Kuusi kuvaa

Mira Kasslin vihaa häviämistä

  • 43 min
  • toistaiseksi

Entinen maailmanmestaruustason pyöräilijä, kiinteistövälitysyrityksensä toimitusjohtaja Mira Kasslin sanoo, että ilman urheilua hänestä olisi voinut tulla täysi hulttio. - Olen hyvin vauhdikas sielu. Edesmennyt äitini sanoisi, että minun pelastukseni on ollut urheilu.

Vuonna 1978 syntynyt Mira Kasslin varttui työläisperheessä Helsingin Jakomäessä. Kasslin oli hyvin aktiivinen lapsi, jonka kilpapyöräilyura alkoi 8-vuotiaana. Kasslinin suvussa on kilpapyöräilijöitä, mutta vanhemmat eivät koskaan patistaneet Miraa urheilemaan.  Mira Kasslinin ensimmäinen kilpailu oli nappula-ajot, jonka hän ajoi kolmivaihteisella pyörällä. Kasslin harjoitteli kotia lähellä olevalla Helsingin velodromilla. Pian huomattiin, että Kasslinilla on nopeita soluja, juuri sitä räjähtävyyttä mitä 500 metrin ratapyöräily vaatii.

Kasslin saavutti Suomen pyöräilyhistorian ensimmäisen arvokisamitalin voittamalla nuorten MM-kisoissa pronssia 500 metrin aika-ajossa vuonna 1995 ja kultaa 500 metrin aika-ajossa sekä eräajossa vuonna 1996. 500 metrin aika-ajossa Kasslin ajoi kaksi nuorten maailmanennätystä.

- Mä en tykkää hävitä, Mira Kasslin sanoo. Mitä ikinä hän tekeekin, hän pitää häviämisen tunteen mielessään, jotta tekisi asiat viimeisen päälle. - Jos tiedän, että olen tehnyt kaikkeni, on tappion kanssa helpompi elää. Kasslin jatkaa, ettei hänen aina tarvitse voittaa, mutta jos voitto on hänen tavoitteensa hän taistelee loppuun asti.

Kun Mira Kasslin 13-vuotiaana sanoi ääneen tavoitteensa olla ensimmäinen maailmanmestari pyöräilyssä Suomessa, hän sai osakseen henkistä alistamista aikuisilta. - Reaktio oli, että mikä tuo tyttö kuvittelee oikein olevansa, hän muistelee. Kasslinin alettua harjoitella ammattimaisesti hänen seuransa oli Työväen Pyörä-Veikot. Kilpailu rahoista oli kovaa ja hän tunsi jopa poliittista painostusta. - Tuntui, että ulkomaalaiset vastustajat eivät olleet mitään verrattuna suomalaisiin, Kasslin sanoo. Hän jatkaa, että tilanne on varmasti kehittynyt parempaan suuntaa, eikä seurojen toiminta ole enää niin kuppikuntaista.

Keväällä 1998 Mira Kasslin oli harjoittelemassa maantiellä Latvian maajoukkueen kanssa Saksassa. 100 km tunnissa ajanut betonimyllyrekka osui Kasslinin vasempaan pakaraan niin, että tämä loukkaantui vakavasti. - Kuolema oli niin lähellä kuin vai voi olla. Hengenlähtö oli milleistä kiinni etten kaatunut suoraan auton alle, hän huokaa. Onnettomuudesta johtuen hän kärsi pitkään kuoleman pelosta maantiellä ajaessaan, mutta toipui nopeasti. 

Mira Kasslin lähti Yhdysvaltoihin treenaamaan USA:n maajoukkueen mukana vain kolme kuukautta onnettomuuden jälkeen, jotta hän ehtisi kuntoutua Sidneyn olympialaisiin 2000. - Kun olympialaiset koittivat, olin todella hyvässä kunnossa. Himmein mitali olisi ollut siellä mahdollinen, Kasslin sanoo.

Olympiakisat olivat kuitenkin pettymys ja kohtalo oli häntä vastaan. Olympiakomitea lähetti suomalaisten kaluston rahtina, joka katosi matkalla. Kasslin oli ilman omaa polkupyörää Sydneyssa viikon juuri ennen olympialaisia. Lisäksi kisa-aamuna hänellä oli reippaasti kuumetta. Lääkäri antoi kuitenkin Kasslinin ajaa. Hänen sijoituksensa eräajossa oli 11. ja 500 metrin aika-ajossa hän oli 17. - Muistan aina sen hetken kun ajattelin, että lehdistön edessä on aivan turha selittää mitään. Kilpailun jälkeen Kasslin ei tehnyt edes loppuverryttelyä, pyöräily jäi siihen paikkaan.

Muutama päivä olympialaisten jälkeen Mira Kasslin etsi jo töitä. Lisäksi hän aloitti kansainvälisen liiketalouden opiskelun 22-vuotiaana. - Silloin alkoi tavallinen elämä ja murrosikä, hän naurahtaa. Tiukka treenaaminen ja kurinalaisuus olivat luoneet rutiinit ja turvallisuuden, joka olikin nyt poissa. Urheilu oli rakentanut Kasslinin identiteetin, mutta yht’äkkiä päivittäistä adrenaliiniannosta treeneistä ei tullutkaan. - Elämä oli vähän holtitonta muutoksesta johtuen. Tuli miehiä ja alkoholia, koska kaikkea piti kokeilla. Mikään ei onneksi jäänyt päälle.

Tanskassa työkomennuksella tekemisen puutteessa Mira Kasslin aloitti jälleen pyöräilyn. - Into oli valtava, mutta harjoittelin liian kovaa ja sain reisiluunkaulan rasitusmurtuman. Päästyään kepeistä eroon, Kasslin jatkoi harjoittelua, mutta loukkaantui nyt harjoituksissa velodromilla törmätessään 60km/h vauhdissa valmentajan moottoripyörään. Kasslinin kunto romahti ja hän totesi, ettei millään ehdi saada itseään kuntoon Lontoon olympialaisiin 2012 mennessä. 

Mira Kasslin ei ole katkeroitunut pyöräilyuran vastoinkäymisistä. Hän uskoo vahvasti kohtaloon. Hän on toki miettinyt, mitä olisi voinut lahjakkuudellaan, voitontahdollaan ja kovalla harjoittelumotivaatiollaan saavuttaa. - Se, mikä on yksilölle merkityksellistä, ratkaisee. Olet kuitenkin hiton yksin niitten mitaleittesi kanssa jos sulla ei ole mitään muuta sisältöä elämässäsi, Kasslin sanoo.

Mira Kasslin sanoo, että määrätietoisuus ja intohimo tekemiseen siirtyi urheilun jälkeen bisnekseen. Kilpaurheilu on vahvistanut Miraa niin, että hän ei pelkää epäonnistumisia. Kasslinilla on kaksi lasta, Veera 12 vuotta ja Leo viisi vuotta. - Lapset ovat isoin saavutukseni.  

Lähetykset

  • la 22.7.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Musiikki tuli säveltäjä Kaija Saariahon elämään jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vanhemmat antoivat esikoisensa leikkiä perheen isolla radiolla. Siitä tuli hyvin rakas, koska hän pystyi itse kanavia vaihtamalla valitsemaan mieleistään musiikkia. Toimittaja Lisa Enckell tapasi säveltäjän jolle elämä ilman säveltämistä on hukattua elämää.

  • Kaksi väitöskirjaa tehnyt filosofi Mikko Lahtinen löysi 2010-luvulla kehollisuutensa uudelleen. 45-vuotiaana hän aloitti uudestaan juoksemisen ja siirtyi sitten kehonrakennukseen. Lahtisen bodaamiseen löytyy myös akateemiset syyt. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Mikko Lahtisen Tampereen yliopistolla.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen asuu Helsingin Kalliossa ja rakastaa sen tarinoita. Albert Edelefeltin maalausten mallien ja erityisesti Virginien tarina on kiehtonut häntä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.Toimittaja Lisa Enckell tapasi Anna Kortelaisen Kallion kirjastossa.

  • Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen. Toimittaja on Rita Trötschkes.

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

  • Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta hän toteutti 20 vuotta sitten hankittuaan ensin perinteisen hinokipuisen kylpyammeen. Riitta Oikawan kiinnostus Japania kohtaan syntyi jo lapsuudessa osittain sattuman kautta. Kun Riitan eno lähti Amerikkaan, jätti hän pikku-Riitalle kirjansa, joista löytyi Japanin satumainen maailma. Toimittaja on Rita Trötschkes.

  • Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom kuvailee oopperakokemusta kummalliseksi tapahtumaksi. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Söderblom herkistyy kun puhutaan äidin merkittävästä roolista uralle. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Outi Airola puhaltaa henkeä Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosaan pelastamalla vanhoja rakennuksia ja pyörittämällä asukas- ja kulttuuriyhdistyksiä, joissa ovet ovat avoinna ihan kaikille. Outi Airolan valitsemien kuvien kautta kuljetaan Ykspihlajan työläis- ja satamakortteleiden värikkäisiin vaiheisiin ja puhutaan siitä, millaisia raitoja elämä on räsymattoon kutonut. Toimittajana on Leena Peltokangas.

  • Näyttelijänkään elämässä kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jari Ahola oli hyvin vähällä luovuttaa unelmansa suhteen, kun pääsykoepettymykset Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle toistuivat keväästä toiseen. Pääsykoenöyryytykseen kyllästynyt kapinallinen päätti vielä kerran kokeilla onneaan, ja ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat kuin avautuivatkin. Ura lopulta johdatti hänet tähdittämään ennätyksiä rikkonutta manserock-musikaalia Vuonna 85. Yleisön rakastaman Mauno Pepposen sijaan Aholan elämän tärkein rooli on kaikesta huolimatta olla hyvä isä ja aviomies. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Aholan Tampereen Työväen Teatterissa.

  • Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa, Kalelassa, hän on vieraillut usein. Orivedellä Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta. Piha-aittaan hän on tehnyt isovanhempiensa tavaroista kotimuseon. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Toimittaja Lisa Enckell tapasi monia palkintoja voittaneen ja viime vuosina kansainvälisiin projekteihin keskittyneen Mahlamäen hänen toimistossaan eteläisessä Helsingissä.

  • Kun tanssija Jukka Haapalainen näki pienenä poikana tanssikohtauksen mustavalkoelokuvassa, hän ei saanut seuraavana yönä unta. Jokin oli pysyvästi muuttunut hiljaisen ja rauhallisen lapualaispojan mielessä. Tuosta unettomasta yöstä syntyi tahto ja urkeni ura, jota ihaillaan paitsi Suomessa myös ympäri maailmaa. Mutta miten tähän pisteeseen on tultu? Se on vaatinut ankaraa työtä ja tanssiuran lopettamisenkin. Toimittaja Mirva Lahtimaa tapasi Jukka Haapalaisen Jukan ja hänen vaimonsa Sirpan perustamassa tanssikoulussa Helsingissä.

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä