Ykkösaamun kolumni

Janne "Rysky" Riiheläinen: Trumpin kanssa ei voi koskaan olla ihan varma

  • 4 min
  • toistaiseksi

Yhdysvaltain liittolaiset pälyilevät tällä hetkellä hämmentyneinä ympärilleen ja miettivät kuumeisesti missä mennään. Ne maat, joiden pyrkimyksiä Yhdysvallat on vastustanut, miettivät yhtä kuumeisesti miten käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ne punnitsevat miten pitkälle voivat mennä uuden presidentin aikana. Venäjä on kiihdyttänyt hyökkäystään Ukrainassa ja lietsoo epävakautta Balkanille Serbian avulla. Israel päättää yhä uusista siirtokunnista palestiinalaisalueille. Kiina on epäilemättä valmistautunut toimimaan rajustikin Etelä-Kiinan merellä tai Taiwanin suhteen, jos se katsoo sen tarpeelliseksi. Epävarmuus tekee maailmasta juuri tällä hetkellä epävakaan paikan.

Presidentti Trump on antanut kuvan, että pärstäkerroin on hänelle äärimmäisen tärkeä asia myös kansainvälisessä politiikassa. Sen koki muun muassa Yhdysvaltain pitkäaikaisen ja hyvin läheisen liittolaisen Australian pääministeri, jolle Trump löi käytännössä luurin korvaan. Voihan toki olla, että Trumpin hallinto rakentaa hyvä poliisi - paha poliisi -asetelmaa. Arvaamaton presidentti toimii neuvotteluvalttina ja hallinnon ammattitaitoinen osa hieroo mahdollisimman edullisia sopimuksia Yhdysvalloille. Nyt kaikki normaaliksi laskettavat valtiolliset eleet ja ehdotukset Yhdysvalloilta tuntuvat melkein suoraa päätä hyväksyttäviltä, koska  taustalla väikkyy kuva mielivaltaisesti tempoilevasta Trumpista.

Yhä useampi, myös valtioiden johdossa, taitaa olla valmis uskomaan Trumpista melkein mitä tahansa. Hän epäilemättä käyttää tätä mielikuvaa myös hyväkseen. Monelle tuntuu Yhdysvalloissa kytkeytyneen päälle taistelumoodi, jossa Trumpin vastustaminen ei ole vain erilaisiin poliittisiin linjoihin perustuvaa kamppailua maan suunnasta, vaan koko avoimen demokraattisen järjestelmän olemassaolon puolustamista. Ikävä kyllä Trump lähipiireineen on näyttänyt sellaisia elkeitä, että tällaisilla reaktioilla on jopa jossain määrin perusteita. Mutta kun yhdysvaltalaisen sisäpolitiikan raakuuteen on kuulunut jo vuosikausia mollata vastustajia äärimmäisesti, niin kovat vertailut eivät enää toimi. Sutta on huudettu liian monta kertaa. Mutta minä ainakaan en osaa olla enää varma siitä, että selitänkö asioita sinisilmäisesti parhain päin, jos kuvaan Trumpin politiikkaa perimmältään rationaaliseksi, demokraattisen yhteiskunnan vaihteluväliin mahtuvaksi toiminnaksi.

Trumpin hallinto näyttääkin olevan ajamassa Yhdysvaltoja sisäiseen poliittiseen kaaokseen. Toki maan sisäpolitiikka on tähänkin asti ollut pahasti rikki, mutta nyt näkymät ovat kuin 1960-luvun lopulla. Silloin muun muassa kansalaisoikeustaistelu ja Vietnamin sodan vastainen liike ravisuttivat koko maata. Nyt on nähtävissä paljon samoja merkkejä. Edessä voi olla jopa republikaanipuolueen hajoaminen, jos Trumpin epäsuosio syvenee. Kahden vuoden välein vaaleihin joutuvat edustajainhuoneen jäsenet tai alunperinkin Trumpia vastaan ollut puolueen eliitti ei halua syöksyä tuhoon Trumpin mukana. Kaaoksessa oleva maa kääntyy väkisinkin sisäänpäin ja Yhdysvaltain rooli maailmassa todennäköisesti näin pienenee.

Selvää on jo se, että Yhdysvallat on tänä lyhyenä Trumpin valtakautena menettänyt ison osan pehmeästä voimastaan. Kansainvälisessä politiikassa on soft power -nimellä kulkeva ulottuvuus, jossa viestintä, mielikuvat, kulttuuri ja vastaavat asiat muodostavat oman osansa maan poliittisesta vaikutusvallasta. Yhdysvallat on ollut jatkuvasti kärkimaiden joukossa tässäkin muodossa vaikuttaa muihin maihin. Mutta nyt tämä peri-inhimillinen voimavara hupenee jatkuvalla syötöllä Yhdysvalloilta. Eivätkä epäluulon heräämisen vaikutukset rajaudu vain maineeseen tai politiikkaan, vaan se ulottuu myös esimerkiksi tiedusteluun. Trumpilla on huonot välit oman maansa turvallisuuspalveluihin ja myös liittolaismaiden maiden vastaavat elimet tuntevat Trumpin hallintoa kohtaan poikkeuksellisen suurta epäluuloisuutta.

Kautensa alun perusteella näyttää kuitenkin siltä, että Trump aiheuttaa kansainvälisessä politiikassa eräänlaisen epäjatkuvuustilan. Hänen toimintansa jättää melko lailla täysin huomiotta keskinäisriippuvuuden. Hän näkee maailman nollasummapelinä, jossa jokin  jonkun muun maan saama asia on poissa Yhdysvalloilta. Suomen kaltaiselle pienelle ja Yhdysvaltoihin monella tavalla kiinnittyneelle maalle tilanne on kauhistus.

Jos tähän asti Suomen ja Yhdysvaltojen yhteistyötä on pikkuhiljaa kasvatettu kuitenkin pääasiassa yhteisten arvojen ja etujen pohjalta, niin nyt näyttää kumppanuus voivan vaihtua pelkäksi raadolliseksi riippuvuudeksi. Mitään ei voida pitää sovittuna, vaan aina saattaa olla tulossa uusi vaatimus, joka puolestaan voi johtaa toiseen vaatimukseen. Tällaista se oli pahimmillaan Neuvostoliitonkin kanssa. Toki vielä pahempaa olisi, jos vaatimukset Washingtonista loppuisivat kuin seinään. Se tietäisi, että pian niitä esitettäisiin, Trumpin luvalla, taas Moskovasta.

 

Lähetykset

  • ke 8.2.2017 8.10 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä