Ykkösaamun kolumni

Janne Riiheläinen: Taas leikitään luottamusta

  • 6 min
  • toistaiseksi

Ulkoministeri Timo Soini lausui puheessaan suurlähettiläspäivillä toissa viikolla, että "Suomikin on hybridivaikuttamisen kohteena. Yhteiskuntamme kestokykyä ja ymmärrystä tästä vaikuttamisesta on vahvistettava, ja vahvistunut se onkin".

Hybridivaikuttamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä talouden, informaation, lain, diplomatian ja sotilaallisen toiminnan koordinoitua käyttöä valtion poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kun käytetään sanaa kestokyky, niin se kertoo toiminnan laadun olevan vähintäänkin epäystävällista ja kuluttavaa. Kun puhutaan ymmärryksen vahvistamisesta, puhutaan siitä, ettei asiaa vielä ole ymmärretty tarpeellisella tasolla.

Viime viikolla julkistetussa Ulkopoliittisen instituutin UPI:n raportissa nyky-Venäjän toimintatavoista käytettiin termiä täyden skaalan konflikti. Raportissa käydään läpi Venäjän toimia ja logiikkaa niiden takana. Raportin saama vastaanotto paljasti miten erilaisia käsityksiä ihmisillä on Putinin Venäjästä. Laaja-alaisen hyväksyvän nyökyttelyn ohella raportti on herättänyt raivoisia vastalauseita. Näissä raportin totaalisesti runttaavissa mielipiteissä on muun muassa epäilty raportin sabotoivan Venäjän-suhteita tai kyseessä olevan poliittisen tilaustyön. Yllättävän moni näyttää olevan sitä mieltä, että kun tilannekuva liian ristiriidassa oman näkemyksen kanssa, on muutettava tilannekuvaa. Osa näistä vastalauseista ammentaa myös ulkopoliittisen kielen perinteisestä kaksoispuheesta ja hämärtämisestä, jotka olivat kylmän sodan aikana keinoja pärjätä Neuvostoliiton kanssa. Siinä perinteessä suorasanaisuus on yksi pahimmista synneistä.

Hybiridivaikuttamisesta puhuttaessa saatetaan sanoa, että kaikkihan sitä tekevät. Kyllä, kaikki valtiot kommunikoivat kaikkien kanssa. Kaikki yrittävät vaikuttaa muihin omien etujensa mukaisesti ja melkein kaikki myös vakoilevat kaikkia keitä pystyvät. Mutta tämä ei ole vielä hybridivaikuttamista. Hybridivaikuttamista on se, että pyrkii suunnitelmallisesti manipuloimaan tai häikäilemättömästi pakottamaan toisen toimimaan omia etujaan vastaan. Suomen turvallisuusympäristössä niin toimii tällä hetkellä vain Venäjä.

Poliitikkojen on vaikea puhua hybridivaikuttamisesta, koska poliitikon puhe on poliitikon teko. Venäjän toimet ovat sellaisia, että pelkkä niiden kuvailu ilman arvottamista on rankkaa tekstiä. Tämä näkyy hyvin myös UPI:n raportin saamassa vastaanotossa. Asiasta puhuva poliitikko saa niskoilleen syytöksiä Suomen ja Venäjän suhteiden heikentämisestä, natottamisesta ja jopa sodanlietsonnasta. Moni näyttää tulkitsevan, että suhde Venäjän ulkopolitiikkaan kertoo myös ihmisen suhteesta Venäjään ja venäläisyyteen. Tätä samaa, suomettumisen ajoilta tuttua  suhtautumistapaa vaalii myös Venäjän nykyinen informaatiovaikuttaminen Suomen suuntaan.

Vaikka hybridiuhkat ovat olemassa ja niiden olemassaolo yleisellä tasolla tuodaan esiin, jäävät konkreettisemmat puheet suljettujen ovien taakse. Ensinnäkin hybriditoimia on useimmiten lähes mahdotonta osoittaa sellaisilla tavoilla, etteivätkö ne olisi suhteellisen helposti kiistettävissä tai muuksi selitettävissä. Tilanne on kuin taitavassa kiusaamisessa. Uhri kyllä tuntee asioita nahoissaan, mutta niiden todistaminen tai edes osoittaminen saattaa olla hyvin vaikeaa. Toisekseen he, ketkä asioista tietävät, eivät saa puhua. Turvallisuuskoneistomme on tietysti hiljaa, mutta myös muut virkamiehet ja poliitikot pitkälti vaikenevat näistä. Jotain kuitenkin kertoo UPI:n saama hyväksyvä vastaanotto. Ei tällaiselle suorasanaisuudelle nyökyteltäisi, jos ei ainakin päälinjoista oltaisi samaa mieltä.

Hybridivaikuttamiseen varautumisesta puhutaan, mutta tekoja on toistaiseksi ollut suhteellisen vähän näkyvillä. Valtion virkamiehiä on koulutettu havaitsemaan informaatiovaikuttamista. Käynnissä on myös hanke rajavartiolainsäädännön muutoksista, jotka ovat tarpeen hybridiuhkiin varautumiseksi ja niiden torjumiseksi. Muitakin asioita varmaan tehdään konepellin alla. Niistä kerrota, kuten ei valmiusasioista yleensäkään. Ikävä kyllä suurin välitön vaikutus kykyihimme reagoida hybridivaikuttamiseen on valtion säästöillä. Rajavartiolaitokselta niistetään edelleen, vapaaehtoinen maanpuolustus joutuu leikkaamaan toimintaansa ja poliisiltakin nipistetään. Valtiojohdon suu siis puhuu yhtä ja kädet tekevät toista.

Harvinaisen selväpiirteinen esimerkki hybridivaikuttamisesta on Fennovoiman ydinvoimalahanke. Ulkopoliittisen instituutin raportti käy tapausta läpi hyvin tarkkaan ja selväksi käy, miten pässiä on viety narussa. Pässi on Suomi ja hybridivaikuttamisen keinoista punotun narun toisessa päässä Kreml. Fennovoiman rakentamisen yhteydessä tehdään itse asiassa kaksi kauppaa: me saamme melko edullisesti ydinvoimalan ja Venäjä saa halvalla vaikutusvaltaa Suomeen. Pääministeri Juha Sipilä kuitenkin kielsi viime sunnuntaina hyvin jyrkkäsanaisesti hankkeen poliittisuuden. Tällainen lausunto edellyttää pääministeriltä hyvää syytä puhua julkisesti pehmoisia. Fennovoimaan liittyvien ulottuvuuksien paljastaminen jääneekin tulevaisuudessa kirjoitettavien historiankirjojen tehtäväksi.

Joka tapauksessa Fennovoiman tapauksesta on nähtävissä, miten vaikeaa on vastustaa isomman pienempään suuntaamaa ja hyvin toteutettua hybridivaikuttamista. Nyt ei pidä vauhkoontua ja turvallistaa kaikkea ympärillämme tapahtuvaa, mutta sinisilmäisyyteenkään ei ole varaa. Olemme ikävä kyllä tilanteessa, jossa luottamus on jätettävä kokonaan sivuun Suomen ja Venäjän valtiollisista suhteista. Mutta pitää sitä silti leikkiä. Muissa, toivottavasti mahdollisimman runsaissa, yhteistyön ja kanssakäymisen muodoissa rajan yli niin ei onneksi tarvitse eikä pidä tehdä.

Janne "Rysky" Riiheläinen, Ykkösaamun kolumnisti 8.9.2016

Lähetykset

  • to 8.9.2016 12.48 • Yle Areena

Jaksot

  • Millaista on todellinen, kestävä onni? Entä taivaallinen onni? Onnellisuus ja tietämättömyys liityvät niin läheisesti toisiinsa, että joskus ne vaikuttavat olevan sama asia.

  • Matias Möttölä:Tilikansalla on tukalaa
    Finanssikriisi tuntuu vielä esimerkiksi pankkitilien alhaisissa koroissa. Tilillä makaava raha ei tuota, se saattaa päinastoin menettää arvoaan. Säästäjästä ei kuitenkaan tule sijoittajaa yhdessä yössä.

  • Aleksis Salusjärvi: En ole hullu, mutta en paukuttele sillä henkseleitä
    Hulluus syntyy kulttuurista. Se mitä tänään pidetään hulluna, voi sadan vuoden päästä olla unohtunut tai normaalia.

  • Inka Mero: Heräsimmekö kansainväliseen osaajakisaan liian myöhään?
    Pysyvän kasvun yhtälö vaatii Suomelta ja suomalaisilta kipinäksi ovien avausta kansainvälisille osaajille, kirjoittaa Inka Mero. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi nykyistä nopeampaa lupamenettelyä.

  • Maailmanpolitiikkaa hallitsee nyt kahden vlationpäämiehen välinen suhde. Tässä välissä Suomi ja muu maailma yrittää pitää kiinni turvallisuuspoliittisesta vakaudesta.

  • Oleellisin raja ei kulje Helsingin ja maakuntien välillä, vaan erottaa luokkia, kirjoittaa Reetta Räty. Hän kertaa keskustelua kuplista ja elämänpiireistä ja kysyy, onko tavoitteena se, että kaikki juovat kahvinsa samalla tavalla.

  • Kolmannesvuosisadan Erkki Virtanen työskenteli ministereiden kanssa, joista moni oli myös puolueensa puheenjohtaja. Nyt hänestä on mielenkiintoista tarkastella puheenjohtajien myöhempiä vaiheita.

  • Vihan kierre on pyörinyt Lähi-idässä yli puoli vuosisataa. Toivottomuuden ei kuitenkaan saa antaa halvaannuttaa. Kolumnisti kertoo tarinan yhden israelilaisperheen netissä aloittamasta rakkauskampanjasta.

  • Jari Ehrnrooth toivoo Suomelta ja Helsingiltä eettistä johtajuutta. Hän ehdottaa, että Lenininpuisto nimettäisiin Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi uudelleen.

  • Kielenopettaja Paula Takio pohtii, miksi aikuiset käyttäytyvät niin töykeästi kesätyöntekijöitä kohtaan.

  • Kolumnisti, kosmologi Kari Enqvist pohtii totuudenjälkeistä aikaa, fasismia sekä tiedettä ja tiedon roolia.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi kirjoittaa, että kulttuuri on kasvuala, joka työllistää hämmästyttävän suuren osan suomalaisista. Kulttuurin monimuotoisuus tekee siitä kuitenkin hankalasti määrittyvän elinkeinoalan.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä