Koe uusi yle.fi
Ykkösaamun kolumni

Terttu Utriainen: Hyvät tavat - tarvitaanko niitä?

  • 5 min
  • toistaiseksi

Vuonna 1965, siis yli 50 vuotta sitten, ylioppilaskirjoituksissa oli mahdollisuus kirjoittaa aine otsikosta "Hyvät tavat - tarvitaanko niitä?". Minä kirjoitin tästä aiheesta. Kun palautin aineeni, suomen kielen opettajani Aino Leppänen, jonka hyvästä opetuksesta on ollut paljon hyötyä myöhemminkin, katsoi paperia vähän huolestuneena ja sanoi, että onpas aika lyhyt esitys. Mutta ei huolta, ylioppilaslautakunta oli kanssani samaa mieltä - lyhyestä virsi kaunis.

Aineessani otin tapakulttuuriin sen kannan, että hyvät tavat muodostavat ihmisen käyttäytymiselle pohjan, perustason, jota jokaiselta edellytetään, mutta sen lisäksi ihmisessä täytyy olla myös jotain muuta, josta persoonallisuus ja henkilökohtaiset saavutukset muodostuvat.

Olen edelleen samaa mieltä. Hyvät tavat ovat yhdessä elämisen perusta. Sääntöjä, jotka tekevät arkipäivän helpommaksi ja miellyttävämmäksi. Hyvät tavat auttavat ihmistä myös eteenpäin. Jo sillä pärjää aika pitkälle, kun ammattitaidon lisäksi kotoa, päiväkodista ja koulusta on saatu matkaevääksi kyky keskustella ihmisten kanssa kohteliaasti ja käyttäytyä niin, että muut ihmiset otetaan huomioon.

Hyvät tavat kuuluvat sivistykseen, eivätkä ne ole sidoksissa yhteiskuntaluokkiin. Sivistys on sydämissä ja sivistyneitä ihmisiä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, niin kuin myös roskaväkeä, kuten Hannah Arendt teoksessaan "Totalitarismin synty" toteaa.

Hyvät tavat ovat siis muutakin kuin vain tyhjänpäivästä pokkurointia, Brysselistä tuotuja poskisuudelmia tai jonnin joutavaa small talkia. 

Varsinkin suurissa miljoonakaupungeissa päivittäinen liikkuminen olisi jatkuvaa törmäilyä, jollei jouhevasti osattaisi sivuuttaa kanssaihmisiä, ottaa toisia huomioon, pyytää tarvittaessa anteeksi ja käyttää sanontaa "olkaa hyvä".

Kaupunkimainen asuminen ja liikkuminen tarjoavat anonymiteettia, mahdollisuutta pysyä tuntemattomana, mutta samalla ihmisiltä edellytetään sopeutumista asumis- ja liikkumissääntöihin. Kotonaan jokainen voi elää hissukseen ja olla pitkin tai poikin, mutta astuttaessa kadulle, julkiseen tilaan edellytetään toisten ottamista huomioon. Liikkuminen, tapahtuupa se sitten jalan, omalla autolla tai joukkoliikenteessä edellyttää kykyä toimia yksilönä yhteisessä pelissä.

Hyvät tavat ovat kuitenkin muutakin kuin vain käyttäytymistä ja fyysisiä tekoja. Myös puhein ja kirjoituksin osallistutaan yhteiseen elämään. Lausutut sanat ovat kuin ilmaan ammuttuja nuolia, joita ei enää koskaan saa takaisin, kun ne kerran on sanottu. Myös kynällä on pitkät jäljet. Kirjoitettu teksti jää elämään senkin jälkeen, kun kirjoittajat ovat jo poistuneet.

Puheissa ja kirjoituksissa voi valita lukuisten tyylilajien välillä, mutta ei puhua eikä kirjoittaakaan saa ihan mitä sattuu tai mieleen juolahtaa. Perustuslain sananvapautta koskeva säännös (12 §) ei merkitse rajatonta vapautta. Pykälässä tosin sanotaan, että "jokaisella on sananvapaus" ja että "sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".

Ennakkosensuuria ei siis ole, mutta vastuu sanomisista ja kirjoituksista ei ole hävinnyt minnekään. Paitsi yleistä paheksuntaa pahimmassa tapauksissa voi tulla tuomituksi julkisesta kehottamisesta rikokseen, uskonrauhan rikkomisesta tai kunnianloukkauksesta. Rasistinen motiivi rikoksen kohdetta valittaessa on lisäksi rangaistuksen koventamisperuste.

Myös ihmisoikeussopimukset takaavat sananvapauden, mutta ne sisältävät myös syrjinnän kiellon. Euroopan ihmisoikeussopimuksella taataan oikeuksista ja vapauksista nauttiminen ilman minkäänlaista sukupuoleen rotuun, ihonväriin, kieleen tai uskontoon perustuvaa syrjintää. Ihmisoikeudet sisältävät siten useita oikeuksia, joita joudutaan punnitsemaan suhteessa toisiinsa.

Ihmiset eivät kuitenkaan kulje rikoslaki tai kansainväliset ihmisoikeussopimukset kainalossa, vaan käyttäytyvät omaksumiensa tapojen ja arvojen ohjaamina. Käyttäytymistavoilla, puheilla ja kirjoituksilla voi kuvastaa toisen arvostamista, myötätuntoa ja yhteenkuuluvuutta, mutta myös rasistista vihaa ja halveksuntaa.

Kenenkään ei tarvitse viime mainittuja sietää, eikä yhteiskuntaa pidä sellaisille arvoille rakentaa.

 

 

 

Lähetykset

  • to 31.3.2016 8.10 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä