Eurooppalaisia puheenvuoroja

Väittelyä Katalonian itsenäistymisestä Espanjasta

  • 12 min
  • toistaiseksi

Espanjan entinen pääministeri Felipe González ja Katalonian itsehallintoalueen johtaja Artur Mas julkaisivat vuorotellen avoimet kirjeet katalonialaisille ja espanjalaisille. Irtautuuko Katalonia Espanjasta?

Espanjassa on aluehallintovaalien vuosi, joka huipentuu koko maata koskeviin parlamenttivaaleihin vuoden 2015 lopulla. Seitsemän ja puolen miljoonan asukkaan Katalonian aluehallintovaalit pidetään syyskuun 27. päivänä ja tunnelma on jo nyt varsin tiheä. Kataloniassa on viime vuosina voimistunut valtiollista itsenäisyyttä ajava liike ja nyt sen kannattajat yrittävät taas näissä vaaleissa saada taakseen alueen äänestäjien selvän enemmistön. Tiukka tilanne on johtanut monenlaisiin väittelyihin ja yksi niistä koettiin espanjalaisen suuren El Pais - sanomalehden peräkkäisissä sunnuntaipainoksissa, joissa ensin maan entinen sosialistipuolueen PSOE:n puheenjohtaja ja pitkäaikainen pääministeri Felipe González julkaisi avoimen kirjeen katalonialaisille ja viikon päästä siihen vastasi Katalonian itsehallintoalueen presidentti Artur Mas julkaisemalla avoimen kirjeen espanjalaisille.

Käsittelen ne julkaisujärjestyksessä eli ensin Gonzálezin kirjeen.

”Olen uskonut ja uskon yhä, että olemme yhdessä paljon parempia kuin mitä olisimme erillään: tunnustaen kummankin erilaisuuden ja rikkauden, jotka eivät suinkaan voi toimia motiivina erolle. Minulle Espanja ei olisi enää sama maa ilman Kataloniaa eikä Katalonia sama ilman Espanjaa.”

Gonzàlez ei pysty ymmärtämään suurta ajatusta Katalonian täydellisestä itsenäistymisestä ja irtautumisesta kokonaan Espanjasta. Hän ennustaa sen johtavan vain hajoamistilaan, joka tuottaa dramaattista pirstoutumista yhteiskunnan eri alueilla.

”Irrottautuminen muusta Espanjasta rikkoo maan perustuslakia, joka takaa itsehallinnon ja maallisen elämän yhteisesti jakamassamme julkisessa tilassa. Hipoo jo hulluuden rajoja jos aletaan tarjota katalonian kansalaisuutta aragonialaisille, valencialaisille, baleaarien saarten asukkaille ja eteläranskalaisille.”

Felipe Gonzálezin tuohtumuksen voi ymmärtää siinä valossa, että hän oli aikanaan yhdessä katalonialaisten ja muiden Espanjan eri kansallisuuksien kanssa vuosia taistelemassa samassa rintamassa kenraali Francon neljä vuosikymmentä kestänyttä sotilasdiktatuuria vastaan – tosin vain poliittisin keinoin. Seitsemän vuotta Francon kuoleman jälkeen, ja demokratian lopulta vakiinnuttua edellisen kuninkaan Juan Carlosin tuella, vuonna 1982 Gonzálesista tuli vaaleissa maan pääministeri, jossa tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1996 saakka. González piti, vastoin vaalilupauksiaan, Espanjan Natossa, vei maan Euroopan yhteisöön eli tulevaan Euroopan unioniin ja myöhemmin vielä euroon. Näissä kaikissa myös itsenäinen Katalonia haluaisi silti olla edelleen mukana. Siksi González tulkitsee mahdollista eroa näin:

”Irtautuminen Euroopasta, ja Katalonian eristäytyminen olisi seikkailupolitiikkaa eikä malli kenellekään. Kuvitelkaa Eurooppaneuvosto, jossa olisi 150 tai 200 jäsentä – kuinka Euroopan unionia silloin hallittaisiin? Nyt jäsenmaita on 28 ja senkin yhteen hiominen on valtavan haastava rakenteellinen urakka. Kuvitelkaa kuinka Ranska luovuttaisi eteläisiä osiaan vain tyydyttääkseen näiden sankareiden toiveita? Kukaan ei Euroopassa voisi tällaista ymmärtää, ja vielä vähemmän Espanjassa, jossa on lujasti taisteltu eurooppalaisen yhtenäisyyden puolesta ja myös sen puolesta, että tunnustetaan kansakuntien monimuotoisuus ja tätä myös Katalonia on tukenut.”

Hän muistuttaa, että maapallolla espanjankieltä puhuu 500 miljoonaa ihmistä ja sitä kautta myös Katalonia on hyötynyt ja päässyt yhteyksiin esimerkiksi latinalaisen Amerikan kanssa.

 

”Elämme historiallisesti entistä keskinäisriippuvaisemmassa maailmassa. Teknologinen vallankumous merkitsee enemmän yhteyksiä ja yhteyksien katkaiseminen on sen täydellinen vastakohta.”

 

Felipe González kysyy kirjeessään katalonialaisille provokatorisesti haluavatko he olla 21. vuosisadan Albania? Hän kuitenkin käyttää tuoreena esimerkkinä Kreikkaa, jonka edellinen Tsipraksen vasemmistohallitus ei onnistunut – edes kansanäänestyksen tuella – neuvottelemaan maalleen parempaa sopimusta, vaan päinvastoin joutui hyväksymään entistä huonomman ja eroamaan. Uudet vaalit ovat taas edessä Kreikassa.

 

”Voitte uskoa minua. Laillisuuden sivuuttamisesta ei seuraa mitään sellaista, että sen jälkeen kunnioitus kasvaisi ja voisi neuvotella paremman tulevaisuuden. Kukaan vastuullinen ei voi sallia politiikkaa, joka perustuu tällaiseen loppuun saakka vietyyn tekoon lakia rikkomalla ja saattamalla muutkin mukaan seikkailuun, joka johtaa aivan päinvastaiseen tulokseen kuin on haluttu. Kaikkien meidän tulee sen sijaan pyrkiä luomaan mahdollisuuksia edistää vuoropuhelua ja tehdä tarvittavia uudistuksia.”

González vertaa Katalonian johdon nykyistä politiikkaa jopa Italian ja Saksan 1930-luvulla tekemiin virheisiin. Herra Artur Mas on Katalonian johtajana unohtanut, että hänen tulisi virassaan noudattaa lakia, nyt hän sen sijaan kehottaa rikkomaan sitä, González tykittää.

”En hyväksy Katalonian hallinnon kansallismielistä liikettä, joka sulkee pois yhdessä sovittujen uudistusten tien ja samalla hylkää maan voimassa olevan perustuslain.”

Kirjeensä katalonialaisille tämä vanhempi valtiomies päättää näin:

”En usko, että Espanja tulee hajoamaan, koska tiedän, että asia ratkaistaan lopulta vaalien tuloksena. Luulen, että tämä repeämä yhteiselossa kuitenkin ruokkii tällaisia seikkailijoita, jotka kyllä vaikuttavat meidän ja lastemme tulevaisuuteen. Siinä olemme kaikki häviäjiä. Käsityskykymme rajoissa meidän täytyy edetä ja ratkaista yhteiset ongelmamme.”

Viikon päästä siitä kun tämä Felipe Gonzálezin avoin kirje katalonialaisille oli julkaistu El Pais –lehdessä, ilmestyi Katalonian itsehallintoalueen presidentin Artur Mas´n vastauspuheenvuoro espanjalaisille. Sen oli allekirjoittanut myös moni muu tunnettu katalonialainen, kuten muun muassa muusikko Lluis Llach, josta tuli Francon diktatuuriajan katalonialainen itsenäisyyssymboli hänen esiintyessään Barcelonan kuuluisalla jalkapallostadionilla täpötäyden ja hurmaantuneen yleisön edessä.

Näin puolestaan Katalonian itsehallintoalueen vähemmistöhallituksen ja CiU-puolueen johtaja Artur Mas aloitti kirjeensä:

”Voidakseen luennoida katalonialaisille demokratiasta pitää olla todella rohkea. Mutta voidakseen maalata demokraattisesta, päättäväisestä ja rauhantahtoisesta maastamme esiin kaikki Euroopan vanhat möröt, separatisteista natsismiin, täytyy olla vähemmän vastuullinen henkilö: tehdä provokaatio, jolla katsotaan kuinka pitkälle voi mennä. On erittäin surullista, että juuri tällaiseen syyllistyi Espanjan entinen pääministeri Felipe González.”

Mas vinoilee Gonzálesille, että joskus tämä on edustanut vaihtoehtoa nyt vallassa olevalle konservatiivipuolue Partido Popularille (PP), mutta laulaa nyt samassa kuorossa kuin Espanjan pääministeri Mariano Rajoy.

”Katalonia on rakastanut Espanjaa ja tulee sitä aina rakastamaan. Katalonia on myös tuntenut solidaarisuutta ja veljeyttä Espanjaa ja muuta Eurooppaa kohtaan.”

Nämä tunteet etenkin Espanjaa kohtaan ovat nyt kuitenkin haalistuneet kun Katalonia kokee, ettei se ole saanut vastavuoroisuutta. Se on toiminut järkevän talouden puolesta, mutta kokee joutuneensa maksumieheksi.

”Katalonia on intohimoisesti rakastanut ennen muuta vapautta, mikä on johtanut historian eri vaiheissa siihen, että olemme maksaneet siitä kalliin hinnan. Katalonia on aina vastustanut diktatuuria sen kaikissa eri muodoissa ja erityisesti silloin kun se on tukahduttanut kulttuuriamme, kieltämme ja maamme elintärkeitä instituutioita. Katalonia on siksi toiminut aina epäoikeudenmukaisuutta ja järjettömyyttä vastaan.”

Artur Mas `n mukaan Katalonia on vuosisatojen ajan etsinyt yhteyttä Espanjan kanssa ja jopa sen identiteetti osittain muodostuu juuri tästä. Mutta nyt vain mitta on tullut täyteen. Hän viittaa siihen, että erityisesti viimeisen neljän vuoden ajan Madridin päättäjät ovat loukanneet katalonialaisten omien itsehallintoalueen laitosten omanarvontuntoa.

”Silloin kun suljetaan kaikki portit, yksi toisensa jälkeen, itsepäisen uhmakkaasti, kansamme enemmistölle ei jää muuta mahdollisuutta kuin löytää uusi ratkaisu.”

Artur Mas kehuu häpeilemättä Katalonian voimaa, toisaalta sen moniarvoisuutta ja toisaalta taas yhtenäisyyttä. Hänen mukaansa maa on esimerkillinen monille muillekin ja hän viittaa siihen kuinka YK:n piirissä katalonialaista parlamentarismia on käytetty yhtenä keskeisimmistä esikuvista.

Kukaan ei kuitenkaan halua tulla petkutetuksi ja näin hän kokee katalonialaisille käyneen. Viimeinen pisara on ollut Espanjan korkeimman oikeuden ratkaisut, joiden hän sanoo estävän demokratian toteumista. Myöskään Mariano Rajoyn hallitus ei ole enää korviaan lotkauttanut katalonialaisten toiveille.

”Tästä syystä demokraattista on nyt ryhtyä etsimään uutta tietä. Tämän haasteen edessä meidän on koottava yhteen kaikki demokraattiset voimat, jotta voimme saavuttaa riittävän vahvan kansan luottamuksen. Näin tulee käymään syyskuun 27. päivän vaaleissa, jossa suunnataan Katalonia kohti itsenäistymisen tietä ja luodaan täysin voimin itsestämme Hollannin tai Ruotsin tapainen maa. Kohtalomme on riitauttaa nykytilanne, jotta kurssi voidaan suunnata uusille vesille.”

Tämä Artur Mas ´n linja siis väistämättä tarkoittaa Katalonian irtautumista Espanjasta siitäkin huolimatta, että hän sanoo maiden välillä olevan monenlaisia läheisiä suhteita, aina perheistä lähtien.

”Tässä uudessa maassamme espanjalaiset voivat elää ilman minkäänlaisia ongelmia, kun taas nykyisessä Espanjassa katalonialaisen on lähes mahdotonta elää omana itsenään. Ongelma ei ole Espanja sinänsä, vaan Espanjan valtio, joka kohtelee meitä alamaisinaan. Olemme veljeskansoja, mutta on mahdotonta elää yhdessä kokemalla loukkauksia, huonoa kohtelua ja uhkailua kun pyydämme vain demokratiaa ja sitä, että ihmisarvoamme kunnioitettaisiin.”

Näin ottivat yhteen Espanjan entinen pääministeri Felipe González ja Katalonian itsehallintoalueen presidentti Artur Mas. Heidän käsityksensä ovat yhteen sovittamattomia. Mutta kuinka katalonialaiset lopulta päättävät, riippuu nyt paljolti siitä miten Espanjan puoluekentän uudet tulokkaat Podemos ja juuri Kataloniasta lähtöisin oleva Ciutadans eli Ciudadanos pärjäävät. Oletettavasti ne tulevat osittain laittamaan vanhat riitapukarit syrjään. Ja jotain uutta syntyy sittenkin.

Juha Kulmanen

Lähetykset

  • la 19.9.2015 12.45 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä