Aristoteleen kantapää

Aristoteleen kantapää: Viikon sitaatti: Polttopuuta silmässä

  • 1 min
  • toistaiseksi

Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

"Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Lähetykset

  • ti 12.7.2016 10.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Suomi on täynnä kiehtovia paikannimiä, monet niistä kertovat alueen historiaa. Mutta mitä kertoo suomalaisista se, että monet paikannimet ovat rivoja tai viittaavat hirmutekoihin?
    Karttakeskuksen kustannuspäällikkö Aino Wuolijoki ja paikannimien tutkija, Kotuksen erityisasiantuntija Helinä Uusitalo kertovat, miksi jokin paikka nimetään Kolmperseeksi tai Puukkolammeksi. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Tina Cavén

  • Meemit, eli nokkelat, nopeasti leviävät kuvan ja tekstin yhdistelmät naurattavat sosiaalisessa mediassa. Mutta ovatko ne harmitonta ajanviihdettä, vai voidaanko niillä myös vaikuttaa poliittisesti? Meemien maailmasta tietää Helsingin Sanomien Nyt-liitteen toimittaja Juuso Määttänen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Ylioppilaslakin käyttö levisi Ruotsista Suomeen 170 vuotta sitten. Enää pelkät lakit eivät riitä opiskelijoiden univormuksi. Kaikilla on nykyään haalarit. Mistä tämä villitys on saanut alkunsa? Pasi Heikura kysyy haalariharrastaja Matti Ängöltä, ovatko haalarit vain remuisien juhlien pukukoodin helpottaja vai onko niillä historiansa? Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi. Se on uusinta vuodelta 2015.
    Kuva: Sasha Silvala / YLE

  • Onko murteen puhuminen vähentynyt? Sanotaanko Tampereella vielä nääs, tai jopa nääs-nääs-nääs? Minkä aikakauden murre on sitä puhdasta murretta? Montako piirrettä murteeseen voi kuulua? Kielentutkija Liisa Mustanoja kertoo. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Eduskuntavaalit ovat käyty, tulokset puhuttavat. Aristoteleen kantapää kutsui politiikan toimittaja Unto Hämäläisen arvioimaan vaaleja edeltäneen keskustelun laatua ja aiheita. Vaikuttiko sosiaalinen media eduskuntavaalien poikkeukselliseen tulokseen? Ketkä hallitsivat parhaiten uusien medioiden keinot?
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén
    Kuva: Pasi Heikura

  • Dieter Hermann Schmitz saapui Suomeen neljännesvuosisata sitten opettamaan saksaa ja jäi sille tielleen. Suomen kielen oppiminen on hänelle loppuiän projekti.
    Schmitz kertoo, miltä suomenkieliset sanat kuulostavat hänen saksalaisissa korvissaan. Sana jäätelötötterö kuulosta taisteluhuudolta, talvitapahtumatuotanto loitsulta ja puheripuli kertoo hänelle suomalaisten asenteesta puheliaisuutta kohtaan.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Ateena kustannus / Laura Vesa

  • Sarkasmi eli pureva iva on tunnetusti vaikea laji. Se toimii muun ironian tavoin siten, että sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista, ja sarkasmilla on vieläpä kohde, johon suhtaudutaan arvostelevasti tai kriittisesti. Tieteen piirissä sarkasmi kiinnostaa paitsi kielen myös psykologian asiantuntijoita, kuten Aristoteleen kantapäässä vieraillutta psykologi Henri Olkoniemeä.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.

  • Ranskassa ollaan erityisen tarkkoja siitä, etteivät anglismit pääse pilaamaan ranskan kieltä.
    Emeritusprofessori Juhani Härmä kertoo, miten Ranskassa suhtaudutaan muihin kieliin.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: EPA

  • Kauppias ja kirjailija Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 175 vuotta. Canth oli tunnettu tasa-arvon puolustaja. Näytelmiensä avulla hän kritisoi voimakkaasti yhteiskunnassa ilmeneviä epäkohtia.

    Canthin realistiset näytelmät nostattivat aikanaan kiihkeitä keskusteluja – jopa muuttivat lakeja. Teatteritieteen professori Hanna Korsberg kertoo, miksi ne ovat säilyttäneet kiinnostavuutensa tähän päivään asti.

  • Alea jacta est! Kuinka oikean kuvan antiikin Roomasta Asterix-sarjakuvasarja tarjoaa? Pasi Heikuran kanssa Asterixeja lukee professori Teivas Oksala.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka. Ohjelma on uusinta maaliskuulta 2010.

    Kuvassa: Asterix-sarjakuvan piirtäjä ja käsikirjoittaja Albert Uderzo, 2012
    Kuva: Oliver Dietze / EPA / All Over Press

  • Ranskaa puhutaan tietenkin ennen kaikkea Ranskassa, mutta myös Belgiassa, Sveitsissä, Kanadassa ja monessa Afrikan maassa. Ranska on myös muunmuassa diplomatian, muodin ja keittotaidon kieli.
    Emeritusprofessori Juhani Härmä kertoo, miten ja milloin gallien ja frankkien puhumat kielet sekoittuivat latinaan ja syntyi ranskan kieli.

    Kuva: EPA-EFE/Ian Langsdon

  • Aristoteleen kantapää jatkaa orkesterin johtamisesta tälläkin viikolla. Mestarikapellimestari Jorma Panula kertoo, miten orkesterinjohtajan kannattaa viestittää soittajille onnistumisista ja epäonnistumisista. Panula muistuttaa, että kapellimestari on konsertissa orkesteria, ei yleisöä varten.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

Klipit

  • Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo Pasi Heikuralle miten poliittisesti hankala tilanne on katalaanin kielisillä alueilla.

  • Kirjallisuudentutkija, Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä kertoo mitkä ovat hänen viisi suosikkiaan Zacharias Topeliuksen sadoista saduista.

  • Kielentutkija elokuvissa. Aristoteleen kantapään taustatoimittaja Jani Tanskanen ja kielentutkija Lea Nieminen keskustelevat Tatu ja Patu -elokuvan sekä -kirjojen kielestä.

    Kuva kirjasta Tatun ja Patun avaruusseikkailu: © Aino Havukainen ja Sami Toivonen / Otava.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Viimeinen jakso 'Vuosituhannen arvoitus!' sijoittuu 2000-luvulle.

  • Usein eri alojen erikoistermistö liukuu yleiskieleen. Monesti tästä seuraa sellaisia kysymyksiä kuin seuraava kuulijamme Jyrkisakarin meille lähettämä ihmettely:

    ”Me muusikot puhumme temposta ja urheiluselostajat temmosta. Olemmeko me väärässä, vai urheiluselostajat, vai taipuuko sana tempo käyttötarkoituksesta riippuen kahdella eri tavalla?”

    Tempo on tosiaan alun perin muusikoiden kieltä. Italiasta saatu lainasana tarkoittaa yleisesti aikaa ja musiikissa se viittaa sävellyksen nopeuteen, siihen montako nuottia tietyssä ajassa soitetaan. Ei ihme, että käsite sopii hyvin aikojen ja matkojen kanssa painivan urheilunkin filosofiaan.

    Jokainen ihminen kokee ajan eri tavalla, mutta aikaa koskevissa sanoissa ei kuitenkaan voi sallia erilaisia käytäntöjä. Musiikin ja urheilun tempot taipuvat siis samalla tavalla. Niinpä Aristoteleen kantapään nopeusfraasien aikaihminen määrää jokaisen temmon käyttäjän hankkimaan metronomin ja harjoittelemaan sen kanssa sanan tempo taivuttamista tempomerkinällä apassionato, intohimoisesti: tempo, tempon, tempoa, tempoon, tempot, tempojen, tempoja, tempoihin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Toiset muinaiset työkalut kestävät yhä käytössä, vaikka aina vaan kehittyneempiä aikoja uusine keksintöineen tulee ja menee. Puukko mainitaan jo Kalevalassa, mutta se on yhä jokapäiväisessä käytössä – niin kouriintuntuvassa kuin vertauskuvallisessa mielessä.

    Kuulijamme Pekka jäi maaliskuussa ihmettelemään seuraavaa MTV3:n formula-autoilusivujen otsikkoa:

    "Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin selässä."

    Pekka pohtii: ”Onko Ferrari siis joutunut selkään puukotuksen uhriksi? Kuka oli se Brutus, joka petti kunniakkaan italialaistallin? Vai hakeeko otsikon kirjoittaja kenties sanontaa Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin haavassa? Kyseinen kisahan ei mennyt Ferrari-tallilta lainkaan hyvin kun Räikkösen autokin syttyi tuleen.”

    Pekka on aivan oikeassa, vaikka Brutus onkin tulenarka esimerkki selkään puukottamisesta. Tässä Julius Caesarin tapauksessa kuvaannollista pettämisen ilmausta ei saa sekoittaa hänen salamurhansa toteuttamistapaan, jossa Brutus oli yksi kymmenistä, jotka haavoittivat hallitsijaa tikarilla edestäpäin. Ja vaikka puukko on supisuomalainen keksintö, ymmärrettävämpää on kääntää veistä haavassa silloin kun halutaan lyödä lyötyä tai hieroa suolaa haavoihin.

    Aristoteleen kantapään puukkofraasien ylijunkkari julistaakin MTV3:n formulakirjoittajan syylliseksi puukon väärinkäyttöön yleisellä paikalla ja tuomitsee hänet kesän ajaksi keskittymään selkään suukottamiseen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Ihmiset seuraavat kielen ilmiöitä suurella mielenkiinnolla. Niin tekee myös kuulijamme Seppo, joka lähestyi meitä hiljattain seuraavalla viestillä: ”Kiitti, okei ja moi. Ei ole Suomen kieltä. Varsinkin moi, jota kuulee jopa yleisissä radio-ohjelmissa. Jos Aristoteleen kantapää olisi ystävällinen ja tutkisi mistä moinen tervehdys on pesiytynyt Suomen kieleen.”

    Kielitoimiston sanakirjasta tämä arkinen tervehdyssana löytyy, mutta vuonna 1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sitä ei vielä ollut. Se on siis melko tuore tuttavuus. Se – ja muut vastaavat sanat kuten moikka – on ilmeisesti muovautuneet hiukan pidemmästä tervehdyssanasta morjens, ehkä jopa hiukan vanhaa yleismaailmallista hei-tervehdystä mukaillen. Morjens, moron ja muut vastaavat taas tulevat mitä ilmeisimmin ruotsin aamua merkitsevästä morgon-sanasta ja hyvää huomenta eli god morgon –tervehdyksestä.

    Vuonna 2002 Taru Kolehmainen kertoi tosin Kielikello-lehdessä, että hyvää ja kaunista merkitsevä sana moi on käytössä myös saksassa, hollannissa ja ruotsissa, joskus jopa tervehdyssanana.

    Onko naapurikielestä lainattu sana sitten suomea? Niin kuin vaikka reipas terve? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan sana terve on vanha iranilainen laina. Taitaa olla niin, että kielet lainaavat sanoja toisista kielistä ja mukauttavat niitä omaan suuhun sopiviksi. Ei terve ole irania, se on suomea, niin kuin sana moi.

    Joten Seppo: kyllä moi on suomea. Samoin tuhannet muut lainasanat. Joten moi ensi kertaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

    Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

    "Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

    Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

    Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä