Aristoteleen kantapää

Aristoteleen kantapää: Apuva, hupihokema!

  • 24 min
  • toistaiseksi

Sketsiryhmä Kummeli juhlii tänä vuonna 25-vuotista taivaltaan. Sen kunniaksi Aristoteleen kantapäässä uusitaan ohjelma vuodelta 2006, jossa kysytään, onks Viljoo näkynyt? Viljohan on nimittäin aivan parasta A-ryhmää! Kyä näin on! Ai niin, meinasi ihan unohtua, että artisti maksaa aina! Auts töks töks!

Useat suustamme ulos ja korvistamme sisään lipsahtavat lausahdukset ovat tuttuja television sketsiohjelmista. Meistä monesta on hauska sanoa tiukan paikan tullen apuva samalla tavalla kuin Pirkka-Pekka Peteliuksen Pulttibois-sarjaan luoma hahmo James Potkukelkka. Ja tosi hauskaa meistä kaikista etelä-suomalaisista on sanoa nunnukkanunnukka lailaa lailaa, aina kun näemme neljän tuulen hatun.

Pieni silmäys suomalaiseen hauskuutteluun muistuttaa siitä, että toisto on aina ollut yksi huumorin peruspilareista.

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ei ole modernin tv-viihteen perikuva, mutta onhan se aika hauskaa, kun Taula-Matti kertoilee veljeksille metsästystarinoitaan, jotka päättyvät aina lauseeseen ja sitten me juotiin viinaa. Se on hauskaa Eerostakin, joka nappaakin lausahduksen humoristiseen käyttöönsä.

Armas J. eli Josef Pullan 1940-luvun suosittujen kirja- ja elokuvahahmojen Ryhmyn ja Romppaisen keskeinen toimintatapa oli sanoa kerran toisensa jälkeen jees tai jopa jees ja just. Sarjakuvataitelija Ola Fogelbergin luomat Pekka ja Pätkä taas olivat hauskoja heppuja ulkonäöltään ja tempauksiltaan, mutta keskeinen osa Pätkän hauskuudesta kiteytyi hänen toistuvaan tokaisuunsa asiahan ei minulle kuulu, mutta.

Televisio levitti hokemia kirjoja, radiota ja elokuviakin tehokkaammin. Vasta kun Niilo Tarvajärvi meni televisioon, hänen hokemansa ylös, ulos ja lenkille sekä sillä lailla alkoivat elää omaa elämäänsä suomalaisten suussa. Televisioviihteen ensimmäisen hokemahuumorikauden kuningas oli kuitenkin Spede Pasanen, jonka kansaanmenevään tyyliin kuului paitsi vitsien selittely, myös toisto. Töllöttimen katsojat tutustuivat Spede-showssa myös tv-sketsin peruskaavaan: hassuun hahmoon, jonka viesti yleisölle oli aina samana pysyvä lause. Nasse-setä oli aina hyvin vihainen.

Toiston ja hokemien asema hupiviihteessä näkyy myös siinä, että 1970- ja 80-lukujen taitteessa televisiossa toimi joukko kunnianhimoisia käsikirjoittajia, jotka ottivat tehokeinoon selvän pesäeron. Ohjaaja-käsikirjoittaja Pentti Järvinen muistelee, että kun hän vuosikymmenten vaihteessa teki Kari Kyrönsepän kanssa Hepskukkuu-nimistä sarjaa, he päättivät tarkoituksellisesti välttää vakiohahmoja ja niiden hokemia, koska olivat kyllästyneet kyseiseen tehokeinoon. Samalla periaatteella rakennetusta Hukkaputki-sarjasta sentään ikoniksi nousi mitä tahansa kommentoiva dosentti Korsbäck, vaikka sen näyttelijä oli joka jaksossa eri!

Käsikirjoittajaan perustuvan hokemaviihteen huippu on epäilemättä Pertsa Reposen käsikirjoittaman Älywapaan Palokunnan sarjasketsi, jossa Heikki Kinnunen kysyi kossupullo verkkareiden takataskussa, että onko viljoo näkynyt, ja kommentoi vastausta yhtälailla unohtumattomasti: aha.

1980-luvun puolivälissä alkoi hokemaviihteessä aivan uusi aika. Viihdeohjelmien käsikirjoituksia alkoivat tehdä käsikirjoittajien sijasta näyttelijät. Tavaksi muodostui mennä tv-yhtiön puvustoon, etsiä hassut vaatteet, luoda nopeasti hahmo, jolla on hauska puhetapa, ja tällä sitten toistetaan jollain lailla osuvaa hokemaa sketsisarjan jaksosta toiseen.

Näyttelijöiden jälkeen television sketsitehtaaseen tulivat muusikot: Lapinlahden Linnut, Kummeli ja Vintiöt. Heitä eivät tekstin- ja sketsinluomisen kunnianhimot enää vaivanneet vaan he saattoivat tehdä hupiohjelmia, jotka yksinkertaisesti ovat hauskoja.

Mutta miten hokema syntyy? Tehdäänkö niitä vai tulevatko ne? Mistä tietää, että hokema toimii? Tätä on pakko kysyä itseltään sylttytehtaan hallituksen jäseneltä, Kummeli-mies Heikki Silvennoiselta.

Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Anu Heikkinen. Ohjelma on uusinta huhtkuulta 2006.

Lähetykset

  • ke 14.10.2015 17.20 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Ainoa mahdollisuus olla yhteydessä läheisiinsä sotien aikana oli kirjoittaa kirjeitä. Miten
    paljon jatkosodan aikana lähetettiin kirjeitä rintamalle ja takaisin? Suomen kielen tutkija,
    yliopistonlehtori FT Liisa Mustanoja on tutkinut sota-ajan kirjeenvaihtoa. Toimittajana on Pasi Heikura. Kuva: SA-kuva-arkisto.

  • Kaikki lapset eivät opi puhumaan samassa aikataulussa. Jos puhumaan oppiminen viivästyy vuosia, voi kysymyksessä olla kielellinen kehityshäiriö. Silloin kaikki apu ja tuki on tarpeen. Kehityshäiriötä ei voi parantaa, mutta kuntoutus ja sitkeä harjoittelu kehittävät kielellisiä kykyjä. Suomen kielipolku ry:n puheenjohtaja Hannele Selin kertoo, miten kielellisesti kehityshäiriöistä voidaan auttaa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Papunet

  • Väitöskirjatutkija Sanni Surkka tekee paraikaa tutkimusta homomiesten puheeseen liittyvistä käsityksistä. Hän on tutkinut yleisiä käsityksiä ja stereotypioita homomiesten puheen esittämisestä niin tv-ohjelmissa kuin internetissä. Hän on myös haastatellut muutamaa kymmentä homomiestä heidän omista käsityksistään homopuheen olemuksesta. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: EPA

  • Turkulaisessa tutkimuksessa on havaittu, että mitä monipuolisempi mikrobisto vauvan suolesta löytyy, sen rauhallisempi ja iloisempi hän on. Suoliston merkitys aivojen toiminnalle kiinnostaa tutkijoita. Aristoteleen kantapää kysyy, onko aivojemme vapaa tahto osittain bakteerien vaikutuksen alainen. Tutkijalääkäri ja tohtorikoulutettava Anna Aatsinki kertoo. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: CC / Saija Lehto

  • Touretten oireyhtymästä tulee ensimmäiseksi mieleen tahattomasti törkeyksiä suustaan päästelevä henkilö. Oireiden kirjo on kuitenkin paljon laajempi. Koprolalia, eli pakonomainen tarve puhua hävyttömyyksiä ilmenee vain pienellä osalla oireilevista. Psykiatrian dosentti Sami Leppämäki on tutkinut ja hoitanut Touretten oireyhtymän tapauksia jo vuosia. Hän osaa kertoa millaisia pakko-oireita oireyhtymään liittyy ja miksi koprolaliassa suusta karkaa juuri rivouksia. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva AOP/Valery Bareta/Alamy

  • Marraskuun alussa vietetään pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivää.
    Pyhäinpäivän juuret ulottuvat ensimmäisille kristillisille vuosisadoille. Uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen muistopäiviä vietettiin heidän kuolinpäivinään. 300-luvulla ryhdyttiin viettämään erillisten muistopäivien lisäksi yhteistä kaikkien pyhien päivää. Nykyään pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä.
    Professori, tähtitieteilijä Heikki Oja kertoo kuinka pyhimyskalenterista tuli nimipäiväkalenteri Suomessa.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Yle/Barbro Ahlstedt

  • Arabian kielen ja Islamin tutkimuksen tohtori sekä käännöstieteen maisteri Maria Pakkala on kääntänyt suomesta arabiaksi niin Sinuhen kuin kymmeniä lastenkirjoja. Pakkala kertoo, mikä suomesta arabiaan kääntämisessä on vaikeaa ja millaisia muita haasteita hän kohtaa viedessään suomalaista lastenkultturia arabiankielisiin maihin.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva Pasi Heikura

  • Kun masennus syö mielestä ilon, kehosta voiman ja tulevaisuudelta toivon, on ystävien tuki tarpeen. Mutta miten voi auttaa, jos kannustaviksi tarkoitetut sanat saavat masennuksen vain syvenemään? Suomen Mielenterveys ry:n asiantuntijapsykologi Juho Mertanen neuvoo läheisiä pyrkimään aitoon vuorovaikutukseen ja avaamaan masentuneelle myönteisiä näköaloja, joiden avulla hän voi itse löytää toipumiselleen suunnan.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén
    Kuva: AOP/Alamy

  • Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä räppiä. Jokainen löytää siinä oman äänensä. Sanoitus voi olla katuslangilla tehty raportti omakohtaisista kokemuksista, runo tai kaunokirjallinen kertomus. Esitys voi olla standup-komiikkaa, tunteiden tilitystä tai kieliakrobatiaa, tietää Aristoteleen kantapää -ohjelmassa vieraillut pitkän linjan rap-artisti Karri Miettinen eli Paleface.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    Kuva: Karri Miettinen

  • Riitta Suominen on tutkinut virkakieltä ja kouluttaa sen käyttäjiä. Suominen uskoo, että virkakieli kehittyisi ymmärrettävämmäksi, jos virkamiehet ajattelisivat asiakaslähtöisesti ja keskustelisivat kansalaisten kanssa. Silloin löytyisi yhteinen kieli.
    Toimittajina Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva Yle/Jari Kovalainen

  • Suomentaja Kersti Juvalla on ammattinsa tarjoama aitiopaikka tarkastella äidinkielensä erityispiirteitä vertaamalla sitä englannin kieleen. Uransa J.R.R. Tolkienin fantasiakirjojen suomentajana aloittaneen Juvan mielestä suomen kieli on ilmaisukyvyssään ainutlaatuinen, oikea aarre. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Henry Söderlund

  • Tasan kolmesataa vuotta sitten ilmestyi Daniel Medelplanin kaivertama Pälkäneen puuaapinen.
    Faktori ja kuvanveistäjä Allan Frilander ja kasvatustieteen tohtori Arja Liutta ovat perustaneet Pälkäneelle Daniel Medelplanin museon. Arja Liutta kertoo, miksi Pälkäneen puuaapisen historia on tärkeätä muistaa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Kansalliskirjasto/Doria
    Kuvassa: yksityiskohta Gezeliuksen Yxi paras lasten tawara -kirjan kannesta, vuodelta 1666

Klipit

  • Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo Pasi Heikuralle miten poliittisesti hankala tilanne on katalaanin kielisillä alueilla.

  • Kirjallisuudentutkija, Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä kertoo mitkä ovat hänen viisi suosikkiaan Zacharias Topeliuksen sadoista saduista.

  • Kielentutkija elokuvissa. Aristoteleen kantapään taustatoimittaja Jani Tanskanen ja kielentutkija Lea Nieminen keskustelevat Tatu ja Patu -elokuvan sekä -kirjojen kielestä.

    Kuva kirjasta Tatun ja Patun avaruusseikkailu: © Aino Havukainen ja Sami Toivonen / Otava.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Viimeinen jakso 'Vuosituhannen arvoitus!' sijoittuu 2000-luvulle.

  • Usein eri alojen erikoistermistö liukuu yleiskieleen. Monesti tästä seuraa sellaisia kysymyksiä kuin seuraava kuulijamme Jyrkisakarin meille lähettämä ihmettely:

    ”Me muusikot puhumme temposta ja urheiluselostajat temmosta. Olemmeko me väärässä, vai urheiluselostajat, vai taipuuko sana tempo käyttötarkoituksesta riippuen kahdella eri tavalla?”

    Tempo on tosiaan alun perin muusikoiden kieltä. Italiasta saatu lainasana tarkoittaa yleisesti aikaa ja musiikissa se viittaa sävellyksen nopeuteen, siihen montako nuottia tietyssä ajassa soitetaan. Ei ihme, että käsite sopii hyvin aikojen ja matkojen kanssa painivan urheilunkin filosofiaan.

    Jokainen ihminen kokee ajan eri tavalla, mutta aikaa koskevissa sanoissa ei kuitenkaan voi sallia erilaisia käytäntöjä. Musiikin ja urheilun tempot taipuvat siis samalla tavalla. Niinpä Aristoteleen kantapään nopeusfraasien aikaihminen määrää jokaisen temmon käyttäjän hankkimaan metronomin ja harjoittelemaan sen kanssa sanan tempo taivuttamista tempomerkinällä apassionato, intohimoisesti: tempo, tempon, tempoa, tempoon, tempot, tempojen, tempoja, tempoihin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Toiset muinaiset työkalut kestävät yhä käytössä, vaikka aina vaan kehittyneempiä aikoja uusine keksintöineen tulee ja menee. Puukko mainitaan jo Kalevalassa, mutta se on yhä jokapäiväisessä käytössä – niin kouriintuntuvassa kuin vertauskuvallisessa mielessä.

    Kuulijamme Pekka jäi maaliskuussa ihmettelemään seuraavaa MTV3:n formula-autoilusivujen otsikkoa:

    "Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin selässä."

    Pekka pohtii: ”Onko Ferrari siis joutunut selkään puukotuksen uhriksi? Kuka oli se Brutus, joka petti kunniakkaan italialaistallin? Vai hakeeko otsikon kirjoittaja kenties sanontaa Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin haavassa? Kyseinen kisahan ei mennyt Ferrari-tallilta lainkaan hyvin kun Räikkösen autokin syttyi tuleen.”

    Pekka on aivan oikeassa, vaikka Brutus onkin tulenarka esimerkki selkään puukottamisesta. Tässä Julius Caesarin tapauksessa kuvaannollista pettämisen ilmausta ei saa sekoittaa hänen salamurhansa toteuttamistapaan, jossa Brutus oli yksi kymmenistä, jotka haavoittivat hallitsijaa tikarilla edestäpäin. Ja vaikka puukko on supisuomalainen keksintö, ymmärrettävämpää on kääntää veistä haavassa silloin kun halutaan lyödä lyötyä tai hieroa suolaa haavoihin.

    Aristoteleen kantapään puukkofraasien ylijunkkari julistaakin MTV3:n formulakirjoittajan syylliseksi puukon väärinkäyttöön yleisellä paikalla ja tuomitsee hänet kesän ajaksi keskittymään selkään suukottamiseen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Ihmiset seuraavat kielen ilmiöitä suurella mielenkiinnolla. Niin tekee myös kuulijamme Seppo, joka lähestyi meitä hiljattain seuraavalla viestillä: ”Kiitti, okei ja moi. Ei ole Suomen kieltä. Varsinkin moi, jota kuulee jopa yleisissä radio-ohjelmissa. Jos Aristoteleen kantapää olisi ystävällinen ja tutkisi mistä moinen tervehdys on pesiytynyt Suomen kieleen.”

    Kielitoimiston sanakirjasta tämä arkinen tervehdyssana löytyy, mutta vuonna 1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sitä ei vielä ollut. Se on siis melko tuore tuttavuus. Se – ja muut vastaavat sanat kuten moikka – on ilmeisesti muovautuneet hiukan pidemmästä tervehdyssanasta morjens, ehkä jopa hiukan vanhaa yleismaailmallista hei-tervehdystä mukaillen. Morjens, moron ja muut vastaavat taas tulevat mitä ilmeisimmin ruotsin aamua merkitsevästä morgon-sanasta ja hyvää huomenta eli god morgon –tervehdyksestä.

    Vuonna 2002 Taru Kolehmainen kertoi tosin Kielikello-lehdessä, että hyvää ja kaunista merkitsevä sana moi on käytössä myös saksassa, hollannissa ja ruotsissa, joskus jopa tervehdyssanana.

    Onko naapurikielestä lainattu sana sitten suomea? Niin kuin vaikka reipas terve? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan sana terve on vanha iranilainen laina. Taitaa olla niin, että kielet lainaavat sanoja toisista kielistä ja mukauttavat niitä omaan suuhun sopiviksi. Ei terve ole irania, se on suomea, niin kuin sana moi.

    Joten Seppo: kyllä moi on suomea. Samoin tuhannet muut lainasanat. Joten moi ensi kertaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

    Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

    "Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

    Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

    Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä