Radioteatteri esittää

Taiteilijan joulusaarna 2016: Hei, te hämmentyneet sedät siellä nurkassa!

  • 11 min
  • toistaiseksi

Perinteeksi muodostuneen Taiteilijan joulusaarnan pitää tänä vuonna Teatterikoulun näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä.
 

"Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen."

Sinä kalastat. Sinä hiihdät turvamiehet ja adjutantit kaukana perässäsi. Sinä kiipeät palmuun ja istut lei kaulassasi kaukomailla. Neuvostoliitossa sinä ammut villisian. Sinä kättelet paksukulmakarvaiset vieraat ja saunotat heitä. Sinä olet pitkä, pidempi kuin moni muu. Sinä jaksat saunoa pitkään. Pidempään kuin muut. Sinun mustavalkoinen kuvasi on kyläkoulumme seinällä. Sinä rauhoitat kansan puheellasi televisiossa. Sinä olet turvallinen. Sinä olet ikuinen, olet mielestäni ollut aina. Jokaisella maalla on sinut. Minä, pieni maalaistyttö, luotan sinuun. Sinä olet valkoinen heteromies. White savior. Kekkonen. Sinä olet ylivoimainen, kun nimeäsi luetellaan vaaleissa. Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen. Jokaisella maalla on sinut. Amerikan Kekkonen on Jimmy Carter.

Nyt armon vuonna 2016 99 –vuotiaassa Suomessa minulle on vaikea ajatus pitää saarna. Asettua yläpuolelle ja pitää havainnollinen opetuspuhe, väittää ehdottomia totuuksia ja havaintoja. Tässä ajassa, kun ilma on sakeana vastakkainasettelua, somehälyä, katteettomia lupauksia, yleistystä, vihapuhetta, loukkaantumista, lyhytnäköisyyttä, virheen pelkoa, sotien enteitä ja maailman tuskaa. Ja toiseutta. Kokemusta toiseudesta.

"Olin vihainen. Olin todella vihainen. Olin sukupuoleni vanki. Olin toinen."

Ymmärsin jo 70-luvun lopulla ettei minusta voisi koskaan tulla sinua, Kekkosta, koska olin tyttö. Mutta minusta voisi tulla ehkä insinööri, mutten halunnut olla insinööri, koska insinööri ei ollut kuuluisa, ja minä halusin kuuluisaksi, jotta voisin kostaa serkuilleni, minusta pitäisi tulla siis missi tai näyttelijä. Kaaduin pyörällä ja sain arven polveeni, ymmärsin, että siinä meni minun misseyteni. Minusta tuli näyttelijä.

Kuitenkin vasta 90-luvulla ymmärsin kirkkaasti sen, että olen toinen.  Silloin professorini, jonka arvostusta ja hyväksyntää janosin turhamaisen kipeästi, sanoi palautteena eräälle miesopiskelijalle, että on se vaan komeeta, kun mies tulee ja seisoo näyttämöllä. Tajusin, etten koskaan tulisi saamaan häneltä noita sanoja. Koskaan se ei olisi ”komeaa” kun minä tulen näyttämölle, vaikka tekisin mitä, vaikka vääntyisin millaiselle mutkalle. Minusta se oli epäoikeudenmukaista. Olin vihainen. Olin todella vihainen. Olin sukupuoleni vanki. Olin toinen.

Mitä on olla toinen? Mitä on toiseus? Äärisubjektiivisesta näkökulmasta, kuka tahansa muu on minulle toinen, vieras. Toiseuden kokemukseen liittyy tunne erillisyydestä. Psykologisessa näkökulmassa me kaikki olemme itsellemme vieraita. Toiseudesta puhuminen liitetään myös vähemmistöihin. Vähemmistöihin jotka koetaan jonain toisina esimerkiksi sukupuolensa, uskontonsa, kielensä, seksuaalisen suuntautumisensa tai etnisen taustansa takia. Vähemmistöt ovat vailla valtaa tai tasa-arvoa.

"Valkoiset keski-ikäiset heteromiehet menevät nurkkaan uhriutumaan joukolla ja levittelemään käsiään."

Toiseuden käsite on vahvana teatterikeskustelussa tällä hetkellä. Taiteilijat keskustelevat kiivaasti siitä kuka saa kirjoittaa ja kenestä. Kuka saa esittää ja ketä. Kenen katse määrittää näyttämöä ja valkokangasta. Kenen keho saa olla näyttämöllä. Puhutaan representaation vastuusta, rakenteista, niiden purkamisesta, intersektionaalisesta feminismistä, toisintamisen vaaroista ja kulttuurisesta omimisesta. Se keskustelu on äärimmäisen tärkeää ja on hyvä, että sitä käydään vihdoinkin. Näkökulmasokeus on vaarallista taiteen teossa ja siksi tekijän on hyvä tunnistaa oma positionsa, koska objektiivista totuutta ei ole. Keskustelu kuitenkin velloo ja kulttuurieliitin kuplassa kuohuu, menee puurot ja vellit sekaisin, ollaan fanaattisen mustavalkoisia. Joku haluaa polttaa kaikki klassikot. Oikein ja väärin korttia esitellään. Syyllistytään ja syyllistetään. Valkoiset keski-ikäiset heteromiehet menevät nurkkaan uhriutumaan joukolla ja levittelemään käsiään; no mitä me nyt sitten saadaan tehdä? Joku pelkää, että tämä uusi näkökulma tuottaa samanlaista kahlitsevaa ideologiaa taiteen tekemisen ylle kuin vasemmistolaisuus aikanaan.

Tekisi mieli huutaa, että hei mielensäpahoittajat, te hämmentyneet sedät siellä nurkassa, ei hätää, kyllä te saatte tehdä juuri sitä mitä haluatte. Vaikka ihan sitä samaa mitä teitte aina aiemminkin, niitä samoja rooleja, valtarakenteita ja tarinoita, jos siis se ihmiskuva, se käsitys ihmisyydestä, joka kuuluu vain valkoiselle heteromiehelle, on edelleen mielestänne ajankohtainen ja ansaitsee paikkansa tässä ajassa.

Tämän uuden ajattelun tarkoitus on laventaa ihmiskuvaa, ei kaventaa sitä. Näiden esitettyjen kysymysten ja keskustelujen on tarkoitus helpottaa teidänkin taakkaanne sedät, me haluamme jakaa sitä myös.

"Kekkonen. Minä haluaisin näytellä sinua."

Kun minulta kysytään mikä olisi rooli jonka haluaisin näytellä, minä sanon sinun nimesi. Kekkonen. Minä haluaisin näytellä sinua. Olenhan aina samastunut sinuun ja sinun, valkoisen pelastajan maailmaasi. Sinä olet edustanut ihmisyyttä, subjektia, absoluuttista johtajuutta ja ristiriitaista sankaruutta, et sukupuolta, etnistä taustaa tai sosiaaliluokkaa.

White savior. Tiedän, että sinua pidetään tästä ajasta käsin setämiehenä, papparaisena, vanhana patriarkkana, hyväveliverkoston, takinkäännön, sensuurin ja koplauksen mestarina, mutta silti minä naiivisti fantasioin millaisen uudenvuoden puheen sinä pitäisit nyt tässä ajassa, vuoden 2017 pian alkaessa kun Suomi täyttää 100 vuotta. Tässä totuudenjälkeiseksi kutsutussa ajassa, joka terminä tuntuu oikeuttavan minkä urpoilun ja lattapäisyyden tahansa.

"Ei, ei, ei teidän kaikkien tarvitse olla oman onnenne seppiä ja pakkoyrittäjiä."

Millä sinä kannustaisit meitä taiteilijoita tekemään rohkeampia havaintoja ilman virheen pelkoa. Pyrkimään tarkempaan totuudellisuuteen työssämme ja välttämään poliittista korrektiutta.

Millä putsaisit poliitikkojen ja päättäjien suut vihamielisiltä lipsauksilta ja tarpeettomalta bensalta populismin pelonliekkiin? Minkälaisia neuvoja antaisit arvojohtajuudesta heille?

Millä palauttaisit vastuun yhteisestä hyvästä. Yhteisyydestä.

Miten helpottaisit ihmisten huolta luokkajaon syvenemisestä, ja sanoisit, että ei, ei, ei teidän kaikkien tarvitse olla oman onnenne seppiä ja pakkoyrittäjiä.

Miten huolehtisit nuorista miehistä, miten pelastaisit heidät tietokoneiltaan lamauttavalta yksinäisyydeltä, syrjäytetyksi tulemisen kokemukselta.

Miten nostaisit pisa-tulokset ympäri maata, jotta politikoillamme olisi jälleen ylpeiltävää ulkomaan matkoillaan. Palauttaisitko puheessasi lakkautetut kyläkoulut, senkin, jota itse kävin ja jonka seinällä oli sinun kuvasi. Peruuttaisitko koulutusleikkaukset.

Jyrähtäisitkö siitä miten sivistyksen jakaminen ja sen tasapuolisen jakautumisen vaaliminen ja mahdollistaminen on meidän kaikkien, mutta ennen kaikkea päättäjien vastuulla. Miten sivistys on se perusta, jolle kaikki muu lopulta rakentuu. Miten humanismi on se pohja, jolle Suomi on rakentunut, ei insinööritiede tai talous.

"Miten lohduttaisit nuoria opiskelijoitani, jotka häpeävät ihmistä."

Miten lohduttaisit nuoria opiskelijoitani, jotka häpeävät ihmistä ja miettivät oikeutustaan elämään tai sen jatkamiseen maapallolla. Joiden elämän keskeisiä kysymyksiä on se mahdoton yhtälö suhteessa moraaliin ja etiikkaan ja omiin valintoihin niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin mitä voin syödä tai voinko koskaan tehdä lapsia.

Millä suojelisit kansalaisia siltä tunteelta, ettei voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Siltä ajattelulta, että se joku toinen vie minun tilani, minun osuuteni maailmasta.

Puhuisitko siitä, miten huoli huomisesta ja tulevaisuudesta määrittyy aina tämän hetken kautta ja miksi tämä hetki on siksi tärkeä, jokainen tämä hetki. Hetki nytkin. Miten moninäkökulmaisuus ja monikulttuurisuus ovat tätä hetkeä ja ovat olleet myös osa eilistä. Edellisiä hetkiä.

Millä sanoin kannustaisit meitä keskusteluun ja ymmärtämiseen. Empatiaan. Sanoisitko, että nyt kun kaikki on mahdollista, älkää menkö poteroihinne lamaantuneina makaamaan. Kaikki on mahdollista sen toisen kanssa. Ei yksin, vaan yhdessä. Yhdessä sen toisen kanssa.

Lainaisitko puheesi loppuun toista valkoista heteromiestä, Dostojevskia ja sanoisit: ”Ainoa laki mikä täällä elämän asuntolassa pätee on myötäkärsimisen laki.” Kansalaiset, medborgare, hyvää joulua ja yhteisempää uutta vuotta 2017.

Elina Knihtilä

(Elina Knihtilä on Teatterikoulun näyttelijäntyön professori.)

Lähetykset

  • la 24.12.2016 17.15 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Olli Jalosen kuunnelma, jossa Tipu - oikealta nimeltään Teppo - lähtee retkelle ystäviensä Lailan ja Marjaanan kanssa. Todellinen seikkailu alkaa, kun lasten ympärille laskeutuu taivaasta lasisia aitoja, jotka johdattavat heidät matkalle kohti Tuhkasaarta, tehtävänään toimittaa kirje alapäällisten maailmaan.
    Mutta miten Tipu, Laila ja Marjaana pääsevät takaisin kotiin? Ja uskooko heitä kukaan, kun he kertovat seikkailuistaan kvarkkien ja simhiläisten maassa?

    Olli Jalosen samannimisestä saturomaanista Radioteatterille toteuttanut työryhmä: Eero Aro, Heljä Ahonen, Esa Kotilainen, Tina Lundan ja Pekka Ruohoranta.
    Rooleissa:
    Matti Oravisto, Elina Aro, Jonna Pelkonen, Ylermi Rajamaa, Markku Maalismaa, Ola Tuominen, Tuula Nyman, Kaija Pakarinen, Riikka Ala-Harja, Pekka Ruohoranta, Risto Kaskilahti, Jari Pehkonen ja Outi Alanen.
    Äänisuunnittelu ja tuotanto: Eero Aro. Musiikin sävellys: Esa Kotilainen.

    Valiouusinta vuodelta 1994

  • Olli Jalosen kuunnelma, jossa Tipu - oikealta nimeltään Teppo - lähtee retkelle ystäviensä Lailan ja Marjaanan kanssa. Todellinen seikkailu alkaa, kun lasten ympärille laskeutuu taivaasta lasisia aitoja, jotka johdattavat heidät matkalle kohti Tuhkasaarta, tehtävänään toimittaa kirje alapäällisten maailmaan.
    Mutta miten Tipu, Laila ja Marjaana pääsevät takaisin kotiin? Ja uskooko heitä kukaan, kun he kertovat seikkailuistaan kvarkkien ja simhiläisten maassa?

    Olli Jalosen samannimisestä saturomaanista Radioteatterille toteuttanut työryhmä: Eero Aro, Heljä Ahonen, Esa Kotilainen, Tina Lundan ja Pekka Ruohoranta.
    Rooleissa:
    Matti Oravisto, Elina Aro, Jonna Pelkonen, Ylermi Rajamaa, Markku Maalismaa, Ola Tuominen, Tuula Nyman, Kaija Pakarinen, Riikka Ala-Harja ja Pekka Ruohoranta.
    Äänisuunnittelu ja tuotanto: Eero Aro. Musiikin sävellys: Esa Kotilainen.

    Valiouusinta vuodelta 1994.

  • "Mä muistan sellasen ohjelman, jossa Märta Tikkanen ja Mirja Pyykkö juttelee naisten asemasta vuonna -75. Märta puhuu naisasiaa ja sitten hymyilee, flirttaa. Niinku viekas kettu, joka esittää vaaratonta, mut nappaa suihinsa heti, jos on eri mieltä."

    MÄRTA on musikaalinen ja elegantti muotokuva Märta Tikkasesta, suomenruotsalaisesta klassikkokirjailijasta. Kuunnelma kuvaa lempeän kriittisesti feministisen taiteilijaidentiteetin syntyä aikana, jolloin tunnustuskirjallisuus aiheutti Suomessa skandaaleja. Tikkasen kuuluisimmat teokset kuten Miestä ei voi raiskata, Vuosisadan rakkaustarina ja Punahilkka punoutuvat osaksi aikansa kulttuurielämää, häikäilemätöntä ilmaisunpakkoa, hengissä selviytymistä ja pohjatonta rakkautta.

    Rooleissa:

    Märta Tikkanen – Erja Manto ja Emmi Parviainen
    Henrik Tikkanen – Kristo Salminen
    Toimittaja/ kriitikko/ kanssasisar/ Linda Boström-Knausgård – Wanda Dubiel
    Toimittaja/ kriitikko – Kristo Salminen

    Konsepti ja ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen
    Käsikirjoitus Märta ja Henrik Tikkasen tekstien pohjalta: Niina Miettinen
    Musiikki: Samuli Laiho
    Lyriikka Märta Tikkasen tekstien pohjalta: Samuli Laiho ja Hilkka-Liisa Iivanainen
    Laulu: Emmi Parviainen ja Samuli Laiho
    Äänisuunnittelu: Tiina Luoma
    Tuotantoassistentti: Iira Halttunen
    Tuotantokoordinaattori: Laura Jaakola
    Tuottaja: Erja Manto

  • "Tässä välissä on paljon kaikkea" toteaa Pohjantähti ja aloittaa kohti maapallon asukkaita kurottelevan kertomuksensa. Kuunnelma johdattaa erilaisten ihmiskohtaloiden pariin musiikin säestämänä. Saimi-mummon kelkkamatka lähimpään supermarkettiin sadan kilometrin päähän keskeytyy, kun lumi sulaa alta ja Pohjois-Karjalassa maanviljelijä kaivaa hautaa itselleen, kun tulva on ensin vienyt omaisuuden ja vaimonkin. Samaan aikaan Helsingissä nuori aktivisti osoittaa mieltään sulavien lumiukkojen keskellä. Välillä pitää päästä myös lämmittelemään läheiseen kapakkaan. Siellä aktivisti näkee jotain, jota ei voi koskaan unohtaa.

    Radioteatterille kirjoittanut Marjo Niemi. Ohjaus: Iiro Ollila ja Marjo Niemi.
    Rooleissa: Antti Jaakola ja Hanna Vahtikari.
    Musiikki: Iiro Ollila. Äänisuunnittelu: Anders Wiksten ja Iiro Ollila.

    Valiouusinta vuodelta 2010.

  • Marion ja Julia valmistelevat häitään. Marionin äiti Henriikka valmistautuu piispanvaaleihin. Ratkaisevalla hetkellä Marionia puhuttelee ääni, jota hän ei voi ohittaa. Marion tekee ratkaisun, joka vaikuttaa hänen kaikkiin läheisiinsä ja aiheuttaa kohtalokkaan ketjureaktion.
    Kristuksen morsian kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun me emme uskalla näyttää toisillemme ristiriitaisuuttamme tai heikkouttamme. Se esittelee ehdotuksen fundamentalistisen käytöksen syntyyn, tässä tapauksessa homouden vastustamiseen ja puolustamiseen. Kuunnelman toinen suuri aihe on kristinuskon suhde sukupuoleen. Kuunnelma ei etsi syyllisiä, vaan tutkii maailmaa moniäänisesti.

    Heini Junkkaalan näytelmästä Radioteatterille sovittanut Elina Snicker.
    Ohjaus: Milja Sarkola.
    Äänisuunnittelu: Tiina Luoma.
    Kitaristi: Marzi Nyman.
    Rooleissa: Outi Condit, Antti Holma, Lotta Kaihua, Katja Küttner, Lotta Lindroos, Heikki Nousiainen, Petriikka Pohjanheimo, Esko Salminen, Miitta Sorvali ja Pekka Strang.

    Ensilähetys: 2011.

  • Verraton tarina Armi Kuuselan ja Gil Hilarion kiertueesta ympäri Suomen pakkastalvena 1955. Kauppalan poliitikot kilpailevat Armin suosiosta ja lehtikuvaajien huomiosta. Varuskunnan tykkiä vedetään kovalla kiireellä radanvarteen kunnialaukauksia varten. Humppabändi The Laundry Boys opettelee epätoivoisesti Filippiinien kansallislaulua. Mutta mitä Armi tekee väärällä puolella rataa nuoruudenrakastettunsa kanssa?

    Kuunnelma perustuu Risto Karlssonin samannimiseen romaaniin.

    Dramatisointi ja ohjaus: Jussi Niileksilä.
    Tekninen toteutus: Mia Heinonen ja Ilmari Jyskä.

    Rooleissa:
    Armi Kuusela-Hilario - Miina Maasola.
    Gil Hilario - Antti Mikkola.
    Hannes Helo, radioselostaja - Tom Lindholm.
    Siemens, manageri - Vesa Kietäväinen.
    Melkko, konduktööri - Ola Tuominen.
    Muissa rooleissa: Tommi Raitolehto, Karoliina Blackburn, Antti Mikkola, Arttu Ratinen, Eriikka Magnusson, Ilkka Koivula, Merja Koivula, Sanna Majanlahti, Seppo Mäki, Jukka Heiskala, Asko Sahlman, Sirke Lääkkölä, Kaisa Sarkkinen, Janne Kallioniemi, Jaakko Väisänen, Lotta Lehtikevari, Raimo Mikkola, Jussi Niilekselä, Kari Kilpinen, Henna Tahvanainen, Max Silfverberg, Julius Laakso, Eero Kiukkonen, Topi Kohonen, Jaakko Ohtonen, Aleksi Holkko ja Martti Manninen.

    Ensilähetys: 2012.

  • Ukrainalainen klinikka tarjoaa nuorille, kauniille ja terveille naisille mahdollisuuden parempaan toimeentuloon kauppaamalla heidän munasolujaan Länsi-Eurooppaan. Daria tarttuu tilaisuuteen paremman elämän toivossa. Keski-ikäinen lapsettomuudesta kärsivä englantilaisnainen Mary tarrautuu viimeiseen mahdollisuuteensa tulla äidiksi ja lähtee miehensä kanssa Ukrainaan hedelmöitettäväksi. Kuunnelman kertoo kahdesta naisesta, jotka henkilökohtainen ahdinko ajaa yhteen.

    Rakastan sinua jo nyt on Sofi Oksasen kirjoittama osuus Wienin Burg-teatterin Academie-näyttämöllä 2017 esitetystä Eurooppalainen Ehtoollinen -näytelmästä, joka muodostui viiden naiskirjailijan kirjoittamista Euroopan nykytilaa käsittelevistä monologeista

    Rooleissa:
    Niina Koponen, Marjaana Kuusniemi-Korhonen ja Outi Vuoriranta
    ohjaus Soila Valkama
    äänisuunnittelu Anders Wiksten.
    tuotanto, Radioteatteri, Pekka Ruohoranta

  • Aliide Truu asuu vastikään jälleen itsenäistyneen Viron maaseudulla 1990-luvun alussa. Yhtäkkiä hänen talonsa pihaan ilmestyy nuori Zara, joka on lähtenyt pakoon väkivaltaista miestään. Tilanteessa on Aliidelle jotain tuttua - tapahtumat, jotka vaikuttivat hänen läheistensä kohtaloon 1930- ja 1940-lukujen taitteessa palaavat hänen mieleensä. Ihminen on valmis venymään suuriin uhrauksiin, jotta saisi elää vailla syyllisyyttä tai pelkoa menneisyyden paljastumisesta.

    Sofi Oksasen Puhdistus on yksi tämän ajan kirjallisista merkkiteoksista, joka on tuttu niin romaanina, näytelmänä kuin elokuvanakin.

    Rooleissa:
    Tiina Weckström, Essi Hellén, Antti Virmavirta, Tommi Korpela, Antti Lang ja Tuomas Uusitalo

    Sovitus ja ohjaus: Soila Valkama. Äänisuunnittelu: Tiina Luoma.
    Tuottaja: Erja Manto.

  • "Naisella on oltava rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa." Aino Seppo tulkitsee Virginia Woolfin klassikkoteoksen monologinäytelmänä.

    Ohjaus ja sovitus: Eira Johansson.
    Suomennos: Kirsti Simonsuuri.
    Äänisuunnittelu: Anders Wiksten.

    Ensilähetys: 2005.

  • Nuori Silvi joutuu isoäitinsä ja siskonsa kanssa junamatkalle kohti vankileiriä, koska Stalinin mukaan he ovat kulakkeja. Silvi on katkera äidilleen, joka on päässyt pakenemaan - äiti ei ole heidän mukanaan matkalla kohti Siperiaa. Kuunnelma sijoittuu hetkeen junassa matkalla kohti Siperiaa ja menneisyyteen, aikaan kun kaikki oli vielä hyvin - tai ainakin tuntui siltä - ja kun Silvi ei ollut puuttunut peruuttamattomalla tavalla tapahtumien kulkuun.

    Kuunnelma, Radioteatterille kirjoittanut Sofi Oksanen. Ohjaus: Outi Valle.
    Äänisuunnittelu: Pirjo Jyrälä.

    Rooleissa: Lotta Kaihua, Pamela Tola, Sanna-Kaisa Palo, Voitto Nurmi, Saara Pakkasvirta, Ursula Salo, Antti Lang, Lasse Lehtonen, Kari Jokisaari ja Anu Tuominen.

    Valiouusinta vuodelta 2005.

  • Joulusaarnassaan Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen käy läpi kokemuksiaan vammaisuudesta ja kertoo kiinnostavista ratkaisuista, jotka kääntävät ajattelutapaa.

  • Pyrkiessään hallitsemaan kohtaloaan ihminen on koettanut katsoa tulevaisuuttaan. Kuunnelman maailmassa WRU -yhtiön simulaatio tulevista tapahtumista on laajin ja tarkin ennuste, joka on käytettävissä. Simulaatiolla tehdään kuluttajatutkimusta, mutta voisiko sillä tehdä jotakin muutakin kuin selvittää minkä väriseen paperiin kääritty tuote myy parhaiten?

    Rooleissa
    Bambi: Pihla Maalismaa
    Joni: Toni Kamula
    Hovimestari: Romulus Chicius
    Romaniankielinen käännöskone: Mihaela Hritcu
    WRU:n ääni: Maria K. Mononen
    Uutisten lukija: Faye Lawson
    Suomenkielinen käännöskone: Maria K. Mononen

    Käsikirjoitus: Tero Muhonen
    Ohjaus: Maria K. Mononen
    Äänisuunnittelija: Janne Jankeri
    Tuottajat: Mika Ritalahti ja Niko Ritalahti / Silva Mysterium Oy

    Käyttöliittymä-äänet: Jan Kanerva
    Musiikki: Risto Ylihärsilä
    Valokuvat ja graafikko: Marko Mäkinen
    Puvustus: Venla Korvenmaa.

    Kuunnelma tulevaisuudesta.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä