Kuusi kuvaa

Tanssitaiteilija Tero Saarinen edustaa kulttuurivientiä parhaimmillaan

  • 42 min
  • toistaiseksi

Tero Saarinen (s.1964) on kotoisin Porista urheilu-hullusta perheestä. Tero ehti kokeilla erilaisia lajeja, kunnes innostui kuvataiteista yläasteikäisenä. Isä huolestui poikansa urheilemisen tyrehtymisestä ja ehdotti, että tämä kokeilisi tanssituntia, sillä Poriin oli juuri avattu tanssikoulu. Tero vastusteli aluksi, mutta päätti kokeilla. - Se oli rakkautta tanssiin ensisilmäyksellä, hän muistelee.

Ura tanssijana lähti nopeasti nousuun. Tero Saarinen matkasi 17-vuotiaana tanssiopettajansa Liisa Nojosen kanssa vanhemmilta salaa Kansallisoopperan balettikoulun pääsykokeisiin ja pääsi sisään. Teron tanssiluokkalaiset olivat vasta 12-vuotiaita, mutta jo häntä taitavampia. Hän harjoitteli ankarasti päästäkseen samalle tasolle. - Onneksi urheilutaustani myötä minulla oli periksiantamattomuutta ja päämäärätietoisuutta, arvioi Tero

Tero Saarinen aloitti 20-vuotiaana uransa tanssijana Suomen Kansallisbaletissa vuonna 1985. Pian tuli myös kansainvälistä menestystä.  Pariisin kansainvälisen tanssikilpailun nykytanssisarjan voitto Jorma Uotisen koreografialla vuonna 1988 oli tärkeä askel. Viisi vuotta myöhemmin Tero Saarinen irtisanoutui Kansallisbaletista. Hän oli ehtinyt tanssia kaikki mahdolliset hänelle sopivaksi katsotut roolit Kansallisbaletissa. Tanssiroolit tuntuivat kapeilta ja niin hän lähti opiskelemaan uutta Japaniin.

- Lähdin vakituisesta työsuhteesta ilman mitään turvaverkkoja, kaikki säästöt menivät  ja rahapulassa kamerakin tuli pantattua, Tero muistelee. Taistelulajien ja perinteisten tanssien lisäksi hän harjoitteli modernia buto-tanssia, joka taisteli perinteistä estetisointia vastaan. - Tietynlainen ristiriitaisuus ja dualismi on osa minua. Pidän traditioista, mutta minua kiinnostaa myös kyseenalaistaminen, jotta oma ajatus omasta alasta pysyy mahdollisimman laajana, Tero jatkaa. Hän ei koskaan katunut hyppyä tuntemattomaan. - Tykkään kun ärsytän omia mukavuusalueitani. Se pitää hereillä, kun kaikki ei mene niin kuin pitäisi.

Palattuaan Japanista Tero Saarista pyydettiin tekemään Tanssiteatteri Mobita/Danscolle kokoillan kantaesitys. Syksyllä 1993 ensi-iltansa saanut Hurmaa 1 käynnisti Teron yhteistyön valosuunnittelija Mikki Kuntun kanssa. Yhteistyöpyyntöjä tuli niin paljon, että vuonna 1996 Tero perusti ryhmän nimeltä Company Toothpick. - Kun Tanskasta otettiin yhteyttä, että haluaisivat ostaa isoja määriä hammastikkuja, päätimme vaihtaa nimeä, Tero nauraa. Nimi muutettiin Tero Saarinen Companyksi.

Tero Saarinen Companyn teokset on toteutettu kansainvälisinä yhteistuotantoina. Ryhmä on esiintynyt lähes 40 maassa. Siitä on tullut merkittävää suomalaista kulttuurivientiä, mutta tukea ei ole helppo saada. - Verrattuna teatteriin tai musiikkiin, tanssi ei saa tarpeeksi vientitukea. Se on kuitenkin hienoa, että tanssi ei enää maistu tanssilavojen Sisu-pastillilta, vaan sen voima on ymmärretty. Kun suomalaista tanssia viedään ulkomaille, pääsee myös muu kansallinen osaaminen, kuten valaistus tai puvustus esiin, hän iloitsee.

- Tanssiteoksen tekeminen lähtee omista havainnoista ja syvistä tunteista, Tero sanoo. Esimerkkeinä hän mainitsee turhautumisensa nykyteknologian ylivallasta tai yhteisöllisyyden ongelmat.

Tero Saarinen törmäsi 2000-luvun alussa Englannissa Shakers-uskonlahkoon, jossa pidettiin tärkeänä muun muassa sukupuolten tasa-arvoa, koulutusta ja pasifismia. Sen toiminta on alkanut jo 1700-luvulla. Tero inspiroitui Shakers-lahkosta, joka ilmaisi itseään ryöpsähtelevistä liikkeistä muodostuvalla improvisatorisella tanssilla.  Hän otti yhteyttä uskonlahkon lauluja levyttäneeseen amerikkalaiseen ryhmään ja onnistui tapaamaan kolme viimeistä lahkolaista Yhdysvalloissa. Tästä syntyi Borrowed Light-tanssiteos, jota esitettiin ympäri maailmaa yli 10 vuotta.

Entä tulevaisuus? Tero Saarinen haluaa nähdä Suomen, jossa asuu eri kulttuuritaustoista tulevia, erivärisiä ihmisiä ja tässä myös tanssilla olisi roolinsa. - Tanssi voi olla se väline, joka saattaa ihmisiä yhteen ja lisää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. Me tanssinedustajat voisimme olla rikkaamman Suomen mahdollistajia, hän toivoo.

Lähetykset

  • la 18.3.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kulttuurin monitoimimies, espoolainen Ilkka Aaltonen tunnetaan parhaiten teekkarilauluperinteen ylläpitäjänä ja uudistajana. Diplomi-insinööritaustainen Aaltonen on säveltänyt ja/tai sanoittanut satoja kappaleita ja julkaissut kymmeniä nuottivihkoja. Aaltonen on myös Hummeripojat- laulukvintetin perustajana. Häntä ovat työllistäneet lisäksi kuunnelmien ja näytelmien käsikirjoittaminen, sarjakuvapiirtäminen, graafisen alan työt. Ilkka Aaltosen elämän kuuden kuvan äärellä on toimittaja Esa Viherä.

  • Kirjailija Niina Hakalahtea kiinnostavat hallitsemattomuuden ja erillisyyden teemat. Molempia hän on käsitellyt kirjoissaan, joille tyypillistä on hersyvä huumori. Palkittu lastenkirja kertoo Tuukka-Omarin elämästä, josta hän on kirjoittanut peräti neljä romaania. Niinan lastenkirjoissa mukana on piirteitä myös omista pojista.Kirjailijan omassa kahden kulttuurin kodissa puhutaan suomea ja arabiaa, sillä aviomies Muhannad on syyrialainen. Kulttuurien kohtaamisen Niina kokee hedelmälliseksi kirjailijan työn kannalta, sillä Muhannad toimii Niinalle ikään kuin haamukirjoittajana: arvioi tarinoita ja ehdottaa juonen käänteitä. Hän myöntää, että läheiset ihmiset joutuvat usein saaliiksi kun kirjailijan henkinen metallinetsin tekee työtään. Tärkeä teemä hänelle on ystävyys, josta hän on kirjoittanut eräänlaisen parisuhdekirjan.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Tanssija, koreografi ja laulaja Jorma Uotinen ei ole 67-vuotiaana jäänyt eläkkeelle, vaan tekee yhä paljon tanssin parissa töitä ja esiintyy lisäksi laulajana. Hän ei haikaile nuoruutta eikä murehdi tulevaisuutta, vaan elää vahvasti tässä päivässä. Kuusi kuvaa –ohjelmassa hän käy nyt toimittaja Sari Valton kanssa läpi itselleen tärkeitä valokuvia elämänsä varrelta.

  • Kirjailija Katriina Järvinen on elämänsä aikana joutunut etsimään itseään tavanomaista enemmän. Lapsuusperheen tiukka uskonnollisuus oli rikkonut hänen minuutensa ja identiteettiä piti alkaa rakentaa nuorena aikuisena alusta. Itsensä etsimisestä on merkkinä Katriinan hankkima monipuolinen pätevyys: Hän on paitsi kirjailija myös psykoterapeutti, kulttuuriantropologi, sosiaalipsykologi ja kouluttaja. Katriina Järvinen tuli isomman yleisön tietoisuuteen vuonna 2007 julkaistuaan yhdessä historian professori Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa –kirjan. Ohjelman on toimittnut Sari Valto.

  • Koko kansan viherpeukalo Aarno Kasvi on omistanut koko elämänsä puutarhoille. Hän on tehnyt lukemattomia hauskoja radio- ja televisio-ohjelmia puutarha-asioista, kirjoittanut kirjoja sekä opastanut puutarhavieraita Suomessa ja ulkomailla Elämäntyönsä hän on tehnyt kahdessa kasvitieteellisessä puutarhassa, joista toinen on Turun Ruissalossa ja toinen Ruotsin Uppsalassa. Puutarhaneuvos, emeritus ylipuutarhuri Aarno Kasvin unelma on ostaa iso maalaistalo puutarhoineen, josta hän tekisi nähtävyyden. Toimittaja on Rita Trötschkes.

  • Elämänmuutos tapahtuu joskus yllättäen. Kirsti Kurosen päätös vaihtaa ammattia ja ryhtyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi oli pyörinyt mielessä jo useamman vuoden ajan. Kuitenkin vasta vakava sairastuminen parantumattomaan verisyöpään teki lopulta päätöksen helpoksi. Hän päätti elää sitä elämää jota halusi. Erityisesti lasten- ja nuortenkirjailijana menestynyt Kirsti Kuronen kertoo kuuden kuvan kautta elämästään. Ohjelman on toimittanut Maarit Lehtonen.

  • Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä on ehtinyt toimia jo monessa roolissa ja ammatissa elämänsä aikana. Nykyisen työn ohessa hän tekee useammassa paikassa vapaaehtoistyötä, toimii pappina, sijaisäitinä sekä äitinä omille lapsilleen. Hänet headhantattiin Kirkon Ulkomaanavun palveluksesta äitiysloman aikana Marttojen keulakuvaksi, vaikka ruoanlaitto ja kotitalous eivät olleet hänen vahvuuksiaan. Mariannen aurinkoinen olemus saa kiitosta, sillä hänellä on hyvin lämmin ja mutkaton tapa kohdella muita. Marianne toivoo olevansa sellainen johtaja, joka antaa muille tilaa loistaa ja toteuttaa itseään.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Tunnettu keramiikkataiteilija, muotoilija ja yrittäjä Anu Pentik on toteuttanut haaveensa kovalla työllä, sitkeydellä ja luovuudella. Aina energistä Anu Pentikiä ei kiinnosta menneisyys, vaan tulevaisuus, uudet näytöt ja jatkuva onnistuminen. Posiolle kotiutuneen Pentikin voimakaksikon toinen puoli on aviomies Topi Pentikäinen, jonka kanssa hän on kulkenut yhteistä taivalta yli 50 vuotta. Toinen tärkeä ihminen Anun elämässä on Pentikin brändijohtaja Auli Harjama. Pentikin tuotteiden keskeisiä viestejä ovat lämpö, koti, turvallisuus ja pitkä käyttöikä. Keramiikkataiteilijana hän on saanut valtavasti uutta energiaa joka suuntautuu nyt jo seuraavaan näyttelyyn vuonna 2020. Vapaa-ajalla Anu on kulinaristi, jonka suurinta herkkua ovat äyriäiset. Niiden tarina liittyy jo lapsuuteen, jossa hän oli innokas ravustaja ja saattoi elää viikkoja vain rapuja syöden.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Lapsuusmuistoissaan lääketieteen tohtori ja esikoiskirjailija Heidi Mäkinen siirtyy Kiuruvedelle, jossa tärkeinä henkilöinä hänen elämänsä liittyivät isovanhemmat. Savosta on jäänyt jäljelle elinikäisiä ystävyyksiä. Sieltä tulevat myös monet muistot, jotka elävät osittain myös hänen kirjassaan "Ei saa mennä ulos saunaiholla". Heidi Mäkinen julkaisi ensimmäisen romaaninsa syksyllä 2016.

    Mistä hauska kirjan nimi on peräisin, ja mitä kaikkea muuta Heidin Mäkinen kantaa mukanaan? Hän on sitä mieltä, että huumori auttaa monessa kohtaa ja että melkein mille tahansa voi nauraa. Ei kuitenkaan ihan kaikelle eikä millä tavalla vaan. Vakava paikka hänelle on ollut tyttären halu korjata sukupuoltaan. Siihen Heidi suhtautuu avoimesti ja myönteisesti, mutta esiin nousee monia kysymyksiä.

    Heidi Mäkinen on elämänsä tärkeiden valokuvien äärellä toimittaja Maarit Lehtosen kanssa.

  • Lähetystyöntekijä ja kätilö Kirsti Kirjavainen oli päättänyt lähteä nuorena avustustyöhön ulkomaille, mutta Nepal valikoitui kohteeksi sattumalta. Uusiin tehtäviin hän valmistautui nuorena kätilönä Englannissa ja suuntana piti olla Pakistan, mutta viisumia ei kuulunut ja sitä odotellessa aukesi kätilölle paikka Nepalissa.Siellä hän on viettänyt yli 30 vuotta ja siitä on tullut hänelle toinen kotimaa.Hyväntekeväisyyteen Kirstiä kannustivat erityisesti isovanhemmat, jotka toimivat aktiivisesti Punaisessa ristissä. Nepalissa lapsikuolleisuus oli korkealla tasolla ja lukutaito heikko, joten työtä riittää ja tuloksiakin on tullut. Hän ei jättänyt Nepalia edes sisällissodan tai maanjäristysten aikana. Työtä lukutaidon ja terveydenhoidon eteen hän on tehnyt kaikkein syrjäisimmissä alakastisten nepalilaisten kylissä ja vammaisten keskuudessa.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen.

  • Luontokuvaaja Hannu Hautala on tehnyt elämäntyönsä metsässä. Hänen suosikkikuvauskohteita ovat kuukkeli, joutsen, palokärki, kotka ja uivelo. Hannu Hautala rakastaa kuvaamista talven valossa ja kesän valoisissa öisissä metsissä. Hannu Hautala lienee eniten valokuvakirjoja julkaissut suomalainen luonnonvalokuvaaja. Hänen kirjojaan on julkaistu yli 50, ja niitä on käännetty useille kielille ja myyty ympäri maailmaa. Luontokuvaus vaatii ennakkovalmisteluja, sillä hyvä luontokuva ei useinkaan synny sattumalta. Hyvän kuvan saaminen voi Hautalalla kestää jopa vuosia. Hautalan kuusi kuvaa on nauhoitettu Hannun jäljet –valokuvakeskuksessa Kuusamon keskustassa. Toimittajana on Rita Trötschkes.

  • Iro Haarla on poikkeuksellinen muusikko suomalaisittain, sillä hän on saanut levyttää jo kolme levyä suurelle kansainväliselle ECM-levymekille. Musiikin tekeminen alkoi hänellä jo pienenä tyttönä, kun hän haki lohtua yksinäisyyteensä improvisoimalla pianolla lauluja. Ison osan urastaan hän teki yhteistyössä edesmenneen miehensä Edward Wesalan kanssa. Pianon rinnalla harppu on hänen soittimensa. Musiikki on hänelle ollut kuin ratsuhevonen, jonka selässä hän on ratsastanut läpi elämän myrskyjen. Iro Haarlan tapasi toimittaja Sari Valto.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä