Kesäteltta

Nykyihmiset ovat vässyköitä, mutta poikkeusoloissa meistä löytyy voimaa, uskoo Teemu Keskisarja

  • 20 min
  • toistaiseksi

Historioitsija Teemu Keskisarja haluaa elää menneiden, kuolleiden ihmisten elämää. Keskisarja sanoo, että antaisi vuoden elämästään, jos saisi viettää päivän parinsadan vuoden takaisessa Helsingissä keskustellen tavallisten ihmisten kanssa.  Juuri tavallisten ihmisten historiasta hän onkin kirjoittanut, muttei sanomansa mukaan välttämättä tiedä paljoakaan heidän elämästään. Arkista elämää ei ole entisaikaan tallennettu, joten historioitsija on kirkonkirjojen ja erityisesti oikeuden kirjojen varassa.

Nykyajan ihmisistä Teemu Keskisarja käyttää mm. termejä vässykkä ja vellihousu. Hänen mielestään voisimme lopettaa jatkuvan valittamisen ja olla kiitollisia, että yhteiskunta pitää meistä näinkin hyvää huolta. Keskisarja uskoo kuitenkin, että jos hyvinvointiyhteiskuntamme jostain syystä romahtaisi, löytyisi nykyihmisistäkin voimavaroja, joilla selviäisimme.

Vasta keski-ikäisenä akateemiselle uralle heittäytynyt Teemu Keskisarja on kirjoittanut paljon seksistä ja väkivallasta. Hän sanoo, että seksiin ja väkivaltaan liittyvien tarinoiden kautta pystyy tiivistetysti sanomaan isoja asioita ihmisenä olemisesta.

Teemu Keskisarja haluaisi kirjoittaa 1700-luvun sodista. Hän sanoo, että isoviha on Suomen historian kannalta yhtä merkittävä ellei merkittävämpikin kuin talvisota. 

Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

 

Lähetykset

  • ti 5.7.2016 14.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Fonetiikan professorin Martti Vainion mielestä puhumisen taitoa väheksytään. Edes korkeasti koulutetut muiden alojen tutkijat eivät tiedä puheen tuottamisesta riittävästi. Tämä johtuu siitä, että puhumista pidetään itsestäänselvyytenä.

    Vainio sanoo, että lähes kaikki puhe tapahtuu ihmisten keskustellessa keskenään. Samaan aikaan kun kuuntelet toisen puhetta, suunnittelet jo omaa vuoroasi ja itse vuoronvaihto tapahtuu 200 millisekunnin ikkunan sisällä. Martti Vainion mielestä keskusteleminen onkin tuntemamme universumin hienovaraisinta toimintaa. Myös kaikki yhteiskunnallinen toiminta perustuu puhumiselle. Jos puhe lakkaisi, ajautuisimme muutamassa minuutissa täyteen kaaokseen.

    Martti Vainio on mukana myös kehittämässä synteettistä puhetta. Tavoitteena on luoda luonnollisempi ja esimerkiksi paremmin tunteita ilmaisevaa konepuhetta heille, joilla kyky puhua on jostain syystä rikki.

    Radio Suomen kesäteltassa keskustelu soljuu lastenkasvatuksesta koneälyyn. Tutkija paljastaa myös, millaisia hankaluuksia nimikaimuus urheilusankarin kanssa on tuonut.

  • Radiossa kasvanut, nykyisin teeveestä tuttu Juuso “Mäkkäri” Mäkilähde sanoo, että elämä on nykyisin kivempaa kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Ruuhkavuosi-termi on tullut Mäkkärille tutuksi, sillä kotona on yksi taapero ja toinen lapsi on tulossa, ja työelämä tarjoaa isoja haasteita.

    Juuson ammatillinen kotipesä oli YleX, mutta nyt työtehtävät keskittyvät televisioon. Mäkkäriä on nähty urheiluohjelma Villissä kortissa ja luotsaamassa Suomen surkeimpia kuskeja, syksyllä hän aloittaa Idols-juontajana ja keväällä Selviytyjissä.

    Vaikka intohimo työhön on Mäkkärin mukaan tärkeää, on tärkein silti perhe. Tai oikeastaan perheet. Lapsuudessaan usein muuttanut mies löytääkin juurensa juuri perheistä, mutta lapsilleen hän haluaisi rauhoittaa tietyt kasvuvuodet.

  • Musiikkineuvos Marjukka Riihimäki on palkittu kuoronjohtaja, joka uskaltaa ja haluaa kokeilla uutta ja rikkoa kuorolauluun liitettyjä tapoja ja ehkä tabujakin. Hän luotsaa Philomela- ja Grex Musicus- kuoroja sekä Klemetti-Opiston naiskuoroa. Nyttemmin hän on laajentanut laulattamistaan myös senioreiden ja muistisairaiden pariin.

    Riihimäki laittaa kuoronsa tarvittaessa makaamaan tai konttamaan, usein kuorot vaihtavat konserteissa esiintymispaikkaa ja esimerkiksi ympäröivät yleisön. Vaikuttavin kokemus Riihimäelle itselleen on ollut Aamu Songin teos REDDRESS, jossa kuoronjohtajan puku on samalla estradi. Yleisö istuu puvun helmoissa.

    Jäätyään pois päivätöistä Riihimäki sanoo viikkonsa kohokohdaksi tapaamista muistisairaiden kanssa, joita hän käy laulattamassa palvelukodissa. Hän yllättyy joka kerran, miten ihmisten olemus ja ryhti muuttuu, kun laulutuokio alkaa.

    Marjukka Riihimäen kotonakin musiikki on läsnä, puoliso Ilmo on toiminut kanttori-urkurina ja kuoronjohtajana ja lapsista kaikki ovat jollain lailla musiikin kanssa tekemisissä. Tunnetuin katraasta lienee Antti, joka on tehnyt musiikkia mm. Cheekille ja Antti Tuiskulle.

  • Näyttelijä Antti Luusuaniemi nauttii, kun saa tuoda pahan ihmisen rooliin jotain sympaattista. Tai päinvastoin. Hän etsii rooleihinsa twistiä, sillä keskimäärin ihmisen elämä ei ole mustavalkoista. Luusuaniemi on ottanut yhä enemmän askeleita myös käsikirjoittajana. Ja onhan hänellä ensimmäiset omat elokuvajuhlatkin kesän lopulla Hyvinkäällä.

    Teltassa Antti Luusuaniemi on viimeksi nukkunut Huippujengi-ohjelman kuvauksissa Andien vuoristossa, Perussa. Antti itse tosin ei ensin meinaa muistaa koko hommaa, ennen kuin häntä lempeästi muistutetaan. Se ei tarkoita, etteikö kokemus olisi jättänyt voimakasta vaikutusta. Ja samalla reissu kirkasti hänelle sen, mikä elämässä on tärkeää: perhe ja rakkaat. Arkielämässä esimerkiksi sähköhärpäkkeet kuitenkin helposti syövät osansa keskittymisestä. Pysähtyminen omien ajatustensa äärelle tekisi kaikille hyvää, toteaa Antti Luusuaniemi.

    Keväällä Antti Luusuaniemi kokeili radiojuontajankin hommia. Syksyllä hänet nähdään taas valkokankaalla, Visa Koiso-Kanttilan elokuvassa Kaiken se kestää.

  • Asianajaja Riitta Leppiniemi on tullut suurelle yleisölle tutuksi mm. Bodom- ja Aarnio- oikeudenkäynneistä. Leppiniemi sanoo, että julkisuus on väistämätöntä niissä jutuissa, joita media seuraa. Jos jotain hyvää siitä hakee, niin hänen mielestään se tekee suomalaista oikeusjärjestelmä tutuksi. Keskimäärin suomalainen on oikeudessa kerran elämässään - joko asianosaisena tai todistajana. Televisiosarjojen ansiosta amerikkalainen oikeuskäytäntö on meille paljon kotimaista tutumpi.

    Suurin osa Leppiniemen työstä tapahtuu katseilta suojassa, hän hoitaa paljon paitsi perintö- ja rikosjuttuja, myös avioeroja ja tapauksia, joissa asiakas on kohdannuti seksuaali- ja läheisväkivaltaa. Erolasten vanhempia hän kannustaa sopuratkaisuun, sillä se on aina lapsen etu.

    Riitta Leppiniemi myöntää kyynistyneensä vuosien aikana, vaikka vakuuttaakin vielä uskovansa “hyviin” ihmisiin. Kyynistymisen lisäksi oman haasteensa elämään tuo se, että hänhän on koko päivän oikeassa, nauraa Leppiniemi. Järjissään pitäväksi voimaksi hän mainitsee saunan ja uimisen, kesät talvet.

  • Karri "Paleface" Miettinen on suomiräpin isähahmo ja omien sanojensa mukaan keski-ikäistyvä radikaali, ikuinen kauhukakara ja vastarannankiiski. Sitä asennetta hän yrittää ajaa läpi laajemminkin, koska kyseenalaistajat ovat mielestään tämän maailman pelastus. Niin tiede kuin arvotkin muuttuvat muutamissa vuosikymmenissä, niiden totuutta täytyy jaksaa kyseenalaistaa.

    Alle nelikymppiseksi Paleface on ehtinyt paljon, tehnyt kaksi musiikillista läpimurtoa, ensin englanniksi, sitten suomeksi, ja nykyisin hän tuntuu olevan aina siellä missä tapahtuu; oopperassa, teatterissa, elokuvissa, rock- ja jazzfestareilla, sekä tietysti osallistumassa ja ottamassa kantaa tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Tyhjästä ei siis ole saarnamiehen maine tai Putous-viihdesarjan näköishahmo syntynyt.

    Siviilissä Karri Miettinen on kahden pienen tyttären isä, joka kipuilee tuttujen asioiden kanssa: miten saada aika riittämään, miten olla läsnä lapsilleen ja miten valmistaa heitä tähän maailmaan.

  • Katja Volkova on eläköitynyt huippu-urheilija, vaikka ikää hänellä ei ole vielä ihan kahtakymmentäkään. Volkova teki Rion olympialaisissa kautta aikojen parhaan suomalaistuloksen rytmisessä voimistelussa, mutta ilmoitti kisojen jälkeen lopettavansa kilpauran.

    Perfektionistiksi tunnustautuva Katja on aiemmin omistanut koko elämänsä voimistelulle. Katja sanoo valmentajaansa Larisa Gryadunovaa toiseksi äidikseen ja Kisakallion urheiluopistoa toiseksi kodikseen. Lopettamispäätöksen jälkeen hän on valmentanut paria ryhmää ja harjoitellut siinä sivussa elämää, joka ei ole pelkkää treeniä, syömistä ja nukkumista. On ollut aikaa perheelle ja kavereille, lisäksi ylioppilaskirjoitukset teettivät työtä keväällä. Katjan kesätelttavierailun aikaan tulos ei vielä ollut tiedossa, mutta M:n paperit ne lopulta olivat.

    Tulevaisuuden ammatinvalintana Katjaa kiinnostaa urheilujohtaminen, onhan hän päässyt seuraamaan esimerkiksi Olympiakomitean työskentelyä. Muuten Katjalla ei ole tulevasta tarkkoja haaveita, paremminkin suuret linjat: ensin opiskelu, sitten perhe, työ ja hyvä, tavallinen elämä.

  • Arja Koriseva tunnetaan laulustaan ja naurustaan. 13-vuotiaana ensimmäiset tanssikeikkansa heittänyt artisti sanoo, ettei tee työtään itsensä takia. Hän on analysoinut hyvinkin tarkasti artistin työnkuvaa ja siihen kohdistuvia odotuksia ja katsoo, että tekee työtä ihmisten hyvinvoinnin ja mielenterveyden puolesta. Yksi osa tätä on se, että Arjalla on keikan jälkeen aina aikaa ihmisille. Vastaavasti vakavan sairauden aikana hän sai paljon lämpöä ja tukea yleisöltä.

    Arja naurahtaa, että Suomi olisi täydellinen maa asua ja elää, jos kesä ja talvi vaihtaisivat kestollisesti paikkaa. Luonto on Arjalle tärkeä ja oma kotipiha keskellä maaseutua auttaa laskemaan keikkamatkojen jälkeisiä kierroksia.

    Syövästä Arja Koriseva sanoo, että pelolle ei pidä antaa tilaa, hän yrittää elää terveellisesti ja energiaa antaa se, että saa haaveilla kaikesta uudesta.

  • Näyttelijä Erkki Saarela on ollut virallisesti eläkkeellä jo jonkin aikaa, mutta työ on jatkunut tauotta. Suomen Dario Fo -spesialistina tunnettua Saarelaa ilahduttaa erityisesti se, että Teatterikorkeakoulua johtavat entiset oppilaat pyytävät häntä yhä vetämään kursseja.

    Saarelan uraan ja ajatusmaailmaan on vaikuttanut paitsi jo mainittu Dario Fo, myös nuoruuden riemukas aika ylioppilasteatterissa. Nuo ajat tekivät Ekistä myös pasifistin.

    Erkki Saarela suhtautuu ihmisiin myönteisesti ja ennakkoluulottomasti. Hän sanoo olleensa alunperin “hirveen kiltti”, ammatin vaatimaa kovuutta tullut matkan varrella lisää. Oppilailleenkin hän huutaa vain tarvittaessa.

    Kolmatta kertaa naimissa oleva Saarela nostaa hienojen asioiden listalle myös perhe-elämän. Hyvän parisuhteen salaisuudeksi hän mainitsee sen. että kumpikin jaksaa kuunnella ja antaa toisen sanoa sanottavansa loppuun.

    Erkki Saarela on heinäkuussa mukana Yle Radio Suomessa kuultavassa Maija Vilkkumaan radiomusikaalissa “Mä halusin olla suffragetti”.

  • Kirjailija Jari Järvelä halusi lapsena löytöretkeilijäksi. Urasuunnitelmaa hidasti kuitenkin taipumus matkapahoinvointiin. Nyt hän toteuttaa löytöretkeilyä paitsi kirjoissaan, myös hakeutumalla mukavuusrajojensa ulkopuolelle. Järvelä on tehnyt pari haastavaa patikkareissua, toisen poikansa kanssa, toisen yksin. Koko perheen yhteinen harrastus on karate.

    Nykyisin Kotkassa asuva Järvelä vietti lapsuutensa Kouvolassa. Siitä jäi veriin matkanteko. Kotkasta Järvelä pitää sen roson ja ristiriitaisuuden takia. Kotka on kirjailijan mielikuvitusta ruokkiva raja saapumisen ja lähtemisen, idän ja lännen sekä maan meren välillä.

    Kirjailijan tärkeimmäksi ominaisuudeksi Järvelä mainitsee uteliaisuuden.

  • Median suurimpia ongelmia sentimentalismi, sanoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen. Joka kerran kun puhutaan yhteiskunnallisesta uudistuksesta, media etsii ihmisen, jota asia kolhaisee ja uudistuksen hyödyt jäävät varjoon.

    Konservatiiviseksi liberaaliksi itsensä määrittävä Apunen on yhteiskunnallinen vaikuttaja ja ärhäkkä keskustelija. Hän kuvaa olleensa nuorena haalea yleisporvari, josta on sittemmin jalostunut tiukemmaksi konservatiiviksi. Apusen mielestä normeja ja lakeja pitäisi vähentää Myös kansalaisten pitäisi tukeutua nykyistä vähemmän valtioon. Apunen käyttää termiä ”kutistunut kansalaisuus” ihmisistä, jotka kyllä maksavat veronsa, mutta katsovat että se riittää.

    Matti Apunen peräänkuuluttaa johdonmukaista ajattelua ja faktoja julkisen keskustelun taustaksi, hän vihaa höpöpuhetta ja sanoo, että tunteet on hyvä pitää käden mitan päässä. ”Minulla on kova tarve olla oikeassa, joten sorrun helposti pauhaamaan”, Apunen tunnustaa ja kertoo, että kotona naisväki palauttaa reitille.

    Matti Apunen oli pitkään Aamulehden päätoimittajana ja tunnustaa yhä kaipaavansa toimittajan työtä silloin kun maailmassa tapahtuu jotain isoa. Alun perin ura alkoi elokuvakriitikkona.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Näyttelijä Leena Uotila on kiireinen eläkeläinen. Hän voisi halutessaan vetää lonkkaa, mutta luterilainen työmoraali istuu tiukassa. Jopa niin tiukassa, että kellokin pitää laittaa herättämään aamuisin, jottei päivä menisi hunningolle.

    Leena Uotila ei malta jättää työntekoa, koska hän kokee, ettei ole kokonainen, jos ei näyttele. Lisäksi näyttelijä on niin tottunut näytösaikatauluihin, että klo 18 jälkeen illalla levoton olo valtaa mielen, kuin kysyen, että eikös mennä jo.

    Paljasjalkaisen helsinkiläisen kesäpaikka löytyy Hämeenlinnasta. Vanha piha saa rönsytä melko vapaasti emännän ihmetellessä puutarhan kukkia ja kasvustoa. Mökillä kokemusta on kertynyt myös nurkkien siivoamisesta ja Uotila miettiikin, että jos ei olisi näyttelijä, saattaisivat hänen taitonsa kelvata rakennussiivoojaksi.
    Leena Uotilan mies on näytelmäkirjailija ja taiteilijaperheen elämä on ollut välillä hassunhauskaa, mutta nykyisin Leena kuvaa elämäänsä melko tasaiseksi. Tulevaisuudenhaave on vielä kirkastumatta, eikä hän ehdi sellaista miettiäkään, koska säteilee taas syksyllä teatterin lavalla, Helsingin kaupunginteatterin Komisario Palmun erehdyksessä.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä