Aristoteleen kantapää

Miten Euroopassa puhutellaan?

  • 24 min
  • toistaiseksi

Persoonapronominit eli minä, sinä, hän, me, te ja he tuntuvat maailman helpoimmalta asialta. Silti tuntuu siltä, että tälläkin hetkellä tasapainottelemme niiden käytön kanssa koko ajan.

Tavaksi on tullut todeta, että elämme minä-minä –aikaa, jossa ihmiset keskittyvät täysin itseensä ja vain minun mieltymyksillä on merkitystä. Tämä näkyy autoilijoiden käyttäytymisessä, työelämässä ja suurissa avioeroluvuissa, kun liitossa ei ole päässyt toteuttamaan itseään.

Ehkä juuri sen vuoksi joka toisella työpaikalla koetetaan vahvistaa me-henkeä erilaisin tiimitempauksin. Me-henkeä tarvitaan, jotta ihmiset sitoutuisivat työhönsä, mikä tarkoittaa palkattomia ylitöitä ja sähköposteihin vastaamista vielä illallakin. Tämä tiimihenki tietenkin loppuu sillä hetkellä kun työpaikka päättää säästää kuluista potkimalla työntekijöitä kilometritehtaalle.

Kreikan taloushuolet ja nyt viimeksi Lähi-idän pakolaiskriisi panevat taas koetukselle me-pronominin käytön. Missä menee meidän ja heidän raja? Alun perin meitä oli sukumme, sitten kylämme. Noin sata vuotta sitten kansallisvaltioajattelu laajensi meidät valtion laajuiseksi, sitten kauppaliitot maanosan laajuiseksi ja vihdoin ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma maapallonlaajuinen me-pronomini on päässyt Syyrian pakolaistulvan aikana kovaan käyttöön koko Euroopassa.

Myös pronominit sinä ja te tuottavat jatkuvasti vaikeuksia. Voiko ventovieraalle sanoa sinä? Voiko vanhalle tutulle sanoa te? Teitittely ja sinuttelu ovat inhimillisessä kanssakäymisessä koko ajan läsnä. Joskus tuntuu, että puhuttelu on helppoa vain Raumalla: San snää mnuu snuuks, snuuks mnääki snuu sano.

Miten tämä asia on hoidettu Ruotsissa, Venäjällä, Virossa, Puolassa, Ranskassa, Unkarissa jne? Dosentti Hanna Lappalainen ja Filosofian tohtori Johanna Isosävi julkaisivat hiljattain kirjan, jossa tutkitaan kolmentoista eurooppalaisen kielen ja kulttuurin puhutteluja. Kysytään heiltä. Mutta hetkinen: ovatko he naimattomia vai naineita naisia, puhuttelenko heitä neideiksi vai rouviksi?

Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

Lähetykset

  • ke 30.9.2015 17.20 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Mitä meille on jätetty kertomatta suomen kielen historiasta? Ovatko meille kerrotut tarinat kielemme vaiheista tosia? Sanaiset agentit toimittaja ja kielenhuoltaja Ville Eloranta ja Helsingin yliopiston suomen kielen professori Jaakko Leino ovat koonneet suomen kielen vaietuista vaiheista kirjan nimeltä Sanaiset kansiot, jossa vanhat ja uudet myytit tarkistetaan. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    kuva: Mostphoto

  • Ovatko vieraat vaikutteet kielelle uhka vai mahdollisuus? – Ne ovat sille suorastaan elinehto, koska kieli kehittyy koko ajan, tietää suomen kielen tutkija ja opettaja Lari Kotilainen. Suomen kielellä on ollut historiansa aikana todellisia vaaran paikkoja, jolloin se olisi voinut kadota, mutta sen sijaan sen vaiheet ovat osoittautuneet menestystarinaksi. Aristoteleen kantapään ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén. Kuva: Yle / Veikko Kähkönen

  • Vierasta kieltä opiskeleva yrittää oppia ääntämään samalla tavalla kuin kieltä äidinkielenään puhuva, mutta se ei ikinä onnistu täydellisesti. Aina sattuu pieniä äännevirheitä, josta voi lahjomattomasti päätellä, mikä on puhujan oma äidinkieli. Tutkimusasisstentti Saara Terva kertoo miten Pronauncer -ohjelma kehitettiin ja miten se toimii. Mutta voiko se erehtyä?
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Pasi Heikura

  • Kaikkihan tietävät humalaisten hauskat jutut. Niitä riittää, vaikka jalat eivät enää kantaisi. Lisääkö alkoholi siis kielellisiä kykyjä? Aristoteleen kantapää selvittää tällä viikolla, syntyykö humalassa parempaa tekstiä kuin selvin päin. Päihdetutkija ja neuropsykologi Pekka Rapeli tietää, ettei alkoholi ole tehnyt kenestäkään parempaa kirjailijaa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Lauri Viita Pispalassa, Yle / Antero Tenhunen

  • Millaista viestiä kauppakeskuksen nimi kertoo kuluttajalle? Nimi voi viitata sijaintiin, kokoon tai valikoimaan, tai se voi yrittää luoda mielikuvia laadusta ja kansainvälisestä meiningistä. Kurssipäällikkö ja kielen tarkastelija Sonja Konttinen kertoo Aristoteleen kantapään kuuntelijoille, miten kauppakeskukset ovat saaneet nimensä. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Yle / Helena von Alfthan

  • Millaista viestiä kauppakeskuksen nimi kertoo kuluttajalle? Nimi voi viitata sijaintiin, kokoon tai valikoimaan, tai se voi yrittää luoda mielikuvia laadusta ja kansainvälisestä meiningistä. Kurssipäällikkö ja kielen tarkastelija Sonja Konttinen kertoo Aristoteleen kantapään kuuntelijoille, miten kauppakeskukset ovat saaneet nimensä. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Yle/Helena von Alfthan
    -------------

    Kauppa se on, joka kannattaa, sanoi jo vanha sanonta. Suomessa onkin käyty kauppaa mahdollisesti jo siitä saakka, kun kansaa tänne alkoi jääkauden loputtua saapua. Ja koska ensimmäiset rahat ovat peräisin hiukan yli 2500 vuoden takaa, sitä ennen kauppa oli vaihtokauppaa.

    Tosin suomen kielen germaaninen lainasana raha on Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan tarkoittanut alun perin kuivattua eläimennahkaa, mahdollisesti oravannahkaa. Nahkoja käytettiin vaihdon välineenä siis muuallakin kuin metsien Suomessa. Kantelettaressa viitataan tähän elinkeinotoimintaan säkeillä: Oravat orolle nosta, rahat rannoille ajele.

    Sana kauppa on niin ikään kielessämme tuontitavaraa, jollei lainattu niin vaihdettu johonkin. Sen alkuperää ei tarvitse kaukaa etsiä, ruotsissa on köp, saksassa Kauf ja Gotlannin murteessa tai kielessä on kaup.

    Jos sana kauppa vie ajatukset sanaan kaupunki, on aivan oikeilla jäljillä. Kaisa Häkkisen etymologinen sanakirja jäljittää lainasanan tulleen jostain muinaisruotsin murteesta, mahdollisesti muinaisgotlannin sanasta kaupungr, jota nykyruotsissa vastaa sana köping, eli kauppala. Ja alun perin sana on tarkoittanut kauppapaikkaa, kuten sanojen ilmiasustakin voi päätellä.

    Suomalaisissa kaupungeissa on tällä hetkellä meneillään montakin kaupanteon vallankumousta. Jos kauppa siirtyi menneinä vuosikymmeninä pienistä kivijalkaliikkeistä teiden varsien jättikauppoihin, nyt suuria ostoskeskuksia avataan kaupunkien keskustoihin. Ja samalla kaupanteko on siirtymässä yhä enemmän nettiin, jossa kiinalaisten Alibaba ja amerikkalaisten Amazon kisaavat maailman kauppiaan tittelistä.

    Mutta ennen kuin nuo kaksi jakavat maailman kaupustelun keskenään, mietitään kotoisten kauppakeskustemme nimiä. Kurssipäällikkö ja kielen tarkastelija Sonja Konttinen on tutkinut kauppakeskusten nimistöä. Pitääkö kauppakeskuksen nimen olla englantia? Pitääkö kauppakeskuksen nimessä puhua kauppakeskuksesta? Pitääkö kauppakeskuksen nimen herättää suuria mielikuvia? Sonja Konttinen kertoo.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

  • Kielioppi voi olla tylsää, tai sitten se voi olla hauskaa ja kiinnostavaa. Kielibaari on paikka, johon voivat kokoontua kaikki suomen janoiset. Se on vuorovaikutteinen verkkopalvelu, joka haluaa olla mukana tukemassa suomen kielen elinvoimaisuutta. Pasi Heikuran haastattelemat Kielibaarin kehitysjohtaja Jenny Tarvainen ja baarimestari Sari Tiiro kertovat, että Kielibaariin ovat kaikki tervetulleita, ikään ja kielitaitoon katsomatta. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Kielibaari, Hannele Törrö

    --------------

    Suomi täytti viime vuonna sata vuotta satojen juhlallisuuksien voimin. Virallista Suomi Finland 100 -tunnusta haki yhdeksänsataa järjestäjää ja sadat erilaiset hankkeet saivat sen. Niinpä itsenäistä vuosisataamme juhlittiin muun muassa lasten sävellyspajoissa, nuorten yrittäjien kilpailuilla, Bioaika-tulevaisuusrekan kiertueella, Koko Suomi luistelee -tapahtumalla, 1917 miehen tanssiesityksellä, kansallispukujen näyttelyllä, erilaisilla elokuvilla ja koko vuoden kestäneellä kokonaisturvallisuuden juhlahankkeella.

    Juhlallisuudet toteuttivat mainiosti sitä ideaa, mikä valtion itsenäisyydellä voi ajatella olevankin: valtio on olemassa kansalaisiaan ja heidän erilaisia toimintojaan varten.

    Myös kirjallisuus ja runous saivat omat tapahtumansa. Hakusana ’kieli’ tuottaa Suomi Finland 100 -hankkeen sivustolla 29 sivua erilaisia tapahtumia. Mukana on suomen kielen lisäksi viittomakieltä, ruotsin kieltä, saamenkieltä, selkokieltä, irania, arabiaa, monikielisiä kielikahviloita ja Kielibaarin tapahtumia.

    Minkä ihmeen Kielibaarin? Baarin internetsivuilla kerrotaan, että ”Kielibaari on kaikille suomen janoisille avoin kohtauspaikka.” Mistä nyt on kysymys, baarittelusta vai kielikeskustelusta? Miksi Kielibaari, miksei Kielibistro, Kielidisko tai Kieliräkälä? Mitä Kielibaarissa tarjoillaan? Mistä Kielibaarissa juovutaan? Kysytään Kielibaarin kehitysjohtaja Jenny Tarvaiselta ja baarimestari Sari Tiirolta?

  • Merisääasemien nimien taustoja selvittävän ohjelmaparin jälkimmäisessä osassa kuljetaan Ahvenanmaalta pohjoiseen aina Perämeren pohjukkaan asti. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala muun muassa paloittelee ymmärrettäviksi osasiksi kutkuttavan Kuuskajaskarin ja paljastaa, että Valassaaret eivät ole saaneet nimeänsä valaista, eikä Tankar ajattelusta, vaikka saarien ja luotojen nimet ovatkin usein kuvailevia. Molemmat osat löytyvät myös Yle Areenasta. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Yle/Anna Ruda

  • Puhuminen ja äänen tuottaminen puhallinsoittimella eivät poikkea toisistaan paljoakaan. Saksofonisti Juhani Aaltonen hakee inspiraatiota ja rakennetta musiikkiinsa runoudesta ja raamatusta. Aaltonen soittaa haastattelun lomassa pääsiäiseen sopivaa, psalmeihin perustuvaa musiikkia.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    Kuva: TOM, Maarit Kytöharju

  • Naisasia ja ihmisten tasa-arvo ovat asioita, jotka usein yhdistetään Minna Canthiin - onhan Minna Canthin päivä myös tasa-arvon päivä. Mutta Canth oli myös merkittävä suomalaisen kirjallisuuden uudistaja, ja ilman nais-etuliitettä, mikä valitettavan usein sivuutetaan. Miksi naisasia on Canthista puhuttaessa niin korostunut? Siitä ja muustakin kertoo tietokirjailija ja kirjallisuushistorioitsija Minna Maijala. Aristoteleen kantapään ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Museovirasto

  • Kotka Rankki itä kolme miinus viisi selkeää viisitoista. Merisää paikannimineen ja säätietoineen on sekä lukijalle että kuulijalle meditatiivinen kokemus. Sääasemien nimet kertovat rannikkoalueiden historiasta ja kanssakäymisestä naapurimaiden välillä. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala kertoo mitä nimistä tiedetään.

    Koska paikannimiä on niin paljon, haastattelu kuullaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa kuljetaan Haapasaaresta Kumlingeen ja huhtikuun neljäntenä kuultavassa jälkimmäisessä osassa Nyhamnista Ajokseen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    Kuva: Jussarö Yle, Hans-Erik Nyman

  • Itsenäisyyteen pyrkivän Katalonian isänmaallisuuden tärkeä kulmakivi on oma kieli. Mistä kieli on peräisin? Miten se säilyi espanjan yhdistymisen jälkeen? Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho tietää. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: All Over Press

Klipit

  • Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo Pasi Heikuralle miten poliittisesti hankala tilanne on katalaanin kielisillä alueilla.

  • Kirjallisuudentutkija, Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä kertoo mitkä ovat hänen viisi suosikkiaan Zacharias Topeliuksen sadoista saduista.

  • Kielentutkija elokuvissa. Aristoteleen kantapään taustatoimittaja Jani Tanskanen ja kielentutkija Lea Nieminen keskustelevat Tatu ja Patu -elokuvan sekä -kirjojen kielestä.

    Kuva kirjasta Tatun ja Patun avaruusseikkailu: © Aino Havukainen ja Sami Toivonen / Otava.

  • Usein eri alojen erikoistermistö liukuu yleiskieleen. Monesti tästä seuraa sellaisia kysymyksiä kuin seuraava kuulijamme Jyrkisakarin meille lähettämä ihmettely:

    ”Me muusikot puhumme temposta ja urheiluselostajat temmosta. Olemmeko me väärässä, vai urheiluselostajat, vai taipuuko sana tempo käyttötarkoituksesta riippuen kahdella eri tavalla?”

    Tempo on tosiaan alun perin muusikoiden kieltä. Italiasta saatu lainasana tarkoittaa yleisesti aikaa ja musiikissa se viittaa sävellyksen nopeuteen, siihen montako nuottia tietyssä ajassa soitetaan. Ei ihme, että käsite sopii hyvin aikojen ja matkojen kanssa painivan urheilunkin filosofiaan.

    Jokainen ihminen kokee ajan eri tavalla, mutta aikaa koskevissa sanoissa ei kuitenkaan voi sallia erilaisia käytäntöjä. Musiikin ja urheilun tempot taipuvat siis samalla tavalla. Niinpä Aristoteleen kantapään nopeusfraasien aikaihminen määrää jokaisen temmon käyttäjän hankkimaan metronomin ja harjoittelemaan sen kanssa sanan tempo taivuttamista tempomerkinällä apassionato, intohimoisesti: tempo, tempon, tempoa, tempoon, tempot, tempojen, tempoja, tempoihin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Viimeinen jakso 'Vuosituhannen arvoitus!' sijoittuu 2000-luvulle.

  • Ihmiset seuraavat kielen ilmiöitä suurella mielenkiinnolla. Niin tekee myös kuulijamme Seppo, joka lähestyi meitä hiljattain seuraavalla viestillä: ”Kiitti, okei ja moi. Ei ole Suomen kieltä. Varsinkin moi, jota kuulee jopa yleisissä radio-ohjelmissa. Jos Aristoteleen kantapää olisi ystävällinen ja tutkisi mistä moinen tervehdys on pesiytynyt Suomen kieleen.”

    Kielitoimiston sanakirjasta tämä arkinen tervehdyssana löytyy, mutta vuonna 1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sitä ei vielä ollut. Se on siis melko tuore tuttavuus. Se – ja muut vastaavat sanat kuten moikka – on ilmeisesti muovautuneet hiukan pidemmästä tervehdyssanasta morjens, ehkä jopa hiukan vanhaa yleismaailmallista hei-tervehdystä mukaillen. Morjens, moron ja muut vastaavat taas tulevat mitä ilmeisimmin ruotsin aamua merkitsevästä morgon-sanasta ja hyvää huomenta eli god morgon –tervehdyksestä.

    Vuonna 2002 Taru Kolehmainen kertoi tosin Kielikello-lehdessä, että hyvää ja kaunista merkitsevä sana moi on käytössä myös saksassa, hollannissa ja ruotsissa, joskus jopa tervehdyssanana.

    Onko naapurikielestä lainattu sana sitten suomea? Niin kuin vaikka reipas terve? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan sana terve on vanha iranilainen laina. Taitaa olla niin, että kielet lainaavat sanoja toisista kielistä ja mukauttavat niitä omaan suuhun sopiviksi. Ei terve ole irania, se on suomea, niin kuin sana moi.

    Joten Seppo: kyllä moi on suomea. Samoin tuhannet muut lainasanat. Joten moi ensi kertaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Toiset muinaiset työkalut kestävät yhä käytössä, vaikka aina vaan kehittyneempiä aikoja uusine keksintöineen tulee ja menee. Puukko mainitaan jo Kalevalassa, mutta se on yhä jokapäiväisessä käytössä – niin kouriintuntuvassa kuin vertauskuvallisessa mielessä.

    Kuulijamme Pekka jäi maaliskuussa ihmettelemään seuraavaa MTV3:n formula-autoilusivujen otsikkoa:

    "Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin selässä."

    Pekka pohtii: ”Onko Ferrari siis joutunut selkään puukotuksen uhriksi? Kuka oli se Brutus, joka petti kunniakkaan italialaistallin? Vai hakeeko otsikon kirjoittaja kenties sanontaa Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin haavassa? Kyseinen kisahan ei mennyt Ferrari-tallilta lainkaan hyvin kun Räikkösen autokin syttyi tuleen.”

    Pekka on aivan oikeassa, vaikka Brutus onkin tulenarka esimerkki selkään puukottamisesta. Tässä Julius Caesarin tapauksessa kuvaannollista pettämisen ilmausta ei saa sekoittaa hänen salamurhansa toteuttamistapaan, jossa Brutus oli yksi kymmenistä, jotka haavoittivat hallitsijaa tikarilla edestäpäin. Ja vaikka puukko on supisuomalainen keksintö, ymmärrettävämpää on kääntää veistä haavassa silloin kun halutaan lyödä lyötyä tai hieroa suolaa haavoihin.

    Aristoteleen kantapään puukkofraasien ylijunkkari julistaakin MTV3:n formulakirjoittajan syylliseksi puukon väärinkäyttöön yleisellä paikalla ja tuomitsee hänet kesän ajaksi keskittymään selkään suukottamiseen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

    Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

    "Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

    Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

    Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Sanonnat ja idiomit helpottavat kielenkäyttöä. Niiden avulla voimme lähettää lukijoille ja kuulijoille tutun merkityksen tutussa paketissa eikä asiaa tarvitse joka kerta kirjoittaa alusta saakka. Joskus innostumme näistä elämää helpottavista ilmaisukeinoista kuitenkin liikaa. Niin kävi kirjoittajalle Aamulehdessä maaliskuussa, kun tarkoituksena oli selvittää lukijoille rahapelimonopolin ja EU:n säädösten suhteita.

    Kuulijamme Kain lähettämässä jutussa alku oli vielä ihan helppoa:

    "Euroopan unionin komissiolla on oma lehmä ojassa, sillä…"

    Kohta lukija pääsi kuitenkin laskemaan lisää karjaa:

    "Kotimaisilla peliyhteisöillä on oman toiminnan säilyttämisen lehmä ojassa."

    Pian kirjoituksessa nautoja alkoikin vilistä oikein toden teolla:

    "Ulkomaiset peliyhtiöt liputtavat lisenssijärjestelmän puolesta. Heidän lehmänsä keskustelun ojassa ei oikeastaan ole lehmä, vaan lypsäjä."

    Nyt lukija on pudonnut jo kärryiltä kuin lehmän häntä. Aristoteleen kantapään karjafraasien ylipaimenpoika tuomitsee omien lehmien ryöstöviljelyn ojissa ja määrää kirjoittajan osallistumaan pikimmiten lähimmälle käsinlypsykurssille ja märehtimään siellä saamansa oppia kotona pötsi täynnä ainakin satakertaa!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Informaatiosota on yhä kiinteämpi osa nykyaikaista sodankäyntiä. Sitä voidaan käydä vaikka varsinaista sotaa ei käytäisikään ja sen tarkoituksena on paitsi levittää väärää tietoa, myös sekasorron aiheuttaminen.

    Ilmiantajamme Nimetön uskoo törmänneensä keskelle informaatiosotaa tammikuussa Aamulehteä lukiessaan. Lehdessä oli otsikko ’Kasarmeilla nyt kaikkien aikojen heikoimmat sotilaat’ ja sen alta löytyi seuraava lausunto:

    "Kaikkien aikojen huonoin testitulos 12 minuutin juoksutestissä valitettavasti edelleen vahvistaa nuorten miesten yhä heikentyvää kestävyyskuntoa."

    Nimetön on sekasorron vallassa: ”Miten huono testitulos vahvistaa varusmiesten kuntoa?” hän kysyy paniikin partaalla.

    Rauhoittukaa kansalaiset. Siinä esikunnan liikuntapäällikkö vain hämäsi vieraiden valtioiden tiedustelijoita, jotka vakoilevat puolustusvalmiuttamme lukemalla Aamulehteä. Jutun perusteella vakoojat välittivät päämajaansa ristiriitaista tietoa ja leimautuivat harrastelijoiksi, mikä on heille aivan oikein!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Joskus monia eri asioita merkitsevä sana alkaa merkitä vain yhtä asiaa, jos oikein keskittyy ajattelemaan vain sitä yhtä merkitystä. Tässä ei ole mitään ongelmaa niin kauan kuin sanaa ei käytä vaikkapa lehtijutussa.

    Kuulijanimimerkki Pikku Pete ja Iso Pat lähetti meille esimerkin siitä, miten yllättävän moni on alkanut ajatella tutusta sanasta vain sitä yhtä merkitystä. Tämä Pikku Pete ja Iso Patin lähettämä pätkä ilmestyi viime lokakuussa Helsingin Sanomissa, mutta viimeksi ilmausta käytettiin kesäkuun puolivälissä mm. Ylen uutissivuilla. Helsingin Sanomien ote menee näin:

    "Poliisi etsi käsiasetta Kehä I:n varresta – paljastui lasten leikkipyssyksi."

    Närkästynyt Pikku Pete ja Iso Pat puhkuu sanan käsiase käytöstä näin: ”Toimittajat ovat yhä laajemmin infektoituneet karttamaan selkeää sanaa pistooli. Tässäkin uutisessa on yksinkertaisesti kysymys pistoolista. Ei muun tyyppisestä käsiaseesta.”

    Pikku Pete ja Iso Pat on oikeassa, käsiaseitahan ovat myös puukot, tikarit, miekat, keihäät ja pertuskat. Näiden kylmien käsiaseiden lisäksi on lyhyitä ja pitkiä käsiaseita. Lyhyitä ovat pistoolit, pitkiä kiväärit.

    Joskus oikeiden sanojen karttaminen menee niin pitkälle, että kirjoitetaan revolverityyppisestä käsiaseesta eikä yksinkertaisesti revolverista. Ja täällä lienee sekaannuksen alkukohtakin: halutaan välttää sekoittamasta revolveria ja pistoolia toisiinsa, ikään kuin ne olisivat eri asia. Revolveri on yksi pistooleiden alalaji ja pistooli on yksi käsiaseiden alalaji – näin singahtaa totuus kuin pyssyn suusta!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti, sanotaan. Se jätetään kuitenkin liian usein sanomatta, että valta turmelee myös kielen. Ja joskus tähän riittää vain se, että katsoo vallanpitäjistä tehtyä elokuvaa.

    Ystävämme Kapteeni Nemoji löysi tällaisesta varoittavan esimerkin Helsingin Sanomien elokuva-arvostelusta huhtikuussa. Arviossa puhuttiin italialaisesta elokuvasta, jossa senaattorin hiukan vajaaälyinen kaksoisveli nousee korkealle vallan tikapuilla. Arvostelija luonnehti valtaannousun helppoutta näin:

    "Giovanni solahtaa politiikan huipulle kuin kusi sukkaan."

    Kapteeni Nemoji ällistelee ilmausta näin: ”Kiehtova osmoosi–ilmiö”! Aristoteleen kantapään sukkafraasien ylihuopatossu ei innostu diffuusio-tulkinnasta vaan jyrähtää, että ilmaukselle kuin kusi sukassa on varattu aivan tietynlainen merkitys koillis-eurooppalaisen Suomemme kieli-ilmastossa. Se on: aivan hiljaa.

    Arvostelijan käyttämä muoto solahtaa kuin kusi sukkaan on tässä mielessä tolkuton, joten julistamme skribentin syylliseksi sukkien tuottamukselliseen likaamiseen ja määräämme hänet hoitamaan sukkapyykkivuoron koko kesän ajan.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä