Kuusi kuvaa

Tivolinjohtajan lapsuus: Meillä oli virtahepo, hyeenoja, käärmeitä ja tiikereitä, kertoo Tapio Sariola

  • 44 min
  • toistaiseksi

Jos haluat oppia jotakin yrittämisestä, tervetuloa tivoliin, sanoo Tapio Sariola, tivolinjohtaja neljännessä polvessa.

Menossa on Grönroos-Sariolan tivolisuvun 127. liiketoimintavuosi.  Suvun tivolitoiminnan aloitti vuonna 1888 J.A.W. Gröönroos, Tapio Sariolan isoisän isä. 1980-luvun lopulta Tivoli Sariolaa johtanut Tapio Sariola kasvoi yrittäjäksi tivolissa.

—Sain elää ja kasvaa turvallisessa ja kiehtovassa miljöössä. Lapselle tivoli oli hieno paikka, moninainen, huolehtiva, erilaisia impulsseja antava. Koen olleeni todella etuoikeutettu. Käärmenaisia ja virtahepo -  kuka saa elää tällaisessa maailmassa?

Lapsilla oli oma inkkarishow, jossa Tapio Sariolakin touhusi sulkapäähineessään.

—Tivoli oli kuin yksi suuri perhe, kesäaikaan se oli meidän koti. Paljon lapsia, paljon ystäviä. Suomen tunnen laidasta laitaan. Vielä nytkin, kun matkustan vähän vieraammalle paikkakunnalle, yritän muistaa missä tivolipaikka oli ja käytän sitä suunnistuksen kiintopisteenä.

Heti kun laskutaidot riittivät, pääsi myymään pääsylippuja. Tulevat päällysmiehet laitettiin tutustumaan perheyritykseen ilman silkkihansikkaita:

—Minut on kasvatettu tekemään. Isä oli sota-ajan ihmisiä ja kovakanttinen, hänelle ei sanottu vastaan, me pojat jouduimme tietysti tekemään hattumaisimmat hommat. Meidän alalle oppii kokemuksen kautta, muuta kautta et opi tuntemaan tivolin arkea. Et voi käskeä työntekijöitä tekemään semmoista mihin et itse kykene. Silloin mennään metsään, kun poltetaan ihmiset loppuun.

Syntinen tivoli pilaa maaseudun

127 vuoteen mahtuu monenlaisia lakeja. Ennen sotia 1920-30 -luvuilla tivoli ei saanut asettua maaseudulle. Pelättiin kirkasotsaisten kansalaisten saavan huonoja vaikutteita syntisestä tivolista. Tivolilaisista liikkuikin huhupuheita, muistelee Tapio Sariola:

—Lainsäätäjä ruokki ennakkoluuloja. Me vitsailemme vieläkin, että kun tivoli vihdoin 1950-luvulla sai tulla kylille, talolaiset keräsivät pyykit turvaan pyykkinaruilta, etteivät ne tivolin rosvot vie vaatteita.

Lamat eivät ole jättäneet moukaroimatta tivolialaakaan. Moni muistaa suvun pyörittämän Sirkus Sariolan, joka meni muutamassa vuodessa konkurssiin. Sirkuksen kohtaloksi tuli 40% huvivero.

—Isäni Matti Sariola sanoi aina, että tivolimies menee aina eteenpäin, vaikka harmaan kiven läpi, ei pysähdy. Jos sinulla ei ole tahtoa ja kiimaa yrittämiseen, et onnistu. Isäni tapaan ajattelen, että vaikka olisi mitkä vaikeudet, mennään eteenpäin. Olen monen likaojan kautta kulkenut, että firma on tässä mallissa.

Viides sukupolvi ottaa valtikan

Tapio Sariolan poika Ville on astumassa johtoon, sukupolvenvaihdos on käynnissä. Ville Sariolasta tulee tivolinjohtaja viidennessä polvessa. Tapio Sariola muistaa hyvin hetken, jolloin hän oli samassa tilanteessa:

—Isäni Matti kuoli 1990, hän oli minulle tärkeä taustatuki. Johtajana olin onnekas, sillä ehdin saada häneltä hiljaisen tiedon. Sitten putosin tyhjän päälle - jouduin johtamaan yksin. Nyt siirrän hiljaista tietoa johtajana jatkavalle pojalleni Villelle. Tällaisessa perheyrityksessä on erityisen tärkeää siirtää hiljaista tietoa, mutta ei niin, että “kuule poika, näin on tehty 50 vuotta ja tehdään vastakin” - ei, on pysyttävä ajan mukana.

Alakouluikäiset tyttären kaksospojat ovat myös sydämestään tivolilaisia, kertoo Tapio-ukki:

—Tänä keväänä toinen soitteli: Ukki, pääsenkö tivoliin töihin? He elävät nyt sitä tivolilaisen lapsuutta, tivolista on tullut se toinen koti kaksosillekin. He pyörivät meillä mummolassa, oli se mummola sitten Keravan kodissamme tai tivolivaunussa. Tivolissa eläminen on meille luonnollista.

Katso Tapio Sariolan elämän kuusi kuvaa - ja kuuntele tarinat niiden takaa!

Linkkejä:
Näyttely Sariolan tivolisuvusta Keravan taidemuseossa
Tivoli Sariola

 

Lähetykset

  • la 24.10.2015 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta asui lapsuutensa kodissa, jossa arvostettiin tietoa ja lukemista. Johanna oppi jo lapsena ajattelemaan, että hänestä voi tulla mitä vain ja että koko maailma on hänelle avoin. Sieltä hän sai myös kipinän opiskella useita kieliä. Ja niin hänestä on tullut väitellyt tohtori, joka on kolunnut varsinkin Eurooppaa monesta suunnasta. Maisteriksi hän valmistui Lontoosta ja Istanbul on ollut hänelle tärkeä kaupunki. Sari Valto tapasi Johanna Vuorelman hänen elämänsä kuvien äärellä.

  • Korusuunnittelija Tytti Bräysy ikuistaa Lapin luontoa koruihin ja valokuviin. Inariin asettuneen oululaisen päivät kuluvat sotkuisissa merkeissä työpajalla tai kuvausretkillä karun kauniissa maisemissa. Polku mainosalalta korusuunnittelijaksi on vaatinut tilaisuuksiin tarttumista ja sattumiin luottamista. Paljosta käy kiittäminen myös pientä korpiorvokkia. Tytti Bräysyn tapasi Inarissa toimittaja Anna Nevalainen.

  • Opettaja ja kirjoittaja Arno Kotron elämässä on ollut hurjia käänteitä. Vastavalmistuneesta, lähes syrjäytyneestä humanistista tuli 2000-luvun alussa hetkessä koko kansan tuntema esikoiskirjailija, jota kutsuttiin vierailemaan televisioon, radioon ja erilaisiin kissanristiäisiin niin tiheään, että taksin ovet paukkuivat ja kioskilta haettu jäätelötuuttikin alkoi näyttää mikrofonilta, jolle hän tilitti elämäänsä. Lopulta boheemi ja viinanhöyryinen taiteilijaelämä sai jäädä, kun mies havahtui elämänsä holtittomuuteen, raitistui ja löysi rakkauden. Nyt on kirjailijan urakin telakalla ja Kotro viettää keskiluokkaista perhe-elämää ja nauttii siitä. Hän toimii filosofian, psykologian ja elämänkatsomustiedon opettajana. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Kotron tämän työpaikalla Herttoniemen yhteiskoulussa Helsingissä.

  • Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: Koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien. Ensimmäistä romaaniaan hän kirjoitti viisi vuotta, kun kuuluisan sukunimen takia kustantamo piti julkaisukynnystä tavallista korkeammalla. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa pitkän uran tehnyt Jukka Petäjä on haastatellut lähes kaikkia aikamme huomattavia kirjailijoita. Petäjä tunnetaan erityisesti kirjallisuuskriitikkona, mutta myös montaa muuta taiteenalaa tutkivana toimittajana ja esseistinä. Mielenkiinnon kohteet liikkuvat kaikkialla Euroopan ja Amerikan kansainvälisissä tuulissa. Tohtorinväitöskirjansa hän teki v. 2010 kanadalais-yhdysvaltalaisen kirjailijan Saul Bellow’n romaanista Herzog. Hän kertoo olevansa vahvaa helsinkiläsissukua - jo viidennessä polvessa ja suuri Italian kulttuurin tuntija ja matkailee siellä säännöllisesti. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Kulttuurityöntekijä Anna Lumikivi halusi pienenä rokkitähdeksi ja merimieheksi. Musiikkihaaveet toteutuivat aikuisiällä koltansaamen kautta. Kielen takaisinottoon rohkaisi kotikylässä yllättänyt Amorin osuma. Nyt Lumikivi opettelee ja elvyttää uhanalaisen koltansaamen katoavia murteita musiikin avulla. Pioneerityötä tekevän muusikon sielu lepää suvun lohiapajilla, Jäämeren rannalla. Toimittaja Anna Nevalainen tapasi Anna Lumikiven Keväjärven kylässä Inarissa.

  • Kirsimaria E. Törönen on saanut kuvataiteilija monta kertaa kokea, miten tie nousee pystyyn, mutta jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla hän aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kirsimaria E. Törösen hänen työhuoneellaan Studio Wäkevässä Mikkelissä.

  • Valotaiteilija Kari Kola valaisee poikkeuksellisia paikkoja ympäri maailmaa. Suunnitelma yhdeksäntuhannen kilometrin pituisen Kiinan muurin yhden päivän valotaideteokseen odottaa toteutustaan ja suunnitelmat Grönlannin jäätikön valaisusta etenevät. Huiman rohkeana ja ennakkoluulottomana joensuulainen valotaiteilija luo yhteyksiä niin ministereihin, pormestareihin kuin prinsessoihin toteuttaakseen suunnitelmiansa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kari Kolan Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa.

  • Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä opettaa, tutkii ja kirjoittaa kirjoja. Hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan. Armenia ja armenialaiset ovat lähellä hänen sydäntään. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Serafim Seppälän työhuoneellaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa.

  • Joulussa tärkeintä kansanmuusikko ja Joensuun kulttuurijohtaja Sari Kaasiselle on olla yhdessä rakkaittensa kanssa. Tänä vuonna hän rauhoittuu jouluun viettoon lapsuuden maisemissa Rääkkylässä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Sari Kaasisen Joensuun Taitokorttelin punaisessa salongissa.

  • Historia herää eloon pianotaiteilija ja -pedagogi Meri Louhoksen seurassa. Yli yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtuu monipuolisen pianotaiteilijan niin arkea ja juhlaa, kuin tv- ja radiojuontajan uran käänteitä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan Helsingin Käpylässä.

  • Muotisuunnittelija ja matkatoimittaja Jaakko Selin rakastaa muodin monimuotoisuutta. Kuudenkympin kynnyksellä hän nauttii tyylien moninaisuudesta ja pukeutumisen vapaudesta. Kuolema on vienyt viime vuosina Jaakko Selinin elämästä monia läheisiä, mutta rakkaus kantaa.
    Toimittaja Lisa Enckell tapasi Selinin Helsingissä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä