Ooppera

Oopperailta Suomen kansallisoopperassa - Igor Stravinskyn Hulttion tie

  • 11 min
  • toistaiseksi

Anne Trulove ja Tom Rakewell rakastavat toisiaan ja kaikki näyttää hyvältä. Mutta silloin ilmestyy Nick Shadow, joka kertoo Tomin saaneen perinnön ja tarjoutuu hänen palvelukseensa. Shadow vie Tomin Lontooseen, eikä Tom voi vastustaa ilotalon kiusauksia. Hän päätyy jopa naimisiin parrakkaan turkkilaisnaisen Baban kanssa vain siksi, että voisi osoittaa tekevänsä mitä haluaa. Liitto päättyy riitaan. Tom keksii uuden tavan rikastua: Shadow’lla on kone, joka tekee kivestä leipää.

Toimimaton kone vie kuitenkin Tomin konkurssiin. Anne etsii Tomia, ja Baba vakuuttaa Tomin edelleen kaipaavan häntä. Nick Shadow vie Tomin hautausmaalle ja vaatii maksuksi palveluksistaan Tomin sielun. Tom saa kuitenkin mahdollisuuden: hänen pitää arvata kolme pelikorttia oikein. Tom säilyttää sielunsa mutta menettää järkensä ja päätyy mielisairaalaan. Anne löytää hänet ja laulaa hänelle viimeisen kehtolaulun.

Teos perustuu löyhästi William Hogarthin kahdeksaan maalaukseen 1730-luvulta.

Hulttion tien kantaesitys oli Venetsiassa 11. syykuuta 1951 legendaarisessa La Fenice- teatterissa. Stravinskylle Venetsia merkitsi hyvin paljon. Hän vieraili kaupungissaa säännöllisesti ja sävelsi San Marcon katedraalia varten kuoroteoksena Canticum Sacrum. Stravinskyn viimeinen leposija onkin Venetsiassa, San Michelen hautausmaasaarella.

Igor Stravinsky: Hulttion tie, Suomen kansallisoopperassa 9.4. 2016

3-näytöstä ja epilogi.
Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan.

Musiikinjohto: Eivind Gullberg Jensen
Ohjaus: Dmitri Bertman
Lavastus: Hartmut Schörghofer
Puvut: Erika Turunen
Valaistus: Thomas Hase
Koreografia: Edvald Smirnov

Rooleissa:

Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori.
Anne - Hanna Rantala, sopraano.
Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni.
Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano.
Trulove - Koit Soasepp, basso.
Sellem - Juha Riihimäki, tenori.
Mother Goose - Merle Silmato, altto.
Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni.

Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

Suoran oopperaillan radiossa ja suoran kuvallisen verkkolähetyksen toimittavat Risto Nordell ja Outi Paananen.
Oopperan väliajalla illan teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas.

Suoran verkkolähetyksen aikana on mahdollisuus myös keskustella esityksestä lähetysikkunassa. Lähetysikkunassa oopperaillan jakavat yleisön kanssa oopperalaulajat Mari Palo ja Jeni Packalen. Palo on yksi Hulttion tien Anne Truloven roolin esittäjistä, Packalen laulaa Baban roolia.

Synopsis oopperan tapahtumista

I näytös

Truloven puutarhassa Anne Trulove ja Tom Rakewell iloitsevat kevään tulosta ja rakkaudestaan. Tyttärensä tulevaisuudesta huolehtiva herra Trulove kertoo Tomille, että tämä voisi saada itselleen hyvän paikan lontoolaisesta pankista. Tom ei ole kiinnostunut, sillä hän haluaa rahaa helposti. Silloin ilmestyy Nick Shadow, esittäytyy Tomin kuolleen sedän palvelijaksi ja ilmoittaa nuorukaisen saaneen suuren perinnön. Hän tarjoutuu nyt palvelemaan Tomia. Palkkansa Shadow ottaisi vuoden ja yhden päivän kuluttua. Tomin on ensin lähdettävä Lontooseen selvittämään perintöasioita, mutta hän lupaa pian lähettää hakemaan Annea ja jättää jäähyväiset. Nick Shadow ilmoittaa katsojille, että hulttion tie on alkanut.

Shadow on johdattanut Tomin Lontoon huvituksiin ja Mother Goosen ilotaloon. Miehet ja huorat laulavat kuorossa. Tom muistelee vielä Annea ja haluaisi lähteä pois. Nick Shadow kääntää käkikellon takaisin keskiyöhön ja vakuuttaa Tomin siitä, että aika on hänen puolellaan. Lopulta Mother Goose varaa Tomin itselleen.

Truloven puutarhassa Anne valittaa, ettei ole kuullut mitään Tomista. Hän ei suostu uskomaan, että Tom olisi unohtanut hänet. Anne päättää lähteä Lontooseen.

II näytös

Tom on jo kyllästynyt Lontoon huvituksiin ja muistaa edelleen yksinkertaista maalaiselämää ja Annea. Silloin Nick Shadow esittelee lehteä, jossa mainostetaan turkkilaista Babaa, maksusta esiteltävää parrakasta naista. Shadow ehdottaa, että Tom ottaisi Baban vaimokseen. Näin hän pystyisi osoittamaan vapauttaan tavanomaisesta mausta, ja tämä vapaus voisi tuoda hänelle onnen. Tom nauraa, mutta ymmärtää Nickin idean ja suostuu.

Lontooseen tullut Anne odottaa Tomin talon ulkopuolella. Tom seurueineen tulee ja menee taloon. Tom kehottaa Annea lähtemään takaisin. Kun Baba tulee talosta, Tom tunnustaa Annelle, että Baba on hänen vaimonsa. Anne lähtee ja Tom selittää Baballe keskustelleensa vain maitotytön kanssa.

Tom ja Baba ovat aamiaisella ja Tom on jo saanut tarpeekseen jatkuvasti höpöttävästä Babasta. Seuraa kiihkeä riita ja Baba heittelee astioita. Tom vaientaa Baban ja laulu katkeaa kesken.

Uupunut Tom nukahtaa ja näkee unta: siinä Shadow tuo laitteen, joka tekee Baban särkemän astian sirpaleista leipää. Kun Tom herää, Nick Shadow esittelee hänelle juuri sellaista ihmelaitetta. Shadow sanoo, että laitetta pitää alkaa valmistaa ja markkinoida.

III näytös

Leipäkoneen valmistaminen on vienyt Tomin konkurssiin ja talossa pidetään huutokauppa. Anne kyselee ostajilta Tomia, mutta kukaan ei tiedä missä hän on. Sellem saa kaupaksi monenlaista tavaraa. Viimeisenä tulee esiin Baba, joka jatkaa edellisessä näytöksessä katkennutta lauluaan. Baba vakuuttaa Annelle, että Tom rakastaa tätä edelleen. Ulkoa kuuluu Tomin ja Shadow’n ääni ja Anne lähtee. Baba poistuu ja ilmoittaa, että jos hänet vielä haluaa nähdä, on maksettava pääsymaksu.

On kulunut vuosi ja päivä. Nick Shadow’n on nyt aika saada palkkansa. Hautausmaalla hän sanoo Tomille, että hintana on Tomin sielu. Tom saisi vain valita, miten surmaa itsensä keskiyön koittaessa. Kello alkaa lyödä. Yhdeksännellä lyönnillä Nick antaa kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden: jos Tom arvaa oikein kolme Nickin pakasta vetämää korttia, hän pelastuu. Nick vetää ensimmäisen kortin, Tom muistaa sydämen kuningatartaan ja arvaa: herttakuningatar. Toisenkin kortin Tom arvaa oikein. Nick vetää herttakuningattaren toiseen kertaan, ja kun Tom näkee Annen, hän arvaa taas oikein. Tomin sijasta hautaan vajoaa Nick, mutta ennen lähtöään hän vie Tomin järjen. Tom uskoo nyt olevansa Adonis.

Mielisairaalassa Tom pyytää muita juhlimaan Adoniksen ja Venuksen häitä. Kun Anne tulee katsomaan Tomia, hän uskoo näkevänsä kaipaamansa Venuksen. Tom pyytää anteeksiantoa, Anne lohduttaa häntä ja laulaa Tomille kehtolaulun.

Epilogissa Tom, Shadow, Anne ja Baba astuvat taas esiin ja kertovat tarinan opetuksen: ”Laiskoille käsille ja sydämille paholainen löytää kyllä työtä.”

Lähetykset

  • la 9.4.2016 18.50 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Claude Debussy: Pelléas ja Mélisande - viisinäytöksinen ooppera

    Libretto pohajutuu Maurice Maeterlinckin samannimiseen näytelmään

    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri
    Musiikinjohto - Esa-Pekka Salonen

    Rooleissa:
    Pelléas - Ville Rusanen, baritoni
    Mélisande - Camilla Tilling, sopraano
    Golaud - Laurent Naouri, baritoni
    Arkel - Jyrki Korhonen, basso
    Geneviève - Lilli Paasikivi, mezzosopraano
    Yniold - Mia Heikkinen, sopraano
    Lääkäri - Jussi Merikanto, baritoni
    Pelléasin isä - Hannu Tuomi, baritoni

    - 25.5. äänitetyn esityksen väliajalla Risto Nordell ja oopperalaulajat Jenny Carlstedt ja Jorma Hynninen keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    Tapahtuu Allemonden kuningaskunnassa

    I näytös

    1. KOHTAUS
    Eksynyt Golaud kohtaa veden äärellä vieraan naisen, joka on hämmentynyt ja kieltäytyy avusta. Hän sanoo vain nimensä: Mélisande. Vedessä näkyvä kruunu muistuttaa hänen menneisyydestään. Golaud haluaa viedä hänet pois, mutta Mélisande uhkaa surmata itsensä. Kun Golaud kertoo itsekin olevansa eksyksissä, Mélisande suostuu lähtemään hänen kanssaan.

    2. KOHTAUS
    Kuusi kukautta myöhemmin Allemondessa. Pelléas on saanut velipuoleltaan Golaud’lta kirjeen, jossa hän ilmoittaa avioituneensa Mélisanden kanssa. Jos perhe ei sitä hyväksy, hän ei palaa Allemondeen. Golaud pelkää, että hänen isoisänsä Arkel ei hyväksy tätä avioliittoa, sillä hänellä on ollut pojanpojalleen muita avioliittosuunnitelmia. Geneviève, Pelléasin ja Golaud’n äiti, lukee patriarkalle kirjeen, ja hän myöntyy. Pelléas haluaisi jättää Allemonden saatuaan ystävältään avunpyynnön. Koska Pelléasin isä on edelleen sairas, Arkel kieltää häntä lähtemästä.

    3. KOHTAUS
    Mélisande valittaa Allemonden pimeyttä. Geneviève kertoo, että hänenkin piti tottua siihen. Yhdessä Pelléasin kanssa Mélisande uskoo näkevänsä laivan, joka toi hänet. Se lähtee merelle alkavasta myrskystä huolimatta. Pelléas puhuu mahdollisesta lähdöstään.

    II näytös

    1. KOHTAUS
    Pelléas vie Mélisanden lähteelle, jonka vesi on aikanaan tehnyt ihmeitä, ja kysyy hänen suhteestaan Golaud’hin. Mélisande väistää hänen kysymyksensä leikkimällä sormuksella. Sormus putoaa veteen.

    2. KOHTAUS
    Samaan aikaan Golaud on joutunut onnettomuuteen. Mélisande hoitaa häntä ja paljastaa, miten onneton hän on Allemondessa. Golaud uskoo hänen tyytymättömyytensä olevan vain raskauden vaikutusta. Hän huomaa sormuksen puuttumisen, ja Melisande valehtelee kadottaneensa sen luolaan, jossa hän oli etsimässä simpukoita pienelle Ynioldille, Golaud’n pojalle ensimmäisestä avioliitosta. Golaud pakottaa hänet etsimään sormusta vielä samana yönä yhdessä Pelléasin kanssa.

    3. KOHTAUS
    Pelléas vie Melisanden luolalle, jotta hän voisi myöhemmin kuvaila Golaud’lle sormuksen etsimistä. He kohtaavat nälänhädän uhreja ja perääntyvät

    III näytös

    1. KOHTAUS
    Mélisande laulaa unelmoiden. Pelléas aloittaa viattoman leikin hänen hiuksillaan ja kietoutuu niihin intohimoisesti. Silloin Golaud yllättää heidät

    2. KOHTAUS
    Golaud vie Pelléasin kuoleman altaille.

    3 ja 4 KOHTAUS
    Päästyään pimeydestä, Pelléas näkee etäällä Mélisanden. Golaud varoittaa häntä uudelleen ja käskee välttämään Melisandea. Mustasukkainen Golaud yrittää kuulustella poikaansa Ynioldia Pelléasin ja Melisanden suhteesta.

    IV näytös

    1. ja 2. KOHTAUS
    Pelléas kertoo Mélisandelle, että hänen isänsä on lopultakin terve. Isä on vannottanut häntä matkustamaan pois. Pelléas ja Mélisande sopivat viimeisestä tapaamisesta. Arkel on tyytyväinen Pelléasin isän parantumisesta ja toivoo, että lasta odottavalle Mélisandelle ja koko perheelle koittaisi onnellisempi aika. Epäilevä Golaud loukkaa Mélisandea ja pahoinpitelee häntä, kunnes Arkel yrittää saada hänet taas järkiinsä.

    3. JA 4. KOHTAUS
    Yniold etsii leikkikaluaan. Hän näkee miten lampaat kuolevat. Pelléas ja Mélisande tunnustavat toisilleen rakkautensa. Kun portit suljetaan, he ovat valmiita pakenemaan yhdessä. Golaud estää sen ja surmaa Pelléasin.

    V näytös

    Mélisande on lapsen ennenaikaisen syntymän heikentämä. Golaud yrittää viimeisen kerran saada häneltä selville totuuden. Turhaan.

  • Jaakko Kuusiston Jää

    Teos perustuu Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin (2012)
    Libretto: Juhani Koivisto

    Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro
    Musiikinjohto: Jaakko Kuusisto

    Rooleissa:
    Marjukka Tepponen - Mona Kummel
    Ville Rusanen - Petter Kummel
    Sointu Vestman - Sanna Kummel
    Jussi Merikanto - lukkari
    Jenny Carlstedt - Irina Gyllen
    Jenni Lättilä - Adele Bergman
    Pekka Kuivalainen - Elis Bergman
    Hannu Niemelä - Artur Manström
    Tiina Penttinen - Lydia Manström
    Matias Haakana - suntio
    Tove Åman - Francine
    Jyrki Korhonen - piispa
    Hannu Forsberg - Fredrik Berg
    Petri Vesa - asessori
    Jarmo Ojala - surutalon isäntä
    Helinä Siltanen - naisääni
    Arto Hosio - itäsaarelainen
    Marko Nykänen - länsisaarelainen

    Ohjaaja Anna Kelo
    Lavastus Kati Lukka
    Puvut Marja Uusitalo
    Valaistus- ja videosuunnittelu Thomas Hase
    Äänisuunnittelu Antti Murto
    Koreografi Ari Numminen.

    Ohjelman toimittavat Ainomaija Pennanen ja Inari Tilli.

    Oopperan tapahtumat:

    1. Näytös

    Posti-Anton tuo saarelle uuden papin, Petter Kummelin ja hänen vaimonsa Monan ja pienen tyttärensä Sannan. Pappilassa keskustellaan sillan rakentamisesta. Ilmenee, että länsi- ja itäluotolaiset ovat kaikesta eri mieltä. Petter ja Mona ovat tyytyväisiä ja uskovat jäävänsä saarelle.

    Petter tuskailee ensimmäisen saarnansa kanssa ja käyttää lopulta apuna salkusta löytyvää viimevuotista saarnaa. Kellot ja urut soivat, kirkko on täynnä väkeä, ja Petterin ensimmäinen saarna sujuu hyvin. Seurakuntalaiset näyttävät pitävän hänestä, etenkin nuoret naiset, mitä Mona katsoo vihaisena.

    Saaren lääkäri Irina Gyllen kertoo, miten hän oli joutunut pakenemaan Suomeen ja jättämään
    lapsensa Neuvostoliittoon.

    Petter on vesillä Posti-Antonin kanssa. Anton kertoo, miten häntä autetaan merellä suunnistaessa. Hän näkee oppaita, kuolleita ihmisiä, joita muut eivät näe.

    Talvi on tullut ja jää peittänyt meren, kaikki pääsevät nyt kulkemaan ja saarten väki kokoontuu yhteen. Samalla puhutaan myös kunnan jakautumisesta kahteen saareen ja päätetään sillanrakentamiskomiteasta.

    2. Näytös

    Jäät lähtevät, kuoro kertoo arkielämästä saarella, kesä vieraineen tulee. Syksyllä Posti-Anton lähtee viemään mantereelle Petteriä, jonka pitää suorittaa pastoraalitutkinto.

    Saareen palattuaan Petter kertoo, että tutkinto meni huonosti, vaikka se hyväksyttiin. Petter oli
    väsynyt, sillä hän oli saanut matkustajakodissa vieraakseen heidän entisen palvelijansa Hildan, joka oli puhunut myöhään yöhön. Mona kysyy mustasukkaisena mitä Hilda tahtoi, sillä hän tietää, mitä Petter oli nuorena kokenut Hildan kanssa.

    On joulu, myrskyää, laiva on uponnut Utön edustalla. Petter pitää jumalanpalvelusta ja rukoilee miehistön puolesta ja saarelaiset puhuvat laivan kohtalosta.

    3. Näytös

    On kesä, Petter vihitään kirkkoherraksi, kuoro laulaa jään murtumisesta ja kaikki iloitsevat. Posti-Antonilla on kuitenkin aavistuksia.

    Petter lähtee pitämään muistotilaisuutta taloon, josta on kuollut lapsi. Paluumatkalla hän putoaa jäihin eikä kuule oppaiden neuvoja, on jo pääsemässä ylös, mutta tavoittelee vielä salkkuaan eikä jaksa enää nousta.

    Petter löydetään ja tuodaan pappilaan. Mona ei aluksi ymmärrä hänen kuolleen ja haluaa jäädä Petterin kanssa kaksin. Hän kaipaa Petteriä ja on samalla vihainen siitä, että jää nyt yksin. Mona
    alkaa järjestellä käytännön asioita ja huolehtia hautajaistarjoiluista.

    Samaan aikaan kun Petter on kuollut, Irina Gyllen on saanut tiedon, että hänen poikansa on turvassa.

    Saarelaiset kokoontuvat saattamaan Monaa ja Sannaa, jotka lähtevät saarelta. Silta on valmis, saarella on uusi pappi. Posti-Anton ja kuoro laulavat siitä, miten muistot etääntyvät ja pian papista ja hänen kohtalostaan on tullut tarina, jota saarella kerrotaan.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä