Radio Suomesta poimittuja

Sananen – Eläimistä ja ihmisistä

  • 4 min
  • toistaiseksi

Kun delfiinit uivat, ajatuksetkin lipuvat syvään päähän. Sieltä on äyskäröitävä helmet, kuinka suhtautua eläimiin ja niiden oikeuksiin.

Maahanmuuttajia on alettu vihdoin kohdella niin kuin pitää. Sillä lailla, että joku huolehtii kaikesta ja varmistaa, kulkee mukana uuteen maahan, putkikassissaan muuttajien tutut lelut. Onnellisin maahanmuuttotarina vuosikausiin koettiin juuri Suomesta Kreikkaan, Tampereelta Ateenaan. Veera, Leevi, Eevertti ja Delfi muuttivat. Nyt niiden hyvinvointia ja kotoutumista seurataan sekä suomalaisten että kreikkalaisten huippuammattilaisten toimesta. Saako ihminen olla kateellinen?

Tarvittiin tamperelaiset delfiinit. Se mikä lähtee Tampereelta pysyvästi, herättää aina tunteita. Tarvittiin eläimistä älykkäimmät, vaikka kyllä ne muutkin saattavat olla viisaampia kuin me.

Eläinten oikeudet olivat jotenkin unohtuneet. Se, että niin tärkeä aihe unohtuu ja jää ajattelematta, johtuu todennäköisesti ähkystä. Syömme niin paljon ja olemme koko ajan kylläisiä, kaukana normaalista näläntunteesta, että ei siinä ajatus lennä. Verenkierto on siellä minne olemme sen halunneet.

Suomalainen syö 80 kiloa luullista lihaa vuodessa. Määrä on nelinkertaistunut lyhyessä ajassa. Se on pastapuhetta, että lihasta olisi tulossa meille joku pittoreski ylellisyystuote ja eksoottinen maistelunöppönen. Lihanhimomme on valtava. Itse voisin syödä heti aamusta frisbeenkokoisen verisen pihvin, jos rehellisiä himojani oikein kuulostelen. Vielä muutama vuosi sitten tämmöistä poltetta ei ollut.

Kiitän mainontaa, kauppaketjuja, lapsellisen halpaa lihaa - ja olen ähkyssä. Etsin turhaan ajatusta.

Tamperelaiset delfiinit, puolenkymmentä, pyydystettiin lastemme iloksi Meksikonlahdelta 80-luvun puolivälissä. Silloin ei puhuttu paljoakaan eläinten oikeuksista, saati kärsimyksistä. Ihminenhän oli aina hyväksikäyttänyt löytämiään eläimiä omiin tarkoitusperiinsä. Jos maatilalla joku eläin näytti kärsivän, se lopetettiin ääntä nopeammin.

Ennen tosin lihaa syötiin ihmistä kohden paljon vähemmän kuin nykyään. Oikein todella hankalaan ähkyyn saattoi päästä lihalla vain Jouluna. Silloin oli lupa maata ja olla ajattelematta mitään. Nyt moni on koko ajan joulukunnossa.

Ihminen on viisaimmillaan lapsena. Sitten se alkaa tyhmentyä. Vauhti kiihtyy keski-iässä äärimmilleen.

Siksi ehkä lapset ajattelevat niin viisaasti. Heille eläinten oikeudet ovat itsestäänselvyys. Jokainen eläin, elollinen ihmeellinen olento, on ansainnut parhaan mahdollisen kohtelun, hoivan ja välittämisen. Lapset eivät ajattele ensimmäisenä rahaa, eivätkä toisenakaan. Heillä on korkeammat motiivit, korkeammat ajatukset. Voisi melkein sanoa, että synnynnäinen taito ajatella vaistomaisesti koko maapalloa ja sen hyvää. Mikä voisi olla tärkeämpää?

Aika usein tunnen itseni tyhmäksi. Tyhmemmäksi kuin ennen. Olen väsyneempi, aloitekyvyttömämpi ja nälkäisempi kuin koskaan. Mitä enemmän syön, lihaa(sitä menee paljon!) ja lisukkeita, sitä vähemmän jaksan ajatella. Paino on jo noussut. Mitä tänään kattelin kävelykadulle, niin monilla muillakin oli!

Jos ihminen tyhmenee tätä vauhtia, me olemme ihan kohta nisäkkäistä tyhmimpiä. Silloin viimeistään eläinten oikeuksista pitää tempaista joku popup-seminaari, johon tulevat tosimielellä muutkin kuin 19-vuotiaat yliopistotytöt.

Esimerkiksi delfiini pystyy ratkomaan pulmia, käyttämään työkaluja ja ymmärtämään käsitteitä. Itseltä mikään näistä ei luonnistu enää kovin hyvin.

Onko maamme hallitus hyvä ratkomaan pulmia? Meillä on taloyhtiössä rima-aita rakentamatta, kun kukaan ei osaa käyttää vasaraa ja nauloja. Käsitteet aiheuttavat kyllästetylle nykyihmiselle, konttorialtistetulle, jo sanana ihottuman kaltaista hermostoperäistä kutkaa.

Kehitys on kuitenkin vääjäämätön.

Tulee se päivä, että meidän on hetkeksi lakattava miettimästä omaa riittämätöntä elintasoamme. Sitten otetaan kuuriluontoisesti porkkanat.

Sitten voisi ajatella niitä eläimiä - eläviä eläimiä.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Lähetykset

  • ti 30.8.2016 18.04 • Yle Radio Suomi

Jaksot

  • Ihmisluontoa on hyvä kuunnella. Toisia asioita me teemme automaattisesti, toisia taas vain automaatilla.
    Maallikkosaarnaaja Maasola syventyy siihen maailmaan, joka löytyy tuulikaapista. Se on maailma, jossa humisee - ja taustalla tuoksuvat raha ja intohimot. Sananen.

  • Paperikirja on julistettu uhanalaiseksi jo vuosia sitten. Mutta aina joukossamme on paperikirjan puolustajia, joiden mielestä paperille painettu kirja on paras käyttöliittymä. Sitä ei tarvitse ladata, se selviää vaikka tipahtaisikin kylpyammeeseen, eikä siitä lähde sinistä valoa, joka valvottaa.

    Lukuvalmentaja Sini Turunen työskentelee Helsingin Kallion kirjastossa ja uskoo, että paperikirja ei katoa ainakaan hänen elinaikana. Sini auttaa ihmisiä, joille kirjojen valinta on syystä tai toisesta vaikeaa. Osa ei löydä itselleen sopivaa luettavaa, osa ei ehdi etsiä sellaista. On myös ihmisiä, jotka haluavat laajentaa lukukokemustaan.

    Nykyihmiselle vaikeuksia tuottaa rauhoittua kirjan ääreen. Heille Sini vinkkaa, että voi lukea vain hetken, voi lukea myös lyhyttä kirjallisuutta, eli esimerkiksi novelleja ja voi lukea montaa kirjaa päällekkäin. Lukuvalmentaja myös lupaa, että kirjan saa jättää kesken.
    Toimittajana Paula Jokimies.

  • Taiteilijaprofessori Jorma Uotinen oli jo nuoruusaikanaan Porissa erilainen ilmestys. Nuoruudessaan hermotulehduksen halvaannuttama Jorma päätti, että jos hän tästä selviää, ei muuta vaihtoehtoa ole kuin tanssi. Nykyään jokaisella on Jorma Uotisesta jokin mielikuva. Huomio on vain lisääntynyt televisiotuotantojen ansiosta, mutta öisin Jorma Uotinen nauttii omasta ajasta.

    Uotinen ei halua jakaa muille elämänviisauksia, hän itse uskoo johtajankin ominaisuudessa koeteltuihin avoimeen keskusteluun ja muiden kuunteluun. Ystävienkään ei tarvitse olla samanmielisiä.

    Jorma Uotinen on urbaani ihminen, telttailu tai retkeily eivät to-del-la-kaan kuulu hänen harrastuksiinsa. Parinkymmenen metrin siirtymä Hyrsylänmutkan lähimetsikössä makkaranpaistoon on jo melkein sekin liikaa.

    Kesäteltta-ohjelma on uusinta viime kesältä. Toimittajana Paula Jokimies.

  • Suomalaiset eivät enään voita urheilussa. Se on ihan luonnollista. Tässä voittoa tavoittelemattomien yhdistysten maassa. Maallikkosaarnaaja Maasola viihtyy myös verkkareissa, mutta saarnaa mieluummin kuin hikoilee. Arkisaarna Sananen.

  • Onko viileä sää vaikuttanut niin, että ihmiset eivät enää esittele itseään? Siltä vähän näyttää.
    Toisin on maailmalla, jossa kokonaiset nahkaiset näytöt on räpsäytetty auki, kansan ihmeteltäväksi. Maallikkosaarnaaja Maasola ja viikkosaarna, Sananen.

  • On jäätelö hyvää, kun yksin syö. Muissa yhteyksissä jakaminen on parempi ajatus.
    Maallikkosaarnaaja Maasola on tullut uskoon. Mitä Jakamistalous todella tarkoittaa - ja pitääkö kotitalouksissa olla huolissaan? Tuorein saarna Sananen paaluttaa teesit.

  • Jotkut onnistuvat valokuvassa niin, että tuntuu kuin kaikki valo olisi jäänyt jonnekin syvälle sisälle kohteen kammioihin. Ulos on päässyt vain säikähtänyt jänis ja lupsahtanut suupieli.
    Maallikkosaarnaaja Maasola purkaa traumaa viikkosaarnassaan Sananen.

  • Kuluneen sanonnan mukaan Lahti on Suomen Chicago. Lempinimellä viitataan yleensä kaupungin sangen värikkääseen ja lainvastaiseen menneisyyteen - etenkin 60- ja 70 -luvuilla kaupungissa sattui ja tapahtui enemmän kuin muualla. Vaikka ajat ovat muuttuneet, istuu maine tiukassa ja osin siksi, että lahtelaiset itse pitävät siitä yllä ja jotkut ovat siitä jopa ylpeitä. Ja miksi eivät olisi, historiaa se on rikollinenkin historia. Me pääseme nyt mukaan kiertoajelulle Lahden synkeille ja syntisille kaduille. Oppaina ovat Mato Valtonen ja Riku Routo. Toimittajana Sanna Pirkkalainen.

    Kuvassa Chicago-tourin käytössä oleva alkuperäiseen asuunsa entisöity linja-auto. Se on ainoana lajissaan säilynyt 35-paikkainen Büssing TU 4500 Emmelmann. Se on valmistettu Saksassa 1960 ja tuotu Suomeen 1963. Se palveli tilausajossa ja reittiliikenteessä. Vieressä bussin ainoa kuljettaja, Yrjö Iskala.

  • Jos tulevaisuuden mopoautosta löytyy rajoitin, niin tuttu se on kapistuksena keski-ikäiselle miehellekin.
    Rajoitin varmistaa, ettei vaan satu mitään. Rajoitin estää myös ostamasta värikkään paidan.
    Maallikkosaarnaaja Maasola ja sapekas arkisaarna, Sananen.

  • Näyttelijä Anna-Maija Tuokko esittää päähenkilö Annia kesän radiomusikaalissa Mä halusin olla suffragetti. Sen on käsikirjoittanut ja säveltänyt Maija Vilkkumaa.

    Tuokko osallistui keväällä Tanssii tähtien kanssa -tv-ohjelmaan yhtaikaa radionauhoitusten kanssa. Musikaalikomedian Anni on 24-vuotias lavarunoilija ja Suffragetti-ryhmän perustajajäsen.

    Olga Ketonen tapasi Tuokon kahvilassa.

  • Hikeä, verta ja kyyneleitä? Vai litroittain kahvia, pari kuumailmapuhallinta ja paljon naurua?
    Radio Suomen kesää ilahduttaa Maija Vilkkumaan kirjoittama ja säveltämä radiomusikaali "Mä halusin olla suffragetti".
    Musikaalin ohjaa Mika Kurvinen, pääosan esittäjä on näyttelijä Anna-Maija Tuokko. Ennen kuin homma on niin sanotusti paketissa vaatii se paljon ihan raadollista työtä.

    Helmikuun alussa musikaalilla ei ollut vielä edes nimeä, kun näyttelijät, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja ja äänisuunnittelija kokoontuivat lukuharjoituksiin Pasilaan. Viileää kuunnelmastudiota lämmitettiin kuumailmapuhaltimilla ja puolet väestä köhi talviflunssan jälkitiloissa. Paula Jokimies sujahti lukuharjoituksiin seuraamaan, miten tekstiä puhalletaan eläväksi.

    "Mä halusin olla suffragetti" -radiomusikaalin ensimmäinen jakso Radio Suomessa maanantaina 3.7.2017 klo 17.35.
    20-osainen musikaali kuullaan joka arkipäivä samaan aikaan neljän viikon ajan.

  • Kirjailija Paula Noronen sekoaa laskuissa miettiessään, montako Supermarsu -kirjaa on kirjoittanut. Kymmenen kappaletta niitä on ja parhaillaan kuvataan ensimmäistä elokuvaa. Se tulee ensi-iltaan tammikuun lopussa. Supermarsu -elokuva kertoo alakouluikäisestä Emiliasta, joka huomaa omaavansa lemmikkimarsunsa pureman jälkeen salaisia supervoimia.

    Marko Miettinen pakkasi mankan ja pari lasta autoonsa ja lähti seuraamaan elokuvan kuvauksia vesipuisto Serenaan Pohjois-Espooseen.
    Taisipa juttutuokiossa käsikirjoittaja Paula Norosen kanssa olla sisäänkirjoitettuna Markon salainen toive avustajan pestistäkin.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä