Radio 1 vastaa

Radio 1 vastaa: Anna Simojoki: Kissa nostaa häntäänsä

  • 4 min
  • toistaiseksi

Tällä viikolla Yle Radio 1:n ohjelmille satoi kiitosta, kun niin kutsutut Koura-palkinnot myönnettiin viime vuoden parhaille radio-, TV- ja verkkosisällöille Helsingissä.

Radio 1:n ohjelmista tunnustusta saivat sekä yksittäiset ohjelmat että radiosarjat. Vuoden sivistysteko -palkinnon sai Kare Eskolan toimittama Välilevyjä. Siinä Kare pyöräili pitkin poikin Suomea ja otti samalla selvää maakuntien kulttuuri-ihmeistä.

Palkinnot jakanut koulutusrahasto Koura on Ylen ja MTV:n yhteinen rahasto. Jokavuotiset Koura-palkinnot ovat alan suurimpia rahapalkintoja Suomessa.

Kouran erikoispalkinnon sai Koraanin luenta. Viime vuonnahan Radio 1:ssä kuultiin koko Koraani 60-osaisena sarjana. Jokaiseen jaksoon kuului keskusteluosuus, jossa luentaa taustoitettiin. Kissa ei nyt malta olla nostamatta häntäänsä, sillä Koraanin luenta oli kulttuuriteko, joka kiinnosti laajasti myös ulkomailla. Sellainen on radiomaailmassa harvinaista. Koraani-sarjan saama erikoispalkinto myönnettiin Juha-Pekka Hotiselle, Pekka Savolaiselle ja Erja Mannolle. Jos Koraani on jäänyt kuuntelematta, sen voi edelleen käydä kuuntelemassa Areenassa.

Viime torstain Koura-juhlassa palkittiin Radio 1:n ohjelmista myös kuunnelmat Taidenäyttely radiossa ja Viides maailmanvalta. Ne saivat pääpalkinnot draamasarjassa. Voittoisia draamoja olivat tekemässä muun muassa Tiina Luoma, Soila Valkama, Esko Salervo ja Anders Wiksten. Lisäksi Kouran kunniamaininnan saivat toimittaja Jukka Mikkolan Avaruusromua-ohjelma sekä radiosarja Kuusi kuvaa.

Kiitos ja kumarrus kaikille palkituille! He ovat palkintonsa ja hyvän mielensä ansainneet!

Radio 1 elää monipuolisista ohjelmistaan. Nyt palkittiin monta hienoa ohjelmaa, ja moni muukin olisi tunnustuksen ansainnut. Varsin monille kuuntelijoillekin kanava ohjelmineen kelpaa. Tässä tuore kanavalle tullut palaute:

Tuhannet kiitokset Tavallisten ihmisten historia -sarjan ensimmäisestä osasta. Oli ihanaa keskittyä melkein kolmeksi vartiksi hienosti tehtyyn ja huiman kiinnostavaan ohjelmaan. Siinä oli Yle radio 1:n parhaat ominaisuudet kauniisti paketissa. Tällaisia lisää!

Nöyrä pyyntö: Älkää antako periksi hälinälle ja lörpötykselle. Ei piiruakaan Yle Puheen suuntaan, kiitos. Minua ei kiinnosta kuulla, paleliko kuuluttajan käsiä, kun hän tuli töihin vai ei. Myös toistensa päälle puhuvien puolijulkkisten väliset keskustelut ovat hermostuttavia. Pyydän rauhaa korville, sisältöä aivoille. Sitä ei muilta kanavilta saa.

Radio 1 on puhetavaltaan usein erilainen kuin Yle Puhe tai YleX, mikä on tarkoituskin. Yksi tyyli miellyttää yhtä ja toinen toista. Joskus kanavan valintaan saattaa vaikuttaa myös oma mieliala tai kiinnostava puheenaihe. Suomalaiset kuuntelevat keskimäärin yhtä tai kahta radiokanavaa päivässä, ja pysyvät usein hyvin uskollisina suosikeilleen. Hyvä niin. Toivottavasti kaikille löytyy mieluisaa kuunneltavaa.

Kiitos kaikista palautteista ja hyvää viikonloppua!

Anna Simojoki

Radio 1 vastaa 18.2.2016

Lähetykset

  • la 19.3.2016 12.50 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Yleishuomio tältäkin viikolta on, että kuuntelijat tuntuvat olevan kovin tyytyväisiä siihen, että Tom Kankkonen on mukana Ykkösaamun tiimissä. Hän on saanut paljon ja pelkästään positiivisia mainintoja. Sitä en lainkaan ihmettele. Hyvä Tom!

    Sitten luen kirjeen, jonka lähetti nimimerkki ”Sinilinna”:

    ”Lämmin kiitos Yle Radio 1:n ohjelmatarjonnasta. Kanava on todella monipuolinen ohjelmistossaan. Sieltä saa paljon tietoa monenlaista asioista. Näin ikääntyneelle siellä on juuri sopivia ohjelmia. Puolenpäivän jälkeen tulee usein jotain mielenkiintoista. Monista musiikkiohjelmistakin pidän. Kiitos myös jumalanpalveluksista ja Horisontti-ohjelmasta.
    Kiinnitin kuitenkin huomioni erääseen kuuntelijan palautteeseen. Hän kritisoi 'pehmeitten arvojen' ohjelmia. Hän vertasi niitä naisten lehtien tuotoksiin. Hän taisi suhtautua halveksivasti pehmeisiin arvoihin ja naisten lehtiinkin. Minusta 'pehmeitten arvojen' ohjelmilla on paikkansa. Maailmassa on niin paljon kylmyyttä ja kovuutta, että tarvitsemme myös 'pehmeitä arvoja'. Esimerkiksi 'Havaintoja ihmisestä' on ollut todella hyvä ohjelmasarja. Aina mukana on ollut asiantuntija, joka on osannut selvittää kyseistä asiaa. Hyvä, että kuuntelijat ovat voineet osallistua ohjelman tekoon kirjeitse ja saaneet sitten asiantuntijaltakin palautetta. Kiitos!”

    Näin kirjoitti nimimerkki ”Sinilinna”, kommentoiden jo jonkin aikaa käytyä keskustelua eri ohjelmatyypeistä.

    Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä: Radio 1 on laaja-alainen kanava, kuten ovat sen kuuntelijatkin. Me pidämme kaikkia näkökulmia elämään ja maailmaan tärkeinä. Kaikki eivät tietenkään pidä kaikesta eikä kukaan sitä edellytäkään. Hieman sama kuin ruokalajien kanssa: itse en esimerkiksi lainkaan pidä sillistä edes vappupäivän aamuna, mutta ei se tarkoita, että haluaisin kieltää sillinsyönnin muilta. Syököön pois kuljeksimasta.

    Seuraavaksi hieman hehkutusta ja ylpeilyäkin, vaikka se synti taitaa ollakin:

    Viime torstaina julkaisi markkinointitutkimusyhtiö Finnpanel Kansalliseen radiotutkimukseen perustuvan vuosiraportin, mikä koski suomalaisten radiokuuntelua vuonna 2019. Mukana ovat siis kaikki Suomessa toimivat radiokanavat, niin Ylen kuin kaikki kymmenet kaupalliset kanavat ympäri maan. Siitä kävi ilmi, että Yle Radio 1 oli koko joukon kolmanneksi kuunnelluin radiokanava! Aikamoista. Edellä olivat vain Ylen Radio Suomi ja kansainvälisen Bauer Median groupin Radio Nova.

    Kanavia mitataan yleensä kahdella tavalla: joko selvitetään sitä määrää, joka on edes käväissyt kanavalla eli niin sanottua ”nuppilukua”. Tämä kiinnostaa erityisesti kaupallisten kanavien mainostajia, sillä näin he voivat arvioida kuinka moni heidän hypertarjouksestaan kuulivat. Toinen tapa on juuri tuon kuunteluajan mittaus, jossa tulimme siis kolmansiksi. Minusta tällaiselle ohjelmaradiolle onkin erityisen tärkeätä se, että ohjelmiamme myös kuunnellaan minuuttimääräisesti pitkään, ei pelkästään piipahdeta. Tästä menestyksestä kiitos kuuluu tietenkin niille kymmenille toimittajille, jotka pitävät kanavan tarjonnan niin korkeatasoisena, että sitä halutaan kuunnella. Mutta se on myös osoitus siitä, että Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka arvostavat laadukkaita ja ajatteluun haastavia ohjelmia oli kyse sitten ajankohtaisaiheista, keskusteluohjelmista, tieteestä, taiteesta, musiikista tai radiodraamasta. Onnistumisestamme pitää siis ensisijaisesti kiittää teitä rakkaat ja viisaat kuuntelijamme. Teille on ilo ja suuri etuoikeus tehdä radiokanavaa.

    Lähettäkää meille taas palautetta ja muita aatoksianne. Sen voi tehdä joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonloppua.

    Kaj Färm

  • "Hei. Oli hiljan Runebergin päivä, kuten tiedämme.
    Eipä sanonut Jalmari Laine, Yle Radio 1:n kuuluttaja mitään siitä, että
    olisi liputuspäivä, kuten on aina ollut tapana sanoa.
    Unohtiko hän, vai onko tämäkin liian isänmaallista radiossa tämän
    sosialistihallituksen aikana?"

    Näin rivakasti aloitimme Liisan viestillä. Kuuntelija on siinä aivan oikeassa, että aamukuuluttaja todellakin unohti mainita liputuspäivän. Kyse oli aivan puhtaasta inhimillisestä unohduksesta, eikä tietenkään mistään kannanotosta. Pyydämme vilpittömästi anteeksi tätä lapsusta. Runebergin päivää vietettiin Yle Radio 1:ssä keskiviikkona monella tapaa muun muassa musiikkiohjelmissa.

    Ottamatta nyt kantaa muotoiluun, jolla Liisa kuvaili istuvaa hallitusta, totean kuitenkin, että Suomi on siitä hieno maa, ettei hallituksen vaihtuminen suoraan vaikuta Yleisradion toimintaan. Yle ei ole hallituksen radio, vaan eduskunnan. Siinä on merkittävä ero, eli ei nyt aivan kaikesta hallitustakaan pidä syyttää.

    Monissa Euroopankin maassa yleisradioyhtiöt ovat huomattavasti suoremmin poliittisessa kontrollissa, mikä ei suorastaan ainakaan lisää kansalaisten luottamusta.

    Pauli kiittelee varhaisaamun musiikkia:

    "Herään usein varhain ja avaan ensimmäisenä radion. Tänään torstaina avasin sen puoli seitsemän aikoihin ja sieltä kuului aivan hurmaavaa urkumusiikkia. Kävi ilmi, että kyse oli Brixi nimisen säveltäjän Pastorella C-duurista, uruille. Minulle aivan tuntematon säveltäjä, mutta hienoa musiikkia! Muutenkin aamun musiikki oli aivan ihanaa ja sopi ainakin minun hieman vielä utuisiin tunnelmiini hyvin, ennen Ykkösaamun politiikkakeskusteluja, jotka todella kyllä herättivät päivään."

    Näin kirjoitti Pauli Keski-Suomesta.

    Eräs kuuntelija taas kiittelee sitä, että meidän aamuihin on tullut uusia vetäjiä ja hän tarkoittanee tällä nimenomaan Ykkösaamua.

    Toisaalta hän kuitenkin pahoittelee, että ohjelmassa puhutaan niin paljon presidentti Trumpista ja Yhdysvaltain politiikasta ylipäätään. Hän toivoo, että Yle Radio 1 olisi U.S.A.-vapaa vyöhyke. Pelkäänpä pahoin, että tuo ei aivan onnistu. Yhdysvallat on yhä supervalta ja yksi vaikutusvaltaisimmista tekijöistä maailmanpolitiikassa, mikä koskee siis myös Suomea ja suomalaisia. Lisäksi Yhdysvalloissa on vaalivuosi, joten aivan varmasti Ykkösaamu tulee niitä aiheita jatkossakin seuraamaan.

    Kokonaan toinen asia on se, että täytyykö Trumpista ihan joka ohjelmassa puhua. Nykyään tilanne on rauhoittunut, mutta varsinkin hänen virkakautensa alussa tuntui siltä, että aivan jokaisen oli päästävä sanomaan mielipiteensä hänestä.

    Esimerkiksi Kiinan johtaja Xi Jinping on hyvin vaikutusvaltainen hahmo hänkin ja varsinainen epädemokraatti, mutta hänestä kuullaan huomattavasti vähemmän.
    Toivotaan, että asiat kehittyvät parempaan päin.

    Kevätkin on tulossa.

    Kiitoksia jälleen moninaisesta palautteesta ja ideoista. Lähettäkääpä kaikenlaista viestiä lisääkin joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kaunista helmikuista viikonloppua kaikille!

    Kaj Färm

  • Aloitetaan Lassen rakentavalla palautteella:

    ”Yksi keskeinen aihepiiri puuttuu YLE ykkösen ohjelmistosta jokseenkin kokonaan.
    Nimittäin yrittäjyys.
    Se on kuitenkin ihan yhteiskunnan peruselementti.
    Kaikki muu kulttuuri rakentuu sen varaan.

    Perustakaapa sellainen ”Yrittäjäykkönen”, jonka sisältö voisi olla vaikkapa sellainen, että käsitellään aina joku yrityksen pyörittämiseen liittyvä aihe.
    Ja toisena ehkä vielä tärkeämpänä olisi aina jonkun kokeneen yrittäjän tarina.

    Perustelen tällaista ohjelmaa niin, että positiiviset tarinat varsinkin mukavasti onnistuneista yrittäjistä voisi kannustaa sellaisia, joilla on yrittäjyys haaveena, mutta rohkeutta vähän puuttuu ja arveluttaa.
    Itsekin olen aikoinaan innoittunut kuuntelemalla menestyneen ja kokeneen konkarin kertomuksista.

    Työstä ei ole tässä maassa pulaa, mutta palkan maksajista sen sijaan on.
    Yle Radio yksi voisi olla näin työllisyyttä tukemassa.
    Tähän löytyy vaikka puolituntinen viikossa, kun muulta kulttuurilajilta vähän nipistää.

    Ja positiivisessa hengessä sitten, ei yrittämisen ongelmia voivotellen.”

    Tällaisia terveisiä lähetti Lasse, epäilemättä yrittäjä itsekin. Ehdotushan on mitä mainioin. Jonkin verran yrittäjäasiaa käsitellään toki torstaisessa Juho-Pekka Rantalan ”Mikä maksaa” -ohjelmassa, mutta siinä käsitellään muitakin talousaiheita kuin yrittäjyyttä. Pannaanpa siis harkintaan.

    Viime viikolla kuuntelijamme Pertti Vantaalta lähetti melkoisen suorasukaisen kirjeen, jossa kritisoi meitä siitä, että kanavalla on liikaa pehmoilevia ohjelmia, joita hän kutsui hieman ikävästi ”lässytykseksi”. Arvelin, että Pertin provosointi kirvottaisi varmaan muitakin mielipiteitä ja niin myös kävi, mutta hieman yllättävällä tavalla:

    Näin kirjoitti heti tuoreeltaan kuuntelijamme Varpu:

    ”Hei, kuuntelijapalautetta-ohjelma on yksi suosikkejani. Tänään lauantaina 25. tammikuuta se kuitenkin näytti yliluonnolliset kykynsä: Pertti Vantaalta kirjoitti kuin suoraan minun tajunnastani.
    Olen suunnitellut jo pitkään kirjoittavani samasta aiheesta. Onneksi Pertti uskalsi sanoa ajatuksensa kiemurtelematta, niin minunkaan ei enää tarvitse miettiä kohteliaita muotoiluja.
    Yle Radio 1:n ohjelmiin ei kuulu loppuunkulunut taivastelu! Ärsyynnyn joka kerta, kun joutavan plimputuksen myötä ryppyotsainen täti alkaa huokailla. Meillä on päivälehdissäkin jo ihan tarpeeksi kaikenlaisia Lifestyle- ja Elämä-sivuja naistenlehdistä puhumattakaan, joten ihmiset saavat viestimistä varmasti empatiaa ja kanssakulkijoita tarvitessaan. Ja eivätkö nämä ohjelmat sopisi YlePuheelle?
    Siis pidetään YLE Radio 1 asiallisen tiedon sekä elinvoimaisen kulttuurin ja musiikin lähteenä. Ohjelma saa mennä välillä yli hilseenkin, mutta se ei saa osua sen alle.

    Empaattisin terveisin
    Nimimerkki Varpu Itä-Helsingistä”

    No tämä asia tuli nyt selväksi. Kiitoksia palautteesta.

    Jotain kiitettävääkin on löytynyt:

    ”Olen jo nyt todella iloinen, että kulttuurikanavamme Radio yksi on ottanut tosissaan Ludwig van Beethovenin syntymän 250-muistovuoden. Tammikuu on vasta lopussa ja jo nyt olen kuullut aiheesta muutamaankin kertaan. Itse merkkipäivähän on vasta joulukuussa, mutta hyvin kelpaa Beethovenia kuunnella joka kuukausi.”

    Näin kirjoitti Taina Helsingistä.

    Lähettäkää toki lisää kaikenmoista palautetta. Sitä voi lähettää joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Hyvää helmikuuta kaikille.

    Kaj Färm

  • Pitikin mennä sanomaan viime viikolla, että ei ole oikein tullut negatiivista palautetta. No nyt sitä on tullut. Itse asiassa kyllä viime viikollakin negatiiviseksi katsottavaa postia tuli, mutta se oli tyypillisesti sillä tavoin poliittisesti värittynyttä, että en katso tarpeelliseksi sellaista tässä ohjelmassa toistaa. Tarkoitan sen kaltaista kirjoittelua, jossa halutaan kommentoida esimerkiksi Ykkösaamussa haastatellun ministerin tai muun poliitikon mielipiteitä ja linjauksia. Politiikasta on syytä keskustella ja olla eri tai samaa mieltä, mutta tämä ohjelma ei ole oikea foorumi sille. Samaten en suostu lukemaan kirjoituksia, joissa kyseenalaistetaan haastateltujen asiantuntijoiden pätevyyttä tai mahdollisia piilomotiiveja. Sellaista keskustelua varten on keksitty niin sanottu sosiaalinen media. Sehän on tässä tehtävässä korvannut bensa-aseman kahvilan, huomaan ja olkoon niin.

    Mutta paneudutaan siihen kritiikkiin, jota antaa tässä Pertti Vantaalta:

    ”Yle Radio 1:ssä tulee paljon hyviä ja asiallisia ohjelmia, kuten 'Tiedeykkönen', 'Ykkösaamu' ja vaikkapa tämä uusi sarja kadonneista kaupungeista. Mutta miksi te lähetätte asiaohjelmien otsikon alla niin paljon kaiken maailman lässytysohjelmia. On Sari Valton jeesustelua, ahdistavia 'Havaintoja ihmisestä' ja nyt uusimpana kuulin keskiviikkona ohjelman 'En ole vain töissä täällä'. Sen tarkoitus lienee käsitellä työelämää, mutta en ole siitäkään varma. Lähinnä siinä juteltiin teemalla 'miltä nyt tuntuu ja miltä eilen mahtoi tuntua?' Ei siis mitään kunnon sisältöä, vaan nykyajalle tyypillistä 'fiilistelyä'. Yle Radio 1 ei saa sortua naistenlehdeksi. Tässä maassa täytyy olla edes yksi tiedotusväline, jossa puhutaan tutkittua faktaa ja käsitellään oikeita asioista, oli se sitten politiikkaa, tiedettä tai jopa kulttuuria. Lässyttäjiä tässä maassa on aivan riittävästi, älkää te lähtekö siihen mukaan.”

    Tämän testosteroniruiskeen tarjoili siis Pertti Vantaalta. Minä olen myös niin sanotun ”kovan faktan” ystävä, mutta en millään muotoa kuvittele, että se olisi mitenkään riittävä lähestymistapa ihmiselon ymmärtämiseen. Ihminen on voimakkaasti tunteva eläin, eikä sen huomioon ottaminen ole mielestäni lässytystä, vaan rehellisyyttä. Mielellämme ajattelemme valintojamme aina rationaalisiksi, mutta käsi sydämelle: ovatko ne sellaisia oikeasti?

    Rakentavan ja osin kriittisen kirjeen on meille lähettänyt Eero Kotkasta. Hän harrastaa muuten musiikkia puhallinorkesterissa instrumentteinaan klarinetti ja saksofoni. Epäilemättä siis hieno mies.

    Erkki haluaisi lisää muun muassa jazzia, sotilasmusiikkia, hengellistä-, erityisesti urkumusiikkia sekä kansanmusiikkia ja kehuu Muistojen bulevardia, Lauantain toivottuja sekä radiohartauksia.

    Erittäin mielenkiintoinen on Erkin ehdotus suomalaisen työn satavuotisesta historiasarjasta. Aikajana voisi tosin olla pitempikin. Suosittelen Erkille viime marraskuussa lähettämäämme kolmiosaista ohjelmasarjaa ”Metallijahti”, jonka toimitti Harri Alanne. Siinä käsitellään Suomen kaivosalan historiaa aina kuningas Kustaa II Adolfin 1600-luvun suomaisista hopeakaivoshankkeista nykyiseen kaivosbuumiin. Kaikki jaksot ovat yhä Areenassa kuultavissa.

    Erkillä oli myös muita hyviä ohjelmaideoita, kuten ”Eurooppalaiset illat” ilmeisesti hieman Erkki Toivasen iltakävelyjen hengessä. Niitä todella kaivattaisiin.

    Kiitoksia näistäkin palautteista ja ideoista. Lisää kaikenlaista viestiä voi lähettää joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja manuaalisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhaisaa viikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

  • Kuten monet kuuntelijamme ovat huomanneet, on Tom Kankkonen liittynyt Ykkösaamun tarkkaan valikoituun juontajoukkoon. Asiaa on kiitelty paljon. Hyvänä esimerkkinä tämä posti Lohjalta:

    ”Yle Radio 1:n vakiokuuntelijana olen ollut sekä viime perjantaina että tänään tiistaina onneni kukkuloilla. Kun siis Ykkösaamua juonsi Tom Kankkonen! Loistavaa!
    Ammattilainen, joka kuuntelee, mitä haastateltava kertoo ja toimii sulavasti yllättävissäkin käänteissä lähetyksen aikana.
    Kankkonen ei siis noudata orjallisesti käsikirjoitustaan eikä kysele semmoista, mihin haastateltava onkin jo ehtinyt vastata aikaisemmissa vastausosioissaan.
    Ja mikä tärkeintä: Kankkonen ei puhu haastateltavansa puheen päälle sanomalla, että kertokaa nyt lyhyesti kun aikamme tässä alkaa loppua. Hän ei siis tuhlaa lähetyksen rajallista aikaa varastamalla haastateltavaltaan tämän puheaikaa!
    Korvinkuultavasti Kankkonen arvostaa haastateltaviaan eikä ole mikään hyökkäävä päällepäsmäri.
    Harkittua, hötkyilemätöntä ja todella ammattitaitoista radiojournalismia kuuntelen mielelläni. Samalla opin uusia asioita – ahdistumatta.”

    Näin siis Mikko Lohjan Virkkalasta ja hän ehdotti myös Tom Kankkoselle lisää liksaa. Välitin kiitokset Tom Kankkoselle ja hän oli erityisen ilahtunut palkkaa koskevasta ehdotuksesta. Kukapa ei.

    Luen vielä Mikon kirjeen loppukaneetin, niin mainio se on: ”Lopuksi elämänkokemukseni muovaama suhtautumiseni tosiolevaan: Kolmea en vaihda: lääkäriä, parturia enkä Yle Radio 1:tä.” Siinäpä elämänohjetta kerrakseen.

    Toinen paljon kiitosta saanut toimittaja on Seppo Heikkinen ja hänen toimittamansa minisarja ”Heimosotien uho ja pettymys”.Ohjelma kuullaan ensin maanantaisin kello 12.10 ja toistamiseen näin lauantaisin kello 17.15. Ja kaikki kolme osaa ovat jo Areenassa. Ohjelmassa haastateltavina ovat dosentit Aapo Roselius ja Oula Silvennoinen. Näin ohjelmasta kirjoitti Antti Helsingistä:

    ”Todella vetävä sarja mielenkiintoisesta aiheesta. Minun kouluvuosista on jo parikymmentä vuotta aikaa, mutta ei meille tällaisesta kerrottu juuri mitään. Jollain sivumaininnalla taidettiin mennä. Kiinnostuin niin, että kävin jopa ostamassa herrojen tätä aihetta käsittelevän kirjan ”Villi itä”. Toivottavasti ei mennyt mainonnan puolelle, mutta kiitos siitäkin kuuluu Ylelle ja Seppo Heikkiselle.”

    Välitän kiitokset Sepolle. Itse olen sitä mieltä, että kirjoja ylipäänsä ja hyviä kirjoja erityisesti saa kannustaa lukemaan ja jopa ostamaan. Puhutaanhan radiokanavilla yhtenään uutuuslevyistäkin. No, meillä harvemmin.

    Siitten kiitoksia Kulttuuriykköselle ja Pauliina Grymille:

    ”Hei! Ihan isosti ilahduin Yle 1: n ohjelmasta Kulttuuriykkönen tiistaina 14. tammikuuta: todella asiallinen ja monipuolinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen haastattelu. Se oli myös oiva osoitus siitä, miten vastakkain asettelemista voi välttää: toimittajalta ei ainuttakaan asiatonta viittausta haastateltavan puoluepoliittiseen taustaan.
    Hienoa, Yle 1 ja toimittaja Pauliina Grym! Lisää tällaista! Myös uutis- ja ajankohtaisohjelmiin!
    'Esimerkin voimin irti vastakkain asettelemisesta.'
    Ja monista muista hyvistä ohjelmista kiittäen, Annikki.”

    Aiheestahan Annikki kiitteli.

    Tällä viikolla ei oikein haukkuja tullutkaan, mutta kyllä niitäkin otetaan vastaan. Kaikenlaista palautetta voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Perinteinen posti kulkee sekin ja osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

  • Aloitetaan vuosi 2020 kiitoksilla Lappeenrannasta:

    ”Taas kuultiin ykköseltä Juhani Ahon lastuja. Kyllä oli kerrassaan hieno ohjelma! On suuri onni, että tällaista sivistynyttä ja rauhaisaa ohjelmaa saa kuulla.
    Taitaa olla suuri merkitys sillä, että lukeminen on niin korkeatasoista. Kiitokset tästä kuuluvat ilmeisesti Jari Rantschukoffille. Maailmassa on nykyään niin paljon kaikenlaista yhdentekevän heppoisaa ja jopa rumaakin materiaalia, että näin laadukkaasta kulttuuriohjelmasta täytyy pitää kaikin keinoin kiinni. Siitä voi myös kiittää ja vastaavaa kannattaa toivoa ohjelmistoonne lisää. Onneksi on radio ja onneksi siellä on töissä ammattitaitoista porukkaa.”

    Nämä kiitokset tulivat Markukselta. Sitten vuoden 2019 summaa Anneli näin:

    ”Haluan kiittää Yle Radio 1:n ohjelmakokonaisuudesta vuonna 2019.
    Mitä meillä olisi, jos meillä ei olisi Yle Radio 1:tä. Se tuo meille niin paljon iloa ja sivistystä elämäämme. Kiitos kaikille tekijöille!”

    Kiitokset näistä kauniista sanoista. Sitten siirrymme jo tämän vuoden puolelle:

    ”Haluan kiittää Maija Elonheimon toimittamasta Brysselin kone -ohjelmasta! Hän on toimittajana erittäin asiantunteva ja aihealueensa tarkasti tunteva toimittaja. Oli ilo todeta tämä taas kerran, kun hän 8. tammikuuta haastatteli Tytti Tuppuraista. Suomen toimintaa muun muassa EU:n puheenjohtajamaana valotettiin monelta kantilta. Nykyhallituksen ja Tuppuraisen kantaa sondeerattiin avoimuuden, budjettiasioiden, oikeusvaltioperiaatteiden, maahanmuuton ja tulevaisuudennäkökulmien kannalta taitavasti.
    Yle Radio 1:lle tarvittaisiin lisää tällaisia toimittajia, joille ei oman ideologian tuputtaminen ole pääasia, vaan asiaosaaminen ja älykäs keskustelu.”

    Näin kirjoitti Marja-Leena.

    Mutta aivan kaikki ei ole alkuvuonna sujunut niin kuin olisimme toivoneet. Viime sunnuntaina – loppiaisaattona – oli määrä lähettää jumalanpalvelus Maarian seurakunnan partiolippukunnasta. Lähetys oli tallenne ja näkyi lähetysjärjestelmässä normaalisti ja kaiken piti olla kunnossa, joten kuuluttaja kuulutti jumalanpalveluksen asianmukaisesti ja pani lähetyksen käyntiin. Sitten tapahtui jotain, mikä liittyy minun käsityskykyni ylittävällä tavalla tietotekniikkaan ja sen järjestelmiin. Seurauksena oli joka tapauksessa, että lähetystä ei saatu kuuluville. Kuuluttaja teki oikean ratkaisun ja kaivoi esille tällaisten tapausten varalle tehdyn niin sanotun varajumalanpalveluksen, mikä tässä tapauksessa oli Tuomasmessu Helsingin Agricolan kirkosta. Jumalanpalvelus siis tuli, mutta eihän se tietenkään ollut aivan sama juttu. Ymmärrän hyvin juuri partiojumalanpalvelusta kuuntelemaan kokoontuneiden nuorten ja vanhempienkin pettymyksen, kun monien nuorten avustuksella tehty jumalanpalvelus jäikin kuulematta. Jos ollenkaan lohduttaa, niin saimme kuitenkin jälkeenpäin pelastetuksi tuon partiojumalanpalveluksen Areenaan, mistä sen onkin käynyt kuuntelemassa jo neljättä tuhatta kuuntelijaa. Yritämme myös yhdessä Kirkon viestinnän kanssa löytää kevään kuluessa sunnuntain, jolloin voimme lähettää myös radiossa tuon mainion palveluksen. Kun paikka löytyy, kerromme siitä varmasti ajoissa.

    Pyydän vielä kerran anteeksi tuota tapausta. Niinhän se on, että vaikka herkästi syytämme asioista teknisiä virheitä, löytyy niidenkin takaa erehtyväinen ihminen.

    Pelkäänpä pahoin, että erehdyksiä sattuu vastakin, mutta toivottavasti myös onnistumisia ja saamme kuunnella ajatuksia herättäviä ohjelmia tänäkin vuonna.

    Kommentoikaa kaikkea joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Vuoden toinen viikko on jo lopuillaan, joten olen pahasti myöhässä, mutta saanen silti toivottaa kuuntelijoillemme oikein hyvää alkanutta vuotta 2020.

    Kaj Färm

  • Viikko sitten luin erään Erkin kirjeen, jossa hän ilmaisi tyytymättömyytensä ”Kamala luonto” kuunnelmasarjaan. Hyvä, että luin, sillä se on kirvoittanut suuren joukon kuuntelijoita kehumaan juuri tuota sarjaa. Palautetta ja tukea on siis tullut runsaasti, mutta luen pari edustavinta viestiä. Ensin Johannes Rovaniemeltä:

    ”Viime kerralla joku kuuntelija valitti, kuinka ei voi ymmärtää kuunnelmasarjaanne Kamala luonto. Makuasioista ei tosiaan kannata kiistellä, mutta koska niistä voi ja on syytäkin keskustella, niin rohkenenpa epäillä, että Kamalan luonnon huumori on tuolle kuuntelijalle joko liian liberaalia tai älykästä. Ellei peräti molempia. Minullakin oli aikamoinen ennakkoluulo kyseistä sarjaa kohtaan, kun sen taustalla oleva sarjakuva on mielestäni huono. Mutta tämä kuunnelmahan on täynnä erinomaista huumoria ja aivan yhtä hyvää näyttelemistä. Suurkiitos käsikirjoittajalle ja näyttelijöille. Lisää vain tällaista!”

    Samasta asiasta, mutta myös paljon muusta kirjoittaa nimimerkki ”Seija Gee”:

    ”Olen Radio 1:n vakikuuntelija eli kuuntelen usein myös näitä palautteita. Aamu alkaa Muistojen bulevardilla ja jatkuu milloin Roman Schatzin, milloin Kalle Haatasen tai Sari Valton seurassa. Musiikkiohjelmat ovat aivan helmiä. Kuunnelmia en nykyään paljon seuraa mutta Kamala luonto osui huumorintajuuni niin kovasti kolahtaen, että kuuntelin välillä uusinnatkin. Olen siis eri mieltä kuin tuo varkautelainen kuuntelija, joka kuunnelmaa roskaksi luonnehti. Sainkin oikein innon antaa palautetta minäkin, ettei tuo mielipide jäisi ainoaksi, joka radioteatteriin kuunnelmasta menee.
    Arvostan kanavaanne suuresti. Oikeastaan en jaksa muita juuri kuunnellakaan, kun Yle Puheestakin tuli urheilukanava. Ykkösen kuuluttajat ovat aivan huippuja, ei turhaa höpötystä. Kulttuuriykkösessä on kiinnostavia aiheita, Välilevyjä ja Riston valintaa jaksaa kuunnella uusintoinakin. Tiedeykkönen, Kuusi kuvaa, Klassista kahteen, kaikki erinomaisia kuten myös juuri nyt tuleva 'Semanttista hälyä'.
    Jatkakaa siis samaan malliin! Minua ei ole häirinnyt minkään ohjelman tunnusmusiikkikaan. Niistähän ohjelmat tunnistaa. Kiitos!”

    Näin positiivisella joulumielellä oli Ikaalisissa vaikuttava ”Seija Gee”. Kaikki nuo hänen mainitsemansa ohjelmat ovat yhä kuunneltavissa Areenassa. Sitten terveisiä Roman Schatzille nimimerkiltä MH:

    ”Kiitos Roman Schatzin ohjelmasta maanantailta 16. joulukuuta. Mielenkiintoinen keskustelu evoluutiosta suorastaan liimasi radion ääreen. Asiantuntijat antoivat selkeitä vastauksia mielenkiintoisiin kysymyksiin. Kaikki onnistuivat.”

    Kyseisen jakson alaotsikko oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ”Ihmisen evoluutio” ja Roman Schatzin vieraina olivat biologi ja tietokirjailija Juha Valste ja evoluutiopsykologian tutkija Markus J. Rantala. Ja Areena onkin jo mainittu.

    Elämme vuoden pimeimpiä päiviä, minkä huomaa varsinkin täällä lumettomassa Etelä-Suomessa. Mutta valoa kohti kuljemme suloisen joulun kautta. Toivotan kaikille kuulijoillemme sekä heidän läheisilleen oikein iloista joulua ja hyvää uutta vuotta 2020. Itse jään pienelle joululomalle, mutta palaan palautteiden ääreen heti loppiaisen jälkeen.

    Lähettäkää siis kaikenlaisia huomioita vaikka jouluohjelmistostamme tai toiveita ensi vuodelle. Niin voi tehdä vaikka nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Perinteisen postin osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista joulunalusaikaa.

    Kaj Färm

  • ”En saata sitten millään ymmärtää!” parahtaa kuuntelijamme Varkaudesta ja jatkaa:

    ”Olen kuunnelmien suurkuluttaja ja kuuntelen sujuvasti kaikenlaista taidepuuhastelusta dekkareihin, mutta nyt lauantaisin kuultava sarja 'Kamala luonto' on minulle liikaa. Käsittääkseni se perustuu ainakin Helsingin sanomissa julkaistavaan sarjakuvaan, joka sekin on typerä ja kaikin tavoin mauton. Ensin luulin, että kyseessä on lastenkuunnelma, mutta ei. Vaikka se onkin lapsellinen ikävällä tavalla, lapsille se ei sovi. Miksi tuhlaatte varmaankin rajallisia resurssejanne tällaiseen roskaan?”

    Tämän kysymyksen jätti ilmaan roikkumaan kuuntelijamme Erkki. En nyt sano, että makuasioista ei pitäisi kiistellä, sillä niistähän on mukavaa kiistellä, mutta mitään vastausta en osaa antaa. Välitän kuitenkin tämän palautteen radioteatteriväelle.

    Sitten mennään taas kehujen puolelle ja tämä perinpohjainen kirje tulee Turusta:

    ”Yle Radio 1:ssä on paljon erinomaista ohjelmaa.
    Erityisesti kiitän muistaakseni sunnuntaina 24.11.2019 kuulemastani Radio Variaatiosta, jossa oli hienoja ajatuksia ja monipuolista historiaa kirjoituskoneista. Suosittelin ohjelmaa ystävillenikin – sitä ei kuitenkaan taida olla Areenassa.
    Kiitän myös toimittaja Ville Talolaa, joka on haastattelijana erinomainen. Hän rakentaa kysymyksensä taitavasti niin, että kuulija on heti mukana kysymyksessä ja ymmärtää Talolan kysymyksen avulla vastauksenkin paremmin. Jotkut toiset toimittajat esittävät kysymyksensä miltei ulkolukuna, mikä ei anna hyvää kuvaa toimittajan taustatiedoista – usein kyse lienee myös kokemuksen puutteesta.
    Kalle Haatanen kuuluu myös syvällisiin haastattelijoihin. Perjantain 13.12. Kalle
    Haatasen ohjelma 'Maailma Lännen hegemonian jälkeen' oli erittäin valaiseva ja vei läpi 70 vuoden jakson vajaassa tunnissa kiehtovasti ja suorastaan hengästyttävästi. Miten Jukka Valtasaari pystyikään kutomaan niin monet langat lyhyessä ajassa yhteen!
    Markus Leikolan palaaminen radioon on myös ilo.
    Eva Tigerstedtin musiikkiohjelmat ovat hienovaraisia ja upeita. Niissä on riittävän paljon musiikkia. Joissakin musiikkiohjelmissa puhe vie liikaa alaa, toisaalta joissakin puheohjelmissa (esimerkiksi Johanna Korhosen ohjelmissa) välimusiikki kestää liian kauan ja herpaannuttaa kuulijan.
    On siis todella paljon hyvää ja kiitettävää niin, että kaikkea ei tässä suinkaan edes pysty mainitsemaan.
    Toivoisin kuitenkin, että edes joskus esitettäisiin vanhaa kunnon New Orleansin jazzia.
    Lisäksi olisi hyvä, etteivät eri ohjelmien tunnusmusiikit olisi niin hyökkääviä, että radio on suljettava niiden ajaksi. Tällaisia ovat ainakin ohjelmien Horisontti, Tiedeykkönen ja Maailmanpolitiikan arkipäivää tunnusmusiikit. Roman Schatzin Maamme-kirjan aloittava tunnus on kuitenkin mainio.
    Monin terveisin ja kiitoksin hyvää joulunalusaikaa toivottaen, Kirsti Turusta”

    Kiitoksia Kirstille, välitän kiitokset eteenpäin. Muistutan myös vaikka Muistojen bulevardin ja jazz-ohjelmien tekijöitä tuosta New Orleans jazzin puutoksesta. Sitähän on aina kiva kuunnella. Alkuun Kirsti kiitteli ja kaipaili Areenaan Radio Variaation kirjoituskoneita käsitellyttä ohjelmaa. Sen nimi on ”Kirjainten koti” ja sen käsikirjoitti ja ohjasi Mikko Järvinen. Kyllä se on yhä Areenassa. Kannattaa panna hakuenttään tuo ohjelman nimi, niin ainakin löytyy.

    Mitä tulee noihin ohjelmien tunnuksiin, niin ilokseni voin kertoa, että asialle ollaan jo tekemässä jotain. Huomasimme itsekin, että ohjelmien tunnukset ovat todella kirjavia. Se lienee ymmärrettävää sitäkin taustaa vasten, että osa niistä on kovin vanhoja osa taas tuoreempia. Olemme etsimässä kaikille tunnuksille yhteistä, hillitympää äänimaailmaa. Tuloksia kuulette jo heti alkuvuodesta.

    Kiitoksia taas kuluneen viikon aikana tulleesta palautteesta ja hyvistä ideoista. Lähettäkää niitä vastakin vaikka nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Perinteisen postin osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista huomista kolmatta adventtia.

    Kaj Färm

  • Nimimerkki "Tuiran poika" on lähettänyt mielenkiintoisen ja analyyttisen viestin koskien erityisesti arkiaamujen ohjelmistoa. Koska viesti on melko pitkä, luen siitä vain osia ja koetan tiivistää sanoman. Näin nimimerkki aloittaa:

    "Kuuntelen jatkuvasti Radio 1:tä, koska sen ohjelmat ovat yleensä hyviä, ja joka tapauksessa enimmäkseen parempia kuin muilla kanavilla, TV-ohjelmista puhumattakaan. Mutta ei mikään ei ole niin hyvää, ettei voisi olla parempaakin. Siksi kerron ajatuksiani Radio 1:n aamuohjelmista."

    Tämän jälkeen nimimerkki kummeksuu tässä palauteohjelmassa usein luettuja ohjelmien kehuja ja epäilee siksi, ettei hänenkään palautetta lueta. On totta, että minulle asti tuleva palaute on voittopuolisesti kiittävää tai sitten hyviä ideoita tarjoavaa. Toki kielteistäkin palautetta tulee, mutta "Tuiran pojan" lähettämän kaltaista fiksua ja analyyttista kriittistä palautetta valitettavan harvoin. Usein kielteinen palaute on selvästi lähetetty kiivastuksissa ja on ikävästi joko haastateltavan tai haastattelijan henkilöön käyvää, erityisesti Ykkösaamun aikaan. Mutta mennään sitten itse asiaan eli nimimerkin aamuanalyysiin:

    Hän aloittaa kuvaamalla ohjelmistoa kello seitsemän uutisista lähtien ja toteaa sen olevan "jotakuinkin täysin pirstottua, pienimuotoista näperrystä, josta kaikki linjakkuus puuttuu". Tuohon aikaanhan lähetämme hartaita säveliä, aamuhartauden ja hieman musiikkia ennen Ykkösaamua. Ykkösaamua nimimerkki kommentoi näin:

    "Tämän jälkeen alkaa Ykkösaamu, joka sinänsä on hyvä ja tarpeellinen ohjelma. Aikaisemmin tämä ohjelma sijoittui aikaväliin klo 8.10 – 9.00, joten aikaa siihen oli varattu noin 50 minuuttia. Nyt tämä ohjelma kestää melkein puolitoista tuntia. Kun ohjelman aikaa pidennettiin pari vuotta sitten, perusteluina oli se, että asioita saataisiin käsiteltyä enemmän ja perusteellisemmin. Miten on käynyt?"

    Nimimerkin mielestä ei kovin hyvin. Hänen käsityksensä mukaan kello seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän uutiset toistavat samoja uutisia ja niitä on liikaa. Hän myös kummeksuu sitä, että alkulähetyksessä kuullusta haastattelusta lähetetään tiivistetty versio vielä lähetyksen lopuksi. Hänen mielestään olisi syytä palata lyhyeen versioon.

    On hyvä palauttaa mieliin, mitä kaikkea tavoiteltiin, kun tuo puolen tunnin pidennys Ykkösaamuun pari vuotta sitten tehtiin. Yksi syy oli tosiaan se, että saisimme ohjelmasta hieman kattavamman, mutta suurin syy oli toinen: Olimme saaneet paljon palautetta niin sanotulta aktiiviväeltä siitä, että he eivät ehdi kuuntelemaan ohjelmaa kuin korkeintaan aivan sen alkuosan kahdeksan jälkeen. Olemme hyvin tietoisia siitä, että suurin osa kuuntelijoista ei kuuntele koko puolentoista tunnin ohjelmaa – aamu on usein kovin hektistä aikaa. Aloittamalla ohjelman jo puoli tuntia aikaisemmin, suomme mahdollisuuden myös aikaisille työmatkalaisille aamun ajankohtaispakettiin. Uusimalla alkulähetyksen haastattelun vielä ennen yhdeksää, pyrimme palvelemaan niitä, jotka aloittavat aamunsa hieman myöhemmin.

    Tietenkin kuuntelijoillamme on kovin monia eri tapoja ja tarpeita, joten tällaista tasapainottelua ja kompromissien hakemista tämä ohjelmasuunnittelu joskus on.

    Toivottavasti tämä antoi edes jonkinlaisen vastauksen nimimerkki "Tuiran pojan" pohdinnoille.

    Aika kuluu eikä tähän palautetuokioon juuri enempää taida mahtua, mutta sen vielä kerron, että ensimmäisen adventtisunnuntain kantaattijumalanpalvelus Turusta on saanut paljon kiitosta ja hienohan se olikin.

    Vaikken tässä lähetyksessä kovin monta asiaa saanutkaan käsitellyksi, takaan, että kaikki luetaan. Palautetta voi lähettää joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja manuaalisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonvaihdetta.

    Kaj Färm

  • Ruvetaanpas purkamaan kuluneen viikon monipuolista palautepinoa. Aloitetaan politiikasta, siitähän riittää juttua:

    ”Miksi Yle ja muut tiedotusvälineet aina syyttävät Perussuomalaisia populismista ja vääristä tiedoista? Syyllistyväthän siihen kaikki muutkin, mutta Antti Rinnettä ei kuitenkaan syytetä, vaan ihastellaan kansanrintamahallitusta”

    Kysymyksen esitti Mauri Pirkanmaalta. Ottamatta kantaa siihen, kuka mihinkin syyllistyy, on minulla kuitenkin sellainen tunne, että onhan tämä istuva hallituskin ollut aikamoisen ryöpytyksen kohteena viime päivät. Demokratia toimii.

    Seuraava viesti tulee Pohjois-Karjalasta:

    ”Brysselin kone on erittäin hyvä ajankohtaisohjelma. Myös yleisön toiveisiin perustuvat musiikkiohjelmat ovat hyviä. Yleensäkin ohjelmatarjonta on hyvää. Ihmettelen, että Radio 1:n kuuluvuus Joensuun kaupungin alueella on huono muihin kanaviin verrattuna! Miksi?”

    Jaahas, että huonosti kuuluu yhä Joensuussa. En tiedä, mistä siellä kiikastaa, tehoja tarvittaisiin varmaan lisää. Näistä lähettimistä vastaa Ylen puolesta Digita Oy ja toimitan viestin heille.

    Sitten siirrymme musiikkiosioon:

    ”Kaunista musiikkia Euroopan Valot -ohjelmassa tänäänkin. Toivottavasti ohjelma jatkuu. Tarvitsemme muistutuksia yhteisen Eurooppamme kevyemmästäkin musiikista, jota tehdään eri puolilla niin paljon.”

    Hauska kuulla, että Euroopan valojakin arvostetaan. Jotkuthan ovat olleet sitä mieltä, että Yle Radio 1:n ei tulisi soittaa tuollaista musiikkia lainkaan, sillä sitä soittavat kaikki muutkin. Eivät muuten soita. Eivätkä varsinkaan ne lukemattomat kymmenet kaupalliset radiokanavat, joita taas vuodenvaihteessa tulee lisää.

    Sitten niin sanotun taidemusiikin pariin:

    ”Toivoisin kuulevani enemmän unohdettujen suomalaissäveltäjien sinfonista musiikkia tai kamarimusiikkia ja oopperoita, kuten esimerkiksi Tuukkasen Karhunpyynti, luonnekuvia kolmesta muskettisoturista, vuorten laulu ja 5 ja 6. sinfonia, Ernst Lingon 4. pianokonsertto ja ritarisinfonia ja niin edelleen.”

    Kiitos vinkeistä. Me täällä yritämme kovin olla unohtamatta unohdettujakaan suomalaissäveltäjiä. Kalervo Tuukkasta varmaan löytyy, mutta joskus ongelmana on taltioiden puuttuminen. Mutta onhan meillä toki sentään Suomen suurin levystö, unohtamatta Ylen omaa kantanauhatuotantoa.

    Sitten vielä yksi tärkeä huomio:

    ”Johanna Korhosen sinänsä ansiokkaassa ja kiinnostavassa ohjelmassa 28.11. sanottiin, että kvadriljoonassa olisi 15 nollaa. Näin Amerikassa, mutta meillä täällä sivistysmaissa pohjana on miljoona eikä tuhat niin kuin Atlantin takana. Näin siis kvadriljoona on miljoona potenssiin neljä, joka on siis 10 potenssiin 24!(24 nollaa) Tämä luku on myös huomattavasti uskottavampi kun arvioidaan sitä rahamäärää, mikä maailmassa liikkuu.”

    Ihmeellinen on lukujen maailma. Aivan en lähtisi mukaan tuohon Matti Klingemäiseen hieman lapselliseen ajatukseen siitä, että on olemassa moukkamainen Amerikka ja sivistynyt Eurooppa. Siitä ei oikein näy merkkejä. Kaiken lisäksi olen ymmärtänyt, että ”tuhat-pohjainen ajattelu” on vallalla myös Britanniassa eli kyse on siis anglosaksisesta käsityksestä. Luvuthan ovat joka tapauksessa samoja, vaikka nimitykset vaihtelevat.

    Kiitoksia taas kaikesta palautteesta ja ideoista. Kaikkea sellaista voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Vanhan kunnon perinteisen postin osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Huomenna onkin sitten ensimmäinen adventti. Iloitaan siitä.

    Kaj Färm

  • ”Kiitoksia torstain Ykkösaamusta Päivi Neitiniemelle!”, kirjoittaa Tuomo Vantaalta.

    ”Erityisesti nautin siitä kuinka tiukassa pihdissä toimittaja piti kokenutta konkaripoliitikko Mika Lintilää. Siinä oli valtionvarainministeri välillä helisemässä ja kuitenkin toimittaja pysyi koko ajan asiallisena. Tuli melkein vastikään edesmennyt Leif Salmen mieleen.”

    Näin siis Tuomo.

    Toinen paljon keskustelua herättänyt ohjelma torstaina oli Juho-Pekka Rantalan ”Mikä maksaa”, minkä aiheena oli ”Onko kasvisruokabuumi tulossa”.

    Näin Liisa Espoosta:

    ”Muuten hyvä ohjelma, mutta otsikko oli kyllä aika hölmö. Kasvisruokabuumi on ollut täällä jo vuosia. Itse lopetin kaiken eläinperäisen syömisen heti tultuani täysi-ikäiseksi kuusi vuotta sitten, enkä ole katunut milloinkaan.”

    Onhan ohjelmasta närkästyttykin, tietenkin:

    ”Miksi Ylessä nykyään ovat vain äänessä vegaanit? Lisäksi vielä vegaaniruokaa kauppaavan yrityksen omistaja! Piilomainontaa....Ihminen on sitäpaitsi aina syönyt sekaravintoa, lisäksi meillä on pidettävä omavarainen ruoantuotanto, siis elinvoimainen maatalous tässä maassa. Kotimainen ruoka on puhdasta ja Suomessa ei naudat pilaa ilmastoa, syntipukit löytyvät ihan muualta. Lisäksi nauta ei kilpaile ravinnosta ihmisen kanssa. Eikä naudanlihaa voi rinnastaa tupakkaan, se on absurdia!”

    Täytyy heti korjata tuota nimettömäksi jäänyttä kirjoittajaa. Kyllä täällä muutkin pääsevät ääneen kuin vegaanit. Nytkin on äänessä lihaa silloin tällöin syövä setämies.

    Aihe on saanut jotkut myös muistelemaan menneitä:

    ”Olen jättänyt lihan syönnin 1960 luvun lopulla ja olen hyvin pärjännyt. Aina on ollut hyvää omatekoista ruokaa tarjolla. Joskin silloin olin 'kummajainen'. Ravintolassa sain opastaa tarjoilijaa, esim. kun listalla oli metsästäjän pihvi! ”Voitko jättää siitä sen jauhelihapihvin pois ja laittaa reilusti sienikastiketta ja vihannesta.”

    Näin muisteli Harriet. Minäkin muistan että vielä parikymmentä vuotta sitten, kun yksi lounasseurueemme jäsenistä oli pyytänyt kokin tekemään itselleen ihan pelkän salaattilautasen, toi tarjoilija tilaukset pöytään saatesanoin: ”Kaksi sipulipihviä, kaksi lohta ja yksi höpö-höpö”. Tosin tuo höpö-höpökin oli runsas ja kuulemma maittava.

    Keskiviikkona Aristoteleen kantapään aiheena oli etukäteen hieman huolta herättänyt: ”Voiko sukupuolisen suuntauksen kuulla puheesta?” Ohjelmaa kommentoi Tomi näin:

    ”Pelkäsin, että ohjelmassa sorruttaisiin toisaalta helppoihin stereotypioihin tai sitten sievistelyyn ja poliittisesti korrektiin jargoniin. Ohjelma oli kuitenkin hyvä ja kunnon tietoa lisäävä ja ajatuksia avaava.”

    Tuossa ohjelmassa Pasi Heikura haastatteli tutkija Sanni Surkkaa ja se, kuten kaikki muutkin tässä mainitut ohjelmat ovat yhä kuunneltavissa Areenasta.

    Kiitoksia jälleen runsaasta palautteestanne, jota ei postilakko ole pahemmin haitannut, kunhan ei sähköpostilaitos menisi sekin tukilakkoon. Lähettäkää lisää kysymyksiänne, toiveitanne, haukkujanne ja kehujanne. Niitä kaikkia voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Maapostin voi tälläkin viikolla unohtaa.

    Rauhallista viikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

  • "Olenhan aina tiennyt, että Radio 1 on aivan omassa laatuasteikossaan. Kaikki muut radiot, televisioista puhumattakaan, tipahtavat tämän asteikon ulkopuolelle."

    Näin maltillisesti aloitti kirjeensä Jarmo Helsingistä ja selittää sitten asiansa tarkemmin:

    "Sattumalta osuin radion ääreen keskellä päivää maanantaina. Siellä kerrottiin, että alkamassa oli ohjelma nimeltä 'Metallijahti'. Säikähdin jo, ettei kai nyt Radio 1:ssäkin ruveta soittamaan jotain peräkammarinpoikien hevimusiikkia, mutta olisi pitänyt olla uskossani vankempi: Ei tietenkään, vaan kyseessä oli erittäin mielenkiintoinen reilun puolen tunnin ohjelma Suomen kaivosteollisuuden kehityksestä 1800- ja 1900-luvuilla. Sitten kävi ilmi, että kyseessä onkin ohjelmasarjan toinen osa. Ensimmäisen osan kuuntelin samana iltana Areenasta. Se käsitteli Ruotsin ajan kaivostoimintaa. Fiksua, kiihkotonta ja asiantuntevaa ohjelmaa, joka nivoutui hienosti Suomen valtiolliseen kehitykseenkin. Vaikka äänessä oli paljolti geologit, ei kaivostoiminnan ympäristövaikutuksiakaan sivuutettu. Niitähän on ollut aina ja paljon rajummin kuin nykyään.
    Taas löysitte aiheen, josta en tiennyt olevani lainkaan kiinnostunut ennen kuin toitte sen tarjolle. Kysynpä vaan: mikä muu kanava tällaiseen pystyy ja ryhtyy? Kiitoksia Radio 1:lle ja Ylelle!"

    Näin kirjoitti Jarmo Helsingistä. "Metallijahti" ohjelmasarjasta, mikä kuullaan tosiaan maanantaisin kello 12.10. ja toisen kerran näin lauantaisin kello 17.15. Ohjelman toimittaa Harri Alanne ja haastateltavina ovat geologi Veli-Pekka Salonen ja historian dosentti Panu Nykänen.

    Kyseessä on kolmiosainen niin sanottu minisarja, minkä kolmas ja viimeinen osa kuullaan ensi maanantaina, mutta kaikki kolme osaa ovat jo kuunneltavissa Areenasta.

    Maarit Lukkarisen toimittama "Kulttuurin kutsumana Euroopassa" -ohjelmasarja on sekin saanut kiitosta. Myös viimelauantainen jakso, jossa haastateltavana oli muusikko Marko Ojala. Näin kirjoitti Leena:

    "Huippumielenkiintoinen ohjelma, hyvät kysymykset, miellyttävät puhujaäänet molemmilla. Ilo oli kuunnella tietoa Latviasta. Lumisadeterveisin Leena."

    Vai että lumisade. Näkisipä vaan.

    On muuten totta, että vaikka Latvia on maantieteellisesti kovin lähellä, kuulemme siitä melko harvoin. Puhumattakaan sitten Liettuasta. Kuinka moni tuntee edes käsitteen "Suur-Liettua" tai "Liettuan ja Puolan unioni"? Vielä on meillä kuulkaas paljon kerrottavaa.

    Paljon on kerrottavaa sekä huomioitavaa. Siinäkin te kuuntelijat olette ideoinenne meitä paljon auttaneet. Lähettäkää niitä ja kaikkea palautetta vastakin. Ja konstithan ovat monet. Palautetta voi antaa joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Sattuneesta syystä en tällä kertaa lupaa mitään tuon perinteisen postilaitoksen jakaman postin suhteen, joten jätänpä sen osoitteen lukematta. Tämä ei kuitenkaan ollut kannanotto kenenkään puolesta saati vastaan.

    Kaikesta huolimatta toiveikasta viikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä