Koe uusi yle.fi
Radio Suomesta poimittuja

Sananen – Ilen elävä arkisto

  • 4 min
  • toistaiseksi

Kännykällä kuvaaminen ei ole aina mahdollista, jos haluaa taltioida oikeasti unohtumattomia hetkiä. Sitä varten on olemassa riistakamera, saalistajan pyyteetön apulainen.

Hei kaikki Erä-Jormat ja muut luonnonystävät! Tervetuloa tämänkertaisen riistaruudun pariin. Nyt kun luonto heräilee ja kutsuu seikkailemaan, meillä onkin ajankohtainen aihe. Mitä pitää ottaa huomioon, jos aikoo asentaa riistakameran makuuhuoneeseensa.

Riistakamerathan ovat yleistyneet ihan jokamiehen käytössä, puhumattakaan niistä jotka tiedostavat olevansa niin sanottuja intohimoisia kutsumussaalistajia. Ja kun hinnatkin ovat halventuneet, jää rahaa muuhunkin elämiseen.

Riistakamerahan tuottaa nykytekniikalla jo niin hyvälaatuista kuvamateriaalia, että moni on muuttanut saalistuskäytäntöjään pysyvästi. Enää ei välttämättä tuijoteta sitä pesän suuta ase tanassa ja täydessä latingissa, vaan nautitaan ennen muuta hyvästä kuvasta. Saalista ei siis haluta lopullisesti itselle, vaan ainoastaan käymään näyttäytymässä. Karvan kiiltoa ja lajityypillistä käytöstä on mukava tarkastella kaikessa rauhassa omalta koneelta. Pitää muistaa, että catch and release- ajattelu ei ole vain sillimiesten yksinoikeus.

Yleisesti ottaen suomalainen on vielä ujo riistakameran käyttäjä. Sen asentamista makuuhuoneeseen pohditaan usein kuukausikaupalla. Moni herkullinen pätkä jää tallentumatta, kun kameraa ei ehditä ottaa edes esille, kun tilanne, eli varsinainen silmin havaittava toiminta, on jo ohi. Odotettu vieras on vihdoin saatu käymään ”ruholla”, ja kun kuvaa ei ole, kukaan ei usko. Ei edes siskon mies.

Moni riistakameraan rakastunut, ikuisen eräpäivän ystävä, ei enää nykyisin edes puhu saaliista tai lihan himostaan. Monelle riistakamera on mökkikokemustenkin pohjalta jonkinlainen tavaran tarkastaja. Moni on niin tarkka tavarastaan, että haluaa kameran ikuistavan sen pysyvyyden jatkuvalla valvonnalla. Kun viikolla ei ehdi mökille, riistakamera tallentaa onko kaikki paikoillaan.

Kun kaupunkilainen alkaa asentamaan riistakameraa makuuhuoneeseensa, on syytä muistaa pari keskeistä asiaa. Riistakamera on hyvä asentaa paikalleen ilman vaatteita, jotta kameraan ei tartu tekstiilin haju. Se on myös syytä laittaa sen verran korkealle, että vauhkon naaraan sorkat eivät potkaise kameraa rikki. Kuvauspaikalle on hyvä levittää houkuttelevia hajuja. Riistakamera kannattaa piilottaa lähelle mahdollista kohdetta, jolloin kiinnostavimmat yksityiskohdat erottuvat.

Mikään ei ole veikeämmän näköistä, kuin suoraan kameraan pällistelevä viaton luontokappale kaikessa epätietoisuudessaan. Se on tullut paikalle vain nautiskelemaan, eikä miellä kameraasi uhaksi.

Kun olet tietenkin itse kuvauspaikalla ja riistakamera tekee jo pyyteetöntä työtään, muista olla mahdollisimman hiljaa. Vaikka tapahtuisi mitä. Vaikka kuvattava kohde olisi arvaamattoman oloinen, venkoileva ja ahnas.

Tämä on yleensä suomalaiselle miehelle helpoin osio, hiljaa oleminen. Loppuönähdyksenkin voi tukahduttaa tennissukallaan. Pitää muistaa, että saalis voi paeta kovia ääniä. Se ei jaksa kauaa kuunnella sortuvaa epärytmistä huohotusta, ja jos vielä tiputat riistakameran kesken turhan zoomaamisen, hetkesi on mennyt.

Ennen oli ketun turkit seinällä rivissä. Nyt kaikki mahtuu pienempään tilaan. Siinäkin vaiheessa kun sinä olet jo pehmeä, sinulla on kuitenkin kovalevy. Edullisen riistakameran mahdollistama arkisto.

Joillakin SE on kuulemma xl-kokoa - arkisto.

Ystäväni, entinen Pohjois-Helsingin riistanhoitopiirin aktiivi Ilkka, käyttää elämäntyöstään nimitystä Ilen elävä arkisto.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Lähetykset

  • ti 15.3.2016 18.03 • Yle Radio Suomi

Jaksot

  • Suomalaiset käyttävät aika isoina annoksina alkoholia ja melankoliaa. Siksi jäähyväiset on meille hyvä juhlan aihe. Maallikkosaarnaaja Maasola saarnaa.

  • Näyttämömestari on juhlallinen ammattinimike, mutta onko työ yhtä juhlaa. Toni Lampela ajautui teini-iässä teatterin maailmaan, naisen takia. Nyt noin 25 vuotta Kansallisteatterissa näyttämömestarina työskennellyt Lampela kertoo, mitä näyttämömestari oikein tekee. Toimittajana Anna Keränen.

  • Urheilufanituksesta, sen hienoudesta ja hulluudesta keskustelevat Olga Ketosen kanssa urheilututkija Jouko Kokkonen ja urheilumies, toimittaja Petteri Sihvonen.

  • Vuosi sitten suomalaiset seurasivat Saara Aallon menestystä brittien X Factoryssä. Saara sijoittui kisassa toiseksi ja voiton nappasi brittien oma Matt Terry. X Factoryn jälkeen molempien elämä on muuttunut. Saara asuu nykyään Lontoossa, tuomaroi ensi keväänä Suomessa alkavaa uutta X Factor kautta ja on myös Suomen ensi vuoden euroviisuedustaja.

    Mutta mitä kuuluu X Factor kisan voittaja Matt Terrylle? Yle X3M:n toimittaja Kjell Simosas tapasi Matt Terryn Lontoossa.
    Haastattelussa muistellaan mm. artistin yllätysvierailua Saara Aallon Helsingin konsertissa ja kotiväen ensiarvioita marraskuun lopulla julkaistavasta Trouble -albumista.

    Anna Keränen toimitti haastattelusta suomenkielisen version.
    Kuva: AOP

  • Ihminen voi olla onnellinen, vaikka ei koskaan näyttäisi sitä. Jopa tietämättään. Me suomalaiset olemme originelleja. Kohti olennaista, syvään päähän, sukeltaa taas Maallikkosaarnaaja Maasola.

  • Sinnikkyys on taito, jota voi opetella ja opettaa. Näin vakuuttaa perhetyöntekijä, positiivisen kasvatuksen kehittäjä Tiia Trogen. Sinnikkyyttä tarvitsemme päivittäin, hän muistuttaa. Sisu otetaan käyttöön vasta sitten, kun sinnikkyys ei enää riitä.

    Tiia Trogen sanoo, että pieni lapsi on jo valmiiksi sinnikäs opetellessaan koko ajan uusia taitoja. Vanhempien tehtävä on tukea lapsen sinnikkyyttä ja antaa lapsen itse yrittää. Turha siis mässyttää pullamössösukupolvista, jos on torpannut lapsen tarpeen käyttää sinnikkyyden taitoa. Myös aikuinen voi harjoitella sinnikkyyttä. Kannattaa muistaa maali, johon sinnikkyydellä tähtää, sekä ottaa riittävän pieniä askelia, jotta saa välissäkin onnistumisen kokemuksia.

  • Kun Saara Aalto jäi keväällä 2016 toiseksi Uuden musiikin kilpailussa eikä päässyt edustamaan Suomea Euroviisuihin, hän päätti, ettei enää koskaan osallistu viisukarsintoihin. Hän oli ollut mukana karsinnoissa jo neljästi aiemminkin, kolme kertaa taustalaulajana ja omana itsenään vuonna 2011. Tuolloinkin tuloksena oli toinen sija ja toinen hopeapysti toissa keväänä oli kova pala.

    – Silloin sanoin itselleni ja läheisilleni, että enää en hae Uuden musiikin kilpailuun. Kun minut pyydetään mukaan suoraan, sitten voin mennä, Saara muistelee.

    Ja nyt Saara Aalto menee! Yle kutsui Aallon suoraan Suomen ensi vuoden viisuedustajaksi, ilman karsintaa. Käytäntö on yleinen monessa Euroopan maassa, mutta Suomessa näin tapahtui nyt ensimmäistä kertaa.

    Kun Suomi tänä vuonna jäi ilman finaalipaikkaa kolmatta kertaa peräkkäin, media ja viisufanit älähtivät. UMK:n viisuihin lähettämät artistit eivät menesty.

    Ongelmana on ollut se, että tunnetut suomalaisartistit eivät ole kisaan lähteneet. Uuden musiikin kilpailun tuottaja Anssi Autio kertoo, että tuleviin kisoihin haettiin mukaan tunnettuja esiintyjiä. Tarpeeksi moni ei kuitenkaan kisoille lämmennyt. Päädyttiin siis kutsumaan mukaan yksi artisti.

    Saara Aallolle kirjoitetaan viisuja varten kolme kappaletta, joista yksi valitaan esitettäväksi Euroviisuihin. Kappaleet tulevat suomalaisten kuultavaksi tammikuussa. Aalto esittää biisit UMK18-kilpailun suorassa tv-lähetyksessä 3. maaliskuuta Espoon areenassa. Lopullisen valinnan edustuskappaleesta tekevät katsojat ja kansainväliset raadit.

  • UMK:n uudistus "tuli puskista", sanoo UMK18 -kauden toinen juontaja Mikko Silvennoinen. Saara Aallosta vannoutuneinkin viisufani pitää, ja Mikon mielestä Yle olisi ollut hölmö, jos olisi jättänyt tilaisuuden hyödyntämättä. Silti Mikkoa jännittää, miten viisufanit ottavat uudistuksen vastaan.

    Silvennoisen mielestä tärkeää on nyt saada Saaralle hyvä kappale esitettäväksi. Hän itse kallistuu ajattelemaan, että balladin sijaan biitti voisi olla Saaran vahvuus.

  • Muistatteko vielä minkälaisia paineita isänpäivä ja äitienpäivä aikoinaan aiheuttivat? Sitten tuli onneksi läheisenpäivä.
    No -nyt nimi muuttuu taas! Maallikkosaarnaaja Maasola kertoo miksi.

  • Yksi tämän vuoden Nenäpäivä -kohteista on keski-afrikkalainen Uganda.

    Radio Suomen oma nenäpäivälähettiläs Juha Blomberg vieraili huhtikuussa 2017 Ugandassa, joka on erittäin köyhä maa, UNDP:n ns. inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna sijalla 164 kaikista tutkituista 187:ta maasta.

    Unicef on yksi Nenäpäivän yhteistyötahoista Ugandassa, jossa pakolaiskriisin vuoksi vesi- ja hygieniaongelmat vaikuttavat hyvin voimakkaasti varsinkin lasten mahdollisuuksiin selvitä elämässään eteenpäin. Avustusjärjestön tuella on leireille saatu rakennettua uutta teknologiaa, joka helpottaa elämälle tärkeän puhtaan veden saantia.

    Kuva: Juha Blomberg.

  • Erikoistehostesuunnittelija ja -teknikko Konsta Mannerheimon on ollut mukana yli tuhannessa produktiossa.
    Jos elokuvaan, tv-sarjaan tai mainokseen tarvitaan räjähdyksiä - tai vaativia luonnonelementtejä, paikalle tarvitaan myös erikoistehosteammattilainen. Muun muassa elokuvissa Napapiirin sankarit, Vares ja Rare Exports työskennellyt Mannerheimo paljastaa, millaista arkinen työ on.
    Anna Keränen tapasi Mannerheimon tämän firman tiloissa Tuusulassa.

  • Neuvolassa meidät punnitaan. Ja sitten mennäänkin vauhdilla huonoon suuntaan, kunnes keski-iässä havahtuu siihen, että kukaan ei ole kiinnostunut, tuskin itsekään. Onneksi Finnair alkaa punnita meitä!

    Maallikkosaarnaaja Maasola tasapainoilee elämän suuressa vaa´assa.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä