Välilevyjä

Passacaglia kulkee

  • 54 min
  • ei kuunneltavissa

Alun perin passacaglia oli riffivetoista,kitaristien improvisoimaa väliaikamusiikkia aurinkoisen Espanjan kaduilta. Nimi tarkoittaa kadulla kulkemista, ja passacaglia on kulkenutkin pitkän matkan. Bachin luo ehtiessään se oli jo muuttunut arvokkaaksi, raskaaksi ja kontrapunktiseksi sävellysmuodoksi.

Päivän Välilevyissä kuljetaan passacaglian mukana pitkin Eurooppaa, ja kiitellään sitä, että olennainen passacaglian DNA:sta on säilynyt. Toistuva linja antaa moderneillekin passacaglioille ryhtiä.

Toimittajana Kare Eskola. Ohjelma on uusinta tammikuulta 2016.

1. Angiol Michele Bartolotti: Passacaglia G-duuri (Gordon Ferries, teorbi)
2. Girolamo Frescobaldi: Cosi mi disprezzate (Arianna Savall, Rolf Lislevand ja yhtye)
3. Biagio Marini: Passacalio (Battalia)
4. Michel-Richard Delalande: Passacaille en chaconne (La Simphonie du Marais/Hugo Reyne)
5. Luigi Boccherini: Passa calle kvintetosta C-duuri (Le Concert des Nations/Jordi Savall)
6. Benjamin Britten: Passacaglia teoksesta Nocturnal (Otto Tolonen)
7. Maurice Ravel: Passacaille pianotriosta (Florestan-trio)
8. Pehr Henrik Nordgren: Passacaglia jousikvartetosta nro 10 (Tempera-kvartetti)

Lähetykset

  • ma 2.1.2017 10.55 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Informaatiotulvan ja tavarapaljouden keskellä janotaan pelkistynyttä järjestystä niin paljon, että poisheittäjille on markkinat. Eikö parannus löytyisi musiikista, joka sentään on kohinasta esiin kaivettua puhdasta järjestystä ja katoaa soituaan jälkiä jättämättä?

    Tietysti löytyisi, mutta informaation määrä musiikissa ja musiikin tarjoama järjestys ovat hankalia kysymyksiä. Musiikki on fraktaalista - siitä paljastuu sitä enemmän yksityiskohtia mitä tarkemmin kuuntelee. Siksi musiikki auttaa jäsentämään liian täyttä maailmaa vain silloin, kun se ei pakota kuulijaa informaation vastaanottajaksi tai järjestyksen hahmottajaksi, vaan raivaa kuulijalle musiikin avaruuteen tilaa toimia itse subjektina.

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Nico Muhly: Four studies (Angela ja Jennifer Chun)
    2. Markku Lepistö: Valssi viidelle
    3. Arja Kastinen: Otteita levyltä Vaskikantele
    4. J.S. Bach: Fantasia a-molli, BWV922 (Aapo Häkkinen)
    5. William Byrd: Fantasia "Two parts in one in the 4th above" (Phantasm)
    6. Erik Satie: Gnossienneja (Noriko Ogawa)
    7. Perttu Haapanen: Song 1 teoksesta Amygdala (Mikko Raasakka)

  • Tiedättekö sen mukavan ailahduksen sydänalassa, joka tulee kun ulkomaalainen puhuu suomea? Sen mukavan ailahduksen vallassa olisi ihana piehtaroida koko Suomi 100 -juhlavuosi, mutta valitettavasti mukavia ailahduksia riittää vain yksiin Välilevyihin. Mutta nautitaan senkin edestä siitä, kuinka The King's Singers vääntää diftongeja, kuinka Umberto Marcato eläytyy käännösiskelmään ja kuinka venäläinen mieskuoro laulaa Suomalaiseen rukoukseen ihan uutta sävyä... Suomen kieli ei taivu helposti ulkomaiseen suuhun, mutta murtuuko kielen lisäksi merkitys?

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Jean Sibelius: Rakastava (The King's Singers)
    2. Jean Sibelius: Koskenlaskijan morsiamet (Gerald Finley ja Bergenin FO/Edward Gardner)
    3. Toivo Kuula: Karjapihassa & Purjein kuutamolla (Susan Gritton ja BBC:n konserttiorkesteri/Martyn Brabbins)
    4. Jukka Linkola: Mieliteko (SWR Vokalensemble/Marcus Creed)
    5. Taneli Kuusisto: Suomalainen rukous (Novospasskin luostarin mieskuoro/igumeni Mitrofan)
    6. Delta Rhythm Boys: Tula tullalla
    7. A. Casadei: En löytää voi - Mi Alma (Umberto Marcato)
    8. Diane Jarvi: Eipä luultu luopuvani
    9. Arve Henriksen ja Anna Maria Friman: Ei ole minulla yhtään ystävää

  • Musiikin teorian termi kromaattinen tulee kreikan sanasta chromatikos, värillinen. Ja niinhän se on, että asteikon ulkopuoliset sävelet tai soinnut antavat harmonialle väriä, ainakin niin kauan kuin värit erottaa toisistaan. Välilevyjen tutkimusretkellä sävelten väleihin selviää, mistä kromaattisuus alkoi, ja miksi kukaan ei tiedä miten renessanssipolyfonian etumerkit pitäisi asetella.

    Mutta onko sävelten jakaminen "normaaleihin" ja "värillisiin" rasistista, patriarkaalista vai tarpeellista?

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Alessandro Piccinini: Toccata nro 3 "Cromatica" (Rolf Lislevand ja yhtye)
    2. Alexander Agricola: Credo messusta Le Serviteur (Huelgas Ensemble/Paul van Nevel)
    3. Christopher Tye: In Nomine "Free from all" (Phantasm)
    4. Cesare Tudino: Amor i'ho molti e molt'anni pianto (Huelgas Ensemble/Paul van Nevel)
    5. J.S. Bach: Kromaattinen fantasia d-molli (Glenn Gould)
    6. J.S. Bach: Kromaattinen fuuga d-molli (Onyx Brass)
    7. Henry Purcell: Didon valitus (Ruby Hughes, Mime Yamahiro Brinkmann ja Jonas Nordberg)
    8. W.A. Mozart: Adagio jousikvartetosta nro 19 C-duuri "Riitasointukvartetto" (Ebene-kvartetti)
    9. Georges Bizet: L'amour est un oiseau rebelle oopp. Carmen (Angela Gheorghiu ja Lontoon kuninkaallinen FO/Marco Armiliato))
    10. Claude Debussy: Etydi nro 7 "Kromaattisen asteikon etydi" (Jean-Efflam Bavouzet)
    11. Richard Wagner: Kolmannen näytöksen alkusoitto oopp. Parsifal (Mariinski-teatterin orkesteri/Valeri Gergijev)

  • Juuri näinä päivinä Yleisradion musiikkiosasto muuttaa. Toisaalta se on tavallinen toimistomuutto, toisaalta tapahtuma, joka pöyhii Suomen musiikkielämän pohjasedimenttejä. Kun mapissa lukee "Erkki Toivanen, ohjelmien käsiksiä" tai "Erik Tawastsjerna, Sibelius, tuotantoselosteet", mappi varmaan kannattaa säilyttää, mutta mihin vetää raja, kun tavaravuorta lapioidaan?

    Välilevyjen muuttoerikoisessa yritetään ottaa opiksi paperinkeräys- ja poistokirjalaatikoiden sisällöstä, ja mietitään tavaran, identiteetin ja historian suhteita. Lisäksi häiriköidään haastattelemalla kollegoita, joiden työhuoneiden kerrostumat ulottuvat aina 60-luvulle asti.

    Ohjelman musiikki on poimittu poistolevylaarista.

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. John Dowland: Deare, if you change (Emma Kirkby ja Anthony Rooley)
    2. Michael McLean: Preludi sarjasta alttoviululle ja orkesterille (Roger Myers ja Lontoon SO/Michel Francis)
    3. Pietro Domenico Paradisi: Sonata I (Elaine Funaro)
    4. Maria Newman: Chorales vaskille ja lyömäsoittimille (Malibu Coast Chamber Orchestra/Scott Hosfeld)
    5. Alfonso X el Sabio: Santa Maria, strela do dia (Camerata Mediterranea)
    6. Kevin O'Connell: Slåttar teoksesta Four Orchestral Pieces (RTE:n kansallinen SO/Gavin Maloney)
    7. Arianna Savall: Aquest cami tan fi
    8. Erik Bosgraaf & Jorrit Tamminga: Dialogue 1

  • Eikö kitara olisi parempi jos siinä olisi kymmenen kieltä? Enemmän on enemmän, ja autoissakin lisävarusteet ovat halvempia valmiiksi asennettuina, joten miksei kaikissa kitaroissa ole kymmentä kieltä, niitä saattaa joskus tarvita! Niin kuin viidettä kieltä viuluun ja selloon tai cimbalomin sointia flyygeliin tai mikrosävelaskelia harmonikkaan.

    Soitinten varustelu on rajankäyntiä orgaanisen kehityksen ja sirkustemppuilun välillä, eikä rajankäynti ole helpottunut tekniikan kehittyessä.

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Graham Lynch: London blues (Mari Mäntylä, decacorde)
    2. Mario Castelnuovo-Tedesco: Eleginen fuuga (Narciso Yepes ja Monden Godelieve, kymmenkieliset kitarat)
    3. Oliver Schroer: Light passes through (Oliver Schroer, viisikielinen viulu)
    4. J.S. Bach: Preludi soolosellosarjasta nro 6 D-duuri (Steven Isserlis, tavallinen sello)
    5. J.S. Bach: Preludi soolosellosarjasta nro 1 G-duuri (D-duurissa) & Adagio sonaatista viola da gamballe ja continuolle nro 2 D-duuri (Pieter Wispelwey, violoncello piccolo, ja Richard Egarr, fortepiano)
    6. Maurice Ravel: Tzigane (Daniel Hope, viulu, ja Sebastian Knauer, lutheal)
    7. Veli Kujala: Passacaglia teoksesta Hyperchromatic counterpoint (Veli Kujala, mikroaskelharmonikka)
    8. Leonard Bernstein: West Side Story fantasy (Kalevi Kiviniemi, Wurlitzer-teatteriurut)
    9. Maija Kauhanen: Tarinaisi (Maija Kauhanen, laulu, kanteleet ja lyömäsoittimet)

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä