Ooppera

Karl Müller-Berghausin ooppera Die Kalewainen in Pochjola saa kantaesityksensä Turussa 127 vuotta syntymänsä jälkeen

  • 3 h 11 min
  • 13 pv

Karl Müller-Berghaus (1829-1907): Die Kalewainen in Pochjola (1890). Suomalainen nelinäytöksinen taru.

Libreton laatinut Friedrich Otto Wilhelm Spengler, vapaasti suomalaisen kansalliseepoksen mukaan.

Oopperan henkilöt:

Wäinämöinen, laulaja – Petri Lindroos, basso
Ilmarinen, Väinämöisen veli, seppä – Tommi Hakala, baritoni
Achti Lemminkäinen, soturi, Luonottaren poika – Christian Juslin, tenori
Luonnotar, edellisen äiti – Anna Danik, mezzosopraano
Louchi, Pohjolan emäntä – Johanna Rusanen-Kartano, sopraano
Ismo, Pohjolan emännän tytär – Kaisa Ranta, sopraano
Zauberer, Tietäjä – Petter Andersson, baritoni
Kuorot: piiat, tietäjät, rengit, soturit

Musiikinjohto Leif Segerstam
Turun filharmoninen orkesteri
Ohjaus Tiina Puumalainen

Turun filharmonisen orkesterin ja Turun musiikkijuhlien yhteistyötuotanto

Kantaesitys Turun Logomossa 28.2.2017

Oopperan tapahtumat

I näytös - Morsiamen kosinta

Kalevalaiset saapuvat Pohjolaan, jonne heidät on houkutellut huhu hallitsijantyttären, Ismon kauneudesta. Ensin tytärtä tavoittelee Ahti Lemminkäinen. Pohjolan tietäjät pilkkaavat isottelevaa Ahtia, mutta tämä kostaa tuhoamalla heidät. Raivostunut Louhi asettaa Ahdille mahdottomia tehtäviä: tämä lähettää nuorukaisen Hiiden hirven hiihdäntään ja ampumaan Tuonelan joutsenen. Varmistaakseen toivotun tuloksen Louhi järjestää Tuonen virralle väijytyksen, jossa Ahti menettää henkensä.

Ismo näkee harmaahapsisen miehen pihamaalla. Louhi riemastuu, sillä hän oivaltaa, että tulija on Väinämöinen, jalo laulaja. Louhi ei kuitenkaan aio luovuttaa tytärtään ilmaiseksi: hän vaatii Väinämöistä takomaan Sammon ja antamaan sen vastalahjaksi Pohjolaan. Väinämöinen ei kuitenkaan voi takoa Sampoa, sillä hänen ilonsa on miekassa ja laulussa. Oikea mies työhön on suuren laulajan veli, seppä Ilmarinen.

Väinämöinen kehottaa Ilmarista takomaan Sammon. "Pitääkö minun auttaa sinua vielä kosinnassakin", leukailee Ilmarinen. Ilmarinen lupaa takoa Sammon, kunhan keksii miten se tehdään.

Ilmarinen kohtaa Ismon, joka paljastaa äidiltään oppimallaan salaisuudella Sammon synnyn: "Sepän pitää huutaa Sammon syntysanat hiillokseen". Ilmarinen oivaltaa, että "rakkaus" on se taikasana, jolla avataan autuuden portit. Louhi vaatii Ilmarista tarttumaan toimeen ja ihmettelee tytärtään, joka halajaa metsään poimimaan kukkia hääseppelettä varten. 

Louhen Tuonelan joelle lähettämä tietäjä saapuu ja kertoo Ahdin kuolemasta. Ismon sydäntä kylmää: pihamaalla on outo ja pelottava vieras. Luonnotar on aavistanut poikansa kohtalon ja saapunut etsimään Ahtia Pohjolasta. Louhi ei suo äidille tietoa pojan haudanpaikasta ja raivostunut Luonnotar langettaa Pohjolan emännän ylle kirouksen.

II näytös - Sampo

Ilmarinen saa Sammon taontaan avukseen renkijoukon, joka pumppaa palkeilla ilmaa hiillokseen niin, että liekit roihuavat kohti taivasta. Ilmarinen huutaa ilmoille syntysanoja: Valo! Voima! Runsaus! Ne eivät auta: "Ei, sinäkään et ole onni! Sinutkin isken kappaleiksi! Palaa hiillokseen ja muovaudu uudelleen."

Maanhenget ja vedenhenget kiiruhtavat apuun ja kun Ilmarinen kuulee Ismon laulavan yksikseen "Sinä olet rakkaus", hän muistaa taikasanan. Ilmarisen kajauttaessa tuon sanan hiillokseen syntyy Sampo. Ilmarinen ja Ismo julistavat rakkauttaan, mutta Louhi varastaa Sammon ja vie Ismon mukanaan.

III näytös - Ahdin henkiinherääminen

Väinämöinen saattaa Luonnotarta Tuonelan joelle. Äidin etsiessä poikansa ruumista Väinämöinen laulaa kanteleen säestyksellä rukouksen, jossa hän pyytää tähtiä osoittamaan tietä Luonnottarelle ja Tapion tyttäriä valmistamaan pehmoisen leposijan tämän pojalle.

Luonnotar anoo Ukkoa kuulemaan rukouksensa. Sitten hän pyytää mehiläisiä laskeutumaan Ahdin suulle ja vuodattamaan tilkkasen hunajaa. Ahti herää henkiin ja kohtaa Väinämöisen, joka kehottaa Ahtia taisteluun. Paikalle saapuu myös Ilmarinen miehineen. Yhdessä Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti päättävät saada Sammon takaisin. Luonnotar ei haluaisi päästää manan majoilta pelastamaansa poikaa uusiin taistoihin, mutta antaa lopulta periksi. Kaikki vannovat kuolemaa Pohjan tuville ja kunniaa Kalevan pojille.

IV näytös - Kamppailu onnesta

Sampo jauhaa Pohjolaan onnea. Tietäjä saapuu ja ilmoittaa Louhelle Kalevan miesten lähestyvän. Äitinsä vankina oleva Ismo laulaa surumielistä lauluaan. Laulun johdattamana Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti miehineen löytävät Ismon. Pohjolan ja Kalevan joukkojen välinen taistelu on jo kääntymässä kalevalaisten tappioksi, mutta silloin Väinämöinen poistaa Sammon päällä olevan verhon ja ihmemyllyn kirkkaus sokaisee pohjolalaiset väistymään.

Väinämöinen laulaa Louhen ja Pohjolan väen jääpatsaiksi. Kalevan väki lähtee kotimatkalle (libreton mukaan nousee laivaan ja suuntaa kohti Suomen rantoja) ja pyytää Ukkoa suojaamaan heidän kotimatkaansa.

Lähetykset

  • la 4.3.2017 19.04 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Libretto Michael Baran ja Jyrki Linjama. Ohjaus Michael Baran. Lars Levi Laestadius - Esa Ruuttunen, baritoni. Enkeli Sofia, sekä naisia Laestadiuksen ja lestadiolaisuuden vaikutuspiiristä - Laura Mäkitalo, mezzosopraano. Kamariorkesteri Soli Deo Gloria. Musiikinjohto Juhani Lamminmäki. Oopperan väliajalla illan oopperasta ja sen esityksestä keskustelevat Risto Nordellin vieraina säveltäjä Kimmo Hakola ja tutkija Johanna Hurtig.
    Äänitetty Turun tuomiokirkossa 11.2.

    SYNOPSIS
    Ooppera tapahtuu Laestadiuksen kuolinvuoteella, tajuttomuuskohtauksen aikana,
    hetki ennen kuolemaa. Ajan ja paikan rajat katoavat: Laestadius kohtaa
    enkelin, kokee takaumia omasta elämästään ja saa kirjeitä tulevaisuudesta,
    oman aikamme naisilta.
    PROLOGI
    Enkeli Sofia laulaa Laestadiuksen sielunmessua. Enkeli kertoo Laestadiukselle,
    että tämän seuraajat tekevät pahoja tekoja. Laestadiuksen kysymyksiin Sofia
    lupaa vastauksen kolmen kirjeen muodossa. Seuraa ylimeno ja sen osana
    ensimmäinen raamattumeditaatio, katkelma Vuorisaarnasta.
    ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius on nuori kasvitieteilijä kenttätyössä. Hän löytää uuden sannikkaislajin
    ja iloitsee siitä. Sofia tutkii Raamatun luomiskertomusta.
    2. KOHTAUS
    Laestadius on vanha ja turhautunut kansatieteilijä. Hän saa 1. kirjeen tulevaisuudesta,
    oopperalaulajalta, Ailalta, jota 1900-luvun lestadiolaiset ovat yrittä-
    neet estää valitsemasta laulajan ammattia. Laestadius pitää parannussaarnan.
    Lopussa Sofia tutkii jälleen Raamattua: ”Cantate Domino canticum novum”:
    Laulakaa Herralle uusi laulu.
    VÄLIAIKA
    TOINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Nuoren Laestadiuksen kihlautuminen ja avioituminen Brita-Kajsan kanssa.
    Seuraa siirtymä: Brita-Kajsan kehtolaulu ja Sofian laulama sielunmessu johdattavat
    2. kirjeeseen. Siinä Liisa kertoo oman kokemuksensa avioitumisesta
    körttipapin kanssa sekä kokemuksensa lestadiolaisesta hoitokokouksesta
    1980-luvun Suomessa. Laestadius järkyttyy. Sitten hän alkaa muistella oman
    elämänsä naisia.
    2. KOHTAUS
    Keski-ikäinen Laestadius kohtaa Lapin Marian. Tämä saarnaa Laestadiukselle
    synnit anteeksi. Marian työnäyn innoittamana Laestadius pitää toisen saarnansa.
    Lopussa saarna katkeaa siihen, ettei hän kykene aloittamaan Isä meidän
    -rukousta.
    KOLMAS NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius kipuilee isättömyyttään, elää uudelleen 3-vuotiaana kuolleen poikansa
    ruumiinsiunauksen ja putoaa siitä omaan varhaislapsuuteensa, juopon
    isän väkivallan kohteeksi. Isä sammuu ja Laestadiuksen saamelaisen äidin
    kehtolaulu lohduttaa ja ilahduttaa pikkupoikaa.
    2. KOHTAUS
    Laestadius saa 3. kirjeen tulevaisuudesta, Maijalta, joka on lapsena joutunut
    seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja jonka lestadiolaisyhteisö on asettunut
    tekijöiden puolelle ja Maijaa vastaan. Laestadius murtuu täysin. Hän kykenee
    kuitenkin tekemään oikeita kysymyksiä. Silloin Sofia ilmestyy hänelle näkyvä-
    nä, ja he lukevat yhdessä katkelman Ilmestyskirjasta, Jumalan Karitsasta, joka
    yksin kykenee ”avaamaan kirjan”. He käyvät vielä läpi kaikki kirjeet. Kello kutsuu
    Laestadiusta viimeiselle rajalle. Sofia rukoilee hänen puolestaan.

  • RSO:n Beethoven-festivaalin konsertti: Vapaus

    Fidelio
    2-näytöksinen ooppera
    Libretto: Joseph Sonnleithner ja Georg Friedrich Treitschke
    Tekstin alkuperä: Jean-Nicholas Bouilly'n laulunäytelmäteksti "Leonore, ou l'Amour conjugale"

    Oopperan ensiesitys vuonna 1814.

    Oopperan musiikinjohto: Hannu Lintu
    Ohjaus ja käsikirjoitus: Jussi Nikkilä

    Leonore - Erika Sunnegårdh, sopraano
    Florestan - Russell Thomas, tenori
    Marzelline - Malin Christensson, sopraano
    Jaquino - Jussi Myllys, tenori
    Rocco - Robert Gleadow, basso
    Don Pizarro - Tommi Hakala, baritoni
    Don Fernando - Arttu Kataja, baritoni
    Musiikkitalon Kuoro, harjoittanut Jani Sivén
    1. vanki - Martti Anttila, tenori
    2. vanki - Jussi Linnanmäki, bassobaritoni
    Beethoven - Esko Salminen
    Sisäkkö Rosalie - Kati Outinen

    Toteutettu yhteistyössä Yle Draaman kanssa.

    Väliajalla Lotta Emanuelsson haastattelee Hannu Lintua ja Jussi Nikkilää.
    Illan toimittaa Outi Paananen.

    (Äänitetty Musiikkitalossa 10.1.)

    Oopperan tapahtumat sijoittuvat Sevillan lähistölle. Aika on 1700-luvun loppu, joka oli Espanjassa, kuten muuallakin Euroopassa kuohunnan kautta. Espanjalainen aatelismies Florestan oli asettunut kukistetussa kansannousussa kapinallisten puolelle ja hänen uskotaan kuolleen. Todellisuudessa Florestan on joutunut poliittisen vastustajansa Pizarron vangiksi.

    Florestanin puoliso Leonore ei usko miehensä kuolleen. Hän on pukeutunut nuorukaiseksi, ottanut nimen FIDELIO ja ryhtynyt jäljittämään miestään. Hän arvelee Florestanin olevan Pizarron vankilassa. Niinpä Leonore eli Fidelio pestautuu vanginvartija Roccon apulaiseksi. Valeasu on mennyt täydestä; Roccon tytär Marzelline on ihastunut komeaan Fidelioon.

    Alkusoiton jälkeen ollaan tilanteessa, jossa Marzellineen mieltynyt Jaquino tunnustaa tytölle rakkautensa ja kosii tätä. Marzelline vastaa kieltävästi. Rocco näkee Fideliossa oivan vävyehdokkaan. Pysähdyttävässä kvartetossa "Mir ist’s so wunderbar" (Niin outo tunne on) kukin neljästä henkilöstä pohtii omaa asemaansa ja toiveitaan.

    Rocco paljastaa Fideliolle, että vankityrmän syvimmässä holvissa viruu vaarallisena pidetty mies, ja vain Roccolla on lupa käydä hänen luonaan. Leonore on vakuuttunut, että vanki on Florestan. Leonore vaatii päästä seuraavan kerran mukaan.

    I näytöksen toisessa kohtauksessa vankilanjohtaja Pizzarro on saanut kirjeen, jossa kerrotaan uuden ministerin, Don Fernandon saapumisesta yllätyskäynnille. Ministeri on saanut vihiä, että Pizzarro pitää vankilassaan myös henkilökohtaisia vihamiehiään. Pizzarro vaatii Roccoa murhaamaan Florestanin, mutta tämä kieltäytyy. Aariassaan "Ha, welch ein Augenblick" (Tää on se hetki) Pizzarro julistaa jo omaa voittoaan.

    Leonore on kuullut miesten keskustelun ja purkaa aariassaan "Abscheulicher, wo eilst du hin" (Voi julmuri, nyt mitä teet) vihaansa. Pitkään teljettyinä olleet vangit pääsevät Leonoren pyynnöstä jaloittelemaan ulkoilmaan. Näky raivostuttaa Pizzarroa, joka käskee Roccon kaivamaan valmiiksi haudan Florestanille.

    II näytös
    Pitkän vankeusajan heikentämä Florestan viruu sellissään. Houreisena hän muistelee Leonorea suuressa aariassaan "In des Lebens Frühlingstagen" (Elämän keväässä). Hän luulee näkevänsä edessään vaimonsa enkelinä.

    Rocco ja Fidelio tulevat selliin ja alkavat valmistella hautaa. Leonore tuntee maassa makaavan miehen aviopuolisokseen. Pieni pala leipää ja tilkka vettä tuovat riutavalle sielulle lohtua.

    Kaikki on valmiina Florestanin kuolemaa varten. Juuri kun paikalle saapunut Pizzarro osoittaa Florestania aseella ja on ampumassa tätä, syöksyy Leonore väliin. Jos Florestanin on kuoltava, Pizzarron on surmattava ensin Leonore. Samalla hetkellä kuuluu merkkisoitto, joka ilmoittaa ministerin saapuneeksi. Pizzarro syöksyy ulos sellistä. Aviopuolisot puhkeavat riemulliseen duettoon "O namenlose Freude" (Mikä kuvaamaton ilo).

    Ennen loppukohtausta soi Leonore-alkusoitto nro 3. Beethoven sävelsi sen alkuaan oopperansa toisen version alkusoitoksi. Nykyään Leonore-alkusoitto nro 3 kuullaan lähes poikkeuksetta välisoittona tässä nimenomaisessa kohdassa toista näytöstä. Käytännön aloitti Gustav Mahler.

    Ministeri Don Fernando on saapunut vankilan pihalle. Rocco kertoo tälle Florestanin pitkästä kärsimyksestä ja Leonoren rohkeudesta. Ministeri tunnistaa Florestanin vanhaksi ystäväkseen, jonka luuli kuolleen. Ministeri vangituttaa Pizzarron. Täten oikeus ja rohkeus ovat voittaneet. Ooppera päättyy riemukkaaseen vapauden, uskollisuuden ja oikeudenmukaisuuden ylistykseen.

  • 3-näytöksinen ooppera vuodelta 1854
    Libretto: Eugène Scribe

    Musiikinjohto - Sakari Oramo
    Kokkola Opera Meyerbeer -orkesteri ja SibA Brass
    Meyerbeer-oopperakuoro, kuoromestari Chloé Dufresne

    Ohjaus: Maria Sid
    Kuoromestari: Chloe Dufresne
    Korrepetitio: Pia Värri

    Katariina Viipurista - Anu Komsi, sopraano
    Tsaari Peters - Michael Leibundgut, basso
    Prascovia - Anna Palimina, sopraano
    Ismail Danilowitz - Herman Wallén, tenori
    Gritzenko - Heikki Kilpeläinen, baritoni
    Georges Skawronski - Oliver Kuusik, tenori
    Natalie - Johanna Lehesvuori, sopraano
    Ekimonna - Annastiina Tahkola, sopraano
    Reynolds - Peter Achrén
    Germoloff - Robin Turunen

    Kukkaistytöt - Emilie Achrén ja Hilla Mäntylä
    Leipurin apulainen - Taras Kolsnyk

    - Suoran lähetyksen väliajalla professorit Hannu Salmi ja Veijo Murtomäki sekä Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen taustoista.

    Oopperan tapahtumat:

    1. NÄYTÖS
    Viipurin lähistöllä Suomenlahden rannalla kirvesmiehet ja muu kylän väki nautiskelevat päivätauosta. Tsaari Pietari esiintyy kirvesmiehenä ja haluaa olla ahkera. Leipuri Danilowitz ilmestyy kauppaamaan piirakoita ja kakkujaan työväelle, joka innostuu pilkkaamaan Pietaria hänen ihastumisestaan kanttiininpitäjä Katariinaan. Pietari ärsyyntyy ja väki innostuu juomaan ja tanssimaan, nostaa maljan Suomelle ja rukoilee samalla Jumalan suojelusta Ruotsille. Danilowitz provosoi kilistämään Venäjän Tsaarin kunniaksi, jolloin suomalaiset hermostuvat ja meinaa syntyä tappelu, kunnes kello soi taas takaisin töihin.

    Danilowitz ja Pietari toteavat olevansa Moskovasta kotoisin kumpainenkin joten liittyvät Tsaarin armeijaan.

    Pietari kuulee huilunsoitonopettajansa Georges Skawronskin soittoa ja haluaa soittaa mukana ja vähän juodakin. Katariina keskeyttää kostean soittotunnin kertoakseen, että on juuri onnistunut sopimaan avioliitosta veljensä Georgesin ja ystävänsä Prascovian välillä, luvan antoi Prascovian eno Reynolds.

    Pietari ja Georges kehuvat Katariinaa hyväksi diplomaatiksi ja taivaalle ilmestyy Pohjantähden tähtikuvio ja Katariinan ja Georgesin äidin ennustus.

    Prascovia juoksee hätääntyneenä paikalle ja kertoo kyliä polttavan tataariarmeijan lähestyvän. Katariina lupaa hoitaa tämänkin tilanteen, käskee muut piiloon ja jää kohtaamaan tataarit ja heidän päällikkönsä Gritzenkon.

    Katariina lumoaa tataarit laulullaan ja ennustaa kaikille onnea ja Gritzenkolle korpraalin arvoa, jos tämä liittyykin Tsaarin armeijaan. Tataarijoukkio on kerralla selätetty muutamalla trillillä ja koloratuurilla ja poistuvat paikalta.

    Tuskin on ehtinyt Katariina hengähtää, kun Pietari ilmestyy paikalle ja alkaa flirttailla Katariinalle. Katariina vastaa flirttiin ja kuulee mielessään taas äitinsä ennustuksen, jossa Katariina kohtaa suurmiehen ja pääsee itsekin pitkälle elämässään. Rakastuneet vaihtavat sormuksen ja kaulakorun keskenään.Pietari jättää jäähyväiset ja vannoo uskollisuutta Katariinalle.

    Prascovia juoksee Katariinan luo entistä hätääntyneempänä, häät Georgesin kanssa ovat uhattuna ja sitä myötä kuherruskuukausi, koska Geroges on kutsuttu armeijaan. No ei hätää, Katariina lupaa hoitaa homman niin, että nuoripari saisi kaksi viikkoa olla keskenään häitten jälkeen.

    Koittaa häät, joissa on iloinen ja riehakas tunnelma.Katariina astuu laivaan sotilaaksi pukeutuneena ja uhrautuu Georgesin puolesta armeijaan.

    2. NÄYTÖS
    Tsaarin armeijan sotilaat rentoutuvat sotilasleirissä tanssien ja juoden, Danilowitz innostuu esittämään kasakkalaulua, hulvatontota menoa jatkuu naissotilaitten rumpumarssilla ja Tsaarin marssilla, joka onkin yhtäkkiä kielletty.

    Gritzenko on kuin onkin Korpraali, kuten Katariina ennusti ja on vastaanottanut salaliitosta kertovan kirjeen, jonka Katariina osaa lukea. Germoloff tulee ilmoittamaan Tsaarin määräyksestä ottaa kauhea Nagaikka-ruoska käyttöön armeijan omassa kurinpidossa. Sotilaat eivät tykkää asiasta. Gritzenko määrää Katariinan sotilaan valeasussa vahtimaan erästä telttaa.

    Vahtivuorossaan Katariina tunnistaa teltassa ryypiskelevät miehet Pietariksi ja Danilowitziksi ja yrittää vakoilla heitä. Kanttiinin naiset Nathalie ja Ekimonna liittyvät ryyppyseuraan ja kertovat juttua arpakuutioista, joilla arvotaan lemmitty. Katariina on kauhuissaan, kun näkee Pietarin pettävän häntä. Gritzenko yrittää saada Katariinan jättämään vahtivuoronsa, mutta tämäpä ei suostu ja antaa vielä Gritzenkolle korvapuustinkin! Tästä suivaantuneena Gritzenko saa juopuneen Pietarin määräämään Katariinalle kuolemantuomion. Kun Katariinaa viedään teloitettavaksi, niin Katariina lähettää Pietarille sormuksensa yhdessä salaliitosta kertovan kirjeen kanssa.

    Kapinalliset riehaantuvat yhä enemmän kiroamaan Tsaarin pahuutta, kunnes Pietari paljastaa itsensä Tsaariksi ja lupaa hallita valtakuntaansa voittajana. Kaikki kumartavat Tsaarille ja vannovat hänelle uskollisuutta.

    3. NÄYTÖS
    Tsaari Pietari on onnettomana palatsissaan ja luopuisi mistä vaan, jos vaan saisi Katariinansa takaisin. Danilowitz yrittää lohduttaa Tsaaria surussaan. Gritzenko tulee anomaan ylennystä, kun on nyt niin ansioitunut sotilaana.Tsaarille paljastuu kuka Katariinan kuoleman takana on, mutta Gritzenko ilmoittaakin että Katariina pääsi uimalla luoteja pakoon. Katariina ei siis olekaan kuollut!
    Tällä välin suomalaisia on saapunut palatsin porteille ja Prascovia ja Georges törmäävät Gritzenkoon, joka nyt uhkaa Georgesia kuolemantuomiolla. Prascovia ja Georges päättävät paeta, mutta Danilowitz ilmoittaa Katariinan olevan elossa ja pian hänet tuodaankin palatsiin shokissa ja muistinsa menettäneenä.

    Pietari auttaa Katariinaa muistamaan tuomalla hänen eteensä muistoja Viipurista ja huilutunneista. Viimein tutut huilumelodiat saavat Katariinan tokenemaan ja samantien järjestetään häät, jossa Pietari saa Katariinansa ja Katariinasta tulee Tsaaritar äitinsä ennustuksen mukaisesti.

  • Erkki Melartin: Aino
    Libretto: Jalmari Finne, perustuu Kalevalan runoihin
    Musiikinjohto Klaus Mäkelä

    Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

    Aino - Helena Juntunen, sopraano
    Väinö - Juha Kotilainen, baritoni
    Jouko - Jyrki Anttila, tenori
    Annikki - Anna-Kristiina Kaappola, sopraano
    Taina, äiti - Jeni Packalen, mezzosopraano
    Vedenneidot - Meriliinu Haataja, sopraano, Tuula Paavola, altto, ja Johanna Lehesvuori, sopraano

    Suoran lähetyksen toimittaa Risto Nordell. Oopperan väliajalla illan teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat Erkki Melartin -seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja oopperalaulaja Jaakko Kortekangas.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Aino on hakemassa vihdaksia ja laulaa auringolle ja keväälle: "rientävi sorea sulho, aurinko ylinen ylkä ". Aino muistaa syntymäänsä. Silloin alkoi uhrilehdossa kasvaa "Ainon koivu, Ainon sielu". Väinö kuulee laulun ja innostuu, sillä Ainolla on hänen mielestään sama kaipuu ja "ikuinen ikävä" kuin hänellä. Väinöltä puuttuvat luonnon syntysanat ja hän uskoo saavansa ne luonnosta syntyneen Ainon kanssa. Vasta silloin Väinö olisi kokonainen. Aino ei halua, vaan pakenee metsään. Väinö tuntee kuin nuortuneensa Ainon vaikutuksesta. Hän ei halua Ainoa väkisin, vaan päättää tulla pyytämään Ainoa tämän perheeltä. Taina etsii Ainoa, tytärtään. Myös Ainon veli Jouko tulee etsimään. Aino löytyy, mutta hän on allapäin. Aino kertoo unestaan: hän oli lentänyt lintuna, haukka oli syöksynyt häntä kohti ja silloin hän oli lentänyt auringon syliin. Sitten hän sanoo Väinön pyytäneen häntä. Taina ilahtuu suurmiehen kiinnostuksesta, mutta Jouko vakuuttaa kukistavansa Väinön. Jouko odottaa, kun Väinö tulee kalevalaistensa kanssa. Yhteenotto huipentuu Väinön laulaessa Joukon suohon ja loihtiessa myrskyn. Jouko on valmis lupaamaan mitä vain päästäkseen pulasta, ja lopulta hänen täytyy antaa sisarensa ennen kuin Väinö laulaa hänet vapaaksi.

    II näytös
    Aino istuu koivun juurella ja laulaa "tuli kevät, tuli toivo, tuli kevät, tuli kaiho, tuli ikuinen ikävä". Ainon nuorempi sisar Ainikki tulee ja iloitsee käkien kukkumisesta. Aino uskoo jo Joukon voittaneen koska luonto kukoistaa. Aino sanoo odottavansa aurinkoa sulhasekseen, mutta Ainikki sanoo Väinön olevan tulossa. Jouko tulee ja joutuu tunnustamaan joutuneensa tappiolle ja luvanneensa Ainon Väinölle. Jouko pakenee, Aino on epätoivoinen, mutta Taina iloitsee häistä. Väinö tulee väkensä kanssa. Aino ei vieläkään halua hänelle, mutta Väinö ei luovuta, sillä Aino on hänelle "selitys kysynnän kaiken, elon selvitys ihana." Väinöä pyydetään laulamaan, mutta hän haluaa avukseen soittimen, loihtii Ainon koivusta kanteleen ja laittaa siihen kielet Ainon hiuksista. Väinö alkaa soittaa, mutta soitto on "suruista tehty, murehista muovaeltu", ja silloin Väinö huomaa surun kaiken syntysanaksi. Väinön laulaessa Aino tuntee saavansa siivet, kohoavansa ilmaan ja lentävänsä kohti aurinkoa. Hän katoaa metsään, ja Väinö ihmettelee, miksi äkkiä "soitto on samea kuin ois riemu kesken laannut". Ainoa lähdetään etsimään.

    Epilogi Väinön laulaessa Aino on ymmärtänyt oman ikävänsä: "kun hän suruja ylisti, tunsin, hän minusta lauloi." Nyt hän kuuntelee rannalla hurmioituneena vedenneitojen laulua ja odottaa auringon nousua. Kuoron laulaessa nousevan auringon ylistystä "kuin itse luonto laulaisi " Aino syöksyy mereen.

    (Lähde: Suomen Kansallisooppera)

  • Ensimmäinen Kalevala-aiheinen ooppera. Libretto Friedrich Wilhelm Otto Spengler. Musiikinjohto Leif Segerstam. Turun filharmoninen orkesteri. Chorus Cathedralis Aboensis (valm. Märt Krell). Ilmarinen - Tommi Hakala, baritoni. Louchi - Johanna Rusanen-Kartano, sopraano. Achti Lemminkäinen - Christian Juslin, tenori. Ismo - Kaisa Ranta, sopraano. Luonnotar - Anna Danik, mezzosopraano. Wäinämöinen - Petri Lindroos, basso. Zauberer - Petter Andersson, baritoni. - Oopperan väliajalla ja päätteeksi professori Timo Virtanen, pianisti Erkki Korhonen ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. (Äänitetty Turun Logomossa samana päivänä).

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    I näytös - Morsiamen kosinta
    Kalevalaiset saapuvat Pohjolaan, jonne heidät on houkutellut huhu hallitsijantyttären, Ismon kauneudesta. Ensin tytärtä tavoittelee Ahti Lemminkäinen. Pohjolan tietäjät pilkkaavat isottelevaa Ahtia, mutta tämä kostaa tuhoamalla heidät. Raivostunut Louhi asettaa Ahdille mahdottomia tehtäviä: tämä lähettää nuorukaisen Hiiden hirven hiihdäntään ja ampumaan Tuonelan joutsenen. Varmistaakseen toivotun tuloksen Louhi järjestää Tuonen virralle väijytyksen, jossa Ahti menettää henkensä.

    Ismo näkee harmaahapsisen miehen pihamaalla. Louhi riemastuu, sillä hän oivaltaa, että tulija on Väinämöinen, jalo laulaja. Louhi ei kuitenkaan aio luovuttaa tytärtään ilmaiseksi: hän vaatii Väinämöistä takomaan Sammon ja antamaan sen vastalahjaksi Pohjolaan. Väinämöinen ei kuitenkaan voi takoa Sampoa, sillä hänen ilonsa on miekassa ja laulussa. Oikea mies työhön on suuren laulajan veli, seppä Ilmarinen.

    Väinämöinen kehottaa Ilmarista takomaan Sammon. "Pitääkö minun auttaa sinua vielä kosinnassakin", leukailee Ilmarinen. Ilmarinen lupaa takoa Sammon, kunhan keksii miten se tehdään.

    Ilmarinen kohtaa Ismon, joka paljastaa äidiltään oppimallaan salaisuudella Sammon synnyn: "Sepän pitää huutaa Sammon syntysanat hiillokseen". Ilmarinen oivaltaa, että "rakkaus" on se taikasana, jolla avataan autuuden portit. Louhi vaatii Ilmarista tarttumaan toimeen ja ihmettelee tytärtään, joka halajaa metsään poimimaan kukkia hääseppelettä varten.

    Louhen Tuonelan joelle lähettämä tietäjä saapuu ja kertoo Ahdin kuolemasta. Ismon sydäntä kylmää: pihamaalla on outo ja pelottava vieras. Luonnotar on aavistanut poikansa kohtalon ja saapunut etsimään Ahtia Pohjolasta. Louhi ei suo äidille tietoa pojan haudanpaikasta ja raivostunut Luonnotar langettaa Pohjolan emännän ylle kirouksen.

    II näytös - Sampo
    Ilmarinen saa Sammon taontaan avukseen renkijoukon, joka pumppaa palkeilla ilmaa hiillokseen niin, että liekit roihuavat kohti taivasta. Ilmarinen huutaa ilmoille syntysanoja: Valo! Voima! Runsaus! Ne eivät auta: "Ei, sinäkään et ole onni! Sinutkin isken kappaleiksi! Palaa hiillokseen ja muovaudu uudelleen."

    Maanhenget ja vedenhenget kiiruhtavat apuun ja kun Ilmarinen kuulee Ismon laulavan yksikseen "Sinä olet rakkaus", hän muistaa taikasanan. Ilmarisen kajauttaessa tuon sanan hiillokseen syntyy Sampo. Ilmarinen ja Ismo julistavat rakkauttaan, mutta Louhi varastaa Sammon ja vie Ismon mukanaan.

    III näytös - Ahdin henkiinherääminen
    Väinämöinen saattaa Luonnotarta Tuonelan joelle. Äidin etsiessä poikansa ruumista Väinämöinen laulaa kanteleen säestyksellä rukouksen, jossa hän pyytää tähtiä osoittamaan tietä Luonnottarelle ja Tapion tyttäriä valmistamaan pehmoisen leposijan tämän pojalle.

    Luonnotar anoo Ukkoa kuulemaan rukouksensa. Sitten hän pyytää mehiläisiä laskeutumaan Ahdin suulle ja vuodattamaan tilkkasen hunajaa. Ahti herää henkiin ja kohtaa Väinämöisen, joka kehottaa Ahtia taisteluun. Paikalle saapuu myös Ilmarinen miehineen. Yhdessä Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti päättävät saada Sammon takaisin. Luonnotar ei haluaisi päästää manan majoilta pelastamaansa poikaa uusiin taistoihin, mutta antaa lopulta periksi. Kaikki vannovat kuolemaa Pohjan tuville ja kunniaa Kalevan pojille.

    IV näytös - Kamppailu onnesta
    Sampo jauhaa Pohjolaan onnea. Tietäjä saapuu ja ilmoittaa Louhelle Kalevan miesten lähestyvän. Äitinsä vankina oleva Ismo laulaa surumielistä lauluaan. Laulun johdattamana Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti miehineen löytävät Ismon. Pohjolan ja Kalevan joukkojen välinen taistelu on jo kääntymässä kalevalaisten tappioksi, mutta silloin Väinämöinen poistaa Sammon päällä olevan verhon ja ihmemyllyn kirkkaus sokaisee pohjolalaiset väistymään.

    Väinämöinen laulaa Louhen ja Pohjolan väen jääpatsaiksi. Kalevan väki lähtee kotimatkalle (libreton mukaan nousee laivaan ja suuntaa kohti Suomen rantoja) ja pyytää Ukkoa suojaamaan heidän kotimatkaansa.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä