Radioteatteri esittää

Taiteilijan joulusaarna: Hei, te hämmentyneet sedät siellä nurkassa!

  • 11 min
  • toistaiseksi

Perinteeksi muodostuneen Taiteilijan joulusaarnan pitää tänä vuonna Teatterikoulun näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä.
 

"Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen."

Sinä kalastat. Sinä hiihdät turvamiehet ja adjutantit kaukana perässäsi. Sinä kiipeät palmuun ja istut lei kaulassasi kaukomailla. Neuvostoliitossa sinä ammut villisian. Sinä kättelet paksukulmakarvaiset vieraat ja saunotat heitä. Sinä olet pitkä, pidempi kuin moni muu. Sinä jaksat saunoa pitkään. Pidempään kuin muut. Sinun mustavalkoinen kuvasi on kyläkoulumme seinällä. Sinä rauhoitat kansan puheellasi televisiossa. Sinä olet turvallinen. Sinä olet ikuinen, olet mielestäni ollut aina. Jokaisella maalla on sinut. Minä, pieni maalaistyttö, luotan sinuun. Sinä olet valkoinen heteromies. White savior. Kekkonen. Sinä olet ylivoimainen, kun nimeäsi luetellaan vaaleissa. Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen. Jokaisella maalla on sinut. Amerikan Kekkonen on Jimmy Carter.

Nyt armon vuonna 2016 99 –vuotiaassa Suomessa minulle on vaikea ajatus pitää saarna. Asettua yläpuolelle ja pitää havainnollinen opetuspuhe, väittää ehdottomia totuuksia ja havaintoja. Tässä ajassa, kun ilma on sakeana vastakkainasettelua, somehälyä, katteettomia lupauksia, yleistystä, vihapuhetta, loukkaantumista, lyhytnäköisyyttä, virheen pelkoa, sotien enteitä ja maailman tuskaa. Ja toiseutta. Kokemusta toiseudesta.

"Olin vihainen. Olin todella vihainen. Olin sukupuoleni vanki. Olin toinen."

Ymmärsin jo 70-luvun lopulla ettei minusta voisi koskaan tulla sinua, Kekkosta, koska olin tyttö. Mutta minusta voisi tulla ehkä insinööri, mutten halunnut olla insinööri, koska insinööri ei ollut kuuluisa, ja minä halusin kuuluisaksi, jotta voisin kostaa serkuilleni, minusta pitäisi tulla siis missi tai näyttelijä. Kaaduin pyörällä ja sain arven polveeni, ymmärsin, että siinä meni minun misseyteni. Minusta tuli näyttelijä.

Kuitenkin vasta 90-luvulla ymmärsin kirkkaasti sen, että olen toinen.  Silloin professorini, jonka arvostusta ja hyväksyntää janosin turhamaisen kipeästi, sanoi palautteena eräälle miesopiskelijalle, että on se vaan komeeta, kun mies tulee ja seisoo näyttämöllä. Tajusin, etten koskaan tulisi saamaan häneltä noita sanoja. Koskaan se ei olisi ”komeaa” kun minä tulen näyttämölle, vaikka tekisin mitä, vaikka vääntyisin millaiselle mutkalle. Minusta se oli epäoikeudenmukaista. Olin vihainen. Olin todella vihainen. Olin sukupuoleni vanki. Olin toinen.

Mitä on olla toinen? Mitä on toiseus? Äärisubjektiivisesta näkökulmasta, kuka tahansa muu on minulle toinen, vieras. Toiseuden kokemukseen liittyy tunne erillisyydestä. Psykologisessa näkökulmassa me kaikki olemme itsellemme vieraita. Toiseudesta puhuminen liitetään myös vähemmistöihin. Vähemmistöihin jotka koetaan jonain toisina esimerkiksi sukupuolensa, uskontonsa, kielensä, seksuaalisen suuntautumisensa tai etnisen taustansa takia. Vähemmistöt ovat vailla valtaa tai tasa-arvoa.

"Valkoiset keski-ikäiset heteromiehet menevät nurkkaan uhriutumaan joukolla ja levittelemään käsiään."

Toiseuden käsite on vahvana teatterikeskustelussa tällä hetkellä. Taiteilijat keskustelevat kiivaasti siitä kuka saa kirjoittaa ja kenestä. Kuka saa esittää ja ketä. Kenen katse määrittää näyttämöä ja valkokangasta. Kenen keho saa olla näyttämöllä. Puhutaan representaation vastuusta, rakenteista, niiden purkamisesta, intersektionaalisesta feminismistä, toisintamisen vaaroista ja kulttuurisesta omimisesta. Se keskustelu on äärimmäisen tärkeää ja on hyvä, että sitä käydään vihdoinkin. Näkökulmasokeus on vaarallista taiteen teossa ja siksi tekijän on hyvä tunnistaa oma positionsa, koska objektiivista totuutta ei ole. Keskustelu kuitenkin velloo ja kulttuurieliitin kuplassa kuohuu, menee puurot ja vellit sekaisin, ollaan fanaattisen mustavalkoisia. Joku haluaa polttaa kaikki klassikot. Oikein ja väärin korttia esitellään. Syyllistytään ja syyllistetään. Valkoiset keski-ikäiset heteromiehet menevät nurkkaan uhriutumaan joukolla ja levittelemään käsiään; no mitä me nyt sitten saadaan tehdä? Joku pelkää, että tämä uusi näkökulma tuottaa samanlaista kahlitsevaa ideologiaa taiteen tekemisen ylle kuin vasemmistolaisuus aikanaan.

Tekisi mieli huutaa, että hei mielensäpahoittajat, te hämmentyneet sedät siellä nurkassa, ei hätää, kyllä te saatte tehdä juuri sitä mitä haluatte. Vaikka ihan sitä samaa mitä teitte aina aiemminkin, niitä samoja rooleja, valtarakenteita ja tarinoita, jos siis se ihmiskuva, se käsitys ihmisyydestä, joka kuuluu vain valkoiselle heteromiehelle, on edelleen mielestänne ajankohtainen ja ansaitsee paikkansa tässä ajassa.

Tämän uuden ajattelun tarkoitus on laventaa ihmiskuvaa, ei kaventaa sitä. Näiden esitettyjen kysymysten ja keskustelujen on tarkoitus helpottaa teidänkin taakkaanne sedät, me haluamme jakaa sitä myös.

"Kekkonen. Minä haluaisin näytellä sinua."

Kun minulta kysytään mikä olisi rooli jonka haluaisin näytellä, minä sanon sinun nimesi. Kekkonen. Minä haluaisin näytellä sinua. Olenhan aina samastunut sinuun ja sinun, valkoisen pelastajan maailmaasi. Sinä olet edustanut ihmisyyttä, subjektia, absoluuttista johtajuutta ja ristiriitaista sankaruutta, et sukupuolta, etnistä taustaa tai sosiaaliluokkaa.

White savior. Tiedän, että sinua pidetään tästä ajasta käsin setämiehenä, papparaisena, vanhana patriarkkana, hyväveliverkoston, takinkäännön, sensuurin ja koplauksen mestarina, mutta silti minä naiivisti fantasioin millaisen uudenvuoden puheen sinä pitäisit nyt tässä ajassa, vuoden 2017 pian alkaessa kun Suomi täyttää 100 vuotta. Tässä totuudenjälkeiseksi kutsutussa ajassa, joka terminä tuntuu oikeuttavan minkä urpoilun ja lattapäisyyden tahansa.

"Ei, ei, ei teidän kaikkien tarvitse olla oman onnenne seppiä ja pakkoyrittäjiä."

Millä sinä kannustaisit meitä taiteilijoita tekemään rohkeampia havaintoja ilman virheen pelkoa. Pyrkimään tarkempaan totuudellisuuteen työssämme ja välttämään poliittista korrektiutta.

Millä putsaisit poliitikkojen ja päättäjien suut vihamielisiltä lipsauksilta ja tarpeettomalta bensalta populismin pelonliekkiin? Minkälaisia neuvoja antaisit arvojohtajuudesta heille?

Millä palauttaisit vastuun yhteisestä hyvästä. Yhteisyydestä.

Miten helpottaisit ihmisten huolta luokkajaon syvenemisestä, ja sanoisit, että ei, ei, ei teidän kaikkien tarvitse olla oman onnenne seppiä ja pakkoyrittäjiä.

Miten huolehtisit nuorista miehistä, miten pelastaisit heidät tietokoneiltaan lamauttavalta yksinäisyydeltä, syrjäytetyksi tulemisen kokemukselta.

Miten nostaisit pisa-tulokset ympäri maata, jotta politikoillamme olisi jälleen ylpeiltävää ulkomaan matkoillaan. Palauttaisitko puheessasi lakkautetut kyläkoulut, senkin, jota itse kävin ja jonka seinällä oli sinun kuvasi. Peruuttaisitko koulutusleikkaukset.

Jyrähtäisitkö siitä miten sivistyksen jakaminen ja sen tasapuolisen jakautumisen vaaliminen ja mahdollistaminen on meidän kaikkien, mutta ennen kaikkea päättäjien vastuulla. Miten sivistys on se perusta, jolle kaikki muu lopulta rakentuu. Miten humanismi on se pohja, jolle Suomi on rakentunut, ei insinööritiede tai talous.

"Miten lohduttaisit nuoria opiskelijoitani, jotka häpeävät ihmistä."

Miten lohduttaisit nuoria opiskelijoitani, jotka häpeävät ihmistä ja miettivät oikeutustaan elämään tai sen jatkamiseen maapallolla. Joiden elämän keskeisiä kysymyksiä on se mahdoton yhtälö suhteessa moraaliin ja etiikkaan ja omiin valintoihin niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin mitä voin syödä tai voinko koskaan tehdä lapsia.

Millä suojelisit kansalaisia siltä tunteelta, ettei voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Siltä ajattelulta, että se joku toinen vie minun tilani, minun osuuteni maailmasta.

Puhuisitko siitä, miten huoli huomisesta ja tulevaisuudesta määrittyy aina tämän hetken kautta ja miksi tämä hetki on siksi tärkeä, jokainen tämä hetki. Hetki nytkin. Miten moninäkökulmaisuus ja monikulttuurisuus ovat tätä hetkeä ja ovat olleet myös osa eilistä. Edellisiä hetkiä.

Millä sanoin kannustaisit meitä keskusteluun ja ymmärtämiseen. Empatiaan. Sanoisitko, että nyt kun kaikki on mahdollista, älkää menkö poteroihinne lamaantuneina makaamaan. Kaikki on mahdollista sen toisen kanssa. Ei yksin, vaan yhdessä. Yhdessä sen toisen kanssa.

Lainaisitko puheesi loppuun toista valkoista heteromiestä, Dostojevskia ja sanoisit: ”Ainoa laki mikä täällä elämän asuntolassa pätee on myötäkärsimisen laki.” Kansalaiset, medborgare, hyvää joulua ja yhteisempää uutta vuotta 2017.

Elina Knihtilä

(Elina Knihtilä on Teatterikoulun näyttelijäntyön professori.)

Lähetykset

  • la 24.12.2016 17.15 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Näytelmä, kirjoittanut Ted Willis. Radioteatterille suomentanut ja sovittanut Eila Pennanen. Ohjaus: Kalle Holmberg.
    Kaksiosaisen kokonaisuuden henkilöt:
    Jacko Palmer - Pertti Weckström. Nell Palmer - Kyllikki Forssell. Kathie Palmer - Virpi Uimonen. Sonny Lincoln - Turo Unho. Judy Gomez - Tuula Nyman. Frank Stephens - Jaakko Pakkasvirta. Vanhus - Unto Salminen.

    Kuuntelijan toiveuusinta vuodelta 1967. Tällä kuunnelmalla Radioteatteri myös kunnioittaa ohjaaja, teatterineuvos Kalle Holmbergin muistoa – Holmberg kuoli syyskuussa 2016.

  • Jacko Palmer on edistysmielinen ammattiyhdistysjohtaja, joka taistelee värillisten työläisten tasavertaisuuden puolesta 1950-luvun Lontoossa. Eräänä uuvuttavan kuumana kesäiltana Palmer joutuu kuitenkin pulmallisen tilanteen eteen omassa perhepiirissään, kun saa tietää tyttärensä suunnittelevan avioliittoa jamaikalaisen pojan kanssa.

    Näytelmä, kirjoittanut Ted Willis. Radioteatterille suomentanut ja sovittanut Eila Pennanen. Ohjaus: Kalle Holmberg.
    Kaksiosaisen kokonaisuuden henkilöt:
    Jacko Palmer - Pertti Weckström. Nell Palmer - Kyllikki Forssell. Kathie Palmer - Virpi Uimonen. Sonny Lincoln - Turo Unho. Judy Gomez - Tuula Nyman. Frank Stephens - Jaakko Pakkasvirta. Vanhus - Unto Salminen.

    Kuuntelijan toiveuusinta vuodelta 1967. Tällä kuunnelmalla Radioteatteri myös kunnioittaa ohjaaja, teatterineuvos Kalle Holmbergin muistoa - Holmberg kuoli syyskuussa 2016.

  • Brittikirjailija Ted Willisin näytelmään perustuva Kuuman kesän ilta kertoo edistysmielisestä ammattiyhdistysjohtajasta Jacko Palmerista. Hän joutuu pulmallisen tilanteen eteen omassa perhepiirissään, kun saa tietää tyttärensä suunnittelevan avioliittoa jamaikalaisen pojan kanssa.
    Tiivistunnelmaista perhedraamaa on toivonut Päivi Kostama Siikajoelta. Kuunnelma teki nuoruuden kuohuissa vaikutuksen. Toiveuusinnalla Radioteatteri kunnioittaa myös ohjaaja, teatterineuvos Kalle Holmbergin muistoa. Holmberg kuoli syyskuussa 2016.

    Kuunnelman esittelyssä Holmbergia ja hänen töidensä merkitystä muistelee teatterintutkija, dosentti Pentti Paavolainen. Toimittajana on Emilia Cronvall.
    Kuuntelijan toiveuusinta vuodelta 1967 lähetetään kahdessa osassa. Ensimmäinen osa tulee Radio 1:ssä sunnuntaina 21.5. klo 15.00, toinen osa sunnuntaina 28.5. klo 15.00.

  • Millaisen jäljen dramaturgi, ohjaaja ja käsikirjoittaja Outi Nyytäjä jätti kulttuurikentille ja mikä teki hänestä niin omaleimaisen? Nyytäjä opetti ainakin, että "pitää mennä rohkeasti ja päin asioihin".
    Muistojaan Nyytäjästä kertoo Radioteatterin pitkäaikainen päällikkö Pekka Kyrö.
    Toimittajana on Emilia Cronvall.

    Radioteatteri kunnioittaa huhtikuun lopulla edesmenneen Outi Nyytäjän muistoa ja uusii sunnuntaina 7.5. kuunnelman Roskat pois! vuodelta 2004. Nyytäjän käsikirjoittama ja ohjaama Roskat pois! kuullaan valiouusintana Radio 1:ssä klo 15.00. Kuunnelma on kuultavissa myös Areenassa.

    Outi Nyytäjä oli Pekka Kyrön haastateltavana vuonna 2004 lauantai-illan teatterivieraana: ohjelma Alhaisten ylhäistäjä ja ylhäisten alhaistaja on kuunneltavissa Areenassa aina 5. kesäkuuta saakka.

  • Ranskankielen ja saksankielen maisterista tuli suomalaisen ja ruotsalaisen ja hiukan myös ranskalaisen kulttuurin, median, teatterin ja elokuvan pääopettaja. Pätevyyden tähän dramaturgian taitoon Outi Nyytäjä hankki mm. seitsemän vuoden aikana Radiotatterin dramaturgina.

    Laajassa henkilökuvassa Nyytäjä kertoo lapsuudestaan eri puolilla Suomea, siitä miten hän tovereineen leikki Keuruulla Tarzania. Hän itseoikeutettuna Tarzanina. Hän tunsi itsensä äitiään vanhemmaksi. Hän näki ison, vahvan ja turvallisen enkelin.

    Hänellä oli militantin mieli. Hän halusi estää typerien asioiden tapahtumista. Hän loukkasi erästä tiikerililjaa ja komenteli tulppaaneja. Laulurastas pilkkasi häntä.

    Outin opetus: ”Ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan, pitäisi osata lukea.”

    Ohjelman on toimittanut Pekka Kyrö. Äänisuunnittelija Ari Mursula.
    Uusinta vuodelta 2004.

  • Joka ilta näytännön jälkeen hän korjaa katsomosta ja näyttämöltä roskat pois. Sipsipussit, oluttölkit, avaamattomat kondomit, musikaalin miesesiintyjän punaiset tangakalsarit ja tekoaltaaseen nukahtaneen ensi-iltakirjailijankin kumiankkoineen.
    Hän on teatterin siivoja, sen näkymätön työntekijä.

    Hän tietää, hän ajattelee: ”Kun ihminen on siivooja tai joku muu joka vaikka kuppilassa korjaa tiskejä, niin sehän on täysin näkymätön. Sen pitää olla ja liikkua niin kuin olis olematon. Eihän tällaisella olemattomalla voi olla ajatuksia, saati sitten jotakin sellasta kuin näkemys tai maailmankatsomus. Mutta tällä olemattomalla ja näkymättömällä on aivot. Ja niillä aivoilla syntyy ihan käyttökelpoisia ajatuksia. Kun syntyy tämä meidän perheen kuningas tai kuningatar, mä järjestän tämän maailman sille sopivaks. Eikä ne lähde lika ja roskat maailmasta pelkillä kauniilla puheilla!”

    Kuunnelma, Radioteatterille kirjoittanut ja ohjannut Outi Nyytäjä. Äänisuunnittelu: Anders Wiksten. Henkilöt: Siivooja - Marja Myllylä. Soittaja - Ilpo Mansnerus.

    Tällä valiouusinnalla Radioteatteri haluaa kunnioittaa viime viikolla edesmenneen dramaturgi/ohjaaja käsikirjoittaja Outi Nyytäjän muistoa.

  • Komisario Rehunen Roomassa on ajanvieteseikkailu vuodelta 2009. Kai Vakkurin kirjoittama kuunnelma vie Rooman kujille ja kaduille. Miten kuunnelman tyylilaji syntyi? Entä mistä aineksista kaupungin runsas äänimaisema on rakennettu? Kuunnelman esittelyssa haastateltavina ovat kuunnelman ohjaaja, Radioteatterin pitkäaikainen päällikkö, Pekka Kyrö ja äänisuunnittelija Tiina Luoma.

    Radioteatterin valiouusinta Komisario Rehunen Roomassa tulee Radio 1:ssä sunnuntaina 30.4.2017 klo 15.00.

  • Keski-ikäinen, pyylevä, elämästä nautiskeleva komisario Rehunen matkustaa ystävineen lomalle Roomaan. Mutta heti aluksi käy kuitenkin ikävästi, yksi seurueen jäsenistä katoaa.
    Vanha suomalaiskomisario ja italialainen poliisipäällikkö lyövät viisautensa yhteen, josta alkaa vanhan ajan ajanvieteseikkailu erikoislaatuisine tyyppeineen. Italialaisiskelmät 1950- ja 60 -luvuilta antavat tunnelmaa tarinalle.

    Radioteatterille kirjoittanut Kai Vakkuri. Ohjaus: Pekka Kyrö. Äänisuunnittelu: Tiina Luoma.
    Rooleissa:
    Olli Tuominen, Gustav Wiklund, Antti Litja, Miitta Sorvali, Oiva Lohtander ja Eeva Soivio.
    Uusinta vuodelta 2009

  • Kirjoittanut Patrick Hamilton. Suomentanut Albert Saloranta. Radiolle sovittanut Leo Apo.
    Ohjaus: Markus Rautio.

    Kaksiosaisen kokonaisuuden henkilöt:
    Mrs. Manningham - Tuire Orri. Mr. Manningham - Kauko Kokkonen. Rough, etsivä - Kauko Käyhkö. Elisabeth, keittäjä - Senja Lehti. Nancy, sisäkkö - Eija Hiltunen. Kertoja - Kauko Käyhkö.
    Kuuntelijan toiveuusinta vuodelta 1949.

    Jännäriklassikko kertoo lontoolaisesta avioparista, jonka miehen menneisyyteen kätkeytyy eräs synkkä salaisuus. Mies alistaa vaimoaan ja uskottelee tämän olevan menettämässä järkensä. Iltaisin, vaimon ollessa yksin, kaasuvalojen liekit himmenevät ja hän kuulee kuinka joku liikkuu talon suljetussa yläkerrassa.

  • Juhani Peltosen kirjoittamassa kuunnelmassa kaksi vanhusta keksii kesken päiväkävelynsä tunnustaa toisilleen rakkautensa. Tällä kuunnelmalla Radioteatteri muistaa näyttelijä Pentti Siimestä - Siimes kuoli lokakuussa 2016. Pääroolissa ovat Pentti Siimes sekä näyttelijä, Siimeksen puoliso, Elina Pohjanpää.
    Kuunnelman esittelyssä haastateltavana on näyttelijä Kaija Pakarinen. Toimittajana on Emilia Cronvall.

    Pensasaidan takana -kuunnelma tulee Radio 1:ssä sunnuntaina klo 15.00.

  • Antti Tuomisen esikoiskuunnelma on kuvaus perheistä, nuoruudesta, seksuaalisuuden heräämisestä ja rakkaudesta uskonnollisen ahdasmielisyyden puristuksessa.
    Miten kuunnelma syntyi ja millaista oli rakentaa kohtauksia väkevään tarinaan?
    Kuunnelman esittelyssä haastateltavina ovat käsikirjoittaja Antti Tuominen, ohjaaja Anne Rautiainen ja äänisuunnittelija Anders Wiksten. Toimittajana on Emilia Cronvall.

    Valittujen perhe -kuunnelman ensiesitys on Radio 1:ssä maanantaina 23.1. klo 19.03. Kuunnelma uusitaan maanantaina 13.2. klo 19.03.

  • Kun aika loppuu on Elina Hirvosen menestyskirjasta dramatisoitu kuunnelma.
    Soilan Valkaman ohjaamassa ja dramatisoimassa kuunnelmassa eletään omaisten, äidin ja sisaren, kautta hetkeä jolloin tieto heidän läheisensä hirmuteosta tavoittaa heidät. Mielen täyttävät muistot, ristiriitaiset tunteet ja kohtalokkaat kysymykset: oliko tämä nähtävissä ja ehkä estettävissä.
    Miten romaani ja kuunnelma saivat alkunsa - ja mitä teoksen aihepiiri kertoo ajastamme? Kuunnelman esittelyssä haastateltavina ovat kirjailija Elina Hirvonen ja näyttelijä Outi Vuoriranta.

    Kuunnelma Kun aika loppuu tulee Radio 1:ssä maanantaina 9.1. klo 19.03.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä