Kuusi kuvaa

Auli Mantila ei halua olla huomion kohteena

  • 43 min
  • toistaiseksi

Auli Mantila (s. 1964) tunnetaan elokuvakäsikirjoittaja-ohjaajana, mutta itse hän esittelisi itsensä “yhtenä monista”. - Se ei tee minusta erikoista, että asiat, joita olen tehnyt ammatikseni, ovat erikoisia, hän perustelee.

Auli Mantila on kotoisin Jyväskylästä nelilapsisesta perheestä. Isä oli töissä Nesteellä lähettäjänä ja äidin perhepäivähoitajan työn takia Aulin kotona temmelsi paljon lapsia. Auli lainasi kirjastoautosta aina torstaisin pinon kirjoja ja luki niitä sängyssä. Metelöinti ei haitannut yhtään. - Sitä kautta opin keskittymään omiin asioihini huolimatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Meillä oli sääntö, että lukevaa ei saa häiritä, Auli muistelee.

Auli Mantila iloitsee siitä, että perhe piti aina yhtä, vaikka välillä siskosten riidat olivat hurjia. - Kerran löin siskoani siivouspäivänä Sinipiialla. Tämän jälkeen pienempi sisko heitti lattian pesuvedet päälleni.

Auli on käsitellyt sisaruutta elokuvissaan Marja, Neitoperho sekä esikoisromaanissaan Varpunen (2005). Sisaruksiaan ei voi valita. - Vaikka siskosten kanssa riideltiin verisesti, niin minulla oli tunne, että ne eivät koskaan jätä. Vaikket näkisi niitä koskaan, ne on silti sun ihmisiä, Auli kiteyttää.

Auli Mantila opiskeli aluksi Jyväskylässä luokanopettajaksi. Hän oli mukana ylioppilasteatterissa 17-vuotiaasta alkaen. - Silloin kun mietin ammatinvalintaa ei elämänpiiriini kuulunut elokuvaohjaajan ammattia. Hän ehti opiskella OKL:ssä vuoden, kunnes ylioppilasteatterin Georg Büchnerin Woyzeckin harjoituksissa hänelle avautui, että opettajaksi opiskelut saivat jäädä.

- Pyrin koko 80-luvun teatterikorkeakouluun eri linjoille, mutta en päässyt, Auli kertoo. Tämän jälkeen hän lähti Puolaan ja päätti siellä, että pyrkii kaikkiin Suomen taidekouluihin. Jos hän ei pääsisi mihinkään niistä, jäisi hän Puolaan. - Pääsin elokuvataiteen laitokselle, mutta ei minulla ollut mitään hajua miten elokuvia tehdään, hän muistelee.

Auli Mantilan ensimmäinen kokopitkä elokuva Neitoperho sai ensi-iltansa 20 vuotta sitten. - Muistan siitä vain niitä hetkiä kun asiat naksahtelivat paikalleen. Yksi Pelon maantiede-elokuvaan (2000) liittyvä naksahdus puolestaan oli se, kun elokuvanteon viime metreillä Auli tajusi, että elokuvan vastaanotto voisi olla hyvin haastava. - Sillä hetkellä minulle oli aivan sama miten se otetaan vastaan, sillä olin tehnyt parhaani, hän mietti. Pelon Maantiede sai eniten katsojia Auli Mantilan elokuvista, jos tv-töitä ei lasketa.

Auli Mantila ottaa itse hyvin harvoin valokuvia. Hän ei myöskään halunnut itsestään julkaistavan kuvia mediassa uran kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Syy oli se, että hän ei halunnut olla huomion kohteena vaan koki, että työt kertovat kaiken oleellisen myös hänestä. Oma ego ei saisi tulla asioiden edelle.

- Heikkouteni on miellyttämisenhalu. Jos olisin ollut huomion kohteena, olisin alkanut tarkkailla, miten minusta kirjoitetaan. Pelkäsin, että olisin alkanut toimia sen mukaan, että minua rakastettaisiin enemmän, hän tunnustaa. Elokuvanteossa Auli Mantila ei siedä jos joku sooloilee tai työntää itsensä esille. - Silloin kavalletaan se asia, jota ollaan viemässä eteenpäin!

Hänen miellyttämisenhalunsa toimii tutkana siihen, mihin aiheisiin tai käsikirjoituksiin hän tarttuu. - Tiedän mitä ei saisi tehdä tai ajatella ja valitsen sen, mikä jännittää minua ja missä on vaaran tuntua, hän analysoi. 

Auli Mantila muutti Helsingistä maaseudulle Loviisaan vuonna 2009. - Työ alkoi tuntua liikaa työltä, hän sanoo. Nuoruudessaan hevosia harrastanut Auli opiskeli myös hevosenhoitajaksi ja nyt hän opettelee jopa kengityssepäksi. - Se on mielenkiintoinen ja vaikea ammatti: Naulata elävän olennon jalkaan pala rautaa kiinni. Pitää tietää mitä teet!

Paitsi kiinnostus hevosia kohtaan, myös poliittinen ilmapiiri johti Mantilan uuteen ammattiin. - Kun perussuomalaiset saivat jytkyn, tajusin, että se, miten taiteilijuuteen ja hyvinvointiyhteiskuntaan on suhtauduttu, ja mitä arvostetaan ei ehkä enää päde kohta. Halusin toisen ammatin, jossa olisin vähemmän riippuvainen suhdanteista ja apurahoista, tilittää Auli Mantila

Taiteellinen työ silti jatkuu. Auli Mantilan taiteilijaprofessuuri loppui 2016 ja nyt työn alla on käsikirjoitus, jonka hän voisi myös ohjata jos tarvetta on. Hänen ajatuksensa elokuvanteosta on muuttunut.  - Minulla ei ole minkään valtakunnan hinkua käsikirjoittaa tai ohjata elokuvia, jos kukaan ei halua katsoa. 20 vuotta sitten en ajatellut kenelle puhun. Halu saada sanoa jotakin ja raivata tila itselle, oli silloin tärkeää. Nykyään ajattelen, että on seinille huutamista, jos ei ole vastaanottajaa.

Ohjelman Auli Mantilan elämän kuudesta kuvasta on toimittanut Laura Satimus.

Lähetykset

  • la 22.4.2017 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Outi Airola puhaltaa henkeä Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosaan pelastamalla vanhoja rakennuksia ja pyörittämällä asukas- ja kulttuuriyhdistyksiä, joissa ovet ovat avoinna ihan kaikille. Outi Airolan valitsemien kuvien kautta kuljetaan Ykspihlajan työläis- ja satamakortteleiden värikkäisiin vaiheisiin ja puhutaan siitä, millaisia raitoja elämä on räsymattoon kutonut. Toimittajana on Leena Peltokangas.

  • Näyttelijänkään elämässä kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jari Ahola oli hyvin vähällä luovuttaa unelmansa suhteen, kun pääsykoepettymykset Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle toistuivat keväästä toiseen. Pääsykoenöyryytykseen kyllästynyt kapinallinen päätti vielä kerran kokeilla onneaan, ja ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat kuin avautuivatkin. Ura lopulta johdatti hänet tähdittämään ennätyksiä rikkonutta manserock-musikaalia Vuonna 85. Yleisön rakastaman Mauno Pepposen sijaan Aholan elämän tärkein rooli on kaikesta huolimatta olla hyvä isä ja aviomies. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Aholan Tampereen Työväen Teatterissa.

  • Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa, Kalelassa, hän on vieraillut usein. Orivedellä Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta. Piha-aittaan hän on tehnyt isovanhempiensa tavaroista kotimuseon. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Toimittaja Lisa Enckell tapasi monia palkintoja voittaneen ja viime vuosina kansainvälisiin projekteihin keskittyneen Mahlamäen hänen toimistossaan eteläisessä Helsingissä.

  • Kun tanssija Jukka Haapalainen näki pienenä poikana tanssikohtauksen mustavalkoelokuvassa, hän ei saanut seuraavana yönä unta. Jokin oli pysyvästi muuttunut hiljaisen ja rauhallisen lapualaispojan mielessä. Tuosta unettomasta yöstä syntyi tahto ja urkeni ura, jota ihaillaan paitsi Suomessa myös ympäri maailmaa. Mutta miten tähän pisteeseen on tultu? Se on vaatinut ankaraa työtä ja tanssiuran lopettamisenkin. Toimittaja Mirva Lahtimaa tapasi Jukka Haapalaisen Jukan ja hänen vaimonsa Sirpan perustamassa tanssikoulussa Helsingissä.

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

  • Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.Sari Kaasisen tapasi Joensuussa toimittaja Lisa Enckell.

  • Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomaisten sinfoniaorkestereiden kanssa, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta. Toimittajana on Sari Valto.

  • Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki jo uransa alussa tärkeän oivalluksen. Suomalainen rentoutuu kirjoja lukemalla ja silloin hän haluaa historian faktoja, romantiikka ja jännitystä. Somerniemellä asuva aktiivinen kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan kotonaan hänen elämänsä kuuden kuvan ääressä.

  • Eila Rooseli on yleislääkäri, joka on parantanut sairaita ja loukkaantuneita paitsi Pirkanmaalla, myös lukuisissa maailman kriisikohteissa. Niitä ovat Haitin maanjäristys 2010, Sierra Leonen koleraepidemia samana vuonna, taifuunituhot Flippiineillä 2013, maanjäristys Nepalissa 2015, viimeksi pakolaiskriisit Kreikassa 2016 ja Bangladeshissä viime vuonna. Kun lupautuu SPR:n delegaatiksi, pitää olla valmis nopeaankin lähtöön. Silloin jää lääkärintyö yksityisellä lääkäriasemalla ja alkaa nopea pakkkaus. Toimittaja Mauri Tikkamäki tapasi maailman kriisikohteissa aktiivisesti työskentelevän lääkäri Eila Rooselin kotipirtin lämmössä Kangasalla.

  • Pohjalainen on sisukas tahtoihminen, joka tietää miten asiat ovat. Niin on myös Pohjanmaalla syntynyt periksiantamaton Pekka Piri, joka toteutti suuren unelman 25 vuotta sitten. Hän ajoi yhdessä merikapteeni Matti Pullin kanssa avoveneellä Islantiin. Sittemmin hän on tehnyt matkan yhä uudelleen mielessään, muistossaan ja ajatuksissaan. Kuohuja ja käänteitä on Pekka Pirin vaiherikkaassa elämässä muitakin. Kokenut merenkulkija Pekka Piristä tuli Helsingin vuosina, kun hän rakensi Kökariin itselleen kämpän. Uloimman luodon luonnon karuus ja saaristolaiset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen seikkailijan sielunmaisemaan. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Geriatrian professori, emeritus, Jaakko Valvanne on koko uransa puhunut vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään kotihoitoa pitäisi kehittää niin hyväksi, että iäkkäät ihmiset voivat halutessaan asua loppuun asti kotona ja elää siellä oman rytminsä mukaan. Hyvän vanhuuden reseptistä liikunnalla on hänen mielestään olennaisen iso osuus.

    Alun perin Jaakko Valvanteesta ei pitänyt tulla vanhuusikään erikoistunutta lääkäriä vaan psykoanalyytikko, mutta vähitellen haaveet hiipuivat. Terveyskeskuslääkärinä Valvannetta häiritsi, ettei hän ymmärtänyt, mistä iäkkäiden oireilussa oli kyse. Kiinnostus geriatriaa kohtaan kasvoi. Lapsuuden kesät Keski-Suomessa yhdessä mumman kanssa olivat opettaneet hänelle luontaisia taitoja olla ikäihmisten seurassa. Toimittaja on Sari Valto.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä