Aristoteleen kantapää

Aristoteleen kantapää: Kukunorin järki ja nonsense

  • 24 min
  • toistaiseksi

Mitä Lauri Viidan kummallisesta peikkorunoelmasta voi käsittää? Kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki kertoo. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.

***

Kun viime keväänä tein ohjelmaa Lauri Viidasta ja Kukunorista, löysin Ylen Elävästä Arkistosta Arvo Ahlroosin vuonna 1965 ohjaaman elokuvan Nousu Pispalaan. Siinä Viita kulkee Pispalassa, tapaa tuttaviaan ja juttelee Pispalan olemuksesta.

Filmi alkaa Pyhäjärveltä. Viita ja kolme muuta miestä istuu moottoriveneessä. Mies Viidan vieressä osoittaa rannassa näkyvää Pispalaa ja kysyy saksaksi, että mikäs kaupunki tämä on? Tulkki kääntää kysymyksen ja Viita vastaa innostuneena, että kaupunki tosiaan, tämä on nyt tosiaan se Pispala, puolisentoistakymmentätuhatta ihmistä toinen toisensa niskassa. Koko loppuelokuva on tavallaan selvitystä saksalaismiehen kysymykseen – mutta alun venekohtauksen jälkeen miestä ei näy filmissä ollenkaan!

Jäin miettimään, kuka tuo vierasmaalainen mies oli. Oliko hän joku Viidan saksalainen kirjailijatuttu? Oliko Tampereella kenties tuolloin jokin kirjailijatapaaminen, johon saksalaismies osallistui?

Pyysin virka-apua Elävän Arkiston ohjelmapäällikkö Reijo Perälältä. Hän ei tiennyt muuta kuin mitä elokuvan tietoihin oli merkitty: ”KUVA: Miehiä moottoriveneessä Pyhäjärvellä Tampereella, saksalainen mies kyselee Pispalasta”.

Pitkä ajan kuluttua muistin, että vanha tuttuni Hannu Hyttinen on muun muassa Viita-ekspertti. Lähetin utelun hänelle. Hannulle asia oli täysin outo, mutta hän keksi oivallisen jatkosuunnitelman: jospa kysyisin suoraan Arvo Ahlroosilta! Oivallinen neuvo!

Ahlroos vastsi puhelimeen hiukan yllättyneenä. Hän muisti elokuva hyvin, se oli hänen ensimmäinen filminsä, kun hänet palkattiin Yleisradioon. Hän muisti päättäneensä tehdä jutun Viidasta heti saatuaan pestin.

Ja sitten päästään saksalaismieheen. Ei hän mikään saksalaismies ole. Lauri Viita oli keksinyt idean veneilystä ja saksalaisesta, joka kysyy Pispalasta. Kun saksalaisia ei ollut saatavilla, rooliin pyydettiin ja saatiin tamperelainen kieltenopettaja Martti ”Masa” Karttunen. Kiitos Arvo Ahlroos arvoituksen ratkaisemisesta!

Juhlavuottaan viettävän Lauri Viidan leikkisää Kukunor-runoelmaa on pidetty toisaalta järjettömänä opuksena ja toisaalta eräänä suomalaisen nonsense-runouden huippuna. Arviot eivät ole kaukana toisistaan, tarkoittaahan englannin sana nonsense järjen, sense vastakohtaa, ei-järkeä, hölynpölyä.

Mainio yhteensattuma on se, että vuonna 1846 eli tasan 170 vuotta sitten englantilainen Edward Lear julkaisi kirjan nimeltään A Book Of Nonsense, jota pidetään ensimmäisenä nonsense-tyylilajin teoksena. Juhlan kunniaksi se on nyt suomennettu nimellä Hölynpölykirja.

Keväällä keskustelimme Lauri Viidan Kukunoria tutkineen Sakari Katajamäen kanssa teoksen ulottuvuuksista ja nyt jatkamme teoksen puimista siitä mihin jäimme. Voiko moneen suuntaan vihjailevaa Kukunoria ymmärtää, jos ei tiedä, mihin se kulloinkin viittaa? Mikä on unen merkitys Kukunorin juonen kululle? Keneen viittaa Heluna Himagon-Kamelungliangelon?

***

Kuva Esko Salmisesta ja Liisamaija Laaksosesta Jukka Sipilän televisioelokuvassa Kukunor, 1973: Håkan Sandblom

Lähetykset

  • ke 14.12.2016 17.20 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Eduskuntavaalit ovat käyty, tulokset puhuttavat. Aristoteleen kantapää kutsui politiikan toimittaja Unto Hämäläisen arvioimaan vaaleja edeltäneen keskustelun laatua ja aiheita. Vaikuttiko sosiaalinen media eduskuntavaalien poikkeukselliseen tulokseen? Ketkä hallitsivat parhaiten uusien medioiden keinot?
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén
    Kuva: Pasi Heikura

  • Dieter Hermann Schmitz saapui Suomeen neljännesvuosisata sitten opettamaan saksaa ja jäi sille tielleen. Suomen kielen oppiminen on hänelle loppuiän projekti.
    Schmitz kertoo, miltä suomenkieliset sanat kuulostavat hänen saksalaisissa korvissaan. Sana jäätelötötterö kuulosta taisteluhuudolta, talvitapahtumatuotanto loitsulta ja puheripuli kertoo hänelle suomalaisten asenteesta puheliaisuutta kohtaan.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Ateena kustannus / Laura Vesa

  • Sarkasmi eli pureva iva on tunnetusti vaikea laji. Se toimii muun ironian tavoin siten, että sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista, ja sarkasmilla on vieläpä kohde, johon suhtaudutaan arvostelevasti tai kriittisesti. Tieteen piirissä sarkasmi kiinnostaa paitsi kielen myös psykologian asiantuntijoita, kuten Aristoteleen kantapäässä vieraillutta psykologi Henri Olkoniemeä.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.

  • Ranskassa ollaan erityisen tarkkoja siitä, etteivät anglismit pääse pilaamaan ranskan kieltä.
    Emeritusprofessori Juhani Härmä kertoo, miten Ranskassa suhtaudutaan muihin kieliin.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: EPA

  • Kauppias ja kirjailija Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 175 vuotta. Canth oli tunnettu tasa-arvon puolustaja. Näytelmiensä avulla hän kritisoi voimakkaasti yhteiskunnassa ilmeneviä epäkohtia.

    Canthin realistiset näytelmät nostattivat aikanaan kiihkeitä keskusteluja – jopa muuttivat lakeja. Teatteritieteen professori Hanna Korsberg kertoo, miksi ne ovat säilyttäneet kiinnostavuutensa tähän päivään asti.

  • Alea jacta est! Kuinka oikean kuvan antiikin Roomasta Asterix-sarjakuvasarja tarjoaa? Pasi Heikuran kanssa Asterixeja lukee professori Teivas Oksala.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka. Ohjelma on uusinta maaliskuulta 2010.

    Kuvassa: Asterix-sarjakuvan piirtäjä ja käsikirjoittaja Albert Uderzo, 2012
    Kuva: Oliver Dietze / EPA / All Over Press

  • Ranskaa puhutaan tietenkin ennen kaikkea Ranskassa, mutta myös Belgiassa, Sveitsissä, Kanadassa ja monessa Afrikan maassa. Ranska on myös muunmuassa diplomatian, muodin ja keittotaidon kieli.
    Emeritusprofessori Juhani Härmä kertoo, miten ja milloin gallien ja frankkien puhumat kielet sekoittuivat latinaan ja syntyi ranskan kieli.

    Kuva: EPA-EFE/Ian Langsdon

  • Aristoteleen kantapää jatkaa orkesterin johtamisesta tälläkin viikolla. Mestarikapellimestari Jorma Panula kertoo, miten orkesterinjohtajan kannattaa viestittää soittajille onnistumisista ja epäonnistumisista. Panula muistuttaa, että kapellimestari on konsertissa orkesteria, ei yleisöä varten.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Monet orkesterinjohtajat ovat suuria tähtiä, vaikka he ovatkin konserteissa selin yleisöön.
    Me näemme vain kapellimestarin kädet, jotka viuhtovat musiikin tahdissa. Mitä orkesterinjohtaja viuhtoo? Mitä hän viestittää muusikoille käsillään? Onko viuhtominen sukua viittomakielelle? Aristoteleen kantapään haasteltavana oleva Jorma Panula on paitsi menestynyt orkesterinjohtaja myös huikean menestyneiden orkesterinjohtajien kouluttaja. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Aristoteleen kantapää kysyi tietoturva-asiantuntija Petteri Järviseltä, onko salasanoissa enää mitään järkeä, kun hakkereiden koneiden laskentateho koko ajan kasvaa. Salasanoja valitettavasti tarvitaan edelleen ja tarvittavien sanojen määrä vain kasvaa. Järvinen kertoo ohjelmassa päivitetyt salasananiksit ja Pasi Heikura paljastaa, miten liian helposta salasanasta saa näppärästi väännettyä turvallisen.
    Kuva: Yle/Tuuli Laukkanen

  • Saamelaisten kansallispäivää vietetään 6. helmikuuta. Tuona päivänä vuonna 1917 Pohjoismaiden saamelaiset aloittivat valtionrajat ylittävän keskinäisen yhteistyön. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueilla puhutaan kymmentä eri saamen kieltä. Aristoteleen kantapää kysyi dosentti Eino Koposelta Oulun yliopiston Giellagas-instituutista, mikä on saamen kielten asema tänään? Entä ymmärtävätkö eri saamen kielten puhujat toisiaan?
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Wikimedia commons/Karin Beate Nøsterud

  • Aristoteleen kantapää kysyi tietokirjailija Arto Kivimäeltä, miksi hän tekee lastenkirjoja muinaisen Kreikan taruista. Sopivatko väkivaltaiset sotatarinat ollenkaan lasten korville? Kivimäki paljastaa, että Odysseian ja Ilian tarut tarjoavat jokaiselle jotakin. Ne ovat tarinoita, joiden perustalle kaikki myöhemmät kertomukset on rakennettu. Siksi kaikkien pitäisi lukea sekä itselleen että lapsilleen näitä klassisia tarinoita. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Wikimedia/Fingalo

Klipit

  • Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo Pasi Heikuralle miten poliittisesti hankala tilanne on katalaanin kielisillä alueilla.

  • Kirjallisuudentutkija, Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä kertoo mitkä ovat hänen viisi suosikkiaan Zacharias Topeliuksen sadoista saduista.

  • Kielentutkija elokuvissa. Aristoteleen kantapään taustatoimittaja Jani Tanskanen ja kielentutkija Lea Nieminen keskustelevat Tatu ja Patu -elokuvan sekä -kirjojen kielestä.

    Kuva kirjasta Tatun ja Patun avaruusseikkailu: © Aino Havukainen ja Sami Toivonen / Otava.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Viimeinen jakso 'Vuosituhannen arvoitus!' sijoittuu 2000-luvulle.

  • Usein eri alojen erikoistermistö liukuu yleiskieleen. Monesti tästä seuraa sellaisia kysymyksiä kuin seuraava kuulijamme Jyrkisakarin meille lähettämä ihmettely:

    ”Me muusikot puhumme temposta ja urheiluselostajat temmosta. Olemmeko me väärässä, vai urheiluselostajat, vai taipuuko sana tempo käyttötarkoituksesta riippuen kahdella eri tavalla?”

    Tempo on tosiaan alun perin muusikoiden kieltä. Italiasta saatu lainasana tarkoittaa yleisesti aikaa ja musiikissa se viittaa sävellyksen nopeuteen, siihen montako nuottia tietyssä ajassa soitetaan. Ei ihme, että käsite sopii hyvin aikojen ja matkojen kanssa painivan urheilunkin filosofiaan.

    Jokainen ihminen kokee ajan eri tavalla, mutta aikaa koskevissa sanoissa ei kuitenkaan voi sallia erilaisia käytäntöjä. Musiikin ja urheilun tempot taipuvat siis samalla tavalla. Niinpä Aristoteleen kantapään nopeusfraasien aikaihminen määrää jokaisen temmon käyttäjän hankkimaan metronomin ja harjoittelemaan sen kanssa sanan tempo taivuttamista tempomerkinällä apassionato, intohimoisesti: tempo, tempon, tempoa, tempoon, tempot, tempojen, tempoja, tempoihin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Toiset muinaiset työkalut kestävät yhä käytössä, vaikka aina vaan kehittyneempiä aikoja uusine keksintöineen tulee ja menee. Puukko mainitaan jo Kalevalassa, mutta se on yhä jokapäiväisessä käytössä – niin kouriintuntuvassa kuin vertauskuvallisessa mielessä.

    Kuulijamme Pekka jäi maaliskuussa ihmettelemään seuraavaa MTV3:n formula-autoilusivujen otsikkoa:

    "Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin selässä."

    Pekka pohtii: ”Onko Ferrari siis joutunut selkään puukotuksen uhriksi? Kuka oli se Brutus, joka petti kunniakkaan italialaistallin? Vai hakeeko otsikon kirjoittaja kenties sanontaa Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin haavassa? Kyseinen kisahan ei mennyt Ferrari-tallilta lainkaan hyvin kun Räikkösen autokin syttyi tuleen.”

    Pekka on aivan oikeassa, vaikka Brutus onkin tulenarka esimerkki selkään puukottamisesta. Tässä Julius Caesarin tapauksessa kuvaannollista pettämisen ilmausta ei saa sekoittaa hänen salamurhansa toteuttamistapaan, jossa Brutus oli yksi kymmenistä, jotka haavoittivat hallitsijaa tikarilla edestäpäin. Ja vaikka puukko on supisuomalainen keksintö, ymmärrettävämpää on kääntää veistä haavassa silloin kun halutaan lyödä lyötyä tai hieroa suolaa haavoihin.

    Aristoteleen kantapään puukkofraasien ylijunkkari julistaakin MTV3:n formulakirjoittajan syylliseksi puukon väärinkäyttöön yleisellä paikalla ja tuomitsee hänet kesän ajaksi keskittymään selkään suukottamiseen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Ihmiset seuraavat kielen ilmiöitä suurella mielenkiinnolla. Niin tekee myös kuulijamme Seppo, joka lähestyi meitä hiljattain seuraavalla viestillä: ”Kiitti, okei ja moi. Ei ole Suomen kieltä. Varsinkin moi, jota kuulee jopa yleisissä radio-ohjelmissa. Jos Aristoteleen kantapää olisi ystävällinen ja tutkisi mistä moinen tervehdys on pesiytynyt Suomen kieleen.”

    Kielitoimiston sanakirjasta tämä arkinen tervehdyssana löytyy, mutta vuonna 1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sitä ei vielä ollut. Se on siis melko tuore tuttavuus. Se – ja muut vastaavat sanat kuten moikka – on ilmeisesti muovautuneet hiukan pidemmästä tervehdyssanasta morjens, ehkä jopa hiukan vanhaa yleismaailmallista hei-tervehdystä mukaillen. Morjens, moron ja muut vastaavat taas tulevat mitä ilmeisimmin ruotsin aamua merkitsevästä morgon-sanasta ja hyvää huomenta eli god morgon –tervehdyksestä.

    Vuonna 2002 Taru Kolehmainen kertoi tosin Kielikello-lehdessä, että hyvää ja kaunista merkitsevä sana moi on käytössä myös saksassa, hollannissa ja ruotsissa, joskus jopa tervehdyssanana.

    Onko naapurikielestä lainattu sana sitten suomea? Niin kuin vaikka reipas terve? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan sana terve on vanha iranilainen laina. Taitaa olla niin, että kielet lainaavat sanoja toisista kielistä ja mukauttavat niitä omaan suuhun sopiviksi. Ei terve ole irania, se on suomea, niin kuin sana moi.

    Joten Seppo: kyllä moi on suomea. Samoin tuhannet muut lainasanat. Joten moi ensi kertaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

    Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

    "Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

    Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

    Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä