Eurooppalaisia puheenvuoroja

Imaami Arifin mielestä monet islamiin liittyvät ongelmat johtuvat muslimeista itsestään

  • 14 min
  • toistaiseksi

”Allah on antanut sinulle aivot” muistuttaa islamilaisen Ahmadiyya seurakunnan imaami Berliinissä. Imaami Arifin mielestä monet islamiin liittyvät ongelmat johtuvat muslimeista itsestään. Hän kannustaa eurooppalaisia muslimeja rohkeammin esittämään perustavia teologisia kysymyksiä ja voimistamaan henkilökohtaista uskon vakaumustaan. Muuten islamia voidaan edelleen vääristellä ja käyttää terrorismin ja poliittisten päämäärien tekosyynä. Äärioikeiston lisääntyvä kannatus Euroopassa saa berliiniläisimaamin huolestumaan. Pakolaiskeskusten polttopulloiskut uhkaavat laajentua moskeijoiden tuhopoltoiksi. Berliiniläisessä Pankowin uudessa moskeijassa vieraili toimittaja Jorma Mattila.

Islamilaisen Ahmadiyya – liikkeen imaami Seid Ahmed Arif ottaa vieraan vastaan vaalean moskeijarakennuksen pihamaalla. Imaamilla on neulepusakka yllä ja lippalakki väärin päin päässä. Vaikutelma on niin nuorekkaan rento, että mielessä käy jo lavastuksen makua.

Mutta ei, imaami Arif on avoin, silmiin avoimesti katsova välitön ihminen,

joka tuntuu olevan sovussa uskonsa ja siihen ristiriitaisesti suhtautuvan maailman kanssa.

Olemme Berliinin Pankowin kaupunginosassa. Vuosien 2007 – 2008 aikaan osoitettiin tällä samalla paikalla räyhäkkäästi mieltä islamilaisen moskeijan rakentamista vastaan.

Menossa oli ensimmäinen moskeijan rakennushanke entisen DDR:n alueella. Naapuruston vanhat asukkaat tekivät selväksi, että islam ei kuulu heidän maailmankuvaansa.

Noiden vuosien jälkeen ovat muun muassa Saksan entinen liittopresidentti Christian Wolf sekä liittokansleri Angela Merkel ovat ilmoittaneet, että, kyllä, islam kuuluu Saksaan.

Mitä sanoo imaami Arif tänään, kuuluko moskeija Berliinin Pankowiin?

"Kyllä moskeija kuuluu tänne ja se on vieläpä tarpeellinen Pankowissa. Sillä tämä moskeija muodostaa puitteet erilaisten yhteisöjen kohtaamiselle. Juuri nyt, samaan aikaan kun nauhoitamme tätä haastattelua, niin moskeijassamme vierailee kaksi koululaisryhmää. He saavat käyntinsä aikana tietoja islamista ja siitä millaista muslimien arkipäiväinen elämä on.

Eli juuri sellaisissa paikoissa, missä moskeijoita ei ole, siellä ne ovat tarpeellisia. Tämä siksi, että meillä olisi kohtauspaikkoja, missä näkemyksiltään erilaisia kansalaisryhmiä voidaan saattaa yhteen ja rakentaa kulttuurisia siltoja. Moskeija on silta kahden yhteisön välillä ja vahvistaa niitä molempia. Siksi moskeija kuuluu aivan ehdottomasti myös Berliinin Pankowiin."

Kahdeksan vuotta sitten islam ja moskeijan rakentaminen herättivät äänekästä vastarintaa.

Onko tilanne nyt kokonaan rauhoittunut?

"Eivät ihmiset tosiaankaan tunne enää itseään niin säikähtyneiksi näillä kulmilla. Totta kai on edelleen naapureita, joiden mielestä moskeija ei kuulu tänne. Ihmisten enemmistölle viime vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, ettei moskeija muodosta heille minkäänlaista vaaraa. Moskeija päinvastoin rikastuttaa ympäristöä, koska se on muodostunut kulmakunnan tapaamispaikaksi.

Täällä järjestetään avoimien ovien päiviä, jolloin kutsumme lähiseudun ihmisiä käymään. Meillä on uuden vuoden jälkeen lähitienoon siivoustalkoita ja järjestämme verenluovutuskampanjoita. Uskon, että avoimuudella voimme voittaa ihmiset puolellemme."

Tunnemmeko me kristityt eurooppalaiset riittävän hyvin erilaiset islamin koulukunnat ja oppisuunnat? Esimerkiksi shunnimuslimit, shiittimuslimit, Ahmadiyya-erityisyhteisön, jota imaami Arif itse edustaa.

Tuskin kukaan kristitty vertaisi ihan samalla mittapuulla esimerkiksi Venäjän ortodokseja ja Dietrich Bohnhöferin perinnettä vaalivaa evankelista suuntausta.

"Minusta ongelma on yhtäältä siinä, että suuri yleisö Euroopassa tuntee islamia liian huonosti eikä pysty suodattamaan saamaansa tietoa eriytyneesti.

Islamista tiedetään yleensäkin aivan liian vähän. Suuren yleisön kontaktipinnat islamin kanssa puuttuvat miltei kokonaan. Tämä on yksi aspekti.

Sitten toinen syy on aivan selkeästi muslimien oma tilanne. Ja huomatkaa, nyt en tarkoita islamia, vaan muslimeja, jotka elävät islamin uskontoa pinnallisesti.

He eivät tutki tarkasti, uteliaasti tai kriittisesti omaa uskontoaan. He eivät mene islamin uskoon todella sisälle. Peräänkuulutan kyseenalaistamista. Sillä tarkoitan syiden ja perusteiden kysymistä.

Tarkoitan ajatteluprosesseja, kuten miksi ja minkä vuoksi? Nyt monet muslimit näkevät vain, että kas, tässä islamissa on jotakin pyhää. Mutta minä en ajattele asiaa sen tarkemmin. Ja ei, sitä minä en ainakaan mene kyseenalaistamaan.

Ja tämän olen huomannut useissa keskusteluissa muslimien itsensä kanssa. He sanovat, siis arabian kielellä, Allahu Alam, Jumala tietää parhaiten.

Ja minä sanon, että hei, Allah on antanut sinulle myös aivot! Niillä voit harkita asiaa ihan itse!

Eli moni muslimi blokkaa tietyt asiat kokonaan ulos päästään.

Juuri tässä pari päivää sitten keskustelin erään islamin toisen aatesuunnan edustajan kanssa.

Hän sanoi minulle seuraavasti:

”Teologisia keskusteluja ja sen sellaisia, ei, mieluummin en harjoita niitä lainkaan. Sellaisen pohdiskelun jälkeen sitä menee kotiin ja tuntee olevansa epävarma omasta uskostaan. ”

Ja minun oli pakko sanoa, että etkös huomaa, siinähän juuri on uskon voima! Kun uskoo vakaumuksesta. Se varsinainen ongelma on muslimien pinnallisuus. Se on ihan tosiasia. Eikä tätä pinnallisuuden ongelmaa pidä vähätellä tai lakaista pöydältä. Se on todella olemassa. Ja niin kauan kuin muslimien oma suhtautuminen säilyy pinnallisena, niin kauan voidaan uskontoa käyttää väärin ja joku edistää omia intohimojaan uskonnon avulla. Näin tekevät ihmiset ympäri maailmaa. Tällä keinolla islamin usko välineellistetään omia tarkoituksia

Ja haluan tehdä aivan selväksi, että monet muslimit ovat kadottaneet oman kunnioituksensa omaa uskontoaan kohtaan. Ja se menee jo aika pitkälle. Tiedän hyvin, että monet eivät halua nähdä asiaa näin kriittisesti, mutta minä olen selkeästi tätä mieltä.

Ja kun terrori-iskuja ja poliittisia pyrkimyksiä harjoitetaan uskonnon nimissä, ja ympäri maailmaa tehdään rötöksiä ja ilkitöitä islamin nimissä, niin siitä kerrotaan tietenkin tiedotusvälineissä.

Eikä vain kertaalleen vaan asiasta kuulee uutisissa ihan jatkuvasti. Ja kuvitelkaapa, tämä jatkuu vuodesta toiseen.

Maailman muslimeista on aggressiivisia islamisteja ja jihadisteja vain noin 0,002 prosenttia. Mutta näiden tekemisiä toistetaan niin usein, että monet ihmiset kytkevät tämän prosentin tuhannesosan vähemmistön rötökset kaikkiin muslimeihin.

Minusta on tärkeää panna alulle reformiliike, käynnistää teologinen keskustelu, missä jäljitetään itse islamin uskon perusteita. Tämä on tietenkin mahdollista vain siellä, missä vallitsee mielipiteen vapaus. Silloin joudutaan samalla kysymään, miksi eräissä maissa mielipiteenvapautta rajoitetaan? Miksi jotkut haluavat varmistaa oman valtansa säilymisen siten, että kukaan ei aseta sitä kyseenalaiseksi? Ja valitettavasti näin on asianlaita monissa muslimimaissa. Eli niissä maissa ei muslimien avoin teologinen keskustelu ole mahdollista."

Eurooppaan on vastikään saapunut satoja tuhansia ihmisiä Lähi-Idästä.

Näettekö, imaami Arif sellaisen vaaran, että pakolaisten mukana Eurooppaan tulee salafisteja

ja radikaaleja islamistiterroristeja, jotka ryhtyvät tuhoisiin iskuihin?

"Kyllä, ehdottomasti tällainen vaara on olemassa. Näen vaaran jo pelkästään siksi, että Is - teroristiryhmän tiedottaja lausui kerran, että he ujuttavat viidenkymmenen pakolaisen joukkoon aina yhden Isis-taistelijan.

Vaikka vaara on olemassa, ei se tarkoita, että pakolaisten saapuminen pitää tukkia tai pakolaiset pitää sulkea Euroopasta ulos. Nyt on valtion ja turvallisuusviranomaisten tehtävänä todella huolella kontrolloida ja tarkastaa tulijat. Ei meidän pidä olla naiiveja ja päästää ihan kaikkia saapujia sisään. Valtion ja suojelupoliisin on eriteltävä tarkasti, keitä sieltä tulee ja onko Isis-taistelijoita joukossa. Missään tapauksessa ei pidä sulkea ovea kaikilta turvaa tarvitsevilta."

Voivatko Euroopassa, Saksassa tai Berliinissä olevat muslimit olla jotenkin avuksi Is-taistelijoiden tunnistamisessa?

"Kyllä se minusta on suojelupoliisin tehtävä. Me emme ole koulutettuja sellaisiin toimiin. Emme tunne sitä maailmaa, emme ole rikostutkijoita tai poliiseja. Eikä meillä ole valtuuksia henkilöön käyvään tutkimukseen.

On olemassa muita teitä, mitä kautta voimme tiedottaa asiasta valtion suuntaan. Esimerkiksi kun maahan saapuvat ihmiset kokoontuvat pakolaiskeskuksiin, niin joukossa on sellaisia asuntoloita, missä meidän seurakuntamme jäsenet työskentelevät. Huolehdimme siellä pakolaisten käytännön asioista.

Tämän kontaktin voi pitää erityisen tiiviinä, koska siellä tieto leviää helposti, jos joku käyttäytyy epäilyttävästi, tai vaikuttaa äärilinjan radikaalilta. Pakolaiskeskuksessa kannattaa harjoittaa ihan erityistä älykkyyttä.

Eräänkin kerran informoimme suojelupoliisia, koska erään ääriryhmän edustaja sulki yhden seurakuntamme jäsenen väkivalloin huoneeseensa. Tämä ääriryhmän henkilö oli siis itse pakolaisen ominaisuudessa ja todella paennut kotimaastaan. Hän esti voimakeinoin avustustyöntekijän poistumisen omasta huoneestaan.

Tilanne meni niin pitkälle, että seurakuntalainen pahoinpideltiin siellä huoneessa. Tämä väkivallan tekijä kertoi sittemmin itse meille, että hän oli Pakistanissa ollut mukana ääriryhmän toiminnassa. Otimme yhteyttä poliisiin ja välitimme tiedot tapahtumista ja tämän lausunnon poliisille. Enempää emme täysin ulkopuolisina voineet tehdä. Pääasiassa on pitää siellä paikan päällä tilanteen vaatimaa valppautta vireillä."

Populistiset liikkeet laajenevat ja oikeistoradikalismi voimistuu Saksassa ja miltei kaikkialla Euroopassa. Pelottaako tämä imaami Arif teitä?

"Ei ainakaan vielä. Ihan niin pitkällä ei vielä olla, että oikeistoradikalismi olisi herättänyt minussa pelkoa. Mutta huomaan ajattelevani asiaa entistä enemmän.

Esimerkiksi Saksassa toimivan oikeistopopulistisen puolueen, Vaihtoehto Saksalle, AfD, kannatuksen kasvu on saanut minut kysymään itseltäni, että mihin suuntaan olemme yhteiskunnallisesti oikein menossa?

Kun AfD nousee vaalivoittajaksi entisen DDR:n alueella sijaitsevassa Saksin osavaltiossa, niin se ei minua niinkään hämmästytä. Mutta nyt puolue saa voimakasta tukea myös perinteisessä Länsi-Saksassa, kuten Hessenissä ja Baden-Würtenbergissä. Ja tämä saa minut kavahtamaan, että hei, mitäs nyt! Tämä tendenssihän leviää koko Saksaan!

Olemme selvästikin tulossa uuteen tilanteeseen. Nyt täytyy miettiä miten sen kanssa tullaan toimeen.

Tässä on yksi syy siihen miksi olemme ryhtyneet järjestämään tapaamispaikkoja-, ja tilaisuuksia missä voi tutustua muslimeihin. Sillä kun sen toisen ihmisen, sen muslimin, näkee ihmisenä, näkee sen toisen siinä suoraan edessään, niin minusta se on tärkeä askel.

Ongelma on siinä, että siellä itäisillä Saksan alueilla, missä nämä Pegidat ja muut ulkomaalisvihamieliset liikkeet ovat voimissaan, ei ole tarpeeksi muslimeja. Siellä siis ei pääse hankkimaan kokemuksia muslimeista ihmisinä. Kaikki on aivan toisin, kun puhun toisen kanssa kasvokkain ja se toinen ihminen istuu siinä minua vastapäätä.

Silloin on ajatteluprosessi toisenlainen ja keskustelun tapa myös aivan toisenlainen.

Olen tällaista lähestymistapaa kokeillut esimerkiksi Leipzigissa. Meillä on työn alla hanke rakentaa sinne moskeija.

Minulle soitti sieltä eräs henkilö ja hän käyttäytyi puhelimessa 40 minuutin ajan erittäin aggressiivisesti. Kuuntelin ja kuuntelin ja lopulta ehdotin, että mitäs jos jatketaan juttua kahvikupin ääressä. Tällä tavalla en oikein pysty kommunikoimaan teidän kanssanne. Ja sitten todellakin tapasimme kahvilassa Leipzigissa.

Ja kun hän istui edessäni, niin keskustelu oli aivan toisenlainen Ja hänkin koki myös minut yksinkertaisesti ihmisenä.

Keskustelun päätteeksi hän jo myöntyi sanomaan, että okei, sinä olet ihan hyvä. Ja sinun isäsikin on ihan kunnon mies. Tarkoitan siis, että näitä kosketuskohtia etsimällä voidaan rakentaa luottamusta.

Ja siksi meidän täytyy juuri nyt vallitsevassa tilanteessa, missä debattien aallot lyövät korkeina pakolaiskriisin johdosta, niin meidän täytyy tukea mahdollisimman voimakkaasti väittelykulttuuria ja vuoropuhelua. Jotta ihmiset Saksassa ja Euroopassa pääsevät todellakin kosketuksiin muslimien kanssa. Kokeakseen heidät ihmisinä ja sitä kautta rakentaakseen luottamusta. Koska muslimeja kohtaan tunnetusta luottamuksestahan tässä ongelmassa on paljolti kysymys."

Oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle, Afd, ei ole enää se sama puolue, kuin perustajansa Bernd Lucken aikaan. Puolue on kehittynyt eurokriittisten vanhojen herrojen ryhmittymästä ulkomaalais- ja muslimivihamieliseksi ääriliikkeeksi. Vähemmistöviha saa institutionaalisia piirteitä. Vuonna 2015 yli 920 pakolaisille tarkoitettua asuinrakennusta joutui Saksassa tuhopolton kohteeksi.

Mitäs sitten, kun pakolaiskeskusten jälkeen liekit nuolevatkin moskeijoiden seiniä?

"Kyllä minusta tuollainen vaara on tietenkin olemassa. Ehdottomasti, tunnistan tuon vaaran.

Meillä on jo ongelma, että moskeijat joutuvat hyökkäysten kohteeksi. Niitä töhritään ja niitä kivitetään tai sikojen päitä heitellään moskeijoiden alueelle. Valitettavasti tämä ei ole enää mitään uutta. Myös tuo mitä kysyitte, se on jo tosiasia, sitä tapahtuu jo. Vielä ei olla niin pitkällä, että toiminnassa olevia moskeijoita leimuaisi liekeissä. Mutta on olemassa tapauksia, missä rakenteilla olevia moskeijoita on sytytetty tuleen.

Meidän tulee havahtua. Emme voi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tilanne antaa aihetta huoleen.

Pakolaiskeskusten polttamisten ja terrorististen iskujen yhteydessä ei Saksassa onneksi vielä ole menetetty ihmishenkiä. Mikä se ei tarkoita, etteikö jotakin todella pahaa vielä voisi sattua.

Ja jos jotain vakavaa tapahtuu, niin silloin seisomme todella suuren haasteen edessä.

Meidän tulee voimistaa itseämme yhteiskunnallisesti sellaisella tavalla, että me selviämme siitä. Emme saa antaa yhteiskunnan murtua henkiseen hajaannukseen, kuten pelkään, että pahimmillaan voi käydä."

Viime vuonna Pariisiin kohdistui jälleen jihadistisia terrori-iskuja. Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvan terrorijärjestön propaganda on voimistunut Euroopassa ja tavoittaa yhä enemmän erityisesti nuorisoa. Euroopan maihin saapuu satoja tuhansia, jopa miljoonia uusia pakolaisia, joista suurin osa tunnustaa islamin uskoa.

Mikä on muuttunut Saksassa ja laajemminkin Euroopassa islamia tunnustavien ihmisten piirissä – kaiken sen jälkeen, mitä viime kuukausina olemme kokeneet?

"Näen tilanteen sillä tavalla, että nyt sekoitetaan kaikki mahdollinen yhteen soppaan.

Samaan pataan heitetään pakolaiskriisi, terrori-iskut ja ulkomaalaisten nuorukaisten Kölnissä tekemät naisten ahdistelut. Kaikki tämä sotketaan islamin kanssa samaan syssyyn, ikään kuin kyse olisi islamin uskon kokonaisuudesta.

Tähän sävyyn islamista keskusteltiin koko viime vuosi ja sama tyyli jatkuu edelleen.

Islam nousee yhä kiihkeämmällä tavalla median ykköskeskustelunaiheeksi.

Internetin on-line lehdistä sen huomaa parhaiten. Islamia koskevat artikkelit saavat eniten klikkauksia.

Mutta kuinka paljon näissä teemoissa on loppujen lopuksi kysymys islamista?

Terrori-iskujen tapauksessa keskustellaan ensin hyökkääjistä. Sen jälkeen uhreista, joista puhutaan selvästi vähemmän. Ja sitten yhtäkkiä kysytään, että keitä ne hyökkääjät olivatkaan?

Silloin nostetaan taas islam pöydälle.

Ongelma on siinä, kun osoitetaan sormella, että islam, eli uskonto on näiden terrori-iskujen alkusyy. Silloin asetetaan kaikki maailman muslimit kollektiiviseen yhteisvastuuseen.

Muslimit otetaan ikäänkuin panttivangiksi.

Kun esimerkiksi joku sanoo, että tämän-ja-tämän teon syyt löytyvät suoraan pyhästä Koraanista.

Että näiden terrori-iskujen alkusyy on islamissa itsessään, siis islamin uskonnossa ja sen opissa.

Niin siinä samalla hän julistaa syylliseksi jokaisen saksalaisen ja eurooppalaisen islaminuskoisen.

Näin koko keskustelu putoaa tasolle, mikä voi olla hyvin vaarallinen."

Ilmeisesti ongelma ei ole siinä, että islamista ylipäätään keskustellaan. Eli: missä kohtaa mennään pieleen?

"Täytyy muistaa, että samaa Koraania tulkitaan monella erilaisella tavalla. Usealla islamin oppineella on omanlaisensa luku- ja tulkintatapa. Mutta kun joku ulkopuolinen tulee ja sanoo, että Koraani on syy kaikkiin konflikteihin mitä meiltä ylipäätään löytyy, niin se koskee myös minua. Koska minä uskon Koraaniin ja elän sitä päivittäin.

Näin kaikki Koraanin nimissä esitetyt syytteet koskevat minua ja minuun kohdistuu samalla rikosepäily. Vaikka minun tapani lukea pyhää Koraania on aivan toisenlainen. Minulle se on rauhanomaisin kirja mitä kuvitella saattaa. Se rikastuttaa elämääni. Mutta kun ulkopuoliset medioissa ja joka puolella heti osoittavat sormella ja sanovat, että Koraani on syyllinen milloin mihinkin terroritekoon, niin minä joudun heti epäilyksen alaiseksi. Enkä vain minä. Vaan kaikki maailman muslimit, täysin riippumatta siitä, millä tavalla he Koraaniaan lukevat.

Meidän täytyy opetella ajattelemaan eriytyneemmällä tavalla. Voimme selkeästi ja hyvin perustein kritisoida eräitä Koraanin lukemisen tapoja. Ja sanoa, että tällainen ei käy. Jos Koraania tulkitaan loukkaamalla ihmisen vapautta tai perusarvoja, ei se kerta kaikkiaan käy. Täytyy vaan todellakin tarkastella eriytyneesti mistä kussakin tilanteessa todella on kysymys."

Jorma Mattila

Eurooppalaisia puheenvuoroja 21.4.2016

Lähetykset

  • la 23.4.2016 12.35 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä