Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä

Pianisti Kosti Vehasen seurassa

  • 56 min
  • ei kuunneltavissa

Kosti Vehanen oli ennen kaikkea säestäjä ja teki tässä roolissa huikean, kansainvälisen uran. Jos hän ei sen lisäksi olisi ollut verraton kirjoittaja, joka julkaisi viisi toinen toistaan merkillisempää kirjaa elämästään, harva tietäisi hänestä. Kirjoissa kerrotaan limittäin maailman luokan laulajista, eksoottisista paikoista, Arfan prinsessasta (joka oli entinen suomalainen reportterinainen) ja kärpäsestä, koska Kosti Vehaselle kaikki on ollut mielenkiintoista ja melkein kaikki hieman huvittavaa. - Minna Lindgren esitelmöi.

Ohjelman musiikit (katkelmia):

Trad.: Deep River (Marian Anderson, altto, ja Kosti Vehanen, piano)

Wolf: In der Frühe (Helge Lindberg, baritoni, ja Kosti Vehanen, piano)

Händel: Siciliana (Helge Lindberg, baritoni, ja Kosti Vehanen, piano)

Wagner: Nun sei bedankt, mein lieber Schwan oopp. Lohengrin (Jacques Urlus, tenori, ja orkesteri)

Schubert: Ave Maria (Marian Anderson, altto, ja Kosti Vehanen, piano)

Trad., sov. Vehanen: Tuku, tuku lampaitani (Marian Anderson, altto, ja Kosti Vehanen, piano)

Sibelius: Säv, säv, susa (Madame Charles Cahier, altto, Kosti Vehanen, piano, ja tuntem. viulisti)

Vehanen: Savuke (Arto Satukangas, piano)

Schumann: Der Nussbaum (Marian Anderson, altto, ja Kosti Vehanen, piano)

Lähetykset

  • ke 17.8.2016 11.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Tänään toteutan asian, josta olen haaveillut pitkään: hylkään sanan ooppera ja sanon opera. Sillä kas nimittäin tosiaan – miksi sanoisimme ooppera, kun emme sano teaatteri tai alkkohooli emmekä edes raadio, staadion tai jaappani. Ottakaamme sana suoraan italiankielestä! Miksi kaartaa Ruotsin kautta? Niin ajatteli Wäinö Sola, koska hän oli fennomaani, syntyjään Sundberg, ja tähän aatteeseen kuului pitää kieltä rappioittavana kaikenlaisia ruotsalaisvaikutteita eli svetisismejä, kun taas muualta tulleet vierasperäiset sanat olivat sivistyssanoja. - Minna Lindgren esitelmöi. (Uusinta)

  • Amerikansuomalaisten elämästä muukalaisina uudessa maassa on hyvin vähän tietoa. 90-luvulta lähtien siirtolaisia on tutkittu, ja tässä työssä ovat 20-luvulla taltioidut kupletöörien levytykset olleet tärkeässä osassa. Kylanderit, Salomaat ja muut laulajat lauloivat omasta ja ystävien arjesta: millaista oli metsätöissä, kaivoksissa, naisilla piikomassa tai tehtaassa. Kuinka ollakaan, suuri osa lauluista keskittyy juhlimiseen. On Hämmästyskekkerit, Naimahommat, Tanssit siellä ja täällä, Kuuliaiset Kottilassa, Dahlmannin yllätyspaartit sun muut. - Minna Lindgren esitelmöi. (Uusinta)

  • Tristan-sointu on ratkaisematon ongelma maailmassa, jossa musiikki perustuu jännitteille ja niiden purkauksille. Sitä pidetään vaikeana asiana, monimutkaisena suorastaan, kuten kaikkea, mikä liittyy Richard Wagnerin kynänjälkeen. Mutta kyse on ihan muusta, itse asiassa vimmatusta tarpeesta selkeyttää asioita. Tristan ja Isolde on äärimmäisen yksinkertainen draama: siinä mahdoton neljän sävelen kimppu ylläpitää jännitettä monta tuntia, kunnes mahdottomasta tulee totta ja päättymätön riitasointuketju päättyy sulosointuisen kauniisti. Tuo kaikki on kuin suoraan Wagnerin elämästä. - Minna Lindgren esitelmöi.

  • Yhtä kokemusta vahvempana tai hauraampana, yhden uuden kokemuksen runtelemana Johann Sebastian Bach kirjoitti teoksensa viululle ilman säestystä, vaikka kukaan ei häneltä sellaisia tilannut ja vaikka kukaan ei hänen eläessään niitä soittanut. Hän kuuli sooloviuluteokset vain mielessään, hänelle ne olivat nuotteja, joita hän kirjoitti niin kuin meistä monet kirjoittavat päiväkirjaa selventääkseen sekamelskaa sisällään. - Minna Lindgren esitelmöi.

  • Loputtomia ovat ne aikalaisten haltioituneet kirjoitukset, joissa kuvataan Chopinin soittoa. Hän oli huikea tekninen taituri. Mutta ennen kaikkea hänen soitossaan oli aina jokin maaginen imu, jonka ansiosta kuuntelijat menivät täysin sekaisin pienestäkin kappaleesta. Parhaimmillaan Chopin oli improvisoidessaan. Sen hän teki yksityisissä illanvietoissa vasta sitten, kun kaikki muut innokkaat soittajat olivat käyneet koskettimilla kahlaamassa pari muotitanssia. Ja kun hän lopulta aloitti, ei loppua ollut tullakaan. Hän saattoi improvisoida useita tunteja tauotta, ja toisinaan hän oli tällaisen urakan jälkeen niin nääntynyt, että hänet oli kannettava kotiin. - Minna Lindgren esitelmöi.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä