Kuusi kuvaa

Tanssitaiteilija Tero Saarinen edustaa kulttuurivientiä parhaimmillaan

  • 42 min
  • toistaiseksi

Tero Saarinen (s.1964) on kotoisin Porista urheilu-hullusta perheestä. Tero ehti kokeilla erilaisia lajeja, kunnes innostui kuvataiteista yläasteikäisenä. Isä huolestui poikansa urheilemisen tyrehtymisestä ja ehdotti, että tämä kokeilisi tanssituntia, sillä Poriin oli juuri avattu tanssikoulu. Tero vastusteli aluksi, mutta päätti kokeilla. - Se oli rakkautta tanssiin ensisilmäyksellä, hän muistelee.

Ura tanssijana lähti nopeasti nousuun. Tero Saarinen matkasi 17-vuotiaana tanssiopettajansa Liisa Nojosen kanssa vanhemmilta salaa Kansallisoopperan balettikoulun pääsykokeisiin ja pääsi sisään. Teron tanssiluokkalaiset olivat vasta 12-vuotiaita, mutta jo häntä taitavampia. Hän harjoitteli ankarasti päästäkseen samalle tasolle. - Onneksi urheilutaustani myötä minulla oli periksiantamattomuutta ja päämäärätietoisuutta, arvioi Tero

Tero Saarinen aloitti 20-vuotiaana uransa tanssijana Suomen Kansallisbaletissa vuonna 1985. Pian tuli myös kansainvälistä menestystä.  Pariisin kansainvälisen tanssikilpailun nykytanssisarjan voitto Jorma Uotisen koreografialla vuonna 1988 oli tärkeä askel. Viisi vuotta myöhemmin Tero Saarinen irtisanoutui Kansallisbaletista. Hän oli ehtinyt tanssia kaikki mahdolliset hänelle sopivaksi katsotut roolit Kansallisbaletissa. Tanssiroolit tuntuivat kapeilta ja niin hän lähti opiskelemaan uutta Japaniin.

- Lähdin vakituisesta työsuhteesta ilman mitään turvaverkkoja, kaikki säästöt menivät  ja rahapulassa kamerakin tuli pantattua, Tero muistelee. Taistelulajien ja perinteisten tanssien lisäksi hän harjoitteli modernia buto-tanssia, joka taisteli perinteistä estetisointia vastaan. - Tietynlainen ristiriitaisuus ja dualismi on osa minua. Pidän traditioista, mutta minua kiinnostaa myös kyseenalaistaminen, jotta oma ajatus omasta alasta pysyy mahdollisimman laajana, Tero jatkaa. Hän ei koskaan katunut hyppyä tuntemattomaan. - Tykkään kun ärsytän omia mukavuusalueitani. Se pitää hereillä, kun kaikki ei mene niin kuin pitäisi.

Palattuaan Japanista Tero Saarista pyydettiin tekemään Tanssiteatteri Mobita/Danscolle kokoillan kantaesitys. Syksyllä 1993 ensi-iltansa saanut Hurmaa 1 käynnisti Teron yhteistyön valosuunnittelija Mikki Kuntun kanssa. Yhteistyöpyyntöjä tuli niin paljon, että vuonna 1996 Tero perusti ryhmän nimeltä Company Toothpick. - Kun Tanskasta otettiin yhteyttä, että haluaisivat ostaa isoja määriä hammastikkuja, päätimme vaihtaa nimeä, Tero nauraa. Nimi muutettiin Tero Saarinen Companyksi.

Tero Saarinen Companyn teokset on toteutettu kansainvälisinä yhteistuotantoina. Ryhmä on esiintynyt lähes 40 maassa. Siitä on tullut merkittävää suomalaista kulttuurivientiä, mutta tukea ei ole helppo saada. - Verrattuna teatteriin tai musiikkiin, tanssi ei saa tarpeeksi vientitukea. Se on kuitenkin hienoa, että tanssi ei enää maistu tanssilavojen Sisu-pastillilta, vaan sen voima on ymmärretty. Kun suomalaista tanssia viedään ulkomaille, pääsee myös muu kansallinen osaaminen, kuten valaistus tai puvustus esiin, hän iloitsee.

- Tanssiteoksen tekeminen lähtee omista havainnoista ja syvistä tunteista, Tero sanoo. Esimerkkeinä hän mainitsee turhautumisensa nykyteknologian ylivallasta tai yhteisöllisyyden ongelmat.

Tero Saarinen törmäsi 2000-luvun alussa Englannissa Shakers-uskonlahkoon, jossa pidettiin tärkeänä muun muassa sukupuolten tasa-arvoa, koulutusta ja pasifismia. Sen toiminta on alkanut jo 1700-luvulla. Tero inspiroitui Shakers-lahkosta, joka ilmaisi itseään ryöpsähtelevistä liikkeistä muodostuvalla improvisatorisella tanssilla.  Hän otti yhteyttä uskonlahkon lauluja levyttäneeseen amerikkalaiseen ryhmään ja onnistui tapaamaan kolme viimeistä lahkolaista Yhdysvalloissa. Tästä syntyi Borrowed Light-tanssiteos, jota esitettiin ympäri maailmaa yli 10 vuotta.

Entä tulevaisuus? Tero Saarinen haluaa nähdä Suomen, jossa asuu eri kulttuuritaustoista tulevia, erivärisiä ihmisiä ja tässä myös tanssilla olisi roolinsa. - Tanssi voi olla se väline, joka saattaa ihmisiä yhteen ja lisää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. Me tanssinedustajat voisimme olla rikkaamman Suomen mahdollistajia, hän toivoo.

Lähetykset

  • la 18.3.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on aina luonut omat työpaikkansa. Myös halu tehdä kokonaisvaltaisesti musiikkiteatteria synnytti ensin Ooppera Skaalan ja sittemmin Musiikkiteatteri Kapsäkin. Parhaillaan häntä työllistää Suomalainen kamariooppera. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan,suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. Parhaimmillaan Ami sanoo olevansa juuri live-artistina. Ura jatkuu nyt uuden musiikkigenren myötä. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Ihmisen alkuperäisin ilmaisumuoto on laulu. Näin ajattelee muusikko Heikki Laitinen, joka elämänsä varrella on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan valokuviensa parissa.

  • Graafikko Virpi Talvitie pitää eniten tarinan ja tunnelman kuvittamisesta, ei niinkään hahmojen luomisesta. Hän on kuvittaja ja graafikko, joka tekee kuvia niin lapsille kuin aikuisille. Talvitie on kuvittanut paljon lastenkirjoja, kuten Maukkaa ja Väykkää, mutta myös aikuisten lyhytproosaa ja runoantologioita. Hänelle on tärkeää vaihtaa maiemaa ja siksi hän vie työt välillä mukanaan matkalle Italiaan. Hän nauttii maan kauneudesta ja sieltä hän saa kuviin uusia vaikutteita. Kuvittajan työ aiheuttaa Talvitielle joskus kiukkua, joita hän päästää ulos käsitöiden avulla. Kodistaan hän on luonut poikkeuksellisen värikkään ympäristön itselleen ja perheelleen.

    Virpi Talvitien seurana elämän tärkeitä kuvia katselee toimittaja Teresia Jokinen.

  • Kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila on kokenut elämänsä aikana monenlaista kasvutarinaa. Vaikenevasta ja ujosta tytöstä tuli sanojen käytön mestari. Itseään vihaavasta teinistä tuli ilon ja rakkauden puolestapuhuja.Erakkoelämää viettäneestä tutkijasta tuli esiintymiskykyinen ja sosiaalinen vaikuttaja. Pelokkaana hiirenä itseään pitäneestä tytöstä kasvoi rohkeasti Intian ihmispaljoudessa liikkuva nainen, joka ei myöskään pelkää enää vastoinkäymisiä, vaan näkee ne eteensä tulleina ratkottavina haasteina.

    Virpi Hämeen-Anttila on julkaissut lukuisia romaaneja ja tekee parhaillaan Helsingin yliopistoon väitöskirjaa vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hänet tapasi valokuvien katselemisen merkeissä toimittaja Sari Valto.

  • Kuusi kuvaa ohjelmassa tavataan pitkän linjan näyttelijä Terhi Panula. Suomen Kansallisteatterissa näyttelevän Panulan tämä kevät kuluu mm. Lemminkäisestä kertovan komedian parissa. Näytelmässä Lemminkäinen on tyttö ja tarina kertoo viikinkiaikojen huijarikoplasta. Pienen näyttämön Lemminkäinen perustuu Juha Hurmeen Finlandia-palkittuun romaaniin Niemi.

    Näyttelijänä Terhi Panula haluaa muuttaa maailmaa kertomalla vahvoja tarinoita. Lähi-idän tarinat ja sieltä pakoon lähteneiden taiteilijakollegoiden elämänkohtalot ovat viime vuosina koskettaneet häntä syvältä. Myös lapsuudessa ranskalaisen koulun myötää syntynyt rakkaus Ranskaan, kieleen ja kulttuuriin, syvenee vuosi vuodelta. Toimittaja on Lisa Enckell.

  • Kehitysyhteistyössä ja pakolaisleireillä toivon näkökulma säilyy parhaiten kun kohtaa ihmisiä, joilla on se toivo, ja kun katsoo heitä silmiin. Näin ajattelee Luterilaisen maailmanliiton Maailmanpalvelun osaston johtaja Maria Immonen. Hän on koko elämänsä elänyt ja työskennellyt monikulttuurisessa ympäristössä. Kehitysyhteistyöllä ja humanitaarisella avulla olisi hänen mukaan nyt hirvittävästi annettavaa Euroopalle. Kuudessa kuvassa hän kertoo elämästään ja haastavasta työstään. Toimittajana Lisa Enckell.

  • André Noël Chaker on kanadanranskalainen juristi, liikemies, tunnettu puhuja ja monipuolinen taiteilija. Hän on toiminut Suomessa eri organisaatioissa ja vapaana kouluttajana lähes 30 vuotta. Hänet tunnetaan positiivisena, suomalaisia arvoja kunnioittavana puhujana, joka rohkaisee ja ravistelee kuulijoita etsimään uusia ulottuvuuksia itsestään. Hän ei tyydy siihen, että suutarin pitäisi pysyä lestissään. Siksi hän itse laulaa, juontaa, kirjoittaa viihteellisesti sävytettyjä kirjoja ja harjoittaa silti huippujuristin ammattiaan.

    Ohjelma kertoo värikkäästä, ei kovin helposta taustasta nousseen, monikulttuurisen, miehen elämästä henkilökohtaisten valokuvien kautta. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Säveltäjä Olli Kortekangas on aina ollut kiinnostunut ihmisen äänestä. Tuorein ihmisäänen ja musiikin kokonaisuus on Tampere-talossa 16. helmikuuta kantaesitettävä ooppera Veljeni vartija, joka kertoo sisällissodasta Tampereella. Olli Kortekangas on uransa aikana säveltänyt toistasataa teosta, joihin kuuluu muun muassa orkesterimusiikkia, kuoro- ja kamarimusiikkia sekä kahdeksan oopperaa. Ratkaisevin askel säveltäjän uralla oli kohtaaminen säveltäjä Einojuhani Rautavaaran kanssa. Säveltäjän elämän kuutta kuvaa on selaamassa toimittaja Lisa Enckell.

  • Elokuvientekijä Taru Mäkelä oppi lukemaan elokuvajulisteiden avulla ja ne myös opettivat hänelle tiivistämisen taidon. Viime vuodet hän on elokuvatyönsä rinnalla kamppaillut syövän kanssa ja kolmen syöpää sairastaneena hänen tavoitteensa on nyt, että hänestä tulee vanha nainen. Taru Mäkelä on merkittävän suomalaisen elokuvasuvun lapsi ja elokuvien myötä jo varhain lapsuudessa hän oppi näkemään arkitodellisuuden toisenlaisena. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Tanssija ja koreografi Jens Walentinsson on yksi modernin tanssin uranuurtajista Suomessa. Kun Jorma Uotinen Pariisista palattuaan perusti Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän, Walentinsson oli tanssijana mukana Uotisen legendaarisissa produktioissa (1980 – 1989), jotka kiersivät ympäri Eurooppaa. Uranuurtaja Walentinsson oli myös Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön tanssin lehtorina (1992 - 2005). Hänet tunnetaan monimuotoisista töistään eri taiteilijoiden kanssa ja omista koreografioistaan Suomen teattereissa. Taiteellisuus kukoistaa myös keittiössä. Kuulemme Jens Walentinssonin värikkäästi liikkuvasta elämästä kuuden valokuvan kautta. Toimittaja Sini Sovijärvi.

  • Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Maria-Anna Auviselle uskontojen välinen vuoropuhelu ja rauhantyö ovat arkipäivää. Feministiteologina hänelle ihmisoikeuksien puolustaminen ja naisten aseman esiin nostaminen niin kirkoissa kuin yhteiskunnassa ovat olleet aina tärkeitä. Afrikassa työskennellessään Auvinen sai oppia että ihminen ei ole ihminen yksin, vaan ihmisyys on jaettu ominaisuus. Jos yrittää olla ihminen yksin, ei esimerkiksi tervehdi tai ota huomioon toista ihmistä, eli kieltää toisen ihmisyyden, menettää samalla omansa, korostaa Mari-Anna Auvinen. Toimittajana on Lisa Enckell.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä