Eurooppalaisia puheenvuoroja

Integroikaa itsenne - Saksa maahanmuuttomaana

  • 14 min
  • toistaiseksi

Integroikaa itsenne. Jorma Mattila esittelee Karlsuhen yliopiston sosiologin professorin Annette Treibelin "Integriert Euch" -teosta, jossa tämä käsittelee kantasaksalaisten ja maahanmuuttajien välistä suhdetta. Ohjelmassa haastateltu Annette Treibel on myös Saksan UNESCO-komission alaisen maahanmuuttoneuvoston jäsen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

Sosiologi Annette Treibel on kuohuttanut Saksan maahanmuuttokeskustelua uutuuskirjallaan Integroikaa itsenne. Treibel vaatii integraation ja kotouttamisen ulottamista maahanmuuttajista myös kantasaksalaiseen väestöön.

Saksa on edelleen vastantahtoinen maahanmuuttomaa. Saksalaisilta puuttuu riittävä itsetietoisuus sopeutua tasavertaisesti maahanmuuttajien kanssa, sanoo Treibel.

Koulutetut ja ammatissa menestyvät maahanmuuttajat murtavat nyt vanhoja hierarkisia rakenteita Saksassa.

Saksaan saapuu tänä vuonna jopa puolitoista miljoonaa pakolaista. Joka toinen heistä tulee Syyriasta. Muita suuria lähtömaita ovat Afganistan, Albania, Irak ja Kosovo.

Määrä ei ole vielä järkyttävän suuri, koska Saksaan ja Saksasta muuttaa normaalistikin joka vuosi satoja tuhansia ihmisiä. Esimerkiksi 1990 - luvun alkuvuosina saapui Saksaan 1,3 miljoonaa maahanmuuttajaa entisistä sosialistimaista.

Saksa ei kuitenkaan ole koskaan virallisesti tunnustanut olevansa maahanmuuttomaa

eikä maassa ole säädetty maahanmuuttolakia.

"Saksan tilannetta voidaan vähän yksinkertaistaen kuvata niin, että olemme viime vuosikymmenet olleet vastentahtoinen maahanmuuttomaa.

Saksa on maa joka vain sietää maahanmuuttoa.

Minun mielestäni pakolaisten viimeaikaisen saapumisen yhteydessä on tullut korkea aika tarkastella siirtolaisuutta vielä uudelleen. Enää ei voida elää vain menneiden vuosikymmenien käytäntöjen varassa. Ei, nyt täytyy hylätä entinen alistumisen henki. On uuden, itsetietoisen maahanmuuttopolitiikan aika.

Saksa ei ole selkeästi julistautunut maahanmuuttomaaksi. Olemme kuitenkin ottaneet käyttöön runsaasti maahanmuuttopolitiikan välineitä. Saksassa on paljon lakeja, joilla säädellään ulkomaalaisia, siirtolaisia ja siis maahanmuuttoa koskevia asioita. On lakeja, jotka koskevat ulkomaalaisten tutkintojen hyväksymistä. Saksassa ei kuitenkaan ole laajaa yhteiskunnallista hyväksyntää sille tosiseikalle, että meistä on tullut maahanmuuttomaa."

Millä tavalla Saksa poikkeaa maahanmuuttomaana esimerkiksi Yhdysvalloista?

"Yhdysvaltalaisessa itseymmärryksessä on laaja yhteiskunnallinen perusta sille, että

maata ei nykymuodossaan voisi edes ajatella ilman maahanmuuttoa. Näin on ollut vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Yhdysvaltain väestön kokoonpano on syntynyt vuosisatoja kestäneen maahanmuuttoliikkeen tuloksena. Jätän nyt huomiotta alkuperäiskansan intiaanien murhaamisen ja orjina maahan pakolla maahan tuodut ihmiset.

Kansalaisten keskuudessa ei ole minkäänlaista erimielisyyttä siitä, etteikö Yhdysvallat olisi maahanmuuttomaa. Tämän päivän amerikkalaiset ovat alun perin saksalaisten, skandinaavien, italialaisten ja niin edelleen, maahanmuuttajien jälkeläisiä.

Meillä Saksassa on jotenkin ihastuttavaa että huolimatta vuosikymmeniä jatkuneesta maahanmuutosta lyövät tunteet silti yhä korkealle. En olisi ikinä uskonut että aiheuttaisin niin rajun kiihtymyksen, kun totean kirjassani Saksan olevan aivan selkeästi maahanmuuttajamaa. Meillä tutkimuksen piirissä ei asia ole ollut 30 - 40 vuoteen enää minkäänlaisen kiistan arvoinen."

Mistä tämä tunteikas reaktio on peräisin?

"Tunteen palo kohdistuu sitä vastaan, että Saksa on muuttunut ja saksalaiset näyttävät tänään erilaisilta kuin ennen. Saksalaisilla voi olla tummempi ihonväri. Heillä voi olla sellaisia nimiä kuten Boateng tai Schimanski tai Özel. Monille aiheuttaa suurta huolta ja ärtymystä se että nämä erilaiset ihmiset ovat tämän päivän saksalaisia.

Suurella osalla väestöstä on edelleen sellainen mielikuva, että maahanmuutto on ohimenevä tilanne. Että nämä ihmiset palaavat jälleen alkuperämaihinsa. Mikä usein on vain heidän vanhempiensa tai isovanhempiensa tai näiden vanhempien kotimaa."

Voitteko vielä täsmentää, mikä vahasaksalaisia tässä maahanmuuttoasiassa tarkkaan ottaen niin kuohuttaa?

"He vastustavat sitä, että saksalaiseksi voi myös tulla. Ja että Saksa on maahanmuuttomaa.

Amerikkalaiseksi tullaan. Ihmiset identifioituvat amerikkalaiseksi kutakuinkin riippumatta siitä miltä he näyttävät. Tämä on tietoisuuden tila, mihin monet saksalaiset eivät ole vielä tottuneet. Voin hyvin ymmärtää tämän tilanteen, joka kertoo siitä, että poliittiset johtajat ovat vuosikymmenien ajan julkisesti kiistäneet maahanmuuton. Totta kai politiikan ja talouden johtopaikoilla on uusi tilanne nähty, eivät he sentään sokeita ole. Mutta asia on vain kiistetty. Ja kansalaiset kantavat tätä vuosikymmeniä jatkunutta kieltämistä mielessään: ei me emme halua olla maahanmuuttomaa emmekä siis ole sellainen.

Vanhasaksalaiset lähtevät oletuksesta, että saksalaisuus on eräänlainen perusolemus.

Olla saksalainen - aina 50 sukupolven takaa.

Heidän mielestään saksalaiseksi ei vaan voi tulla. Sitä joko on saksalainen. Tai ei ole.

Kuulen jatkuvasti lausuntoja kuten ”kerran turkkilainen, aina turkkilainen”.

Niissä todetaan kyllä, että henkilö on hankkinut itselleen saksalaisen passin, mutta todellisuudessa se kuitenkin torjutaan.

Ihmiset kohtaavat maahanmuuttajia arkipäivässään vaikka kuinka paljon. He oppivat käyttämään ihmisten uusia nimiä. Eli miten kirjoitan kuuluisan jalkapalloilijan Jérôme Boatheng'in nimen. Me sopeudumme. Mutta oman itseluottamuksen tasolla on vielä paljon tekemistä.

Saksan virallinen politiikka ei ole vielä koskaan asettunut uuteen maahanmuuttoasentoon. Päätöksentekijät ovat aina vain katsoneet millaiset ovat työmarkkinoiden ajankohtaiset vaatimukset. He ovat toimineet lyhyellä tähtäimellä pisteittäin.

Saksassa ei vielä tähän päivään mennessä ole maahanmuuttolakia. Laki olisi pitänyt olla olemassa - juuri tämän korostamani itsetietoisuuden ja symbolisen merkityksensä vuoksi - jo kauan aikaa sitten. Maahanmuuttolaki on tärkeää ei vain talouden kannalta, vaan myös kirkolle, ammattiliitoille ja kansalaisyhteiskunnallisille instituutioille: miten me näemme Saksan. Millainen esikuva meillä on maahanmuuttoyhteiskunnan perusteista.

Vallitseva häpeällinen, vastentahtoinen puolivalmis maahanmuuttopoliittinen käsitesotku on menneen talven lumia. Tämän käsittäminen täytyy saada nyt yhteiskunnallisen työjärjestyksen kärkipäähän."

Mitä tarkoitatte sanomalla että integraatio on myös vanhojen saksalaisten projekti?

Eikä siis ainoastaan maahanmuuttajia koskeva hanke.

"Tämän ymmärtämiseksi on kannattaa katsoa mitä integraation käsitteellä tarkoitetaan. Se koskee siirtolaisuutta, siirtolaisia, maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia.

Ja ”niiden” tulisi sopeutua. ”Niiden” pitäisi tulla periaatteessa samanlaisiksi kuin ”me”

olemme. Tämä on siis vain yksi osa integraation ymmärryksestä.

Asiassa on olemassa myös toinen puoli. Se on meille tuttu Euroopan unionia ja EU-integraatiota koskevasta keskustelusta. Siinä integraatio ei tarkoita missään tapauksessa,

että yhden pitäisi sopeutua ja tulla samanlaiseksi kuin jokin toinen.

EU:n puitteissa integraatiolla tarkoitetaan kokonaista yhteiskunnallista näkemystä.

Mikä vastaa yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden ajatusta.

Asettua rinnakkain ja pitää yhtä. Siis itsen ymmärtäminen osana suurempaa kokonaisuutta.

Tämä itseymmärrys on ulkomaalaiskeskustelussa kiinnostavalla tavalla kadonnut kokonaan.

Enkä usko, että kyse on lainkaan sattumasta. Koska kokonaiskuvan puuttuminen automaattisesti tarkoittaa, ettemme keskustele ”niistä toisista”, vaan ainoastaan ”meistä” itsestämme. Kuin ”me” olisimme ”me kaikki”. Millainen on tämän päivän Saksa, miltä Saksa näyttää, miten ymmärrämme itsemme ja kuka lisäksi kuuluu tänne?

Ja sellaisia ihmisiä, jotka eivät lainkaan pidä integraation ajatuksesta kehotan tutustumaan toisenlaisiin kategorioihin, kuten paikallisasukkaan käsitteeseen.

Kuka siis lasketaan Saksassa paikalliseksi asukkaaksi? Miltä tällainen henkilö näyttää?

Tänä päivänä näyttää siltä, että paikallisia asukkaita ovat ihmiset, jotka ovat sopeutuneet elämään vallitsevissa olosuhteissa. Oli kyse sitten kaupunginosasta, liittovaltiosta tai jostain maasta yleensäkin. Ja tässä on se juttu mikä aiheuttaa niin suurta ärtymystä.

Maahanmuuttajia kohtaan tunnettu kaunaisuus ei siis johdukaan siitä, että he eivät ole tulleet samanlaisiksi kuin me. Kaunaa aiheutuu koska monet ovat todellisuudessa tulleet sellaisiksi kuin me olemme. Että integraatio on tapahtunut. Ja että nyt meidän kaikkien asia on integroituminen tähän uuteen yhteiskunnalliseen perustilanteeseen. Ja tässä käsite ”me” ymmärretään koskemaan meitä kaikkia, jotka elämme maahanmuuttomaassa.

Vain tätä kautta on mahdollista selvittää, miksi toisen ja kolmannen polven siirtolaisten täytyy aina uudelleen vastata kysymyksiin, kuten ”Tepäs puhutte hyvää Saksaa! Mistä olette oikeastaan kotoisin?” ja ”Milloin te sitten palaatte takaisin?”.

Tästä asiasta on tiedepiireissä kirjoitettu hyllykaupalla kirjallisuutta. Joukkoviestinnässä aihe on ollut esillä vaikka kuinka paljon.

Niitä ihmisiä, jotka joutuvat tämän kyselyn kohteeksi se harmittaa eivätkä he

enää halua kuunnella sitä. Sen sijaan he haluavat kuulua tänne, missä he nyt ovat.

Mutta tänne kuulumisen oikeus kielletään heiltä.

Ja sen vuoksi minä sanon saksalaisille: te saatte edelleen puhua ”niiden” maahanmuuttajien integraatiosta . Mutta te saatte luvan myös kysyä itseltänne, oletteko tottuneet ajatukseen ja sopeutuneet tilanteeseen tai pidättekö peräti positiivisena, että myös henkilöt nimeltä Boateng tai Schimanski osallistuvat Saksassa päätöksentekoon."

Saksassa ovat ulkomaalaisvastaiset liikkeet lisänneet kannatustaan pakolaiskriisin kärjistyessä. Saksin osavaltiossa Dresdenissä kokoontuvat Pegida-liikkeen kannattajat monituhantisena joukkona joka maanantai kovaääniseen mielenosoitukseen.

Pegidan pääkohde on länsimaiden suojelu väitettyä islamistumista vastaan.

Saksan puoluekartalla on näkyvästi noussut esiin ”Vaihtoehto Saksalle” ”Alternative für Deutschland, AfD - niminen puolue.

Annette Treibelin mielestä kyse ei ole vain tavallisesta vieraudella pelottelusta. Ulkomaalaisvihamielisyyden taustalla ovat muuttuneet hierarkiset rakenteet saksalaisessa yhteikunnassa.

"Keskeinen pointti on että monet kantasaksalaiset pitävät epämiellyttävänä kun täällä on ihmisiä, joita he eivät koe klassisesti saksalaisiksi. Ärtymystä herättää kun he kuitenkin käyttäytyvät samalla tavalla kuin vanhasaksalaiset. Nämä ihmiset ovat hyvin kouluttautuneita ja he ovat menestyneet ammatillisesti hyvin.

Myös Dresdenissä asuvan vanhasaksalaisen täytyy tottua ajatukseen, että sairaalassa häntä hoitaa iranilaissyntyinen lääkäri.

On tapahtunut huomattava hierarkinen murros, jota tarkastellaan julkisuudessa aika vähän. Tässä löytyy muutamakin tabu murrettavaksi.

Keskustellaan kyllä ulkomaalaistaustaisista henkilöistä, jotka lajittelevat jätteitä. He tekevät niitä töitä, mitä saksalaiset itse eivät halua tehdä, kuten parsan poiminta.

Nämä ovat tyypillisesti epämiellyttäviä, raskaita ja arvostukseltaan huonoja töitä.

Ne ovat hyviä ulkomaalaisille, eikä vain. Ja on hyvä, että maahanmuuttajat hoitavat nämä hommat. Mutta kaikkein suurimman järkytyksen Pegida-liikkeen kannattajille aiheuttaa, kun nyt onkin olemassa jotain sellaista kuin maahanmuuttajien keskiluokka. Ja kun ulkomaalaistaustaiset ihmiset esiintyvät kabaré-humoristeina ja hoitavat leikkaussalissa saksalaisen potilaita. Heistä on tullut opettajia ja että he toimivat johtajina monissa sekä pienissä että suurissa yrityksissä.

Ei olekaan enää vanhasaksalaisten etuoikeus miehittää keski- ja ylemmän tason työpaikkoja.

Minä luulen, että tässä on se todellinen pääasia. Ja tästä näkee, että Saksa on jo vuosikymmenien etäisyydellä niistä ajoista kun entiset vierastyöläiset tekivät likaiset työt, mitkä eivät kantasaksalaisille kelvanneet.

Lukuisat maahanmuuttajataustaiset ihmiset ovat integroituneet hyvällä menestyksellä. Ja tämä hierarkian muutos aiheuttaa kaunaa ja ärsyttää monia vanhasaksalaisia."

Onko muita väestöryhmiä, joilla on paljon menetettävää, kun saapuvien pakolaistenkin joukossa hyvin koulutettuja ryhmiä?

Näin on väestötieteilijöiden mukaan mm. syyrialaisten kanssa asian laita.

"Me sosiologit kutsumme sitä kulttuuriseksi pääomaksi. Kun nyt katson Saksaan saapuvia syyrialaisia, niin siellä on joukossa runsaasti väkeä, joilla on yliopisto- ja korkeakouluopintoja takanaan. Näin heillä on jo koulutustaustaa, joka valtaosalta vanhasaksalailta puuttuu.

Tästä seuraa ärtymystä ja kilpailutilanne. Huoli koskee edullisten vuokra-asuntojen ja työpaikkojen riittävyyttä.

Nyt eletään yhdistyneen Euroopan ja globaalin talouden maailmassa. Kun ajattelen vaikka keskisuuria saksalaisia yrityksiä, niin ne tarvitsevat yhä enemmän kansainvälisesti toimintakykyistä henkilöstöä edustaakseen itseään maailmanmarkkinoilla.

Silloin voi hyvinkin olla, että syyrialainen henkilö, vaikka hän ei vielä erityisen hyvää saksaa osaisikaan vaan puhuu hyvää englantia, on työpaikkoja täytettäessä vanhasaksalaisiin hakijoihin nähden askeleen edellä.

Siirtolaistausta voi hyvinkin olla erinomainen voimavara. Minulla on usein saksalaisia opiskelijoita, jotka sanovat, että oikeastaan osaan kunnolla vain saksaa. Ja hänen vieressään istuu toinen opiskelija, joka taitaa myös sujuvaa turkin kieltä, arabiaa tai italiaa. Monikielisyys on tietyssä työmarkkinasegmentissä ihan varmasti eduksi. Eikä suinkaan enää sellainen seikka, jonka johdosta joutuu syrjinnän kohteeksi.

Tämä on sitä mitä tarkoitan uusilla hierarkioilla.

Toisin sanoen, se että on mies ja valkoinen ja jossakin määrin koulutettu ei yllättäen enää riitäkään. Voi olla, että turkkilaisen maahanmuuttajaperheen naispuolinen jälkikasvu ajaa työmarkkinoilla ohitse. Se aika, kun työpaikat periytyivät vain vanhasaksalaisille on jo ohitse."

Suhtautuminen ulkomaalaisiin jakaa Saksaa myös voimakkaasti entisen

itä - länsi linjan mukaisesti.

"Hyvin monelle itäisen Saksan osavaltioiden-, siis entisen DDR:n asukkaalle on turhautumisen lähde nyt siinä, että he eivät kuulu päättäjien tai valtarakenteen yläryhmään. He eivät itse ole kunnolla päässeen mukaan uuteen Saksaan.

Ja nyt on maahanmuuttajia, jotka ovat saavuttanet tai peräti ohittaneet heidät yhteiskuntaan sopeutumisessa.

Tutkimusten mukaan intohimoisimmat Pegida-kannattajat ovat vanhasaksalaista alkuperää olevia, vanhempia miehiä. Eivät he välttämättä ole ihmisiä, jotka elävät niukoissa olosuhteissa. Ongelma on siinä, että he eivät ole saaneet jalansija pysyäkseen muutoksen mukana. Tämä ei tule integraatiotutkimuksessa riittävästi esiin. Saksa on muuttunut todella merkittävästi.

Olen lukenut esimerkiksi miten oikeistopopulistisen AfD-puolueen thüringeniläinen johtohahmo Björn Höcke sanoo, että monet meistä ovat lännessä töissä, Stuttgartissa, Frankfurtissa, Mannheimissa ja Kölnissä. Me tunnemme lännen olosuhteet ja sillä tavalla me emme halua elää, sanoo Höcke.

Perustaltaan on siis kysymys kamppailusta itäisen Saksan läntistämistä vastaan. Toisin sanoen, he eivät halua tätä maahanmuuttosysteemiä sinne itään.

Osaksi kysymys on koruttomasta rasismista. Osittain anti-muslimistisista asenteista. Mutta ensisijaisesti kyse on protestista sitä vastaan, että Saksa muuttuisi maahanmuuttomaaksi.

Huolimatta 26 vuoden mittaisesta jälleenyhdistymisestä on Saksassa aika paljon yhteissaksalaista integraation tarvetta."

Jorma Mattila

Eurooppalaisia puheenvuoroja 12.11.2015

Lähetykset

  • la 14.11.2015 12.45 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä