Kalle Haatanen

Keskiajan heinäkuun Kalle Haatanen: Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla

  • 53 min
  • ei kuunneltavissa

Keskiajalla jokainen kunnon kristitty kävi pyhiinvaelluksella ainakin kerran elämässään.

Suomalaisten pyhiinvaeltajien suosikkikohteita olivat Pyhän Olavin hauta Trondheimissä ja Pyhän Birgitan ja Pyhän Katariinan haudat  Vadstenassa sekä  luonnollisesti Turun tuomiokirkko ja piispa Henrikin hauta Nousiaisissa.

Mutta tiedetään, että suomalaisia pyhiinvaeltajia matkusti jo keskiajalla Roomaan ja Santiago de Compostelaan saakka. Pyhimysten palvonta oli keskiajalla ihmisten arkipäivää. Pyhimyksiltä rukoiltiin apua niin pienissä kuin suurissakin vaivoissa ja ongelmatilanteissa. Jos rukoilu tuotti tulosta, pyhiinvaellus oli sopiva tapa kiittää parantumisesta tai hätätilanteesta selvitytymisestä.

Kalle Haatasen vieraana keskiaikatutkija Sari Katajala-Peltomaa.

 

Lähetykset

  • la 2.7.2016 10.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Joulukuu 1917 oli Suomessa monella tapaa dramaattinen kuukausi. Punakaartit ja suojeluskunnat varustautuivat. Monin paikoin oli levottomuuksia. Suomen senaatti valmisteli itsenäisyysjulistusta, mutta osa senaatin jäsenistäkin empi ratkaisevan askeleen ottamista.

    Itsenäisyyden alkua tutkinut historiantutkija Janne Könönen sanoo, että ratkaisevan siirron teki lopulta saksalaiskenraali Erich Ludendorff, joka ehdotti Suomen Saksan edustajalle Edward Hjeltille nopeaa itsenäisyysjulistuksen antamista. Tämän jälkeen myös senaatin puheenjohtaja Svinhufvud alkoi voimakkaasti ajaa itsenäisyysasiaa.

    Miten ja millaisissa olosuhteissa Suomi lähti itsenäisyyden tielle? Kalle Haatasen vieraana on tietokirjailija, historiantutkija Janne Könönen.

  • Vaikka kaikilla eläimillä on jonkinlaisia kommunikaatio järjestelmiä, on ihmiskieli viestinnän välineenä monella tapaa ainutlaatuinen. Ihminen osaa sekä erottaa eri äänteitä toisistaan että kategorisoida kielen avulla ympäröivää maailmaa. Ihmiskielen erikoisuus on se, että se osaa yhdistää nämä kaksi elementtiä toisiinsa. Kieli on systeemi joka yhdistää äänen ja merkityksen systemaattisella tavalla.
    Aiemmin kielitieteilijätkin jakoivat hanakasti kieliä ”primitiivisiin” kieliin ja ”kehittyneisiin” kieliin. Ajateltiin esimerkiksi, että latina on ilmailultaan tarkin kieli ja siksi se sopii parhainten tieteen kieleksi. 1900-luvun kielitieteen suuri oivallus on se, että ei ole rakenteeltaan primitiivisiä tai kehittyneitä kieliä. Kaikilla kielillä pystytään ilmaisemaan mitä tahansa, kun kieltä käytetään paljon ja monipuolisesti.
    Kieliä kuolee koko ajan. Aina edes suhteellisen suuri kieli ei säily hengissä. Esimerkissä Andeilla puhuttu ketšuan kieli on uhanalainen vaikka sillä on miljoonia puhujia. Sen sijaan islannin kieltä ei uhkaa mikään vaikka puhujia on reilusti alle miljoona.

    Toimittaja Hannu Reime on perehtynyt kielitieteen teorioihin kielen synnystä ja kielten universaaleihin ominaisuuksiin.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Historialliset soturiryhmät ja soturisankarit elävät yhä kirjoissa, elokuvissa ja peleissä. Tunnetuimpia soturimyyttejä  ovat viikinkisaagat ja samuraitarinat.
    Uskontotieteen tutkija Karolina Kouvola on tutkinut eri kansojen soturikulttuureita.
    Viikinkisaagoissa esiintyvistä berserkkisotureista on tutkijoillakin ristiriitaisia tulkintoja. Jotkut ovat sitä mieltä että tarinat haavoittumattomista ”berserkkiraivon” tilassa taistelevista viikinkisankareista ovat puhdasta fiktiota. Osa tutkijoista uskoo, että berserkit saattoivat olla  kuninkaiden henkivartiokaartien eliittisotilaita, joihin liitettiin yliluonnollisia ominaisuuksia.
    Miten myyttiset soturiheimot syntyivät, ja mitä muinaisten sotureiden elämästä oikeasti tiedetään? Tutkija Karolina Kouvola on Kalle Haatasen vieraana.

  • Perinteisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan tehtävän on ollut markkinariippuvuuden vähentäminen. Kun markkinatalous on eri tavoin kolhinut ihmisiä, heidän tilannettaan on pyritty parantamaan erilaisilla tulonsiirroilla ja palveluilla.

    Nyttemmin on alettu pohtia myös sitä mitä kaikkea hyvinvointivaltio ja sen sosiaalipolitiikka tekee ihmisille. Voiko olla myös niin että hyvinvointivaltio tuottaa myös itse osan ongelmista? Hyvinvointivaltiota kritikoivaa keskustelua on viime vuosina ollut monessa massa, myös Suomessa. Suomessakin on alettu epäillä, että sosiaaliturva voisi passivoida ihmisiä ja tehdä heistä sosiaaliturvariippuvaisia.

    Köyhyyttä ja sosiaaliturvaa pitkään tutkinut Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari on sanoo, että Suomessa ei ole varsinaista köyhyyskulttuuria. Tutkimuksia ei ole löytynyt yhtään sukua, joka sukupolvesta toiseen rakentaisi elämänsä sosiaaliturvan varaan.

    Saaren mukaan Suomen hyvinvointivaltion keskeinen kysymys on se, miten sosiaalimenojen kustannusten kasvun hillintä voidaan tehdä järkevällä tavalla.

    Sosiaalimenot ovat kasvaneet vuoden2008 jälkeen on kasvaneet 20 miljardia ja saaman aikaan bruttokansantuote on kasvanut vain saman verran. Suomalaiset sosiaalietuudet eivät ole mitenkään erityisen anteliaita. Ongelma on siinä että tulosiirtoja saavien määrä on kasvanut.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Kuopiolainen Joonas Tolvanen opiskeli perinteistä kiinalaista taistelulajia kungfuta Kiinassa yhteensä parin vuoden ajan.
    Kungfu on olennainen osa kiinalaista kulttuuriperintöä. Sitä opetetaan lukemattomissa kungfu –kouluissa ja myös monissa buddhalaistemppeleissä.
    Kungfu-koulut ovat sisäoppilaitoksia, joissa on usein karut asumisolosuhteet ja hyvin ankara kuri. Ruoka on huonoa ja ruumiillinen kuritus arkipäivää.
    Kalle Haatasen ohjelmassa Joonas Tolvanen kertoo kokemuksistaan kungfu-kouluista ja kiinalaisesta yhteiskunnasta.

  • Kun Suomi joutui luovuttamaan Karjalan Neuvostoliitolle Talvisodan jälkeen, jäi alueelle paljon arvotavaraa, joita Suomi ei ehtinyt evakuoida. Heti sodan jälkeen neuvostoviranomaiset lähettivät Karjalaan Leningradin museoiden asiantuntijoita arvioimaan ja inventoimaan alueen kulttuuriesineistöä.
    Varsinkin kaupunkeihin, Viipuriin, Sortavalaan ja Käkisalmeen jäi paljon arvokasta tavaraa: tauluja, huonekaluja, kirjoja. Monet taideaarteet ovat kadonneet jäljettömiin mutta osa päätyi venäläisiin museoihin. Esimerkiksi Pietarin etnografisessa museossa on kuutisen sataa Karjalasta vietyä esinettä.
    Eremitaasin arkistossa on luetteloitus useita kymmeniä Viipurista tuotuja taide-esineitä.
    Mutta paljon esineistöä on myös kadonnut. Esimerkiksi Viipurista kadonnutta veistosta, joka esitti Mikael Agricolan päätä, ei ole koskaan löytynyt. Jäljettömiin on kadonnut myös kauppias Wahlin arvoviulujen kokoelma.
    Karjalan kannaksella on lähes 90 kartanoa, joiden taide-esineistä ja arvohuonekaluista suurin osa katosi välirauhan aikana teille tietymättömille.
    Taideaarteiden lisäksi Suomi menetti sodassa Karjalan moni-ilmeisen ja rikkaan kulttuuriympäristön, jollaista ei muualla Suomessa ollut.

  • Tuntematon sotilas on käsitteenä irronnut sekä Linnan romaanista että Edwin Laineen elokuvasta, sanoo teatterintutkija Julia Pajunen.  Se on erottunut alkuperäisestä kontekstistaan muistojen ja muistien kasaumaksi. Jokaisella ihmisellä on jokin käsitys Tuntemattomaan vaikka ei olisi lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa.
    Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaama Tuntematon sotilas aiheutti harvinaisen paljon keskustelua. 
    Keskustelua herätti se, että ohjaaja tulkitsi alkuperäistä teosta radikaalisti ja uusien teatterin keinojen avulla. Se toi Kansallisteatteriin sellaista estetiikkaa, mitä siellä ei ollut ennen nähty.
    Eniten keskustelua nostatti kuitenkin esityksen tapa esittää väkivaltaa. Neuvostoliittolaisia sotilaita esittivät pesukoneet, joita näyttelijät moukaroivat hajalle.
    Kohua herätti varsinkin näytelmän loppukohtaus, jossa nykyjulkkisten kuvia ammuttiin symbolistisesti konepistoolilla.
    Julia Pajunen ihmettelee sitä, että julkisen keskustelun ulkopuolelle jäi joitakin kohtauksia, joissa Linnan tekstiä tulkittiin hyvin voimakkaasti ja totutusta poikkeavalla tavalla. Tällainen oli mm. kohtaus, jossa suomalaissotilaat käyttivät seksuaalisesti hyväkseen venäläisiä naisia.
    Pajusen mukaan Tuntematon sotilas on suomalaisessa kulttuurihistoriassa aivan erityisessä asemassa, koska se tunnetaan niin laajasti ja sitä voidaan käyttää lähes mihin vaan. Esimerkiksi on kirjoitettu yrityksen johtamisopas, jossa eri johtajatyyppejä verrataan Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoihin.
    Vuosikymmenten aikana käsitys Tuntemattoman sotilaan perusajatuksestakin on kääntynyt päälaelleen.   Ilmestyttyään teosta moitittiin upseerien halventamisesta ja jermumentaliteetin hyväksymisestä  Nykyään romaania luetaan kansallisen yhtenäisyyden kuvana.

  • Antiikin yhteiskunnissa matkustettiin varsin paljon. Antiikintutkija Ari Saastamoinen sanoo, että antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten elämä oli jopa liikkuvampaa kuin elämä myöhemmin keskiajalla.
    Vaikka matkustaminen oli etupäässä kauppa- ja virkamatkoja ja sotaretkiä, harrastettiin jo Roomassa jonkinlaisia turistimatkoja. Ylimykset tekivät huvimatkoja kuuluisien nähtävyyksien tai kylpypaikkojen tienoille. Myös parantavien jumalten temppeleille tehtiin terveysmatkoja.
    Massaturismin kritiikki ei ole vain meidän aikamme ilmiö. Jo antiikin roomalaiset arvostelivat turhaa ja pinnallista matkailua.
    Antiikin Kreikassa ja Roomassa kirjoitettiin jo matkaoppaita.
    Antiikin aikana oli myös matkustamista helpottavia järjestelmiä. Matkalla yöpymistä varten tehtiin vastavuoroisia kestiystävyyssopimuksia. Sopimuksen tekijät takasivat toisilleen yösijan ja turvapaikan tarvittaessa. Majatalot olivat huonoja ja likaisia ja niissä harrastettiin prostituutiota. Varakkaampi väki pyrki karttamaan niitä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä