Ykkösaamun kolumni

Alf Rehn: Se kaikkein vaikein -ismi

  • 6 min
  • toistaiseksi

Hei, nimeni on Alf Rehn ja olen feministi. Kas siinä aloitus joka miltei takaa että saan vihapostia. Koska onhan se väärin olla mies, jonkinlaisessa asemassa, ja sanoa avoimesti olevansa feministi. Se on vähän kuin tunnustaisi olevansa vihervassari, ja sisältää ainakin oletuksen siitä että on kiinnostuneempi naisista teoreettisella tasolla kuin käytännössä.

Mutta koska nyt heittäydyin tekemään tunnustuksia, mennään sitten koko rahalla. Olen feministi, mutta se ei kerro minusta kaikkea. Olen myös innokas lihansyöjä, pidän toimintaelokuvista, ja tykkään kovasti viinasta. En halaile oikeastaan ketään, en omista kukkahattua, ja olen yrittäjyyden vankka puolestapuhuja. Tykkään rahasta ja sen tekemisestä, ja jos minulla on unelma se tapaa olla kiinteistöistä. Ja välillä alastomista naisista.

Niin, siitä naiskysymyksestä. Pidän kovasti naisista, muun muassa siksi että olen kovin mieltynyt seksiin heidän kanssaan, ja ajattelen juuri tätä monen monta kertaa vuorokaudessa. Mukaanlukien juuri… nyt. Tätä nykyä keskityn harrastamaan tätä yhden tietyn naisen kanssa, mutta pidän myös kovasti kauniiden naisten katselemisesta. Jos nämä kauniiit naiset ovat alasti, sen parempi. Olen ennemmin peppumies kuin rintamies, mutta se ei tarkoita ettenkö arvostaisi molempia. Arvostan näitä kovasti. Valokuvat tavalliseen osoitteeseen. En paheksu pornoa, en ärsyynny mainoksista joissa on vähäpukeisia naisia, enkä koe että kaikki flirttailu on automaattisesti seksuaalista häirintää. Välillä nauran hysteerisesti alapäähuumorille ja muille tökeröille vitseille.

Ja kaiken tämän sanoneena olen silti feministi.

Monille tämä on silkka mahdottomuus, tai todiste siitä etten ymmärrä mitä sana tarkoittaa. Mutta taidan sattumoisin ymmärtää tätä sanaa paremmin kuin suuri osa suomalaisista. Osittain siksi että olen lukenut paljon enemmän feminististä teoriaa kuin ne jotka keskustelupalstoilla tästä jeesustelee. Osittain siksi että olen myös julkaissut feministisessä teoriassa, mikä yllättänee ainakin jonkun. Mutta ennen kaikkea siksi että vastakohtana kaiken maailman miesasiamiehille olen tuntenut ihan aidon oikeita feministejä. Jopa varsin läheisesti.

Minua nimittäin kovasti naurattaa kun joku tulee selittämään miten feministit vihaa miehiä. Näin, koska olen harrastanut erinäisten feministien kanssa haureutta, jopa niinkin paljon että olen ollut kahden tälläisen kanssa naimisissa. Olen sitäpaitsi saanut näiden kanssa lapsia. Poikalapsia, jopa. Otantani ei ole täydellinen, koska en minäkään ihan kaikkeen ehdi, mutta voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta että feministi osaa olla naisellinen, rakastava, huumorintajuinen, kaunis, herkkä, ja sitäpaitsi aika peto sängyssä.

Ne feministit jotka tunnen eivät halua vähentää kenekään mahdollisuuksia, eivätkä pilata kenenkään bileitä. Päinvastoin, he ovat elämänmyönteisiä ja positiivisia ihmisiä. Ainoa juttu joka erottaa heidät muista on heidän hassu tapansa toivoa että kaikilla olisi samat mahdollisuudet nauttia elämästä, ja heidän tapansa todeta että niin kauan kuin eräiden mahdollisuudet edetä määräytyy ennemmin sillä josko omaa munat vaiko eikö, tämä ei paranna bileitä eikä näiden frekvenssiä.

Kun minulta sitten on kysytty miksi sanon olevani feministi olen todennut että olen itse paras todiste yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta. Minusta tuli proffa kun olin 31. Ajatus siitä että nainen, minun silloisella CVllä, olisi saanut sen viran on naurettava. Nykyään minä saan olla kuin sika pellossa, ja minulle taputetaan. Ajatus siitä että nainen voisi kehuskella, esimerkiksi radiokolumnissa, siitä miten kovasti hän pitää sopusuhtaisten peppujen katselemisesta - puhumattakaan siitä että hän pyytäisi näistä kuvia - on sekin naurettava. Minä kun olen jokseenkin söpö, ja saan niitä valokuvia, kun taas ystäväni Tiina-Rakel Liekki saa vähemmästäkin uhkailuja.

Feminismi ei ole miesvihaa, eikä myöskään kukkahattuilua. Se on vallan tutkimista, ja valtasuhteiden kritiikkiä. Siinä ei yritetä tehdä miehistä ja naisista ihan samankaltaisia, vaan katsotaan miten aivan samat toimet tulkitaan vieläkin eri lailla riippuen mitä sukupuolta näiden tekijä edustaa. Mies on vieläkin suora ja tekevä, kun nainen on päällepäsmäri ja aggressiivinen. Nainen on vieläkin hutsahtava, kun mies on menevä ja sosiaalinen.

Ja, jottei totuus unohtuisi, miehet ovat vieläkin naurettavan yliedustettuja hallituksissa ja johtoryhmissä. Tässä vaiheessa tapaa olla niin että joku kansankynttilä kaivaa jostain jonkun tasa-arvoa tutkivan ryhmän, toteaa että siinä on enemmistö naisia (tai sitten ne ovat kaikki naisia) ja toteaa vahingoniloisesti että tässä sen näkee, ei feministit halua tasa-arvoa. Se piinallinen tosiasia että miljardiyrityksen johtoryhmä on ehkä hieman eri juttu kuin joku nälkäpalkalla pyörivä tutkimusryhmä menee heiltä ihan aina ohi.

Ja juuri tästä syystä olen feministi. En siksi että haluan lahjoittaa kivekseni. En siksi että koen että feministit ovat aina oikeassa. Vaan siksi että kootut miesasiamiehet kerta toisensa jälkeen vääristävät keskustelun ja vähättelevät yhteiskunnan valtajärjestelmää. Ja siksi että tiedän etten itse menestyisi yhtä hyvin naisena. Ja siksi että tiedän että tyttäreni joutuu samaan mankeliin kuin hänen äitinsä, ja hänen äitinsä, ja oikeastaan hänenkin äitinsä. Joten, nimeni on Alf Rehn ja olen feministi. Repikää siitä.

Alf Rehn, Ykkösaamun kolumni 10.5.2016

 

 

Lähetykset

  • ti 10.5.2016 9.05 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä