Ykkösaamun kolumni

Outi Toivanen: Tanssivat amerikkalaiset muokkaavat USA:ta

  • 4 min
  • toistaiseksi

Oletko nähnyt, kuinka 106-vuotias tanssii? Mikäli et vielä, niin kannattaa katsoa netistä video rouva Virginia McLaurinin vierailusta Valkoisessa talossa. McLaurin juhlisti mustien amerikkalaisten historiaa tapaamalla presidentti Barak Obaman ja Michelle Obaman. McLaurin asteli sisään tanssien ja ilosta hihkuen, kuin olisi saapunut lasten syntymäpäiville. Kun on elänyt 106-vuotiaaksi, niin on kai turha enää kuluttaa aikaa turhiin jäykistelyihin.

"En ikinä uskonut näkeväni tätä päivää. Musta presidentti", McLaurin sanoo. Obama kysyy: "Mikä on salaisuutesi, miten tanssitaan 106-vuotiaana?" McLaurin vastaa: "Pysy vain liikkeessä."

Kun ihminen tanssii vielä yli satavuotiaana, niin on melko todennäköistä, että hän on tanssinut koko ikänsä. Voisiko olla parempaa osoitusta tanssin voimasta?

Sosiologi Andrew Cherlin kirjoitti äskettäin New York Timesissa, että mustat amerikkalaiset ja espanjankieliset ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin valkoiset amerikkalaiset. Tämän vuoksi he ovat äänestäneet demokraattien esivaaleissa Hillary Clintonia eivätkä kilpailijaa Bernie Sandersia.

Näin siitäkin huolimatta, että valkoisten poliisien ampumat aseettomat mustat miehet ovat aiheuttaneet vihaisia mielenosoituksia.

Valkoihoiset näkevät ympärillään enemmän uhkia ja pelkäävät tulevaisuuden muutoksia.  "Kyse ei ole siitä, että mustat amerikkalaiset ajattelisivat, että ennakkoluulot ja epäoikeudenmukaisuus olisivat kadonneet. Mustat amerikkalaiset ja espanjankieliset näkevät, että heidän asemansa on parantunut verrattuna heidän omiin vanhempiinsa. Heidän vanhempansa kokivat vielä enemmän ennakkoluuloja ja mahdollisuuksien puutetta",  Cherlin kirjoittaa.

Valkoinen väestö, erityisesti vähän koulutettu alempi keskiluokka taas näkee, että heidän asemansa on heikentynyt suhteessa vanhempiinsa. Tähän on varmasti syynä se, että hyviä teollisuustyöpaikkoja on vähemmän.

Ei siis ihme, että valkoiset miehet ovat vihaisia ja hurraavat valkoista ja vihaista presidenttiehdokasta, Donald Trumpia. Heidän mielestään saattaa hyvinkin näyttää siltä, että salsaa tanssivat latinot ovat täyttäneet liian monet baarit, ja tanssivat mustat amerikkalaiset ovat vallanneet paitsi Valkoisen talon niin myös jopa New Yorkin Metropolitanin lavan.

Tämän vuoden alussa maan arvostetuin balettiryhmä American Ballet Theatre nimitti tähtiballeriinakseen ensimmäisen mustan amerikkalaisen, Misty Copelandin. Copeland rikkoo montaa muutakin balettitanssijan prototyyppiä. Hän on lihaksikas ja jopa muodokas.

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka: Beyoncén esitys Super Bowl -ottelun väliajalla, jossa poptähti lauloi poliisien väkivallasta mustia kohtaan. Super Bowl on Yhdysvaltain suurin ja tärkein urheilujuhla. Koomikko Chris Rockin esitys Oscar-gaalassa viime viikolla, jossa hän irvaili Hollywoodin rasismille.

Leikitäänpä vielä ajatuksella, että tanssilla ja laajemmin taiteella, olisi osansa vähemmistöryhmien onnellisuuden tunteessa.

Amerikkalainen etnologi Ellen Dissanayake sai joitakin vuosia sitten nyrpeän vastaanoton länsimaisissa taidepiireissä väittäessään, ettei taide ole olemassa vain taidetta itseään varten vaan yhteisöään varten. Länsimainen taide on irtaantunut taiteen perimmäisestä tehtävästä.

Dissanayake viittaa tutkimuksiinsa alkuperäiskansojen parissa. Taiteellisten kansojen jäsenet pystyvät hallitsemaan stressiä ja yllättäviä tilanteita paremmin. He ovat luottavaisempia tulevaisuuden suhteen ja heillä on jaetut arvot ja ideaalit, joiden vuoksi he ovat valmiita toimimaan epäitsekkäästi.

"Väitän, että taide on välttämätön ihmisten väliselle yhteenkuuluvuudentunteelle, eikä yhteiskuntaa voi olla olemassa ilman taidetta", Dissanayake sanoo.

Taide on sosiaalista ruokaa.

Taide rauhoittaa ja valmistaa muutokseen. Taiteen avulla ihmiset sietävät asioita, joihin he eivät voi vaikuttaa.  Ehkä valkoisten vihaisten miesten olisi nyt syytä laittaa stetsonit päähänsä ja tanssia rivitansseja countrymusiikin tahtiin. Taide tuo aidompaa voimaa kuin seksismiä, rasismia ja väkivaltaa uhoavat puheet.

Outi Toivanen

Ykkösaamun kolumni 4.3. 2016

Lähetykset

  • pe 4.3.2016 13.10 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä