Kuusi kuvaa

Tivolinjohtajan lapsuus: Meillä oli virtahepo, hyeenoja, käärmeitä ja tiikereitä, kertoo Tapio Sariola

  • 44 min
  • toistaiseksi

Jos haluat oppia jotakin yrittämisestä, tervetuloa tivoliin, sanoo Tapio Sariola, tivolinjohtaja neljännessä polvessa.

Menossa on Grönroos-Sariolan tivolisuvun 127. liiketoimintavuosi.  Suvun tivolitoiminnan aloitti vuonna 1888 J.A.W. Gröönroos, Tapio Sariolan isoisän isä. 1980-luvun lopulta Tivoli Sariolaa johtanut Tapio Sariola kasvoi yrittäjäksi tivolissa.

—Sain elää ja kasvaa turvallisessa ja kiehtovassa miljöössä. Lapselle tivoli oli hieno paikka, moninainen, huolehtiva, erilaisia impulsseja antava. Koen olleeni todella etuoikeutettu. Käärmenaisia ja virtahepo -  kuka saa elää tällaisessa maailmassa?

Lapsilla oli oma inkkarishow, jossa Tapio Sariolakin touhusi sulkapäähineessään.

—Tivoli oli kuin yksi suuri perhe, kesäaikaan se oli meidän koti. Paljon lapsia, paljon ystäviä. Suomen tunnen laidasta laitaan. Vielä nytkin, kun matkustan vähän vieraammalle paikkakunnalle, yritän muistaa missä tivolipaikka oli ja käytän sitä suunnistuksen kiintopisteenä.

Heti kun laskutaidot riittivät, pääsi myymään pääsylippuja. Tulevat päällysmiehet laitettiin tutustumaan perheyritykseen ilman silkkihansikkaita:

—Minut on kasvatettu tekemään. Isä oli sota-ajan ihmisiä ja kovakanttinen, hänelle ei sanottu vastaan, me pojat jouduimme tietysti tekemään hattumaisimmat hommat. Meidän alalle oppii kokemuksen kautta, muuta kautta et opi tuntemaan tivolin arkea. Et voi käskeä työntekijöitä tekemään semmoista mihin et itse kykene. Silloin mennään metsään, kun poltetaan ihmiset loppuun.

Syntinen tivoli pilaa maaseudun

127 vuoteen mahtuu monenlaisia lakeja. Ennen sotia 1920-30 -luvuilla tivoli ei saanut asettua maaseudulle. Pelättiin kirkasotsaisten kansalaisten saavan huonoja vaikutteita syntisestä tivolista. Tivolilaisista liikkuikin huhupuheita, muistelee Tapio Sariola:

—Lainsäätäjä ruokki ennakkoluuloja. Me vitsailemme vieläkin, että kun tivoli vihdoin 1950-luvulla sai tulla kylille, talolaiset keräsivät pyykit turvaan pyykkinaruilta, etteivät ne tivolin rosvot vie vaatteita.

Lamat eivät ole jättäneet moukaroimatta tivolialaakaan. Moni muistaa suvun pyörittämän Sirkus Sariolan, joka meni muutamassa vuodessa konkurssiin. Sirkuksen kohtaloksi tuli 40% huvivero.

—Isäni Matti Sariola sanoi aina, että tivolimies menee aina eteenpäin, vaikka harmaan kiven läpi, ei pysähdy. Jos sinulla ei ole tahtoa ja kiimaa yrittämiseen, et onnistu. Isäni tapaan ajattelen, että vaikka olisi mitkä vaikeudet, mennään eteenpäin. Olen monen likaojan kautta kulkenut, että firma on tässä mallissa.

Viides sukupolvi ottaa valtikan

Tapio Sariolan poika Ville on astumassa johtoon, sukupolvenvaihdos on käynnissä. Ville Sariolasta tulee tivolinjohtaja viidennessä polvessa. Tapio Sariola muistaa hyvin hetken, jolloin hän oli samassa tilanteessa:

—Isäni Matti kuoli 1990, hän oli minulle tärkeä taustatuki. Johtajana olin onnekas, sillä ehdin saada häneltä hiljaisen tiedon. Sitten putosin tyhjän päälle - jouduin johtamaan yksin. Nyt siirrän hiljaista tietoa johtajana jatkavalle pojalleni Villelle. Tällaisessa perheyrityksessä on erityisen tärkeää siirtää hiljaista tietoa, mutta ei niin, että “kuule poika, näin on tehty 50 vuotta ja tehdään vastakin” - ei, on pysyttävä ajan mukana.

Alakouluikäiset tyttären kaksospojat ovat myös sydämestään tivolilaisia, kertoo Tapio-ukki:

—Tänä keväänä toinen soitteli: Ukki, pääsenkö tivoliin töihin? He elävät nyt sitä tivolilaisen lapsuutta, tivolista on tullut se toinen koti kaksosillekin. He pyörivät meillä mummolassa, oli se mummola sitten Keravan kodissamme tai tivolivaunussa. Tivolissa eläminen on meille luonnollista.

Katso Tapio Sariolan elämän kuusi kuvaa - ja kuuntele tarinat niiden takaa!

Linkkejä:
Näyttely Sariolan tivolisuvusta Keravan taidemuseossa
Tivoli Sariola

 

Lähetykset

  • la 24.10.2015 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Musiikki tuli säveltäjä Kaija Saariahon elämään jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vanhemmat antoivat esikoisensa leikkiä perheen isolla radiolla. Siitä tuli hyvin rakas, koska hän pystyi itse kanavia vaihtamalla valitsemaan mieleistään musiikkia. Toimittaja Lisa Enckell tapasi säveltäjän jolle elämä ilman säveltämistä on hukattua elämää.

  • Kaksi väitöskirjaa tehnyt filosofi Mikko Lahtinen löysi 2010-luvulla kehollisuutensa uudelleen. 45-vuotiaana hän aloitti uudestaan juoksemisen ja siirtyi sitten kehonrakennukseen. Lahtisen bodaamiseen löytyy myös akateemiset syyt. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Mikko Lahtisen Tampereen yliopistolla.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen asuu Helsingin Kalliossa ja rakastaa sen tarinoita. Albert Edelefeltin maalausten mallien ja erityisesti Virginien tarina on kiehtonut häntä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.Toimittaja Lisa Enckell tapasi Anna Kortelaisen Kallion kirjastossa.

  • Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen. Toimittaja on Rita Trötschkes.

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

  • Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta hän toteutti 20 vuotta sitten hankittuaan ensin perinteisen hinokipuisen kylpyammeen. Riitta Oikawan kiinnostus Japania kohtaan syntyi jo lapsuudessa osittain sattuman kautta. Kun Riitan eno lähti Amerikkaan, jätti hän pikku-Riitalle kirjansa, joista löytyi Japanin satumainen maailma. Toimittaja on Rita Trötschkes.

  • Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom kuvailee oopperakokemusta kummalliseksi tapahtumaksi. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Söderblom herkistyy kun puhutaan äidin merkittävästä roolista uralle. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Outi Airola puhaltaa henkeä Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosaan pelastamalla vanhoja rakennuksia ja pyörittämällä asukas- ja kulttuuriyhdistyksiä, joissa ovet ovat avoinna ihan kaikille. Outi Airolan valitsemien kuvien kautta kuljetaan Ykspihlajan työläis- ja satamakortteleiden värikkäisiin vaiheisiin ja puhutaan siitä, millaisia raitoja elämä on räsymattoon kutonut. Toimittajana on Leena Peltokangas.

  • Näyttelijänkään elämässä kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jari Ahola oli hyvin vähällä luovuttaa unelmansa suhteen, kun pääsykoepettymykset Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle toistuivat keväästä toiseen. Pääsykoenöyryytykseen kyllästynyt kapinallinen päätti vielä kerran kokeilla onneaan, ja ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat kuin avautuivatkin. Ura lopulta johdatti hänet tähdittämään ennätyksiä rikkonutta manserock-musikaalia Vuonna 85. Yleisön rakastaman Mauno Pepposen sijaan Aholan elämän tärkein rooli on kaikesta huolimatta olla hyvä isä ja aviomies. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Aholan Tampereen Työväen Teatterissa.

  • Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa, Kalelassa, hän on vieraillut usein. Orivedellä Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta. Piha-aittaan hän on tehnyt isovanhempiensa tavaroista kotimuseon. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Toimittaja Lisa Enckell tapasi monia palkintoja voittaneen ja viime vuosina kansainvälisiin projekteihin keskittyneen Mahlamäen hänen toimistossaan eteläisessä Helsingissä.

  • Kun tanssija Jukka Haapalainen näki pienenä poikana tanssikohtauksen mustavalkoelokuvassa, hän ei saanut seuraavana yönä unta. Jokin oli pysyvästi muuttunut hiljaisen ja rauhallisen lapualaispojan mielessä. Tuosta unettomasta yöstä syntyi tahto ja urkeni ura, jota ihaillaan paitsi Suomessa myös ympäri maailmaa. Mutta miten tähän pisteeseen on tultu? Se on vaatinut ankaraa työtä ja tanssiuran lopettamisenkin. Toimittaja Mirva Lahtimaa tapasi Jukka Haapalaisen Jukan ja hänen vaimonsa Sirpan perustamassa tanssikoulussa Helsingissä.

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä