Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa professori Kalle Michelsenin matkasta

  • 44 min
  • toistaiseksi

Joensuun lyseosta, poikakoulusta, Yhdysvaltojen kautta Savon pariisin, Stendalin kartanoon. Näin voisi kuvata professori Karl-Erik Michelsenin matkaa.

Kalle syntyi kolmilapsiseen perheeseen. Isä oli metsänhoitaja ja äiti oli kotona. Perheen keskimmäisenä poikana Kalle kotiutui heti Joensuun lyseoon ja poikakouluun. Koulussa arvostettiin liikuntaa ja opiskelua. Pitkä poika löysi koripallon harrastuksekseen. Hyvämuistinen Kalle pärjäsi koulussa. Löytöretket ja seikkailut kiinnostivat – muistihan Kalle kaikkien Apollo-lentojen nimet ja aikataulut. Myös isovanhempien luona käydyt yhteiskunnalliset keskustelut toivat sytykettä opiskeluille.

”Isovanhempieni luona Stendalin kartanossa Joroisissa keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista. Vaikutuin siitä, kuinka emootiot olivat tiedon kanssa keskustelussa yhtä vahvasti mukana”, muistelee Kalle Michelsen.

Historian opinnot veivät Michelsenin Helsinkiin. Vajaa kolmekymppinen Kalle löysi kirjastosta Thomas Hughesin kirjoittaman kirjan, jonka hän luki yhdellä istumalla. Kirjan ote sai tuoreen historian maisterin hakeutumaan Yhdysvaltoihin Pennsylvanian yliopistoon. Hughesista tuli tärkeä mentori, ja pitkäikäinen ystävä, jolta saattoi kysyä neuvoja myöhemminkin. Myös oma tutkimusalue löytyi oppi-isän kautta. Historioitsija muuntuikin tiedon ja innovaatioidentutkijaksi ja oli 1990-luvun suomalaisen innovaatiojärjestelmän kehittyessä juuri ytimessä.

Omat pojat ja kartano

Kun Karl-Erik Michelsen tuli Suomeen ja löysi paikkansa suomalaisessa tiedeyhteisössä, tuli ajankohtaiseksi oman perheen perustaminen. Kuinka ollakaan hän sai vaimonsa kanssa kolme poikaa – aivan kuin Kallen lapsuudenkodissakin oli ollut. Niinpä omien lasten kanssa oli heti helppo toimia, tietty ronskius ja roolitus sopivat poikavaltaiseen perheeseen. Mutta mitä ne tytöt ja naiset ovat? Sitä poikakoululaiset aina välillä ihmettelivät, mutta varsinainen löytöretki oli vielä edessä.

”Yrityksen ja erehdyksen kautta opiskeltavaa on riittänyt. Kyllä naiset ovat minulle ikuinen mysteeri”, pohdiskelee Kalle Michelsen ja jatkaa: "omat lapset tuovat suurta iloa, mutta tunteet nostattivat pintaan lapsuuden perheen kipeitä muistoja".

Pikkuveli kuoli yllättäen 17-vuotiaana ja Kalle oli silloin reilu parikymppinen. Hän sanoo, että tällaisesta menetyksestä ei koskaan toivu, mutta voi yrittää selviytyä, ja kullakin perheellä on omanlaisensa keinot. Heidän perheensä ei käynyt asiaa läpi yhdessä vaan perhe hajosi, isän ja äidin väliset suhteet sekä välit veljeen.

"Varmaan osaksi tämän vuoksi lähdin toiselle mantereella ja viivyin siellä viisi vuotta. Ajattelin silloin, että 6000 kilometriä on sopiva etäisyys perheenjäseniin tällaisessa tilanteessa", muistelee Kalle perheen vaikeita aikoja.

Elämä sai yllättävän käänteen vuonna 2007, kun Kalle perikin ”Savon Pariisista” Stendalin kartanon, joka oli siinä vaiheessa ollut suvulla jo neljän sukupolven ajan. Michelsen otti kartanon vastaan. ”Ei ollut muuta vaihtoehtoa, minä en ole se, joka katkaiseen tämän jo vuodesta 1931 käynnistyneen historian”, summaa Kalle. Isän sisko asui kartanossa yksin. Tämä perheetön nainen kuoli kartanon isoon saliin. Kassakaapista löytyi sitten testamentti ja Kalle peri koko helahoidon, kuten hän kutsuu v. 1880 rakennettua päärakennusta ja 11 muuta rakennusta. Kyseessä oli kulttuurihistoriallinen aarre, joka vaati isoa panosta kartanon tuomiseksi 2010-luvulle.

Mutta kuinka pitää yllä suvun perinnettä, kun työ ja perhe ovat muualla? Kalle oli töissä Lappeenrannan yliopistossa, vaimo ja lapset Helsingissä. "Etäisyys Helsingistä Lappeenrantaan ja edelleen Joroisiin on tuhat kilometriä, joten olihan sitä pakko tehdä valintoja", valottaa Kalle Michelsen ja jatkaa, "muu perhe jäi etelään ja minä ryhdyin uudistamaan esi-isieni kartanoa. Mutta parisuhde ei kestänyt tätä muutosta. Nyt olen saanut pojat viihtymään siellä, ja he tekevät aikanaan omat valintansa".

Lähetykset

  • la 26.9.2015 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kirjailija Katriina Järvinen on elämänsä aikana joutunut etsimään itseään tavanomaista enemmän. Lapsuusperheen tiukka uskonnollisuus oli rikkonut hänen minuutensa ja identiteettiä piti alkaa rakentaa nuorena aikuisena alusta. Itsensä etsimisestä on merkkinä Katriinan hankkima monipuolinen pätevyys: Hän on paitsi kirjailija myös psykoterapeutti, kulttuuriantropologi, sosiaalipsykologi ja kouluttaja. Katriina Järvinen tuli isomman yleisön tietoisuuteen vuonna 2007 julkaistuaan yhdessä historian professori Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa –kirjan. Ohjelman on toimittnut Sari Valto.

  • Koko kansan viherpeukalo Aarno Kasvi on omistanut koko elämänsä puutarhoille. Hän on tehnyt lukemattomia hauskoja radio- ja televisio-ohjelmia puutarha-asioista, kirjoittanut kirjoja sekä opastanut puutarhavieraita Suomessa ja ulkomailla Elämäntyönsä hän on tehnyt kahdessa kasvitieteellisessä puutarhassa, joista toinen on Turun Ruissalossa ja toinen Ruotsin Uppsalassa. Puutarhaneuvos, emeritus ylipuutarhuri Aarno Kasvin unelma on ostaa iso maalaistalo puutarhoineen, josta hän tekisi nähtävyyden. Toimittaja on Rita Trötschkes.

  • Elämänmuutos tapahtuu joskus yllättäen. Kirsti Kurosen päätös vaihtaa ammattia ja ryhtyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi oli pyörinyt mielessä jo useamman vuoden ajan. Kuitenkin vasta vakava sairastuminen parantumattomaan verisyöpään teki lopulta päätöksen helpoksi. Hän päätti elää sitä elämää jota halusi. Erityisesti lasten- ja nuortenkirjailijana menestynyt Kirsti Kuronen kertoo kuuden kuvan kautta elämästään. Ohjelman on toimittanut Maarit Lehtonen.

  • Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä on ehtinyt toimia jo monessa roolissa ja ammatissa elämänsä aikana. Nykyisen työn ohessa hän tekee useammassa paikassa vapaaehtoistyötä, toimii pappina, sijaisäitinä sekä äitinä omille lapsilleen. Hänet headhantattiin Kirkon Ulkomaanavun palveluksesta äitiysloman aikana Marttojen keulakuvaksi, vaikka ruoanlaitto ja kotitalous eivät olleet hänen vahvuuksiaan. Mariannen aurinkoinen olemus saa kiitosta, sillä hänellä on hyvin lämmin ja mutkaton tapa kohdella muita. Marianne toivoo olevansa sellainen johtaja, joka antaa muille tilaa loistaa ja toteuttaa itseään.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Tunnettu keramiikkataiteilija, muotoilija ja yrittäjä Anu Pentik on toteuttanut haaveensa kovalla työllä, sitkeydellä ja luovuudella. Aina energistä Anu Pentikiä ei kiinnosta menneisyys, vaan tulevaisuus, uudet näytöt ja jatkuva onnistuminen. Posiolle kotiutuneen Pentikin voimakaksikon toinen puoli on aviomies Topi Pentikäinen, jonka kanssa hän on kulkenut yhteistä taivalta yli 50 vuotta. Toinen tärkeä ihminen Anun elämässä on Pentikin brändijohtaja Auli Harjama. Pentikin tuotteiden keskeisiä viestejä ovat lämpö, koti, turvallisuus ja pitkä käyttöikä. Keramiikkataiteilijana hän on saanut valtavasti uutta energiaa joka suuntautuu nyt jo seuraavaan näyttelyyn vuonna 2020. Vapaa-ajalla Anu on kulinaristi, jonka suurinta herkkua ovat äyriäiset. Niiden tarina liittyy jo lapsuuteen, jossa hän oli innokas ravustaja ja saattoi elää viikkoja vain rapuja syöden.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Lapsuusmuistoissaan lääketieteen tohtori ja esikoiskirjailija Heidi Mäkinen siirtyy Kiuruvedelle, jossa tärkeinä henkilöinä hänen elämänsä liittyivät isovanhemmat. Savosta on jäänyt jäljelle elinikäisiä ystävyyksiä. Sieltä tulevat myös monet muistot, jotka elävät osittain myös hänen kirjassaan "Ei saa mennä ulos saunaiholla". Heidi Mäkinen julkaisi ensimmäisen romaaninsa syksyllä 2016.

    Mistä hauska kirjan nimi on peräisin, ja mitä kaikkea muuta Heidin Mäkinen kantaa mukanaan? Hän on sitä mieltä, että huumori auttaa monessa kohtaa ja että melkein mille tahansa voi nauraa. Ei kuitenkaan ihan kaikelle eikä millä tavalla vaan. Vakava paikka hänelle on ollut tyttären halu korjata sukupuoltaan. Siihen Heidi suhtautuu avoimesti ja myönteisesti, mutta esiin nousee monia kysymyksiä.

    Heidi Mäkinen on elämänsä tärkeiden valokuvien äärellä toimittaja Maarit Lehtosen kanssa.

  • Lähetystyöntekijä ja kätilö Kirsti Kirjavainen oli päättänyt lähteä nuorena avustustyöhön ulkomaille, mutta Nepal valikoitui kohteeksi sattumalta. Uusiin tehtäviin hän valmistautui nuorena kätilönä Englannissa ja suuntana piti olla Pakistan, mutta viisumia ei kuulunut ja sitä odotellessa aukesi kätilölle paikka Nepalissa.Siellä hän on viettänyt yli 30 vuotta ja siitä on tullut hänelle toinen kotimaa.Hyväntekeväisyyteen Kirstiä kannustivat erityisesti isovanhemmat, jotka toimivat aktiivisesti Punaisessa ristissä. Nepalissa lapsikuolleisuus oli korkealla tasolla ja lukutaito heikko, joten työtä riittää ja tuloksiakin on tullut. Hän ei jättänyt Nepalia edes sisällissodan tai maanjäristysten aikana. Työtä lukutaidon ja terveydenhoidon eteen hän on tehnyt kaikkein syrjäisimmissä alakastisten nepalilaisten kylissä ja vammaisten keskuudessa.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen.

  • Luontokuvaaja Hannu Hautala on tehnyt elämäntyönsä metsässä. Hänen suosikkikuvauskohteita ovat kuukkeli, joutsen, palokärki, kotka ja uivelo. Hannu Hautala rakastaa kuvaamista talven valossa ja kesän valoisissa öisissä metsissä. Hannu Hautala lienee eniten valokuvakirjoja julkaissut suomalainen luonnonvalokuvaaja. Hänen kirjojaan on julkaistu yli 50, ja niitä on käännetty useille kielille ja myyty ympäri maailmaa. Luontokuvaus vaatii ennakkovalmisteluja, sillä hyvä luontokuva ei useinkaan synny sattumalta. Hyvän kuvan saaminen voi Hautalalla kestää jopa vuosia. Hautalan kuusi kuvaa on nauhoitettu Hannun jäljet –valokuvakeskuksessa Kuusamon keskustassa. Toimittajana on Rita Trötschkes.

  • Iro Haarla on poikkeuksellinen muusikko suomalaisittain, sillä hän on saanut levyttää jo kolme levyä suurelle kansainväliselle ECM-levymekille. Musiikin tekeminen alkoi hänellä jo pienenä tyttönä, kun hän haki lohtua yksinäisyyteensä improvisoimalla pianolla lauluja. Ison osan urastaan hän teki yhteistyössä edesmenneen miehensä Edward Wesalan kanssa. Pianon rinnalla harppu on hänen soittimensa. Musiikki on hänelle ollut kuin ratsuhevonen, jonka selässä hän on ratsastanut läpi elämän myrskyjen. Iro Haarlan tapasi toimittaja Sari Valto.

  • Pepi Reinikainen on kirjailija, toimittaja, psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoitusmallin kehittäjä. Jo ainakin tuhat ihmistä on vuosien varrella osallistunut hänen vetämilleen elämänkaarikirjoituskursseille. Elämäkaarikirjoittamisessa kirjoitetaan omasta elämästä tarina, jossa selvitellään tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. Omassa elämässään Pepi Reinikainen on oppinut hyväksymään, että kaikki unelmat eivät toteudu Hän on oppinut näkemään kurjatkin elämänvaiheet arvokkaina, koska niiden ansiosta osaa arvostaa pieniäkin hyviä asioita. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Kurinalainen, älykäs, rohkea, huumorintajuinen, menestynyt - siinä vain muutama adjektiivi, jotka kuvaavat Lenita Airistoa. Virtaa ja työtä on riittänyt siitä lähtien kun hänet kruunattiin 17-vuotiaana Suomen Neidoksi vuonna 1954. Hän kertoo rakastavansa myrskyjä ja saavansa niistä virtaa. Jos hän jotain vihaa, se on keskinkertaisuus. Vanhemmiltaan perinnöksi hän on saanut luottamuksen siihen, että pärjää ja voi tehdä mitä haluaa.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Näyttelijä, ohjaaja, laulaja ja teatterinjohtaja Kari Arffman sai suuren haasteen astuessaan vuodenvaihteessa Helsingin Kaupunginteatterin johtajaksi Asko Sarkolan jälkeen. Arffman on 'Kotkan poikii' ja opiskellut näyttelijäksi Tampereella. Johtajakokemusta hänellä on aikaisemmin kotikaupungistaan Kotkasta ja Jyväskylästä. Helsingissä hänet tunnetaan mm. kaupunginteatterin musikaalin Schreck ohjaajana ja näyttelijänä. Johtajana hän haluaa olla mutkaton ja helposti lähestyttävä ja näyttelijänä hän ainakin tietää sen, millaista on olla näyttämöllä kun juttu ei kiinnosta yleisöä. Ohjaustyönsä kautta hän on päässyt tutustumaan jo alaisiinsa ja Kaupunginteatterin toimintaan. Erityisen lähellä Kari Arffmanin sydäntä ovat musikaalit ja niiden suosio on kovassa kasvussa.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä