Eurooppalaisia puheenvuoroja

Natsismi Ruotsissa

  • 14 min
  • toistaiseksi

”Tammikuussa 2015 näemme kolme rinnakkaista ennakkoluulojen, vihan ja uhkailun aaltoa. Yksi niistä on antisemitistinen, yksi muslimien vastainen ja yksi romanien vastainen. Niiden voimakkuus vaihtelee ja ne ottavat eri muotoja eri puolilla maata, mutta ne ovat symbioosissa keskenään. Mutta me osaamme puhua kerrallaan vain yhdestä niistä.”

Näin arvioi Heléne Lööw äärinationalismin voimistumista Ruotsissa kirjassaan Natsismi Ruotsissa vuodesta 2000 vuoteen 2014. Tämä ruotsinkielinen kirja ilmestyi keväällä 2015.

Vaikka kirjan nimessä puhutaan vain kuluvasta vuosituhannesta, Lööw kertoo yksityiskohtaisesti äärikansallisen liikkeen juurista ja sen kehityksestä viime vuosisadan alusta lähtien. Ruotsi on halunnut antaa itsestään kuvan sitoutumattomana maana, jossa ei ole ollut kansallissosialisteja, koska se pysyi toisen maailmansodan ulkopuolella. Heléne Lööw osoittaa tämän käsityksen vääräksi.

90-luvun laman seurauksista hän kertoo

”Rotuideologiset ryhmät vetivät puoleensa 60- ja 70-luvuilla syntyneitä, niitä, jotka olivat syntyneet ja kasvaneet kansankodin kultaisina vuosina. Heidät kasvatettiin uskomaan, että kaikki on mahdollista ja resursseja on rajattomasti. Sitten yht’äkkiä ei ollutkaan mahdollisuuksia, ei ollut töitä eikä opiskelupaikkoja. Silloin valkoinen valta -liikkeen lisäksi ruotsidemokraatit ja paikalliset populistipuolueet nousivat esiin. Eikä niiden kannatus alkanut laskea, vaikka taloustilanne muuttui.”

Siirtolaisvastaisten puolueiden suosio on lisääntynyt Euroopassa, ja ne ovat päässeet hallitukseen muuallakin kuin Suomessa. Ruotsidemokraatit saivat vuonna 2014 järjestetyissä parlamenttivaaleissa kolmetoista prosenttia äänistä. Silti ruotsalaiset puolueet eivät suostu tekemään heidän kanssaan yhteistyötä.

Vuoden 2014 lopussa ruotsidemokraatit kannattivat parlamentissa oikeisto-opposition tekemää varjobudjettia. Koska se sai enemmän ääniä kuin pääministeri Stefan Lövenin budjettiehdotus, Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus joutuu toteuttamaan porvaripuolueiden laatimaa budjettia. Tämä ei kuitenkaan johtanut siihen, että muut oppositiopuolueet olisivat alkaneet tehdä yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa. Sen sijaan ne äänestivät yhdessä hallituspuolueiden kanssa nopeasti voimaan lain, jolla vastaava temppu estetään tulevaisuudessa.

Syynä ruotsidemokraattien boikottiin on puolueen synty natsi-ideologiaa kannattavista liikkeistä.

Niin sanotulla vitt makt eli valkoinen valta -liikkeellä oli paljon kannattajia 90-luvulla. Sillä oli oma musiikkityylinsä, suosittuja musiikkilehtiä, ja ideologia, jossa muisteltiin kaiholla viikinkien aikaa, jolloin ruotsalaisessa kulttuurissa ei ollut vieraita vaikutteita eikä monikulttuurisuutta. Liike ei alun perin ollut poliittinen, mutta se radikalisoitui 90-luvulla.

Marttyyrit ja seremoniat ovat valkoinen valta -liikkeelle ja sen ajatuksia ajaville järjestöille niin tärkeitä, että Heléne Lööw vertaa niitä uskonnollisiin lahkoihin. Hän on hämmästyksekseen havainnut, että natsihenkisissä julkaisuissa korostetaan usein uhreja ja menetyksen kokeneita, vaikka heidän esiintymisensä uhkuvat maskuliinista voimaa.

”Pitkällä kehitetyllä sankari- ja marttyyrikultilla on tärkeä merkitys rotuideologisten ryhmien julkisuuskuvalle. He palvovat sekä historiallisia hahmoja, 30-luvun kansallissosialististen järjestöjen johtajia että nykyisten ryhmien tapettuja ja vangittuja jäseniä. Sankari- ja marttyyrikultti on kiinteä osa jokapäiväistä elämää, josta muistutetaan niin puheessa ja musiikissa kuin kirjoituksissa ja juhlapuheissa. Rotuideologisen alakulttuurin, ja varsinkin joidenkin päivien ja juhlien keskeinen merkityksen, ymmärtäminen edellyttää tietyn mytologian ja symboliikan tuntemista.”

1700-luvulla eläneestä kuningas Kaarle kahdennestatoista on tullut ruotsalaisille natseille tärkeä kulttihahmo. Hänen kuolinpäivänsä, marraskuun kolmaskymmenes, on heidän tärkein marssipäivänsä.

”Miksi Kaarle kahdestoista? Valkoisen vallan maailma on ihastunut Ragnarökiin, toivottomaan kamppailuun, joka jatkuu kohtalon määräämään lopputulokseen, mutta joka tarkoittaa myös uudelleen syntymistä. Ragnarökillä on keskeinen asema natsimytologiassa, se selittää Kaarle kahdennentoista vetovoiman kansallissosialistisille ja rotuideologisille ryhmille. Kansallissosialistien sankarit ovat vain harvoin voittajia. He ovat häviäjiä, niitä jotka perään antamattomasti noudattavat kohtaloaan. Kaarle kahdestoista ihastutti 30-luvun ja sodan jälkeisen ajan kansallissosialisteja, eikä se liittynyt Kolmannen valtakunnan suuruuteen, vaan sen lopun aikaan.”

Ragnarökistä kerrotaan pohjoismaisten tarujen pohjalta 1300-luvulla kootuissa Edda-runoissa. Se on taistelu, jossa monet viikinkiajan uskonnon jumalat, kuten Odin ja Thor, kuolevat. Kaarle kahdestoista oli Ruotsin kuningas 1700-luvun alussa, jolloin Ruotsi menetti suurvalta-asemansa ja taisteli jopa oman itsenäisyytensä puolesta. Kaarle kahdestoista kuoli taistelussa Suuressa Pohjan sodassa.

Ruotsissa toimi viime vuosisadan alkupuolelta lähtien pieniä paikallisia populistipuolueita ja ääriryhmiä, joiden toiminta kesti yleensä vain lyhyen aikaa, eikä kerännyt paljoa kannattajia. Sitten valkoinen valta-ideologian kannattajat alkoivat aktivoitua. Tätä tapahtui erityisesti Ruotsin eteläisimmässä maakunnassa Skånessa, jossa on myös ruotsidemokraattien juuret.

”Nationalsocialistisk Front NSF eli Kansallissosialistinen Rintama perustettiin vuonna 1994 Karlskronassa. Vuodesta -99 lähtien se on toiminut erilailla kuin muu valkoinen valta –liike. Se otti poliittisen puolueen muodon. Se noudattaa tapaa, jonka malli voidaan jäljittää 30-luvulle militanttien ulkoparlamentaaristen ryhmien ja perinteisten puolueiden perustamisessa.

Kansallissosialistisesta Rintamasta kehittyi valkoinen valta -liikkeen keskeinen toimija, minkä osoittaa sen paikallisosastojen määrä. Vuonna 2000 sillä oli kontaktihenkilö tai -ryhmä noin neljälläkymmenellä paikkakunnalla, erityisesti Etelä- ja Keski-Ruotsissa.”

Myös vasemman äärilaidan ryhmät ovat jyrkkiä. Ruotsissa toimii muun muassa anarkisteja, antirasisteja ja syndikalisteja, mikä tarkoittaa radikaalin ammattiyhdistystoiminnan kannattajia. Kummankin äärilinjan mielenosoitukset keräävät paikalle runsaasti vastamielenosoittajia. Natsien marssipaikoilla on yleensä enemmän vastamielenosoittajia kuin varsinaisen mielenosoituksen osanottajia. Ryhmät ikään kuin tarvitsevat vastaboolin, jonka vihaaminen vahvistaa niitä kumpaakin.

”80-luvulta lähtien valkoisen vallan kannattajat ovat ajautuneet säännöllisin väliajoin konflikteihin poliittisten vastustajiensa kanssa. 90-luvun alusta lähtien kamppailua on käyty ennen kaikkea valkoisen vallan maailman ja antirasistisen ryhmän AFAN kesken. Näillä konflikteilla on tietty malli, jossa rauhallisia kausia seuraa voimakkaat, ja joskus väkivaltaiset konfliktit, ennen kaikkea paikallistasolla.

Ruotsin kansallissosialistinen rintama kärsi vuonna 2004 sisäisistä riidoista, joiden seurauksena se radikalisoitui. Siitä irtaantui ryhmä, joka vaati militanttia aseellista taistelua. Se aloitti oman kamppailunsa niin kutsuttua sionistista miehitysvaltaa, ZOGia, vastaan suunnittelemalla yhteiskunnan instituutioita vastaan sabotaasien sarjaa. He uskoivat, että se saattaisi olla ”pyhän rotusodan” aloitus. Se oli siis samanlainen ryhmä kuin esikuvansa, amerikkalainen The Order. Kansallissosialistisen rintaman aktivistit olivat ensimmäisiä, joita syytettiin syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskujen jälkeen voimaan tulleiden anti-terrorilakien perusteella. He pitivät itseään sotavankeina yhteiskunnan vastaisessa sodassa.”

Vuonna 2008 Kansallissosialistisen Rintaman nimi muuttui Svenskarnas Partiiksi, eli ruotsalaisten puolueeksi, ja se rekisteröitiin Ruotsin puolue rekisteriin. Vuoden 2014 parlamenttivaaleissa se sai hieman yli neljä tuhatta ääntä koko maassa. Toukokuussa 2015 puolue lakkautettiin jäsenten vähyyden vuoksi. Demokratian kannattajien helpotus asian puolesta saattaa kuitenkin olla lyhytaikainen. Natsiryhmien ja äärioikeistolaisten puolueiden historia Ruotsissa osoittaa, että ne ovat yleensä olleet lyhytikäisiä, mutta toimintansa lopettaneen ryhmän tilalle on ilmaantunut pian uusi ryhmä jatkamaan sen toimintaa.

Toinen Ruotsin tämän vuosikymmenen aktiivisista natsijärjestöistä on Svenska motståndrörelsen, eli ruotsalainen vastarintaliike, ja se toimii edelleen. Se on aina ollut jyrkempi kuin Ruotsalaisten puolue. Se ei ole yrittänytkään toimia puoluepolitiikassa. Se ilmoittaa tavoitteekseen perustaa vallankumouksen avulla pohjoismaisen kansallissosialistisen tasavallan, johon kuuluisi Ruotsi, Suomi, Norja, Tanska, Islanti ja ehkä Balttian maat. Se on osa Pohjoismaista vastarintaliikettä, jonka suomalainen jäsen on Suomen vastarintaliike.

Ruotsalaisten vastarintaliike toimii hyvin kurinsalaisesti, se on organisoitu sotilaallisesti. Sen johtaja Klas Lund toimi aiemmin Vitti Ariskt Motståndissa eli Valkoinen arjalainen vastarinta –liikkeessä. Hän on istunut pitkän vankeustuomion 21-vuotiaan Ronny Landinin taposta. Landin pahoinpideltiin kuoliaaksi Etelä-Tukholmassa juhannusaattona vuonna 1986 skinheadiksi kutsuttujen nuorten ja siirtolaisnuorten välisessä tappelussa.

Myös useat muut ruotsalaisten vastarintaliikkeen jäsenistä ovat saaneet pitkiä vankeustuomioita vakavista väkivaltarikoksista. Ruotsin turvallisuuspoliisin mielestä Ruotsin natsiryhmistä tämä ryhmä aiheuttaa suurimman uhkan Ruotsin sisäiselle turvallisuudelle. Turvallisuuspoliisin mielestä se on tällä hetkellä keskeinen toimija ruotsalaisessa valkoinen valta –maailmassa.

Internetin, sähköpostin ja sosiaalisen median kehittyminen auttoi Ruotsin natseja nostamaan toimintansa uudelle tasolle. Aiemmin ideologiaa kannattaneet harvalukuiset ihmiset olivat yleensä eristäytyneitä ja tietämättömiä aatetovereistaan. Yht’äkkiä heillä oli väline organisoitua ja pitää yhteyttä keskenään nopeasti ja edullisesti maantieteellisistä välimatkoista ja viranomaisten määräyksistä piittaamatta. Heléne Lööw pitää Internetin merkitystä eurooppalaisten ja amerikkalaisten natsien toiminnalle aivan keskeisenä

”Vuosituhannen alussa virtuaaliset maailmat kehittyivät nopeasti. Nyt voimme puhua kahdesta rinnakkaisesta maailmasta – toinen on fyysinen, ja toinen digitaalinen. Ne elävät pysyvässä symbioosissa keskenään, ja ovat niin riippuvaisia toisistaan, että ne tuskin olisivat olemassa ilman toisiaan. Tietenkään tämä ei rajoitu vain valkoisen vallan maailmaan, vaan koskee kaikkia alakulttuureita.”

Heléne Lööw kertoo kirjassaan yksityiskohtaisesti natsien toiminnasta ja ideologian kannatuksesta Ruotsissa. Olen ehtinyt esitellä tässä ohjelmassa vain muutamia kirjan keskeisistä teemoista. Ruotsin natsipuolueet eivät ole suuria puolueita, mutta ilmiön pysyvyys hämmästyttää Lööwiä. Hänen huolensa tulevaisuudesta näkyy pohdinnassa ääriliikkeiden suosion syistä:

”Kuinka tämä tapahtui? Oliko se historian perintö? Vai onko syynä se, että monet ihmiset ovat marginalisoituneet yhteiskunnan hyvästä taloustilanteesta huolimatta? Protesti niiltä, jotka menettivät työnsä 90-luvun suurten rakennemuutosten aikana eivätkä onnistuneet koskaan palaamaan systeemiin? Vai liittyykö tämä vähenevään luottamukseen poliitikkoja, viranomaisia ja tiedotusvälineitä kohtaan, ja siihen, että perinteiset puolueet koetaan toimintakyvyttömiksi ja ideologioiltaan köyhiksi?”

Ruotsi ei ole euro-maa ja sen taloudellinen tilanne on parempi kuin Suomen. Mutta hyvinvoinnin kupla saattaa puhjeta milloin tahansa Ruotsissakin. On pelottavaa nähdä millaisia ilmiöitä lamakaudet ovat aiemmin synnyttäneet siellä.

Kristiina Koivunen

Eurooppalaisia puheenvuoroja 27.8.2015

Lähetykset

  • la 29.8.2015 12.43 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä