Radioateljee

Sodan kuva - pakolaisvirran anatomiasta ja omasta syyllisyydestä

  • 49 min
  • ei kuunneltavissa

Euroopan pakolaiskriisi alkoi vuonna 2014 jo tovin Syyrian sisällissodan alkamisen jälkeen. Tätä ennen Eurooppa oli kuitenkin katsellut pitkään Pohjois-Afrikasta paremman elämän toivossa Eurooppaan pyrkivien ihmisten hukkumisia Välimereen.

Kirjailija Ville Hytönen matkusti Syyrian sotapakolaisten kahdelle välietapille, Turkin Mersiniin ja Pohjois-Kyprokselle. Hänellä oli olemassa kuva siitä kaikesta, mutta kuva oli valokopio. Vasta tutustumalla ihmisiin paikan päällä voi saada kuvaan värejä.

Käsikirjoitus: Ville Hytönen
Ohjaus ja äänimaisemamusiikki: Hanna Huhtamäki
Kertoja: Timo Välisaari
Tekninen toteutus: Pekka Lappi
Tuottaja: Harri Huhtamäki.

 

Lähetykset

  • pe 13.1.2017 22.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kaikilla ja kaikella pitää olla tarina: ihmisillä, valtioilla, yrityksillä, tuotteilla. Ja myös radio-ohjelmilla. Ohjelma Kiertävä viisaus kertoo kolme nepalilaista kansantarinaa, ja niiden kautta tarjoaa kuuntelijan pohdittavaksi, miten luotettavia tarinat ovat tiedon lähteenä.

    Nepalilaiset tarinat tuntuvat yhtä aikaa merkillisen tutuilta ja vierailta. Henkilöissä ja tapahtumakuluissa on maailmanlaajuisesti yhteiseltä soinnahtavaa ainesta. Kertomusten käytännöllisen materialistinen moraali puolestaan ei mitenkään eroa suomalaisesta tai yleisemmin länsimaisesta omaisuuden ihailusta, joten tarinoiden viisaus on hyvin maallista laatua.
    ”Mitä tarinan alkuperäinen kertoja tarkalleen tarkoitti, sitä voin vain arvailla. Kuvat ovat ääriviivoiltaan kirkkaita, mutta merkitykseltään hämäriä. Yksi asia silti on selvä. Tarinan alkuperäinen kertoja halusi huvittaa kuulijoitaan. Jos se huvittaa minua, huvitunko samoista asioista kuin nepalilaiset kauan sitten? Ehkä en. En tiedä.”

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Ripatti. Kertojat: Minna Haapkylä ja Aki Raiskio. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

  • - nationalismin luova luokka ja kurjuuden eetos.

    Käsikirjoitus: Tiina Seppä. Ohjaus ja äänimaisemamusiikki: Harri Huhtamäki. Kertojat Minna Haapkylä ja Eero Saarinen: Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki

    Kun Suomelle rakennettiin kansallista kulttuuria ja alettiin kertoa suurta kansallista kertomusta, tarvittiin ihmisiä: keräämään runoja, perinnettä, sanoja, kirjoittamaan suomeksi kirjallisuutta, näytelmiä ja runoja. Rakentamaan Suomelle kieltä, kulttuuria ja sivistystä.
    Suomi oli 1800-1900 -lukujen taitteessa Euroopan köyhimpiä maita.
    Miten kerääjät ja varhaiset suomenkieliset kirjailijat selviytyivät ja millaisin strategioin neuvottelivat palkkioista ja apurahoista?
    Ohjelma sisältää sitaatteja Heikki Meriläisen, Samuli Paulaharjun, Ruupert Kainulaisen, Kasperi Tantun ja Ida Sofia Kumpulaisen kirjeistä. Kirjeenvaihtoa säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa Heikki Meriläisen, Samuli Paulaharjun, Viljo Tarkiaisen, F.W. Rothstenin, Kaarle Krohnin ja E.A. Tunkelon henkilöarkistoissa sekä virallisissa kirjekokoelmissa.

  • Radioateljeen ohjelman akustinen ajattelu perustuu tällä kertaa pitkälle kliseiseen metaforaan "maisemakuvia Suomesta". Mutta taustalla on ollut myös ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos: juhannuksena sää saattaa olla sama kuin jouluna, ennätyslämmintä, ennätyskylmää, kaatosateita, kuivuutta etc.

    Ohjelmaa voi kuunnella ihan perinteisenä mielenmaisemamusiikkinakin. Vuodenajat vaihtuvat, bassoklarinetti, autoharppu ja sähkökitara kommentoivat sinisävyisesti - ambient-bluesia.

    Suunnittelu ja ohjaus: Tapani Rinne.
    Äänimaisemamusiikki: Tapani Rinne ja Harri Huhtamäki.
    Tekninen toteutus on Pekka Lappi.
    Tuottaja: Harri Huhtamäki.

  • - hetkiä Santookan elämästä.

    Käsikirjoitus ja suomennos: Kai Nieminen. Ohjaus: Harri Huhtamäki. Kertoja: Antti Reini. Äänimaisemamusiikki: Harri Huhtamäki. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki

    Santooka, porvarilliselta nimeltään Taneda Shooichi, syntyi 1882 Honshuun saaren eteläosassa vauraan maanomistajan perheeseen. Hän ei kuitenkaan menestynyt tässä maailmassa. Hän keskeytti yliopisto-opintonsa, ryyppäsi perheen saketehtaan vararikkoon, jätti vaimonsa ja poikansa. Vanhainkirjainkauppiaaksikaan hänestä ei ollut. Hän ei pysynyt mukana vauhdissa – niinpä hän humalapäissään päätti pysäyttää raitiovaunun, kiskoilla seisten, edestäpäin. Onneksi kuljettaja ehti pysäyttää vaunun ensin. Santooka vietiin läheiseen zentemppeliin selviämään.
    Temppelissä hän ikään kuin ryhdistäytyi ja päätti hylätä siihenastisen elämänsä ja ryhtyä kerjäläismunkiksi. Kierreltyään eri puolilla Japania kerjäämässä ja juomassa ja kirjoittamassa haikuja ystäviensä kanssa hän viimein asettui Shikokun saarelle erakkomajaan, jossa kuoli lokakuussa 1940 viidenkymmenenkahdeksan ikäisenä.
    Miksi hänenlaisensa väliinputoaja, juoppo resuinen kulkuri on jäänyt jälkipolvien mieleen? Koska hän osasi kirjoittaa runoja, villejä, vapaamittaisia haikuja. Me kohtaamme kerjäläisen, joka antaa meille pyytämättä meiltä itselleen mitään. Hän tuntuu jakavan meille almuja, mutta ei tyrkytä vaan osoittaa, mistä löydämme jos huolimme. Huomaamme, että hän palauttaa meille sen, minkä olemme kadottaneet: arjen ilon, pienten, yksinkertaisten asioiden rikkauden.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä