Kuusi kuvaa

Tanssitaiteilija Tero Saarinen edustaa kulttuurivientiä parhaimmillaan

  • 42 min
  • toistaiseksi

Tero Saarinen (s.1964) on kotoisin Porista urheilu-hullusta perheestä. Tero ehti kokeilla erilaisia lajeja, kunnes innostui kuvataiteista yläasteikäisenä. Isä huolestui poikansa urheilemisen tyrehtymisestä ja ehdotti, että tämä kokeilisi tanssituntia, sillä Poriin oli juuri avattu tanssikoulu. Tero vastusteli aluksi, mutta päätti kokeilla. - Se oli rakkautta tanssiin ensisilmäyksellä, hän muistelee.

Ura tanssijana lähti nopeasti nousuun. Tero Saarinen matkasi 17-vuotiaana tanssiopettajansa Liisa Nojosen kanssa vanhemmilta salaa Kansallisoopperan balettikoulun pääsykokeisiin ja pääsi sisään. Teron tanssiluokkalaiset olivat vasta 12-vuotiaita, mutta jo häntä taitavampia. Hän harjoitteli ankarasti päästäkseen samalle tasolle. - Onneksi urheilutaustani myötä minulla oli periksiantamattomuutta ja päämäärätietoisuutta, arvioi Tero

Tero Saarinen aloitti 20-vuotiaana uransa tanssijana Suomen Kansallisbaletissa vuonna 1985. Pian tuli myös kansainvälistä menestystä.  Pariisin kansainvälisen tanssikilpailun nykytanssisarjan voitto Jorma Uotisen koreografialla vuonna 1988 oli tärkeä askel. Viisi vuotta myöhemmin Tero Saarinen irtisanoutui Kansallisbaletista. Hän oli ehtinyt tanssia kaikki mahdolliset hänelle sopivaksi katsotut roolit Kansallisbaletissa. Tanssiroolit tuntuivat kapeilta ja niin hän lähti opiskelemaan uutta Japaniin.

- Lähdin vakituisesta työsuhteesta ilman mitään turvaverkkoja, kaikki säästöt menivät  ja rahapulassa kamerakin tuli pantattua, Tero muistelee. Taistelulajien ja perinteisten tanssien lisäksi hän harjoitteli modernia buto-tanssia, joka taisteli perinteistä estetisointia vastaan. - Tietynlainen ristiriitaisuus ja dualismi on osa minua. Pidän traditioista, mutta minua kiinnostaa myös kyseenalaistaminen, jotta oma ajatus omasta alasta pysyy mahdollisimman laajana, Tero jatkaa. Hän ei koskaan katunut hyppyä tuntemattomaan. - Tykkään kun ärsytän omia mukavuusalueitani. Se pitää hereillä, kun kaikki ei mene niin kuin pitäisi.

Palattuaan Japanista Tero Saarista pyydettiin tekemään Tanssiteatteri Mobita/Danscolle kokoillan kantaesitys. Syksyllä 1993 ensi-iltansa saanut Hurmaa 1 käynnisti Teron yhteistyön valosuunnittelija Mikki Kuntun kanssa. Yhteistyöpyyntöjä tuli niin paljon, että vuonna 1996 Tero perusti ryhmän nimeltä Company Toothpick. - Kun Tanskasta otettiin yhteyttä, että haluaisivat ostaa isoja määriä hammastikkuja, päätimme vaihtaa nimeä, Tero nauraa. Nimi muutettiin Tero Saarinen Companyksi.

Tero Saarinen Companyn teokset on toteutettu kansainvälisinä yhteistuotantoina. Ryhmä on esiintynyt lähes 40 maassa. Siitä on tullut merkittävää suomalaista kulttuurivientiä, mutta tukea ei ole helppo saada. - Verrattuna teatteriin tai musiikkiin, tanssi ei saa tarpeeksi vientitukea. Se on kuitenkin hienoa, että tanssi ei enää maistu tanssilavojen Sisu-pastillilta, vaan sen voima on ymmärretty. Kun suomalaista tanssia viedään ulkomaille, pääsee myös muu kansallinen osaaminen, kuten valaistus tai puvustus esiin, hän iloitsee.

- Tanssiteoksen tekeminen lähtee omista havainnoista ja syvistä tunteista, Tero sanoo. Esimerkkeinä hän mainitsee turhautumisensa nykyteknologian ylivallasta tai yhteisöllisyyden ongelmat.

Tero Saarinen törmäsi 2000-luvun alussa Englannissa Shakers-uskonlahkoon, jossa pidettiin tärkeänä muun muassa sukupuolten tasa-arvoa, koulutusta ja pasifismia. Sen toiminta on alkanut jo 1700-luvulla. Tero inspiroitui Shakers-lahkosta, joka ilmaisi itseään ryöpsähtelevistä liikkeistä muodostuvalla improvisatorisella tanssilla.  Hän otti yhteyttä uskonlahkon lauluja levyttäneeseen amerikkalaiseen ryhmään ja onnistui tapaamaan kolme viimeistä lahkolaista Yhdysvalloissa. Tästä syntyi Borrowed Light-tanssiteos, jota esitettiin ympäri maailmaa yli 10 vuotta.

Entä tulevaisuus? Tero Saarinen haluaa nähdä Suomen, jossa asuu eri kulttuuritaustoista tulevia, erivärisiä ihmisiä ja tässä myös tanssilla olisi roolinsa. - Tanssi voi olla se väline, joka saattaa ihmisiä yhteen ja lisää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. Me tanssinedustajat voisimme olla rikkaamman Suomen mahdollistajia, hän toivoo.

Lähetykset

  • la 18.3.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Näyttelijänkään elämässä kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jari Ahola oli hyvin vähällä luovuttaa unelmansa suhteen, kun pääsykoepettymykset Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle toistuivat keväästä toiseen. Pääsykoenöyryytykseen kyllästynyt kapinallinen päätti vielä kerran kokeilla onneaan, ja ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat kuin avautuivatkin. Ura lopulta johdatti hänet tähdittämään ennätyksiä rikkonutta manserock-musikaalia Vuonna 85. Yleisön rakastaman Mauno Pepposen sijaan Aholan elämän tärkein rooli on kaikesta huolimatta olla hyvä isä ja aviomies. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Aholan Tampereen Työväen Teatterissa.

  • Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa, Kalelassa, hän on vieraillut usein. Orivedellä Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta. Piha-aittaan hän on tehnyt isovanhempiensa tavaroista kotimuseon. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Toimittaja Lisa Enckell tapasi monia palkintoja voittaneen ja viime vuosina kansainvälisiin projekteihin keskittyneen Mahlamäen hänen toimistossaan eteläisessä Helsingissä.

  • Kun tanssija Jukka Haapalainen näki pienenä poikana tanssikohtauksen mustavalkoelokuvassa, hän ei saanut seuraavana yönä unta. Jokin oli pysyvästi muuttunut hiljaisen ja rauhallisen lapualaispojan mielessä. Tuosta unettomasta yöstä syntyi tahto ja urkeni ura, jota ihaillaan paitsi Suomessa myös ympäri maailmaa. Mutta miten tähän pisteeseen on tultu? Se on vaatinut ankaraa työtä ja tanssiuran lopettamisenkin. Toimittaja Mirva Lahtimaa tapasi Jukka Haapalaisen Jukan ja hänen vaimonsa Sirpan perustamassa tanssikoulussa Helsingissä.

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

  • Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.Sari Kaasisen tapasi Joensuussa toimittaja Lisa Enckell.

  • Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomaisten sinfoniaorkestereiden kanssa, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta. Toimittajana on Sari Valto.

  • Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki jo uransa alussa tärkeän oivalluksen. Suomalainen rentoutuu kirjoja lukemalla ja silloin hän haluaa historian faktoja, romantiikka ja jännitystä. Somerniemellä asuva aktiivinen kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan kotonaan hänen elämänsä kuuden kuvan ääressä.

  • Eila Rooseli on yleislääkäri, joka on parantanut sairaita ja loukkaantuneita paitsi Pirkanmaalla, myös lukuisissa maailman kriisikohteissa. Niitä ovat Haitin maanjäristys 2010, Sierra Leonen koleraepidemia samana vuonna, taifuunituhot Flippiineillä 2013, maanjäristys Nepalissa 2015, viimeksi pakolaiskriisit Kreikassa 2016 ja Bangladeshissä viime vuonna. Kun lupautuu SPR:n delegaatiksi, pitää olla valmis nopeaankin lähtöön. Silloin jää lääkärintyö yksityisellä lääkäriasemalla ja alkaa nopea pakkkaus. Toimittaja Mauri Tikkamäki tapasi maailman kriisikohteissa aktiivisesti työskentelevän lääkäri Eila Rooselin kotipirtin lämmössä Kangasalla.

  • Pohjalainen on sisukas tahtoihminen, joka tietää miten asiat ovat. Niin on myös Pohjanmaalla syntynyt periksiantamaton Pekka Piri, joka toteutti suuren unelman 25 vuotta sitten. Hän ajoi yhdessä merikapteeni Matti Pullin kanssa avoveneellä Islantiin. Sittemmin hän on tehnyt matkan yhä uudelleen mielessään, muistossaan ja ajatuksissaan. Kuohuja ja käänteitä on Pekka Pirin vaiherikkaassa elämässä muitakin. Kokenut merenkulkija Pekka Piristä tuli Helsingin vuosina, kun hän rakensi Kökariin itselleen kämpän. Uloimman luodon luonnon karuus ja saaristolaiset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen seikkailijan sielunmaisemaan. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Geriatrian professori, emeritus, Jaakko Valvanne on koko uransa puhunut vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään kotihoitoa pitäisi kehittää niin hyväksi, että iäkkäät ihmiset voivat halutessaan asua loppuun asti kotona ja elää siellä oman rytminsä mukaan. Hyvän vanhuuden reseptistä liikunnalla on hänen mielestään olennaisen iso osuus.

    Alun perin Jaakko Valvanteesta ei pitänyt tulla vanhuusikään erikoistunutta lääkäriä vaan psykoanalyytikko, mutta vähitellen haaveet hiipuivat. Terveyskeskuslääkärinä Valvannetta häiritsi, ettei hän ymmärtänyt, mistä iäkkäiden oireilussa oli kyse. Kiinnostus geriatriaa kohtaan kasvoi. Lapsuuden kesät Keski-Suomessa yhdessä mumman kanssa olivat opettaneet hänelle luontaisia taitoja olla ikäihmisten seurassa. Toimittaja on Sari Valto.

  • Kuvataiteilijana ja kirjailijana palkittu monipuolinen taiteilija Hannu Väisänen elää kutsumustaan todeksi joka päivä. Maaliskuussa Helsingissä avautunut tuore näyttely pursuaa värejä. Kirjailijanura alkoi aikoinaan Ranskassa hyvin dramaattisissa merkeissä. Kaapatuksi joutuminen ja siitä selviytyminen synnyttivät tarpeen kertoa tarinoita ja kirjailijan ura aukeni. Nykyisin hän myös asuu Ranskassa. Ohjelman on toimittanut Lisa Enckell.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä