Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa professori Kalle Michelsenin matkasta

  • 44 min
  • toistaiseksi

Joensuun lyseosta, poikakoulusta, Yhdysvaltojen kautta Savon pariisin, Stendalin kartanoon. Näin voisi kuvata professori Karl-Erik Michelsenin matkaa.

Kalle syntyi kolmilapsiseen perheeseen. Isä oli metsänhoitaja ja äiti oli kotona. Perheen keskimmäisenä poikana Kalle kotiutui heti Joensuun lyseoon ja poikakouluun. Koulussa arvostettiin liikuntaa ja opiskelua. Pitkä poika löysi koripallon harrastuksekseen. Hyvämuistinen Kalle pärjäsi koulussa. Löytöretket ja seikkailut kiinnostivat – muistihan Kalle kaikkien Apollo-lentojen nimet ja aikataulut. Myös isovanhempien luona käydyt yhteiskunnalliset keskustelut toivat sytykettä opiskeluille.

”Isovanhempieni luona Stendalin kartanossa Joroisissa keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista. Vaikutuin siitä, kuinka emootiot olivat tiedon kanssa keskustelussa yhtä vahvasti mukana”, muistelee Kalle Michelsen.

Historian opinnot veivät Michelsenin Helsinkiin. Vajaa kolmekymppinen Kalle löysi kirjastosta Thomas Hughesin kirjoittaman kirjan, jonka hän luki yhdellä istumalla. Kirjan ote sai tuoreen historian maisterin hakeutumaan Yhdysvaltoihin Pennsylvanian yliopistoon. Hughesista tuli tärkeä mentori, ja pitkäikäinen ystävä, jolta saattoi kysyä neuvoja myöhemminkin. Myös oma tutkimusalue löytyi oppi-isän kautta. Historioitsija muuntuikin tiedon ja innovaatioidentutkijaksi ja oli 1990-luvun suomalaisen innovaatiojärjestelmän kehittyessä juuri ytimessä.

Omat pojat ja kartano

Kun Karl-Erik Michelsen tuli Suomeen ja löysi paikkansa suomalaisessa tiedeyhteisössä, tuli ajankohtaiseksi oman perheen perustaminen. Kuinka ollakaan hän sai vaimonsa kanssa kolme poikaa – aivan kuin Kallen lapsuudenkodissakin oli ollut. Niinpä omien lasten kanssa oli heti helppo toimia, tietty ronskius ja roolitus sopivat poikavaltaiseen perheeseen. Mutta mitä ne tytöt ja naiset ovat? Sitä poikakoululaiset aina välillä ihmettelivät, mutta varsinainen löytöretki oli vielä edessä.

”Yrityksen ja erehdyksen kautta opiskeltavaa on riittänyt. Kyllä naiset ovat minulle ikuinen mysteeri”, pohdiskelee Kalle Michelsen ja jatkaa: "omat lapset tuovat suurta iloa, mutta tunteet nostattivat pintaan lapsuuden perheen kipeitä muistoja".

Pikkuveli kuoli yllättäen 17-vuotiaana ja Kalle oli silloin reilu parikymppinen. Hän sanoo, että tällaisesta menetyksestä ei koskaan toivu, mutta voi yrittää selviytyä, ja kullakin perheellä on omanlaisensa keinot. Heidän perheensä ei käynyt asiaa läpi yhdessä vaan perhe hajosi, isän ja äidin väliset suhteet sekä välit veljeen.

"Varmaan osaksi tämän vuoksi lähdin toiselle mantereella ja viivyin siellä viisi vuotta. Ajattelin silloin, että 6000 kilometriä on sopiva etäisyys perheenjäseniin tällaisessa tilanteessa", muistelee Kalle perheen vaikeita aikoja.

Elämä sai yllättävän käänteen vuonna 2007, kun Kalle perikin ”Savon Pariisista” Stendalin kartanon, joka oli siinä vaiheessa ollut suvulla jo neljän sukupolven ajan. Michelsen otti kartanon vastaan. ”Ei ollut muuta vaihtoehtoa, minä en ole se, joka katkaiseen tämän jo vuodesta 1931 käynnistyneen historian”, summaa Kalle. Isän sisko asui kartanossa yksin. Tämä perheetön nainen kuoli kartanon isoon saliin. Kassakaapista löytyi sitten testamentti ja Kalle peri koko helahoidon, kuten hän kutsuu v. 1880 rakennettua päärakennusta ja 11 muuta rakennusta. Kyseessä oli kulttuurihistoriallinen aarre, joka vaati isoa panosta kartanon tuomiseksi 2010-luvulle.

Mutta kuinka pitää yllä suvun perinnettä, kun työ ja perhe ovat muualla? Kalle oli töissä Lappeenrannan yliopistossa, vaimo ja lapset Helsingissä. "Etäisyys Helsingistä Lappeenrantaan ja edelleen Joroisiin on tuhat kilometriä, joten olihan sitä pakko tehdä valintoja", valottaa Kalle Michelsen ja jatkaa, "muu perhe jäi etelään ja minä ryhdyin uudistamaan esi-isieni kartanoa. Mutta parisuhde ei kestänyt tätä muutosta. Nyt olen saanut pojat viihtymään siellä, ja he tekevät aikanaan omat valintansa".

Lähetykset

  • la 26.9.2015 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Ilo ja nauru ovat Noora Västisen elämän kantavia elementtejä. Luustonhaurauden vuoksi pyörätuolissa koko elämänsä istunut Västinen on 29-vuotiaana ehtinyt opiskella jo viiteen eri ammattiin. Parhaiten hänet tunnetaan naurujoogaohjaajana. Lisäksi häneltä on ilmestynyt kaksi lastenkirjaa. Vahvan luonteensa ja sairautensa lisäksi Västistä on puskenut tekemään hänen saamansa kasvatus. Toimittaja on Sandra Järvenpää.

  • Leena Taavitsainen-Petäjä tunnetaan ansioikkaista italialaisen kirjallisuuden romaanisuomennnoksistaan, joihin kuuluu nimekkäitä kirjailijoita kuten Domenico Starnone, Claudio Magris, Umberto Eco, Roberto Saviano ja Irene Cao. Hän on myös tunnettu, korkean tason tulkki, jonka kirjallisuuden ystävät tuntevat monista alan tapahtumista ja yleisötilaisuuksista, sekä pitkäaikainen italian kielen opettaja. Työssä, jossa kielitaito, kommunikaatio ja toisen ihmisen kohtaaminen ovat keskeisellä sijalla, vaaditaan tietoa, tutkijan otetta ja tuntosarvia. Italian ja Suomen kulttuurit ovat Leena Taavitsainen-Petäjän elämässä toisiaan täydentäviä ääripäitä. Toimittaja on Sini Sovijärvi

  • Meikkitaitelija Piia Hiltunen inspiroitui luonnosta kotiseudullaan Mikkelissä jo lapsena ja Lapin erämaareissuilla. Nykyisin hän on tuttu näky kansainvälisillä muotiviikoilla niin Pariisissa, Milanossa kuin Lontoossakin. Myös televisiosta tuttu nainen on työskennellyt kansainvälisten brändien johtavana meikkitaiteilijana ja tänä päivänä hän meikkaa muun muassa Jenni Vartiaista, Chisua ja Anna Puuta. Ujosta persoonastaan huolimatta hänen tyylinsä meikata on rohkea, tunnistettava ja hänelle se on keino purkaa omaa, päänsisäistä maailmaa. Toimittajana Teresia Jokinen.

  • Spekulatiivista fiktiota kirjoittava kirjailija Anne Leinonen ei pelkää yöllä metsässä juoksemista. Hän rakastaa outoja aiheita ja kirjoittaa kummista tapahtumista. Kirjanoitana maailman suurimmassa science fiction tapahtuma Worldconissa esiintynyt Leinonen haluaa omassa arjessaan inspiroida ja tukea aloittelevia kumman-kirjoittajia. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan hänen kotonaan Ristiinassa.

  • Tutkipa kulttuuriantropologi Taina Kinnunen kauneuskirurgiaa tai kehonrakentajia, laittaa hän aina myös itsensä likoon. Tutkimuskohteena Kinnusella on tällä hetkellä ruumiillisuus työelämässä. Työ ei usein enää ole fyysistä, mutta kehoon kohdistuu silti työmarkkinoilla vaatimuksia. Kulttuuriantropologi ihmettelee ja tutkii ihmisiä työkseen, mutta Taina haluaa välillä karata muita pakoon toiselle puolelle maailmaa tai yksin luontoon. Kinnunen on sanonut puoliksi tosissaan, että ihmisten sijaan hän pitää enemmän eläimistä ja luonnosta. Onnellisimmat hetket hän on viettänyt hiihtoretkillä tunturissa, yksin. Arjestaan hän nauttii nyt syrjäisessä omakotitalossa vinttikoirien kanssa Joensuussa. Siellä hänet tapasi elämän kuuden kuvan ääressä kevättalvella 2018 toimittaja Leena Pihkala.

  • Eeva Lennon toimi vuosikymmeniä Yleisradion kirjeenvaihtajana Lontoossa. Toimittajan lukuisat niin kulttuuria kuin politiikkaa käsittelevät raportit Britannian saarilta ovat sivistäneet useampia sukupolvia. Nyt tämä utelias feministi raottaa yksityiselämänsä verhoa tuoreessa elämänkerrassaan. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Eeva Lennonin Suomessa.

  • Kuvataiteilija Teo Annanollia on aina kiinnostanut vanhojen taiteilijoiden, kuten Michelangelon ja Rembrandtin kuvaamisen tapa. Heidän kaltainen analyyttinen ote ja hidas tekeminen ovat sopineet Kokkolan Ykspihlajassa kasvaneelle ja maailmaa kiertävälle Tero Annanollille. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kuvataiteilijan ja taidepedagogin työhuoneella Helsingissä.

  • Suomenruotsalaisen, kosmopoliitin, kirjailijan ja journalistin, Tuva Korsströmin uran ydin on tukeva kielitaito, joka on saattanut hänet suoraan kontaktiin kansainvälisten kulttuuripersoonien kanssa. Hän on toiminut pitkään kirjallisuustoimittajana Hufvudstadsbladetissa ja yksi hänen suurtyönsä on mittava suomenruotsalaisen kirjallisuuden esittely 1960-luvulta vuoteen 2013. Hänet muistetaan myös Ylen kieliohjelmien pitkäaikaisena toimittajana ja kehittäjänä. Hän inspiroituu saaristoissa Euroopan äärilaidoilla. Taiteilijaisä Torsten Korsströmin suvun muistorikas kotiseutu Korppoo tarjoaa kesäparatiisin. Legendaarinen Kreeta on usein ollut kohteena yhteisille matkoille Kyra-sisaren ja lastenlasten kanssa. Tuva Korsströmin kansainvälisten kontaktien perusteella käydyt keskustelut on julkaistu sekä Hufvudstadsbladetin lukuisissa artikkeleissa, että hänen pohdiskelevissa esseekirjoissaan. Ohjelman on toimittanut Sini Sovijärvi.

  • Teatteritekijänä Katriina Honkanen uskoo teatterin voimaan. Hän toivoo että teatteri menisi avoimempaan yhteiskunnalliseen ja yhteisöllisen suuntaan ja saisi vahvemman roolin niin ihmisten arjessa kuin yhteiskunnassa, Muusikkona on haluaa tehdä lauluja naisista ja heidän vahvoista tarinoistaan. Niin musiikki kuin teatteri voivat muuttaa maailmaa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Katriina Honkasen Mikkelissä.

  • Sanoittaja, säveltäjä ja kehotaiteilija Sirkka-Liisa Krapinoja-Sassilla on unelma että kaikenlaiset ja näköiset ihmiset saisivat kokea tulevansa hyväksytyiksi. Kahdeksankymmentä vuotta täyttävä taiteilija on vahvasti nykypäivässä kiinni. Kolmas syöpä ei häiritse arkea, vaikka se onkin tikittävä aikapommi taiteilijan kehossa. Kehollisuus, tai oikeastaan ruumiillisuus, niin kuin Sirkka-Liisa Krapinoja-Sass haluaa asian nimetä, astui hänen mukaansa taiteen foorumille 1990-luvulla. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan.

  • Kun tutkija Tuula Juvonen ymmärsi olevansa lesbo, hän kertoi sen kaikille, jotka vain suostuivat kuuntelemaan - ja niillekin, jotka eivät. Sukupuolentutkimus ja homohistorian dokumentointi ovat hänen tutkimuskohteitaan ja Tampereen lisäksi hän työskentelee Turun yliopistossa ja on opettanut myös Jyväskylässä ja Helsingissä. Tuula Juvonen on asunut vuosia myös ulkomailla, mutta lopulta palannut aina Tampereelle takaisin. Toimittaja Leena Pihkala.

  • Turun yliopiston professori emerita Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa. Toimittajana Aino Saarenmaa.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä