olisi tällä vuosikymmenellä alettu soveltaa käytäntöön alueella, jota kurdit kutsuvat nimellä Rojava. Kurdinkielinen sana tarkoittaa länttä, läntistä eli Syyrian Kurdistania, jonka tärkeimmät asutuskeskukset yllättäen joutuivat PKK:ta lähellä olevien kurdijärjestöjen hallintaan sisällissodan koettelemassa Syyriassa.

Kun Syyriassa alkanut kansannousu Bashar al-Assadin diktatuuria vastaan degeneroitui sisällissodaksi ja fanaattiset islamistit liittyivät mukaan, Assadin armeija vetäytyi taktisista syistä pohjoisen kurdialueilta ja jätti kolme erillistä enklaavia paikallisten kurdijärjestöjen hallintaan. Tämä tapahtui kesällä 2012. Sen jälkeen näillä kolmella alueella on alettu toteuttaa yhteiskunnallista ohjelmaa, jota voi pitää täydellisenä vastakohtana kaikille muille tämän hetken poliittisille suuntauksille Lähi-idässä, erityisesti poliittiselle islamille, mutta myös muille. Rojavassa näyttää syntyvän uusi yhteiskunta, joka hengeltään vastaa Abdullah Öcalanin nykyisiä ajatuksia.

Järjestelmä perustuu paikallistason komiteoihin, joista käytetään nimitystä kommuuni, ja niistä delegoituun ylemmän tason päätöksentekoon. Alueella toimii vapaasti useita puolueita PKK:n sisarpuolueen rinnalla ja myös oppositiossa sitä vastaan. Yhteisesti hyväksytyssä ohjelmassa valtio ja uskonto erotetaan toisistaan, moniavioisuus ja avioliitto alle 18-vuotiailta kielletään, ja erityisen tärkeänä pidetään naisten täydellistä tasa-arvoa miesten rinnalla. Jokaiseen luottamustehtävään pyritään valitsemaan kaksi henkilöä, toinen toisesta ja toinen toisesta sukupuolesta.

Kansan puolustusjoukoiksi kutsutussa miliisissä palvelee niin ikään sekä miehiä että naisia. Naisten sanotaan olleen erityisen urhoollisia taistelijoita viime syksynä, kun pelätyt ISIS:n joukot piirittivät Kobanen kaupunkia Turkin vastaisella rajalla. On vaikeaa kuvitella täydellisempää vastakohtaa ISIS:n kuolemankultille kuin niitä ihanteita, joita Syyrian Kurdistanissa nyt on alettu toteuttaa.

Mielenkiintoista koko Lähi-idän kannalta Rojavan ohjelmassa on ajatus siitä, että kansalliset oikeudet voivat toteutua muutenkin kuin kansallisvaltiossa. Rojavan väestöstä parikymmentä prosenttia on muita kuin kurdeja. Niinpä virallisiksi kieliksi on julistettu kurdin lisäksi arabia ja assyria. Myös täydellinen uskonnonvapaus vallitsee. Rojavan tulevaisuus riippuu siitä, kuinka Syyrian sota päättyy. Ehkä voi jo nyt sanoa niin, että parin - kolmen miljoonan asukkaan Rojava on pieni valistuksen pilkahdus fanaattiseen kaaokseen ajautuneessa Lähi-idässä.

Hannu Reime

Ykkösaamun kolumni 21.4.2015

 

Lähetykset

  • ti 21.4.2015 8.10 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä