Koe uusi yle.fi
Ykkösaamun kolumni

Marketta Mattila: Tulkaa Kyllikit apuun!

  • 6 min
  • toistaiseksi

Viime aikojen parhaita uutisia on, että Kyllikin siskot aloittavat perjantaina katupartiotoiminnan Joensuussa. Jäseniksi kelpuutetaan täysi-ikäiset naishenkilöt,  tosin kuulemma tissivauvatkin saavat tulla äitiensä mukana luomaan turvallisuudentunnetta kaduille.

Kyllikkien partiointi-idea on saanut innostunutta vastakaikua sosiaalisessa mediassa. Odotettavissa on, että muissakin kaupungeissa kuin Joensuussa nähdään iloisia Kyllikkejä iltapartiotehtävissä. He lupaavat vaihtaa ajatuksia ventovieraidenkin parissa, katsoa silmiin ja tarjota kansalaisille kenties biohajoavia koirankakkapusseja.

Kyllikkien partiointiohjeet  ovat selkeät. Näin toimitaan kadulla: ”Puhutaan välittömästi, jos huomataan, että ihminen tahi eläin on pulassa. Käytetään voimasanoja ainoastaan tarpeen vaatimalla tavalla. Ketään ei huvikseen puhuteta, jos siltä tuntuu.”

Kyllikkien ohjeistus on myös parodinen muotoilu Joensuussa vastikään katupartiointiin ryhtyneiden Odinin soturien toimintakoodista, jossa korostetaan soturin välitöntä toimintaa heti kun nähdään suomalaisen olevan pulassa. Vaikka tilanne olisi päällä, niin silti ”ketään ei huvikseen hakata, jos siltä tuntuu.”

Valkoisen Suomen puolesta taistelevien viikinkikaartien ilmaantuminen katuelämään huolestuttaa monissa kaupungeissa.

Kalevalaisesta tarinaperinteestä nousevat iloiset Kyllikit ovat täsmäisku, joka tuo toivoa uhon ja aggression keskelle. He tuovat viestiä tavallisesta Suomesta, joka näyttää etääntyvän kovaa kyytiä hurjistuneiden mielikuvien alta.

Maan ilmapiiri on muuttunut jäätäväksi ja oikeusvaltiokin on yhä enemmän sanoja paperilla. Ihmisoikeudet ovat ylättäen suhteellisia ominaisuuksia. Joillakin niitä on enemmän kuin toisilla, etnisistä tai kulttuurisista tai uskonnollisista syistä.

Suurta vastalauseiden myrskyä ei puhjennut siitä, että hallitus päätti joulukuussa kiristää myönteisen oleskeluluvan saavien turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvaa kantaväestöä heikommalle tasolle. Onhan tyyli tuttua muualtakin Euroopasta.

Vaarallisen kaiun ihmisoikeuspolitiikka ja toisaalta vihapuheen- ja viharikosten yleistyminen turruttaa kipukynnystä siihen mikä on normaalia.

Normaalia on myös se, että silmiä suljetaan ja todelliset ongelmat muuttuvat veteen piirretyiksi viivoiksi.

Oikeusministeri Jari Lindströmiltä ei ole löytynyt mitään kriittistä sanottavaa siihen, että maahanmuuttovastainen katupartiointi yleistyy maassa. Kävi ilmi, ettei väkivaltarikoksista tuomittujen henkilöiden toimiminen katupartioiden johdossa ole ongelma.

Sen sijaan oikeusministeri on halunnut korostaa jokaisen vapaata oikeutta kulkea kadulla. Sen ohella hän todennut lakonisesti, että rikollistaustaisten ihmisten mukanaolo katupartioissa herättää mielenkiintoa.

Korkeaa valtaa käyttävän ministerin myötäkarvainen asenne on pelottavaa, vaikka tiedossa onkin hänen puolueensa harjoittama maahanmuuttokritiikki. Yleisestä turvallisuudesta entistä huolestuneemmille ihmisille olisi tarpeen toisenlainen järkipuhe.  Sellainen, jota esittävät

käytännön turvallisuudesta vastaavat poliisit maakunnasta.

Ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista on sanonut suoraan, että koska ryhmien tiedetään olevan maahanmuuttovastaisia ja rasistisia, niiden käyttö yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvontaan ei vain käy.

Järjen ääni on vaarassa heiketä erilaisten mielipideheimojen taistelutantereeksi muuttuneessa Suomessa. Ketjureaktiot ovat joskus salakavalia. Ne pääsevät käyntiin silloin kun huhut ja oletukset korvaavat tiedon eikä kaikkien ihmisarvoa pidetä enää jakamattomana. Lopulta voi käydä niin, että viisaanakin pidetyt ihmiset alkavat puhua kummallisia ja jakaa paranoidisia tekstejä.

Tiedän, että Luther reformaatiotyönsä jälkeen kirjoitti konkreettisia terroritekoja ehdottavan kiihotuskirjan juutalaisista ja heidän valheistaan. Silti näkökyvyn kapeutuminen ei ole historiallinen jäänne. Henkinen näköala voi nykyisiltäkin gurulta kapeutua hiilikellarin kurkistusluukun  kokoiseksi.

Mietin tätä, kun törmäsin linkkiin, jollaista en olisi uskonut näkeväni tunnetun henkisen hyvinvoinnin valmentajan uutisvirrassa. Ihmissielun mustia komeroita auki penkonut opettaja pyytää hengittämään syvään ja lukemaan tanskalaisen Nicolai Sennelsin haastattelun.

Hommaforumissa 2009 julkaistussa tekstissä tanskalaisen Pegida-liikkeen kärkihahmo Sennels puhuu muslimikulttuurista monoliittina, joka tarjoaa lapsille epäterveen kasvuympäristön. Tuloksena syntyy epäkypsiä, aggressiivisia ja matalalla itsetunnolla varustettuja yksilöitä.

Entä kuka on tämä yleistäviä johtopäätöksiä tarjoava mies, joka tuntee sekä raivoa että kauhua muslimikulttuuria kohtaan, jonka piiriin kuuluu maailman väestöstä noin 1,6 miljardia ihmistä?

Hän on buddhalainen psykologi, joka tunnetaan militantin islamkritiikin ohella myös mieltä rauhoittavan tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin opettajana.

Tällaiset paradoksit ovat vaikeita. Mielipidemarkkinoiden sekatavarakauppa on sekaisin. Tulkaa Kyllikit äkkiä apuun!

Marketta Mattila

Ykkösaamun kolumni 14.1.2016

Lähetykset

  • to 14.1.2016 9.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ihmettelee rehtorien hiljaisuutta, kun hallitus leikkaa koulutuksesta.

  • Kolumnisti Marko Kilpi pohtii miltä tuntuu ulkopuolisuus, se joku joka ei kuulu "meihin".

  • Kun perehtyy oman kotitalon historiaan, alkaa miettiä, mitä kaikkea kerrostalon seinät ovat nähneet. Onkohan joku syntynyt tai kuollut olohuoneessani, kirjoittaa Reetta Räty.

  • Kirjailija Laura Lindstedt kohautti toissa vuonna Finlandia-palkintopuheessaan ja palaa nyt vieraskolumissa ruotimaan suomalaista ilmapiiriä itsenäisyysjuhlan alla.

  • Tehostamisen myötä työtä tekeviä käsiä on vähemmän, vaatimusten perässä pysyminen koettelee jaksamisen rajoja. Joku uskaltaa hypätä oravanpyörästä, mutta suurelle osalle se ei ole taloudellisesti mahdollista. Kieltenopettaja Paula Takio muistuttaa kolumnissaan, että ihmisestä ei saa lisätehoja irti puristamalla.

  • Ratkaisemattomassa Palestiina/Israel konfliktissa muistellaan tänä vuonna selkkauksen kolmea merkittävää käännettä. Sata vuotta sitten Britannian hallitus antoi lupauksen juutalaisten "kansallisen kodin" perustamisesta Palestiinaan, ja viime kesäkuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Israel valtasi koko alueen. Syksyllä 1947 silloin vielä nuori maailmanjärjestö, Yhdistyneet Kansakunnat, otti ensimmäisen kerran kantaa Palestiinan kysymykseen. Tuosta ajasta kertoo kolumnistimme Hannu Reime.

  • Katsotaan eteenpäin, se oli ajan henki sodan jälkeen. Työ täytti päivät.
    Sodasta ei puhuttu, nälkäisinä mentiin nukkumaan ja yöllä nähtiin painajaisia. Heli Vaaranen muistaa kolumnissaan tuttuja sotilaita.

  • Kolumnisti Janne Rysky Riiheläinen onnittelee kansakunnan poliittista linjaa. Riiheläinen pohtii, että tasavallan presidentin Sauli Niinistön kolme vuotta sitten esittelemän pilarimallin myötä puolustuspolitiikka on noussut ulkopolitiikan rinnalle jäsentämään Suomen suhteita muuhun maailmaan.

  • Henkinen ilmastomme ei pääty valtiollisille rajoillemme, joten kansallisen itsetunnon vahvistamisen ohella olisi paikallaan pureutua esimerkiksi yläilmakehän virtauksiin tai Kreikan ja Italian historiaan, suosittelee kosmologi Kari Enqvist.

  • Kaukana kotoa on helppo kääriä voittoa taskuun ympäristöstä piittaamatta. Kanadalaiset käyvät Lapissa kuokkimassa malmin, suomalaiset touhuavat eukalyptuksesta sellua Etelä-Amerikassa. Tiistain kolumnisti Pekka Juntti muistuttaa, että maapallon luonnonvarat ovat rajallisia ja ne ovat meillä vain lainassa.

  • Maanantain kolumnisti Jari Ehrnrooth pohtii Kiinan markkinatalouden kehityksen vaikutuksia. Onko lopputuloksena Kiinan muuttuminen liberaaliksi demoratiaksi vai taantuvatko länsimaat kommunistisen Kiinan taloudellisen maailmanvalloituksen myötä?

  • Saudi-Arabiassa, Libanonissa ja Syyriassa tapahtuu. Iranin vaikutusvalta alueella on kasvanut. Monesta tekijästä voi päätellä, että jotain uutta ja ehkä varallista muhii Lähi-idässä.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä