Aristoteleen kantapää

Viidan tie Pispalasta Kukunor-järven kautta Kalahariin

  • 24 min
  • toistaiseksi

Sata vuotta sitten Pispalassa syntyi runoilija ja kirjailija Lauri Arvi Viita. Viisikymmentäyksi vuotta sitten televisiossa esitettiin Arvo Ahlroosin dokumentti Nousu Pispalaan, jossa lähes viisikymppinen Viita palaa kotikulmilleen ja muistelee tuttujensa kanssa menneitä. Elokuvassa Viita on reipas aikamies, joka kohtaa niin miehet, mummot kuin lapsetkin tervehtien reippaasti.

Pari kuukautta dokumentin esittämisen jälkeen joulukuussa Viita matkusti taksilla kohti Mäntsälää kuvanveistäjäystävänsä Heikki Varjaa tapaamaan, kun juopunut kuorma-autonkuljettaja ajoi kolarin taksin kanssa. Viita kuoli vammoihinsa seuraavana päivänä vain 49 vuoden iässä.

Pispala liitetään Viitaan ja Viita Pispalaan niin kiinteästi, että joskus side tuntuu olevan esteenä niille, jotka eivät ole kiinnostuneita Pispalasta vaan Viidasta. Viidan tuotanto on kuitenkin yleismaailmallista ja yleisinhimillistä niin kuin suurten kirjailijoiden työt aina.

Esikoisteoksensa Betonimylläri Viita julkaisi 31-vuotiaana vuonna 1947. Hän oli kirjoittanut sitä seitsemän vuoden ajan työn ja sotimisen sivussa. Runokokoelma oli niin suuri menestys, että Viita saattoi toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa, jättää muut työt ja ryhtyä päätoimiseksi kirjoittajaksi. Aika hyvin esikoisrunokokoelmalle!

Viidan toinen pääteos, romaani nimeltään Moreeni, sijoittuu myös Pispalaan ja työläisväestön elämään. Sitäkin Viita oli laatinut kauan ja ehti erään version käsikirjoituksen polttaakin vaimonsa Aila Meriluodon seuratessa tuhotyötä kauhistuneena.

Näistä suomalaisen työläisepiikan tienraivaajateoksista Lauri Viita muistetaan ja kirjojen välissä ilmestynyt runoelma Kukunor jätetään kohteliaasti oman onnensa nojaan hiukan höperehtivänä kielileikkinä. Kirjallisuuden tutkija ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran tutkimusosaston toimituspäällikkö Sakari Katajamäki ei jätä Kukunoria vaan on tehnyt siitä perinpohjaisen tutkimuksen. Niinpä hän on hyvä vastaamaan kysymykseen, miksi arvostettu työläisrunoilija haksahti Kukunorin kaltaiseen höpsöttelyyn.

Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Lähetykset

  • ke 25.5.2016 17.20 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Vuonna 2008 julkisuuteen nousi aiemmin tuntematon 1600-luvulle sijoittuva suomen kieliopin käsikirjoitus. Kotuksen erityisasiantuntija Petri Lauerma kertoo miten teoksen alkuperää on asiantuntijavoimin selvitetty. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva EPA/Zoltan Balogh

  • Tokiolaisen AI Research Centerin vanhempi tutkija Kristiina Jokinen on työskennellyt vuosien ajan robottien kommunikaation parissa. Hän osaa kertoa, mitä robottien on opittava sanojen lisäksi, voidakseen keskustella ihmisten kanssa.
    Kaksiosaisen robottien puheenopetusta käsittelevän ohjelman jälkimmäisen osan ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén

  • Kuinka robotti voisi oppia ymmärtämään ja tuottamaan puhetta, kun edes ihmiset eivät aina ymmärrä toisiaan? Haasteena siinä onkin elekielen, ilmeiden ja piilomerkityksien avaaminen tekoälylle. Palvelurobottien puheohjauksen ja puheen tuottamisen kehitystyö opettaa tutkijoille paljon myös ihmisten käytöksestä ja kommunikoinnista. Kaksiosaisen ohjelman ensimmäisessä osassa Tokiolaisen AI Research Centerin vanhemman tutkijan Kristiina Jokisen kanssa keskustellaan robottien ja ihmisten kielestä ja ensi viikolla kaikesta muusta, mitä kommunikaatioon tarvitaan. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Videopelien pelaaminen on kuin mikä tahansa urheilulaji, jos pelataan kansainvälisellä tasolla. Se edellyttää ahkeraa ja sitoutunutta harjoittelua, siinä tarvitaan ammattitaitoista valmennusta ja vain harvat voivat päästä huipulle pelaamaan ammatikseen. Teemu Hiilinen on pitkän linjan pelaaja ja kilpapeliselostamisen uranuurtajia. Hän osaa kertoa, millaista e-urheilu on ja miten sitä selostetaan.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuvassa E-urheilun tuore maailmanmestari Joona Sotala.
    Kuva: Camera 4, All Over Press

  • Yleisen käsityksen mukaan uutiset ovat tutkittua tietoa, joka esitetään totuudenmukaisesti. Uutisten tarkoitus ei ole muokata yleisön mielipidettä. Näin ei kuitenkaan ole asian laita esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä Fox news, joka ajaa avoimesti republikaanisen puolueen asiaa, on suurin uutiskanava. Poliittinen vastakkainasettelu vahvistuu, jos eri tavoin ajattelevat ihmiset seuraavat erilaisia, ideologisesti väritettyjä uutisia.
    Turun Yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen laitoksen John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen kertoo, millainen kanava Fox News on. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén

  • Omenalajikkeita on maailmassa tuhansia ja suomessakin satoja. Omenoiden koko,väri, muoto ja maku vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Omenalajikkeiden nimet kertovat jalostuksen historiaa, tietää Luonnonvarakeskuksen emerita tutkimusmestari Hilma Kinnanen. Hän kertoo mistä tulevat nimet valkea kuulas ja ida red, ja miten huvitus liittyy Siperiaan.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Rikossarjoista on tullut tv:n draamatarjonnan hallitseva laijityyppi. Kotimaisen Sorjonen -sarjan luoja, showrunner Miikko Oikkonen valaisee mitä tarkoitetaan nordic noir -termillä. Mikä siinä on pohjoista, ja onko sen oltava pimeää? Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Yle Kalle Laukkanen

  • Aleksis Kivi julkaisi 150 vuotta sitten näytelmän Canzio. Kun rosvoromaani nyt kaksisataa vuotta myöhemmin on korvautunut poliisisarjoilla, onko Canziossa jo rikoskertomusten ja nordic noirin aavistusta? Aristoteleen kantapään vieraana on Helsingin Yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori Pirjo Lyytikäinen. Ohjelman ovat toimittaneet Salme Unkuri ja Pasi Heikura.

  • Humala on tärkeä oluen mauste, joka kasvaa Suomessa luonnonvaraisena napapiirille asti. Humalan viljely aloitettiin Suomessa jo keskiajalla, jolloin sen viljelystä oli myös määräyksiä. Humala antaa oluelle tietyn katkeruuden sekä kirkastaa ja auttaa sitä säilymään. Liittyykö olotila humala jollakin tavalla tähän kasviin?

    Haastateltavana ovat Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen etymologian asiantuntijat Kirsti Aapala ja Klaas Ruppel.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Salme Unkuri.

    Ohjelmaan voi osallistua sähköpostitse osoitteessa aristoteles@yle.fi.

    Kuva: Yle

  • Lintuharrastajien slangi on oma maailmansa ja uusia nimiä linnuille syntyy koko ajan. Pientä peukaloista voidaan kutsua jopa neljällä eri nimellä: peukku, troglo, rambo tai vahvajussi. Lintujen slanginimet tulevat usein niiden suomenkielisestä nimestä, mutta myös tieteellisistä nimistä, äänestä tai ruotsin kielestä.

    Haastateltavana on lintuharrastaja ja Radio Suomen Luontoillan lintuasiantuntija Juha Laaksonen.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Salme Unkuri.

    Kuva: Juha Laaksonen / Yle

  • Ensimmäiset merkit vehnän viljelystä löytyvät Lounais-Suomesta, jossa vehnää saatettiin viljellä jo 2500 vuotta sitten. Entä mitä yhteistä vehnällä on meille vieraampien maissin ja bambun kanssa? Ohjelmassa selviää myös, mitä tarkoitetaan uskomuksella “vilja tulee viljan luo”.

    Haastateltavana on Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Jouko Rikkinen.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Salme Unkuri.

    Kuva Mikko Nurmi / Yle

  • Julkisuudessa eduskuntakeskusteluja on verrattu jopa Twitter-väittelyihin. Toista kansanedustajaa ei saa syyttää valehtelusta, mikä onkin synnyttänyt lukuisia vaihtoehtoisia ilmauksia valehtelulle. Entä mikä on välihuutelun asema täysistunnossa?

    Haastateltavana on kielentutkija Eero Voutilainen.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Salme Unkuri.

    Kuva: Henrik Leppälä

Klipit

  • Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo Pasi Heikuralle miten poliittisesti hankala tilanne on katalaanin kielisillä alueilla.

  • Kirjallisuudentutkija, Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä kertoo mitkä ovat hänen viisi suosikkiaan Zacharias Topeliuksen sadoista saduista.

  • Kielentutkija elokuvissa. Aristoteleen kantapään taustatoimittaja Jani Tanskanen ja kielentutkija Lea Nieminen keskustelevat Tatu ja Patu -elokuvan sekä -kirjojen kielestä.

    Kuva kirjasta Tatun ja Patun avaruusseikkailu: © Aino Havukainen ja Sami Toivonen / Otava.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Viimeinen jakso 'Vuosituhannen arvoitus!' sijoittuu 2000-luvulle.

  • Usein eri alojen erikoistermistö liukuu yleiskieleen. Monesti tästä seuraa sellaisia kysymyksiä kuin seuraava kuulijamme Jyrkisakarin meille lähettämä ihmettely:

    ”Me muusikot puhumme temposta ja urheiluselostajat temmosta. Olemmeko me väärässä, vai urheiluselostajat, vai taipuuko sana tempo käyttötarkoituksesta riippuen kahdella eri tavalla?”

    Tempo on tosiaan alun perin muusikoiden kieltä. Italiasta saatu lainasana tarkoittaa yleisesti aikaa ja musiikissa se viittaa sävellyksen nopeuteen, siihen montako nuottia tietyssä ajassa soitetaan. Ei ihme, että käsite sopii hyvin aikojen ja matkojen kanssa painivan urheilunkin filosofiaan.

    Jokainen ihminen kokee ajan eri tavalla, mutta aikaa koskevissa sanoissa ei kuitenkaan voi sallia erilaisia käytäntöjä. Musiikin ja urheilun tempot taipuvat siis samalla tavalla. Niinpä Aristoteleen kantapään nopeusfraasien aikaihminen määrää jokaisen temmon käyttäjän hankkimaan metronomin ja harjoittelemaan sen kanssa sanan tempo taivuttamista tempomerkinällä apassionato, intohimoisesti: tempo, tempon, tempoa, tempoon, tempot, tempojen, tempoja, tempoihin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Ihmiset seuraavat kielen ilmiöitä suurella mielenkiinnolla. Niin tekee myös kuulijamme Seppo, joka lähestyi meitä hiljattain seuraavalla viestillä: ”Kiitti, okei ja moi. Ei ole Suomen kieltä. Varsinkin moi, jota kuulee jopa yleisissä radio-ohjelmissa. Jos Aristoteleen kantapää olisi ystävällinen ja tutkisi mistä moinen tervehdys on pesiytynyt Suomen kieleen.”

    Kielitoimiston sanakirjasta tämä arkinen tervehdyssana löytyy, mutta vuonna 1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sitä ei vielä ollut. Se on siis melko tuore tuttavuus. Se – ja muut vastaavat sanat kuten moikka – on ilmeisesti muovautuneet hiukan pidemmästä tervehdyssanasta morjens, ehkä jopa hiukan vanhaa yleismaailmallista hei-tervehdystä mukaillen. Morjens, moron ja muut vastaavat taas tulevat mitä ilmeisimmin ruotsin aamua merkitsevästä morgon-sanasta ja hyvää huomenta eli god morgon –tervehdyksestä.

    Vuonna 2002 Taru Kolehmainen kertoi tosin Kielikello-lehdessä, että hyvää ja kaunista merkitsevä sana moi on käytössä myös saksassa, hollannissa ja ruotsissa, joskus jopa tervehdyssanana.

    Onko naapurikielestä lainattu sana sitten suomea? Niin kuin vaikka reipas terve? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan sana terve on vanha iranilainen laina. Taitaa olla niin, että kielet lainaavat sanoja toisista kielistä ja mukauttavat niitä omaan suuhun sopiviksi. Ei terve ole irania, se on suomea, niin kuin sana moi.

    Joten Seppo: kyllä moi on suomea. Samoin tuhannet muut lainasanat. Joten moi ensi kertaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Toiset muinaiset työkalut kestävät yhä käytössä, vaikka aina vaan kehittyneempiä aikoja uusine keksintöineen tulee ja menee. Puukko mainitaan jo Kalevalassa, mutta se on yhä jokapäiväisessä käytössä – niin kouriintuntuvassa kuin vertauskuvallisessa mielessä.

    Kuulijamme Pekka jäi maaliskuussa ihmettelemään seuraavaa MTV3:n formula-autoilusivujen otsikkoa:

    "Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin selässä."

    Pekka pohtii: ”Onko Ferrari siis joutunut selkään puukotuksen uhriksi? Kuka oli se Brutus, joka petti kunniakkaan italialaistallin? Vai hakeeko otsikon kirjoittaja kenties sanontaa Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin haavassa? Kyseinen kisahan ei mennyt Ferrari-tallilta lainkaan hyvin kun Räikkösen autokin syttyi tuleen.”

    Pekka on aivan oikeassa, vaikka Brutus onkin tulenarka esimerkki selkään puukottamisesta. Tässä Julius Caesarin tapauksessa kuvaannollista pettämisen ilmausta ei saa sekoittaa hänen salamurhansa toteuttamistapaan, jossa Brutus oli yksi kymmenistä, jotka haavoittivat hallitsijaa tikarilla edestäpäin. Ja vaikka puukko on supisuomalainen keksintö, ymmärrettävämpää on kääntää veistä haavassa silloin kun halutaan lyödä lyötyä tai hieroa suolaa haavoihin.

    Aristoteleen kantapään puukkofraasien ylijunkkari julistaakin MTV3:n formulakirjoittajan syylliseksi puukon väärinkäyttöön yleisellä paikalla ja tuomitsee hänet kesän ajaksi keskittymään selkään suukottamiseen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

    Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

    "Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

    Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

    Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä