Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa professori Kalle Michelsenin matkasta

  • 44 min
  • toistaiseksi

Joensuun lyseosta, poikakoulusta, Yhdysvaltojen kautta Savon pariisin, Stendalin kartanoon. Näin voisi kuvata professori Karl-Erik Michelsenin matkaa.

Kalle syntyi kolmilapsiseen perheeseen. Isä oli metsänhoitaja ja äiti oli kotona. Perheen keskimmäisenä poikana Kalle kotiutui heti Joensuun lyseoon ja poikakouluun. Koulussa arvostettiin liikuntaa ja opiskelua. Pitkä poika löysi koripallon harrastuksekseen. Hyvämuistinen Kalle pärjäsi koulussa. Löytöretket ja seikkailut kiinnostivat – muistihan Kalle kaikkien Apollo-lentojen nimet ja aikataulut. Myös isovanhempien luona käydyt yhteiskunnalliset keskustelut toivat sytykettä opiskeluille.

”Isovanhempieni luona Stendalin kartanossa Joroisissa keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista. Vaikutuin siitä, kuinka emootiot olivat tiedon kanssa keskustelussa yhtä vahvasti mukana”, muistelee Kalle Michelsen.

Historian opinnot veivät Michelsenin Helsinkiin. Vajaa kolmekymppinen Kalle löysi kirjastosta Thomas Hughesin kirjoittaman kirjan, jonka hän luki yhdellä istumalla. Kirjan ote sai tuoreen historian maisterin hakeutumaan Yhdysvaltoihin Pennsylvanian yliopistoon. Hughesista tuli tärkeä mentori, ja pitkäikäinen ystävä, jolta saattoi kysyä neuvoja myöhemminkin. Myös oma tutkimusalue löytyi oppi-isän kautta. Historioitsija muuntuikin tiedon ja innovaatioidentutkijaksi ja oli 1990-luvun suomalaisen innovaatiojärjestelmän kehittyessä juuri ytimessä.

Omat pojat ja kartano

Kun Karl-Erik Michelsen tuli Suomeen ja löysi paikkansa suomalaisessa tiedeyhteisössä, tuli ajankohtaiseksi oman perheen perustaminen. Kuinka ollakaan hän sai vaimonsa kanssa kolme poikaa – aivan kuin Kallen lapsuudenkodissakin oli ollut. Niinpä omien lasten kanssa oli heti helppo toimia, tietty ronskius ja roolitus sopivat poikavaltaiseen perheeseen. Mutta mitä ne tytöt ja naiset ovat? Sitä poikakoululaiset aina välillä ihmettelivät, mutta varsinainen löytöretki oli vielä edessä.

”Yrityksen ja erehdyksen kautta opiskeltavaa on riittänyt. Kyllä naiset ovat minulle ikuinen mysteeri”, pohdiskelee Kalle Michelsen ja jatkaa: "omat lapset tuovat suurta iloa, mutta tunteet nostattivat pintaan lapsuuden perheen kipeitä muistoja".

Pikkuveli kuoli yllättäen 17-vuotiaana ja Kalle oli silloin reilu parikymppinen. Hän sanoo, että tällaisesta menetyksestä ei koskaan toivu, mutta voi yrittää selviytyä, ja kullakin perheellä on omanlaisensa keinot. Heidän perheensä ei käynyt asiaa läpi yhdessä vaan perhe hajosi, isän ja äidin väliset suhteet sekä välit veljeen.

"Varmaan osaksi tämän vuoksi lähdin toiselle mantereella ja viivyin siellä viisi vuotta. Ajattelin silloin, että 6000 kilometriä on sopiva etäisyys perheenjäseniin tällaisessa tilanteessa", muistelee Kalle perheen vaikeita aikoja.

Elämä sai yllättävän käänteen vuonna 2007, kun Kalle perikin ”Savon Pariisista” Stendalin kartanon, joka oli siinä vaiheessa ollut suvulla jo neljän sukupolven ajan. Michelsen otti kartanon vastaan. ”Ei ollut muuta vaihtoehtoa, minä en ole se, joka katkaiseen tämän jo vuodesta 1931 käynnistyneen historian”, summaa Kalle. Isän sisko asui kartanossa yksin. Tämä perheetön nainen kuoli kartanon isoon saliin. Kassakaapista löytyi sitten testamentti ja Kalle peri koko helahoidon, kuten hän kutsuu v. 1880 rakennettua päärakennusta ja 11 muuta rakennusta. Kyseessä oli kulttuurihistoriallinen aarre, joka vaati isoa panosta kartanon tuomiseksi 2010-luvulle.

Mutta kuinka pitää yllä suvun perinnettä, kun työ ja perhe ovat muualla? Kalle oli töissä Lappeenrannan yliopistossa, vaimo ja lapset Helsingissä. "Etäisyys Helsingistä Lappeenrantaan ja edelleen Joroisiin on tuhat kilometriä, joten olihan sitä pakko tehdä valintoja", valottaa Kalle Michelsen ja jatkaa, "muu perhe jäi etelään ja minä ryhdyin uudistamaan esi-isieni kartanoa. Mutta parisuhde ei kestänyt tätä muutosta. Nyt olen saanut pojat viihtymään siellä, ja he tekevät aikanaan omat valintansa".

Lähetykset

  • la 26.9.2015 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Keittiömestari Heikki Nikula ei ollut lapsena ruoan perään. Kalastajaukki sai pojan maistamaan kuitenkin suolakalaa – muuten ei ollut asiaa verkoille. Krantusta pojasta kasvoi innokas kalastaja, matkailuyrittäjä ja keittiömestari, joka tuo paikalliset raaka-aineet keskiöön ravintola Aanarissa Inarissa. Saamelaisesta perinteestä ammentava moderni ruoka on nostanut Aanaarin toistuvasti Suomen parhaimpien ravintoloiden listauksiin. Muusikoksikin kouluttautuneen Nikulan mukaan työ on parhaimmillaan kuin bändisoittamista, jossa sijaa jää myös improvisaatiolle. Anna Nevalainen tapasi Heikki Nikulan ravintolasalin puolella Inarissa.

  • Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta asui lapsuutensa kodissa, jossa arvostettiin tietoa ja lukemista. Johanna oppi jo lapsena ajattelemaan, että hänestä voi tulla mitä vain ja että koko maailma on hänelle avoin. Sieltä hän sai myös kipinän opiskella useita kieliä. Ja niin hänestä on tullut väitellyt tohtori, joka on kolunnut varsinkin Eurooppaa monesta suunnasta. Maisteriksi hän valmistui Lontoosta ja Istanbul on ollut hänelle tärkeä kaupunki. Sari Valto tapasi Johanna Vuorelman hänen elämänsä kuvien äärellä.

  • Korusuunnittelija Tytti Bräysy ikuistaa Lapin luontoa koruihin ja valokuviin. Inariin asettuneen oululaisen päivät kuluvat sotkuisissa merkeissä työpajalla tai kuvausretkillä karun kauniissa maisemissa. Polku mainosalalta korusuunnittelijaksi on vaatinut tilaisuuksiin tarttumista ja sattumiin luottamista. Paljosta käy kiittäminen myös pientä korpiorvokkia. Tytti Bräysyn tapasi Inarissa toimittaja Anna Nevalainen.

  • Opettaja ja kirjoittaja Arno Kotron elämässä on ollut hurjia käänteitä. Vastavalmistuneesta, lähes syrjäytyneestä humanistista tuli 2000-luvun alussa hetkessä koko kansan tuntema esikoiskirjailija, jota kutsuttiin vierailemaan televisioon, radioon ja erilaisiin kissanristiäisiin niin tiheään, että taksin ovet paukkuivat ja kioskilta haettu jäätelötuuttikin alkoi näyttää mikrofonilta, jolle hän tilitti elämäänsä. Lopulta boheemi ja viinanhöyryinen taiteilijaelämä sai jäädä, kun mies havahtui elämänsä holtittomuuteen, raitistui ja löysi rakkauden. Nyt on kirjailijan urakin telakalla ja Kotro viettää keskiluokkaista perhe-elämää ja nauttii siitä. Hän toimii filosofian, psykologian ja elämänkatsomustiedon opettajana. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Kotron tämän työpaikalla Herttoniemen yhteiskoulussa Helsingissä.

  • Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: Koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien. Ensimmäistä romaaniaan hän kirjoitti viisi vuotta, kun kuuluisan sukunimen takia kustantamo piti julkaisukynnystä tavallista korkeammalla. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa pitkän uran tehnyt Jukka Petäjä on haastatellut lähes kaikkia aikamme huomattavia kirjailijoita. Petäjä tunnetaan erityisesti kirjallisuuskriitikkona, mutta myös montaa muuta taiteenalaa tutkivana toimittajana ja esseistinä. Mielenkiinnon kohteet liikkuvat kaikkialla Euroopan ja Amerikan kansainvälisissä tuulissa. Tohtorinväitöskirjansa hän teki v. 2010 kanadalais-yhdysvaltalaisen kirjailijan Saul Bellow’n romaanista Herzog. Hän kertoo olevansa vahvaa helsinkiläsissukua - jo viidennessä polvessa ja suuri Italian kulttuurin tuntija ja matkailee siellä säännöllisesti. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Kulttuurityöntekijä Anna Lumikivi halusi pienenä rokkitähdeksi ja merimieheksi. Musiikkihaaveet toteutuivat aikuisiällä koltansaamen kautta. Kielen takaisinottoon rohkaisi kotikylässä yllättänyt Amorin osuma. Nyt Lumikivi opettelee ja elvyttää uhanalaisen koltansaamen katoavia murteita musiikin avulla. Pioneerityötä tekevän muusikon sielu lepää suvun lohiapajilla, Jäämeren rannalla. Toimittaja Anna Nevalainen tapasi Anna Lumikiven Keväjärven kylässä Inarissa.

  • Kirsimaria E. Törönen on saanut kuvataiteilija monta kertaa kokea, miten tie nousee pystyyn, mutta jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla hän aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kirsimaria E. Törösen hänen työhuoneellaan Studio Wäkevässä Mikkelissä.

  • Valotaiteilija Kari Kola valaisee poikkeuksellisia paikkoja ympäri maailmaa. Suunnitelma yhdeksäntuhannen kilometrin pituisen Kiinan muurin yhden päivän valotaideteokseen odottaa toteutustaan ja suunnitelmat Grönlannin jäätikön valaisusta etenevät. Huiman rohkeana ja ennakkoluulottomana joensuulainen valotaiteilija luo yhteyksiä niin ministereihin, pormestareihin kuin prinsessoihin toteuttaakseen suunnitelmiansa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kari Kolan Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa.

  • Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä opettaa, tutkii ja kirjoittaa kirjoja. Hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan. Armenia ja armenialaiset ovat lähellä hänen sydäntään. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Serafim Seppälän työhuoneellaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa.

  • Joulussa tärkeintä kansanmuusikko ja Joensuun kulttuurijohtaja Sari Kaasiselle on olla yhdessä rakkaittensa kanssa. Tänä vuonna hän rauhoittuu jouluun viettoon lapsuuden maisemissa Rääkkylässä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Sari Kaasisen Joensuun Taitokorttelin punaisessa salongissa.

  • Historia herää eloon pianotaiteilija ja -pedagogi Meri Louhoksen seurassa. Yli yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtuu monipuolisen pianotaiteilijan niin arkea ja juhlaa, kuin tv- ja radiojuontajan uran käänteitä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan Helsingin Käpylässä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä