Radio Suomesta poimittuja

Sananen – After work vai after all?

  • 4 min
  • toistaiseksi

Kotimaassamme ahkerin kymmenesosa juo puolet kaikesta viinasta. Trendikäs after work on jo monin paikoin korvautunut rouhealla after all-ilmiöllä!

Meillä Jyväskylässä on yleistynyt niin sanottu after all-kulttuuri. Se on sillä lailla sukua after work-ilmiölle, että siinäkin juodaan viinaa, keskellä päivää. Sen verran olen löytänyt itsestäni harrastaja-antropologia, että verkkatakki on kauttaaltaan nukkaantunut. Lähipubissa kannattaa käydä. Siellä näkee aitoja suomalaisia omassa liemessään.

Meillä suomalaisilla on harvaan asiaan mutkaton suhde, alkoholiin on. Sitä juodaan niin paljon kuin ehditään. Huolellisella tankkaamisella teemme yhä uudestaan toisistamme glamourmalleja ja sisäisiä sankareita. Olen nähnyt sen läheltä, kunnes luolan sisäilma on sokerihuurruttanut silmälasini jonkun toisen laseiksi.

Vasta muutama vuosi sitten tohistiin, että after work-kulttuuri tulee Suomeen. Tarkoitti suoraan töistä ravintolaan purjehtimista. Tarjouskuohuviinejä kannettiin pöytään. Viereiseen pöytään teki hajuraon viimeistään tilaamalla rakastamilleen työkavereille aitoa shampanjaa.

Jyväskylän korkeudelle after work ei koskaan ehtinyt. Jo silloin oli luontevampaa rytmittää työkaverin katseleminen humalan pyöristämin linssein muutamaan isompaan rykäisyyn vuodessa. Täällä seitinohut huppeli on itsensä kiusaamista. Vielä jos joku pyörittelee auton avaimia vihreässä teessä, niin johan tässä joutaa kotiin jo itsekin. Pikkujouluissa on seuraava mahdollisuus näyttää todellinen luontonsa, silloin viina penslaa karstat elimistöstä ja ihmissuhteista.

Silti olin aavistuksen yllättynyt, että meidän muunnelmamme, tämä after all, on niin iso ilmiö täällä. Kaupungin suosituin halpaolutpubi on jo iltapäivällä kuhiseva pesä ja karaokelaitteisto on kaakotettu ääriasentoon. Kaikki tuntuu niin kauan tahmealta, kunnes itse on muuttunut saman tuntuiseksi.

En tiedä muista kaupungeista, mutta after all-kulttuuri tuntuu voimistuvan Jyväskylässä koko ajan. Missään ei törmää niin sakeisiin ja pörheisiin puliukkoparviin kuin Jyväskylän keskustassa. He varistavat, kujertavat, sulkiaan toisiaan vasten. Kun yksi horjahtaa, koko retkikunta piirtää tampaten kävelykatuun kasinmallisen ikuisuusmerkin. Eivät ole maltaan haukkoja, nauttivat tasavaltaa.

After all-kulttuuri elää meillä vahvasti myös monissa ravintoloissa. After work-ilmiöstä se eroaa niin, että työ ei ole mukana ajatuksen tasolla eikä enää edes tunteen tasolla. Työtä ei ole ollut herran aikoihin. Työkavereita oli joskus muinoin, mutta yhdenkään nimi ei tule just nyt mieleen.

After all voisi tarkoittaa: jälkeen kaiken. Kaikki elämää joskus rytmittäneet asiat ovat poissa. Työ menetti merkityksensä, rytmi menetti luontaisen komppinsa. Toiset menivät ohituskaistalta ohi niin kovaa, että ei ehditty näkemään oliko bemari vai audi. Monesta pubista on tullut kohtu, jossa on aina tasaisen kosteaa ja lämmintä. Jos kaikki märkyys hulahtaisi nyt lattialle ja sitten vedettäisiin päivän valoon, itku ei ehkä loppuisi.

Meillä on ihan oikeasti iso after all-ilmiö. Itsestä ei ehkä löytynyt sitä sitkeyttä ja voimaa, joku oli pehmentänyt tärkeät paikat. Mutta ei yhteiskuntakaan tullut vastaan. Työtä ei ollut, joku halusi lakaista syrjään. Piti luoda uusi oma kulttuuri.

Silti tiedän, että moni odottaa selvää päivää. Semmoista, jolloin kaikki on hetken oudon kirkasta ja selkeää. Napanuora sieltä uudesta kohdusta on yllättäen niin pitkä, että pystyy kävelemään satamaan ja takaisin. Soittamaan lapselleen.

After all on englantia. Se ei oikeasti tarkoita jälkeen kaiken, e-hei. Se tarkoittaa loppujen lopuksi, kuitenkin.

Siitä voi jatkaa.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Lähetykset

  • ti 20.9.2016 18.03 • Yle Radio Suomi

Jaksot

  • Kun ihminen ikääntyy, sukupuoli käytännössä häivytetään. Ongelma on, että kielestä sukupuoliasiat eivät meinaa hävitä. Maallikkosaarnaaja Maasola niin sukupuolineutraalina ja turtana kuin osaa. Sapekas arkisaarna Sananen.

  • Poke eli portsari, vaksi eli vahtimestari - Valokeilan takana tutustuu ravintolan portsarin työhön.

    Tällä tunteita herättävällä ammattikunnalla on monta nimeä. Hanna Jussila jutteli helsinkiläisen ravintola Kosmoksen vahtimestari Tero Haapasen kanssa.

    Portsarin ammatti on vahvasti luottamuspohjainen korostaa Tero Haapanen. Haapasen portsari isän tärkein neuvo noviisille oli, kuuntele asiakkaita herkällä korvalla. Jokaisella ihmisellä on tarina, niistä voi aina oppia.

  • Radio Suomi esittelee tänä syksynä elämysten tekijöitä, tapahtumien taustalla puurtavia työmyyriä, jotka harvoin pääsevät tai edes tahtovat parrasvaloihin.

    Konsertissa aplodit saa artisti, baletin jälkeen ruusukimppu kiikuketaan tanssijoiden käsiin. Festivaaleilla järjestäjät saavat yhteydenottoja yleensä silloin, kun vessajonot ovat liian pitkiä tai kalja lämmintä. Elokuvien ensi-iltojen punaisella matolla pasteeraavat pääosien esittäjät. Ja kuitenkin jokainen näistä kulttuurielämyksistä vaatii toteutuakseen huomattavasti suuremman joukon työpanoksen.

    Manageri Carla Ahonius sanoo olevansa mahdollistaja. Hän päätyi alalle musiikkitoimittajan työn, Idolsin pr- päällikkyyden ja levy-yhtiössä työskentelyn kautta. Ahonius on ehdolla Musiikki & Media -tapahtumassa vuoden 2017 manageriksi.

    Ahonius korostaa ammattimaisen managerin suurta vastuuta.
    - Se, että artisti antaa koko uransa sinun käsiisi on äärettömän suuri luottamustehtävä. Jos et 110 prosenttisesti sydämessäsi tiedä, mitä artistin uran eteen teet, niin älä ryhdy toimeen.
    - Et voi lähteä kuseksimaan toisen leikkikentälle, pelkästään suurella halulla tehdä managerointia. Tämä on intohimolla tehtävää työtä, joka vaatii paljon duunia - kaikkea muuta kuin shampanjaa ja vaahtokarkkeja.

    Toimittajana Olga Ketonen.

  • Kiimaisia poliiseja ei näe oikein missään. Televisiossakaan niitä ei ole nähty sitten vuoden -93. Nyt Yle Areenaan tulee jotain muuta kuin viihdettä. Maallikkosaarnaaja Maasola on loihtinut katsomisoppaan Turkan Kiimaisiin poliiseihin. Jos se auttaisi. Siis - Sananen.

  • Eläimet ja ihmiset ovat niin tottuneita valkoisiin rehupaaleihin, että niihin voisi kadota kenenkään kyselemättä. Tässä on munan muotoinen markkinarako johonkin suurempaan. Maallikkosaarnaaja Maasola suurten symbolien äärellä. Sananen.

  • Suomen katsotuin tv-ohjelma on sellainen, jossa kätellään monta tuntia. Me niin odotimme, miten Trump ja Niinistö kättelevät. Terassilla samat miehet kättelevät kymmeniä kertoja. Me todella osaamme tehdä sen kädellä, jonka muut hoitavat puhumalla. Maallikkosaarnaaja Maasola ja Sananen!

  • Yli 300 yllätystä on jo järjestetty ja merkityksellisiä biisejä on roppakaupalla kuultu SuomiLOVE -ohjelmassa. Marko Miettinen kävi jututtamassa ohjelman tekijöitä.

    Ohjaaja Aleksi Sariola kertoo, miten sai ujutettua itsensä sarjan tekoon.
    - Sitkeyteni palkittiin, kävin kinuamassa vastaavalta tuottajalta mukaan pääsyä. Mukavaa oli että pääsin mukaan työryhmään jo formaatin suunnitteluvaiheessa.

    Kapellimestari Ako Kiiski kehua retostelee törkeen hyvää bändiään.
    - Sain itse valita muusikot, heistä jokainen lähti innolla mukaan SuomiLOVE'en. Kaikki ohjelman biisit ovat muuten live-vetoja, jopa studion ulkopuolella tehdyt musiikkiesitykset.

    SuomiLOVE' n juontajat Mikko Leppilampi ja Jenni Pääskysaari kertovat aamutreenien merkityksestä.
    - Saamme ohjelman käsikset yöllä ja seuraavana aamuna harjoitellaan. Illalla ollaan sitten jo tositoimissa nauhoituksessa, eikä ole oikein varaa mokailla. Yllätettävien henkilöiden ensireaktiot pitää saada kerralla purkkiin.

  • Rakkauden kesä 1967 mullisti rockmusiikin maailman. Pekka Laine ja Jake Nyman pöyhivät hippiajan perintöä kaksituntisessa kukkaisaamussa.
    Osa 2:
    Lasse Mårtenson: Kukka hiuksissaan
    Hector & Oscar: Savu
    Tampereen Pop-teatteri: Hiukset
    The Beatles: All You Need Is Love
    The Flower Pot Men: Let’s Go To San Francisco
    Love: Alone Again Or
    Country Joe & The Fish: I Feel Like I’m Fixing To Die-Rag
    Crosby,Stills and Nash: Find The Cost of Freedom
    The Rolling Stones: Sympathy For The Devil

  • Rakkauden kesä 1967 mullisti rockmusiikin maailman. Pekka Laine ja Jake Nyman pöyhivät hippiajan perintöä kaksituntisessa kukkaisaamussa.
    Osa1:
    The Byrds: Eight Miles High
    Peter,Paul & Mary: Puff The Magic Dragon
    The Beatles: Tomorrow Never Knows
    Paul Butterfield Blues Band: East-West
    Moody Blues: Legend Of A Mind
    Jefferson Airplane: White Rabbit
    Eric Burdon: Monterey
    Jimi Hendrix Experience: Foxy Lady
    The Doors: Light My Fire

  • Ihmisluontoa on hyvä kuunnella. Toisia asioita me teemme automaattisesti, toisia taas vain automaatilla.
    Maallikkosaarnaaja Maasola syventyy siihen maailmaan, joka löytyy tuulikaapista. Se on maailma, jossa humisee - ja taustalla tuoksuvat raha ja intohimot. Sananen.

  • Paperikirja on julistettu uhanalaiseksi jo vuosia sitten. Mutta aina joukossamme on paperikirjan puolustajia, joiden mielestä paperille painettu kirja on paras käyttöliittymä. Sitä ei tarvitse ladata, se selviää vaikka tipahtaisikin kylpyammeeseen, eikä siitä lähde sinistä valoa, joka valvottaa.

    Lukuvalmentaja Sini Turunen työskentelee Helsingin Kallion kirjastossa ja uskoo, että paperikirja ei katoa ainakaan hänen elinaikana. Sini auttaa ihmisiä, joille kirjojen valinta on syystä tai toisesta vaikeaa. Osa ei löydä itselleen sopivaa luettavaa, osa ei ehdi etsiä sellaista. On myös ihmisiä, jotka haluavat laajentaa lukukokemustaan.

    Nykyihmiselle vaikeuksia tuottaa rauhoittua kirjan ääreen. Heille Sini vinkkaa, että voi lukea vain hetken, voi lukea myös lyhyttä kirjallisuutta, eli esimerkiksi novelleja ja voi lukea montaa kirjaa päällekkäin. Lukuvalmentaja myös lupaa, että kirjan saa jättää kesken.
    Toimittajana Paula Jokimies.

  • Taiteilijaprofessori Jorma Uotinen oli jo nuoruusaikanaan Porissa erilainen ilmestys. Nuoruudessaan hermotulehduksen halvaannuttama Jorma päätti, että jos hän tästä selviää, ei muuta vaihtoehtoa ole kuin tanssi. Nykyään jokaisella on Jorma Uotisesta jokin mielikuva. Huomio on vain lisääntynyt televisiotuotantojen ansiosta, mutta öisin Jorma Uotinen nauttii omasta ajasta.

    Uotinen ei halua jakaa muille elämänviisauksia, hän itse uskoo johtajankin ominaisuudessa koeteltuihin avoimeen keskusteluun ja muiden kuunteluun. Ystävienkään ei tarvitse olla samanmielisiä.

    Jorma Uotinen on urbaani ihminen, telttailu tai retkeily eivät to-del-la-kaan kuulu hänen harrastuksiinsa. Parinkymmenen metrin siirtymä Hyrsylänmutkan lähimetsikössä makkaranpaistoon on jo melkein sekin liikaa.

    Kesäteltta-ohjelma on uusinta viime kesältä. Toimittajana Paula Jokimies.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä