Ooppera

Oopperailta Wienissä: Giacomo Puccinin Tosca

  • 2 h 56 min
  • ei kuunneltavissa

Tosca perustuu Victor Sardoun näytelmään, jonka pohjalta libreton laativat Giuseppe Giacosa ja Luigi Illica. Rooma nousee melkein yhdeksi henkilöhahmoksi teoksessa, joka kilpailee sijasta maailman suosituimpana oopperana.

Teoksen kolme päähenkilöä ovat oopperakirjallisuuden tunnetuimpia hahmoja. Floria Tosca on kuuluisa laulajatar, joka rakastaa kiihkeän mustasukkaisesti taidemaalari Mario Cavaradossia. Rooman häikäilemätön poliisipäällikkö Scarpia himoitsee Toscaa ja haluaa tuhota Cavaradossin, jonka poliittista toimintaa tasavaltalaisten puolella hän ei suvaitse. Jännitteet kolmiodraamassa johtavat dramaattisiin tapahtumiin ja kaikkien kolmen henkilön kuolemaan.

Ooppera tapahtuu Roomassa vuonna 1800 historiallisilla paikoilla. Niistä tunnetuimmat ovat San Andrea della Vallen kirkko, jossa oopperan ensimmäinen näytös tapahtuu. Toisessa näytöksessä ollaan Palazzo Farnesessa, jossa nykyään toimii Ranskan suurlähetystö. Kolmannen näytöksen tapahtumapaikka on San Angelon linna Tiber-joen varrella.

Oopperan väliajalla ja päätteeksi toimittaja Risto Nordell sekä oopperalaulajat Päivi Nisula ja Esa Ruuttunen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. (Esitys äänitetty Wienin valtionoopperassa 16.4.)

3-näytöksinen ooppera. Libretto: Luigi Illica ja Giuseppe Giacosa.

Esiintyjät:

Floria Tosca - Angela Gheorghiu, sopraano
Mario Cavaradossi - Jonas Kaufmann, tenori
Paroni Scarpia - Bryn Terfel, bassobaritoni
Cesare Angelotti - Ryan Speedo Green, basso
Sakristaani - Alfred Sramek, baritoni
Spoletta - Benedikt Gobel, tenori
Sciarrone - Marcus Pelz, basso
Vanginvartija - Il Hong, basso
Paimen - Bernhard Sengstschmid

Wienin valtionooppera ja kuoro, joht. Jesús López-Cobos

Oopperan tapahtumat:

I näytös

Rooman tasavallan konsuli Cesare Angelotti on onnistunut pakenemaan vankeudesta ja ilmestyy kirkkoon, jonne hänen sisarensa markiisitar Attavanti on kätkenyt sukukappelin avaimen. Angelotti löytää avaimen ja piiloutuu kappeliin.

Kirkon sakristaani on tarkastuskierroksella ja polvistuu rukoukseen. Samassa taidemaalari Mario Cavaradossi saapuu maalaustelineensä luo jatkaakseen madonnankuvan maalaamista. Sakristaani toteaa hämmästyneenä, että muotokuva muistuttaa naista, joka on monena päivänä käynyt kirkossa rukoilemassa. Cavaradossi tunnustaa, että tuntematon nainen on innoittanut häntä madonnan kuvan maalaamisessa.

Sakristaanin lähdettyä Angelotti ilmaantuu piilostaan ja luulee, että kirkko on tyhjä. Säikähdys muuttuu riemuksi, kun hän tunnistaa kohtaamansa miehen vanhaksi ystäväkseen Marioksi. Angelotti kertoo paostaan ja Cavaradossi lupaa auttaa häntä. Tilanne keskeytyy Cavaradossin Toscan äänen kuuluessa kirkon ulkopuolelta.

Cavaradossi kehottaa ystäväänsä piiloutumaan ja antaa hänelle eväskorinsa. Tosca saapuu ja syyttää miestä uskottomuudesta, sillä kuulemiensa äänien perusteella Tosca epäilee, että hänen rakastetullaan on ollut kirkossa salainen kohtaus toisen naisen kanssa. Cavaradossi saa Toscan epäluulon haihtumaan, kunnes tämä näkee kauniin madonnan kuvan ja tunnistaa siinä markiisitar Attavantin piirteet.

Vasta Cavaradossin vakuuttelut ja lupaus siitä, että hän maalaa madonnalle tummat silmät, saavat Toscan poistumaan kirkosta rauhoittuneena. Angelotti tulee ulos kappelista. Cavaradossi neuvoo hänelle tien syrjäiseen huvilaansa, salaiseen piilopaikkaan. Tykinlaukaus San Angelon linnakkeesta kertoo, että Angelottin pako on tullut ilmi. Molemmat miehet kiiruhtavat ulos kirkosta.

Sakristaani tuo tiedon Napoleonin tappiosta ja samanaikaisesti paikalle rientää kirkonpalvelijoita ja kuoropoikia. Yleinen riemu muuttuu äkkiä jäätäväksi hiljaisuudeksi, kun Rooman poliisipäällikkö Scarpia saapuu apuvoimiensa kanssa. Scarpia on päässyt vankikarkurin jäljille ja määrää tutkimaan kirkon joka sopen. Kappelista hän löytää markiisitar Attavantin viuhkan. Sitten hän panee merkille Cavaradossin maalaaman madonnan kuvan ja markiisittaren yhdennäköisyyden ja löytää vielä tyhjän eväskorin, jonka sisällön arvaa menneen Angelottin käyttöön.

Kun Tosca palaa kirkkoon, Scarpia ryhtyy virittämään hänelle ansaa. Hän näyttää Toscalle markiisittaren viuhkan todisteeksi Cavaradossin uskottomuudesta. Mustasukkaisen Tosca ryntää ulos ja lähtee saman tien Cavaradossin huvilalle. Scarpia käskee vakoojansa seuraamaan häntä. Kirkko täyttyy ihmisistä ja näytös päättyy mahtavaan Te Deumiin. Sen soidessa Scarpia vakuuttaa tuhoavansa Cavaradossin ja valloittavansa Toscan omakseen.

II näytös

Tapahtumapaikka on Scarpian huone Farnesen palatsissa ja on myöhäinen ilta.

Scarpia aterioi odottaen tietoja Angelottin takaa-ajosta. Alakerrasta kuuluu musiikkia voitonjuhlasta. Tosca on mukana juhlassa laulamassa kantaattia ja Scarpia antaa käskyn kutsua laulajatar luokseen konsertin päätyttyä. Poliisiupseeri Spoletta saapuu ja kertoo, ettei vankikarkuri Angelottia ole löydetty. Cavaradossi on sen sijaan pidätetty Angelottin piilottamisesta epäiltynä. Scarpian alkaa kuulustella Cavaradossia, joka kiistää jyrkästi tietävänsä mitään karkurista.

Kantaattiesitys on päättynyt ja Tosca tuodaan Scarpian luokse. Cavaradossi varoittaa kiireesti häntä kertomasta Angelottin piilopaikkaa. Hetkeä myöhemmin Cavaradossi viedään viereiseen huoneeseen ja Scarpia antaa käskyn kiduttamalla kiristää hänet kertomaan tietonsa. Poliisipäällikkö aavistaa, että myös Tosca on selvillä Angelottin olinpaikasta. Pakottaakseen Toscan paljastamaan tietonsa Scarpia käskee kiduttamaan Cavaradossia vielä kovemmin ottein. Tosca kuulee rakastettunsa tuskanhuudot, vaipuu voimattomana sohvalle ja kertoo totuuden. Scarpia käskee lopettamaan kidutuksen ja uupunut Cavaradossi kannetaan huoneeseen.

Kun Scarpia käskee Spolettaa hakemaan Angelottin puutarhan kaivosta, Cavaradossi tajuaa Toscan paljastaneen salaisuuden ja kiroaa hänet. Samassa Scarpialle tuodaan viesti, jonka mukaan Marengon taistelun voittaja on vastoin aiempaa tietoa Napoleon Bonaparte. Voitonriemuisen Cavaradossin ilonpurkaus saa Scarpian raivostumaan ja määräämään hänelle kuolemantuomion, minkä jälkeen Cavaradossi raahataan ulos huoneesta.

Scarpia pyytää Toscaa kanssaan illalliselle, jonka hän oli joutunut keskeyttämään. Kun Tosca kysyy rakastettunsa vapaaksi pääsyn hintaa, Scarpia toteaa, että Tosca itse on tämä hinta. Hän aikoo käyttää väkivaltaa Toscan valloituksessa, kun ulkoa alkaa kuulua rummunpärinää, joka ennakoi pian tapahtuvaa teloitusta. Kuuluisassa aariassaan tai rukouksessa Vissi d?arte epätoivoinen Tosca kysyy itseltään ja Jumalalta, miksi hänet, joka ei ole koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa, palkitaan näin julmalla tavalla.

 

Spoletta tuo tiedon Angelottin itsemurhasta ja haluaa tietää, miten Cavaradossin kanssa menetellään. Ratkaisun tekeminen siirtyy Toscalle, joka suostuu poliisipäällikön ehtoihin. Scarpia määrää toimenpantavaksi valeteloituksen tyhjillä panoksilla ja Tosca saa luvan käydä itse ilmoittamassa asiasta Cavaradossille. Tosca vaatii molemmille myös luvan poistua vapaasti Roomasta. Scarpian ryhtyessä kirjoittamaan kulkulupaa, Tosca huomaa pöydällä veitsen. Kun Scarpia lähestyy Toscaa sulkeakseen hänet syliinsä, tämä iskee veitsen miehen rintaan. Lyhyen kuolinkamppailun jälkeen Scarpia makaa hengettömänä lattialla. Tosca ottaa lupakirjan miehen kädestä. Hän asettaa kynttilät vainajan pään ympärille ja laskee krusifiksin tämän rinnalle. Ennen poistumistaan huoneesta Tosca sanoo Scarpiaa tarkoittaen: ?Ja hänen edessään vapisi koko Rooma!?.

III näytös

Aamuyö San Angelon linnassa.

Etäältä kuuluu lammaskatraan kellojen kilinää ja paimenpojan alakuloista laulua. Cavaradossi saapuu sotilasosaston saattamana tasanteelle, jossa vanginvartija odottaa. Tämä ilmoittaa Cavaradosille, että aikaa on vielä yksi tunti ja että pappi on käytettävissä. Cavaradossin ainoa toive on saada kirjoittaa muutama sana Toscalla mihin vartija suostuu. Kirjoittaminen kuitenkin keskeytyy, kun muistot menneistä onnen hetkistä täyttävät Cavaradossin mielen. Spolettan saattama Tosca kiirehtii liikuttuneen Cavaradossin luokse. Tosca näyttää kulkuluvan ja kertoo Scarpian kuolemasta. Cavaradossi ihmettelee, kuinka Toscan hellät kädet ovat pystyneet kylvämään kuolemaa. Sitten Cavaradossi saa kuulla valeteloituksesta tyhjillä panoksilla ja kuinka hänen on laukauksen hetkellä kaaduttava maahan ja näyteltävä kuollutta, kunnes saa Toscalta luvan nousta ylös.

Teloitusryhmä saapuu ja Cavaradossi talutetaan muurin eteen. Yhteislaukauksen kajahdettua hän vaipuu maahan. Spoletta peittää Cavaradossin viitalla ja poistuu sotilasosaston kanssa. Tosca odottaa hetkisen ja pyytää sitten Cavaradossia nousemaan, mutta huomaa kauhukseen miehen kuolleeksi. Epätoivoinen Tosca heittäytyy rakastettunsa ruumin päälle. Kauempaa alkaa kuulua ääniä, sillä Scarpian murha on tullut ilmi. Spoletta miehineen yrittää pidättää Toscan, joka nousee muurinharjalle ja heittäytyy alas syvyyteen, viimeisenä repliikkinään hän huudahtaa: "O Scarpia, avanti a Dio!" - Scarpia, tapaamme Jumalan edessä!

Juoniselosteen lähde: Suomen kansallisoopperan käsiohjelma.

Lähetykset

  • la 4.6.2016 19.03 • Yle Radio 1

Jaksot

  • 5-näytöksinen ooppera
    Kantaesitys Pariisin Opéra Comique'ssa vuonna 1884
    Libretto: Henri Meilhac ja Philippe Gille Abbé Prévost'n romaanin L'histoire du Chevalier des Grieux et de Manon Lescaut pohjalta.

    Äänitetty Wienin valtionoopperassa 13.6.2019

    Musiikinjohto: Frédéric Chaslin
    Wienin valtionoopperan kuoro ja orkesteri

    Manon - Nino Machaidze, sopraano
    Ritari des Grieux - Juan Diego Flórez, tenori
    Guillot de Morfontaine, iäkäs, varakas Manonin ihailija - Michael Laurenz, tenori
    Lescaut, Manonin serkku - Adrian Eröd, baritoni
    de Brétigny, Manonin ihailija ja elättäjä - Clemens Unterreiner, baritoni
    Kreivi des Grieux - Dan Paul Dumitrescu, basso
    Näyttelijätär Poussette - Ileana Tonca, sopraano
    Näyttelijätär Javotte - Svetlina Stoyanova, mezzosopraano
    Näyttelijätär Rosette - Zoryana Kushpler, mezzosopraano
    Majatalon isäntä - tenori Dominik Rieger, tenori
    Palvelijatar - Renate Gutsch, sopraano

    Oopperan kuluessa korrepetiittori Liisa Pimiä, toimittaja Jan Granberg ja Outi Paananen keskustelevat illan teoksesta ja esityksestä.

    Oopperan tapahtumat on sijoitettu 1700-luvun alkuvuosikymmenien Ranskaan; Amiens’iin, Pariisiin ja Le Havreen.

    I näytös
    Varakas ja iäkäs Guillot de Morfontaine ja hänen ystävänsä de Brétigny odottavat kolmen nuoren näyttelijättären, Pousetten, Javotten ja Rosetten kanssa päivällistä majatalossa. Nuori herra Lescaut odottaa puolestaan serkkuaan Manonia, sillä hänen on tarkoitus saattaa 16-vuotias Manon Pariisin menevillä vaunuilla luostariin. Manon on ihastuksissaan ensimmäisestä matkastaan kodin ulkopuolelle.

    Guillot de Morfontaine hurmaantuu Manonista välittömästi ja tarjoutuu viemään tytön Pariisiin omilla vaunuillaan. Manonin serkku Lescaut kehottaa Manonia olemaan tarkka käytöksestään, ettei tämä häpäise Lescaut’n sukua. Lescaut poistuu hetkeksi ja nyt paikalle saapuu nuori ritari des Grieux, joka rakastuu Manoniin päätä pahkaa. Manon kertoo, että hänet on päätetty lähettää luostariin, koska perhe on huolissaan hänen mieltymyksestään huvituksiin. Des Grieux päättää pelastaa tytön moiselta kohtalolta. Nuoret pakenevat yhdessä, ja ottavat käyttöön röyhkeästi Guillot de Morfontainen vaunut. Lescaut palaa paikalle. Hän raivostuu ja syyttää Guillot’ta serkkunsa sieppaamisesta. Majatalonpitäjä kertoo kuitenkin, että Manonin seuralainen oli nuori mies. Kaikkien pilkkaama Guillot vannoo kostoa.

    II näytös
    Nuorten rakastavaisten koti, jossain Pariisin kattojen yllä.
    Ritari des Grieux kirjoittaa kirjettä isälleen saadakseen luvan avioitua Manonin kanssa. Lescaut saapuu mukanaan valeasuinen de Brétigny. Lescaut’n ajatuksena on saattaa Manon ja de Brétigny yhteen. De Brétigny on jo viikkoja kosiskellut Manonia ja kiikuttanut tälle kukkia ja pieniä lahjoja.

    Lescaut syyttää serkkunsa rakastettua kunniattomuudesta ja Lescaut’n suvun maineen tärvelemisestä. Osoittaakseen kunnialliset aikeensa des Grieux näyttää Lescaut’lle kirjeen, jonka on kirjoittanut. Kun des Grieux ja Lescaut ovat syventyneet tarkastelemaan kirjettä, de Brétigny kertoo Manonille, että Kreivi des Grieux aikoo samana iltana siepata poikansa. De Brétigny toteaa Manonille, että jos tämä antaisi sieppauksen tapahtua, hän saisi elää yltäkylläisyydessä tästä eteenpäin. Vieraat poistuvat ja des Grieux lähtee postittamaan kirjettä isälleen.

    Manon, jolla on valtava elämisen ja huvittelun halu tajuaa, ettei hän sittenkään voi vastustaa de Brétignyn ehdotusta. Surullisena Manon laulaa koskettavan laulunsa rakastavaisten pienelle pöydälle, jonka ääressä on jaettu yhteiset hetket. Kun des Grieux palaa, hän havaitsee Manonin kyyneleet, mutta Manon ohittaa utelun kyyneleiden syystä. Des Grieux haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, mutta juuri silloin ovelle koputetaan. Manon pyytää, ettei des Grieux avaisi ovea. Huoleton des Grieux ei aavista pahaa ja kun ovi aukeaa, hänet siepataan nopeasti ja raahataan isänsä ulkona odottaviin vaunuihin.

    I väliaika

    III näytös
    Väkijoukko viettää yleisetä juhlapäivää Seine-joen rannalle, Cours-la-reine -puistossa. Paikalla ovat myös juhlan kruunaamaton kuningatar, jumalainen Manon, joka nauttii täysin rinnoin ylellisestä elämämästään de Brétignyn rakastajattarena. Manonin seurueeseen kuuluvat tietysti de Brétigny, Guillot ja näyttelijättärkolmikko, jonka tapasimme heti oopperan alussa.

    Kreivi des Grieux kohtaa Manonin. Kreivi kertoo, että hänen poikansa aikoo omistautua kokonaan Jumalalle ja valmistautuu pappeuteen. Salaa Manon poistuu paikalta ja suuntaa St. Sulpice
    -kirkkoon, jossa des Grieux’n on määrä saarnata. Des Grieux’n nuoruus ja retoriikka veätävät kirkkoon katuvia naisia. Manon ei usko, että des Grieux on voinut unohtaa hänet. Kirkkoon saavuttuaan Manon tunnustaa rakkautensa ja laittaa kaikkensa peliin, jotta des Grieux heltyisi. Lopulta tämä ei enää kykene vastustamaan Manonia ja näytös päättyy intohimoiseen rakkauskohtaukseen.

    II väliaika

    IV näytös
    Manon ja des Grieux ovat jälleen yhdessä. Neljäs näytös alkaa suoraan pahamaineisen Hotelli Transsilvanian peliluolasta, jossa raha on kaiken keskipisteessä. Luolassa kuluttavat aikaansa Lescaut ja näyttelijätär trio: Pousette, Javotte ja Rosette. Manon ja des Grieux liittyvät joukkoon. Manon oli jo ehtinyt tottua de Brétignyn rakastajattarena ylellisen elämän keveyteen. Manon ehdottaa, että des Grieux voisi pelaamalla saada heidän tarvitsemansa rahat kokoon. Des Grieux’ta ajatus uhkapelistä ei miellytä, mutta lopulta hän suostuu seireeninsä tahtoon ja ottaa vastaan Guillot’n haasteen pannen peliin äidiltään saamansa perinnön. Kun pelionni suosii des Grieux’ta, Guillot alkaa syyttää tätä huijaamisesta. Guillot on myös kantanut des Grieux’lle kaunaa aina Amiens'in majatalosta lähtien; karkasivathan des Grieux ja Manon yhdessä, ja vielä Guillot’n vaunuilla.

    Guillot hälyyttää paikalle poliisit. Sekä Manon että des Grieux pidätetään. Guillot toteaa saaneensa näin kostonsa. Kun Kreivi des Grieux ilmestyy paikalle, des Grieux ymmärtää isän saavan hänet vapaaksi. Manonin kohtalo on karumpi. Hän joutuu telkien taakse.

    V näytös
    Le Havre. Manon on tuomittu karkotettavaksi Amerikkaan. Des Grieux ja Lescaut koettavat pelastaa Manonin, mutta maksettuja apureita ei näy. Lescaut’n onnistuu lahjoa vartijat ja hän jättää des Grieux’n ja Manonin kahden. Manon on kuoleman väsynyt. Hän pyytää des Grieux’ta antamaan anteeksi Manonin tuottaman häpeän. Manonin muistellessa yhteisiä hetkiä, des Grieux suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. Pelastus tulee kuitenkin liian myöhään. Manon kuolee des Grieux’n käsivarsille.

  • Nikolai Rimski-Korsakov: Pihkovan tytär - kolminäytöksinen ooppera

    Libretto pohajutuu Lev Mein näytelmään Pskovitjanka.

    Bolshoi-teatterin kuoro ja orkesteri
    Musiikinjohto Tugan Sohijev

    Rooleissa:
    Tsaari Iivana Julma - Stanislav Trifonov, baritoni
    Prinssi Juri Ivanovitsh Tokmakov - Denis Makarov, basso
    Mihailo Tutsha - Ilya Selivanov, tenori
    Olga - Dinara Alieva, sopraano
    Nikita Matuta - Ivan Maximeyko, tenori
    Prinssi Vjazemskij / Jushka Velebin - Nikolai Kazanski, bassobaritoni
    Bomelija - Aleksander Borodin, basso
    Stepanida Matouta - Anna Bondarevskaja, mezzosopraano
    Vlassievna - Elena Manistina, mezzosopraano
    Perfilievna - Svetlana Shilova, mezzosopraano

    - Toulousen Le Halle aux Grains -salissa 15.3. äänitetyn esityksen väliajalla toimittaja Risto Nordell, intendentti emerita Tuulikki Närhinsalo ja musiikkitieteilijä John Nelson keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös

    1. KOHTAUS
    Pihkova 1570
    Tsaarin kenraali-kuvernöörin, Prinssi Juri Ivanovitsh Tokmakovin puutarha.

    Neidot hauskuuttavat itseään, leikkivät ja nauravat hoitajien vahtiessa heitä. Prinsessa Olga ei kuitenkaan osallistu ystäviensä leikkeihin ja lauluihin. Hän haaveilee rakkaimpansa tapaamisesta, ja odottaa tietoja hänestä.

    Olga ja tytöt kyllästyvät leikkeihin ja juoksevat pois keräämään vadelmia. Utelias Perfiljevna yrittää taivutella Olgan hoitajan kertomaan onko totta, että Olga ei ole prinssin tytär. Vlasjevna kertoo Novgorodista: Tsaari Iivana (Julma) teloitti opritshnikoiden, uuden tsaarille uskollisen palvelussäätynsä avulla armotta venäläisiä ylimyksiä ja heidän perheenjäseniään ja otti haltuunsa venäläisten aristokraattien maita.

    Vanhojen naisten välinen keskustelu keskeytyy kun tytöt palaavat. He pyytävät Vlasjevnaa kertomaan heille jälleen kerran suosikkitarinaansa prinsessa Ladasta.

    Olgan ystävä Steša kertoo salaa Olgalle, että Mihailo Tutsha on tulossa illalla tapaamaan Olgaa. Hoitajat vievät neidot prinssin asuntoon.

    Olga tulee puutarhaan, mutta hänen ilonsa rakastetun tapaamisesta on lyhyt.

    Prinsessa on luvattu naittaa aateliselle pajarille Matutalle, ja köyhän tilanhoitajan pojasta Mihailo Tutshasta ei ole hänen kilpailijakseen. Mihailo kertoo Olgalle päätöksestään lähteä Siperiaan. Kun Mihailo palaisi turkiksista ja hopeasta rikkaana takaisin, hän pyytäisi Olgan kättä Prinssi Tokmakovilta. Mutta Olga houkuttelee rakastettunsa jäämään ja lupaa Mikhailolle anelevansa isältään, ettei tämä antaisi Olgaa Matutalle

    Tokmatov ja Matuta tulevat ulos talosta. Mihailo Tutsha piiloutuu ja Olga livahtaa puutarhaan kuullakseen isänsä keskustelun Matutan kanssa. Tokmakov sanoo, ettei hän ole Olgan biologinen isä. Olgan äiti oli aatelisnainen Vera Sheloga, prinssin kuollut käly, ja hänen isänsä on tuntematon.

    Kellot soivat - ne kutsuvat kaupungin ihmisiä koolle, Prinssi ja Matuta lähtevät. Olga on shokissa ja hän pitää kellojen ääntä pahana enteenä.

    2. KOHTAUS
    Kutsukellot soivat edelleen. Ihmiset kerääntyvät torille. Sanansaattaja Jushka Velebin tuo uutisia: ylpeä Novgorod on lyöty ja Tsaari Ivan Vasilijevitsh on marssimassa Pihkovaan. Huoli ja paniikki valtaavat ihmiset. Prinssi Tokmakov yrittää rauhoittaa väkeä - Pihkovalla ei ole mitään pelättävää, sillä uskollaan ja rehellisyydellään kaupunkilaiset palvelevat isänmaataan hyvin. Heidän on otettava Tsaari vastaan rauhallisesti ja vieraanvaraisesti

    Nuoret pihkovalaiset, jotka kannattavat Mihailo Tutshaa, eivät halua antautua Tsaarille. He kehottavat ihmisiä vaatimaan itsenäisyyttä ja alkavat laulaa johtajansa voimallista laulua ja samalla he lähtevät kaupungista Pihkovan metsään. Kauhuissaan Matuta pyytää Tokmakovia jousimiehet paikalle. Tokmakov kieltäytyy ja kellot soivat edelleen.

    II näytös

    1. KOHTAUS
    Pihkovalaiset odottavat Tsaari Ivania saapuvaksi ja he valmistelevat pitoja. Olga ja hänen hoitajansa Vasiljevna ilmestyvät paikalle. Prinsessa myöntää kuulleensa adoptioisän ja Matutan välisen keskustelun ja surkuttelee sitä, että on orpo. Vasiljevna yrittää vakuuttaa Olgaa, että Prinssi on valehdellut Matutalle päästääkseen eroon inhottavasta sulhasmiehestä. Olga on surullinen, mutta hän on myös tempautunut mukaan outoon tunteeseen ja odottaa malttamattomana Tsaarin tuloa.

    Kellot soivat ja Tsaari Ivan Vasiljevitsh ilmestyy torille mukanaan henkivartijat ja sotilaat. Ihmiset polvistuvat rukoilemaan anteeksiantoa.

    2. KOHTAUS
    Tsaari johdatetaan kunniapaikalle. Hän kysyy Prinssin vaimosta ja kuulee, että tämä on kuollut ja Prinssi asuu tyttärensä kanssa. Tsaari toivoo tyttären tuovan hänen maljansa. Olga astuu sisään, perässään Stesha ja muita neitokaisia kantamassa ruokaa. Kun Olga tarjoaa Tsaarille maljan, Iivana Julma tunnistaa Olgassa aikoinaan rakastamansa naisen - Vera Shelogan piirteet. Tsaari on ällistynyt ja pystyy vaivoin piilottamaan levottomuutensa ja hämmennyksensä.

    Jäätyään yksin Tokmakovin kanssa Tsaari kysyy kuka oli Olgan äiti, Iivana tajuaa tavanneensa oman tyttärensä. Tämä on hänelle merkki ja hän armahtaa kapinoivan Pihkovan: ”Loppukoon murhaaminen ja tappaminen: tylsentäkäämme miekkamme kiveen. Jumala siunatkoon Pihkovaa!”

    III näytös

    1. KOHTAUS
    Metsä lähellä Petsherskij-luostaria.

    Neidot ovat menossa rukoilemaan. Olga viivyttelee tavatakseen Mihailo Tutshan. Olga toivoo että hän voisi anella Tsaarilta anteeksiantoa rakastetulleen, mutta Tutsha kieltäytyy polvistumasta Iivana Julman edessä ja pyytää Olgaa jättämään synnyinseutunsa. Olga suostuu epäröimättä. Mikään ei enää sido häntä Pihkovaan.

    Yhtäkkiä Matuta ilmestyy paikalle. Hän on seurannut Olgaa. Hänen maaorjansa haavoittavat Tutshaa ja kantavat Olgan pois.

    2. KOHTAUS
    Tsaarin päämaja lähellä Pihkovaa

    Tsaari Iivana ei pysty nukkumaan. Tavattuaan tyttärensä muistot menneestä nuoruudesta ovat heränneet. Mutta hänen ajatuksensa ovat taas palanneet valtion asioihin. Hän haluaisi nähdä yhdistyneen Venäjän yhden mahtavan voimakkaan hallitsijan johtamana.

    Tsaarin ajatukset keskeyttää Prinssi Vjazemskij. Hän on ottanut kiinni Matutan joka kidnappasi Olgan. Raivoissaan tsaari on valmis tappamaan Matutan, mutta Matuta ilmoittaa vieneensä prinsessan koska prinsessa oli "tsaarin vihollisen" Mihailo Tutshan kanssa. Tsaari määrää Olgan tuotavaksi välittömästi. Ivan Vasiljevitš haluaa viedä Olgan mukanaan Moskovaan ja vangita Tutshan.

    Hellästi Olga pehmittää Tsaarin sydämen: lapsuudesta asti Olgalla oli tapana rukoilla tsaarin puolesta, hän on aina rakastanut tsaaria kuin omaa isäänsä. Iivana Julma on valmis myöntämään tyttärelleen, että hän on itse asiassa tämän oikea isä, mutta teltan ulkopuolelta kuuluu miesten laulua - Mihailo miehineen on tulossa vapauttamaan Olgan.

    Raivostunut Tsaari määrää kapinalliset tapettavaksi, Tutsha pitää ottaa kiinni elävänä. Olga, joka on kuullut rakastettunsa jäähyväissanat, juoksee ulos teltasta. Kuuluu laukauksia ja hyökkääjät ja Olga saavat surmansa.

    Olgan ruumis tuodaan telttaan. Epätoivossaan tsaari Iivana kutsuu lääkärinsä Bomelijan, mutta Olga on jo kuollut. Lohduton Tsaari kumartuu tyttärensä ruumiin äärelle.

  • Richard Wagner: Reininkulta
    Nibelungin sormus -tetralogian esinäytös

    Uuden produktion ensi-ilta Suomen kansallisoopperassa 30.8.2019
    Musiikinjohto Esa-Pekka Salonen
    Ohjaus Anna Kelo

    Suomen kansallisoopperan orkesteri.

    Rooleissa:
    Ylijumala Wotan - Tommi Hakala, baritoni
    Wotanin vaimo Fricka - Lilli Paasikivi, mezzosopraano
    Tulen henki Loge - Tuomas Katajala, tenori
    Nuoruuden jumalatar Freia - Reetta Haavisto, sopraano
    Ukkosen jumala Donner - Tuomas Pursio, bassobaritoni
    Rakkauden ja kauneuden jumala Froh - Markus Nykänen, tenori
    Kääpiö Alberich - Jukka Rasilainen, bassobaritoni
    Kääpiö Mime - Dan Karlström, tenori
    Jättiläinen Fasolt - Koit Soasepp, basso
    Jättiläinen Fafner - Jyrki Korhonen, basso
    Viisauden ja tiedon jumalatar Erda - Sari Nordqvist, mezzosopraano
    Reinintyttäret:
    Woglinde - Marjukka Tepponen, sopraano
    Wellgunde - Mari Palo, sopraano
    Flosshilde - Jeni Packalen, mezzosopraano

    Äänitetty Suomen kansallisoopperassa 7.9.2019

    Tapahtumat ennen Reininkullan alkua
    Ylijumala Wotan on luovuttanut toisen silmänsä tiedonlähteeseen saadakseen viisautta.
    Hän veistää maailmansaarnesta lainkeihään. Wotan tekee jättiläisten, Fasoltin ja Fafnerin, kanssa sopimuksen, jonka mukaan nämä rakentavat hänelle puolustuslinnoituksen, Valhallan. Palkaksi ylijumala Wotan lupaa heille nuoruuden jumalattaren Freian.

    Reininkulta
    1. kohtaus. Tapahtumapaikka Reinvirran pohjalla.
    Maailman synty. Turmeltumaton luonto, kuin alkumeri. Reinintyttäret vartioivat puhdasta Reininkultaa. Alberich-kääpiö ilmestyy ja haluaa tytöiltä rakkautta. Nämä nauravat kääpiölle. Auringonsäde osuu Reininkultaan ja Alberich ihmettelee näkemäänsä. Reinintyttäret paljastavat kultaan liittyvän salaisuuden: Isä-Rein on antanut tyttärilleen tehtävän vartioida kultaa, ettei kukaan väärämielinen ryöstäisi sitä. Väärämielinen on se, joka kiroaa rakkauden vaihtaakseen sen omaisuuteen ja valtaan.
    Se, joka takoo kullasta sormuksen, saa omakseen koko maailman herruuden. Koska Alberich ei saa rakkautta, hän kiroaa sen ja ryöstää kullan. Reinintyttäret jäävät valittamaan menetettyä kultaa.

    2. kohtaus. Tapahtumapaikka korkealla vuoristossa.
    Valhalla on juuri valmistunut. Wotanin puoliso Fricka vaatii miestään tilille linnoituksen rakentamisesta ja ennen kaikkea sisarensa Freian lupaamisesta palkkioksi jättiläisille. Tulen henki Logen avulla Wotan lupaa korjata asian. Fasolt ja Fafner tulevat hakemaan palkkaansa. Froh yrittää suojella Freiaa ja Donner uhittelee jättiläisille heiluttamalla moukariaan. Paikalle saapuu Loge ja ehdottaa, että jattiläiset saisivat Freian sijaan Reininkullan palkakseen rakennustyöstä.

    Logen ehdotuksesta Wotan päättää ryöstää kullan Alberichilta. Jättiläiset suostuvat palkkion vaihtoon, mutta ottavat kuitenkin Freian pantiksi mukaansa. Elleivät he saa iltaan mennessä kultaa, Freia on jäävä ikiajoiksi jättiläisille. Heti jättiläisten ja Freian poistuttua jumalten vanheneminen alkaa. Wotan lähtee Logen opastamana alas Nibelheimiin kullan ryöstöretkelle.

    3. kohtaus. Nibelheim, maan alla.
    Alberichin veli, seppä Mime on saanut valmiiksi sormuksen ja Tarnhelm-kypärän ja aikoo pitää kypärän. Alberich riistää sen itselleen ja taikoo sen avulla itsensä näkymättömäksi. Sormus ja taikakypärä tekevät Alberichista voittamattoman diktaattorin, jota kaikki pelkäävät ja joka pystyy pakottamaan kaikki Nibelungit omiksi orjikseen.

    Loge ja Wotan ilmestyvät Nibelheimiin. Vetoamalla Alberichin omahyväisyyteen he saavat tämän ansaan ja vangituksi. Alberich viedään ylös jumalten vuorelle.

    4. kohtaus. Korkealla vuoristossa.
    Loge ja Wotan pakottavat Alberichin luovuttamaan jumalille kaiken omistamansa kullan. Wotan on päättänyt pitää Alberichilta ryöväämänsä sormuksen itsellään. Alberich kiroaa sormuksen, joka tästedes tuo kantajalleen pelkkää onnettomuutta ja kuolemaa. Alberich katoaa paikalta.

    Fasolt ja Fafner palaavat Freia mukanaan noutamaan Reininkultaa. Fasoltin vaatimuksesta kulta on pinottava Freian ympärille siten, että jumalattaresta ei näy mitään. Loge joutuu luovuttamaan jättiläiselle myös Tarnhelmin, mutta Wotan ei luovuta sormusta. Silloin maa aukeaa ja jumalten omatunto Erda herää ja nousee varoittamaan sormuksesta ja jumalia odottavasta lopusta. Wotan alkaa pelätä ja hän heittää sormuksen jättiläisille. Saatuaan sormuksen nämä riitaantuvat sen omistuksesta ja Fafner tappaa veljensä Fasoltin.

    Ukkosenjumala Donner kokoaa ilmamassoja ja iskee moukarillaan salaman. Froh osoittaa paikan, johon ilmestyy sateenkaarisilta. Upouusi, rikoksella maksettu Valhalla kylpee ilta-auringossa. Wotan tervehtii linnoitustaan. Orkesterista kuuluu Notung-miekan aihe, ja Wotan saa uuden idean rikoksensa korjaamiseksi (Suuri ajatus). Hän johdattaa puolisonsa Frickan sateenkaarisiltaa pitkin kohti Valhallaa ja muut jumalat seuraavat esimerkkiä.

    Tulen henki Loge ei seuraa joukko, sillä hän tietää jumalien kiiruhtavan omaa loppuaan kohti. Yhtäkkiä kuuluu Reinintyttärien valitus, joka kaikuu jumalten korviin asti, mutta he vain nauravat ja jatkavat matkaansa kohti Valhallaa.
    (Juoniselostuksen lähde Pekka Asikainen).

    Illan toimittaa Outi Paananen.

    Katso ooppera Yle Areenassa:
    https://areena.yle.fi/1-50250423

  • Korrepetiittori ja Wagner-tuntija Pekka Asikainen suorittaa obduktion eli ruumiinavauksen Reininkullalle, Wagnerin Nibelungin sormus tetralogian esinäytökselle. Operaatiossa avustaa Outi Paananen.

  • Claude Debussy: Pelléas ja Mélisande - viisinäytöksinen ooppera

    Libretto pohajutuu Maurice Maeterlinckin samannimiseen näytelmään

    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri
    Musiikinjohto - Esa-Pekka Salonen

    Rooleissa:
    Pelléas - Ville Rusanen, baritoni
    Mélisande - Camilla Tilling, sopraano
    Golaud - Laurent Naouri, baritoni
    Arkel - Jyrki Korhonen, basso
    Geneviève - Lilli Paasikivi, mezzosopraano
    Yniold - Mia Heikkinen, sopraano
    Lääkäri - Jussi Merikanto, baritoni
    Pelléasin isä - Hannu Tuomi, baritoni

    - 25.5. äänitetyn esityksen väliajalla Risto Nordell ja oopperalaulajat Jenny Carlstedt ja Jorma Hynninen keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    Tapahtuu Allemonden kuningaskunnassa

    I näytös

    1. KOHTAUS
    Eksynyt Golaud kohtaa veden äärellä vieraan naisen, joka on hämmentynyt ja kieltäytyy avusta. Hän sanoo vain nimensä: Mélisande. Vedessä näkyvä kruunu muistuttaa hänen menneisyydestään. Golaud haluaa viedä hänet pois, mutta Mélisande uhkaa surmata itsensä. Kun Golaud kertoo itsekin olevansa eksyksissä, Mélisande suostuu lähtemään hänen kanssaan.

    2. KOHTAUS
    Kuusi kukautta myöhemmin Allemondessa. Pelléas on saanut velipuoleltaan Golaud’lta kirjeen, jossa hän ilmoittaa avioituneensa Mélisanden kanssa. Jos perhe ei sitä hyväksy, hän ei palaa Allemondeen. Golaud pelkää, että hänen isoisänsä Arkel ei hyväksy tätä avioliittoa, sillä hänellä on ollut pojanpojalleen muita avioliittosuunnitelmia. Geneviève, Pelléasin ja Golaud’n äiti, lukee patriarkalle kirjeen, ja hän myöntyy. Pelléas haluaisi jättää Allemonden saatuaan ystävältään avunpyynnön. Koska Pelléasin isä on edelleen sairas, Arkel kieltää häntä lähtemästä.

    3. KOHTAUS
    Mélisande valittaa Allemonden pimeyttä. Geneviève kertoo, että hänenkin piti tottua siihen. Yhdessä Pelléasin kanssa Mélisande uskoo näkevänsä laivan, joka toi hänet. Se lähtee merelle alkavasta myrskystä huolimatta. Pelléas puhuu mahdollisesta lähdöstään.

    II näytös

    1. KOHTAUS
    Pelléas vie Mélisanden lähteelle, jonka vesi on aikanaan tehnyt ihmeitä, ja kysyy hänen suhteestaan Golaud’hin. Mélisande väistää hänen kysymyksensä leikkimällä sormuksella. Sormus putoaa veteen.

    2. KOHTAUS
    Samaan aikaan Golaud on joutunut onnettomuuteen. Mélisande hoitaa häntä ja paljastaa, miten onneton hän on Allemondessa. Golaud uskoo hänen tyytymättömyytensä olevan vain raskauden vaikutusta. Hän huomaa sormuksen puuttumisen, ja Melisande valehtelee kadottaneensa sen luolaan, jossa hän oli etsimässä simpukoita pienelle Ynioldille, Golaud’n pojalle ensimmäisestä avioliitosta. Golaud pakottaa hänet etsimään sormusta vielä samana yönä yhdessä Pelléasin kanssa.

    3. KOHTAUS
    Pelléas vie Melisanden luolalle, jotta hän voisi myöhemmin kuvaila Golaud’lle sormuksen etsimistä. He kohtaavat nälänhädän uhreja ja perääntyvät

    III näytös

    1. KOHTAUS
    Mélisande laulaa unelmoiden. Pelléas aloittaa viattoman leikin hänen hiuksillaan ja kietoutuu niihin intohimoisesti. Silloin Golaud yllättää heidät

    2. KOHTAUS
    Golaud vie Pelléasin kuoleman altaille.

    3 ja 4 KOHTAUS
    Päästyään pimeydestä, Pelléas näkee etäällä Mélisanden. Golaud varoittaa häntä uudelleen ja käskee välttämään Melisandea. Mustasukkainen Golaud yrittää kuulustella poikaansa Ynioldia Pelléasin ja Melisanden suhteesta.

    IV näytös

    1. ja 2. KOHTAUS
    Pelléas kertoo Mélisandelle, että hänen isänsä on lopultakin terve. Isä on vannottanut häntä matkustamaan pois. Pelléas ja Mélisande sopivat viimeisestä tapaamisesta. Arkel on tyytyväinen Pelléasin isän parantumisesta ja toivoo, että lasta odottavalle Mélisandelle ja koko perheelle koittaisi onnellisempi aika. Epäilevä Golaud loukkaa Mélisandea ja pahoinpitelee häntä, kunnes Arkel yrittää saada hänet taas järkiinsä.

    3. JA 4. KOHTAUS
    Yniold etsii leikkikaluaan. Hän näkee miten lampaat kuolevat. Pelléas ja Mélisande tunnustavat toisilleen rakkautensa. Kun portit suljetaan, he ovat valmiita pakenemaan yhdessä. Golaud estää sen ja surmaa Pelléasin.

    V näytös

    Mélisande on lapsen ennenaikaisen syntymän heikentämä. Golaud yrittää viimeisen kerran saada häneltä selville totuuden. Turhaan.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä