Ykkösaamun kolumni

Erkki Virtanen: Esteellisyyden harmaa alue

  • 5 min
  • toistaiseksi

Suomi on taas saavuttanut mainetta maailmalla. Olemme seitsemättä vuotta lehdistövapauden ykkösmaa maailmassa ja se on hyvä se. Äskettäin julkaistiin myös maailmanlaajuinen korruptiotutkimus. Siinä olemme maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa. Sekin on hyvä.

Korruptiota vastaan taistellaan eri puolilla maailmaa. Tai sitten ei taistella. Romaniassa hallitus yritti säädättää lain, joka olisi tehnyt lahjusten vastaanottamisen lailliseksi 44 tuhanteen euroon saakka. Kansalaiset, joiden keskimääräinen vuosipalkka on 5 tuhatta euroa vuodessa, jotenkin hermostuivat tästä ja lähtivät marssimaan kaduille.

Suomessa ei suurimittaista rahallista korruptiota juurikaan esiinny, tai ainakaan semmoista ei ole paljastunut. Korruptiomaailmaan sijoittuu paljon muutakin, kuten esteellisyys. Vapaa mediamme on pitänyt tätä teemaa korostetusti esillä, kun pääministerimme eräitä toimia on pantu luupin alle.

Mistä tässä keskustelussa oikein on kysymys?  Esteellisyyden määritelmä on jokseenkin hämärä: "Esteellisyyttä ei arvioida konkreettisesti vaan riittää, että puolueettomuus on objektiivisesti ajatellen saattanut vaarantua."

Itse törmäsin näihin keskusteluihin ensimmäisen kerran lähes kolme vuosikymmentä sitten hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan sihteerinä. Silloin käsiteltiin Wärtsilä Meriteollisuutta uhannutta ja sittemmin toteutunutta konkurssia. Joku äkkäsi kysyä, oliko joukossa ehkä esteellisiä.

Ja olihan niitä. Valtiovarainministeriö laati asiasta muistion. Sen perusteella muistaakseni pari ministeriä ja jokunen virkamieskin taisi poistua valiokunnan palavereista. Vaan yksi ei poistunut. Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkönä oli tuolloin hänen hirmuisuutensa Bror "Buntta" Wahlroos. Muistiossa hänet todettiin kolmessa eri ominaisuudessa esteelliseksi, mutta se ei Bunttaa liikuttanut.

Muutamaa vuotta myöhemmin istuin Raha-automaattiyhdistyksen johtokunnassa lukuisten järjestöjen edustajien kanssa. Kun he jakoivat itselleen rahaa, esteellisyys osoitettiin nostamalla takapuolta tuolilta parisen millimetriä  jos ehtivät. Enpä kaipaa noita aikoja.

Vakaviahan nämä esteellisyyskysymykset ovat, ja vaikeita. Kyllä minua silti alkoi naurattaa, kun huomasin jonkun dosentin todistavan telkkarissa, että Sipilän olisi pitänyt noudattaa Trumpin esimerkkiä liiketoiminnasta luopumisesta. Eipä ollut tutkijaparka perillä maailman menosta! Lyön vaikka mitä vetoa siitä, että Donaldin imperiumi vaurastuu presidenttikauden aikana aivan mahdottomasti.

Tämä keskustelu jatkuu meillä varmasti, pääministeristä riippumatta. Hallintolaissa luetellaan ensiksikin seitsemän erilaista tapaa olla jäävi: sinun täytyy  miettiä, oletko kenties osallisuusjäävi vai laitosjäävi vai jotain siltä väliltä.

Samassa pykälässä luetellaan, keitä kaikkia luetaan mukaan, kun ministerin/virkamiehen esteellisyyttä "objektiivisesti ajatellen" tutkitaan. Oman laskuoppini mukaan pykälästä löytyi noin sata sellaista suhdetta, jotka tulkitaan "läheisiksi". Melko erikoisia määritelmiä löytyy, esimerkiksi erityisen hyvän ystävän puoliso. Mitenkähän tämmöistä ystävyyttä mitataan?

Pikkuserkut sentään eivät lain mukaan ole läheisiä. Tai ovat sittenkin, jos ovat hyvän ystävän tapaan erityisen läheisiä.

Esitänpä tässä vapaalle mediallemme haasteen. Kun silloinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori pelasti Turun telakan, alkoi loistoristeilijätilauksia sataa. Hallituksen piti nostaa Finnveran takausvaltuudet taivaisiin, jotta hankkeille järjestyi rahoitus.

Telakalla on nelisensataa alihankkijaa, jotka tietysti ovat taloudellisesti siitä hyvin riippuvaisia. Medialle tehtävä: selvittäkääpä, onko näissä firmoissa töissä tai jopa omistajana jonkun takausvaltuuksia korottamassa olleen ministerin erityisen hyvän ystävän puoliso tai peräti läheinen pikkuserkku?

 

Lähetykset

  • ti 14.2.2017 9.00 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä