Kolmannen maailman puheenvuoroja

Ken Saro-Wiwan jalanjäljissä

  • 14 min
  • toistaiseksi

”Siitä ei ole aikaakaan kun osavaltiomme kuvernööri sanoi ogoneille: ’Miksi ette voisi unohtaa menneitä ja jatkaa eteenpäin?’ Yksinkertainen vastaus on, että Ken Saro-Wiwan vuonna 1995 tapahtuneen teloituksen jälkeen mitään ei ole tehty sen tuhon pysäyttämiseksi, jonka saastuttava öljynporaus on aiheuttanut kotiseudullemme.”

Näin kirjoittaa Celestine Akpobari, 42-vuotias Ogonien solidaarisuusfoorumin perustaja ja johtaja, New Internationalist -lehden julkaisemassa artikkelissa. Akpobari oli parikymppinen nuorukainen, kun Nigerian sotilashallitus vangitsi ogonikansan oikeuksien puolesta kamppailleen kirjailija Ken Saro-Wiwan tekaistujen murhasyytteiden nojalla. Sotilaiden järjestämän nukkeoikeudenkäynnin päätteeksi Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogoniaktivistia hirtettiin Port Harcourtin vankilan pihalla marraskuun 10. päivänä 1995.

Ensi viikon tiistaina tulee kuluneeksi 20 vuotta Ken Saro-Wiwan ja muiden ogonimiesten kuolemasta. Ogonimaassa, muualla Nigeriassa ja ulkomailla eri puolilla maailmaa järjestetään tuolloin muistotilaisuuksia, kynttiläkulkueita, seminaareja ja konferensseja ogonien väkivallattomasta kansannoususta ja kamppailusta puhtaan ympäristön puolesta, joka pakotti maailman suurimman öljy-yhtiön Shellin keskeyttämään öljyntuotannon ja lähtemään Ogonimaasta

Peik Johansson esittelee nigerialaisen ogoniaktivistin Celestine Akpobarin ajatuksia. Näytteet lukee Sasu Moilanen.

”Siitä ei ole aikaakaan kun osavaltiomme kuvernööri sanoi ogoneille: ’Miksi ette voisi unohtaa menneitä ja jatkaa eteenpäin?’ Yksinkertainen vastaus on, että Ken Saro-Wiwan vuonna 1995 tapahtuneen teloituksen jälkeen mitään ei ole tehty sen tuhon pysäyttämiseksi, jonka saastuttava öljynporaus on aiheuttanut kotiseudullemme.”

”1950-luvulla, ennen Nigerian itsenäistymistä, siirtomaahallinto antoi Shellille oikeudet öljynporaukseen. Ken Saro-Wiwa oli kotoisin Ogonimaasta, kuten minäkin. Ogonimaa on yksi Nigerjoen suiston monista alueista, jotka ovat tuhoutuneet ulkomaisten öljy-yhtiöiden, erityisesti Shellin, piittaamattoman öljyntuotannon seurauksena. Ken Saro-Wiwan peräänantamaton kampanjointi johti siihen, että kansainvälinen yhteisö sai tietää kamppailustamme – konfliktista, saastumisesta, elinkeinojen, ruuan ja juomaveden menetyksestä. Ken antoi meille myös toivoa ja innostusta mobilisoimalla meidät kansanliikkeeksi sotilashallitusta ja Shelliä vastaan.”

Näin kirjoittaa Celestine Akpobari, 42-vuotias Ogonien solidaarisuusfoorumin perustaja ja johtaja, New Internationalist -lehden julkaisemassa artikkelissa. Akpobari oli parikymppinen nuorukainen, kun Nigerian sotilashallitus vangitsi ogonikansan oikeuksien puolesta kamppailleen kirjailija Ken Saro-Wiwan tekaistujen murhasyytteiden nojalla. Sotilaiden järjestämän nukkeoikeudenkäynnin päätteeksi Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogoniaktivistia hirtettiin Port Harcourtin vankilan pihalla marraskuun 10. päivänä 1995.

Ensi viikon tiistaina tulee kuluneeksi 20 vuotta Ken Saro-Wiwan ja muiden ogonimiesten kuolemasta. Ogonimaassa, muualla Nigeriassa ja ulkomailla eri puolilla maailmaa järjestetään tuolloin muistotilaisuuksia, kynttiläkulkueita, seminaareja ja konferensseja ogonien väkivallattomasta kansannoususta ja kamppailusta puhtaan ympäristön puolesta, joka pakotti maailman suurimman öljy-yhtiön Shellin keskeyttämään öljyntuotannon ja lähtemään Ogonimaasta.

Sotilashallituksen näkökulmasta Ken Saro-Wiwan todellinen rikos oli se, että hän onnistui mobilisoimaan puolen miljoonan asukkaan ogonikansan vastustamaan öljyntuotantoa. Nigeria sai tuolloin yli 90 prosenttia vientituloistaan öljystä. Pelkästään Ogonimaan maaperästä oli vuosikymmenten saatossa porattu öljyä yli 30 miljardin dollarin arvosta, mutta öljyntuotanto ei ollut lainkaan hyödyttänyt paikallisia asukkaita Nigerjoen suiston öljyalueilla, pikemminkin päinvastoin.

Näin Celestine Akpobari kuvaili öljyntuotannon vaikutuksia ogonien elämään intialaisen Citizen News Servicen haastattelussa syyskuussa.

”Ogonit olivat hyvin menestyksekkäitä viljelijöitä ja kalastajia ennen kuin alueella tehtiin kaupallisesti kannattava öljylöytö vuonna 1958. Mutta 30 vuotta kestänyt öljyntuotanto ei tuonut meille mitään kehitystä eikä uusia työpaikkoja. Ihmiset päinvastoin köyhtyivät, sillä öljyntuotannon aiheuttama saastuminen tuhosi kalavedet ja köyhdytti viljelymaan. Ilmaa ja ympäristöä saastuttavia kaasuloimuja poltettiin öljynporausasemilla 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa, pahimmassa tapauksessa keskellä ihmisasutusta.”

Ogonien solidaarisuusfoorumin johtaja Celestine Akpobari edustaa uutta ogoniaktivistien sukupolvea, joka on jatkanut kampanjointia alueen asukkaiden ympäristöoikeuksien puolesta sen jälkeen kun heidän johtajansa surmattiin, ajettiin maan alle tai maanpakoon.

Shell porasi Ogonimaassa öljyä 35 vuoden ajan, kunnes tammikuussa 1993 paikalliset asukkaat ryhtyivät Ken Saro-Wiwan johdolla osoittamaan mieltään Shellin aiheuttamaa ympäristötuhoa vastaan. Protesteihin osallistui arviolta 300 000 ihmistä, lähes kaksi kolmasosaa Ogonimaan asukkaista. Rauhanomaisessa mielenosoituksessa ihmiset valtasivat alueen öljynporausasemat ja häätivät öljyjätin mailtaan. Ogonikansan eloonjäämisliike Mosop vaati Shelliä maksamaan korvauksia ympäristötuhoista ja kunnollista osuutta Ogonimaan öljystä saaduista voitoista.

Celestine Akpobari oli tuolloin 19-vuotias. Hänen isänsä oli juuri kuollut, ja perheen vanhimpana poikana hänen tehtävänään oli mennä ostamaan arkkua hautajaisia varten. Arkunostomatkalla hän kuuli ensimmäisen kerran Ken Saro-Wiwan puhuvan kansanjoukolle. Hän kiipesi puuhun nähdäkseen vilauksen miehestä, joka agitoi ihmisiä väkivallattomaan vastarintaan ylikansallista öljy-yhtiötä vastaan.

Shell ja Nigerian silloinen sotilashallitus vastasivat protesteihin kovin ottein. Ogonimaahan lähetetyt armeijan erikoisjoukot surmasivat seuraavien kuukausien aikana 2 000 ihmistä, polttivat 27 kylää ja pakottivat 80 000 ihmistä lähtemään kodeistaan.

Lopulta Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogonimiestä hirtettiin marraskuussa 1995. Ogonien ystävät ja yhteistyökumppanit ulkomailla olivat tyrmistyneitä teloituksen täytäntöönpanosta lukuisista kansainvälisistä vetoomuksista huolimatta. Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt julistivat Shellin boikottiin eri puolilla maailmaa, ja Nigerian sotilashallituksesta tuli muiden maiden hallitusten silmissä hylkiö.

Ken Saro-Wiwan veli Owens Wiwa kertoi myöhemmin, että Nigerian Shellin johtaja oli sanonut voivansa käyttää vaikutusvaltaansa ja estää teloitukset, mikäli Mosop-järjestö luopuisi Shellin vastaisista vaatimuksistaan.

Celestine Akpobari toteaa puolestaan New Internationalist -lehden artikkelissaan, että Ken Saro-Wiwa ja muut ogoniaktivistit murhattiin nimenomaan siksi, koska he rohkenivat nousta vastustamaan Shelliä.

”Mutta he olivat osa kansanliikettä, joka lopulta onnistui saavuttamaan uskomattoman tuloksen: Shell pakotettiin lähtemään Ogonimaasta. Ja Shellin lukuisista pyrkimyksistä huolimatta, kansanliike esti sitä koskaan palaamasta alueelle. Siitä lähtien olemme olleet inspiraation lähde lukuisille paikallisyhteisöille eri puolilla maailmaa, jotka vastustavat alueillaan toimivia ylikansallisia yhtiöitä.”

”Mutta tämä voitto ei ole tuonut loppua kärsimyksellemme. Shell omistaa öljyputket, jotka kulkevat ristiin rasti halki Ogonimaan kuljettaen raakaöljyä Nigerjoen suiston öljykentiltä Atlantin rannikolla sijaitsevaan öljysatamaan. Putkivuodot ovat yhä tavallisia. Paikassa, missä kalastus ja maanviljely olivat pääasialliset toimeentulon lähteet ja missä ihmiset juovat vettä puroista ja kaivoista, vuosikymmeniä kestäneet öljyvuodot merkitsevät nälkää, sairauksia ja köyhyyttä.”

Nigerian lain mukaan öljy-yhtiöiden tulisi puhdistaa öljytuhot, oli niiden syynä mikä tahansa, mutta Celestine Akpobarin mukaan Shell ei ole ikinä puhdistanut kunnolla öljyonnettomuuksien jälkiä Ogonimaassa. Putkivuodon sattuessa Shell yleensä lähettää muutamien viikkojen päästä paikallisen aliurakoitsijan kääntämään maan pintakerroksen ja peittämään putkista suihkunneen öljyn hiekalla.

Tämän vuoden tammikuussa Shell ilmoitti kuitenkin suostuvansa maksamaan yli 70 miljoonan euron vahingonkorvaukset 13 000 kalastajalle ja paikalliselle Bodon kyläyhteisölle Ogonimaassa vuonna 2008 sattuneiden öljyputkivuotojen aiheuttamista tuhoista. Shell ei ollut koskaan aikaisemmin suostunut maksamaan korvauksia Nigeriassa yksittäisille ihmisille aiheutetuista vahingoista. Suostumalla maksamaan vahingonkorvauksia Shell vältti kiusallisen oikeudenkäynnin, jonka oli määrä alkaa Lontoossa.

Bodon jokialueen öljytuho oli yksi maailmanhistorian pahimmista öljyonnettomuuksista. Ympäristöön suihkusi yhtä paljon öljyä kuin öljytankkeri Exxon Valdezin tuhoisassa karilleajossa Alaskassa vuonna 1989. Bodon öljyonnettomuuden syynä olivat putkirikot Shellin öljysatamaan johtavassa Trans Niger -öljyputkessa. Kesti useita kuukausia ennen kuin Shellin urakoitsijat kävivät tukkimassa vuodot. Öljytuhon alle jäi lähes sata neliökilometriä mangroverämettä. Kalat, äyriäiset ja simpukat kuolivat, ja alueen kalastajat menettivät elinkeinonsa. Vielä seitsemän vuotta onnettomuuden jälkeen öljytuhoja ei ole edes yritetty puhdistaa.

Myöskään Shellin vuosikymmenien takaisia öljytuhoja ei ole koskaan kunnolla puhdistettu. YK:n ympäristöjärjestön Unepin neljän vuoden takaisen raportin mukaan Ogonimaan alueella kaikki vesistöt ovat öljyn saastuttamia. Pohjaveden pinnalla kelluu pahimmillaan kahdeksan sentin paksuinen kerros öljyä. Juomavedessä on syöpää aiheuttavaa bentseeniä yli tuhat kertaa yli Maailman terveysjärjestön suositusten. 49 paikkakunnalla öljy on saastuttanut maaperän ainakin viiden metrin syvyydeltä. Näillä alueilla ei voi viljellä mukulakasveja kassavaa ja jamssia, jotka ovat suistoalueen asukkaiden perusravintoa.

YK-järjestö kehotti raportissaan öljy-yhtiöitä ja Nigerian hallitusta ryhtymään välittömiin toimiin alueen puhdistamiseksi vuosikymmenten aikana tapahtuneista öljytuhoista. Puhdistustyö tulisi kestämään 30 vuotta ja maksaisi kaikkiaan miljardi dollaria. Neljään vuoteen Ogonimaan puhdistamisen eteen ei tehty elettäkään, mutta viime keväänä Nigerian presidentiksi valittu entinen sotilasjohtaja Muhammadu Buhari otti puhdistusurakan edistämisen asiakseen. Elokuuhun mennessä uusi presidentti oli saanut öljy-yhtiöt ja ogonien edustajat istumaan saman pöydän ääreen ja öljy-yhtiöt lupautumaan urakan maksajiksi. Celestine Akpobari osallistui itse näihin neuvotteluihin yhtenä ogonien edustajana ja kertoi toiveikkaasti puhdistusurakkaa koskevista yksityiskohdista nigerialaiselle Guardian-lehdelle.

”Shell on ilmoittanut, että se aikoo rahoittaa kolmasosan puhdistusprojekteista. Loput rahoista tulevat yhteisyrityksessä mukana olevilta muilta öljy-yhtiöiltä. Shell on jo siirtänyt tähän tarkoitukseen käytettävät rahat erilliselle tilille. Kaikkia rahoja ei tulla käyttämään yhdessä päivässä. Nigerian hallitus on maksanut ensimmäiset kymmenen miljoonaa dollaria puhdistuksen suunnitteluun ja päätöksentekoelinten perustamiseen. Varsinaisista puhdistustöistä vastaavat tarjouskilpailun voittaneet parhaat mahdolliset kansainväliset standardit täyttävät yhtiöt. Siksi myös YK:n ympäristöjärjestöllä on edustajansa mukana hankkeen johtokunnassa. Minulla ei ole minkäänlaisia epäilyksiä koko prosessin suhteen ottaen huomioon kaiken sen tuen ja innostuneisuuden, jonka olemme kokeneet Nigerian hallituksen taholta.”

Tämänhetkisestä suuresta toiveikkuudesta huolimatta Celestine Akpobarin mielestä oli järkyttävää huomata, että sotilastaustainen uusi presidentti Muhammadu Buhari on saanut paljon aikaan näin lyhyessä ajassa, kun taas hänen edeltäjänsä, Nigerjoen suistoalueelta kotoisin ollut presidentti Goodluck Jonathan ei onnistunut tekemään YK:n ympäristöjärjestön raportin suositusten osalta oikeastaan yhtään mitään. Jonathanilla ei ollut riittävästi poliittista tahtoa ajaa läpi ogoneille ja muille suistoalueen kansoille tärkeitä kysymyksiä ympäristön puhdistamiseksi öljytuhoista.

Akpobari uskoo öljyministeri Diezani Alison-Madueken onnistuneen manipuloimaan presidentti Jonathania, sillä seurauksella että suistomaiden asukkaat eivät hyötyneet kotialueeltaan kotoisin olevasta presidentistä juuri lainkaan. Jonathanin lailla öljyalueelta kotoisin oleva entinen öljyministeri Alison-Madueke on paitsi entinen Shellin johtaja myös Shellin työntekijän tytär. Hän varttui Shellin omalla asuinalueella Port Harcourtissa, kävi lapsena Shellin päiväkotia ja Shellin koulua. Alison-Madueke nimitettiin vuosi sitten vieläpä öljyntuottajamaiden järjestön Opecin puheenjohtajaksi. Parhaillaan hän on kuitenkin pidätettynä Lontoossa epäiltynä satojen miljoonien dollarien kavalluksista. – Pitkälti presidentti Buharin korruptionvastaisen politiikan ansiosta, Celestine Akpobari toteaa.

”Täytyy kuitenkin muistaa, että Buhari on paitsi presidentti myös öljyministeri. Nigerian mittapuun mukaan hän vaikuttaa enkeliltä, mutta muutoin hän on samanlainen varas kuin kaikki muut, jotka ovat olleet tässä virassa ennen häntä. Hän on toiminut aiemminkin öljyministerinä sotilasvallan aikana. Ken Saro-Wiwan surmanneen diktaattori Sani Abachan aikana hän työskenteli öljytuloja hallinnoivassa valtion rahastossa. Mutta Buhari on tehnyt presidenttinä jo paljon ensimmäisten kuukausien aikana. Nyt ihmisillä on sähköä vuorokauden ympäri. Korruption vastainen komissio on pidättänyt lukuisia poliitikkoja ja virkamiehiä, joita epäillään massiivisesta julkisten varojen kavaltamisesta. Uskon, että Nigerialla on nyt toivoa – ja että neljä vuotta kestävän presidenttikauden jälkeen tilanne tulee olemaan parempi.”

 

Lähetykset

  • la 7.11.2015 12.45 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Johan von Bonsdorff esittelee kenialaisen kirjailijan Ngugi wa Thiong´on ajatuksia. Näytteet lukee Juha Kulmanen.
    Tästä se alkoi syyskuussa 1987 ja tähän se loppuu. Tämä oli ensimmäinen ohjelma Kolmannen maailman puheenvuoroja -sarjassa ja samalla sen uusinta päättää yli 30 vuotta kestäneen taipaleen, jona aikana on tehty noin 1000 yksittäistä puheenvuorojaksoa. Koko ajan Kolmannen maailman puheenvuoroja- sarjan tuottajana ja yhtenä tekijänä on toiminut Juha Kulmanen.

  • Iran on läsnä sotilaallisesti Syyriassa ja Irakissa. Myös Iranin läheinen liittolainen, libanonilainen sotilaallis-poliittinen voima Hezbollah sotii Syyriassa, mutta senkin varat tulevat Iranista. Näin Iran vaikuttaa vahvasti noihin kolmeen maahan, mutta sen lisäksi se rahoittaa Jemenin huteja.
    Iranilainen taloustieteilijä, toimittaja ja uudistajiin kuuluva poliitikko Saeed Laylaz ei kiellä yhtään Iranin ja sen liittolaisten sotilaallisesta toimintaa useilla Lähi-idän näyttämöille, mutta hän selittää, mistä se johtuu. Liisa Liimatainen esittelee iranilaisen taloustieteilijän Saeed Laylazin näkemyksiä. Näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Jean Drèze on maailman tunnetuimpia kehitystaloustieteilijöitä. Hän on kirjoittanut useita teoksia Amartya Senin kanssa. Nobel-palkittu Amartya Sen on joskus tokaissut itseironisesti heidän työnjaostaan, että Drèze on tehnyt suurimman työn, mutta hän on kerännyt suurimman kunnian. Drèzen uusin kirja koostuu suureksi osaksi hänen vanhoista artikkeleistaan, joita hän on päivittänyt ja osin kirjoittanut uudelleen. Nykyään intialaisen professorin Jean Drèzen uusinta teosta esittelee Tapio Tamminen. Näytteet lukee Sasu Moilanen.

  • Peik Johansson esittelee namibialaisen politiikantutkijan Henning Melberin ajatuksia. Näytteet lukee Sasu Moilanen.

  • Jussi Raumolin esittelee intialaisen sosiaaliantropologin T.N. Panditin näkemyksiä Andamaanien alkuasukkaista. Näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Kenian ihmisoikeusliiton puheenjohtaja ja entinen korkeimman oikeuden presidentti Willy Mutunga arvostelee kovin sanoin Kenian poliittista eliittiä, joka pelaa vain omaan pussiinsa väestön näkemyksistä välittämättä. Toisen puolueen vaalivoittoa ei haluta hyväksyä. Peik Johansson esittelee kenialaisen oikeustieteilijän Willy Mutungan ajatuksia. Näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Pervez Hoodbhoy suomii luonnontieteiden ahdinkoa muslimimaissa tuoreessa pakistanilaisen Dawn -lehden artikkelissa. Ydinfysiikan professorina Forman Christian yliopistossa toimiva Hoodbhoy on kirjoittanut lukuisia artikkeleita ja yhden kirjan tieteen ja uskonnon jännitteistä. Pakistanilaisen ydinfyysikon Pervez Hoodbhoyn ajatuksia esittelee Tapio Tamminen ja näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Kiina on viime vuosina lisännyt huomattavasti soft poweriin eli pehmeään vaikuttamiseen kuluttamiaan määrärahoja. Kun amerikkalaiset käyttivät vielä muutama vuosi sitten pehmeään vaikuttamiseen vuosittain noin 670 miljoonaa dollaria, kiinalaiset käyttivät siihen peräti 10 miljardia dollaria. Pertti Seppälä esittelee näkemyksiä Kiinan voiman noususta myös maailman mielipideilmastossa. Näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Columbian yliopistossa New Yorkissa vertailevan kirjallisuustieteen professorina työskentelevä iranilainen kulttuurintutkija Hamid Dabashi on eräs maailman tunnetuimmista Lähi-idän tutkijoista. Hän on kirjoittanut ja toimittanut lähes 30 akateemista teosta, joiden aihepiiri on vaihdellut politiikasta elokuviin ja islamilaisesta filosofiasta arabimaiden kansannousuihin ja länsimaiden orientalistisiin ennakkoluuloihin..Peik Johansson esittelee Hamid Dabashin ajatuksia ja näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Jussi Raumolin esittelee näkemyksiä maailmaa huolestuttaviin vesiongelmiin. Näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Syyriassa aktiivisesti toimiva kansalaisyhteiskunta on jäänyt sotauutisten alle. Uutiset kertovat pääosin presidentti Bashar al-Assadin johtaman Syyrian ja sen liittolaisten, Iranin ja Venäjän ja toisella puolella sotivien, ennen muita Saudi-Arabiasta tukea saavien taistelujärjestöjen toiminnasta. Kuitenkin Syyriassa vaikuttaa oppositiota edustava kansalaisyhteiskunta, joka ei tue kumpaakaan sotilaallisen taistelun osapuolta. Liisa Liimatainen esittelee Citizens for Syria -järjestön puheenjohtajan Hosain Ibrahimin näkemyksiä Syyrian tilanteesta. Näytteet lukee Juha Kulmanen.

  • Pertti Seppälä esittelee Hong Kongin yliopiston professorin, alkujaan hollantillaisen Frank Dikötterin kirjaa `The Cultural Revolution. A People's History 1962-1976´. Näytteet lukee Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä